Teija Miettisen kisoihin valmistautuminen

Taustaa:

Nimi: Teija Hannele Miettinen

Syntymäaika: 1974

Pituus: 162,5cm

Paino (Off / Kisa): 64kg / Alle 56,6kg

Asuinpaikka: Niinisalo

Siviilisääty: Avoliitossa

Ammatti: Lähihoitaja; Mielenterveys-, Kriisi- ja päihdetyö 1996, Suun ja hampaiden hoito 2005

Treenivuosia: 13, joista kisoihin tähtääviä 3v

Laji/Sarja: Sotilaspenkkipunnerrus, naiset alle 65kg

Saavutukset: 

– 2003 Kosovo: Pataljoonan mestaruuskilpailu 1.sija

– 2003 Lahti: SM-kilpailu 5.sija

– 2003 Helsinki: Sotulin SM-kilpailu 2.sija

– 2005 Kosovo: Pataljoonan mestaruuskilpailu 1.sija

– 2005 Lahti: SM-kilpailu 5.sija. Tulos: 31 toistoa

– 2005 Kauhava: Sotulin SM-kilpailu 1.sija. Tulos: 30 toistoa

– 2005 Helsinki: Detria Pro-kutsukilpailu 5.sija. Tulos: 33 toistoa

– 2006 Kosovo: Pataljoonan mestaruuskilpailu 1.sija

– 2006 Rovaniemi: Sotulin SM-kilpailu, 1.sija. Tulos: 36 toistoa 

– 2006 Lahti: SM-kilpailu 2.sija. Tulos: 41 toistoa 

– 2007 Lahti: Sotulin SM-kilpailu, 1.sija 

Tavoitteet 2006:

– Kosovo: Pataljoonan mestaruuskilpailu: 1.sija + joukkuekisat voitto

– Rovaniemi: Sotulin SM-kilpailu, 28.9.2006: 1.sija

– Lahti: SM-kilpailu, 7.10.2006: Oman kisatuloksen parantaminen + 4.sija

Terve vaan kaikille!

Olen siis 31-vuotias tyypillinen jousimiesnainen. Olen syntynyt ja viettänyt suurimman osan lapsuudestani ja nuoruudestani Kemissä. 

Kuntosaliharrastuksen pariin ajauduin melkein vahingossa lukio-iässä. Silloin haavenani oli poliisin ammatti. Koska olen määrätietoinen, laskelmallinen ja suunnitelmallinen persoona, päätin tehdä haaveistani totta. Nuoruuden intoa puhkuen menin paikalliselle kuntosalille ja ilmoitin omistajalle: “Minulle pitää tehdä sellanen kuntosaliohjelma, millä pääsen poliisikouluun sisälle!”. Sen samantien jäin kuntosaliharjoitteluun koukkuun. 

Kuitenkin ikä on tuonut mukanaan lisää haaveita ja unelmia harrastusten suhteen. Myöskin työelämän tavoitteet ovat muuttuneet jo moneenkin kertaan. Kuitenkin vielä jossakin takaraivossa siintää haave poliisikouluun pyrkimisestä, vaikka se ei tällä hetkellä olekaan päällimmäisenä mielessä. 

Vuosien varrella, elämän koulua käydessäni olen ollut mukana välillä erikoisissakin projekteissa. Lähihoitajaksi valmistumisen jälkeen menin varusmiespalvelukseen Sodankylän Jääkäriprikaatiin, josta kotiuduinkin 330vrk:n jälkeen lääkintäalikersanttina. 

Treenaaminen armeijassa oli satunnaista, miten leirielämältä ja omalta jaksamiselta ehti. Olen työskennellyt lähihoitajana vanhusten, lasten ja nuorten sekä mielenterveyspuolen asiakkaiden kanssa. Kuitenkin pääasiallinen työnantajan on ollut jo vuodesta 2000 alkaen Puolustusvoimat. 

Olen ollut hammashoitajana Tykistöprikaatissa sekä lääkintämiehenä, että hammashoitajana Kosovossa. Tällä hetkellä meneillään on kolmas missio Kosovossa, Suomen Kriisinhallintajoukoissa. Työskentelen, asustelen ja treenailen suomalaisten pääleirissä Camp Villessä, Lipljanissa. 

Kuntosaliharrastuksen lisäksi tykkään käydä erilaisissa (helpoissa) jumpissa. Step-aerobic on minunlaiselleni rytmitaidottomalle könttyrälle sopivan helppoa. Siinä tulee hiki, mutta ei joudu opettelemaan liian vaikeita kuvioita. Meillä onkin Kosovossa kerran viikossa ruotsalaisen Selman vetämä steppi. Hikiliikuntana lisäksi harrastan kerran viikossa “liivilenkkiä”, mikä tarkoittaa raskaat sirpaleliivit (painoa niillä n.10kg) päällä kävelyä leiriä ympäri. Piikkilanka-aitojen sisäpuolella menee 1350m pitkä juoksulenkki, mitä pitkin rauhanturvaajat kukin omalla tyylillään taaplaavat. Rentoutumiskeinona ja vastapainona punttihommille teen kanavatöitä, luen ja kuuntelen musiikkia. Eipä sitä oikein muulle touhulle riitä aikaa… 

Suomessa ollessani pyrin tapaamaan ystäviäni ja tuttavia mahdollisimman paljon. Kuitenkin työskentely ulkomailla rajoittaa sosiaalisia suhteita sen verran, että pyrin suomilomilla olemaan mahdollisimman paljon liikkeellä ja “radalla”. 

Vaikka olen nyt kisadietillä ja treenaaminen kuuluu joka päiväiseen elämään, olen luvannut itselleni, että pidän hauskaa; nautin elämästä, ystävien seurasta ja vapaudesta täysin siemauksin. 

Salitreeniä on nyt siis takana paittiarallaa 13 vuotta. Ensimmäisiin kisoihin olen osallistunut siis 2003, lähinnä kokeilumielellä ja uteliaisuuttani. Vuonna 2004 jouduin pitäämään kisoista välivuoden, koska oikea käteni leikattiin tenniskyynärpäävaivan takia. Mutta kuntoutuminen leikkauksesta on sujunut yli odotusten ja käsi toimii melkein paremmin kuin ennen. Leikkauksen jälkeen jouduin kyllä opettelemaan salilla lähes joka liikkeessä liikeradat uudellen, mutta tulipahan hiottua ainakin tekniikkaa paremmaksi. 

Täyspäiväistä salikaveria minulla ei ole ollut enään vuosiin. Valmentajina ovat toimineen Kemissä kuntosalien omistajat sekä Kosovossa työkaverit. Kuitenkin erityiskiitoksen haluan sanoa Teppolan Arille “Maskotille”. Hän on opettanut mulle aikoinaan penkkipunnerruksen, kyykkyn ja maastavedon tekniikat. Ilman Maskotin treenejä ja valmennusta musta ei varmaan koskaan olis tullut kisoihin tähtäävää urheilijaa. Hän teki mulle viime vuonna diettiohjeet, jolla pudotin 15kg “ikiroudassa ollutta vauvarasvaa”. Ari on itsekin kisannut, sekä hänen avopuolisonsa. 

Nykypäivänä ollaan Maskotin kanssa säännöllisesti yhteyksissä; vaihdetaan kuulumiset, mie kyselen treenineuvoja ja keskustellaan mun dietistä, että miten menee. Eli konsultaatio pelaa 😉 Kaunis KIITOS! 

Tällä hetkellä siis valmistaudun sotilaspenkkipunnerruksen Sotilaiden SM-kisoihin ja Henk.koht.SM-kisoihin Lahteen. Viime kisakauden jälkeen pasahti tauluun 8kg iloisen suklaannauttimiskauden jälkeen 😉 Aloitin ruokavalion puhdistuksen tammikuussa 2006, helmikuun alusta kalorit olivat 2 vk.n ajan 2200, tiputus 2000 kcal:iin ja siitä sitten pikkuhiljaa alaspäin. Alussa oli aamuaerobinen 3 krt viikossa n. 30 min. Nyt ensimmäisiin kisoihin on enää aikaa 8 vk. Aamuaerobinen vedetään 6 krt viikossa n.60 min, salitreeni 3-4 krt viikossas, liivilenkki + steppi kerta viikkoon. Salitreenin päälle otan väh.20min. aerobista. 

Dietti on sujunut hyvin; kaiken kaikkiaan paino on tippunut tammikuun 64kg:sta lähelle 58kg:ta. Elikäs kisapainoon on enään noin 2kg matkaa. Painoluokkalajeissa kilpaileminen on siitä kummallista, että vaaka määrää sen kuinka paljon sun on painettava, ei se millaiselta peilistä näytät. Kisapaikan puntari on armoton, joten joskus käy niin, että joutuu hikoilemaan viimeiset sadat grammat pois saunan lauteilla.. 

Seuraavien viikkojen aikana voitte seurata kisoihin valmistautumistreenejäni, tunnelmia ja tuntemuksiani kisadietiltä “kisoihin valmistautujien “-osiosta. Päiväkirjaa tulen päivittelemään suomilomilta kotopuolesta sekä työelämän parista täältä Kosovosta. 

Toivottavasti viihdytte Lapin ämmän mukana! 

Viikko 31

31.7.06 Maanantai

Aamulenkki tuntui vähän tuskaiselta, samoin Mikolla. Viime viikolla olimme todella ahkeria ja kävimme “liivilenkillä” kahtena päivänä: torstaina ja eilen, eli sunnuntaina. Se kahden tunnin kävely kyllä tuntuu ihan kiitettävästi jaloissa, vaikka vauhti ei olekaan mitenkään kova. Eilen vauhti oli vähän hidasta, sillä ei ehditty kiertää leiri kuin 8 kertaa ympäri, vaikka normaalisti menee 10 kertaa. Yritin vähän venytellä tänään aamulla, mutta sitä on vielä niin unen pöppörässä, että hyvä kun jaksaa itsensä kammeta ylös sängystä. Herätys oli siis klo 5.30. Kuitenkin olimme niin reippaita, että mentiin se kokonainen tunti, ei kylläkään juostu, vaan rauhallisesti palautellen kävellen. Meidän pitää nousta niin aikaisin, koska työt aloitetaan klo 8.00 aamubriifillä. Sitä ennen mun on tehtävä aamupala, syötävä ja valmisteltava hammashoitola valmiiksi ensimmäistä asiakasta varten. Aurinko nousee aikaisin ja alkaa porottaa aamusta jo todella kuumasti, joten siksikään aamulenkille lähtöä ei voi kovin pitkään aamulla venyttää. 

Työpäivä sujui ihan normaalilla tavalla. Paitsi, että ruokkiksella otin sohvalla pienet 30min. tirsat. Mää olen ehdottomasti sitä mieltä, että kun nuori ihminen nukkuu, niin se on sama asia, kuin pistäisi rahaa pankkiin;) 

Treeninä oli illasta olkapäät (hartiat) sekä vatsat. Eli aika helppo treeni tälle päivälle. Otin aerobisena aluksi matolla kävelyä 30 min. Ei sitä tarvis mitään “lämmittelyksi” veivailla, kun varjolämpötila oli salille mennessä 34 astetta. Treenatessa tulee todella kuuma, hiki virtaa, nestettä kuluu runsaasti. Treeni oli kestoltaan suhteellisen lyhyt, mutta sain kunnon tuntuman. Mää tykkään treenata vipunostoja eteen ja sivulle ns. supersarjoina peräkkäin, kun niillä saa NIIN hyvän pumpin aikaiseksi. Tein treenin lopuksi myös rannekääntöjä, kun aina välillä muistuu mieleen se sietämätön kipu tenniskyynärpäävaivan takia. Yritän erilaisilla liikkeillä ennaltaehkäistä vaivan uudelleen syntymistä. 

Illalla saunan jälkeen venyttelin vielä sängyssä ennen nukkumaan menoa. Unen tulo venyi puolille öin, kun mietin tulevaa lomaa. Taisi olla vähän lomastressiä havaittavissa, kun laukku vielä pakkaamatta. Ja tietty kun viime lomasta on jo 4 viikkoa aikaa, niin jännittää nähdä taas kavereita. 

Ai niin, sykemittarin mukaan viime viikolla olin kuluttanut 4474kcal, treenikertoja oli ollut 11 ja urheiltu oli yhteensä yli 18 tuntia. No, kylläpä se sellainen olo aamulla olikin. 

1.8.06 Tiistai

Herätyskello pärähti soimaan taas klo 05.30. Ja mua väsytti aivan mielettömästi!! Mikko oli myös yhtä ryytyneen näköinen ilmestys. (Mikko on siis mun työkaveri, ei sairaalalta vaan EOD:stä, kansan kielellä sanottuna siitä pommienpurkuryhmästä. Mikko on tässä kevään aikana kunnostautunut oikein reilusti. Hää on tiputtanut painoa yli 15kg ja kunto on kohentunut aivan mielettömästi. Alun perin tää meijän “treenisuhde” sai alkunsa siitä, kun Mikon joukkuetoverit oli nuoresta miehestä todella huolissaan; ylipainosta ja huonosta kunnosta. Poijaat pyysi mua, että alkaisin Mikolle “traineriksi” ja vähän kattoon sen perään ja potkiin persuksille. Mikon alkuperäisenä tavoitteena on osallistua poliisikoulun pääsykokeisiin ja sinne sitä ollaan kaikella toiminnalla tähdätty). 

Mikko on urhoollisesti herännyt mun kanssa aina aamulenkille. Uskomatonta, mutta ilmat on suosineet meitä aina. Sumuisia ja viileitä aamuja on ollut muutama, mutta erittäin tunkkainen ja pahanhajuinen aamu on kaikkein kauhein. Täällä on paikallinen kivihiilivoimala (Obilic), joka puskee päästöjänsä ilmaan. Suomalainen puhdas ja raikas ilma on ylellisyyttä tähän verrattuna. 

Välillä tuntuu, että mä olen aamuisin niin kankea ja voimaton. Kalorit on olleet n.1500 treenipäivinä. Palautuminen on selvästi jo vaikeampaa. Totuus alkaa olla nyt jo niin päin, että Mikko on se kantava voima aamulenkeillä. Ihminen isolla I:llä, joka saa muut hymyilemään, vaikka mulla olis kuinka lihakset kipeet, väsyttäis ja aivot ei toimis yhtään aamulla. Mä en varmaan koskaan muista sanoo tarpeeksi monta kertaa Mikolle, kuinka mä arvostan sen tukea, herttaista hymyä ja mahtavaa huumoritajua. Dietti ja tää yletön urheilu vie voimia henkisesti ja aikaa sosiaalisilta suhteilta, joten on todella mukavaa, kun on ihminen joka jaksaa kuunnella huolia, valituksia ja välillä jonnin joutaviakin höpinöitä. 

Kuten jokaisena aamuna, niin tänäänkin, tunti meni todella nopeasti aamukävelyllä. Taidettiin jopa hölkötelläkin pari kierrosta. Yritän aamulenkillä pitää sykkeen vähintään 120. 

Ruokatunnilla yritin pakata vähän lomalaukkuani valmiiksi. Kuitenkin osa vaatteista oli vielä pesemättä, joten ne piti pyykätä. Mullahan on nyt sellainen tilanne elämässäni, että mulla ei ole omaa kämppää Suomessa, missä punkata lomilla. Joten roikun äitini nurkissa, lähinnä siis nukun siellä, kokkaan eväät ja vaihdan vaatteita laukkuuni ja taas ei muuta ku radalle : ) Mulla on täällä mukana suurin osa treenivaatteista, mutta todella vähän muita siviilivaatteita. Oikeestaan alusvaatteet on urheiluvaatteiden lisäksi ainoot, joita voidaan käyttää omia. Muuten me ollaankin aina täällä firman kurkkusalaateissa. Naiset, uskokaa tai älkää: On aivan taivaallista, kun aamulla ei tarvi miettiä, että mitä vaatteita laittais tänään töihin?! 

Treeninä oli illalla kestävyyspenkki. Elikäs keskityin tulevalla kisapainolla tekemään toistoja niin paljon kuin menee. Sitten pikku tauko ja ja lisää toistoja väsymiseen asti. Tällasia settejä otin yhteensä 4. Lopuksi otin 30kg:n tangolla kisa-asennossa räjähtäviä rinnalta nostoja ja hitaita rinnalle laskuja 3x 15 sarjoja. Meitsi oli jo ihan poikki, vaikka treeni oli vasta alussa. Kuitenkin jaksoin sinnikkäästi treenin loppuun asti. On muuten tissit vähän kipeet parin päivän päästä! Mutta se on tervettä kipua 🙂 

Mun on pakko kertoo teille, että tein viime viikolla uuden maksimipenkkienkan: 80,0kg!!! Vähänkö mä olen itestäni ylpee! Saattaa kuulostaa hieman itsekehulta, mutta mä oon junnannut 2,5 vuotta edellisessä enkassa (75kg). Sitä ennen meni yli 3v, ku oltiin 65kg:ssa. Mä olen todellakin onnellinen siitä, että saa parempia tuloksia ja kehitys näkyy vielä 13 treenivuoden jälkeen. 

Mulla on ollut viimeisen puoli vuotta penkkitreeneissä mukana varmistamassa palokunnalta Pete. Siinä on tyyppi, joka ite osaa treenata täysiä, ku sille päälle sattuu. Joutuuhan noi palomiehet muutenkin pitämään huolen kunnostaan jo työn vaativuudenkin takia. Palokunnan pojat on kunnostautuneet beach volleyn pelaamisessa, se on hyvä laji. Ja saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla; liikunta ja hyvä rusketus;) 

Vielä siitä viime viikon penkkisuorituksesta. Kokonaissuorituksena nosto oli aika heikko esitys. Alaslaskuvaihe oli rauhallinen ja hallittu, pysäytys oli hyvä, nosto lähti rinnalta aluksi 5cm hyvin. Sen jälkeen vauhti hyyty kokonaan ja nosto lähti tulemaan todella vinossa ylöspäin. Kuitenkin mä punnersin tangon hitaasti, vinossa, mutta omin avuin ylös. Nosto näytti varmasti todella kamalalta! Mä tein nostossa sen työn, mutta ilman hyvää varmistajaa toi nosto olis menny todellakin päin prinkkalaa!! Jos varmistajana olisi ollut hätäisempi tyyppi tai joku, joka ei tunne mua ollenkaan, niin se olis auttanut tangon liian aikaisin telineeseen. Se pointti, mitä mä yritän koko ajan selittää, on yksinkertainen: tollasten omia rajoja rikkovien ennätysten tekeminen ei onnistu ilman varmistajaa/treenikaveria. Sen tyypin pitää olla sellanen, johon sä luotat. Se henkilö tuntee sut, sun voimavarat (ne piilossa olevatkin), osaa lukea sua kuin avointa kirjaa; hän osaa katsoa sun asenteesta, ilmeistä ja keskittymisestä, onko suorituksella ylipäätänsä etes mahdollista onnistua. Ja mulla on ollut onni saada sellanen tyyppi penkkitreeniin mukaan. Kiitokset siitä Petelle! 

Jos teillä hyvät ihmiset on vakituinen treenikaveri, niin nyt kyllä muistatte heti ensitilassa kiittää häntä tuesta ja ylipäätänsä olemassaolosta ja siitä, että hän jaksaa viettää teidän kanssanne aikaa hikisellä salilla kolistelemassa puntteja;) 

Ilta meni pakkaamisen ja muun touhuamisen merkeissä. Olin sängyssä vasta yhden aikoihin yöllä. 

2.8.06 Keskiviikko

Jippii! Tänään 2vk:n lomalle Suomeen. Tuntui, että aamulenkillä olisin leijunut ilmassa, koska mulla oli niin virkee ja iloinen mieli. Unta tuli kyllä yöllä vaan 4.5 h, mutta se ei menoa haitannut. Taidettiin Mikon kanssa hölkötellä viimeinen kierros aika reipastakin vauhtia. Tein hyvissä ajoin eväät matkalle mukaan. Paistoin jauhelihan ja keitin makaroonit lentokoneessa syöntiä varten. Mä olen todellakin valmiina lähtöön.Bussimatka lentokentälle kestää noin 30 min. Pitää vaan toivoa, että bussissa toimii ilmastointi, sillä se matka on muuten aivan tuskaa, koska varjo lämpötila on nyt 33 astetta. Seukki tekstit tuleekin jo sitten kirjoteltua Suomen päässä.. Voi, että mä olen niin täynnä lomafiilistä! Nyt vaan viimeset halit työkaverille ja monot kohti kotia! 

Eväät on loistava keksintö pitkänä matkustuspäivänä. Mulla oli välipalaksi protskupatukka ja litran mustikkakeittopurkki. Nam! Paitsi, että patukka oli mennyt poikki ja puolet siitä tippui odotusaulan lattialle. Jos oltais oltu Suomessa, niin mä olisin nälissäni varmasti poiminut sen sieltä, puhaltanut suurimmat karvapallot pois ja syönyt sen, mutta en todellakaan mennyt sitä virhettä tekemään siellä. Oletteko muuten tienneet, että Kosovo oli Suomen lisäksi ainoo paikka, mistä ei löydetty aikanaan lintuinfluenssaa?. No, ei kai sitä löydetty, ku ei porukka todellakaan välitä tollasesta. Uskon, että jos sitä oltais etsitty, niin varmasti olisi jotain löytynytkin. Mutta se on jo toinen tarina. 

Lentomatka oli normaali, eli noin kolme tuntia. Mun entinen työkaveri Kemistä on muuttanut Helsinkiin miehen ja työn perässä. Hän tuli mua kentältä hakeen ja mentiin niille ruokakaupan kautta. Sen muksu oli vesirokossa ja muilla ei ollut mitään tietoa siitä, että olenko sen lapsena sairastanut. Ei auttanut muuta, ku soittaa äiteelle aiheesta. äitin mukaan mä en ollu sitä sairastanut! Jaaha, mitenkäs nyt suu pannaan? Eipä siinä muu auttanut, ku mennä niille ja ottaa vastaan, mitä tuleman pitää. Poitsu oli todella surkeen näkönen; suurin osa näppylöistä oli jo ruvella, mutta joukossa kuitenkin vielä erittäinkin tuore näppy. No, jos on tullakseen, niin sitten tulee. 

Tänään ei treeniä ollenkaan. Kalorit oli 1350. Kyllä toi matkustaminen vie tosissaan mehut. En voi käsittää, miten pojat jaksaa lähtee vielä bilettään hesan yöhön. Mulle riittää tälle illalle ihan hyvin pehmee peti ja cd:ltä iltasatuna koiramäen tarinoita (Nukuin poitsun kans samas huoneessa). 

3.8.06 Torstai

Yö oli aika mielenkiintoinen. Poitsu nukku mun kanssa samassa huoneessa. Sillä katos yöllä tutti tai jotain se alko huuteleen unissaan. Eihän meitsi sinkkuihmisenä ole tottunut nukkumaan toisen ihmisen kanssa, saatika sitten lapsen. Jätkä rääkäs jotain keskellä yötä. Mä kuvittelin varmaankin unissani olevani vielä Kosovossa ja, että meille tulee joku hälyytys. Mä pomppasin sängystä ylös ku joku ohjus, sydän villisti takoen ja valmiina pukeen ensimmäiset ryysyt päälle, mitä lattialla nään. Ensimmäinen ajatus oli, että missä mun rynkky on? (On vissiinki jonnekkin alitajuntaan noi sotilaalliset opit mennet ; ) Pikkasen piti miettiä, että mikä maa ja mikä valuutta. Kunnes tajusin, että epämäärästä ääntä pitää pikku vesseli ja sen tuti on hukassa. Hätä ei siis ollut kummosempi. Tuti suuhun ja unta palloon uudelleen. 

Katkonaisen yön jälkeen heräsin puoli kasin aikoihin. Mun selkä oli kipee, kun nukuin täysin vieraassa sängyssä. Mulla ei ollut lenkkareita ollenkaan mukana, joten aamulenkit jätin suosiolla väliin. Niin ja onhan mun ensimmäinen lomapäivä! Virallisten määritelmien mukaan meillä ei ole lomaa, on vain palvelusvapaapäiviä. Aivan sama, mä en aio ajatella töitä lomilla ollenkaan.. 

Aamupalan jälkeen suunnistettiin koko konkkaronkka asuntomessuille. Siellä me kierreltiin viisi tuntia, kahvitauot ja evästauot mukaan lukien. Ihana oli käydä ihmisten ilmoilla ja tulihan siellä tietty muutama kalorikin poltettua sen kävelyn johdosta. 

Todella kiva ja idearikaspäivä kaiken kaikkiaan. Ikävämpi jutska olikin sitten soitto Kosovosta työnantajan edustajalta; mun määräaikaista työsopimusta ei sitten jatketa. Olin kyllä odottanut, että olisin saanut vielä 6kk jatkoa, mutta eihän sitä elämässä koskaan käy niin kuin suunnittelee. Se puhelu kyllä latisti mun mielialaa tosissaan. Muilla iski todellinen shokki ja paniikki päälle, kun tajusin, että mun työsoppari loppuu 3kk päästä! Muilla ei ole Suomessa mitään tietoo töistä, ei kämppää, ei harmainta hajua siitä, mitä mä alan tekeen sitten. Voi taivas, miten mä tästä selviän?! 

Selvisin jotenkin itteni kanssa yöjunaan kohti Kemiä. Onneksi otin evääksi helppoja juttuja; raejuustoo, pilttiä, banaania yms. Meni sitten puoleen yöhön, ennen kuin sain unen päästä kiinni. Ei mulla ollut makuupaikkaa. Ajattelin, että: elämä ei voi mennä enää tän pahemmaksi.. lomafiilis oli totaalisesti tapettu : ( 

4.8.06 Perjantai

Vanhempi pariskunta herätti mut junassa Seinäjoella, olin niiden paikalla. Juna oli täynnä, joten raahauduin ravintolavaunuun. Sieltä löysin itelle paikan, jossa torkuin loppumatkasta katkonaisesti varmaankin yhteensä alle kaksi tuntia, sen minkä humalaisen ukon huutelulta pystyin. Voi taivas, voiko elämä olla näin vaikeeta? Join junassa aamukahvit, kun se oli perillä vasta klo 9 maissa Kemissä. Aamupalaksi pari banaania. Mä olin kyllä aika tokkuraisen näkönen, kun veli tuli hakkeen mut asemalta. Kävin naapurin Leenan luona aamukahvilla, jonka jälkeen menin äitin luo nukkumaan. Heräsin sitten neljän tunnin nukkumisen jälkeen ja mä olin edellen ihan tokkurassa. Aamu/päivälenkistä ei olis ollu mitään hyötyä siinä tilanteessa, koska mä olisin varmaankin löytänyt itteni jostain ojasta. Olin niin sekasin vähästä nukkumisesta ja huonosta syömisestä. Mutta kyllä siitäkin noustiin uuteen nousuun, kun sai kunnon kaurapuuroo ja raejuustoo 🙂 

Ei siis tänään aamuaerobista ollenkaan, enkä mennyt salillekaan. Vietin laatuaikaan äidin kanssa. Lähinnä ruokakaupassa ostellen kaikkee hyvää. Me ei muuten oikeesti tajuta, että Suomi on laihduttajan unelmavaltio. Täällä on siis niin paljon erilaisia vähärasvaisia tuotteita, tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Muutenkin ruuanlaitossa voi käyttää vaikka mitä, vain mielikuvitus on rajana. Löysin kaupasta muuten rasvatonta mansikka jäätelöä, arvatkaa muuten söinkö sitä? Kyllä. Vaikka päivän kalorit oli 1200, niin siihenkin määrään saa mahdutettua kahvin kanssa jädeä. 

5.8.06 Lauantai

Heräsin vasta klo 8.30. Mä olen lomalainen ja nautin siitä täysillä. Siihen ylellisyyteen kuuluu myös pitkään nukkuminen. Täytyy kyllä myöntää, että tällä viikolla toi nukkuminen on ollut vähän toisarvoinen asia, vaikka niin ei tietenkään saa olla. Palautuminen heikkenee, kun unen laatu kärsii ja määrä vähenee. 

Kävin aamulenkillä oikein juosten, tai siis hölkötellen sykkeellä 120-140. Huono nukkuminen ja matkustuspäivät huomaa kyllä vielä kropassa, mutta otin kuitenkin lenkin sillä temmolla, ettei tuntunut pahalta. Oli ihanaa hölkätä raikkaassa ilmassa, musaa kuunnellen läppäreistä ja kuunnella Suomen kielistä radiojuontoa. Wau, nyt tuntuu hienolta olla kotosalla. Kiireesti suihkuun ja valmistautuun Tornioon lähtöön.

Käytiin veljen ja sen pojan kanssa kattomassa voimamieskisoja Torniossa. Voi sanoa, että olihan mahtavaa! Paikalla oli todella paljon väkeä. Näin siellä entisiä koulukavereita, työkavereita, treenikavereita kotipuolesta ja edellisiltä missioilta oli myös tuttuja jätkä kuvioissa. Kisat oli todella hyvin järjestetty ja yleisö viihtyi. Lopputuloksesta en nyt ole aivan varma, mutta se ei mulle niin pääasia ollutkaan. Vaan se, että pääsi katteleen ihmisiä ja nauttimaan Suomen kesästä. 

Ja tottahan toki mie vapaana naisena vähän kattelin siellä miesten treenattuja vartaloitakin. Kyllä oli kommeita miehiä, osa tais olla aika nuoria pojan kloppeja, mutta saahan niitä kuitennii kattella. Kyllä mie pongasin kisojen työmiehistä sellasen erityisen komian miehen ja taisin sille vähän vinkata silmääkin, mutta siihen se sitten jäikin. Olishan se kiva päästä joskus ihan oikeille treffeillekin, mutta mie taijan olla jo niin ronkeli. Sinkkuna kun on tullu eleltyä 10vuotta. Muutama tyyppi on koeajalla ollut, sitten se on jostain syystä aina kosahtanut. Tai sitten mussa on ollut jotain kummallista. 

Olin illalla tytöille kuskina ja käytiin Kemissä Corner Inn:ssä. Se on mukava paikka, mie tykkään. Tytöt joras ihan hulluna, mutta mä olen vähän arka joskus heiluun selvinpäin. Siihen tarvii tietyn fiiliksen ja sellasta ei nyt ollut ilmassa. Olishan sen voinut ottaa urheilun kannalta, mutta ei kai kun oli maalannut naamansakn ja pyhä kamppeet oli päällä. 

Tulin yöllä klo 02.30 kotiin ja saman tien nukkumaan. En kehdannut mennä keittiöön enää syömään, kun sitten äiti olisi herännyt. Vaikka nälkä olikin aika valtava.. 

6.8.06 Sunnuntai

Heräsin aamulla ysin pintaan. Soitin kaverille, että pistää kahvit tulelle. Kampesin itteni fillarin selkään ja poljin ensimmäiseksi Peurasaareen aamukahville. Kahvittelun ja pikaisen juoruilun jälkeen poljin Ajoksen satamaan asti pyörällä. Oli ihanan raikas tuuli, meri tuoksui merelle, sopivan lämmin ilma, ei liian kylmä tai kuuma. Tuon lenkin aikana sain nollattua pääni totaalisesti! 

Mä päätin, että mä olen lomalla nyt. En jaksa stressata tulevista töistä, työttömyydestä, asunnosta tai sen puutteesta. Mulla on ihania ystäviä, nykyinen työ on vielä 3kk, kivat työkaverit, mä olen terve yms.. Ennen kaikkea, mun täytyy nyt saada ajatukset koottu tulevia kisoja varten. Vielä on 2kg painoo saatava alaspäin ja kunto kohilleen. Kun kisat ovat ohi, niin sitten vasta on aika miettiä muuta elämää. Loppupeleissä siihen on todella lyhyt aika! 

Mä olin loppupäivän todella energinen. Soitin Kertulle ja Manolle, että moneltako mennään salille treenaan. Käyn aina Kemissä ollessani treenaamassa Kemin Body Centerillä. Siellä on hyvät tilat ja loistavat laitteet. Henkilökunta on aina iloista ja kahvi on tuoretta : ) 

Tästä treenistä tulikin todella poikkeuksellinen, sillä Kotkan Janne oli tullu myös Kemiin visiitille. Aloitin treenin 20 min matolla kävellen. Jannella oli aikaa jutella ja opastaa mulle uusia liikkeitä. On muuten oikeasti tosi mahtavaa, kun pääsee tekemään yhteistyötä ammattilaisen kanssa. Janne on vielä niin rauhallinen persoona ja kärsivällinenkin. Hän neuvoo liikkeet siten, että munkin aivoilla on aikaa rekisteröidä uudet liikeradat. Kroppa on muuten todella ihmeissään uusista liikkeistä. Treenivuorossa olisi ollut selkä ja takareidet, mutta jätin takareidet tekemättä, koska uusien liikkeiden opettelussa meni niin paljon aikaa. Tuntui, että oli vielä ylimääräistä virtaa, joten poljin fillarilla vielä 20 min. Treeni oli todella tehokas. Kuinkahan mä olen huomenna tönkössä!? 

Mano otti galleriaa varten kuvia. Vähän tuntuu oudolta, kun ei silleen osaa poseerata kuvauksellisesti. Mä olen välillä aivan mörrimöykky ärripurrin näkönen treenatessa. Siksiköhän mulle ei kukaan uskalla tulla jutteleen salilla, ku olen aina niin vihasen näkönen. Ehkä mä sitten vaan keskitykin piiskaamaan itteeni niin hyvin treenatessa, että ihan unohdan hymyilläkin. Vaikka suurimman osan ajasta mä kuitenkin olen aivan positiivinen ja ystävällinen persoona. 

Viikon 31 yhteenveto

Tämän viikon aikana tuli poikkeuksellisesti vain 3 salitreeniä ja aamulenkitkin jäi usealta aamulta tekemättä, mutta ehkä voin antaa sen itselleni anteeksi, kun olen lomalla.. Viikon kulutus kokonaisuudessaan: 3390kcal,treenikertoja 9, aikana 14.53 tuntia. Kokonaisuudessa olen viikkoon tyytyväinen.

Viikko 32

7.8.06 Maanantai

Aamulla herätessäni hokasin, että eilinen treeni Jannen kanssa oli TODELLA osunut sinne, minne pitikin. Voi hyvänen aika! Mulla oli niin yläselkä ja lavat jumissa, että ennen aamukahvia oli nautittava pari buranaa aamupalaksi. Kahvin jälkeen päätin lähtee fillaroimaan aamulenkin, mutta ensimmäinen ongelma tuli heti kun kampesin itteni pyörän selkään; miten mä pidän tangosta kiinni, kun lavat on niin jumissa! Oli muuten aika tuskaa ennen kuin särkylääke alkoi vaikuttaa. 

Kyllä se siitä alkoi sujumaan. Mä en oikeesti ollu muistanutkaan, kuinka paljon mä rakastan fillaroida. Ja mikä parasta, ei tarvi juosta ja miettii, kuinka seuraavana aamuna on sitten polvet kipeät. Juoksusta mä en muutenkaan tykkää, kun ei oikein ole vielä päässyt sen tuska-nautintorajan yläpuolelle. Jotkut ihmiset sanoo, että sitten kun on tarpeeksi hyvä aerobinen kunto, niin juoksusta nauttii todella paljon. Mulle se on aina ollut tuskallista, ainakin henkisesti se tuntuu pakkopullalta. Johtuukohan siitä, että olen kuitenkin joutunut juoksemaan niin monta kertaa cooperintestin?! 

Pyöräilin 70min. pääsääntöisesti sykkeellä 120-140, mutta välillä Keminmaan ylämäissä syke nousi korkeammalle. Pyörälenkin jälkeen olo oli taivaallinen. Mieli kupli iloisuutta ja oli jotenkin todella rento olo. Sain kelattua kaikkia asioita. Mulla oli hyvä mieli, kun sai olla kotimaisemissa. Mä päätin unohtaa tyystin kokonaan työkuviot ja vaan relata. Kuitenkin, kun palaan takasin Kosovoon, niin siellä taas tajuaa kuinka aika kuluu nopeasti ja kohta pitäis etsiä töitä Suomesta. Eli siellä on aikaa sitten murehtia. Nyt pitäisi yrittää rentoutua, nauttia lomasta ja keskittyä täysillä diettiin ja treenaamiseen. Treeniin keskittyminen on sujunut kyllä hyvin, mä olen saanut psyykattua itteni niin. Mulla menee ylipäätänsä lomat nyt todella huonosti siinä mielessä, että en pääse SM-karsintoihin ollenkaan. Mutta mulla on toisaalta hyvä pointti se, että pääsen Rovaniemelle sotilaitten kisoihin ja jos voitan siellä, niin pääsen jatkamaan Lahden kisoihin. Hei, pitäkää kaikki peukkuja mun puolesta! En kyllä tiedä, saanko niistä komennuspäiviä, mutta väliäkö sillä. Olen sopinut lomani jo etukäteen niin, että varmasti pääsen kisoihin. Ne on mulle kuitenkin asia, jonka eteen olen tehnyt monta vuotta töitä. 

Ilmat on todella hyvät, kun miettii, että ollaan pohjoisessa ja on elokuu. Fillaroin salille ja nautiskelin kaupungin huumasta. Treenit alkoi klo 14 kieppeillä. Aluksi 20 min. matolla kävellen ja kevyet venyttelyt, kun oli takareisitreeni. Salilla oli tuttuja treenaamassa. Lahden kisoihin on kuitenkin lähdössä muitakin kemiläisiä. Vaihdettiin pikaiset kuulumiset Marian kanssa, se menossa tulokkaiden karsintoihin Turkuun. Kotkansalon Jaanaa näin myös. Nyt harmittaa, kun en muistanut kysyä, että joko se treenileiri on ollut.. 

Janne oli myös treenaamassa. Kehuin kovasti eilistä treeniä. En uskonut, kun hän sano, että kipeäksi tulet. No, pitäisi osata kuunnella ammattilaista ja uskoo niihin. Mun lempparipariskunta; Mano ja Kerttu olivat myös treenaamassa. Heille on käynyt tuuria siinä mielessä, että kumppani on löytynyt salilta. On vierellä ihminen, joka ymmärtää treenaamisen ja ruokavalio hässäkät. Mano opetti mulle Kertun special-liikkeen takareisille. Pitää mennä makaamaan penkille mahalleen, käsipaino laitetaan jalkapohjien väliin, kun jalat ovat koukussa ja yhdessä. Vaikea selittää, mutta kai sille liikkeelle on joku oikea nimikin.

Hyvä ja tehokas liike, mutta harmittavaa, kun ei voi itekseen treenatessa käyttää, kun tarvii siihen aina kaverin. Otin muutaman sarjan sitten maastavetoa suorin jaloin laatikolta. Se on vuosia sitten todettu oman kokemuksen kautta erittäin tehokkaaksi. Kerran yks fysioterapeutti tuli vaan sanoo, että hän ei missään nimessä ikinä suosittelisi tuollaista liikettä kenellekään, kun noin pahalta näyttää tekeminen. En tiedä sitten katteliko selkäni asentoa vai naaman ilmeitä, kun siinä itsekseni irvistelin?! Anyway, mulla ei ole koskaan ollut selän kanssa mitään ongelmia, joten jatkan tekemistä. Muut miettikää omalta kohdaltanne sitä uudelleen… Ylipäätänsä kun tekee liikkeet rauhallisesti, käyttäen hyvää tekniikkaa, niin ei sitä loppupeleissä aina tarvitse käyttää kauhean kokoisia rautoja saadakseen tuntuman ja lihakset pumppiin. Kuten nyt huomasin, niin mä ainakin sain treenin tuntumaan. 

Mano otti treeniin aikana muutaman kuvan. Body Centeriin oli tullut jälleen muutama uusi laite. Kävin kokeilemassa niitä. Vaikuttavat oikein hyviltä, mutta pitää vähän tutustua niihin paremmalla ajalla ja salin työntekijöitten perehdytyksellä. 

8.8.06 Tiistai

Tänään aamuherätys oli vielä kauheampi kuin eilen. Heräsin 07.30 ilman herätyskelloa siihen, kun yritin kääntää unissani kylkeä. Yläselkä oli jumissa samoin kuin takareidet. No, sen kyllä huomaa, että eilen venyttely taisi jäädä illalla tekemättä. Mä olen tunnetusti laiska siinä hommassa. Muistan venyttelyjen tärkeyden vasta sitten kun on liian myöhäistä, eli kun paikat on jo kipeät. Mutta on positiivista huomata se, että kroppa reagoi liikkeiden vaihtumiseen näinkin voimakkaasti. Pitäisi vaihdella useammin itsekin ohjelmaa, mutta sitä jotenkin on laiskistunut ja mielikuvitus loppuu kesken, kun yrittää keksiä mistä liikkeistä tykkää. Sekin pitää ottaa tässä iässä jo huomioon, että liikkeessä ei mitään kiertoja ja vemputuksia, mikä kipujen ja nivelvaivojen takia haittaisi liikkeen puhtaan tekniikan saavuttamista. Mulla ainakin on jotkut olkapääliikkeet täysin pannassa, kun meinaa rutista ja paukkua nivelet. 

Kävin aamulenkillä pyörällä Ajoksen satamassa (n. 20km). En voi varmasti enempi hehkuttaa, mutta kesällä pyörällä on nautintoa. Lenkki oli tasaista maastoa, joten pulssi oli koko ajan lähellä 120, mutta kestoltaan tasan tunnin. Se saa riittää tälle aamulle. Onneksi takareidet vertyivät vähäsen lenkin aikana. Jaksoin jopa venytellä puoli tuntia lenkin jälkeen (oli siis pakko, kun olin niin kipeä jo). 

Tällä viikolla on ruokapuolessa sellainen jakso meneillään, että treenipäivänä kalorit ovat 1400. Salilta lepopäivänä 1200 ja totaalilepopäivänä (ei aamulenkkiä, ei salia) 1100kcal. 

Tänään tulee salilta pakollinen lepopäivä. Lupasin äidille, että poimin punaiset viinimarjat pakkaseen. Meidän pihalla on 3 pientä pensasta ja marjat alkaa olla jo hyvin kypsiä. Kyllähän ne saisi siellä olla vielä 2-3vk, olisivat näin paljon mehukkaampia, mutta ei oikein ole sitten enää poimijoita niille. äiti tekee pitkiä päiviä töissä ja välillä on kahdessakin työpaikassa, joten sillä ei riitä aikaa tuollaiseen vaikka haluiskin. Joten minä lomalainen lupasin tehdä sen. Loppujen lopuksi se olen kuitenkin mie, joka ne marjat sieltä pakkasesta syönkin. Huomasin eilen, että marjoilla pystyy hyvin “jatkamaan” puuroa. Tulee suhteellisen vähän kaloreita, mutta maha on kuitenkin täynnä. Ja taas nälkä siirtyy kauemmaksi, kun sitä ei kuitenkaan saa ikinä kokonaan loppumaan. Pistin läppärit korville ja otin astian mukaani. Siellä mä sitten kökötin marjapuskien luona kokonaista 5 tuntia. Aika meni siivillä, samalla sai hyvin rusketusta ja sai kuunnella musaa. Todella rentouttavaa ja ajatukset rullaili vapaina…Vaikka sitä orientoituu siihen hetkeen totaalisesti, niin ei kuitenkaan koskaan unohda ruoka-aikoja. Mulla ainakin kroppa alkaa jo 2h kuluttua edellisestä ruokailusta tai välipalasta muistuttaa, että kohta pitäisi saada ruokaa ja sassiin tai alkaa pinna kiristää. 

Illalla vielä tehtiin äidin kanssa kaatopaikkakuorma risuista. Meillä on ollut nyt niin kuivaa, että ei uskalla alkaa polttamaan mitään ylimääräisiä pihalla. äiti nosteli risut peräkärryyn ja mie hyppelin niitten päällä, jotta menisivät pienempään tilaan. Käyhän se tollanenkin vaihtoehtoliikuntana. Muuna arkiliikuntana kannettiin pienempiä risuja ja lehtiä, yms luonnonroskia mettän laidalle pressulla. Ja niinhän siinä kävi, että meitsi “gasellimaisesti” nuoren naisen askelilla kaaduin rähmälleni. Siinä mä makasin munasarjat turpeessa! Ne, jotka mua vähänkään tuntee, niin tietää, että mä olen hidas ja rauhallinen, olemukseltani kuin osuuskaupan vanha tamma, joten ne liikkeet ei niin kauhean gasellimaiset ole. äiti oli aivan kauhuissaan: “Voi kamala, kuinka susta on tullut noin huono kuntonen, olet sie vaan heikkoon kuntoon mennyt, eihän tollasesta ittensä näivettämisestä mitään tule!” 

äiti on kultanen ja yrittää parhaansa ymmärtääkseen mun kotkotuksia. Tuon urakan jälkeen mentiinkin sitten jo sisälle iltapuuhiin. Keitettiin oikein kunnon sumpit ja otettiin jädeä kahvin kanssa. Mulla sitä rasvatonta mansikkaa, ihanaa 🙂 

9.8.06 Keskiviikko

Aamulenkki pyörällä n.60 min. Yksipuoliseksi menee lajin puolesta, mutta Kosovossa saa sitten taas juosta leiriä ympäri tarpeeksi. 

Aamupalalla nautiskelin eilen poimimia marjoja. Nam! Soittelin päivällä rovaniemeläiselle sotilaspenkkivastaavalle: Juupaluoman Tuomolle ja kyselin vähän kisahommista ja tulevista sotilaitten kisoista. En ollut muistanut, että kun laji on kehitetty suomessa ja parhaimmat tulokset ollaan tehty täällä meillä, niin ne tuloksethan on sitten maailman ennätyksiä 🙂 Vaikka mä olen tavallinen siviilihenkilö, niin mulla on kuitenkin toi inttimaailma aika lähellä sydäntä. En tiiä miksi, johtuuko siitä että, olen ittepäisyyspäivänä syntynyt, vai siitä kun olen kuitenkin työn perässä pyörinyt niissä ympyröissä niin kauan.. Niin, siis takaisin siihen puhelinkeskusteluun. Tuomo ja muut miehet lajin takana yrittävät saada lajia tunnetuksi maailmalla enemmän. Ja onhan sitä aina hyvän paikan tullen esitelty myös ulkomailla rauhanturvamissioilla muille kansallisuuksille. Meilläkin oli viimeksi pataljoonan kisoissa mukana irlantilaisia ja ruotsalaisia, mutta eihän niistä ollut mihinkään;) Se olisi mahtavaa, kun laji saataisiin CISM:in (kansainvälisen sotilasurheiluliiton) kisoihin, vaikka aluksi edes näytöslajiksi. Uskon, että moni ulkomaan punttiantti olis ihmeissään, kun näkisi millaisen lajin me suomalaiset ollaan keksitty. Kyllä noissa kisoissa otetaan miehestä ja naisesta mittaa. Olosuhteet on kaikille samat, joten kyllä siinä katotaan, kuka kukin on. Turhille selittelyille ei jää sitten enää tilaa! Huh, nyt alkaa taas jännittää, kun miettii omia kisasiskoja…Kyllä ne mimmit on sitten kovia suomen huipulla.. Ehkä miekin sitten olen siellä muutaman vuoden kuluttua 🙂 

Kävin kartsalla asioilla ennen treenaamista. Kävin kyttälaitoksella hakemassa uuden passin. Ja enhän mä sieltä päässyt ulos ilman, että olisin jututtanut vähän niitä toimistotätejä. Sen verran jatkojen hylkääminen potuttaa, että kyselin, miten mun täytyy menetellä, jos nyt sitten oikeasti haen sinne poliisikouluun. Ongelmaksi näytti nyt mulla kuitenkin muodostuvan se, että alkuhaastattelussa pitää olla kaikki liitteet mukana; opinto- ja työtodistukset. Ne on kaikki paperit Kosovossa ja lääkärintodistuksen saisin vasta siellä ollessani. Joten tähän hakuun nyt en ainakaan ehdi. Toisekseen, jos olisin päässyt sitten valintakokeisiin asti, niin ne olisi just samana päivänä Rovaniemen kisojen jälkeen. Joten unohdetaan koko homma nyt sitten ainakin pariksi kuukaudeksi. Muutenkin kaksi kuukautta on todella pitkä aika ihmiselämässä. Ei sitä siinä vaiheessa tiedä, mitä maailma ja kohtalo on eteen tuonut. 

Treeninä oli vuorossa kestävyyspenkki. En aio tehdä maksimipenkkiä enää ollenkaan ennen kisoja. Nyt keskitytään kokonaan hiomaan kisasuoritusta. Poljin kuntopyörällä 20min. ennen treeniä. Samalla suunnittelin treeniä ja keskityin tulevaan penkkisuoritukseen. Mulle musa on tärkeetä treenin aikana. Silloin, kun veivaa jotain aerobista vempelettä, niin on oikeastaan aivan sama onko ollenkaan musaa tai mitä renkutusta kuuntelee. Muuta varsinkin kun on tulossa raskas treeni tai odotan treenissä iteltä maksimisuorituksia, niin silloin on parempi olla salilla soimassa metallimusaa. Parasta treenimusaa on ehdottomasti: Teräsbetoni, Metallica, Iron Maiden, Rammstain yms.. 

Lämmittelin hyvin aluksi “keppijumpalla”, sitten alkulämpö pelkällä tangolla, venyttelyt seinää vasten ja käsien pyörittelyt. Sitä kehittyy omat rituaalit ja liikkeet, joita tekee. Se kuuluu osana keskittymiseen ja sen suorituksen läpi käymiseen. Mä olen opetellut viime vuosien aikana ns. mielikuvaharjottelun avulla. Jotkut sanoo, että se on täyttä humpuukia, mutta mulla se ainakin auttaa keskittymisessä. Lykin tankoa vielä muutaman sarjan lämmittelyksi. Kisapaino 37,5kg tankoon ja sitten hyvä keskittyminen vielä ennen suoritusta. Pyysin tutun vielä taakse varmistelemaan. Sanoin, että tanko autetaan telineeseen vasta, kun se lysähtää rinnalle, ei yhtään aikaisemmin, koska viimeiset nostot tulee väkisin ja todella hitaasti ylös. Loppupeleissä noin kevyt tanko ei tunnu pahalta, kun se jää rinnalle, mutta on kuitenkin ihan kiva, jos sen joku siitä ottaa vielä pois. Suorituksen alussa tuntu jo siltä, että kylläpä liikkuu tanko liukkaasti tänään. Energiaa oli vaikka muille jakaa. Muilla on tietty rytmi suorituksen aikana hengityksen suhteen. Pitäisi vaan opetella hengittelemään koko suorituksen ajan tasaisesti, niin ei menis niin äkkiä maitohapoille. Mutta suoritus onnistui nappiin!!! Mä olen todella ihmeissäni, että se meni niin hyvin. Wau! Jos suoritus menisi kisoissa näin hyvin, niin mulla olisi realistinen mahdollisuus neljän parhaan joukkoon yleisissä. Enhän mä tietty tiiä vielä, ketä sinne on varmasti tulossa, mutta jos samat naiset on siellä kun viime vuonna, niin jopa mahiksia vois olla. Ja enhän mä tiiä niiden kuntotasosta mitään, mutta on kiva spekuloida sellaisella ajatuksella. No,titty täytyy olla realistinen ja muistaa, että painosta pitää saada vielä 2kg pois, joten se voi olla ratkaiseva 2kg, jonka mukana sitten menee muutama toistokin. Niinhän siinä yleensä käy, että mitä enempi joutuu tiputtaan painoa, niin sitä mukaan tippuu voimatasokin. ..Vedin rinnalle vielä penkin jälkeen 3 liikettä suht kevyillä painoilla, koska kuitenkin se oli ns. maksimisuoritus. Mukavan pumpin sitä saa kevyilläkin painoilla aikaiseksi, kun jaksaa tehdä tarpeeksi monta toistoa. 

Istuin naapurissa sitten koko loppuillan. Lämmitettiin pihasaunaa, kahviteltiin ja jutskattiin elämän totuuksia. Rouva laittoi lapset nukkumaan ja sitten mentiin akkojen kesken saunaan. Kyllä puusaunan löylyjä ei voita mikään. Ihana nauttia rauhassa lempeistä löylyistä, jutella henkeviä ajan kanssa ja pestä tukka tervashampoolla. Harmi, kun ei hoksattu tehdä vihtaa. Muuten ilta oli aivan täydellinen? Ei ollu hyttysiä paljon ollenkaan, raikas kesäinen tuoksu ja ihania ystäviä ympärillä. Mitä ihminen voi elämältään muuta toivoakkaan? 

10.8.06 Torstai

Heräsin tarkoituksella vasta klo 09.30. JP lupasi mitata multa salilla pihdeillä rasvat nyt aamusta, joten hyppäsin suoraan pyörän selkään ilman aamukahvia. Ennen mittausta ei saa syödä eikä juoda mitään kuuteen tuntiin, joten sama juoda vasta salilla aamukahvi. Laitoin suoraan lenkkivaatteet päälle, jotta pystyisin lähteen salilta suoraan fillaroimaan. Joo, kyllä ne rasvat sitten mitattiin. Eipä todellakaan ole kehumista tän valaskalan kunnossa!! Laskelmien mukaan mun rasvaprosentti on 21,2? Ja todellakin JP osaa mitata ne oikein, ei siitä ole epäilystäkään. Mä en todellakaan ymmärrä, kuinka ne voi olla niin korkealla. Olen joskus aikaisemmin mittauttanut kisapäivän aamuna rasvat sellaisella mittarilla, jossa laitetaan kädet suoraksi ja mittari on käsien välissä. Se kuulemma mittaa sähkö avulla jotenkin johtaen sen prosenttiluvun. No, silloin mä olen tietty näivettänyt itteeni ja ollut juomatta yli 12h, joten ei paljoa ole ollut nestettä kehossa. Silloin lukema parhaimmillaan oli 15,4, joten mä olin kuvitellut sen olevan nyt jotain alle 20. Sopivampi luku olisi ollut vaikka 18. Mä olen järkyttynyt syvästi! 

Tästä turhautuneen hyppäsin pyörän selkään ja lähin polkemaan raivon partaalla kohti Ajoksen satamaa. Meno tuntu olevan täysin päämäärätöntä, jalat sotki eteenpäin, päässä hakkas ja mulla oli aivan lyöty olo. Pääsin kuitenkin lenkin hengissä kotiin asti. Paiskasin raivona märät vaatteet pyykkikoriin ja menin kylmään suihkuun. Siellä mä sitten tein itelle rankaisusuunnitelman ja päätin lähteä Haaparannalle pyörällä. Sinne on matkaa varmankin jotain 30km Kemistä (koko lenkki n. 60km).Ainakin sitten rasva palais, kun siellä kävis mutkan. Mun piti käydä ostamassa kaverille muutenkin tavaraa sieltä, joten samapa se menenkö pyörällä. Mä soitin Kosovoon Petelle, kun se hoitaa meijän kaikkien rekkakyytiasioita siellä. Kun mulle ei sitten tullut niitä jatkoja, niin jouduin tilaan autolle kyydin kotiopäin. Kun en jaksa lähtee ajamaan sitä kotteroa Euroopan halki. Pete ei ollut vielä kuullut mun murheista, kun soittelin sinnepäin. Mä varmaan kuulostin aivan kauhealta ämmältä, kun papatin jatkohommelista, rasvaprosentista, työttömyydestä yms. Kaikista asioista, mitkä mua suoraan sanottuna vitutti siinä tilanteessa. Oli kiva kuulla tutun ääntä, mutta samalla mulla tuli kauhee ikävä palokunnan poikia. Sit mä jouduin vielä melkein iskeen luurin sen korvaankin, kun tuli muita juttuja eteen. No, ompahan nyt kuitenkin autolle kyyti kotio. 

Laitoin rasvoista tekstarin aamusta Kertulle. Olin vielä kotosalla, kun Mano soitti mulle . Se puhu mulle järkee siitä Haaparannan pyöräreissusta.Tovin kuuntelun jälkeen olin tullut järkiini ja päättänyt, etten lähde sinne ajamaan. Menisin kaverin autolla. On se kumma homma: Välillä tässä dietin ja kisoihin valmistautumisen aikana todellisuus hämärtyy välillä ihan liikaakin. Mä kuvittelen olevani joku valaskala. Sit mulle puhutaan järkeä; muistutetaan siitä, etten ole menossa minnekään lavalle patsastelemaan. Mun ei etes oikeesti tarvi olla mikään bodykilpailijan näköinen, koska mä en nyt ole menossa sellaisiin kisoihin. Tällä hetkellä mä olen lähes jo oikean painoinen juuri tähän lajiin, missä mä olen hyvä. Mulla on kuntotaso todella korkealla ja mä olen hyvä siinä, mitä mä teen! Voi hyvänen aika, juuri tollasia ihmisiä sitä tarvii dietin aikana ympärilleen. Kun itellä sumenee järki päästä, niin on sentään joku joka sulle takoo sitä päähän. KIITOS! 

Tänään salille ei kerkee. Parempi olla menemättäkin tällaisen agression vallassa, etten riko itteeni. Taitaa se rasva palaa pelkän agressiivisuudenkin voimalla! 

Kävin siis Hapitsulla autolla. Illalla soitin meijän pojille sairaalalle. Muilla tuli kauhee ikävä niitä. Ihmismieli on kummallinen, sitä kaipaa aina sinne missä ei ole: Suomessa kaipaa takas Kosovoon tai jonnekin ihanalle lomamatkalle, Kosovossa mieli tekis jo lomalle kotiin. Mikko soitti mulle kans. Oli kiva kuulla sen kuulumisia: hän on ollut ahkera ja käynyt lenkillä tunnollisesti, eikä ole sortunut grilliherkkuihin. Vau, kyllä mä olen siitä jätkästä ylpee! Mulla oli erittäin raskas päivä henkisesti. Tuntu kyllä, että ittensä kanssa oli vaikeinta taistella. Ystävät kannustaa ja antaa tukea. Mä en etes uskalla kuvitella, kuinka helppoa tämä diettaaminen olis, jos olis oma kulta vierellä. Ihminen, joka ymmärtäisi täysin, kun on maassa ja pinna tiukalla. Ottais kainaloon ja sanois, että en mä mihinkään tästä karkaa, vaikka oletkin tollanen pirttihirmu! No, pakko porskuttaa eteenpäin, kun on tähän hommaan alettu. Nyt taas tuntuu, että kyllä 10 vuotta sinkkuelämää on jo ihan tarpeeksi!! Elämä on perseestä! 

11.8.06 Perjantai

Tänään totaalilepopäivä, ei siis aamulenkkiä ollenkaan eikä salia. Kalorit tänään vain 1100. Kiertelin aamupäivän vaatekaupoilla. Mun inttikaveri tulee vierailulle Rovaniemeltä asti. Ihan päivän reissu vaan. Juodaan kahvia ja juoruillaan. Satun kanssa ollaan nähty vuosi sitten viimeksi, joten kyllä siinä sitten onkin asiaa kerrakseen koko päivälle. Tottahan me ollaan puhelinlaskuja kasvatettu, mutta ei se ole sama asia. Tänään treenataan sitten vaan poskilihaksia? 

Illalla meillä on Anna Erikssonin ilmaiskonsertti Meripuiston laululavalla. Sitten Uniklubin keikalle paikalliseen ravintolaan samalle mäelle. Luvassa viihdettä, hyvää musaa, ihmisiä, limpparia ja tiivistä tunnelmaa! 

Olin kotona jo kahden maissa. En jaksanut lähtee jatkoille discoon, oli pakko tulla nukkumaan. Aamulla kuitenkin lenkille ja normaalit treenikuviot. Ei sitä jaksa enää tässä iässä öitä kupata. 

12.8.06 Lauantai

Pyöräilin Keminmaahan kauppaan ja takasin aamulenkillä. Menomatkalla syke 120-130, mutta tulomatkalla otin spurtteja siten, että syke koko ajan vähintään 130, spurttien aikana syke kävi jopa 160 asti. Todella hyvä lenkki. Eilinen lepopäivä oli hyvästä. Mä olen ihan täynnä energiaa. 

Mieli on virkee. Nyt ihmetyttää se toissapäiväinen kiukku. Mä olen muuten niin rauhallinen ihminen, että oikein ittiäkin pelottaa ajatella mistä se kaikki kiukku oikein tuli. 

Tänään on Kemin Body Centerin asiakkaiden yleisurheilukisat. En meinaa osallistua, koska loukkaantumisvaara on sen verran suuri ja muilla kuitenkin vielä tänään treenitkin eessä.He menevät sitten illalla vielä saunomaan porukalla. Ajattelin, että menen käymään siellä saunakekkereissä, niin näkee vanhoja tuttujakin siellä pitkästä aikaa. 

Salilla oli ojentaja+hauistreenin vuoro, sekä viikkovenyttelyjen aika (nyt kun taas muistin sen). Mä teen ihan huvin vuoksi treenin alussa aina leukoja kapealla

otteella. Paras tulos on kuitenkin vaan 11 kertaa, mutta se riittää mulle. Olen ruukannut tehä kummallekin 3-4 liikettä, ihan fiiliksien mukaan. Kuitenkin teen liikkeitä sekä taljassa, että vapailla painoilla. Mä sain hyvän treenin tehtyä. Lempiliikkeen jätin viimeiseksi, eli ojentajapunnerrus narulla taljassa. Käsiin saa niin helposti tuntuman treenistä ja kuitenkaan ei ole ihan puoli kuollut treenin jälkeen, kun ei ole niin isoja lihasryhmiä treenattavana. Kävin venyttelemässä jumppasalin puolella. Voi hyvänen aika, kun sitä onkin niin kankee olio. Toista se oli sillon joskus, kun kävin astangajoogassa säännöllisesti. Se on kyllä sellanen harrastus, johon olen kaivannut useaan otteeseen aikasemminkin. Kunhan mä saan taas asetuttua aloilleni, niin alan kyllä taas käymään säännöllisesti siellä.Treenin lopuksi vielä 20 min. matolla kevyttä hölköttelyä.Ja suihkuun.

Saunaillassa oli tupa täynnä jengiä. Mahtavaa vaan olla ja rupatella tuttujen kanssa. Palkintojen jakokin oli. Valitettavasti mä olin taas oikeessa. Näin monen kinkkaavan siellä. Kellä oli menny nilkka, toisella takareisi yms. Mä en uskalla riskeerata ennen kisoja mitään tollasta. Saatika sen takia, että mä saisin sulan perseeseeni ja kotilennon Kosovosta, jos ilmestyisin sinne kipsi kädessä. Meitsin hommaa ei oikein voi tehdä kipsi kädessä.. Siellä me rupateltiin ilta ysiin asti. Olin luvannut vielä mennä piipahtaan naapurissa kylässä, jotten meninkin sinne. Mä tohelo olin unohtanut iltapalan kotiin, joten jouduin nälän takia lopettamaan kyläilyreissun kokonaan kesken. 

13.8.06 Sunnuntai

Pitkästä aikaa kävin hölköttelemässä tutun lenkin aamulla. Otin ihan rennosti lenkin, ettei mitään ylimääräisiä spurtteja, koska illalla salilla pitäisi treenata etureidet. Käytiin aamupalan jälkeen äidin kanssa kaupassa ja äitee osti mulle digitaalivaaan. Vähänkö se on hieno laite! Mulla on ollut sellainen iän ikuinen vanha vaaka, jonka luotettavuus on ollut vähän toista luokkaa. Mä olen niin tohkeissani tuosta. En tunnusta olevani mikään materialisti, mutta kyllähän tuollainen vempele helpottaa jokaisen elämää huomattavasti. 

Surffailin netissä 3h ja kirjoittelin kavereille kuulumisia. Tuntuu, ettei tänään taas kerkiä mitään tekemään. Ei kai se ihme olekaan, kun sisällä nenä kiinni ruudussa istuu. 

Salilla oli siis vuorossa etureidet ja pohkeet. Pyöräilin lämmittelyksi 30min. vaihtelevalla sykkeellä. Tein prässiä, askelkyykkyä, yhden jalan ojennusliikettä sekä pohkeet istuen ja seisten. Treeni ei kulkenut sitten pätkääkää. Ei oikein ollut intoa olleenkaan. Tollasilla treenikerroilla ei oikein tee mitään, parempi ku olis jääny kokonaan kotiin, tulee vaan armoton vit.tus. Ei se tietenkään aina voi kulkeekaan. Onnex mun lajissa ei noilla jalkatreeneillä niin kauheesti ookaan väliä. 

Tänään on siis sunnuntai. Normaalisti oltaisiin Mikon kanssa lähdössä liivilenkille Kosovossa. Nyt olen niin laiskistunut tän loman aikana, että ei oikein etes innosta miettiä vaihtoehtolenkkiä sille. Joten mä vaan sitten relaan. Voi, kuinka mulla on Mikkoo iksu! Onneksi me nähään taas pian.

Viikko 33

14.8.06 Maanantai

Vaihtelun vuoksi kävin aamulenkin sauvoilla kävellen. Tunti menee ihan tuttuja maisemia katsellessa. Sauvojen kanssa huitoessa ei tarvi kauheasti pitää vauhtia, koska syke pysyy hyvin 120 tuntumassa. Näin kahden viikon lomalla on kroppa ehtinyt jo hyvin tottua Suomen viileyteen. Ihanaa on ollut, kun ei ole tarvinnut koko ajan kärsiä kuumuudesta. Kyllä kaverit on kattoneet kummissaan, kun olen aina ottanut pitkähihaisen mukaan, vaikka on yli 25 lämmintä. Sitä pitää pukeutua siten, että on hyvä olla. Aina sitä kylmän kanssa pärjää, kun voi lisätä vaatteita, mutta kuumalla on vaikeampi jäähdytellä kroppaa. 

Tämä päivä meni oikeastaan kokonaan hääräillessä lähtemisen kanssa. Laukku piti pakata ja käydä kaupassa ruokaostoksilla, sekä lisäravinteet ostamassa. Pesin lomalla käyttämäni vaatteet, että on sitten taas kotiin palatessa puhtaita ryysyjä. Laukku jäi suhteellisen tyhjäksi, koska mullehan todellakin ilmoitettiin se, että en tuu saamaan jatkoa työsoppariini. NIIN, mulla iski nyt paniikki senkin suhteen, kun mulla on vaatekaappi täynnä treenivaatteita, että miten mä saan ne kaikki raahattua takasin kotio. Enää yks Suomiloma ennen kotiutumista, joten siinäpä sumplimista asialle. 

Käytiin äidin kanssa mun veljen luona kyläilemässä vielä illasta. Muksutkin oli jo iltapuuhissa. Poitsu menee huomenna kouluun tokalle luokalle, joten siellä esiteltiin sitten uutta reppua, penaalia yms. kivaa, mitä nyt koulun aloituksessa tarviikin. Kyllä sitä olisi ihanaa, kun olisi vielä noin nuori ja tietämätön maailman pahuudesta. Saisi vaan olla ja keskittyä pelkästään lapsena olemiseen ja koulun käyntiin. Mutta niin se maailma meitä koulii ja heittelee.. Tyttö oli innoissaan taas, kun pääsee tarhaan näkemään tuttuja kavereita ja leikkimään niitten kanssa. 

Siirsin salilla käynnin suosiolla keskiviikkoon, kun pääsen Kosovoon takasin. Huomenna ja keskiviikkona menee lähes koko päivä matkustaessa. Niin se kahden viikon loma hurisi nopeasti. Mitä mä nyt sitten oikeastaan sainkaan tehtyä koko loman aikana? En mitään tärkeää, vaikka olin suunnitellut niin paljon. Mun kuviot meni vähän sekasin, kun niitä jatkoja ei tullut, mutta eiköhän tästäki selvitä. Kuitenkin musta oli tärkeetä, että sain itteni tasapainoon ja rentouduttua. 

Olin kuitenkin välillä niin “kotioloissa”, että unohdin työkaverit ja työympäristön kokonaan. Kosovossa työskentely on henkisesti erilaista, verrattuna Suomeen, että sä joudut olemaan lähes 24 tuntia omien työkavereitten kanssa yhdessä. Työpaikan ja “kodin” välillä on max. 10 metriä. Meidän olohuone on sairaalalla, nettikone on siellä, yms. Jääkaappi ja limut samoten. Salille on kuitenkin jo n. 100 metriä matkaa. Mä olen “miehistössä” sairaalalla ainoo nainen, joten muilla on asumisolosuhteissa ruhtinaallisesti oma “körmy”. Asun siis yksin n. 15 neliön kopissa. 

Pojat asuu aina kaksistaan sellaisessa. Ei siinä paljoa ole yksityisyyttä elämässä. Paskallakin kun istut, niin aina on joku särmin toisella puolella. Mutta toisaalta, ikinä ei tarvitse olla yksin, jos ei halua. Aina on joku “kotona” jos haluaa juttuseuraa! Toi on ihana piirre siinä työyhteisössä, varsinkin kun pelkää ukkosta :(. 

Menin sänkyyn jo klo 22, mutta uni ei vaan tullut. Yritin lukea, mutta ajatukset pyöri inhottavasti. Kerkesin siinä miettiä omat ja muidenkin ihmissuhdesotkut. Suuria kysymyksiä: mikä musta tulee isona; pappi, poliisi, täyspäiväinen urheilija, käsityöläinen yms. Miten mä tulen kestämään taas eron ihanista ihmisistä, mistä mä löydän töitä omalta alalta yms.Kyllä teistä jokainen tietää, mitä päässä surraa kahden aikaa yöllä… todellisuudessa ei mitään järkevää… Uni tuli joskus kahden jälkeen. 

15.8.06 Tiistai

Kello oli herättämässä 06.45, mutta mä onneton olin laittanut sen kiinni!!! Kääk, mä nukuin armottomasti onneni ohi. Heräsin klo 8.15 ja juna lähtis klo 11.11. Mulla oli eväät tekemättä, jauhelihat paistamatta ja laukun järjesteleminen oli tekemättä. Paniikki iski! Ei puhettakaan, että mihinkään aamulenkille enää kerkeis. Piti keittää aamupuurot yhtä aikaa, kun hellalla porisi myös makaronikattila ja paistinpannulla jauhelihat. Tuntui, että kiireessä jää puolet asioista tekemättä, mutta ruoka oli saatava valmiiksi matkaa varten. 

Kaikki hyvin, kerkesin junaan ja vielä jopa hyvinkin. Juna matka sujui rattoisasti, toisin kuin se viimeksi kotiinpaluu. Mä sain jopa nukuttua yli tunnin päikkärit siellä. Söin nautinnollisesti eväitä, luin asuntomessuilta säästämiä lehtiä, sekä kirjoitin muistiinpanoja päiväkirjan merkintöjä varten. Kävin ravintolavaunussa juomassa kahvit ja söin jopa Nalle Puh-mehujään. Olin aika yllättynyt kuin vähän siinä oli kaloreita. 

Mä olin yötä Tampereella mun bestiksen luona. Se nainen oli mun kanssa viime reissulla yhtä aikaa ja asuttiin samassa körmyssä. Siinä on ihminen, joka totisesti tuntee muut sydän juuria myöten. Voi, kuinka mulla olikaan ikävä Ystävää!! Mahtavaa, kun on onni tuntea ihminen, joka jaksaa kannustaa sua aina, kuunnella töppäilyjä ja elämänmurheita. Sellaisen ystävän kanssa on nautinto jakaa myös elämän suuret ja pienet ilot :). Mehän höpötettiin yömyöhään kaikkea maan ja taivaan väliltä. Eikä mua etes väsyttänyt ollenkaan, vaikka tiesi, että aamulla kello sois aikaisin. Ai niin, Mikko soitti ja kertoi, että oli tänään testannut juoksun poliisikoulun ajalla. Läpi olisi mennyt! Wau, vähänkö mä olen siitä jätkästä ylpeä! Voi, kunpa mullakin olis noin hyvä juoksukunto… 

Tein aamupalaleivät valmiiksi, sekä eväät lentokentälle, että koneeseen. Kello näytti 02.45, kun viimeisen kerran vilasin sitä. 

16.8.06 Keskiviikko

Uni oli todella katkonaista, vain ja ainoastaan sen takia, koska mä pelkään myöhästymistä lentokoneesta aivan tajuttomasti. Jos olisin myöhästynyt junasta, niin en olis sitten ehtinyt lentokoneeseen. Meille ei lennä kuin kerran viikossa finski, joten joutuis sitten lentämään kaupallisella lennolla mutkan kautta. Ja se maksais hunajaa. 

Eli 1,5 tunnin unilla lähdin reippaalla mielellä taas matkaan. Matka meni kaiken kaikkiaan hyvin ja nautiskelin omista eväksistä koneessakin. On niin helppoa, kun voi syödä omat eväät siihen kellon aikaan kuin haluaa. Olen muuten oppinut, että mulla on kertakäyttölusikoita joka taskussa ja repun lokeroissa. Mahtaa ne tullissa kattoo kummissaan, kun läpivalaisevat mun tavaroita. Lentomatkan nukuinkin sitten melkein kokonaan, kun oli uni jäänyt vähiin sitten viime aikoina. 

Kosovoon palaaminen herättää aina ristiriitaisia tunteita. On kivaa, kun on ollut hyvä loma. Mutta samalla on ollut ikävä näitä ihmisiä täällä. Pääsee “omaan” sänkyyn nukkumaan ja omien tavaroiden ympärille. Kuitenkin tietää jo nyt, että seuraaviin lomiin on vielä 6 viikkoa. Se aika taas tuntuu nyt ajateltuna pitkältä. Kummasti vaan ihminen on sopeutuvainen eläin! 

Selma oli lähtenyt palvelusvapaille, joten steppiä ei sitten olekaan kahteen viikkoon. Joten ei auttanut muuta kuin mennä salille. Harmi, sillä olin niin kovasti oottanut pääseväni sinne. Mulla kuitenkin riitti energiaa, ja vedin sitten 30 min. soutaen ennen treeniä. Hyvin tuli lämmiteltyä selkä ja yläkroppa. Salilla oli kuitenkin 29 lämmintä, ettei sen puolesta olis kyllä tarvinu kauheesti ottaa alkulämpöö. Puolitoista viikkoa edellisestä selkätreenistä, joten potkua riitti. Hyvin otti lihakset vastaan, eikä tuntunut olo ollenkaan kankealta. Treenasin pelkästään yläselän. Keskityin liikkeisiin todella hyvin. Tein myös Jannen opastamia liikkeitä, välillä tuntui että olin unohtanut tekniikan. Mutta tein tarpeeksi paljon toistoja, niin alkoivathan ne oikeat lihakset sieltä löytymään. Eli en ollutkaan unohtanut, jes! Tein samaan treeniin olkapäät. Taljat oli silloin kaikki varattuja, koska Irlantilaiset olivat rynnistäneet joukolla samaan aikaan salille. 

Tein pystysoudun pitkästä aikaa käsipainoilla, tuntuipa se kivalta;) Jostain kumman syystä mulla oli joku energia- piikki, joten poljin vielä kuntopyörällä treenin päätteeksi 15 min. Olin todella tyytyväinen tämän päiväseen salitreeniin, vaikka pelkäsinkin, kuinka väsynyt olisin matkan takia. 

Kerrattiin pikaisesti Mikon kanssa lomakuulumiset. Kävin saunassa ja laitoin ajoissa nukkumaan. Aamulla paluu arkeen ja aamulenkille klo 05.45. 

17.8.06 Torstai

Aamulenkki meni todella nopeasti, kun juoruiltiin Mikon kanssa se tunti. Kävellä köpyteltiin koko matka, kun Mikolla oli upeesta juoksusta vielä jalat muusina. Hää kerto kaikki mehevimmät juorut ja tapahtumat mun loman ajalta leirin sisältä. 

Mä yritin kertoo jotain suuria tapahtumia suhteellisen tylsästä lomastani. Jotenkin välillä on aika turhauttavaa, kun elämä pyörii niin tän urheilun ja ruuan ympärillä. Muista ihmisistä saattaa tuntua, että mun elämä on niin rajoittunutta ja tylsää. Kyllä se tietty välillä itestäkin siltä tuntuu, mutta tää nyt on vaan tää hetki ja sitten palataan lähes normaaliin päiväjärjestykseen kisojen jälkeen. Paitsi, että olen luvannut itelleni, etten enää ota niin paljoa kiloja takasin, kuin viimeksi. Pää ja perse ei enää kestä tätä ainaista syömistä ja sitten diettaamista. Järkikin sanoo, että jos pitää herkkupäivän kerran kuussa ja lopun aikaa kattoo, mitä syö, niin ei niitä kiloja pitäis niin kauheesti tulla. Viimeksi joka päivä oli karkkipäivä, ei kiitos nyt enää! 

Työpäivä oli suhteellisen kevyt. Helppo lasku loman jälkeen. Asiakastapaukset oli helppoja, ei mitään pitkäkestoisia ja työläitä juurenhoitoja, onneksi. Mutta välinehuollon ja siivouksen kanssa päivä meni kuitenkin viiteen asti. Jotenkin tuntui, että eilinen virtapiikki oli totaalisen kadoksissa. Mulla ei ollut virtaa yhtään. Olisi pitänyt mennä salillekin, mutta mä en todellakaan jaksanut. Menin töitten jälkeen saunaan ja nukkumaan, kello oli varmaan vasta ysin pintaa. 

18.8.06 Perjantai

Aamulenkki puolet kävellen ja puolet juosten Elikäs 4 kierrosta ja aikaa meni noin 55 min. Jotenkin tuntuu, että paleltaa aamulla aivan tajuttomasti, vaikka oli tänäkin aamuna 18 lämmintä silloin ennen kuutta.. 

Keskustelin lääkäreitten kanssa aamubriifin jälkeen siitä, että olisko mun pitänyt jo tulla kipeäksi, jos olisin saanut tartunnan kaverin muksun vesirokosta. Kumpainen lekuri oli sitä mieltä, että ehdottomasti olisin jo todellakin isoilla paukamilla, jos olisin saanut tartunnan. Olen varmaankin sairastanut sen vesirokon silloin lapsena siten, että muilla on ollut vain pari huomaamatonta näppyä. Sellainenkin on kuulemma mahdollista. Parempi olisikin, sillä mä en nyt todellakaan halua tulla kipeeksi! 

Työpäivä meni leppoisasti, mutta mulla ei vaan jotenkin ollut yhtään virtaa ja paleli koko ajan. Tutkiskelin iltapäivällä oloa ja tulin siihen tulokseen, että tälle on jotain nyt tehtävä. Mulla olisi tulossa lauantaina viimeinen tankkauspäivä (hyvillä hiilareilla) ennen kisoja. Mutta mä päätin sitten kuitenkin, että pidän sen tänään, että saisin elimistöön vähän potkua. Kävin ruokalassa syömässä kokkien tekemään hyvää ruokaa. Siellä oli aivan ihania tuoreita moniviljasämpylöitä. Keitin vielä kattilallisen valmiiksi iltaa varten tummaa makaronia. Ei mulla kuitenkaan tule tälle päivälle niin paljoa kaloreita, koska aloitin tankkauksen vasta iltapäivästä. 

Kävin reippailemassa salillakin illan mittaan. Kävelin matolla aluksi 30 min ja otin lyhyet venyttelyt jaloille, koska takareisitreeni. Mikko oli yhtä aikaa salilla, joten hää auttoi mua tekemään sen Kertun special-liikkeen käsipainoilla. Kiva, kun on kaveri treenatessa, se on ylellisyyttä mulle! Hyvä treeni oli kaiken kaikkiaan. En alkanut tekemään mitään ylimääräisiä, vaan lähdin syömään! 

Kyllä täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, että iltateen kanssa otin muutaman kaneli-sokerikorpunkin. Tulipahan sitten niitä hiilareita tankattua, kaikki ei tainnut kyllä olla niitä parhaimmasta päästä, mutta tankkaus on nyt kuitenkin suoritettu. Ja olo olikin sitten loppuyön sen mukainen. En voinut mennä saunaan, kun olin niin ähkyssä. Sänkyyn kyllä kampesin itteni ennen puolta yötä, mutta unen tulo kesti pitkälle yli yhden, koska oli niin paha olla täyden mahan kanssa. No, siitä sen saa, kun ahnehtii. Mutta omaksi parhaaksihan se on. On enempi virtaa treenata sitten. Eron huomaa kyllä heti. 

19.8.06 Lauantai

Tänään oli kaikin puolin poikkeuksellinen päivä. Meille ilmoitettiin jo eilen illalla, että aamusta on tulossa pari ulkomaan elävää särkytapauksen vuoksi hammaslääkärin vastaanotolle. Joten aamulenkille piti lähtee samaan aikaan kuin normaalistikin viikolla. Lenkki oli normaali 4 kiekkaa, mutta nopeutetussa tahdissa, eli kiireen takia hölköteltiin vähän reippaammin. Ja kyllähän mulla olikin sitten energiaa vaikka muille jakaa, kun eilisestä tankkauksesta oli pasahtanut puntariin yli 2,5kg. Mutta ei siitä huolta tarvi oikeasti kantaa, kun se lähtee samantien pois. 

Otettiin hampin kanssa potilaat vastaan heti kasin jälkeen. Meillä oli kiireinen päiväohjelma, koska olimme saaneet kutsun hammashoitohenkilökunnan meetingiin saksalaisten sairaalaan Prizreniin. Kokous alkaisi klo 14.15. Sitä ennen mun oli vielä käytävä treenaamassa, koska illalla puolestaan olisi medicien ja EOD:n yhteinen saunailta. 

Treenasin ns. 45 min pikatreenin. Otin vuorostani alaselän, kyljet, vatsat ja pohkeet. Todella tehokas treeni. Hiki lensi älyttömästi. Salilla lämpöä 29 astetta, vaikka kello oli vasta 10.00. Toi treeni oli vähän niin kuin circuit tyyppinen, koska palautusväliajat oli todella lyhyet kiireen takia. Aerobista en tehnyt ollenkaan, siitä mulle jäi kuitenkin huono omatunto, mutta joskus sitä on vaan niin kiire noitten edustustehtävien kanssa 😉 

Meetinki oli mielenkiintoinen ja sai tavata oman ammattikunnan edustajia. Siellä oli myös siviilipuolelta paikallisia hammaslääkäreitä mukana. Keskustelut olivat todella mielenkiintoisia ja antoisia, kun pohdittiin myös ääneen paikallisten terveydenhuollon tulevaisuudesta. Mutta ei niistä sen enempää. Tarjoilupöytä notkui kaikkia ihania suklaaleivoksia ja erilaisia pullia, mutta mie tyttö se vaan kävin ryystämässä omat nestemäiset evääni (protskudrinkki) naisten vessassa kuin pahainenkin juoppo. Ei sitä jaksa alkaa aina selittelemään ventovieraille ihmisille, mitä ihmeen litkua kuljetan pullossa mukana. Kohteliaisuussyistä join tietenkin kaljupääkahvit muiden seurana. Ja vielä santsikupilla 🙂 

Meijän iltagrillaukset ja saunomiset meni hyvin. Kävin vielä piipahtamassa palokunnalla, kun siellä oli järjestetty naisten kekkerit. Pojat olivat keksineet hyvää ohjelmaa naisille, liittyen heidän työtehtäviin sekä työvälineisiin. Tytöt tykkäsivät kovasti. Mie en jaksanut osallistua noihin temppuratahommiin olleskaan. 

Hoidin ihan vaan kyökin puolen asioita. Poikien pravuurina on aina olleet mansikat, joita on voinut dipata sulatettuun suklaaseen. Koska pojilla näytti olevan sen verran kiirettä, niin autoin niitä ja sulatin vesihauteessa 4 suurta suklaalevyä.. Nam, vähänkö se näytti hyvältä. Mä olin kuitenkin vahva, enkä ottanut yhtään suklaata. Kuitenkin maistoin pari mansikkaa.. Miettikää vaan, olisko tehny mieli?! Eihän nainen voi kuvitellakaan parempaa kuin tuoreet mansikat, sulatettu suklaa ja shampanja!! Ottakaa miehet opiksenne 🙂 

20.8.06 Sunnuntai

Heräsin ilman kelloa klo 8.15. Oikeastaan sunnuntai on ainoa päivä, jolloin saisin nukkua pitkään, joten vähän harmitti, että en sitten saanut enää unta. Kävin ruokalassa aamupalalla, kuten aina sunnuntaisin. Olen antanut käydä armon itseni puolesta, sillä ruokalassa on riisipuuroa ja marjakiisseliä näin pyhinä. Ja varsinkin kun sitä ei tarvi ite keitellä, nii kyllähän se maistuukin sitte hyvälle. Aamupalan jälkeen suunnistin meijän patiolle ja otin siellä aurinkoa pari tuntia. Ei kyllä pysty olemaan kauempaa, kun on niin kuuma. Leppäilin körmyn viileydessä ja luin kirjaa muutaman tunnin. Ihana olla vaan ja rentoutua. 

Käytiin illasta Mikon kanssa liivilenkillä. Meillä oli ihan mielettömästi höpöttämistä ja aika lensi ku siivillä. Mä en taija etes kehdata tunnustaa, mutta me käveltiin kokonaista 3 tuntia!! Mä sanoinkin Mikolle, että nyt tän on loputtava..Mä olen tartuttanut tän urheiluhulluuden siihen kokonaan. Jos se ei tajua sanoa stoppia siihen, niin mun kroppa sanoo sopimuksen irti, kun pää vielä jaksais. Mutta tää kaikki on sen tankkauspäivän syytä, mulla on ihan mielettömästi virtaa!!!! 

Sepä olikin jo sitten pimmeetä ja yö, kun lopeteltiin lenkki. Ei muuta kuin suihkuun ja nukkumaan. Eihän se uni heti tullut. Nyt on kuitenkin hyvä mieli. Huomenna sitten arki taas alkaa. 

Viikon 33 yhteenveto

Sykemittarin mukaan treenikertoja on tullut 8 tällä viikolla, melkein 15 tuntia ja kulutus yhteensä 3266 kcal. Salitreeniä ei tullut kuin se 3 kertaa, mutta hyvä sekin.

Viikko 34

21.8.06 Maanantai

Nukuin viime yön todella katkonaista unta. Kokonaissaldoksi tuli noin 5 tuntia unta. Kroppa käy vielä eilisiltaisesta lenkistä ylikierroksilla. Mulla alkaa iskee pikku paniikkia tuon nestepöhön takia. Nilkat on niin turvoksissa aamuisin ja muutenkin on jotenkin kummallinen olo. Ajattelin aluksi, että mun kroppa vaan reagoi voimakkaasti tähän kuumuuteen ja kaikkeen muuhun ( siis lomalta paluuseen yms.). Mutta nyt ei siis enää naurata. Mulla on yli 2 kg ylimääräistä nestettä kehossa koko ajan. 

Ei ole hauskaa, kun nilkkakorua ei voi pitää siellä missä sen kuuluu olla. Mun nilkat on kuin betonista valetut pylväät. Olen ollut täällä nyt loman jälkeen 4 vrk, joten pikkuhiljaa pitäis alkaa nestetasapainon tasaantua. Toihan on ihan normaalia, että vuorokaudessa paino heittelee juodun nestemäärän mukaan 2-3 kg (kun verrataan aamu ja iltapainoa keskenään). En ole aikaisemmin ottanut paniikkia asiasta, mutta nyt kun aika on kortilla, niin alkaa kehittään paniikkia pikkuhiljaa. Kyllä, olen siis muistanut juoda kunnolla ja lisätä ruokiin suolaa, ettei natrium- ja kaliumarvot heitä häränpyllyä. 

Aamulenkki kävellen, ei hölkkää, koska jalat ihan tönkissä eilisestä kävelystä. Töissä aika kiireinen päivä. Yöllisen huonolaatuisen unen jäljiltä oli töissä sellainen “tavarat lentää käsistä” -päivä. Onneksi potilasturvallisuus ei missään vaiheessa ollut vaarassa! Kuitenkin tollanen päivä tietää mulle enempi instrumenttien pesua ja siivousta, kun paikka-ainetta on murusina lattialla ja sitten mä rullailen niiden päältä tuolillani, jolloinka aine jumittuu lattiaan todella tiukkaan. Sellaiset pikkujouset ja muotit, mitä käytetään ns.valumuotteina, kun tehdään hampaaseen paikkaa, ovat tollaisina päivinä todella vihoviimeisiä vimpaimia…Voitte vaan kuvitella, miten jousi voi singahtaa voimalla milloin mihinkin suuntaan.. Ootteko muuten koskaan miettineet hammaslääkärissä, miksi teille asiakkaana laitetaan ne tummat suojalasit päähän?! No, ainakin suojaamaan silmiä ja sen takia tummat, ettette nää, kuinka hampi ja hoitsu nauravat toisillensa maskien takana, kun on juuri tollanen toivoton päivä 🙂 

Ruokiksella oli sen verran kiirusta, etten ehtinyt ottaa päikkäreitä. Mä kopioin työtodistuksia ja luonnostelin työhakemusta. En kuitenkaan sen enempää uhrannut asialle aikaa tai ajatuksia. 

Salilla oli kestävyyspenkkitreenin vuoro. Mulla oli salille mennessä vähän väsy olo, mutta ajattelin, että suhteellisen lyhyt treeni tulossa, joten se menee vaikka päällään seisten. Kävelin matolla 15 min. alkulämmittelyksi ja menin tatamille venyttelemään. Meitä olikin siellä kiva porukka. Juoruiltiin (siis kyllä, miehetkin juoruilee, vaikka he kuinka väittäisivät muuta;). Keskustelimme viime lauantain tapahtumista; joillakin henkilöillä oli huhujen mukaan tanssiminen ja hauskanpito mennyt tiettyjen “kirjoittamattomien” sekä virallisten sääntöjen yli. Meitä oli siinä monen ammattikunnan ihmisiä ja loppukommentiksi vain todettiin, että “sirkus jatkuu, mutta pellet vain vaihtuu!” Välillä tää toisten kyttääminen ja pilkun viilaaminen ottaa niin päähän, mutta toisaalta sen ymmärtää, (kun joukkoon mahtuu sekä vanhempia ihmisiä, että ns. teinisotilaita), että kaikilla pitää olla yhteinen kuri, millä joukon saa pidettyä herran nuhteessa ja kurissa. Siinä sitä meni juoruillessa nopeesti puoli tuntia ja mä olin onnellinen, että sain pitkästä aikaa venyteltyä kunnolla ja oli kivaa seuraa:) 

Otin kunnon lämmittelyt ennen “koenostoa”. Mä virittäydyn ja keskityn siihen melkein yhtä täydellisesti kuin oikeaankin kilpailunostoon, koska se on testi, millä tasolla mennään. Takana varmistamassa oli uudempi palomies. En varmaankaan sanonut tarpeeksi selvästi /selittänyt noston tärkeyttä, koska nosto suorituksen aikana jätkä vahtas suurimman osan ajasta tsekkiläisen naisen persettä ja unohti laskee toistojen määrän!!! Mä sekosin laskuista 29 toiston jälkeen, mutta sen jälkeen tuli vielä todella monta puhdasta nostoa omin voimin ylös.. Mä uskon / toivon / luulen, että mä taisin tehdä uuden enkkani 🙂 

22.8.06 Tiistai

Mikkoa ei näkynyt aamulla treffipaikalla. Ajattelin ekaksi, että se on nukkunut ponniin, mutta sittenhän mä hokasinkin. Niitten vaunu oli kokonaan poissa omalta paikalta, joten ne oli lähtenyt varmaankin jo aamuyöstä keikalle, kun en ollut herännyt vaunun ääneen. Joten menin sitten yksin hölköttelemään. Mulla olikin jostakin ylimääräistä energiaa, koska menin yhteensä 6 kierrosta normaalin 4 sijaan. Ja suurimman osan ajasta hölkkäsin sykkeellä 135-150. Reipas lenkki, mutta ei inhottanut juosta ollenkaan… Näin jälkikäteen ajatellen toi lenkkihetki tais olla ainoa hetki koko päivänä, jolloin olin totaalisen yksin. Kummallista, ruhtinaallisesti omaa aikaa. Töissä oli kiireinen päivä. Mulla meni välinehuollon kanssa aika myöhään iltapäivään. Hampi lähtee huomenna lomalle, joten jouduttiin käymään illasta vielä läpi kaikki hommat, mitä mun täytyy hoitaa sen ollessa poissa työpaikalta. Mulle jää hampin loman ajaksi paperihommien tekoa ja nyt sitten joudun vielä ylimääräisenä hommana yrittää tehä perehdytyskansion tänne. Kauhee homma! En todellakaan tiiä, miten mä selviän siitä. Mutta sen olen päättänyt, että en aio tehä sitä yhtään iltatöinä tai valvoa yötä myöten murehtimassa siihen tulevien asioiden laitaa. Mistä hemmetistä mä kysyn etes neuvoa sellasen tekemiseen.. No, nettihän on ihmeellisyyksien maailma.. Ei muutako sinne surffaileen. 

Treenihommeleista ei sitten tarvi tälle päivälle haaveillakaan, koska huomisaamuun mennessä pitää olla materiaalitilaus valmiina ja pitää ettiä kaikki koodinumerot ja hinnat vielä valmiiksi usealle tuotteelle. Ja soittaa pari puhelua maahantuojalle, valmistajalle yms. 

23.8.06 Keskiviikko

Olin jo illalla päättänyt, että tänään on sitten totaalilepopäivä. Eli ei siis mittään ylimääräistä aktiviteettiä koko päivänä. Ei lenkkiä eikä salia. Tänään vaan relataan ja vietellään koti-iltaa. Kattellaan poikien kanssa leffaa ja rupatellaan. Meillä porukka lähtee aina lomalle keskiviikko aamuna ja toiset tulee lomilta samalla koneella suomesta takasin. Sairaalalta lomavuorossa olevat kokoontuvat sairaalan takaterassille viimeistään klo 9.30. Mulla on ollut tapana aina käydä halimassa heidät. (Typerää ajatella negatiivisesti, mutta voi olla viimeinen kerta, kun heitä enää näkee. Elämässä voi sattua kaikkee; meille täällä, heille kotona, kone voi tippua alas, joku voi jäädä suojatiellä rattijuopon auton alle yms.) Noi mun työkaverit on kivoja ihmisiä, joten mä haluun erota niistä aina hyvillä mielin. Joten halittiin ja söin sitten aamupalaksi puuroo ja paistoin munanvalkuaisia 6 kpl. Mutta mua alkoi niin ramaseen, että päätin mennä vielä pikkupäikkäreille takasin sänkyyn. Kun voin tehdä sitten illastakin niitä tylsiä paperihommia. Ja minä tyttöhän se osaan ton nukkumisen taidon. Heräsin klo 14.00. Että silleen. Tästä päivästä tuli sitten ihan oikee lepopäivä. Ihanaa toi nukkuminen. Mun mielestä dieetillä ehkä toiseksi paras asia syömisen jälkeen 😉 

Tein paperihommia sitten urakalla ilta ysiin asti. Syömiset sujui hyvin, vaikka kalorit olivat alhaalla. Tänään ainoastaan 1000, mutta nälkä ei pahemmin vaivannut. Sain nukkumisella siirrettyä ruoka-aikoja hyvin eteenpäin. 

24.8.06 Torstai

Aamukävely normaalisti klo 05.45 alkaen ja 55 min. 

Muuten olikin sitten todella erikoinen työpäivä. Olin ilmoittautunut vapaaehtoisesti ns. työleirille. Joku iso herra oli kotiutumassa ja sille piti järjestellä jottain maailman isoimpia juhlia. Meitä suomalaisia oli siellä n.15 ja muun maalaiset työjuhdat kaupan päälle. Olihan se aika naurettava hommaa. Kukaan ei osannut antaa kunnon käskyjä, eikä siellä oikein tietty mitä kaikkia olisi pitänyt tehdä. Meijän koko poppoo siirsi yhden lavan toiseen paikkaan, järjesteli muovituoleja, keräsi kiviä nurmikolta yms. pientä hommaa. Suurin osa ajasta meni siihen, että joku herra tulis kertomaan seuraavan työtehtävän, jotta päästäis taas hommiin. Kyllä suomalaisilta työintoa riittää, mutta kun ne ei oikein keksineet meille tarpeeksi tekemistä. 

Ruokailut meni tänään vähän säveltämiseksi. Oli mulla eväinä mukana omenoita. En viittinyt ottaa mitään kunnon ruokaa, protskupatukoita tai litkuja mukaan, kun tiesin, että joudutaan olemaan auringonpaisteessa koko päivä. Käytiin yleisessä ruokalassa syömässä. Otin kulhollisen salaatti, spagettia vähän ja jotain lihaa(luulen sen olleen kebablihaa). Säveltämiseksi meni, mutta uskon päivän kalorimäärän olleen kuitenkin kohtuullinen. Ei mitään leivoksia tai yms. jälkkäriksi, vaikka niitä oli tarjolla monenlaista sorttia. Poijaat maisteli kakkuja ja mie kyselin, mitä mikin oli. 

Ruokatauko oli ruhtinaallinen 1,5 h. Joten ruokalevot täytyi hyvän tavan mukaan ottaa. Mie nukuin puoli tuntia nojatuolissa niska kenollaan, mutta unet olivat makoisat 😉 

Salilla oli illasta ruuhkaa. Tuntui, että kaikilla olisi ollut penkkipäivä. Ei se mua haitannut, mutta olisin halunnut tehdä ojentajat suoralla tangolla selälleen maaten. Piti sitten vaihtaa liikettä, mutta muuten olin treeniin suhteellisen tyytyväinen. Sain tehtyä dippiäkin pitkästä aikaa 3 x 20 sarjat. Hauikset oli kivassa pumpissa, verisuonet alkaa olla jo aika hyvin näkyvillä.. Kummasti mua väsyttää, vaikka koko eilisen päivän nukuin ja vielä päivällä ne päikkäritkin. Mulla ei vaan ollut virtaa enää aerobiseen, tai olisko sittenkin ollut laiskamato tartunta. Ei taija tässä nestepöhössä enää yksi aerobisenharjoituksen väliin jääminen olla se viimeinen virhe?! 

25.8.06 Perjantai

Laitoin aamulenkille tänään lisäpainot kehiin. Kilon painot jalkoihin ja puolenkilon ranteisiin. Mä teen mitä vaan, ettei mun tarvi aamulla juosta. Lisäpainot on hyvä keksintö, mutta se ei vaan enää auta. Mä en meinaa saaha millään sykettä enää nousemaan pelkällä kävelyllä yli 120. Tai sitten mä olen jo niin yksinkertasen kankee, ettei jalat liiku lantiosta alaspäin tarpeeksi notkeesti, että saisi lisättyä vauhtia eteenpäin. Ton mun painon kanssa on nyt sitten alettava johonkin radikaalitoimenpiteisiin. Muistelin viime vuoden dieettiä, jolloin painon putoaminen jostakin syystä pysähtyi pitkäksikin aikaan. Arin neuvojan noudattaen päätin soveltaa kikkaa sitten tänäkin vuonna. Eihän se ota , jos se ei annakkaan, vai miten sanonta sitten meneekään. Kyllä tässä vaiheessa on jo kokeiltava lähes joka kikka, kun on niin turhautunut tilanteeseen. Joten radikaaliratkaisuna tässä vaiheessa; jätän tästä päivästä alkaen kaikki kasvikset, maitotuotteet ja tumman lihan pois! Eiköhän ala jo kroppa sanomaan jotakin tollaseen.. Nälkähän tulee olemaan aivan tautinen, koska kasvikset ovat olleet ainoo keino täyttää mahalaukkua. Ja kun niissä ei ole siis mitään kaloreitakaan. Mä rakastan tummaa lihaa yli kaiken, mutta kun se sulaa niin pirun monta päivää. Ja täällä helteessä tuntuu välillä, että mahassa kiehuu ja kuplii jo ihan liikaakin. Joten järki valinta toikin loppupeleissä on. Maitotuotteiden poisjättäminen ei ole ongelma täällä. Maitorahka ja raejuusto tulee Suomesta pakastettuna, joten laatu on siinä mielessä jo niin heikkoa kun sen kertaalleen sitten sulattaa, että huh hah hei! Kuvitelkaa syövänne rahkaa, joka on ihan murua ja kokkaretta täynnä.. joten ei kiitos.. Jugurtti on todella rasvaista, varmaankin kermaan tehtyä, joten sitä en ole sitten syönyt herran aikoihin. (Juuri nyt unelmoin rasvattomasta litran jugurtti purkista, marjaisan, pehmeän maun ja ensiluokkaisen koostumuksen omaavasta jugu-unelmasta 🙂 

Töissä tein paperihommia koko päivän. Siis suunnittelin perehdytyskansiota ja sen sisältöö. Hain netistä tietoa ja kopioin omia koulupapereita tulevalle hammashoitajalle, jotta sillä olis jotain kättä pidempää, millä alottaa täällä. Löysin jopa pienen sanakirjan avuksi potilastilanteisiin, sillä meillähän kuitenkin on aika paljon paikallistyöntekijöitä, jotka puhuu albaniaa tai serbo-kroatiaa. Heillä ei välttämättä toi englannin kieli kauheesti väänny. Käsimerkeistä on myös niissä tilanteissa aika paljon hyötyä, siis ei mitz rumia merkkejä.. Mä olen oppinut aika paljon korvakuulolla seppojen kieltä, koska kuitenkin olen täällä oleillut niin paljon. Meijän sairaalan siivoojan kanssa tulee rupateltua päivittäin; tai siis hän puhuu paikallista kieltä, pari sanaa englantia, pari suomea ja mie kovasti höpötän omalla tyylilläni suomea. Ja hyvin naiset ymmärtää toisiaan, ei ole mitään heikkoa 🙂 Muutaman sanan osaan hoitotilanteissa käytettäviä sanoja ja yleiset kohteliaisuudet yms. mutta ei muuta. 

Siivosin oman körmyni tänään lattiasta kattoon. Sitä ei tulekaan turhan usein tehtyä. Musiikki soi täysillä ja imuri vaan huuti. Pesin jopa ikkunat. Olinpa mä reipas. Sain nyt sitten pyyhittyä pölytkin vaatekaapin hyllyiltä. Samalla tein inventaariota treenivaatteista, mitä pakkaan seuraavalle elikäs viimeselle lomalle kotiin mukaan. Otin ylimääräisen jääkiekkokassin kotoa mukaan, että saan tuotua mahdollisimman paljon vaatteita pois täältä. 

Alkuverryttelyksi oli tänään reipasta juoksua. Satuin lenkki polulle yhtä aikaa meijän yhden sairaanhoitajan kanssa, joten se juoksi mun kanssa. Innostuin lenkkiseurasta niin paljon, että meinas mennä ihan revittelyksi. Juostiin 3 kierrosta, mulla syke huiteli koko ajan 155-175 välillä. Ei tuntunut ollenkaan pahalta. Wau, meitsi tais ylittää ittensä. Kävelin lopuksi matolla vielä 10 min, että vähän pumppu sais rauhottua ennen treeniä. Salitreeninä vuorossa alaselkä sekä olkapäät. Mukava fiilis ja hyvä tunnelma salilla. Mulla kuitenkin sellanen kummallinen olo, en osaa tarkemmin selittää. Yleistä palelemista (vaikka juostessa tuli kunnon hiki, eikä ilman puolesta pitäis todellakaan palella) ja tietty turvotusta, mutta lämpöä tai tukkoisuutta ei ole. En nyt osaa selittää tarkemmin sitä tunnetta. Mutta kipuja ei ole, eikä särkyjä. Tuntuu vaan, että palautuminen on alkanut tökkimään joka treenistä. 

26.8.06 Lauantai

Aamulenkki sujui normaaliin menoon kävellen. Vaikka olikin viikonloppu, niin tein kuitenkin työhommeleitakin. Autoklaavit tarvii joka viikko pyyhkiä pirtulla ja kuukausittain tehdä isompi huoltohässäkkä. Joten meitsi aloitti aamun somasti viinanhuuruisesti pää klaavien sisällä. Pienessä viinanhuuruissa hoitelin työhommat ja kirjottelin jutskia perehdyttämiskansioon. Tokkopa siitä tekstistä kovin kummosta tuli, mutta ainakin jotain sain aikaiseksi. Työhommeleissa meni koko päivä rattoisasti. Muistin syödä säännöllisin väliajoin, mutta tuntuu, että nälkä ei vaan lähde ollenkaan pois. 

Otin pienet päikkärit ja välipalaa syödessä ehdin jopa kattella telkkariakin. Sitten reippaana vaatteiden vaihtoon. Ilma ei ole ollut tänään kovin kuuma, sellainen kiva leuto tuuli on ollut. Otin alkulämmöksi puolen tunnin juoksun, syke välillä 130-155. Eilisestä juoksusta ei ollut jalat ollenkaan kipeenä. Nyt on koko ajan nälkä ja janottaakin. Juoksu sujui muuten kivasti, ei tehnyt ollenkaan pahaa.. aluksi. Sain lenkin tehtyä ja menin salille suoraan. Tänään vuorossa etureidet ja pohkeet. Aloitin treenin askelkyykyllä ja käsipainoilla. Mä olen innostunut siitä liikkeestä, kun se on niin paljon helpompi tasapainon kannalta tehdä. Ei tarvitse tanko niskassa rimpuilla tai varoa polvien sivuliikettä, kun voi koko ajan ottaa tukea toisella kädellä jostakin. Sarjojen välillä alkoi tuntumaan siltä, että nyt ei kaikki ole aivan kunnossa. Puuskututti todella kovasti, pulssi ei laskenut paljoa ollenkaan, alkoi tulla oksettava olo. Kuitenkin tällaisia oloja on ollut ennenkin, joten ei muuta kuin jatkamaan. Seuraavana jalkojen ojennus yhdellä jalalla istuen. Sarjat tuntu todella raskailta, vaikka painoo oli normaalia vähempi ja tein lyhyempää settiä. Jouduin levähtään tuskallisen kauan kummankin jalan välillä. Istuessa olo oli parempi. Hack-kyykky laitteeseen tekemään pohkeita. Tein yhden sarjan ja sitten meinas lähtee taju. Mahassa kouras tosi pahasti silleen, että laatta oli jo tulossa, kylmä hiki nousi ottalle ja pyörrytti. Sillon mä päätin, että pakko antaa periksi!! Jos mä en nyt lähe täältä pois, niin en pääse “kotio” ollenkaan etes leppäileen. Salilta sairaalalle on matkaa varmaankin 100 m. Jouduin pysähtymään matkalla 2 kertaa, pää jalkojen väliin ja puuskutteleen. Nyt ei tunnu sitten ollenkaan hyvälle. Sairaalalle pääsin ja suoraan vessaan. Kakottelin vessassa muutaman kerran, mutta mitään ei tullut ylös. Pulssi hakkas 130, kun halailin siellä pönttöä. Pikkasen istuskelin siellä lattialla ja raahauduin keittiöön, jossa tein palautusjuoman itelle. Makasin sohvalla lähes sikiöasennossa ja yritin ryystää palautusjuomaa. Herranen aika, että heikotti!!! Raahauduin körmylleni ja oikaisin sängylle. Siinä mä makasin 2 h paskaset treenivaatteet päällä ja parantelin oloa, ennen kuin pääsin suihkuun. Suihkun jälkeen kello oli 21.10. Mä kaivauduin peiton alle ja toivoin, että aamulla olo olis parempi.. 

27.8.06 Sunnuntai

Lepo teki terää. Heräsin ilman kellon soittoa klo 8.15. Kuteet niskaan ja käpyttelemään taipaleelle. Mikolla aamulenkistä tänä aamuna vapaata, joten lähdin omia aikojani. Leiri oli todella hiljainen. Eilen oli tainnut olla jotkut kekkerit, mutta musta ei olis ollut mihinkään juhliin siinä kunnossa. Enkä olisi kyllä halunnutkaan mitään muuta kuin levätä. Kävelin hissukseen 45 min ja tunnustelin oloja. Ei onneksi ollut mitään sen kummoisempia. Oliskohan ollut vaan väliaikainen olotila, että sokerit olis jostain syystä kerennyt tippua liian alas?! Vaikka kyllä söin välipalaksi omenan ja banaanin ennen lenkille lähtöä. 

Tänään on siis sunnuntai ja olisi ollut mun riisipuuropäivä, mutta kun jätin ne maitotuotteet pois, niin keitin sitten ihan ruispuurot. Hyvältähän se maistu, kuten niin monena muunakin aamuna. Voiko puuroon koskaan kyllästyä? Mä voisin syödä sitä kattilallisen marjojen kanssa! NAM! 

Mulla tänään vierailuemännän vuoro. Siinä ollaan koko päivä valmiina singahtamaan suomalaisia siviilivieraita varten. Aamutoimiin kuuluu saunan lämmittäminen vieraita varten ja jos he haluavat käydä mahtavalla päivällisellä ruokalassa, niin ollaan seuraneitinä heille. Valitettavasti kovin harva siviilityöntekijä täällä käyttää mahdollisuutta hyväkseen. Olisi kiva vaihtaa kuulumisia enemmänkin heidän kanssaan, mutta kai heilläkin on niin kiireitä, että eivät aina ehdi tänne kyläilemään. 

Päivällä oli mahtava ukonilma, mutta se laantui jo iltaan mennessä. Mikon kanssa liivilenkille klo 19 alkaen, kuten joka sunnuntai. Eilisen olotilan jälkeen pikkasen säikähin ja nyt laskin tarkasti tämän päivän ruokavalion. Painotin suurimman osan hiilihydraateista ennen lenkkiä ja söin pikku välipaloja 2 h välein, jotta en kuukahtaisi. Kun solmin vielä kengän nauhoja lenkille lähtiessä, niin söin samalla omenan ja ruisleivän. Olo oli hyvä ensimmäisen tunnin. Mutta mä en todellakaan jaksanut lenkkiä loppuun. Mun voimat loppu totaalisesti 1,15 h:n jälkeen. Mä en jaksanut enää!! Lenkin kalorikulutus oli kuitenkin 526, vaikka lopetinkin sen kesken. Palautusjuoma ja kevyt iltapala ja aikaisin nukkumaan. 

Yhteenveto viikosta 34

Taas on yksi urheiluviikko takana, kisat viikon taas lähempänä. Aika kuluu liian nopeasti. Viikon kokonaiskulutus 3721 kcal, urheilukertoja 11, ajassa mitattuna lähes 17 tuntia. Kohtuullisen tyytyväinen kuluneeseen viikkoon, mutta energiat alkaa olla todella vähissä. Paino ei kuitenkaan laske sitä vauhti, kuin haluaisin. Mieli kuitenkin virkeä olosuhteisiin nähden.

Viikko 35

28.8.06 Maanantai

Valvoin viime yönä tunnin, koska oli niin kova ukonilma. Kuuntelin musiikkia korvalapuilla ja yritin kattoo telkkaria, kun välähteli niin rajusti. Onneksi se loppu melko nopeesti, niin ei tarvinu koko yötä valvoo. 

En käynyt ollenkaan aamulenkillä, sillä olin lähdössä Skopjeen, Makedonian puolelle ulkoiluttaan autoa. Linja-auto sinne lähtee jo klo 7.40, joten olis tullut niin kiirus aamutoimissa. Nukuin koko matkan sinne. Mulla oli kaverina meijän yks sairaanhoitajamies, joka oli käynyt marssimassa vuorella lauantaina, joten sillä oli ihan muusina jalat. Päätettiin jo aamusta, että tänään ei sitten kävellä mitään ylimääräisiä kartsalla. Käytiin ulkoiluttaan mun autoo ja sitten mentiinkin kaupungille syömään. Syöntihommelit meni tänään ihan hyvin, vaikka en pystynyt laskemaan kunnolla tarkasti syömisiäni. En syönyt mitään liian hyvää tai rasvasta tai liian makeata. Ainoo herkku, minkä sallin itselleni oli Cappuccino. Ruokana söin kanaa sienikastikkeessa curryriisin kera. Vakiopaikkana oli minihamebaarinakin tunnettu Dal Met Fu. Se paikka on päässyt johonkin Euroopan listalle hienoimpien ravintoloitten joukkoon. Ruoka on aivan loistavaa ja hinta todella halpaa. Suosittelen lämpimästi. Ajoneuvoparkin koirat olivat saaneet pentuja. Niitten kapisten kirppupiskien kanssa me leikittiin.. aivan suloisia pentuja olivat. Muutenkin päivä oli todella rentouttava. Sai istua kahvilassa siviilivaatteet päällä ja katella ihmisvilinää. Eikä mihinkään kiirettä. Löysin itelle hameenkin 🙂 

Nukuin tulomatkankin linkkarissa. En mennyt ollenkaan salille, koska kello oli jo sen verran paljon. Saunan kautta suoraan petiin, vaikka kello oli vasta 21.30. Tuntuu muutenkin, että kroppa ei meinaa mitenkään enää palautua. 

29.08.06 Tiistai

Ilma on alkanut viilenemään, taitaa pian tulla syksy täälläkin. Puin aamulenkille jo poolonkin päälle, vaikka lämmintä oli silloin puoli kuudelta 14 astetta. 

Ei vaan yksinkertaisesti tarkene enää. Miten mua väsyttääkin näin paljon, vaikka unta tuli melkein 8 tuntia. Nukuin kuitenkin sikeästi, kun ei tarvinu ukkosenkaan takia nyt heräillä. Aamulenkki meni ihan kävellessä, rupateltiin Mikon kanssa kaikkea, mitä se aikoo tehdä lomilla, kun lähtee huomenna. Hän jättää muut tänne taas viikoksi yksin.. 

Meijän yhdellä sairaanhoitajalla oli tänään synttärit. Ja mehän laulettiin sankarille komeesti kaikki kuorossa;) Pojat oli tilanneet ihanan näkösen kermakakun keittiöltä. Se oli todella houkuttelevan näkönen, mutta mä olin ovela ja tein itelle Piipon Kaisan ohjeella JELLOA! Vatkasin vielä pari kananmunan valkuaista makeutusaineen kanssa, joten mulla oli ihan omat herkut, kun pojat veti kakkua naamaansa.. Kekseliäisyys kunniaan.. kiitos Kaisa hyvästä ohjeesta.. Suosittelen muillekin! 

Töissä oli kiirettä iltaan asti, joten jouduin jättämään salin väliin. Harmittaa, kun virtaa olis ollut just tänään sen verran, koska nukuin päikkärit ruokkiksella.. 

Palelee, muut nauraa mulle. Päivällä oli 21 lämmintä, mutta mä en tarkene täällä ollenkaan ilman poolopaitaa.. Jossain on kyllä vika, mutta kun tietäisi vaan missä.. 

30.8.06 Keskiviikko

Mikko halus nukkua pitkään, koska sillä kuitenkin pitkä matkustuspäivä edessä. Olin yksin siis lenkillä: mulla oli sen verran virtaa, että hölköttelin 4 kierrosta melkein yhteen menoon. Ilma oli todella raikas, koska oli satanut yöllä.. 

Palokunnalta Pete lähtee tänään 2 viikon lomalle ja Thaimaahan. Vähänkö mä olen kateellinen ja tottakai onnellinen sen puolesta, kun se pääsee relaan sinne biitsille ja sukelteleen. Vähänkö mua haluttaa lomalle.. No, jokainen vuorollansa. 

Tein aamupäivästä perehdytyskansiota, mutta jo iltapäivästä alko kyllästyttään sen tekeminen. Pojat alko kattoon olkkarissa filmiä. Jotenkin mä vaan löysin itteni makaamasta sohvalta niitten keskeltä.. tää on sitä kivaa perhe-elämää.. 

Lomalaiset tulivat iltapäivällä. Tääl on yks jätkä, jonka kanssa oltiin viime reissullakin yhtä aikaa. Eli kohta tulee täyteen 2 vuotta tätä suloisen makeaa yhdessäoloa. Se on jo niin läpensä tuttu mulle, että vieraskoreus on karissut jo aikoja sitten pois. No, mehän otettiin yhteen kunnolla iltapäivästä. Muristiin ja tupsahdeltiin toisillemme ihan typerästä asiasta.. muut pojat katteli kummissaan ja luuli, että tapellaan ihan oikeesti. No, kai me tapeltiinkin, mutta se unohtui jo iltaan mennessä.. Mä olen oikeesti kiltti ihminen, jolla on lehmän hermot. Mä en suutu kovin herkästi.. 

Nyt oli vaan hermot kireällä, kun sain kuulla, että mun Lahden kisojen aikainen majoitus ei sitten onnistukaan. Hotellit on varmasti ihan täynnä, eikä kovin moni tuttu asu siellä. Meinas mennä sormi suuhun ja päästä poru. Mutta mä lähin Selman steppiin purkaan aggressioitani. Siellä mä sitten pompin ihan onnessani ja sain purettua pahan oloni. Mulla oli niin hulluna virtaa, että päätin vielä tehä treeninkin siihen samaan syssyyn. Olihan se vähän liikaa, mutta mä vedin kuitenkin hyvän treeniin. Kaloreita paloi yhteensä 823 tuolla sessioilla. 

31.8.06 Torstai

Aamu alkoi vaikeesti. Mua väsytti ihan hulluna, joten torkutin kelloa 15 min eteenpäin. Kuitenkin sain kammettua itteni ylös sängystä ja olinkin yllättävän reipas. Hyvä minä! Mulla oli virtaa. Mä revittelin hulluna lenkillä. Kokonaisajaksi tuli vain 45 minuuttia, mutta otin spurtteja niin kovasti, että syke oli välillä maksimissaan 187 ja keskisyke koko lenkillä 134. Harvinaisen hyvä aamulenkki. Jospa tästä alkaakin sitten oikeen virtaviivainen elämä 🙂 

Hoitelin tänään “virastoasioita”. Soittelin Suomeen auton vakuutuksista, vähän kyselyjä pohjosen työtilanteesta eri virastoilta ja soitin kavereille sekä entisille työpaikoille, että pistävät sanaa kiertämään… olen kohta vapailla markkinoilla työpaikkojen suhteen. 

Mulla on se hyvä puoli tässä työpaikassa, että talo on täynnä ammattitaitoisia hoitsuja ja kalliita vempeleitä. Joten otatin kaikki verikokeet itestäni. Niiden perusteella mä olen elämäni kunnossa. Hemoglobiini oli 131, joten raudasta ei ainakaan ole puutetta. Tulehdusarvotkin ovat normaalilla tasolla. Mutta mua vaivaa vieläkin se, että miksi välillä on niin väsynyt olo? Mieli on kyllä vielä virkee, mutta kroppa ei oikein kulje samassa tahdissa mielen kanssa. Paino on vieläkin liian korkeella.. Se ei meinaa lähtee millään laskuun, enkä oikein tiiä, että mitä tässä pitäis alkaa tekemään?! 

Lopetin työt vasta klo 17.30. Mä olin tosi väsynyt taas työpäivän jälkeen, joten oli pakko ottaa päiväunet. Laitoin kyllä kellon herättään 45 min kuluttua, mutta mä en jaksanut nousta ylös. Mä olen todella väsynyt.. Yritin pakottaa itteni salille, vaihdoin jopa salivaatteet päälle, mutta mä en saanu käveltyä salille, vaikka matkaa on se 100 metriä. Parempi olikin jäädä pois, sillä tolla asenteella ja energiamäärällä treenistä ei olis tullu mitään. Mua ottaa tosissaan päähän tällainen saamattomuus! Mä vihaan ittiäni tän laiskuuden takia!!!! 

1.9.06 Perjantai

En jaksanut lähteä aamulenkille. Heräsin siis vasta klo 7.15 ja mua väsytti tosi paljon!!! Otin ruokatunnilla sairaalan sohvalla päikkärit. Mä nukuin tosi sikeesti, koska heräsin välillä siihen, että kuorsasin! Ja mä en todellakaan kuorsaa kuin silloin, ku olen ihan kanttu vei. Toivottavasti siellä ei ole käyny ketään vieraita kattomassa ylilöysää hammashoitajaa, joka kuola poskella nukkuu ruokatunnilla. Olin nukkunut varmasti tosi kierossa, koska mulla oli ihan alaselkä jumissa, kun nousi ylös sohvalta. Tänään on siis perjantai, joten lopetettiin työpäivä jo klo 15.30. Hampin piti tehdä kuukausiraportti ja muita paperitöitä. Kerrankin pääsee ihmisten aikoihin pois sairaalalta. Välillä tuntuu, että ei ole ollenkaan omaa elämää, kun joutuu asumaan yöt ja päivät ton työn kanssa samassa paikassa. 

Söin tuhdisti tummaa riisiä ja kanaa ananaskastikkeessa. Ja sittenpä mua alkoikin niin ramasemaan, että menin omaan körmyyni seuraaville päiväunille. Nukuin tunnin. No, sitten oli niin paljon virtaa, että pääsin salille asti. Mulla on alkanut paniikki iskemään ton mun painoni kanssa. Jos en saa sitä laskemaan tarpeeksi alas, niin joudun nostamaan tangolla, joka painaa sitten 40 kg. Olin ajatellut nostaa vain 37,5 kg painavalla, joten pakko sitten alkaa treenaamaan tolla painavammalla tangolla. Ei muuta kuin sanoista tekoihin. Mä olin niin kyllästynyt jo itteeni, että en osannut odottaa kuin huonoa tulosta. Mutta jossain on vielä muilla onnenrippeitä jäljellä, koska mä nostin sillä 33 kertaa. Eli sama tulos kuin viime vuonna paras nosto, mutta nyt tanko oli 2,5 kg painavampi!! Eli loppujen lopuksi, mulla on tullut kehitystä viime vuoteen verrattuna. 

Mä meinasin alkaa pillittään siellä salilla. Toi nosto pelasti mun koko viikon 🙂 En mä olekaan niin surkee kuin olin luullut. Lopputreeni rinnalle menikin sitten ihan huumassa. Mä olin niin tyytyväinen itteeni, että sain poljettua vielä aerobisena treeninä spinningpyörällä 50 minuuttia. Vedin musiikin tahtiin itelle melko rankankin tunnin.. Mä olen niin tyytyväinen aikaan saannokseeni. Ihana päivä 🙂 

2.9.06 Lauantai 

Tänään ei aamulla mitään briiffiä, eikä muitakaan työhommia. Mä nousin kiireettömästi sängystä vasta klo 9.15. Kävin aamukahvilla sairaalalla ja kattelin telkkaria siinä aamukahvin lomassa. Olin virtaa täynnä eilisen johdosta. Mä ihastuin eilisillan spinningpyörätunnista niin paljon, että poljin aamusta sillä 45 minuuttia. Vedin välillä aika raskaastikin ylämäkeen ja sitten huilailin alamäkeen. Maksimisyke oli treenin akana 168. Kulutus kokonaisuudessaan 393 kcal. Mä olin reipas 🙂 

Meille ilmaantui pari särkypotilastakin siinä aamupäivän aikana. No, sitä vartenhan sitä täällä ollaan, että hommat hoidetaan viikonloppunakin. Käytiin ostoksilla iltapäivästä jenkkien leirissä. Siellä kaikki on niin suurta ja mahtavaa. Mä ostin “yllätys, yllätys” proteiinipatukoita ja glutamiinia. En mä sieltä oikeestaan muuta enää löydäkään, kuin lisäravinteita. Me tilataan poikien kanssa yhteistilauksena verottomana Suomesta lisäravinteet, mutta aina sitä jotain pääsee loppumaan, ennen kuin seuraava tilaus ehtii tulla. Sieltä jenkkilästä me sitten haetaan täydennystä. Kyllähän siellä sitä elektroniikkaa on, mutta en siitä niin perusta. Käytiin kahvilla ja mä join taas cappuccinoa, enkä laskenut sitä kaloreihin mukaan! Hyi mua! 

Meillä oli leirissä pihvi-ilta. Mä olin pihdannut kaloreita, koska halusin sitten illalla grillata kanafileitä ja syyä muiden seurassa ja nauttia elämästä.. Mutta mun pettymykseksi siellä ei ollut ollenkaan kanaa.. Mulla meni totaalisesti hermot! Närpin näön vuoksi vähän lohisalaattia muiden kanssa, hörppäsin laittilimpparin huiviini ja lähin tukka putkella viuhtoen sieltä.. Miten mua ottikaan päähän. Mun koko ilta oli sitten pilalla ton kanattoman menuun takia.. (Kokkien puolustukseksi voin sanoa, että muuten ruoka on ollut aina todella loistavaa ja ne on ammattilaisia siinä hommassa, kiitos siitä!) 

No, ei muuta ko iltaa viettämään salille. Siellä mä väänsin yksikseni käsitreeniä. Meijän leirissä on varmasti yli 300 ihmistä, mutta ne kaikki oli grillaamassa ja bilettämässä. Mä yksin tylsän elämäni kanssa salilla! Eihän tää ole tervejärkisen hommaa ollenkaan. Treeni onnistui hyvin, vaikka ei ollut ketään seurana tai innostamassa mua. Huudatin musiikkikanavaa telkkarista täysillä ja omistin sillä hetkellä koko salin 🙂 Ai tällaseltako tuntuis olla todella rikas ihminen, kun vois omistaa oman salin. Olishan se todella tylsää treenata yksin, aina.. Poljin vielä kuntopyörällä 20 min. treenin päätteeksi. Alaselkä alkaa pikkuhiljaa rentoutua siitä sohvalla nukkumisesta.. Olin ihan kypsää kauraa nukkumaan suihkun jälkeen. Mä olin peiton alla klo 21.30. Muilla jatkuu karaoke ja viininmaistajaiset.. mua kutsuu ihanan lempeä uni ja nukkumatti. 

3.9.06 Sunnuntai

Heräsin klo 8.40. Katoin telkusta mun leppari ohjelman, mitä olen seurannu jo 10 vuotta. Pääosissa “Remonttireiska”. Se mies ei ole koskaan pettänyt mua, vaan tulee aina sunnuntaiaamuna treffeille sovittuna aikana ja aina yhtä iloisena. Olin suunnitellut aamun siten, että ekax tärskyt Reiskan kanssa, sitten aamukahville sairaalalle ja sitten aamulenkille. Menin sairaalalle mistä soittelin Suomeen Manolle ja Kertulle sekä muutaman muunkin puhelun. Aikaa kului liian paljon, mulle tuli ihan jo heikko olo, koska heräämisestä oli kulunut jo 2,5 tuntia ja en ollut vielä päässyt aamulenkille. Nälkä sai musta ylivallan, joten päätin unohtaa aamulenkin suosiolla. Keitin puurot, söin ja painuin takas pehkuihin. 

Heräsin vasta kahden aikoihin päivällä. Välillä taas syömään. Ajatuksen tasolla kuvittelin itteni jo salille, liivilenkille yms. MUTTA väsyttää todella paljon. Mä menin körmylle -nukkumaan. En enää tiennyt montako tuntia, monetko päikkärit nukuin. Mutta lopputulos oli se, että olin ollut vain muutaman tunnin vuorokaudesta hereillä!!!. Salihommelit tekemättä, liivilenkit tekemättä.. aamulenkistä puhumattakaan.. Miten tässä näin kävi??? Kävin suihkussa illalla ja olin menossa takas petiin jo klo 21.00.Nyt ei todellakaan ole kaikki kohdallaan!!! Mä olen fyysisesti ihan loppu!! Mihin tää vuorokausi katosi?? 

Viikon 35 saldo:

8 urheilukertaa, tunteina lähes 14, kaloreina 3164. Aamulenkkejä jäi liian monta tekemättä. Mutta viikkoon mahtui jopa ilonpilkahduksiakin, koska jaksoin välillä yllättää itseni iloisesti ja reippaasti. Päällimmäisenä ajatuksena kuitenkin huoli ainaisesta väsymyksestä ja painon junnaamisesta!

Viikko 36

4.9.06 Maanantai

Kaiken järjen mukaan eilinen nukkuminen olis pitänyt riittää normaali väsymysasteeseen, mutta mä olin ihan poikki vielä aamullakin, joten en todellakaan lähtenyt aamulenkille.. Jos se on mun tällä dieetillä viimeinen perisynti, niin nyt sekin on sitten tehty! 

Aamupalaverissa tuli mulle tieto, että tulen saamaan keskiviikkona uuden kämppiksen. Siis kämppiksen, koska mulla on ollut aikaisemmin niin ruhtinaalliset olot, että olen saanut asua yksikseni koko alku vuoden. Joten ruokatunnilla ei sitten päikkäreitä otettukaan, vaan pistettiin hulinaksi. Muilla on aivan valtavasti tavaraa vielä täällä, joten jouduin körmyn toisen puolen raivaamaan kokonaan tyhjäksi. Siihen ei ihan ruokatunti riittänyt, vaan jouduin jatkamaan vielä raivausta, siivousta ja järjestelyä yömyöhään. 

Mulla on ollut todella väsynyt olo viime aikoina, en oikein tiiä mistä johtuu. Verikokeet on kuitenkin olleet hyvät, mutta alkaako sitten olemaan loppuväsymystä. Mä oikeesti haaveilen joskus pitäväni vain 20 viikon dieetin, kuten bodyfitness-kisailijat, enkä kokonaista puolta vuotta, kuten nyt. Kai se voima säilyy paremmin tällä konstilla, vaikka nyt tuntuu todellakin siltä, että mä olen elävä zombie! Peilistä katsoo aamuisin aivan karmeen näkönen ilmestys, ei todellakaan se “onnellinen ja hyvänolonen” minä.

Mä laitoin Manolle ja Maskotille tekstaria olotiloistani. Sieltä tuli heti hyviä neuvoja! Mä olin todella helpottunut, kun Ari sanoi, että nyt heti puntari piiloon 3vrk:n ajan. Ja alat ajattelemaan jotain täysin muuta. Ja Mano sanoi, että pitäiskö pikkuhiljaa alkaa jättää muita treenejä pois ja alkaa keskittyyn olennaisimpiin. Voitte uskoo, että kun viisaammat ja vanhemmat antaa tässä tilanteessa noin helpottavia viestejä, niin ne otetaan kiitollisena vastaan! 

Koska en ehtinyt salille, niin kalorit vain 1000 yhteensä, vähensin hiilareita reilusti illasta. 

5.9.06 Tiistai

Mittasin lepopulssin ennen aamulenkkiä, kun vielä makasin sängyssä. Tässä vaiheessa ei voida ainakaan ylikunnosta puhua, koska se oli sykemittarilla mitattuna 43. Normaalisti lepopulssi on 45 hujakoilla. Nyt täytyy kyllä tarkentaa, että mulla ei todellakaan ole nuin hyvä aerobinen kunto, mitä lepopulssi antaa ymmärtää. Mä juoksen cooperintestissä vain ja ainoastaan sen 2200m, mitä näihin hommiin vaaditaan, enkä yhtään enempää. Keuhkot piiputtaa sen jälkeen, kyllä jaloissa potkua riittäis. Mulla vaan taitaa olla niin suuri sydän (jossa on tilaa kaikille 😉 

Kävelin aamulenkin reippaasti, tai ainakin kuvittelin meneväni reippaasti, mutta muut meni ohi kävellen, vaikka mä yritin välillä juoksennella… vauhtisokeus ei ainakaan vaivaa mua. 

En käynyt puntarilla aamusta ollenkaan. Nyt mä vasta tajuan, kuinka paljon mä vihaan sitä kapistusta. Otin patterit siitä pois ja laitoin sängyn alle. Mä vihaan sitä laitetta, mutta kuitenkin elän jonkun asteisessa riippuvuussuhteessa siihen. Oli muuten todella vaikeaa olla hyppäämättä siihen puntarille… koko ajan mieli teki, mutta mä olin vahva. 

Meillä oli päivällä komentajan puhuttelu. Lyhyt ja ytimekäs. Sanoma oli suurin piirtein tässä; olemme sotilaita ja meidän tulee käyttäytyä sen mukaan. Alkoholinkäyttöänne tullaan seuraamaan ja siitä tulee seuraus, jos töppää!! No, toi puhe ei mua kosketa ainakaan seuraavaan 4 viikkoon. Olen ollut nyt juomatta kokonaan 3kk ja vielä kuukausi jäljellä. Mulla menee aina pari kolme päivää treeneistä hukkaan, kun pitää toipua rilluttelureissuista. Joten helpompi, kun ei käy ollenkaan ryypyllä. Meillä lappalaisilla kun on noi rilluuttelu reissut vähä erilaiset… 

Mun identiteetti on kyllä jotain aivan muuta kuin sotilaan. Mä olen tällä hetkellä hammashoitaja, kisoihin valmistautuja, kova treenaaja sekä henkeen ja vereen puntti-ihminen, ehkä sitten ammatti-identiteetiltäni sotilas..ja vain vuoden kerrallaan. Ja mä olen niin paljon kaikkea muutakin; tytär, täti, ystävä, naapuri, yms. Me vaan ollaan nyt tällaisessa organisaatiossa töissä, joten aina välillä pitää muistuttaa kuka johtaa joukkoa ja kuka on se pomo… Näin se vaan menee ja se on kestettävä… 

Kävin salilla polkemassa rauhallisesti, kuitenkin pulssi pysyi koko ajan 120 kieppeillä. Poljin 30 minuutti, jonka jälkeen venyttelin vielä 30 min. Hyvä minä, mä olen noista venyttelyistä tosi ylpee. Mä olen niin laiska siinä hommassa. Muilla oli vielä illalla hieronta. Otettiin jalat ja mä huusin tuskasta. Penikat oli niin kipeet. Pohkeet oli suht�koht irtonaiset, mutta sääret oli todella kipeet. Mä olen aina sanonut hierojalle, että hieronta pitää tuntua. Mä en hieronnasta maksa, jos se on silittelyä. Ja ne on on muut miehet, jotka mua silittelee 😉 

6.9.06 Keskiviikko

Tänäkään aamuna en siis käynyt puntarilla. Jotenkin helpottavaa, kun ei tarvi kytätä ittiä koko ajan. Heräsin vasta klo 9.00 ja kävin aamukahvilla sairaalalla, kun lomalaiset olivat lähdössa. Taas on vierähtänyt viikko eteenpäin. Mikko tulee tänään lomalta takasin. Sille oli tullut pääsykoekirjat poliisikouluun, joten testeihin asti se mies on ainakin menossa;) Otin aamuaerobisen salilla fillaroimalla. Ei ollut tunkua siellä. Eilisen hieronnan jäljiltä jalat oli vielä tönkössä, joten venyttelin vielä pikaisesti 15 minuuttia pyöräilyn jälkeen. 

Normi työpäivä muuten, paitsi että aamupäivästä ei ollut asiakkaita, kun hampi teki paperihommia. Minä puolestani tein sitten illasta aamunhommat ja tein perehdytyskansiota eteenpäin vähäsen. Olis pitänyt olla jumppa, mutta Selmalla oli jotain työhommia sille ajalle. Harmi! Mä olin niin kovasti odottanut jumppaa taas. Kävin tekemässä sitten perehdytyskansiota vähä eteenpäin. Lopetin hommat klo 21.00. 

Tänään uusi kämppis tuli. Hän on onnex suomalainen, joten ei tarvi päivästä toiseen mongertaa engelskaa. Mukava tyttö, sosiaalinen, mutta hyvä kämppis, kun ei kauheasti häiritte mun elämänrytmejä. Sillä vaan taitaa olla elämänsä kauheimmat 3 viikkoo edessä, kun mun herätyskello soi aina niin hemmetin aikasin aamulenkille lähdön kunniaksi. Toivottavasti sen pää kestää tätä mun elämänmenoa. 

Olo on vieläkin erittäin väsynyt. En meinaa jaksaa normaali työpäivää kokonaan, ellen ehdi nukkumaan päikkäreitä ruokatunnilla. 

Iltasaunan jälkeen nukkumaan noin klo 22.30. 

7.9.06 Torstai

Mikko oli sen verran rasittunut matkustamisesta, joten sovittiin, ettei lähdetä tänä aamuna lenkille. Ja se kyllä sopi mullekin tosi hyvin. Heräsin siis klo 7.00, mutta olo oli kuin jyrän alle jääneellä. Mä olin tosi väsynyt. En olis todellakaan jaksanut askeltakaan lenkillä, vaikka olisin jaksanut nousta ylös. Nyt ei ole kaikki kohdallaan, mutta mikä mättää? 

Ei puntarilla käyntiä tänäkään aamuna. Ehkä tää tekee tosiaankin päälle hyvää, ainakin nyt tuntuu siltä. 

Ruokatunnilla 45 minuutin päiväunet. Nukuin todella sikeästi. Lopetin työt jo ruhtinaallisesti klo 17.30. Ja sitten taas päiväunet klo 17.40-18.30. Nyt ei kyllä hyvin mene, kun täytyy ottaa jo toisetkin päiväunet, että jaksaa normaali elämää. 

Pyöräilin salilla 20 min. Jonka jälkeen tein suhteellisen hyvän penkkitreenin. Olis pitänyt treenata vielä kädetkin, mutta mulla loppu puhti kuin seinään. Kun ei jaksa, niin sitten ei jaksa. Mulla alkaa olemaan jo pikku hiljaa luuserimeininki päällä, kun ei tiedä mistä tää tällanen oikein johtuu. Onko mua pistäny joku tsetse kärpänen, kun koko ajan nukuttaa?? 

Huomenaamusta puntarille, mua jännittää. Peilistä katsottuna silmät valehtelee sen verran, että luulen tulleen ainaki kilo lisää painoo. Realistisesti se ei ole mahdollista, koska olen syönyt ihan normaalisti. Katotaan, miten käy. 

8.9.06 Perjantai Jippii! Paino laskenut tän 3 vrk:n aikana puoli kiloo!! Upeeta mahtavaa!! Voitte varmasti kuvitella, kuinka iloisella mielin lähdin aamulenkille 🙂 Mikon kanssa vaihdettiin kuulumisia lenkin aikana. Sillä oli vähän kröhää ja eritti limaa alkulenkistä asti. Se raukka ei varmaan uskaltanu sanoo illalla, ettei haluu lähtee lenkille, vaan nousi mun seuraksi vaikka oli huonolla hapella! Mikko lopetti lenkin 2 kierrokseen, mä talsin sen 4 kiekkaa. Suihkun kautta puuron keittoon… 

Menin itte suihkun jälkeen niin “huonolle hapelle”, että en mä mitään puuroja kerenny keitteleen. Söin pelkät hiutaleet kylmään veteen sekotettuna. Onneksi olin keittänyt munat jo illalla valmiiksi, niin sai syötyä valkuaiset siihen samaan syssyyn tosi nopeesti. 

Laitoin hampilan kuntoon ennen aamubriefinkiä. Meil oli pika palaveri, joten ennen ekaa potilasta oli 45 min. aikaa, tehokasta peliaikaa!! Mä raahauduin vuodeosastolle ja vedin paksun viltin päälleni. Kerkesin nukkua ainakin sen 30 min. ja ihan kanttu vei! Siitä unesta kun heräsin, niin tajusin että palelee niin älyttömästi, ettei varmaan ikinä ole tehnyt sitä. Keitin teetä ja join samalla kulauksella puolen litran kannullisen. 

Jotenkin selvisin aamun 3 ensimmäisestä potilaasta puoli kuntosena raakkina. Otin buranaa ja painuin körmyyni päivälevolle, ilman syöntiä. Mä olin ihan kanttu vei ainakin 1.5h, jolloin kello herätti merkiksi palata sorvin ääreen. Pidettiin pikapalaveri hampin kanssa, koska sekin oli flunssan kourissa, että perutaan loppupäivän potilaat. Ja sehän oli tossa tilanteessa se ainoo oikee ja järkevin ratkaisu! 

Yritin syödä vähän kanaa ja riisiä, mutta en oikein saanut alas koska olo oli niin hirveä! Otin pussillisen särkylääkettä ja pari vesipulloa mukaani ja lähdin nukkumaan. 

Ensimmäisen kerran heräsin viiden aikoihin siihen, että päätä särki. Mä olin ihan pihalla siitä, mikä maa ja mikä valuutta. Vedin pari banaania, särkylääkkeitä ja vettä ja jatkoin unia. Siihen loppuivat muistikuvat tästä päivästä. 

9.9.06 Lauantai

Hikoilin koko yön nähden painajaisia; numeroista!!! Siinä unessa yhdistyivät painoluvut itselle, tangolle, tulevalle cooperintestille, saunakiloille… 

Tuskallisen yön jälkeen nesteitä oli kadonnut mun kropasta yli 3kg!!!! Kauhee luku! Eli siinä on ainakin selitystä sille mun nestepöhölle. Täällä ei todellakaan elimistö ole samassa tilassa kuin suomessa, nyt se on nähty ja todistettukin! 

Tästä päivästä ei ole muuta kerrottavaa kuin se, että join teetä, mehua, laittilimua, teetä ja taas teetä. Nesteitä meni kiitettävästi, ruokaa sitäkin huonommin ja sorruin muutamaan irtokarkkiin, kun pojat olivat jättäneet avonaisen rasian sairaalan pöydälle!!! Huom, siis muutama, ei koko rasiaa, joka olisi ollut minulle enempi tyypillistä… Nukuin todella paljon, katoin televisiota, luin kirjaa ja parantelin oloa. Kyllä se kroppa tietää, milloinka se oikeasti tarvii sen totaalilevon ja nyt mä olin siinä pisteessä. Hikoilu vieläkin. Illasta olo jo helpompaan päin. 

10.9.06 Sunnuntai

Heräsin klo 10.30. En jaksanut alkaa ite keittelemään puuroa, joten kävin keittolassa syömässä. Normi settiä: puuroa ja 4 munanvalkuaista. Vähän näkkäriä joukkoon ja teetä. Kyllä sillä jo pärjää hyvin. 

Elpasin oikeestaan koko päivän. Sen verran sain itestäni irti, että tein kuitenkin oikeen ruuan. Kanaa tulisessa chilikastikkeessa. Olen ollut aika vähillä hiilareilla nyt, kun ei ole päässyt liikkumaan. Paino on tullut takaisin, mutta tiedän nyt, että se on pelkkää nestettä, mikä on tullut takasin. Ei täällä voi, eikä kannatakaan olla vähällä juomisella. 

Illalla valmistautumista huomiseen työpäivään. Katotaan, missä kunnossa olen, voinko tehdä vielä töitä ollenkaan. Olo on muuten hyvä, mutta niskaa särkee vielä vähäsen. Mutta kuumeinen olo ei ole ollut koko päivänä… 

Yhteenveto viikosta: 

Olen totaalisen väsynyt, mieli maassa, paino ei laske, fyysisesti aivan loppu! Toivottavasti tästä on vain tie ylöspäin. Niin kauan on toivoa, kun on elämää 🙂

Viikko 37

11.9.06 Maanantai

Aamulla oli vielä vähän tokkurainen olo, joten en uskaltanut aamulenkille. Töihin mentiin ja paiskittiinkin sitten kunnon päivä. Lopetin työt vasta klo 18.30. Joten syönnin jälkeen kello oli jo sen verran, että ajattelin siirtää salille menon suosiolla huomiselle. En nukkunut päiväunia koko päivänä, mutta illalla oli kuitenkin hyvä olo. Saunan kautta petiin ja nukkumaan. 

12.9.06 Tiistai

Kävin salilla aamusta pyöräilemässä 45 min. Jotenkin olo on jo suhteellisen hyvä, mutta keskittymiskyky ei oikein riitä enää salilla polkemiseen eikä leirin ympäri kiertämiseen lenkkipolulla. Mä haluisin olla kotona omilla tutuilla teillä, pururadalla tai jossain todellakin muualla kuin täällä. Pinna alkaa olla kireellä kaiken tän sairastelun jälkeen ja kun kisat alkaa lähestyyn. Tää leirielämä alkaa jo tympiä, kun välillä olo on kuin häkkilinnulla. Vapaus puuttuu. Mä kaipaan vapautta valita omat polkuni (aamuisinkin, kun muutenkin olen aamuäreä ihminen). 

Töissä oli taas ylipitkä päivä. Mä lopetin hommat vasta klo 17.30. Olin sen verran väsynyt, että oli pakko nukkua puolen tunnin päiväunet. En todellakaan olis jaksanut salille, mutta sovittiin Mikon kans tärskyt sinne, joten mun oli sitten pakko mennä, kun lupasin sille. Näin se on hyvä, kun saa treenikaverin kans sovittua ajan, niin on sitten lähdettävä, vaikka fiilikset ei juuri sillä hetkellä olisikaan parhaimmat. Päikkäreistä tuli vähän tokkurainen olo, mutta ei kuitenkaan ollut kuumeinen tai kipeä olo. 

Otin salilla alkulämmittelyksi pyörällä 20 min. veivailua. Tein ainoastaan selkätreenin. Kuitenkin treeni sujui hyvin ja sain kunnolla tuntumaa. Ehkä liikaakin (?), kun on ollut niin pitkä tauko sairastelun takia. Lapojen välissä tuntui kummalta, kuin olisi hartioihin pukkaamassa vähän jumia. Treenin jälkeen poljin vielä 10 min. pyörällä. 

13.9.06 Keskiviikko

Aamusta salille polkeen fillarilla vasta klo 8.00. Ihanaa, kun voi nukkua edes hieman pidempään. Poljin kokonaisen tunnin. Salilla oli yksi ruotsalaisnainen fillaroimassa ja sillä oli sika hyvä discolevy mukana. Aika kului aivan siivillä, kun oli niin hyvää musaa. Kivan lämmin tuli, kun ei enää pitkään aikaa ole tullut kunnolla hiki, ehkä se aineenvaihdunta tökkii jo. Kuumeessa ollessa kuitenkin hiki virtas. Pulssia on vaikea pitää yli 120, mutta kai sillä on jotain vaikutusta on vaikka käykin alempana välillä. 

Muilla olis pitänyt olla selän hieronta klo 10-11, mutta hieroja oli joutunut lähtee viemään potilasta toiseen sairaalaan, joten jouduttiin sitten siirtämään sitä. Harmi! Iltapäivästä sitten paiskittiin taas niin pirusti hommia. Jumppa alkoi klo 19.00. Muilla jäi työhuoneen siivous kesken, kun piti jumpalle kiirehtiä. En uskaltanut hyppiä siellä samaan malliin kuin normaalisti (ku nautin niin älyttömästi ja se antaa mun päälle virtaa!!). Jumpan vetäjä tuli tunnin jälkeen kysyyn, että voinko mä pahoin, kun olin niin vaisu?! Kyllähän mä olisin halunnut revitellä ja jalat meinas karata koko ajan hyppelyihin, mutta järki sanoi, että nyt vaan askelletaan nätisti ja rauhallisesti. Kuitenkin parennellaan vielä kroppaa kuumeesta, ettei tule mitään jälkitauteja. 

Taisin olla päivästä aika väsynyt, sillä menin jo puoli kympiltä petiin odotteleen unta. 

14.9.06 Torstai

Heräsin yöllä klo 01.00 järkyttävään päänsärkyyn! Kipu tuntui silmämunien takana ja siitä suoraan takaraivolle. Mä oikeesti luulin, että nyt tuli noutaja, aivoverenvuoto tai jotain pahempaa. Mulla alko meneen pikkuhiljaa näkö.. mä säikähin ihan törkeesti!! Otin särkylääkettä ja odotin sängyssä puoli tuntia, ei mitään vaikutusta. Piti painaa päätä kädet pään sivuilla, kun kipu oli niin kova. Otin vielä toisenkin pillerin. Sitten kipu alkoi pikku hiljaa helpottaa. Olin aamu neljään asti hereillä kivun takia. Tää ei nyt oikein tunnu kivalta. Tais olla jotain migreeninpoikasta, vaikka mulla ei sellasta aikaisemmin olekaan ollut. 

Heräsin vasta vähän ennen aamubriifiä. Joten en mennyt aamulenkille. Yöllisen valvomisen takia ja kivun takiakin olo oli höttyräinen. Hampi on tänään ja huomenna ensiapukurssilla, joten mulla on paperitöiden tekoa ja välineiden huoltoa. Pidin suosiolla totaalilepopäivän. Eihän tästä sairastamisesta näytä tulevan loppua ollenkaan. 

Mä murjotin illan omassa körmyssäni, en halunnut puhua kenellekään enkä nähä ketään. Osaltaan se helpotti mun oloa. 

15.9.06 Perjantai

Tänään oli jo parempi aamu. Kävin salilla pyöräileen 50 minuuttia. Mieli oli todella virkee. Tässähän alkaa jo oleen lähes normaali ihminen. Paperihommat sujui kuin leikki vain. Wau! On ihanaa olla terve, kun ei päätä särje eikä kolota pahemmin mitään paikkaa. 

Kävin iltapäivästä treenaamassa kädet. Tiukka hauis ja ojentajatreeni. Dipissä sain puristettua itteni ihan kuiville. Nautinto rääkätä ittiä kunnolla pitkästä aikaa. Olin niin iloinen “paluusta elävien kirjoihin”, että poljin vielä kuntopyörällä puoli tuntia treenin päätteeksi. Hyvä minä! 

Meillä oli suomalaisten lääkintähenkilöstön tapaamisilta toisessa leirissä. Saunottiin, grillailtiin ja mie join puolitoista litraa laittilimpparia. Olin luonnollisesti kuskina ja muut joivat ne minunkin pari operatiivista siideriäni. Ilta oli loistava: hyvää seuraa, kunnon löylyt, ihanaa ruokaa (kaloreiden sallimissa rajoissa mulla) ja hauskanpitoo. Tultiin omaan leiriin takas klo 23.30 ja menin suoraan petiin. Olin valveilla yhteen asti, kun ei oikein uni tullut. Alku illasta oli jotain “tuntemuksia” orastavasta päänsärystä, mutta pukkasin ajatuksen syrjään ja nautin illasta. Nyt kun sitten rauhottui, niin oli aikaakin päänsärylle. Särky tuli taas nopeasti ja yllättävän rajuna. Muilla ei itellä ollut särkylääkettä, joten lähdin konkoilemaan naapurikörmyjen oville ja kysyyn apua. Loppupeleissä muistin, että hampilassa on oma särkylääkepurkki, joten ei tarvinu herättää päivystäjää. Ja taas sama homma, mä valvoin lähelle neljää. Mä en enää ala tällasta! 

16.9.06 Lauantai

Heräsin siihen, että hampi tuli herättämään noin klo 9.00. Mulla olisi ollut kello puolen tunnin päästä siitä soimassa, kun olin suunnitellut meneväni vähä juoksemaan pitkästä aikaa. Meille tuli 3 särkypotilasta aamupäivän aikana, joten aamulenkit ja sai nyt jäädä väliin. En kyllä pistänyt ollenkaan pahitteeksi, kun tajusin siinä töitä tehdessä, että oon ihan tokkurassa sen yöllisen päänsäryn takia. Tais työhommelitkin mennä vähän vasemmalla kädellä. 

Mä keskustelin meijän lääkärin kanssa mun oireista. Pikaisen keskustelun jälkeen sain diagnoosiksi jännityspäänsäryn! Mutta enhän mä VIELä jännitä yhtään mitään. Tässähän on kisoihin vielä vaikka kuinka paljon aikaa. Mutta oireet ovatkin 50% fyysisestä ja 50% psyykkisesti johtuvia. Mielenkiintoista! 

Muilla oli sovittu hieronta iltapäivälle. Olisi pitänyt käsitellä uudestaan jalat, mutta lääkärin määräyksestä nyt käsiteltiinkin sitten selkä ja hartiat. Ja kyllä sieltä kummallisia pahkuroita löytyikin. En mä oikeesti tiennyt olevani noin juntturassa. Hieroja sanoi, että ei yhtään ihmettele, vaikka vähän päätä särkikin. Ei noi tollaset muhkurat yhdellä kertaa liukene, mutta minkäs teet, kun aika loppuu kesken.. 

Illalla oli naisten ilta, viestijoukkueen järjestämänä. Pippalot oli kivat; saunottiin ja meille oli järkätty muutakin ohjelmaa ja tietty tanssimista ja ilottelua. Ruoka oli hyvää, mutta mä jouduin vähän närppimään, kun ei ollu kauheesti mulle sopivaa ruokaa, mutta seuran vuoksihan sitä pöydässä istutaankin. Ilta loppui aikanaan ja sitten sairaalalle ottamaan iltapalaksi mustikanmakuista yörotteeiinia, nam! 

Joten ilta meni hippaamisen merkeissä, joten en siis menny salillekaan. Jäi tältä päivältä tyystin noi urheiluhommelit, vaikka siihen oli kyllä virtaa, kun jakso joratakin pää märkänä. 

17.9.06 Sunnuntai

Aamulla olin reipas ja kävin salilla pyöräilemässä ennen lemppariohjelmia. Ajallisesti olin kyllä vaan pyörän selässä 45 min, mutta taisin siinä huomaamatta vähän revitelläkin. Käytiin shoppailemassa Pristiinan lähettyvillä olevassa leirissä ja marketeilla. Kyllä toi shoppailu sitten piristää, vaikka en mitään kummosempia sieltä löytänytkään, mutta pääsee leiristä pois ja katteleen muitakin ihmisiä. Käytiin ruottalaisten leirissä kahveella. 

Löhöilin pari tuntia sohvalla ja kattelin telkkua. Sitten olinkin valmis salille. Otin pelkän rinnan vaan. Nyt aletaan jo tosissaan hifistelemään kisoihin. Ei mitään täysillä treenaamista. Kyllä se peruskunto on luotu menneenä talvena ja kesällä, nyt vaan viimeistellään. Poljin vielä 20 min. pyörällä. Sitten pakkaamaan laukkua, kun huomenna autonulkoiluttamispäivä! Jippii, pääsee tuulettuun ja “omaa kultaa” silittelemään 🙂

Viikko 38

18.9.06 Maanantai

Tänään oli työmatka Skopjeen, Makedonian puolelle. Kerkesin aamusta käydä ulkoiluttamassa autoakin. Pesin myös auton, sen olessa yltäpäältä hiekkapölyssä. Käytiin hampin kanssa keskustassa ostamassa materiaaleja ja puudutusainetta, kun näytti uhkaavasti siltä, että tilaukset ei tule Suomesta taaskaan ajallaan. 

Meitä oli isompi akkalauma syömässä. Löydettiin vanhan kaupungin puolelta idyllinen vanha ravintola. Siellä oli tosi ihana sisäpiha, johon oli tehty katettu terassi. Ympärillä oli paljon kauniita kukkia ja suihkulähteitä. Ravintolassa oli paikallisia ja ulkomaalaisia muitakin syömässä yhtä aikaa. Palvelu oli todella kiitettävää. Vaikka ruokaa joutui odottamaan 45 minuttia, niin se odottaminen oli todellakin sen arvoista. Kana oli todella hyvin laitettu ja kastike oli yllättävän kevyttä. NAM! 

Shoppailtuakin tuli vanhan ostoskeskuksen puolella. Ylipäätänsäkin muoti kulkee ainakin vuoden etuajassa Suomeen verrattuna. Suurin osa vaatteista tulee Saksasta, joten sillä on varmasti vaikutusta asiaan. Skopjessa on suhteellisen paljon vaate-, kenkä- ja laukkuliikkeitä. Osassa on ihan “suomihinnat”, mutta vanhan kaupungin puolelta voi tehdä löytöjä todella halvalla. Mitään aitoahan sieltä ei kovin helposti löydä, tarkoitan merkkituotteita. 

Olin siitä hurjasta shoppailemisesta niin väsynyt, että nukuin koko linja-automatkan takaisin leiriin. Mutta kaikin puolin mukava päivä. Pääsi ainakin leiristä pois ihmisten ilmoille ja pukeutumaan siviilivaatteisiin. Laskin ohi mennen, että tais olla viiden viikon aikana kolmas kerta, kun poistun leirin sisältä. Niin sitä vaan arki pyörii sutjakkaasti piikkilanka-aitojen sisälläkin. 

En mennyt salille enää illalla. Eiköhän se päivän käveleminen kaupungilla ja shoppailu aja ihan kohtuullisen jalkatreenin 🙂 

19.9.06 Tiistai

Aamulenkki jäi tältä aamulta väliin, koska lähdettiin aamusta aikaisin papin mukaan retkelle. Suunnistettiin pikkubussilla ihanien maisemien läpi nunnaluostariin. Voi kuinka kaunista ja hiljaista siellä oli! Sisaret olivat tehneet sinne ihanan puutarhan ja kasvimaan. Kasvimaalla taisi olla todella monen sorttista yrttiä. Minä kun en oikein noista rehuista kauheesti ymmärrä, mutta kivalta ne ainakin näytti. Kukkia oli todella paljon; kaktuksiakin. Kyllä mä sen verran kauneuden eteen ymmärrän, että tajusin tulleeni maanpäälliseen paratiisiin. Rukoustilat olivat säilyneet yllättävän hyvin, eikä sodan jälkiäkään paljoa enää näkynyt. Toisaalta siellä olivat remonttimiehet nytkin paikalla, joten voihan olla, että korjauksia oli tehty jo paljonkin. Mua harmitti, kun sisätiloissa ei saanut ottaa ollenkaan kuvia. Näin siellä todella omaperäisen ja erikoisen pitsimallin; olisin halunnut siitä mallin itselleni. Muistin silloin edesmenneen mummoni hyvin elävästi. Mummo olisi halunnut myös mallin. Hän oli intohimoinen virkkaaja. Voi, mulla on niin mummoa välillä ikävä. Kyllä tollanen paikka ja hiljaisuus herkistää ihmistä. 

Luostarista mentiin Rugovan laakson kautta syömään. Ravintola vaikutti siistiltä ulkoapäin ja siellä oli sisävessa, ruhtinaallisesti jopa posliinipytty. Mehän osattiin valita ihan luksusluokan ravintola! Ruokalista oli pääosin albaniaksi, jotain pieniä yksityiskohtia oli yritetty kääntää englanniksi. Lähes kaikki pojat otti pitsaa (mikä on varma valinta tollasessa paikassa, aina tietää mitä saa ;). Mä yritin selittää tarjoilijalle, että en halua ranskanpottuja vaan riisiä. Ja yritin myös selittää, että ei laita kastiketta kanafileen päälle vaan lautasen reunaan. Todellakin jännityksellä sitten odotettiin koko pöytä, että mitä mä loppujen lopuksi saan, koska tarjoilija kohteliaasti nyökytteli koko keskustelun ajan. Hän oli siis sellaisen näköinen, että oli jopa ymmärtänyt, mitä selitin. 

Pojat sai pitsat noin puolessa tunnissa. Me muut, jotka tilattiin jotain “speciaalia”, jouduttiin odottamaan yli tunti ruoan saapumista. Ja mulle tuli siis ranskalaiset, kanafileepihvi ja kastike fileen päällä! Mutta siinä vaiheessa mikään ei häirinnyt mua, olin vain onnellinen, että ylipäätänsä sain jotain nenäni alle. Ruoka-aika oli mennyt jo 1,5h sitten, joten mä olin todella nälkäinen. Rappasin kastikkeen fileen päältä ja söin pelkät kanat. Sekin riitti siihen nälkään. Pojat söivät tähteeksi jääneet ranskikset mun lautaselta. “Ruokani” oli hyvin tehty ja maukasta. Mutta tippiä siihen paikkaan ei kyllä jätetty ollenkaan. Sen verran hidasta oli palvelu. 

Paluumatka menikin sitten rattoisasti. Meikälikka nukkui koko matka. Nähtävästi maisemien kattelu riitti sille päivälle. Niskat oli ihan jumissa, kun pää retkotti auton ikkunaa vasten. Heräsin matkalla aina välillä horroksesta, kun asfalttitie loppui ja siirryttiin hiekkatielle; pää heilui kuoppien mukaan puolelta toiselle. 

Koska sain niin maittavat ruokalevot vedettyä bussimatkalla, mähän olin ihan virtaa täynnä, kun tultiin leiriin takaisin. Lähdin siis salille. Tein kevyet lämmittelyt rinnalle ja käsille. Koska sain kaveriksi varmistaan yhden meijän mediceistä, niin otin kokeilumielessä jo “kisapiikkauksen”. Tanko tuntui jo lämmittelyjen aikana tosi raskaalta. Koenosto meni suoraan sanottuna “ihan käteen”! Mulla on kuumeen ja sairastelun takia pudonnut tulos 9:llä toistolla. Kyllä mua ottaa päähän! Koko lopputreenistä ei meinannu tulla mitään, kun ajattelin, että tällasella nostolla saa kisapaikan Lahteen unohtaa kokonaan. Yritin kuitenkin painaa treenin läpi kunnialla, vaikka otti päähän tosi kovaa. Kai siitä suhteellisen hyvä treeni kuitenkin tuli. 

Mieli apeana saunanlauteille ja nukkumaan. Tuleehan se päivä uus huomennakin ja ei aina voi olla voittajakunnossa kaikenpäivää. Nyt pitää vaan saada mieli mukaan ja uskoo itteensä. Joka tapausessa mä teen parhaani, sen täytyy riittää, kun ihminen ei ylivoimallisiin tuloksiinkaan pysty! 

20.9.06 Keskiviikko

Treffattiin Mikon kanssa pitkästä aikaa aamulla. Mikko on ollut kans kipeenä jonkun aikaa. Ollaan molemmat otettu aika rauhallisesti viime päivät. Pitää yrittää parantaa ittensä suureen koitokseen. Aamulla satoi vettä, joten yhteisestä päätöksestä mentiin salille sotkeen fillareilla. Otettiin aluksi pieni kisa soutamalla, vain 15 min. silleen vähän reippaammin toisiamme kirien. Sitten kuntopyörällä 30 min. Kiva oli jutella kuulumisia Mikon kanssa. Sillä alkaa selvästi jännittämään tulevat testit. Vähän on ilmassa myös luovuttamisen meininkiä, mutta mä intin sille, että se menee ne testit läpi vaikka heittämällä. Pitää vaan jaksaa tehä mielikuvaharjoittelua. Mä uskon vakaasti, että siitä miehestä tulee vielä poliisi ja hyvä sellanen tuleekin! 

Tänään paukahti sitten meille päälle “ulkonaliikkumiskielto”. Elikäs leiristä saa poistua vain operatiivisissa tehtävissä. Meillä pojat saa poistua leiristä keikoille, mutta me hampin kanssa kökötetään leirissä sitten vaikka koko loppumissio. En todellakaan tiedä minkä takia toi kielto tuli. Yleisten huhujen perusteella tilanne on “kiristynyt”. Ja PAH! Sanon minä! Täällä ei todellakaan ole kuulunut mitään ylimäärästä ammuskelua tai pauketta. Vai onko Maran neuvotteluilla jotain vaikutusta asiaan, tiedä häntä sitten. No, eipä tarvi sitten miettiä, että minne lähtis ajelulle tai viettään aikaa pois leiristä. Täällä ollaan ja pysytään. Toi tilanne voi olla pitkäkin. Viime reissulla kielto oli päällä 4 kk yhteensä. Siinä tilanteessa se ei paljoa naurata. Näissä oloissa sitä on niin kiitollinen, että asuu vakituisesti Suomessa ja on vapaalla jalalla. Kukaan ei tule sulta kyselee, että minne olet menossa, kenen kanssa, milloin palaat, ilmoita liikkumisestasi tunnin välein ja milloin tulet takaisin. Vapaus on ihmeellinen asia, jota oppii arvostamaan vasta, kun sen menettää! 

Työpäivä sujui suhteellisen mallikkaasti. Olin lähes skarppina siellä. Mä olin varannut hieronnan klo 17-18. Kun viimeinen asiakas lähti penkistä, jouduin jättämään kaikki tavarat levälleen huoneeseen, että ehdin sinne hierontaan. Hierottiin rinta ja kädet. Siis mä olen todella pahkuroilla ja jumissa. Vaikka sitä yrittää kunnolla venytellä rinnan ennen ja jälkeen treenin, niin kyllä sitä vaan aina löytyy paikka josta kiristää. Hieronnasta suoraan iltabriiffiin. Sen jälkeen tekeen loppusiivous hampilaan. No, niinhän siinä sitten kävi, että en ehtinyt jumpalle vaikka olisin halunnutkin. Työt vei niin paljon aikaa, ettei mitään toivoa ehtiä sinne. Otti päähän, mutta minkäs teet. Työt ensin, sitten vasta huvi. 

21.9.06 Torstai

Pidin aamulenkistä välipäivän. Pitää ottaa jo vähän iisimmin ton aerobisen treeninkin kanssa. Työpäivä oli normaalinoloinen. Meillä on nyt hetkellisesti suurin osa asiakkaista tulossa tarkastukseen, kun roottorin vaihteeseen on enää puoli toista kuukautta aikaa. Ihmiset haluu tarkastuttaa purukalustonsa vielä ennen kotiinlähtöä, että ei sitten siviilissä tule mitään jättiyllätyksiä. 

Nukuin ruokatunnilla pikapäikkärit 30min. Nyt kun on jo terveempi, niin ei enää tarvi untakaan niin paljoa. Mutta nukuin, koska se on laatuaikaa, eikä mene koskaan hukkaan. 

Työpäivän jälkeen kävin salilla fillaroimassa kevyesti tunnin ja venyttelinkin puoli tuntia. Hyvä minä. 

22.9.06 Perjantai

Ei aamuaerobista tänäänkään. Jostakin kumman syystä paino on alkanut nyt tippumaan. Tein päätöksen, että nostan 2,5 kg raskaammalla tangolla, koska paino ei alkanut laskemaan tarpeeksi ajoissa. Nyt sitten pää on tehnyt mulle kepposen; kun lopettaa laihduttamisen, niin laihtuminen alkaa! Katotaan mitä kroppa oikein sanoo, että mitä sitä sitten painetaan ens viikolla. 

Töissä meni lähelle viittä. Mulla oli pyykit pesemättä ja kämppä siivoamatta. Meidät kaikki naiset oli kutsuttu naisten uuden oleskelutilan avajaisiin klo 19.00 alkaen. En meinannut mitenkään taas keretä tehdä kaikki asioita, mutta kerettiin kuitenkin syömähommiin parahiksi. Tarjolla oli hampurilaisia, salaattia yms. Mulla meni syöminen vähän närppimiseksi, mutta yritin kuitenkin syödä jotain. Join monta kuppia kahvia ja laittilimpparia. Niillä sai nälän siirtymään taas jonkin verran. 

Pojat oli keksinyt meille mielettömän hyviä ohjelmanumeroita viihdykkeeksi. Ja palokunnan pojat veti sellasen shown, että oksat pois! Ruotsin tytöt oli aivan ihmeissään, että mistä tollasia miehiä oikein löytyy.. Noi paliksen pojat on niin mahtavia tyyppejä, että sitä ei oikeesti voi sanoilla kuvata. Ne tekee aina sen, mitä lupaavat. Harva suomalainen mies suostuu tanssimaan selvinpäin, saatikaan vetämään sitten mitään showta. Mutta noi jätkät tekee sen 🙂 Kaikin puolin ilta oli loistava ja mukava. Sai jutella ihmisten kanssa, tanssi ja nauttia iloisista hymyistä ja rennosta meiningistä. 

Kävin iltapalalla sairaalalla, vedin vielä yöproteiinit naamaan ja menin nettiin surffaileen.Siellä vierähti tovi, joten menin nukkumaan vasta yhden aikoihin yöllä. Mutta huomenna saa nukkua pitkään.Mä menin iloisella mielin nukkumaan, vaikka urheilut jäi tekemättä kokonaan tältä päivältä.. 

23.9.06 Lauantai

Uskomatonta; mä heräsin vasta klo 14.15. Miten mä oon voinu nukkua näin pitkään?! Kai sitä toi eilisiltanen “äksöni” oli liian rajua meikäläisen elämässä, joten väsyi niin paljon ja tietty valvominen, ku meni niin myöhään koneella. Ei se mitään tästä se päivä alkaa hyvin. Ainakin levänneenä. Kävin “aamukahvilla” sairaalalla ja sitten salille fillaroimaan. Tunti kului ihan siivillä, kun huudatin telkkaa täysillä jo popit soi. 

Olo oli kuitenkin koko päivän vähän tokkurainen, mutta ei mikään ihme kun tollaset unet veti. 

En oikein ehtinyt mitään kummosempia tekemään päivällä, kun pitikin jo lähtee salille. Vedin kevyesti selkätreenin. Kevyesti siksi, ettei vaan enään täsää vaiheessa pamahda lihakset jumiin. On ikävää yrittää saada penkissä selkää kaarelle, jos se on ihan jumissa. Hyvät venyttelyt treenin päätteeksi. 

Meillä oli leirin suomalaisille järjestetty pihvi-ilta. Ruokaa oli valtavasti ja kanaakin oli. Aivan taivaallista, hunajamarinadissa! Syötiin aika kiireellä, koska leirissä oli yhden “pojan” 30-vuotissynttäribileet, joten sinne pitikin sitten kiirehtiä. Ilta oli kiva; yhteislaulua bändin kanssa, jutustelua tuttujen kanssa ja iloisia ihmisiä..Nukkumaan ajoissa. 

24.9.06 Sunnuntai

Pitkästä aikaa kävin kävelemässä leiriä ympäri. Leirissä oli hiiren hiljaista. Eilisiltaiset hippalot taisivat väsyttää juhlakansan kokonaan, koska aamulenkkeilijöitä ei näkynyt. Sitten sairaalalle aamupuurolle ja katteleen suosikkiohjelmia. 

Päivällä kävin tekemässä viimeisen silauksen ennen kisoja. Kisapiikkaus meni ihan penkin alle; ei ollu varmistajaa, epäröin viime kerrasta yms. Turha selitellä, se oli taas sen päivän kunto. Toivottavasti mä oikeesti saan koottua itteni sinne kisoihin. Niihin on enää muutama päivä aikaa!! Tällä menolla saa olla menemättä koko kisoihin, jos oikeesti tulokset on tätä luokkaa.. Saa hävetä silmänsä päästä ittensä puolesta. Koko vuosi uhottu, että tulokset on parantuneet ja sitten tuleekin tollanen samanlainen veto kisoissa, niin sitten kyllä saa painua maan rakoon piiloon. 

Otin vielä kevyen hierontasession rinnalle, selälle ja käsille. Se oli enempi sellanen palautteleva hieronta; “viimenen voitelu” ennen kisoja. Nyt sitten aletaan valmistelemaan ittiä henkisesti koitokseen. Ens viikolla on tyhjennykset ja saunomiset ja muuta sellasta hässäkkää. Pitää alkaa pakkaileen laukkua ja valmistautumaan lomalle ja kisoihin lähtöön. Nyt on todellakin vähän aikaa kisoihin! Alkaa jännittää. Ai niin, se mun Lahden majoitus on nyt sitten järkätty kuntoon, että senkin osalta on huoli pois.

Viikko 39

25.9.06 Maanantai

Viikko alkoi rauhallisesti. Sain sovittua poikien ja hampin kanssa, että alan keskittymään kunnolla nyt henkisestikin kisoihin, joten sain vapaaksi tämän ja huomisen päivän. Aamuaerobisen kävin salilla fillaroimassa, ihan vaan kevyesti, ei mulla kauheesti ole enään virtaa revitellä. 

Päivä meni nopeesti, kun piti hoidella kaikkia “virastoasioita”. Soittelin Suomeen puhelinlinjat kuumina. Sain laitettua auton paperitkin valmiiksi rekkakyytiä varten. On sekin touhua, pitää olla sen miljoooona lappua, että saa yhden pirssin rajan yli.. No, toi rekkakyyti on mulle parempi vaihtoehto, koska en kauheesti ole pitkää matkaa ajellut. Matka halki Euroopan vois olla aika koettelemus ajaa yksin. 

Ruokapuolena alkaa oleen jo pelkästään proteiineja. Hiilarit on kiellettyjä, koska ne kerää niin nestettä. Ja mulla ei todellakaan ole enää varaa saaha grammaakaan kroppaani nesteitä lisää. Taitaa mennä muutenkin huominen päivä sitten saunassa istuskellessa. 

Mieli on pysynyt virkeenä ja vielä ainakin ollaan fyysisestikin hyvässä kunnossa. Hieronta teki kyllä hyvää viimeksi. Illalla mä vielä venyttelin nopeilla ja lyhyillä venytyksillä,lähinnä yläkroppaa.Saunaan en jaksanut mennä, kun tiedän, että siellä joutuu varmaankin tällä viikolla istumaan ihan tarpeeksi. Illalla vielä pakkailin lomalaukkuja valmiiksi. Kasseja tuleekin sitten kaksi isoa, käsimatkatavarat ja läppäri. Kyllä siinä onkin sitten raahaamista. Mä en tajua, että lomaa on kaksi viikkoa, se on tosi pitkä aika. Kisojen kanssa meneekin suurin osa lomasta,lähinnä valmistautuessa niihin henkisesti, mutta kisojen jälkeen on sitten aika rentoutua. 

26.9.06 Tiistai 

Aamuaerobinen kävellen leiriä ympäri. Tää taitaakin olla nyt tälle viikolle sitten viimenen aamulenkki. Ellei sitten tule kauheen paniikkitilanne painon saamiseksi alas. Mä näen lenkkitarpeen sitten keskiviikko iltana tai torstai aamuna, kun näkee miten toi “näivettäminen” onnistuu. 

Täytyi ottaa kaikki irti siitä, että olen hampilassa töissä, joten tehtiin mulle sitten vuosittainen tarkastus aamulla. Reikiä NOLLA! Jippii, yksi huolenaihe takana. Mä paljastan teille suuren salaisuuden; mä pelkään hammaslääkärissä olla potilastuolissa. Mä inhoon ja vapisen kauhusta, jos tiiän, että mua pitää porata! Joten nyt mulla ei ole taas vuoteen mitään huolenaihetta, kun otettiin röntgenkuvatkin hampaiden väleistä, niin siellä ei näkynyt mitään hälyttävää. 

Kävin Mikon luona juttelemassa illalla. Sillä on jännitystä kokeista ja pelottaa, että miten ne menee. Mä yritin valaa siihen uskoo ja kannustaa parhaani mukaan. Mun epävarmuus ittiäni kohtaan taisi kuitenkin paista läpi, että en tainnut olla kauhee uskottava siinä kannustamisessa. Mutta mä uskon Mikkoon ja luotan siihen, että se tekee parhaansa. Se testin tulee menemään hyvin. 

Salilla en sitten tule käymään tällä viikolla ollenkaan ennen kisoja. En tiedä onko se oikea menetelmä tehdä hyviä tuloksia kisoissa, mutta näin mä ole toiminut monta vuotta ja se on toiminut mulla. Jos joku tietää paremman keinon, niin tulkaa ihmeessä se mulle kertomaan. 

Illalla pesin pyykkiä ja pakkailin laukkuja apinan raivolla.Sitten olikin jo “kivat” saunakekkerit mulla. Istuskelin saunassa yhteensä 1,5 tuntia. Eihän siellä yhteenmenoon jaksa niin kauan olla, mutta välillä pihalle vilvotteleen. Tää päivä oli vähillä nesteillä jo muutenkin, mutta välillä purskuttelin saunassa jääkylmää vettä ja valutin hanasta ottalle kylmää vettä, niin sillä pärjäs jo hyvin. Puusaunassa löylyt on sen verran lempeet, että siellä oli kuitenkin ihan hyvä olla. Lopputuloksena oli, että nesteitä lähti 1,9 kg. Se ei kuitenkaan mun laskujen mukaan riitä, joten aamulla sitten uusiksi. Olin aika poikki saunomisen jälkeen, joten menin suoraan nukkumaan. 

27.9.06 Keskiviikko

Aamulla kello soi tasan klo 6.00. Laitoin sähkösaunan päälle ja menin pakkaan loput tavarat valmiiksi. Istuin saunassa vielä aamulla tunnin. Nesteitä lähti vielä muutama sata grammaa, joten sillä hetkellä paino oli tasan 56,6 kg. Eli kisapaino saavutettuna! Mutta kuitenkin päivän aikana on pakko juua ja syödä jotain, eli paino voi sitten olla vähän yli, mutta katotaan ja murehditaan sitä vasta illalla. 

Viimeiset hössötykset leirissä ennen matkalle lähtöö. Aseiden vienti varastoon ja tuliaisten ostamista. Pojat toivottivat mulle onnea kisoihin. 

Lentomatka Pristiina – Helsinki välillä meni hyvin. Mun kaveri tuli Hesan kentälle vastaan ja vei mun yhden laukun niille varastoon. En mä millään jaksa raahata sitä isoo laukkuu ympäri Rovaniemee. Lento Rovaniemelle lähti klo 20.30. Matka meni hyvin, en uskaltanut juua kuin enää puoli kuppia kahvia, ettei vaan mulle tule liikaa painoo. Omalle puntarille pääsen vasta yömyöhään ja kisavaakalle vasta huomenaamulla. Ei siis ole mitään tietoa siitä, että kuinka paljon vaakat heittelee toisiinsa nähden. Sauna on sammunut illalla klo 20.30, joten sinnekään ei enään pääse. Aamulla ei ole ollenkaan saunaa, joten ainoo mahollisuus pudottaa painoo on sitten kuntopyörällä tai soutulaitteella. 

Sain varuskunnassa majottua kerholle, joten onneksi on kuitenkin oma rauha. Ei taida nukkumisesta tulla mitään. Näin osallistujalistan nyt illalla. Mun sarjaan osallistuu 3 muuta naista mun lisäksi. Kaksi niistä on toimistosihteereitä. Ja sillon se paniikki valtas mut kokonaan! Vuonna 2003 sotilaitten kisoissa oli yks toimistosihteeri ja vanhempi nainen, joka voitti mut parilla toistolla. Mä en millään muistanut sen nimee.. Tästä ei tule mitään, mä oon liian heikko ja oon kohdannut vastustaja nyt. Kaikki toivo on menetetty! 

Paino nukkumaan mennessä 56,4 kg. Riittääkö se?! 

28.9.06 Torstai

Kello herätti mut 06.35. Olin nukkunut todella huonosti yön. Oli jano ja nälkä aivan kauhee. Ensimmäisenä hyppäsin vaakalle, joka näytti 55,9 kg. Onneksi paino oli tippunut vielä yön aikanakin muutama sata grammaa. Pissalla olin käynyt viimeksi joskus eilen päivällä, eli kroppa oli todella kuivana. Tän painon on pakko riittää! Punnitus alkoi klo 7.00. joten puin vaatteet päälle ja otin repun mukaan (jossa iso pullo vissyä, suklaata, suolaa yms. tarvikkeita, joita syön samantien kun olen vaakalta hypännyt pois). 

Pihalla kävellessä hoksasin, että mä olen todella sekasin. Pää oli pimeenä kuin Haminan kaupunki; en ollu pessy hampaita ollenkaan. Mä olin kuitenkin saanut jotenkin vaatteet päälle ja olin riisunut kaikki korut ja kellonkin pois, etteivät paina liikaa. Mulla ei kuitenkaan ollut mitään muistikuvaa siitä, että mihin mä olin koruni riisunut. Yritin muistella matkalla, olinko ottanut lompakkoo mukaan, kun joutuu henkilöllisyyden kuitenkin todistaan. En ollut asiasta varma.. Kävin “testivaakalla” salin puolella. Siellä vaaka näytti 56,3 kg eli mun puntari valehtelee aika paljon. Menin “oikealle kisavaakalle”, mutta ilmotin valvojalle, että jos näyttää liikaa, niin en halua sitä vielä merkittäväksi kisailijakorttiin, vaan käyn salin puolella polkemassa painoo alas.. 

Sitä ennen olin joutunut täyttämään kisailijakortin; pää raksutti niin tyhjää, etten muistanut syntymäaikaa oikein, vaan mun piti tarkistaa se ajokortista. Voi hyvänen aika; mä olin tosi huonona! Tän takia oikeesti pitäis olla kaikilla kisailijoilla pakollisena huoltaja, sen tehtävä on huolehtia kisailijan turvallisuudesta ja toimia “järkenä” tällasissa tilanteissa. 

Kisavaaka näytti tasan 56,6 kg. Luojalle kiitos!!!Mun vaaka näytti siis kaikenkaikkiaan 700g liian vähän! 

Sitten vaan lukkiuduin naisten vessaan ja aloin juomaan, otin suolaa, suklaata yms. että selviän aamupalalle ruokalaan. Aamupalaksi söin puuroo, ruisleipää ja ja pari makkaransiivua ja sitten lepäileen. Nestettä tais mennä 2 litraa ohimennen janoon. Tankkaus sujui hyvin, kun kaikki pysyi sisällä, eikä tullut etes pahaa oloa. 

Sain nukuttua vajaa tunnin. Kisat oli tarkotus alkaa klo 10.00 ja naisten kevyimmällä sarjalla. Eli ajattelin nostavani ensimmäisten joukossa. Mutta en sitten ollut ottanut ollenkaan huomioon, että varusmiehet nostaa ensimmäisenä. Eli mun kisanosto oli vasta klo 11.45 paikkeilla. Näin muut kisailijat siinä sotilaskodissa kisapaikalla. On hirvittävän vaikea tehdä analyysia kanssakilpailijoista, kun ei tiedä niistä vielä mitään. Päälle päin ei voi sanoa kropan mallista naisilla ollenkaan, että onko kova lajissa. Mieki olen kuitenkin aika hentosen ja pikkusen näkönen, kun joutuu tiputtaan painoa alas normaali “massakaudesta”. Mua pelotti tosissaan se, että onko tämän suorituksen varassa mun koko vuoden työ. Jos olenkin heikommassa kunnossa kuin muut ja en saakkaan kisapaikkaa Lahteen. Yritin psyykata ittiäni, että teet vain parhaas, muuta et voi. 

Mulla tuli kaveri Kemistä kattomaan ja kannustamaan kisoihin. Se jännitti mun puolesta kisoissa. Oli ihanaa, kun oli tuttu henkisenä tukena mukana. Sai purkaa vähän kisajännitystä sille. Nostojärjestys oli arvottu ja mua lykästi todella; mä nostaisin viimesenä. On helpompi mennä lavalle nostamaan, kun tietää muiden tulokset. Oli ne sitten huonompia tai parempia kuin itellä. 

Muut naiskisailijat aloittivat sarjan. Ensimmäisenä oli nuori tyttö, joka oli varmaankin kadettikoulussa tai muuten PV:llä töissä. Ekasta nostosta näki, että hän ei ollut kovin paljoa nostanut, koska tanko meinas jäädä rinnalle suorilla. Mä huokasin helpotuksesta! Seuraavaksi vanhempi toimistosihteeri, sillä sama homma..Sitten toinen rouvista ja huonosti näytti menevän.. muilla kisailijoilla maksimissaan 3 toistoa.. Sillon mä vasta tajusin, että mun ei tarvi tehdä kuin 4 hyväksyttyä toistoa, niin mun kisapaikka Lahteen olis turvattu. Ei voi olla totta! 

Nousin lavalle kuitenkin yhtä keskittyneesti kuin aina ennenkin. En kuullut mitään musiikkia tai kannustushuutoja. Sitä on niin keskittynyt itteensä ja tulevaan nostoon. Kun tänne asti ollaan tultu, niin kyllä mä kuitenkin parhaani teen. Nostot alko kulkeen kevyesti. Viimesten 10 kohdalla sai jo punnertaa. Lopputulokseksena oli 36 toistoa ja KAIKKI hyväksyttyjä. Se oli mun virallinen uusi kisaenkka. Kisa kuin kisa, niin parhaani teen. Ja nyt se riitti tällä kertaa voittoon ja Lahden kisapaikkaan, YES!! Yksi tärkee etappi tälle vuodelle saavutettu! 

Voiton kunniaksi juotiin oikein sotilaskodin omat kahvit ja munkit. Ihanan makusta! Voi taivas mikä nautinto oli syödä ihanan tuoretta munkkia, jossa hilloo sisällä… 

Oltiin otettu kaverin kanssa hotellihuone seuraavaksi yöksi keskustasta, joten sinne sitä sitten suunnistettiin. Iltapäivällä käytiin shoppailemassa kartsalla. Palkintojenjako oli varuskunnan sotilaskodissa klo 19.15. Siellä mie kävin sitten mitalin, pokaalin ja tavarapalkinnon pokkaamassa. Vasta oikeestaan illalla tajusin, että mä todellakin olen menossa Lahteen. Kahviteltiin siellä ja toimittajat tekivät haastatteluja, sekä puhuttiin liiton edustajan kanssa tulevaisuudennäkymistä. 

Illalla käytiin syömässä hienossa ravintolassa. Ruuaksi otin savuporopastaa ja se oli aivan taivaallista. Ruokajuomaksi sallin itselleni yhden siiderin. Sitä makua mä olin kaivannut jo yli 4 kuukautta. Mä olin ihan onneni kukkuloilla, pääasiassa sen takia, että sain syödä yhden päivän mitä ikinä halusin ja tahdoin. Välittämättä siitä paljonko kaloreita ja miten se ruoka kerää nestettä…Juuri sillä hetkellä tuntui, että mun elämä on tässä ja nyt… mä olen hirmu onnellinen. Dieetin tuomat huonot tuntemukset oli pois pyyhkäisty ja mieli oli niin hyvä, että en etes muistanut olevani dieetillä..Kyllä elämä on ihanaa!! 

29.9.06 Perjantai

Hotellin aamupala oli hyvä, mutta jäin kaipaamaan suklaamuffinssia kahvin kanssa. Siellä oli vain tavallisia keksejä ja pikkupullaa. Syötiin aamupala pitkän kaavan mukaan, rauhallisesti ja nautiskellen, aamun tuoretta lehtiä lukien. Lapin Kansassa olikin sitten kisoista juttua ja musta aika iso kuva. Toimittajasetä joka haastatteli mua eilen illalla oli kiva. Otsikoksi oli laitettu “Kullanhuuhdontaan Kosovosta”…(Galleriassani kyseinen juttu, toimittaja oli muuten Jaarli Pirkkiö… moninkertainen painonnoston Suomenmestari). 

Käytiin vielä shoppailemassa kartsalla ja sitten jo ajelemaan kohti kotikylää, Kemiä. Mulla oli hieronta varattu klo 16.00, joten siihen piti ainakin ehtiä kotio. Kerettiin hyvin ja hieronta oli todella hyväksi mulle. Oikeastaan rinta ei ollut pahemmin jumissa eilisestä kisasta ja muutenkin olo tuntui hyvältä. Otin ens viikon keskiviikolle myös hieronnan, ns. viimeistelyhieronta ennen kisoja. 

Kävin Body Center salilla,, kahvilla ja juoruilemassa. Porukat oli lukeneet lehtee ja sama juttu oli ollut paikallisessa, Pohjolan Sanomat, lehdessä myös. Oli mahtava huomata, että kotikylällä on ihmisiä nuinkin paljon, jotka on jännittänyt mun puolesta ja ovat pitäneet peukkuja mulle. Tukea ja kannustusta ei ole koskaan liikaa. Kiitoksia kaikille! Ja vielä sitten viikon päästä lauantaina saa laittaa kaikki sormet ja varpaat pystyyn, että ne tuottaa mulle tuplasti onnea! 

30.9.06 Lauantai

Body Centerissä oli tänään “hyvinvoimaapäivä”. Sekä Kemin että Tornion salilla oli avoimet ovet salille ja jumppaan. Kaikkea muutakin oli järjestetty. Mie lupauduin avuksi muotinäytökseen, jossa olikin ihania salivaatteita ja ulkoiluvaatteita. Päivä oli mielestäni onnistunut kaikin puolin. Salilla “törmäsin” myös ISOON mieheen… Suomen vahvin mies Jani Illikainen kokeili tukkipunnerruksessa uutta Suomenennätystä. Ehkä sään takia, kun ripsi ja oli viilee, ei ihmisiä ollut niin paljon liikkeellä kuin oletin. Mie kävin kokeeksi vielä iltapäivästä Combat-tunnila. Olihan se tehokkaan tuntosta hyppelyä, mutta mulle aivan liiian monimutkasia liikkeitä ja liikesarjoja. Ei puhettakaan, että olis pystynyt revitteleen siellä täysillä, kun olin askelluksissa ihan pihalla. Siinä taas nähtiin, että mulle sopii paremmin sellanen äijäjumppa. 

Illalla rentoutumista ja naapurissa pihasaunassa löylyttelemässä. Hieman oli kyllä havaittavissa kisojen jälkeistä väsymystä, joten laitoinkin sitten ajoissa nukkumaan. 

1.10.06 Sunnuntai

Heräsin reippaana ennen ysiä. Mä kerkesinkin käydä kävelylenkillä (45 min.) ennen lemppariohjelmia. Keittelin aamupuurot valmiiksi ja käperryin suihkun jälkeen äiteen sohvalle peiton alle ja aloin vahtaan töllöä. Voiko elämä paremmalta maistuakkaan? 

Päivällä sama muotinäytös Torniossa ja sitten takas kotiin. Mä olin vaan koko loppupäivän; rentouduin ja juoruilin puhelimessa kavereiden kanssa. Hermot lepää ihanasti. Mä en voi uskoo, että olen ollut Suomessa vasta 5 päivää ja mulle on tapahtunut jo niin paljon asioita. Nää päivät on olleet tosi tapahtumarikkaita. Nyt vielä kun jaksais dieettiä ens viikon ja psyykata ittensä priimakuntoon lauantaiksi, niin sitten tämän vuoden työt on urheilun saralla tehty. Paitsi että meijän pataljoonan kisat on sitten kun palaan takasin, eli lauantaina 14.10. Mutta selvitetäänpä ensin noi Lahden kisat alta pois.

Viikko 40

Maanantai 2.10.06

Herätyskello soi klo 8.00 ja mä olin ihan sekasin, että missä mä olen ja miksi mun täytyy tähän aikaan herätä. Vähän aikaa kelailin juttuja ja muistin, että olin luvannut naapurin rouvan kanssa lähtee uimahalliin kokeileen vesijuoksua. Olin onneksi pakannut laukun jo illalla valmiiksi, joten olin melkein heti valmiina lähtöön. Uimahallissa ei ollut paljoa porukkaa. Eläkeläisiä käy aamu-uinnilla normaalistikin paljon, mutta kyllä sinne sekaan mahtui hyvin. Onneksi ei ollut koululaiset yhtä aikaa hallilla. Mä olin todella yllättynyt, kuinka rankkaa se vesijuoksu on. En ekaksi saanut kunnolla kiristettyä vyötä kunnolla, mutta vähän värkättyä sekin onnistu. Mulla oli reidet ihan maitohapoilla 30 min. jälkeen. Mutta positiivista siinä hommassa oli, että hiki ei tullut ollenkaan, mutta oli sopivan lämmin olo koko ajan. Rituaalina on meillä aina ollut, että kun ensin reippaillaan, niin sitten saa relata lämmitetyssä “porealtaassa”. Siellä kelluttiin vähän aikaa ja sitten saunaan. 

Uinnin jälkeen otin normaalisti palautusjuoman. Sitten kotiin tullessani söin aamupalaksi puuroa ja ruisleipää ja raejuustoa. Nyt alkaa sitten se hiilareitten pihtaaminen tämän jälkeen. Mutta täytyy vaan ajatella, että enää 5 yötä, niin sitten on jo punnitus ohi ja saa syödä kunnolla. 

Illasta kävin veljen luona kyläilemässä. Tuntuu, että niitten lapset kasvaa ihan silmissä. Mä tunnen suurta syyllisyyttä siitä, että olen niin huono täti. Mun pitäis olla enempi muksujen kanssa, jotta oppis tuntemaan ne näin lapsena jo hyvin ja sais luotua hyvät välit niitten kanssa nyt. Sitten on turha enää murehtia, kun ne on kapinallisia teinejä ja kun ei saa enää mitään kontaktia niihin. Veljen poika on nyt 8 vuotias. Mä olen ollut sen lapsuusiästä yli kolme vuotta ulkomailla hommissa! No, ei ole ihmekään kun hän ujostelee mua lähes joka kerta ku niille menen kylään. Tyttö ei paljoo uskalla syliin tulla, ku mä olen sille lähes outo ihminen. Voi taivas, mä haluisin oikeesti jo vakkarityöpaikan kotipaikkakunnalta ja sen oman “piilopaikkatönön”, että sais jo vakiintua ja alkaa elämään normaalien ihmisten tapaan. Välillä tuntuu, että tää matkalaukkuelämä raastaa muut henkisesti loppuun! Kyläilyn jälkeen mä olin jo aika poikki, joten meninkin hyvän kirjan kanssa ajoissa sänkyyn. Unta ei kauaa tarvinu odotella. 

3.10.2006 Tiistai

Tänään ei tarvinu herätä kellon soittoon. Joten mä nukuinkin 10:een asti oikein makoisaa unta. Keittelin kahveet ja luin aamun lehden rauhassa. Mikä ihana aamu. Kävin heittämässä lenkin sauvoilla. Reippailin tunnin ajan. Muutin vähän reittiä normaalista ja olin todella yllättynyt, että Kemiin rakennetaan nyt kauheella tohinalla omakotitaloja Takajärven rantatonteille. Onhan noilla ihmisillä mahtavat näköalat, kun saa aamukahveella järvelle tuijotella 🙂 Mutta se on aika ihmeellistä, kun tontit on niin pirun pieniä, että pitää varoo yskäsemästä, ettei räkä lennä naapurin puolelle! Mutta toisaalta eipähän tarvi niin isoo nurmikkoo leikata, makunsa kullakin.. 

Olin reipas ja sain käytyä salilla jo hyvissä ajoin päivällä. Otin sellasen kevyehkön fiilistely sekatreenin ennen kisoja. Pitkää sarjaa pumpaten sotilaspenkkiä, hauiksia ja ojentajia. Ei sitä enään mitään enkkoja aleta pukkaileen tässä vaiheessa kisoihin valmistautumista. Huomenna on kuitenkin vielä sitten hieronta. Huomaa kyllä, että viikonlopun tankkauksesta oli hyötyä, kun treeni luisti niin hyvin. Vaikka eilisen aamupalan jälkeen ei ole pahemmin enää hiilareita nautittukaan. 

Mun olis pitäny lähtee kyläileen illasta vielä. Mutta ajattelin ensin ottaa pikku nokkaunet. Jos olisin nukkunut sen 15 minuuttia, niin jotain toivoa olis viel ollut, mutta sitten kun nukkuu liian kauan, niin menee ihan pökkyrälle. Niinhän siinä sitten taas kävi; pööpöilin puolipökkyrässä loppuillan äiteen luona ja sen jaloissa, ku hää yritti siivota. Enkä saanut käytyä missään kyläpaikassa, vaikka olin lupaillut kavereille tulla käymään. Oli pakko soittaa perään, että tänään ei taija tulla mitään. Saunan jälkeen katoin paremmaksi hautautua kirjan kanssa petiin. 

4.10.2006 Keskiviikko

Tänään oli asioiden hoitamis- ja shoppailupäivä. Samoiten lepopäivä aamulenkistä ja treenistä. Tuli sitten kaupungilla luuhattua ihan tarpeeksi, mutta ei onnex menny paljoa rahaa. Mä olen intohimoinen kirppareilla kävijä, joten mun on pakko aina käydä katsastaan joka kaupungissa niitten paras kirppari. Mun mielestä siellä saa aika hyvän kuvan sen kaupungin ihmisten elämästä. Hintataso ja tavaroiden kunto ja erilaisuus yllättää aina. Mä keräilen kaikkee vanhaa, tarkotan siis jotain 50-100 vuotta vanhoja kauniita esineitä ja tavaroita. Välillä tuntuu, että olen elänyt täällä joskus ennenkin tai sitten olen vaan syntynyt väärälle vuosikymmenelle, kun toi vanha kiinnostaa enempi kuin nykypäivän “moterni” krääsä. 

Hieronta oli kahdelta päivällä. Oon käyny Kemissä ollessani aina FysioKemi:ssä. Siellä on aina iloiset ihmiset ottamassa sut vastaan ja hyvin ammattitaitoset. Ja ne osaa käyttää sopivasti voimaa hieroessa, mistä mä tykkään. Hieronta oli viimeistelyä lauantain kisoja varten. Ranteet tuntuivat vähän tukkosilta, mutta kyllä nekin sitten aukesivat. Kyllä tosta hieronnasta tulee sitten aina niin ihana olo, vaikka välillä paikat on niin jumissa, että oikein pahaa tekee. Mutta tänään oli kiva käydä siellä, kun mikään paikka ei ollu jumissa eikä kipeenä. Ihme kyllä torstain kisoista ei ollu lihaksissa mitään maitohappoköntsiä jäljellä. Ehkä venyttelyt kisan jälkeen olivat mennet perille, kerrankin. 

Illalla lähdettiin naapurin rouvan kanssa iltarientoihin paikalliseen kuppilaan. Meikälikka kuskina, mutta niinhän se pitää tässä vaiheessa vielä ollakin. Nuorisokapakissa oli ruuhkaa; syykin selvis illan mittaan. Oli sekä bingoilta, että opintotuen maksupäivä 🙂 Siellä me viihdyttiin yli puolille öin ja sitten siirryttiin vähän varttuneempien ihmisten pubiin. Vähempi oli väkkee, mutta hyvät keskustelut saatiin aikaiseksi silläkin porukalla. Kyllä se tuo työttömyys, työpaikat ja muutenkin nuoren aikuisen elämän taival puhututtaa pohjosenkin ihmisiä, vaikka välillä aika jurriskoja ja tuppisuita ollaankin. 

Hauskakin ilta päättyy aikanaan. Olin kotosalla joskun 2:en maissa yöllä. Suihkun kautta petiin. Unta ei paljoo tarvinut houkutella. Onneksi aamulla saa nukkua pitkään. 

5.10.2006 Torstai

Aamulla heräsin ilman kelloa jo 10:en aikoihin. Keitin pikaiset aamukahvit, lehti jäi lukematta kun muistin yhtäkkiä, että äiti pääsee aikaisin töistä ja sitten lähdetään vähän luontoretkeilemään. Kävin 45 minuutin kävelylenkin ihan ilman sauvoja. Kyllä siinäkin hyvin vielä hiki irtoo. Nyt alkaa pikku hiljaa kisajännitys hiipimään mieleen. Hermostuttaa ton painon kanssa, kun ei tiiä miten oma vaaka valehtelee kisavaakaan verrattuna. Jännittää, saako tsempattua ittensä henkisesti 110% kisaan mukaan. Fyysisesti tässä tilanteessa ei ole enään mitään tehtävää, pitää toivoa, että tankkaus aamulla ennen kisoja onnistuu täysin nappiin. 

Pikaisen suihkun ja aamupalan jälkeen pukeuduin mettäasuun ja kumpparit jalkaan. Oli aika viilee päivä tulossa ja saattaa kyl sataakin. äitee oli innoissaan mukana juonessa. Ajettiin Simonkylälle, missä mun tulevan piilopirtin tontti sijaitsee. Siellä me kahestaan rämmittiin mettän keskellä ja merkattiin puita. Ala, joka merkattiin, on se mihinkä se mun piilopirtti sitten joskus nousee. Mä elän realistista unelmaa, jossa talo olis pystyssä ennen ku täytän 40 vuotta. Siellä me äiteen kanssa kuunneltiin metsän hiljaisuutta ja nautittiin luonnosta. Se on aivan ihan paikka, josta saa hillittömästi energiaa.. 

Ajeltiin ympäri Simonkylän pikkuteitä vielä tunnin ajan. Löysin sieltä myös mielenkiintosen tyhjillään olevan hirsitalon. Kävin kuikkimassa taloon sisälle ja se vaikutti vielä suhteellisen hyväkuntoiselta. Pitää varmasti ottaa selvää, kuka sen omistaa, että olisko halukas myymään sen ennen kuin se kaatuu kokonaan ja lyhistyy.Ties vaikka saisin omalle talolleni siitä pihapiiriin vierasmajan. 

Kävin iltasella kahdessa kyläpaikassa vielä kahvittelemassa. Kyllä se on taas vähäksi aikaa kyläilyt käyty, ku joutuu Kosovoon meneen takasin. Mutta onneksi on enää 4 viikkoa, se viimeinen rykäisy ennen kotiutumista. Loppupeleissä aikaa kuluu niin mielettömän äkkiä. Vuosi on taas tullu oltua siellä. Pakkasin laukun lähtöä varten. Huomenna on sitten matkustuspäivä taas edessä. Rankka päivä tulossa ja ilman vettä ja todella vähillä ruuala. Mutta se viimenen rutistus ennen kisoja, nyt on pakko olla lujana ja vahvana. 

Illalla alkoi sitten ne saunarituaalit. Tämä päivä on mennyt jo rajoitetuilla nesteillä, elikäs kahvia ja noin litra vettä yhteensä. Saunoin yli tunnin. Sain aika hyvin tiputettua ylimääräsiä nesteitä alas. Paino on nyt mun vaakalla mitattuna kisapainossa. Mutta ainakin kilon on pakko ottaa alaspäin painoo, että jos mun vaaka valehtelee todella paljon, niin en jää liriin ainakaan sen takia. Ja tietty huomisen syömiset siihen ja miten kroppa reagoi muutenkin tohon matkustamiseen. Kerkiän huomenna hotellin iltasaunassa olla vain tunnin, joten sen varaan ei voi kauheesti laskea. Olin fyysisesti ja aika tiukilla ton saunomisen jälkeen, joten menin petiin odottelemaan unta yhdentoista aikoihin. 

6.10.2006 Perjantai

Yö oli todella surkee!!! Mä en nukkunut yhtään silmän räpäystäkään!! Jouduin keksimään itelle tekemistä koko yöksi; luin kirjaa puoli tuntia ja sammutin valot ja yritin unta. Sitten surffailin netissä tunnin ja yritin uudestaan nukkumista. Ei, niin ei. Kun se ei onnistu, niin se ei sitten kerta kaikkiaan onnistu! 

Voi hyvänen aika, miten mä tulen selviään tulevasta päivästä. Hermoistuin makoilemaan sängyssä puoli kuudelta, joten nousin ylös ja lähdin lenkille. Puin aivan liikaa vaatetta päälle, että tulee kunnolla hiki ja nesteet lähtee liikkeelle. Puin 3 heijastinta roikkumaan ympäri hihoja ja jalkoja, että autot ei aja päälle, kun oli ihan pilkko pimeää vielä. 

Kävin kävelemässä Michelinukon näköisenä 45 minuutin reippaan lenkin. Jo se vaatemäärä pisti mut puuskuttamaan. Laitoin saunan päälle heti lenkin jälkeen. Sillä välin kun sauna lämpesi, niin luin aamun tuoreen lehden ja join väkevät kahvit. Saunoin vain tunnin, koska en jaksanut enempää hikoilla lauteilla. Toi sähkösauna ei ole kyllä painon pudottamiseen mitenkään hyvä, kun siellä tulee niin äkäset löylyt. Ja kun vielä on pieni sauna, niin se tuntuu vielä kauheemmalta. 

Saunomisen jälkeen relailin vielä tunnin sohvalla ja keräilin voimia. Aamupalana oli purkki tonnikalaa, nesteet pois lirutettuna. Tuntu siltä, että ei meinaa saada alas kurkusta millään niin kuivaa mössöä. Mutta onnistui kuitenkin. Sitten vaan laukut kantoon ja autoon mars. Kisamatka Lahteen alkakoon 🙂 äiti vei mut juna-asemalle, josta hyppäsin pohjoisen junaan. Joo, luitte aivan oikein. En vielä siinä vaiheessa ollut liian sekaisin, vaan menin ihan tarkoituksella Rovaniemelle menevään junaan. Sain lentolipun ostettu viimeksi niin halvalla välille hki-roi-hki, joten kannatti tehä tällanen ylimääränen mutka matkaan, kun säästi yli 200 euroa lipun hinnassa. 

Sain nukuttua junassa melkein tunnin ajan, joten olin suhteellisen ihmismäisessä kunnossa, kun vihdoinkin pääsin sitten lentoasemalle. Jouduin odottelemaan melkein 2h koneen lähtöä, mutta ei se mua haitannu. Armeijassa on odotteluun tottunut ja sitä paitsi se kasvattaa kärsivällisyyttä. Lentomatka meni hyvin, taisin jopa torkahtaa muutaman minuutin matkan aikana. Kaverit soitelivat jo ahkerasti, kun pääsin koneesta ulos. Oli todella vaivatonta mennä bussilla suoraan kentältä Lahteen. Pääsin hotellissa kirjautuun nopeesti sisään ja sitten vaan tavarat huoneeseen. Majottauduin Rovaniemen porukoitten kanssa samaan huoneeseen. Ja sitten kiiruusti vielä saunaan, koska se oli enää tunnin päällä. 

Hikoilin tunnin saunassa. Mä olin todella kuivana jo, sillä olin juonut alle puoli litraa vettä ja kahvia koko päivänä. Hiki irtos kuitenkin suhteellisen hyvin. 

Hypin puntarilla 10 minuutin välein. Sitkeys palkittiin ja loppulöylyjen jälkeen mun puntari näytti reilusti alle kisapainon. Joten nyt on sitten ihan sama mikä puntari siellä oikein on, niin mä olen reilusti alle kisapainon eli 56,6 kg. Huh huh, johan oli urakka. Mutta nyt se kärvistely sitten alkaakin. Nyt aamun punnitukseen on vielä 25 tuntia aikaa. Eikä mitään saa enää juoda, saatika syödä. 

Kävin hotellihuoneessa huilimassa tunnin ja päätin sitten lähteä vielä tuulettamaan päätä pienelle iltakävelylle, siis lähimmälle kiskalle ostaan huomiselle päivälle karkkia ja suklaata. Sekä kivennäisvettä ja energiajuomaa. Hotellin alakerran ruokaravintolassa istuivat mun valmentaja, Maskotti ja muita Kemiläisiä tuttuja. Mutta mä olin jo niin sekasin ja omissa maailmoissani,että en kuullu tai nähnyt mitään vaikka ne mua huutelivatkin. Viipotin vauhdilla vaan pihalle; suklaanhimo silmissä. Maskotti juoksi mut kadulla kiinni ja otti mut suureen syliinsä haliin : ) Mulla meni tosi pitkät sekunnit, ennen kuin tajusin mitä oli tapahtunut ja kuka siinä oli. Varsinkin nyt kun tarvi jotakuta henkiseksi tueksi, niin sitten tulee yksi tärkee ihminen, joka on paikalla juuri siilloin, kun eniten tarvii! Rukouksiin joskus vastataankin. Voi hyvänen aika, kuinka mulla olikaan ollu ikävä häntä. 

Istuskelin tuttujen kanssa siinä pöydässä ja rupateltiin huomiseen liittyviä juttuja. Arin avovaimo, Susanna osallistuu body fitness-kisoihin, joten hän oli kotona valmistautumassa huomiseen koitokseen. Ihana nähä sitäkin sinnikästä naista huomenna! Oli mahtava nähdä tuttuja ja huomata, kuinka nekin jännittää mun puolesta. Noista ihmisistä sain aivan uskomattoman paljon energiaa! Karkkiostoksilla kävin ja mieli oli iloinen ja suhteellisen virkee vielä petiin mennessäkin. Ajatukset pyöri tulevissa kisoissa ja uni ei meinannut tulla ollenkaan. Suuta kuivas kauheesti, joten jouduin 15 minuutin välein käydä huuhtelemassa suuta kylmällä vedellä. Juodahan ei voinut, vaikka kuinka mieli teki!! Aivot löi ihan tyhjää ja mitään järkevää ei siitä ajatustyöstä tullut.loppujen lopuksi uni tuli puolen yön maissa.. 

7.10.2006 Lauantai

Heräsin klo 7.30. Ainoa uni mitä muistan nähneeni koko yön aikana, oli se, että join jäävettä kannullisen ja heti perään toisen. Se oli ihanan raikasta ja viilentävää! Turha unelmoida tollasesta vielä, sillä punnitukseen on vielä puoli tuntia aikaa. Pesin hampaani ja puin vaatteet päälle. Otin repun mukaani ja lähdin hotellin toiseen kerrokseen punnituspaikalle. Repussa odottamassa suklaata, vissyä, suolaa ja irtokarkkeja. Verensokeri pitää saada heti nousemaan nopeesti, ettei pökerry ennen aamupalapöytään pääsemistä. Suola auttaa sitomaan itseensä nestettä mahdollisimman paljon. Kuitenkin sitä on niin paljon menettänyt nestettä, että elimistö on ihan sekaisin. Nyt aamulla ei janon tunnetta ollut enää ollenkaan, joten sekin merkkaa jo sitä, että elimistön säätelymekanismit on hetkellisesti täysin poissa pelistä. 

Puntarina oli luotettava digitaalivaaka ja johon mäkin luotan. Paino oli todella kohillaan ja vähän allekin. Eli virallinen lukema oli 55,9 kg. Eli tankoon tulis se, mitä olin suunnitellutkin;37,5 kg. Sen samantien hyppäsin iloisesti puntarilta pois ja puin vaatteet päälle. Heti nassuun 2 teelusikallista suolaa ja kyytipojaksi puoli litraa normivettä ja puoli litraa kivennäisvettä. Vähän huilia ja pari suklaapalaa suuhun sekä salmiakkikarkkeja. Sen jälkeen pystyi jo keskittymään muuhunkin toimintaan. Punnituspaikalla oli tuttuja tyttöjä, jotka tulivat kisaileen. Mulle oli yllätys, että meidän sarjaan (alle 65kg) tuli mun lisäkseni vain 2 kisailijaa. Elikäs kisapaineet poistui samantien punnituspaikalla. Mä tein omat arvioni sijoituksestani, joka tulis olemaan kolmas sija. Laineen Iina on kärkinimi tässä lajissa, kuten monessa muussakin, joten rankkaan Iinan aina ensimmäseksi, kuten tänäänkin. Se nainen on luonnonlahjakkuus! Mutta ei missään nimessä pidä unohtaa mieletöntä treeniä ja muuta valmistautumista, mitä kisat vaatii. Toinen kisailija oli Aira. Hän on ollut kisoissa mukana jo useita vuosia. Koska hän on minua vanhempi, niin varmasti treenivuosiakin on useampi takana. Joten rankkasin Airan kakkoseksi. Mulle jäikin sitten ajatuksissa se pronssimitali. Mä tulisin olemaan siihen todella tyytyväinen, koska oma tavoitteeni oli ylipäätänsäkin päästä Lahden kisalavalle ja olla neljäs. Nyt kun meitä on vain 3 kisaajaa, niin mitalit on varmat. Mistähän muuten kisailijakato naisten puolella johtui tänä vuonna, onkohan jossain muualla jotain muita kisoja painon/voimanostaja naisille, koska monta niitten lajien harrastajaa jäi tänä vuonna poissa kisoista. Ehkä päällekäisyyksiä oli, kuka tietää. 

Juteltiin tuttujen tyttöjen kanssa siitä, miten vuoden aikana on kisavalmistelut menneet. Aamupalalla jatkettiin juttua. Muille oli sattunut ja tapahtunut vaikka mitä. Omalta kohdalta tämän vuoden kisavalmistelut oli paikan takia hieman erilainen. On ollut aika vaikeaa sen suhteen, kun samalla jääkaapilla asustaa 14 muuta henkilöä. Pitää huolehtia omista eväistä hyvin ja opetella olemaan kajoamatta toisten herkkuihin. Mutta hyvinhän se kuitenkin on mennyt. Mieli oli korkealla, kun pääsi kunnolla syömään ihanaa kaurapuuroa ja tuoretta leipää. Puhumattakaan kahvin kanssa keksistä. Tässäkin piilee kepponen; pitää osata hillitä itsensä tossa syömisessä, ettei vedä ittiä liian ähkyyn. Jos sä olet liian täynnä lavalla, niin se ei todellakaan ole hyvä. Kaikki veri pakkautuu sitten mahalaukun ympärille, eikä lihaksiin jää sitä ollenkaan. Kohtuus kaikessa! Aamupalan jälkeen hotellihuoneeseen puoleksi tunniksi lepäilemään. Sitten kävellen kisapaikalle. Kävely teki hyvää, koska ruoka kerkesi vähän laskeutua ja sai raitista ilmaa. Kisajännityksen rippeet katosivat matkalla. Muuten kyllä oli perhosia vatsassa, kun tulisin näkemään siellä paljon kavereita ja muutenkin ne Fitness Expo-messut on aivan mahtava tapahtuma. Ylipäätänsäkin samanhenkiset ihmiset kokoontuvat kerta vuoteen yhteen, pääsee shoppaileen treenivaatteita ja näkemään kova tasoisia kilpailuja. Meijän kisalava oli siirretty uuden hallin puolelle. Siellä oli isompi katsomo kuin viime vuonna. Kun mä näin sen lavan ja katsomon, niin jännitys palas takaisin päähän ja mahanpohjaan. Serkkupoikakin olis tulossa kattoon kisoja. Mulle huoltajaksi tänne tuli viime reissulta mun treenikaveri Ismo. Oli ihanaa nähdä rakasta ystävää ja saada tueksi olkapää, johon nojata näinkin tärkeässä tapahtumassa. Taidettiin Ismon kanssa jännätä yhtä paljon kisoja. Hän tsemppas mua kyll todella hyvin. Kaikki tutut,joita näin ennen lavalle nousemista lupas pitää mulle peukkuja, samoin tekstiviestejä sateli puhelimeen koko aamun ajan tosi paljon. Tuntui, että kaikki jännittää mun kanssa. Se on hyvä tunne, kun tietää tärkeiden ihmisten olevan tukena suurella hetkellä! 

Lavan takana lämmittelyalueella vallitsi hyvä henki. Suurin osa porukasta tuntee tai tietää toisensa. Kisat on aina kisat, mutta pelinhenki vaikutti kuitenkin reilulta. Mikä mun mielestä onkin loistavaa. Toisalta tilanne vaikuttaa vakavalta ja jännittyneeltä, sillä kaikki on tehneet suuren työn valmistautuessa kisoihin ja haluavat onnistua suorituksessaan täydellisesti. Kisat on kuitenkin yleisönkin kannalta viihtyisä, eikä liian vakava. Lajina sotilaspenkki on yleisöystävällinen, eikä suoritukset mene liian pitkiksi, joten ne jaksaa ajallisesti katsoa. Urheilijan kannalta se on monimutkainen tilanne; vuoden työn tulos kiteytyy lavalla noin minnuutin suoritukseen. Joko sä onnistut tai et. Pelin henki on raaka! Aloitin lämmittelyt noin 25 minuuttia ennen kisasuoritusta. Pitää lämmitellä tarpeeksi, mutta ei liikaa. Sen jälkeen pitää pystyä pitämään lihakset lämpiminä. Mä olinkin lämmittelyn jälkeen koko ajan villapaita päällä, vaikka siellä ei mikään kylmä ollutkaan, ihan vain varanvuoksi. Lämmittelyjen aikana käydään lavalla sitten viimeistään mittaamassa tangon nostokorkeus jokaiselle nostajalle valmiiksi, joka merkataan tuomareiden papereihin valmiiksi, näin nopeutetaan kisoja. Lämmittelyn perusteella ei oikein pystynyt sanomaan mitään sen päivän kunnosta. Ajattelin, että tulis nyt ainakin sama tulos kuin sotilaitten kisoissa Rovaniemellä. Tankkaus oli omasta mielestäni onnistunut aamulla kuitenkin hyvin. 

Kisojen nostojärjestys menee aina samalla lailla; naiset alle 65 kg, naiset yli 65 kg ja sitten miehet kevyemmästä sarjasta raskaimpaan. Sarjojen sisäinen nostojärjestys vedetään tuomareiden toimesta arvalla. Iina nostaisi viimeisenä. Mulle tuli sitten toinen vuoro. Ensimmäisenä nostamaan meni Aira. Aira oli tehnyt tulokseksi karsinnoissa muistakseni 36 tai 38 toistoa. Joten kuvittelin hänen tekevän sen 36 tai enemmän. Mulla ei siinä vaiheessa oikeestaan jännittänyt vielä ollenkaan, koska ajattelin ite tekeväni vain maksimissaan saman tuloksen kuin viime kisoissa eli 36 toistoa. Tiukalle se meidän kisaaminen menis, mutta ajattelin että Airan kokemus on valttia ja mulla kisajännitys tiputtaa yleensä kuitenkin sen muutaman toiston. Aira nosti hyvin ja varmasti. Kerkesin onnitella nostosta Airaa ennen kuin ite menin lavalle. 

Jännitys tuli aaltona samalla hetkellä, kun nousin lavalle. Yleisöä oli koko katsomo täynnä ja musta näytti, että sillä oli satoja ihmisiä, ellei tuhatkin. Siihen hetkeen mun todellisuudentaju sitten katosikin. Jännitys vei mukanaan kaikki äänet ulkopuolelta, en kuullut mitään musiikkia saatika kenenkään kannustushuutoja. Keskittyminen huipentuu siihen hetkeen, kun menee laittamaan magnesiumia käsiin ja istahtaa penkin reunalle. Siinä hetkessä mä olen vain yksin. Adrenaliini humisee niin korvissa, että oikein huimaa. Jännitys tuntuu koko kropassa ja tuntuu, että hirvee migreenikohtaus iskee samantien. Päässä jyskyttää ja suu on niin kuiva, että kieli meinaa jäädä kitalakeen kiinni. Laskeuduin penkille kisanosto-asentoon ja otin tangosta kiinni. Ensimmäinen nosto on tärkein, koska sillä se koko suoritus alkaa. Tangon pitää koskettaa joka kerta merkkistoppariin, joten ensimmäisissä nostoissa kannattaa olla huolellinen, nimittäin siitä se rytmi lähtee liikkeelle. Mä tunsin ensimmäisen 20 toiston aikana, että tänään tanko tuntuu jotenkin erityisen kevyeltä ja liikkuu nopeesti. Joten yritin tiuhentaa tahtia, mutta pysyä kuitenkin huolellisena merkkistopparin kanssa. En muista yhtään näin jälkeenpäin, miten rytmitin hengityksen. Yleensä menee ensimmäiset 15 toistoa ja sitten viiden sarjoissa. Ja kuten tänäänkin niin mä menin 25 toiston jälkeen laskuissa sekaisin. 30 toiston jälkeen alkoi jo maitohapot painaa, mutta olo tuntui vielä hyvältä. Jossakin välissä kuulin kuulutuksesta, että 34 toistoa on jo takana. Ajattelin meilessäni, että pakko puristaa ainakin se 2 vielä, että pääsen tasalukuun Airan kanssa, etten kauheesti häviä. Seuraavaksi kuulin luvun 36, mietin että kyllä tästä vielä yksi tulee.Yksi toisto kerrallaan mä punnersin sen tangon ylös, kunnes voimat loppuivat kesken.Lopputulokseksi merkittiin 41 toistoa. Mä en todellakaan tajunnut siinä tilanteessa, että menin Airan edelle vaan ajattelin, että nyt tuli oma kisaennätys tehtyä. Mä olin kyllä ihan poikki, mutta ihmeissäni, miten olin onnistunut työntämään toistoja niin paljon. Viimevuoden SM-kilpailusta tuli parannusta 10 toistoa! Muut tytöt onnittelivat mua ja tais siinä käydä muutama mieskin kättelemässä. Tollasen tilanteen jälkeen menee vähän aikaa ennen kuin palaa takaisin “maanpinnalle” ja alkaa tajuamaan, mitä ympärillä tapahtuu. Katoin Iinan nostosuorituksen. Se muija on ihan mieletön. Hän teki 52 toistoa!!! Noston jälkeen lavan takana kuulin vain, että paremminkin olis tullut, mutta paita luisti penkillä koko ajan ja hän oli meinannut kovan tahdin ja vauhdin takia tippua penkiltäkin. Uskomaton suoritus! Toi muija on oikeesti mieletön pakkaus kaiken kaikkiaan, ei sitä voi sanoilla selittää. Teijän pitää ite nähdä sen kisasuoritus! 

Jotenkin mulla meni miesten kisat lähes kokonaan ohi, koska ihmettelin itekseni sitä, että miten mä onnistuin niin hyvin. Yritin kelailla mielessäni koko kulunutta viikkoo, että mitä olen tehnyt eri tavalla kuin ennen, että tällanen suoritus oli mahdollista. Mä en oikeesti tajunnut tilannetta, että olin voittanut SM-kisoissa hopeamitalin, ennen kuin vasta illalla hotellilla. Tottahan sekin oli, että tänä vuonna oli vähemmän kisaajia meidänkin sarjassa, mutta jokainen joka nousee lavalle on voittaja! Voittanut ainakin itsensä ja tehnyt parhaansa sinä päivänä! Joka ei nouse lavalle, niin sillä ei ole mahdollisuutta voittaa. Turha sieltä salin perukoilta on tulla huutelemaan, että “kyllä minäkin olisin voittanut, jos olisin osallistunut.” Mitäs et osallistunut, oma vika! Minä olin ainakin SUPER HYPER onnellinen ja tyytyväinen omaan kisasuoritukseen. Meni paremmin kuin olisin ikinä osannut kuvitella. En lähtenyt voittoa etes tavoittelemaan, koska tiedän sen olevan niin kauan mahdoton, kun Iina on kisoissa mukana. Mutta tää kisapäivä oli mun urani mahtavin ja antoisin. Enempää ei olisi voinut saadakaan. 

Loppupäivä menikin messuilla kierrellessä. Olin jotenkin niin huumassa, että en oikein pystynyt keskittymään kunnolla mihinkään. Yritin katsella vaatteita, mitä ostaa, mutta keskittymiskyky oli hukassa kokonaan. Jaksoin kuitenkin seurata Rautakoura kisat ja muitakin näytölajeja, mitä tarjolla oli. En jaksanut mennä katsomaan bodyfitness:in karsintoja ollenkaan, vaan lähdin messuilta joskus klo 16.00 aikoihin pois. Mä olin ihan fyysisesti poikki! Kävelin takaisin hotellille laahustaen. Suihkun jälkeen oli pakko nukkua päiväunet. Päikkäreitten jälkeen oltiin suunniteltu kavereiden kanssa syömään menoa ja iltarientoihin osallistumista. Maalasin naamani ja puin hippavaatteet päälle. Nälkä oli jo kova. 

Iltariennot meni hyvin. Käytiin syömässä kunnon pihvit ja valkosipuliperuna, ruokajuomana siideriä, pitkästä aikaa. Syönnin jälkeen paikalliseen pubiin keskustelemaan päivän kisoista ja jälkihuumasta. Sieltä sitten suunnistettiin Night Club Divaan. Sinne kaikki messuilla olijat pääsääntöisesti suunnistivat, kun sinne oli järjestetty ohjelmaakin. Ilta meni tanssien, keskustellen ja nauttien yleisestä huumasta. Lähdin nukkumaan jo klo 03 maissa. Yöpalan otin mukaan matkalla hotellille. Päivä oli ollut pitkä ja aamulla aikainen herätys taas messuille, joten ei tarvinut odotella unta. 

8.10.2006 Sunnuntai

Heräsin seittämän aikoihin siihen, että Rovaniemen porukka oli heräilemässä ja pakkailemassa laukkuja. Heille tämä päivä on matkustuspäivä, eikä enää messupäivä. Onnex mun ei tarvi lähtee takasin pohjoseen vaan voin hengalla kaverin luona Tampereella loppuloman keskiviikkoon asti. Kävin suihkussa ja ihanan runsaalla aamupalalla. Sitten pakkasin ison laukkuni ja suunnistin taksilla messupaikalle. Päivä meni kierrellessä osastoilla ja tietysti katsellessa body fitness ja fitness kisoja. Näin paikalla paljon julkkiksia. Kiken kanssa oli mielenkiintoiset keskustelut. 

Messuosastoilla olisi ollut paljon katseltavaa ja ostettavaa, mutta aina pitää valita, että mikä on tärkeintä. Mä pidin Susannan kisoja tärkeinä, joten siellä me Arin kanssa jännitettiin katsomossa. Ja hyvin se muija siellä pärjäs. Hopeamitali tuli! Hän oli kyllä upeassa kunnossa. Uskomatonta, miten ne mimmit saa ittensä noin kireiksi. Mä kunnioitan noita kisailijoita todella paljon. Ne tekee miljoona kertaa enemmän työtä kuntonsa eteen kuin minä. Ja hermot on varmasti kireemmällä, varsinki nyt kun kisat oli kaksi päiväset. 

Mä jouduin lähtemään kesken messujen poissa, koska mun linja-auto Tampereelle lähti jo klo 17.30. Soittelin matkalla tutuille ja kerroin, miten kisat meni ja millaset messut ylipäätänsäkin oli. Mun bestis, Maiju oli mua jo ootellukin Tampereella ja odotellessa leiponut mulle pitsaa :)… Mä olen haaveillut Maijun pitsasta viimesen puoli vuotta , joten voitte kuvitella kuinka hyvältä se maistu. Siinä me sitten istuttiin iltaa kahdestaan ja rupateltiin kuulumisia. Illasta lähdettiin paikalliseen pubiin viettään iltaa ja kuuntelemaan Päivi Lepistön keikkaa. Päivi lauloi aivan mahtavasti ja yleisö oli innoissaan. Mulle biisit kolahti todella hyvin. Päivi lauloi Kolmannen Naisen biisin: Valehtelisin, jos väittäisin. Mulle siinä kohta, jossa lauletaan jotenkin, että “ei tästä mitään tuu, lähtis kävelemään ja painais oven kiinni perässään”, kolahti todella syvästi. Mä olen miljoona kertaa kuullut biisin, mutta se laulun tunne luovuttamisesta käväs niin lähellä mun mielialoja dietin ollessa pahimmillaan, että mä repesin itkuun. Maijulle tuli hätä, että mikä mulle oikein tuli?! Mä en voinut muuta ku nyyhkyttää ja yrittää sanoo onnen kyynelten läpi, että “mä oikeesti voitin sen hopeemitalin, enkä antanut periksi, vaikka olin kuinka rikki ja mieli teki luovuttaa!” 

Tulevaisuus:

Pataljoonan kisat ovat 14.10.06 ja siitä tavoitteena voitto naisten sarjassa, sekä joukkuekisassa voitto. 

Huhtikuussa 2007 ovat sotilaspenkin joukkue kisat. Sinne olis tarkotus osallistua Rovaniemen porukan kanssa. 

Karsintojen kautta yleiseen SM-kisaan lokakuussa 2007. Sijotuksesta ei osaa sanoa vielä mitään arvioita, kun ei tiedä mitä vuoden aikana tapahtuu. 

Nähtävästi joudun palaamaan normaali siviilimaailmaan takaisin ja siviilityönantajalle, joten sotilaitten kisat saavat jäädä tuleviksi vuosiksi. 

Työsopimukseni päättyy täällä 8.11.06. Seuraava treenikausi käynnistyykin sitten siviilielämässä, paikkakunnasta ei ole vielä mitään tietoa, saatika tulevasta työpaikasta. Mutta kuitenkin treenit jatkuu ennallaan. 

KIITOS KAIKILLE LUKIJOILLE TUESTANNE JA KANNUSTUKSESTA!

Osaltanne te teitte hyvän suoritukseni mahdolliseksi antamalla voimia jaksaa rankka dieetti sekä kärsimystreenit! Kiitos ajastanne, että olette jaksaneet taivaltaa kanssani tämän kesän ja syksyn lukemisen muodossa. Toivottavasti tapaamme joskus, nykäiskää hihasta ja tulkaa juttelemaan. Syksyn jatkoja kaikille 🙂 

Viikko 52

Torstaina 28.12.2006 JK Kuntofitness luovutti Teija Miettiselle tunnustuspalkinnon vuoden 2006 saavutuksista. Palkinto annettiin Teijan lujasta uskosta ja sinnikkyydestä saavuttaa itselle asettamansa kilpailutavoitteet. Teija jopa ylitti omat tavoitteensa. Tuloksena oli huima parannus edellisvuoden kilpailutuloksiin. Teija on erinomainen esimerkki kaikille meille, jotka pyrimme omiin tavoitteisiimme. 

Teijan sotilaspenkkipunnerrus kilpailusaavutukset 2006: 

– Kosovo: Pataljoonan mestaruuskilpailu 1.sija 
– Rovaniemi: Sotulin SM-kilpailu 1.sija. 
– Lahti: SM-kilpailu 2.sija. 

Onnea Teija
JK Kuntofitness 

YHTEENVETOA MENNEESTÄ:

Joskus elämässä on onnea, joskus taas ei. Kohdallani vuosi 2007 treenien kannalta ja kisoja ajatellen oli hieman epäonninen. Vuoden 2006 kisakauden päätyttyä huomasin olevan ylikunnossa. Sen myötä kroppani alkoi sairastelemaan, eikä suostunut palautumaan pidennetynkään tauon aikana. Minulle puhkesi todella paha ihottuma, jonka syytä ei saatu koskaan selville. Treenaaminen oli siinäkin suhteessa sulamahdottomuus, koska kainaloni olivat ihottuman johdosta niin auki, että ne vuotivat kudosnestettä ja iho repeili pienimmästäkin venytysliikkeestä. Talvi tuli ja pimeys sen mukana. Olen aina ollut ns. taipuvainen kaamosmasennuksen tuomaan uneliaisuuteen ja hitauteen. Mutta talvi 2006-07 on ollut elämäni tähän mennessä pahin. Nukuin 12 h yöunia ja 3h päikkäritkin siihen päälle eikä mikään tuntunut auttavan. Lääkärit eivät osanneet selittää asiaa tarkemmin; johtuiko kaikki iho-oireet ja nukkuminen ylikunnosta vai mistä. Kuitenkin veriarvot olivat hyvät. Siis koko kevät 2007 meni toipuessa ja pääsin kunnolla treenaamaan vasta heinäkuussa. Joten oli aivan selvää, etten olisi saanut itseäni kisakuntoon lokakuuksi. Päätin suosiolla jättää yleiset kisat väliin, mutta kävin kuitenkin “puolikuntoisena raakkina” sotilaiden SM-kisoista hakemassa kultamitalin kotiin. 

Onnea on ollut kuitenkin yksityiselämässä. Jos olette lukeneet aikaisempia päiväkirjamerkintöjäni, niin Kosovossa kävin aamulenkeillä Mikon kanssa. Asiat ovat edenneet siviilissä niin pitkälle, että olemme seurustelleen nyt vuoden ja muutimme avoliittoon vuodenvaihteessa. Perhe on kasvanut samalla yhdellä karvakuonolla. Meille muutti neljävuotias Australianpaimenkoira Q’n Morning light alias “Herra Jermu”. 

Sain 1.4.07 vakituisen työpaikan Puolustusvoimilta. Työskentelen siis hammashoitajana Tykistöprikaatissa. Arvatkaa vaan kuinka tuuletin onnesta!!! Meitsi on 33v, ja sain elämäni ekan vakkari paikan. Nyt tietää minne mennä ens kuussakin töihin, eikä tarvi pelätä töiden loppumista ihan heti. Ikuinen taloprojekti on saatu aloitettua nyt selvillä päämäärillä. Hirsitalo on purettuna kasassa tontillani. Tontti on harvennettu ja sen säännöllinen hoito alkaa ens kesänä, mun ekalla palkallisella kesälomalla;) Talosta on tehty ensimmäiset alustavat piirustukset arkkitehdillä. 

Treenihommelit on aloitettu suurella innolla joululoman jälkeen. Päiväkirjapäivitykset alkavat siis viikosta nro 1. Aluksi herätellään kroppaa, mennään perusohjelmalla. Jossakin vaiheessa kevättä aloitellaan dietti. Treenit kovenee ja rasva palaa. MUTTA erotuksena viime kisoihin valmistautumiseen: mä opettelen kuuntelemaan kroppaani paremmin ja opettelen pitämään ylimääräisiä lepopäiviä, jos siltä tuntuu.. 

Pidetään hauskaa urheillessa, mutta tehdään se hymyillen!! Ei saa olla liian ankara itselleen, armahtakaa kroppaanne tarpeen tullen!!

Viikko 1 / 2008

Alkuviikko meni oikeastaan muuton jäljiltä paikkoja järjestellessä. Nyt aamulenkillä on mukavampi käydä, kun on karvainen kaveri. Se oikeasti odottaa aamulla lähtöä, vaikka sataisi kaatamalla vettä. En ole käyny vielä tässä vaiheessa pitkiä tunnin lenkkejä ja vauhtikin on sellaista, että koira ehtii uutisensa lukemaan puskista. Lähinnä sekin on osana kropan herättely- osiota. Ylipäätänsäkin herääminen ennen seitsämää vaatii hieman harjoittelua, joten aloitetaan se varovasti. Koiran ansiosta mulla ei oo tullu paljon mitään kilojakaan. Nyt aamupaino on 62,3kg. Olen siis ihanan rehevä ja kurvikas nainen!! 

Tulevat viikot ovat töitten kannalta todella kiireisiä, joten olen kiitollinen jos ehdin salille sen kolme kertaa viikossa. Käyn intin salilla, jossa treenaavat varusmiehet sekä henkilökunta (perheinen) ja se on ilmainen. Olen suorittanut viime vuonna kuntotestit, joten saan urheilla 2h viikossa työajalla 🙂 Loistava etu! Salilla on Gymlecon laitteet ja tarpeeksi käsipainoja. Olen ollut ihan tyytyväinen saliin. Ainoa asia, mitä kaipaan on parempi kuntopyörä, juoksumatto ja jumppapallo, muuten se on mun käyttööni täydellinen. 

Olen suunnitellut tekeväni ojentajat 2 kertaa viikossa, jotta saisin vähän enempi potkua niihin ja kestävyyttä. Maskotin (Teppolan Ari) kanssa puheltiin treenihommista ja se ehdotti, että alan treenaamaan kovaa penkkiä sotilaspenkkityylillä. Loistava idea! Sillä olen miettinyt vaihtoehtoa osallistua joskus tulevaisuudessa myös max.sot.penkkiin. Sehän on päivänselvä asia, että jokainen kilo maksimipenkkiin antaa lisää toistoja! 

Eka treeni oli torstaina ja penkki+ojentajat. Eletään siis lihasten herättelyjaksoa. Muutenkin kun vaihdan nyt liikkeitä, niin painoissa on aika paljon hakemista. Olen tarkistanut jotkut liikkeet kirjasta: Lihaskuntoharjoittelun anatomia; Frederic Delavier. Siitä on hyvä kattoo, mihin ne liikkeet vaikuttaakin lihaksessa. Jotkut liikkeiden painot ovat alimitoitettuja, toiset ihan liian suurilla painoilla. Alkulämmittelyksi soutua 10min. Rinnalle: Sotilaspenkkipunnerrus, peck deck, vinopenkkipunnerrus Smithissä, ristikkäistalja työntö yhd.käd. Ojentajille; Kick back, ojentajat taljassa(suora kahva), ojentajat narulla pudotussarjana. Toistot meni lähes kaikissa liikkeissä lähelle 15 ja sarjoja se 3-4.Fiilis oli todella hyvä ja tuntuma lihaksiin loistava. Jonkinlaista pumppia havaittavissa 🙂 Oliskohan virkeyteen syynä kirkasvalolamppu, jonka paisteessa olin 45min. ennen treeniä.

Seuraava treeni meni sunnuntaille. Soutua 10 min lämmittelyksi. Treeninä selkä: selän ojennus koneessa, ylätalja veto eteen (lev.kahva), hyvää huomenta-liike, alatalja veto (yhd.käd), alaspainallus suoris käsin. Sarjoja tuli 3 ja toistot 20:nen pintaa. 

Tällä viikolla ei siis tullut kuin 2 treeniä, mutta parannetaan sitten ensi viikolla. Muistakaa kaikki palautusjuoma treenin jälkeen! Mun suosikki on salmiakin makuinen, mutta sen myynti loppui vuoden vaihteessa. Hamstrasin sitä kotiin 3 pussia.Nyyh luopumisen tuskaa.

Viikko 2

Tämä viikko töissä tulee olemaan lähes yhtä tuskaa, koska alokkaat ovat saapuneet palvelukseen ja meille se tarkoittaa 920 henkilön suuhun kurkistamista. Päivät tulee venymään siis pitkiksi. Toivottavasti ehdin nipistämään treeniaikaa riittävästi. 

Nää ekat viikot on vähän hakemista kierron ja treenien suhteen. En ole vielä päättänyt millä jaolla menen jatkossa ja mitä lihaksia treenaan milloinkin. Joskus on välillä mukava vaihdellakin. Normaalisti olen tehnyt rinnan kanssa ojentajat, selän kans hauikset, olkapäät ja jalat yhdessä. Välillä on mukava treenata samana päivänä kädet, saa mahtavan pumpin kun on haba ja ojentajat yhtä aikaa tulessa. Ehkä tämäkin on asia, josta me harrastelijat ja tietoihmiset keskustellaan kiivaasti aina. Mikä jako olisi viisain, järkevin, tehokkain, palauttavin lihaskasvun kannalta?? 

Otin varmanpäälle ja menin treenaamaan heti ekan treenin maanantaina, vuorossa hauikset ja olkapäät. Alkulämmittelyksi 10 minuuttia soutua. Liikkeet olkapäille: Vipunosto käsipainoilla eteen ja sivulle, hartioiden kohautus, peck deck (-väärinpäin), pystysoutu. Hauiksille: hauiskääntö käsipainolla tuettuna, hauiskääntö taljassa (kipparikalle), keskitetty hauiskääntö käsipainolla (käsi tuettuna sisäreiteen). Joillekin liikkeille olen varmaankin keksinyt omasta päästä nimet, jos kuulostaa oudoilta. Kun ei ole ollut ketään pitkään aikaan, joka tekis ohjelmaa, niin sitä tekee sellasia liikkeitä, jotka on entuudestaan tuttuja. Nimistä ei niin ole väliksi. Treenivihkossa on joskus tikku-ukkoja piirrettynä mitä erilaisimpiin asentoihin vääntyneenä liikkeestä riippuen. Treeni kulki mielestäni yllättävän hyvin, vaikka raskas työpäivä oli takana, enkä ollut edes nukkunut päikkäreitä. 

Suosittelen kaikille lukijoille treenivihkoa, ehdottomasti, jos ei ole vielä käytössä! Se on arvokas muistin jatke, kun välillä tulee ali-/ yliarvioitua edellisen viikon treenisuorituksia pelkän muistin perusteella. Siitä on hyvä tarkistaa liikkeitä ja painoja. Itse kirjoittelen sivun laitaan fiiliksiä, miten on vireystaso, miten ruokailut on mennyt, palautumisia edellisistä treeneistä, laiskotukset yms. Myöhemmin on helpompi seurata kehittymistä, samoin alamäet. Monesti treenistä huomaa, jos on tulossa kipeeksi, vaikka muu kroppa ei vielä olekaan sairaana. 

Seuraava treeni olikin jo tiistaina. Meidän osalta alokastarkastukset alkoivat vasta iltapäivällä, joten livistin työajalla aamupäivällä treenaamaan. En ole tottunut treenaamaan kovin aamusta, joten jonkunlaista kankeutta havaittavissa. Vuorossa jalat, vatsa, ojentajat. Tällä hetkellä jalkojen treenaaminen on lähinnä niiden heiluttelua. (Nimittäin aloitin astangajoogan tossa syksyllä uudestaan monen vuoden tauon jälkeen. Mie kankeena kyläkaupan hevosena, ainaki polvet on yhtä paksut ja turvonneet, sielä taivuttelin ittiäni lootusasentoon. Ja tietäähän sen, ettei polvet tykänny, vaan oikee polvi napsahti lukkoon. Jouduin sen käsien avulla hitaaasti ja tuskallisesti avaamaan. En uskaltanu huutaa, kun toiset oli vaipuneena johonkin transsimaiseen tilaan ja olisivat varmaankin pas***neet hou-suunsa jos olisin rääkyny tuskasta. Yritin olla lopputunnin aivan ku ei olis mitään tapahtunutkaan. Kuitenkin polvi oli ainakin kuukauden hellänä sen jälkeen. Nyt ei sitten uskalla mitään isoja rautoja liikutella, kuhan ne jalat roikkuis mukana ainaki vielä jonku aikaa ja saisivat notkeutta allensa.) 

Elikäs prässi yhdellä jalalla, pohkeet istuen, jalkojen ojennus istuen, koukistus maaten. Ojentajille: Dippi penkillä (en jaksa vielä omalla painolla), ojentajat maaten käsipainolla ja taljassa keskitettynä. Vatsat koneessa sekä taljassa rutistaen. Treeni luisti hyvin ja oli reipas mieli. Oikeastaan kaikki liikkeet tuntu keveiltä ja olisi saanut olla enempi painoja jokaisessa. Joskus sitä on vaan niin voimakas olo, useimmiten ei. Tänään tuntu olevan sellanen päivä (ainakin mielikuvissa, sillä painot on todella surkeissa mitoissa vielä). Tästä on hyvä jatkaa. 

Laitetaas vielä joku kuva mukaan tekstin lomaan. Siinä tavoitetta mulle ja teille, muistakaa venytellä niin teistäkin tulee yhtä notkeita! Mainostaakseni vielä astangajoogaa, täytyy sanoa, että sen löytäminen uudelleen on ollut suuri aarre mulle! Minäkin kun olen niin surkean LAISKA venyttelemään, on joogatunnit se mun venyttely, eikä muuta tarvita. Venyttely ja mielenrauhaa samalla kertaa, loistavaa!! 

Pitkien työpäivien takia olin ihan poikki koko viikon. Lauantaikin oli töitä, joten ehdin vasta sunnuntaina seuraavan kerran salille. Vaikka treenasinkin viime treenissä eli tiistaina ojentajat, niin ne ovat jo palautuneet hyvin, joten tänään taas ojentajat. Poikkeuksellisesti treenaan nyt selän myös, vaikka sen vuoro olisi ollut vasta huomenna.( Tänään olis ollu penkkipäivä. Meidän salilla on vain kaksi penkkiä, ja ne kumpikin varattuja. Ukot treenaamassa ja kuulemma menee kauan). Huomaa, että pitkät työvuorot alkaa verottamaan voimia. Treeni ei oikein kulkenut, vaikka viime yönä nukuinkin hyvin. Takana siis 6 päivää töitä ja reippaasti ylityötunteja. Olen kuitenkin tyytyväinen, että sain mentyä salille, vaikka mieli olis tehny vain olla kotona, laiskotella ja syödä!! Laitan kuva rakkaan ukkoni tekemästä pitsasta, tulihan mulle niin hyvä mieli ? 

Viikko 3

Tämä viikko ollaan töissä poikkeuksellisesti iltavuorossa. Alkuviikosta olin vielä niin poikki viime viikon työurakasta, että en jaksanu nousta sängystä ennen puoltapäivää. Mikä kostautuikin suoraan, että en ehtinyt salille vasta ku torstaina. Ennen töihin menoa käytiin koiran kanssa kuitenkin kävelyllä ja haistelemassa ihanaa “talvi-ilmaa”. Jaa, niin mitä talvi-ilmaa, täällä on satanut vettä yötä päivää kohta viikon..ainakin se siltä tuntuu. Makkarin ikkunan takana on just vanha rämisevä metalliräystäs, joka pitää sellasta meteliä, että luulis pienen rumpalipojan olevan kylässä. Mutta onneksi olen tottunut nukkumaan korvatulpat korvissa, ah niin ihana autuas hiljaisuus!! 

Niin, siis olin torstaina suunnitellut meneväni hyvällä ajalla treenaamaan penkkiä klo 11.00 ja sitten klo 14.00 vasta töihin. Sainkin soiton salille, että meillä alkaa palaveri jo klo 12.00. Joten ei auttanu muuta kuin vetää tehokas rintatreeni pelkästään, eikä mitään sen kanssa. Otin rinnalle sotilaspenkkiä, vinopenkkiä smithissä, peck deck sekä ristikkäistalja työntö. Treeni soljui 40 minuutissa läpi ja tissit huusi hoosiannaa sen jälkeen. Hyvä minä! Ja työkavereiden iloksi hikisenä, haisevana ja nälkäisenä palaveriin. Töihin ehdin onneksi ottaa pikasuihkut kotosalla ja syödä ennen ekaa potilasta. 

Seuraavat treenit olivatkin sitten viikonloppuna. Leivoin koko lauantai aamupäivän. Anoppi ja appiukko ovat tulossa kylään, joten täytyy olla jotain tarjottavaakin. Tottakai leipurilla on oikeus pikkasen maistellakin omia tekeleitään, joten miehän nuolin kupitkin, niin ku lapsena tehtiin. Omatunto soimas sen jälkeen, joten oli pakko lähtee salille vielä illasta. Tais käydä leipurille vähän ohrasesti, kun tuli syötyä päivän aikana vaan niitä herkkuja eikä ollenkaan kunnon ruokaa. Eihän sitä löytyny ollenkaan poppista, kun maha oli kakkua täynnä, eikä voimaruokaa ollenkaan. Sielä mie lievässä sokerihumalassa hilluin salilla. Treenasin hauikset ja olkapäät. Peilailin ittiäni kipparikalle-liikkeen aikana ja kuvittelin “humalassa” olevani iso ja lihaksikas. Saahan sitä kuvitella kaikenlaista, mutta treenivihko kertoo totuuden. Ei se treeni menny kyllä kunnolla, mutta pääasia, että tuli lähettyä. 

Sunnuntain treenistä tuli “sekalainen” treeni, eli kaikki mitä en ehtiny tehä viikolla, jäi tähän treeniin. Yritin tehä kaikki tehokkaasti ja vähän kiertoharjottelu periaatteella. Lyhyitä palautustaukoja, niin että sain kunnolla hien pintaa. Treenipainoissa ei ollut kehumista, mutta toistot olin puhtaita ja tein pitkiä sarjoja (15-20). Eli treenasin jalat, vatsat ja ojentajat. Tein myös lisäksi punnerruksia lattialla; naisten asennossa. Tarkotuksena saada mahdollisimman monta toistoa, vähän huilia ja taas piippuun asti. Jotta se kestävyys kehittyisi ja maitohappojen sietokyky kasvaisi. Treeni kesti tunti ja 10 minuuttia vähän liian kauan, mutta ihan ok, kun ajattelee, että niin monta lihasryhmää treenattavana. Olin ihan piipussa treenin jälkeen ja tuntu, että tärisen joka puolelta. Ainaski tuli hyvä mieli, kun oli niin tunnollinen ja ahkera.

Viikot 4-7

Johan tässä onkin hurahtanut aikaa, kun olen viimeksi päivitellyt päiväkirjaa. Nyt kuitenkin pieni yhteenveto menneiltä viikoilta. 

Treeniä on ollut 2-3 kertaa viikossa, pääsääntöisesti kuitenkin 3 kertaa. Treenipainot eivät ole mitään päätähuimaavia vielä, vaan sellasta peruskunto jumppaa mennään vielä. Toisto ovat olleet 10-15. Olen yrittänyt keskittyä kunnolla treeniin, koska olen aavistanut, että en ehdi tarpeeksi monta kertaa salille. Päälle siihen olen joogannut ainakin sen kerran, parhaimmillaan 2 kertaa viikossa. 

Kiire on ihmisen keksimä tekosyy!! Ja minä myönnän syyllistyväni siihen liiankin usein. Vaikka olen hidasliikkeinen ja lehmänhermoinen tyyppi, joskus tulee luvattu liikoja muille. Ja siitä pään sisällä olevasta paineesta tulee sitten tehtyä kiirettä ja liian paljon hommia kasaantuu, eikä salille jaksa/ viitti/ ehi enään. Meillä salilla menee jo klo 21.00 ovet kiinni, eikä mitään magneettikortti- systeemejä ole, harmi. Vaikka todellisuudessa mä en varmastikaan enää ilta 10.00 sinne vääntyisi. 

Podin pienen flunssan viikolla 6, mutta se meni ohi neljässä päivässä. Olin treenaamatta kokonaan ja join paljon kuumaa, lääkitsin itseäni ja söin rutkasti valkosipulia. 

Olen ollut niin stressaantunut töistä, vaikka mitään ihmeellistä siellä ei ole tapahtunutkaan. Kiire on normaalimitoissa sielläkin. Jotenkin vaan tuntuu, että on ihan puolikuollut raakki ja odotan kovasti lomaa, joka on viikolla 8. 

Olen suunnitellut lähteä ajamaan Kemiin jo viikon 7 lauantaina. Joten tälle viikolle tulee ainoastaan kaksi treeni kertaa. Pitää yrittää olla aktiivisempi lomalla ja treenata Kemissä hyvin Manon ja Kertun kanssa. Jospa siitä lomasta tulisikin oikein rentouttava ja ihana.Taidan turhia luulla, sillä edessä on äiteen tavaroiden muuttaminen uuteen kotiin ja vielä toiselle paikkakunnalle. No, täytyy ajatella positiivisesti: onhan se tavaroidenkin kantaminen eräänlaista treeniä.. 

Viikko 8

Saavuin Kemiin siis viime viikon lauantaina. Maanantai päivä meni ihan elpaillessa ja pakkaillessa äitin tavaroita. 

Tiistaina menin salille, vaikka päiväunet kolkuttelivat jo silmiäni. Tehtiin treffit Kertun kanssa Kemin asemakadun Bodycenteriin. Kerttu oli jo treenaamassa, kun minä vasta venyin salille. Kannatti lähtee, sillä treenistä tuli hyvä. Otin selkää ja ojentajia. Valitettavasti treenivihko ei ollut mukana, joten piti vetää jumpat ihan näppituntumalla. Välillä hoksaa, että tekee vain niitä samoja lempiliikkeitä, kuten miekin sitä kappeeta penkkiä tangolla. Onhan se niin ihanaa kun saa niin hyvän tuntuman ja liikerata on varmasti puhdas. Hoksasin salilla, että siellä on mun lempilaite, hammerveto. Ja siitä innostuneena tein oikein 5 sarjaa nauttien. Voi, kumpa meki saatais meijän salille se. Tässä treeniliikkeet muistin varassa: Hammerveto, selänojennus, kapea penkki ojentajille, ylätaljaveto leveällä kahvalla, keskitetty ojentajapunnerrus taljassa, kick back. 

Keskiviikko oli salista vapaata. Kävimme kävelemässä äitini ja koirani kanssa Ajoksessa. Tarkemmin sanottuna tuulivoimapuiston läheisyydessä olevalla soramontulla. Lunta oli satanut noin 20-30 cm, joka oli paikkapaikoin kinostunut. Siellä me temmellettiin yli puoli tuntia. Koira olis jaksanu pitempäänkin, mutta mun pohkeet alko huutaa apuva!! Ja hävetti niin hemmetisti, kun äitiki olis jaksanu sielä vielä tunnin lenkin. Siinä sen huomaa, että aamuaerobista ei oo tullu tehtyä sitten lokakuun jälkeen.nolottaa.. Mutta tästä on tie vain ylöspäin. En lannistu. 

Torstai ja perjantai menikin sitten ihan äitin muuton merkeissä. Tavaroiden pakkaamista, autoon lastaamista, 1 � tuntia ajamista ja sitten sama rulianssi takaperin. Muutaman kerran tollanen satsi ja voitte kuvitella, että mulla oli jalat muusina, käsivarret hapoilla ja selkä vänkkyrällä. Viimenen kuorma jätettiinkin odottamaan sunnuntaita. Illalla uni maistui kyllä hyvin, ei tarvinu nukkumattia odotella.

Lauantaina kävin salilla treenaamassa rinnan ja hauikset. Treeni oli kohtalainen. Rinnan osalta hyvä, mutta käsivarret oli rehkimisestä niin jumissa, että ei saanut ollenkaan tuntumaa hauiksiin.. Kai siinä muuton yhteydessä tuli sitten jotain tehtyäkin, kun sain itteni niin kipeeksi. Tauolla menikin juoruamiseksi ja nauruksi; Mäkisen Mika ( 2.sija, v.2003 SM-noviisit alle 80kg ), tuli mua moikkaamaan. Ollaan Mikan kanssa käyty samoilla saleilla 1990- luvun alkupuolelta asti. Kauheeta kun aika menee nopeesti, mullakin treenivuosia nytten takana 14 ja 15 meneillään, vissiinkin.muisti alkaa jo pätkiin. Siinä sitten treenin jälkeen juteltiin kaffepöydän ääressä ja muisteltiin menneitä, hyviä aikoja. 

Illasta oli tarkotus mennä pihasaunaan rentoutumaan ja ottamaan sihijuomaa, mutta suunnitelmiin tulikin iso muutos. Tätini mies kuoli yllättäen iltapäivällä, joten kaikkien suunnitelmat meni uusiksi siltä osin. Hänen luonaan tulikin sitten valvottua aamuyöhön asti. Sunnuntai meni surullisissa merkeissä. Pakattiin iltapäivästä äitin auto täyteen tavaraa ja ei muuta ku menoksi; kohti uusia seikkailuja..

Viikko 9

Loman jälkeen alkoi taas arkinen aherrus. Tuntuu, että olen entistä väsyneempi entäkö ennen lomalle lähtiessä. Mutta tää on nyt tilanne ja sillä mennään eteenpäin. Alku viikon huilin treenistä tarkoituksella. Ensimmäinen treeni olikin sitten keskiviikkona ja vuorossa jalkojen heiluttelua. Otin aluksi askelkyykky Smithissä, pelkällä tangolla 3×20. Silleen, että “takajalka” oli penkillä leppäilemässä. Polvet paukkuu ja rutisee, ei kuulosta hyvältä. Siksipä otinkin kevyesti koko treenin, mutta kuitenkin lisäten viime kerrasta painoja. Jos joku on kiinnostunut treenijaoista, niin varmaan huomaa suoraan sen, että jos joudun luistaan jostakin treenistä, niin se on aina jalat 🙁 Ennes vanhaan rakastin treenata kovilla painoilla kyykkyä ja prässiä, mutta sitten se innostus vaan hiipui. Enempi meni aikaa polvisiteiden käärimiseen kuin treenaamiseen. Ja sai miettiä koko ajan tangon alla, että tämäkö se on se viimenen sarja joka ikänä nousee. Jos siis paukahtaa polvesta jotain siteitä tai kierukkaa hajalle. Ei mulla oo koskaan kuvattu tai muuten tutkittu noita polvia. Mutta pentuna ne vaan meni joskus lukkoon, kun kyykisty sitomaan kengän nauhoja tai istui polvien päällä.. Niin siis takaisin treeniin muisteloista. 

Reidet / pohkeet:

Jalkojen koukistus maaten 3×10 
Prässiä yhdellä jalalla 3×20 
Jalkojen ojennus 3×10
Pohkeet 3x15x25 kg. 
Loppuverryttelynä pyörällä hissukseen 20 minuuttia. 

Karkauspäivänä elikäs perjantaina vuorossa selkätreeni. Vedin treenin läpi 30 minuuttiin. Meinaan nääs meillä oli naapurin tytön vanhojen tanssit klo 18.00 alkaen, joten piti vähä laittautuakin sinne. Treenissä ensimmäiseksi selän ojennus (ei koneessa) 15x omalla painolla, 12×5 kg ja 2x12x10 kg, hyvvee huomenia-liike 15x pelkkä tanko, 3x15x5 kg lisäpainoo (huikeeta :), ylätaljaveto rinnalle 10×40 kg, 3x8x50 kg (leveällä kahvalla ja remmit), alaspainallus 15×25, 3x10x35 kg, alataljaveto yhdellä kädellä 10,15,20×20 kg. Ja sitten romanttisia tanssahtelu kattelemaan. Jos ootta uteliaita, niin en kosinu ukkoa, vaikka sellanen mahollisuus olis ollu karkauspäivänä. Kattellaan sitten syssymmällä. 

Lauantaina olikin sitten salilta vapaapäivä. Naapuripariskunta tuli meille iltapäivällä syömään. Ja minun ihan ukkoni laittoi meille juhlapäivällisen alkuruokineen ja jälkkäreineen. Ne henkilöt, jotka ovat nyt dietillä, niin älkää lukeko seuraavaa: alkuruoaksi oli katkarapu-nuudelikeittoa, pääruokana couscousta/valkosipuliperunoita, naudan sisäfilettä sekä karitsan sisäfilettä ja raikasta vihreää salaattia. Jälkiruoaksi oli mansikoita valkosuklaakastikkeella. NAMINAM 🙂 

Sunnuntaina maistuikin treeni tosi hyvin, kun oli mieli virkeänä eilisestä ihanasta ateriasta. Menin “aamusta” astangajoogaharjotuksiin Poriin klo 13-14.00. Mulle ei oikein sovi toi aamusta joogailu, kun muutenkin olen niin kankee. Se ittensä vääntely ei oikein taho luonnistus, kun aamusta ihminen on paljon kankeempi entä ku illasta. Sitten illasta olikin salitreeni ja vuorossa rinta ja olkapäät. Elikäs yksi treeni siirtyy tältä viikolta ens viikolle, kädet. 

Rinta / olkapäät:

Penkkikone istuen 15×25 kg, 10x 35 kg, 10×45 kg, 8,10,8x 50 kg. 
Pystysoutu taljassa 3x10x30 kg. 
Sotilaspenkki (toistoina, kestävyyttä, 60s.palautuksella) 15,10,10,10×30 kg. 
Peck deck väärinpäin 15×5 kg, 3x15x10 kg, 
Peck deck 15×25, 2x8x30 kg, 
Vipunosto sivulle+eteen (30s palautuksilla) 10×4 kg,10×6 kg, 2x6x 7,5kg. 

Siinähän sitä tulikin sitten tehokas treeni vedettyä 45 minuuttiin. Nyt vaan kotio suihkuun ja iltapalalle ja odottamaan uutta ihanempaa viikkoa.

Viikko 10

Tämän viikon eka treeni oli siis jäänne viime viikolta. Käsien treenaaminen venyi keskiviikolle asti. Tein hauikset ja ojentajat supersarjoina, koska halusin vähän rankasta ittiäni siitä, kun laiskottelin viime viikolla jättäen tämän treenin näin myöhälle. Moni varmaankin ihmettelee, miksi en pahemmin ole innostunut alkulämmittelyistä pyöräillen tai soutaen. Salille on matkaa jonkun verran, tarkemmin sanottuna � järveä kiertäen, joten kävelen menee 10-15min. Se on mielestäni kohtuullisen hyvä matka alkulämmittelyksi, kun reippaasti kävelee. Sitten on eri asia, kun aletaan repimään kunnon rautoja, niin on kropan pakko olla kunnolla lämmiteltynä, ettei satu vahinkoa! Siis palataanpa treenin pariin: 

SUPER; Ojentajat taljassa vastaotteella: lämmittelyt + 12x 35kg,12x40kg, 9×42,5kg. Kevyttä on 🙂
Hauiskääntö taljassa kipparikalle: 10x25kg, 10x 30kg, 3x35kg.
SUPER; Ojentajat maaten käsipainolla: 3x 10x6kg (hieman vaivalloista)
Keskitetty hauisk.käsip. seisten (käsi tuettuna penkkiin): 12x6kg, 2x10x 8kg (kevyttä)
SUPER; Keskitetty hauiskääntö taljassa: 10x 12,5kg, 2x 10x 15kg
Ojentajat taljassa narulla: 12x 25kg, 2x9x30kg
Lisänä vatsat: koneessa 2x 15x 20kg (keskittyen rutistukseen)
Taljassa lisäpainoilla 2x 15x 55kg. 

Supertehokas treeni vedettynä 45 minuuttiin.. hyvä minä 🙂 

Torstai oli kokonaan lepopäivä salitreeneistä. Perjantaina meillä olikin sitten työpaikan puolesta järjestetty liikuntapäivä. Olimme porukalla Jämijärjellä, jossa olikin monen lajin harrastusmahdollisuuksia. Samana päivänä varusmiehet ja sotilaat hiihtivät pakollisen hiihtomarssin Jämijärveltä kasarmille. Matkan pituutta en osaa tähän hätään sanoa, ainakin yli 30km. Armeijassa on tapana tehdä kaikki rytmillä ja järjestyksessä, joten järjestäytyminen aloitukseen oli myös aika juhlallisen ja jäykän näköistä. Voi kun olisin osannu käyttää kameraa kunnolla, niin oisin voinu ottaa vitioo kun varusmiehet ottivat suksilla “asento-lepo”. Oli kiva päivä kaiken kaikkiaan siellä. Meidän porukka käveli ja ulkoili muuten vaan. Kävimme kuitenkin seuraamassa myös lumikenkäilyä, curlingia, hiihtoa ja potkukelkkailua. On muuten nykypäivän uudet potkukelkat tosi hienoja ja kehittynyttä mallia! Jämillä on muuten hiihtotunneli ympäri vuoden auki, jos joku innostuu hiihtään kesälläkin. 

Siinä ulkoillessa tuli kova nälkä ja pistelinkin komeesti poskeen kaksi lautasellista lihakeittoo ja muutaman näkkärin siinä sivussa. Olihan se hyvää!! Vaikutuksia lihakeitolla olikin, todella positiivisia. Illalla kun menin treenaamaan niin sotilaspenkki kulki uskomattoman hyvin. Meitsi teki omat enkat maksimisotilaspenkissä ja huom.jalat ilmassa 🙂 Mä puhkuin muutenkin ihan älyttömästi energiaa. Seuraavassa treeni: 

Maksimisotilaspenkki: Lämmittelyt, sarjat ja 1x 60kg. (WWAAUU!)
Alatalja kapealla kahvalla; 10x35kg, 10x 45kg, 2x 8x 55kg
Penkkipunn. Käsip.tasapenkillä; 10x 7.5kg, 10x 10kg, 2x 8x 12.5kg
1/2 maastaveto smithissä; 10x -, 10x 20kg(lisäp.), 3x 10x 40kg
Peck Deck; 10x30kg, 10, 8 x 35kg
Selän ojennus koneella; 15x 30kg, 15x 35kg, 15x 40kg 

Salin jälkeen lähdin loppuveryttelyksi vielä koiran kanssa iltakävelylle ja tein vielä kotiin tullessa pikaisesti lumityötkin!! Sali, kävely ja lumityöt sujuivat kaikki 2,5 tuntiin ja kaloreita paloi 829!!! 

Nukuin yön erinomaisesti ja aamulla puhkuin intoa:oli todella energinen olo. Mä hyppäsin sängystä ylös kuuden aikoihin, kun ukko lähti töihin ja sain kuningasidean: mä lähen aamulenkille! Siinä menikin koiran kanssa reippaillessa 45 minuuttia äkäseen, 121 keskisykkeellä. Kaloreita paloi 291 yhteensä. Suihkuun ja aamupalalle. Energia pursui yli äyräiden, joten suunnistin suoraan aamupalapöydästä salille. Treeni tuli tehtyä kello 8.30-9.10. Vuorossa olkapäät ja ojentajat. 

Pystypunn.käsip; 10x 6kg, 3x 10x 10kg (olkapäät rutisee ja paukkuu, ei hyvä)
Hartioiden kohautus käsip. 3x 10x 17.5kg
Ojentajat istuen kaksin käsin; 10x10kg, 10, 8 x 12,5kg (oik.olkapää ei tykkää)
Vipuv. Käsip. Sivulle; 10x 6kg, 10, 8, 6x 8kg (otin tukea tangosta)
Takaolkapäät narulla taljassa; 15x 20kg, 10x 30kg, 2x 10x 35kg (painot hakusessa)
Ojentajat taljassa keskitetty; 10x 15kg, 3x 10x 20kg (oikea käsi vain 3x8x20kg)
Ojentajat narulla pudottaen; 15x 25kg, 8x 20kg, 8x 15kg (ei lepoa välillä) 

Sunnuntaina jatkui sama virtapiikki! Oli pakko ottaa siitä kaikki irti, joten säntäsin aamusta heti kävelylle. Käppäilin 30min ja tein lumitöitä, joten läskejä kärisi 440kcal pois, keskisykkeellä 138. Lumityöt on muuten maailman parasta hyötyliikuntaa! Illalla olikin vuorossa jalkatreeni ja vähän vatsojen rääkkäystä. 

Askelkyykky smithissä; 10x-, 2x 10x 10kg lisäp. (polvet rutisee, ei kuulosta hyvältä)
Prässi yhd.jalalla; 3x 10x 25kg
Pohkeet istuen 3x10x30kg (kevyttä, ehkä liiankin.)
Jalkojen koukistus; 10x 20kg, 3x 8x 30kg (rutinaa, outoa painetta polvissa.)
Jalkojen ojennus; 10x 30kg, 3x 10x 40kg (ei kipua)
Vatsat koneella; 2x 15x 25kg
Vatsat taljassa 20x 55kg, 12x 60kg 

Illalla olinkin sitten niin poikki, että ei tarvinut nukkumattia kauaa houkutella kylään. Olen todella ylpeä itsestäni, että vihdoinkin on tuntunut löytyneen se oikea asenne ja treeni into. Eiköhän tästä ole tie vain ylöspäin.. 

Viikko 11

Viikon eka teeni venyi taas keskiviikkoon asti. Sain treenattua kuitenkin työajalla, kun tuli äkillinen peruutus potilastyöstä. Joten treeni olikin sitten aamupäivästä jo. Vuorossa selkä ja hauikset. 

Ylätalja kapealla kahv.eteen; lämmittelyt+ 10x 45kg, 7,6,6 x 50kg
Alaspainallus taljassa; lämmittelyt+ 10, 9, 6 x 42,5kg
Selän ojennus; 3x10x 10kg
Keskitetty hauisk.taljassa; 10x 12.5kg, 3x 10x 15kg (kevyttä)
Hauisk.taljassa kipparikalle; 2x 8x 35kg, 6x 35kg
Keskitetty hauisk.käsip; 3x8x8kg (vasen 3x10x8kg) 
Otin vielä loppuaerobiseksi 20 minuuttia polkemista. Ja sitten illalla joogaamaan. 

Tai ainakin suunnittelin niin lähteväni. Tulin töistä kotiin ja mulle iski ihan kauhee olotila; kylmänkalpea tuskan hiki nousi pintaa ja vatsaa alkoi vääntämään ihan kauheesti. Jouduin ihan petipotilaaksi. Lähes koko yö meni valvoessa ja keskittyen kestämään kipua. Torstaiaamuna kipu oli hellittänyt suurelta osin vatsaa, 

mutta se paikallistui nyt vasemman munasarjan kohdalle. Mä olin ihan paniikissa koko päivän töissä, että jos mul onkin joku gynen vaiva, joku kysta puhjennut tai jotain vaarallisempaa. Onneksi sain ajan lääkärille iltapäivälle. Oli todella pätevä lääkäri, pisti muut ultraan ja labraan. Nolottaa kertoakin, että koko mimmi ja sen sisuskalut ultrattiin päältä ja sisältä, mutta mitään ei löytyny. Kipu ei kuitenkaan ollut hellittänyt vielä yhtään, enkä oikein uskaltanu mitään särkylääkkeitäkään ottaa kun en tienny, että vuodanko mä kuiviin sisuksiini.. 

Siinä sitä sitten ihmeteltiin, mie ja lekuri, että mitäs tää nyt sitten oikein on? Mitään ei siis löytyny ultrassa, eikä labran kokeista. Lääkäri epäili sen olevan virusperäinen vatsatauti, josta ei kuulemma tule mitään päällisiä oireita (siis ripulii tai örkkää). Ei muutako kotiin paranteleen oloa. En mä osannu saikullekaan jäädä töistä, kun ei mitään oireitakaan ollut, tai siis oli; vatsa kipee ja illasta aina tosi kummallinen kuvotus! Siinä mulla menikin sitten sunnuntaihin asti vedellen lääkecoctailia; matkapahoinvointipilleri+ panacod. Arvakkaas millä mä sitten itteni viihdyttelin, kun en voinu salillekaan mennä. No surffailin netissä puntti-ihmisten sivuilla. Pongasin sieltä uusia sivustoja myös suomenkielisenä ja tulevista tapahtumista! Lisää äksöniä punttipiireihin. Kaikille jotka ovat haaveilleet kilpailevansa joskus fitness / body kilpailuissa. Tässä kilpailussa olisi hyvä kokeilla “siipiä”. Tsekatkaas noi sivut: www.bf-carneval.com

Vasta sunnuntaina tunsin olevani elävien kirjoissa sen verran, että uskaltauduin aamupäivällä Poriin Joogaamaan ja sitten iltapäivästä salille. Treenasin salilla rintaa ja ojentajia. Treeni olikin sellasen toipilaan heilumista, etteis iitä tarvi etes enempää kertoillakaan. Salihommelit jäi siis tältä viikolta vähemmälle, mutta pätevästä syystä. Pitäkäähän ittennä terveinä!

Viikko 13

Vatsataudista on parannuttu ja energinen olo huimaa päätä. Maanantaiaamuna pinkaisin aamulenkille klo 6.30 ja steppailin raikkaassa ilmassa 30min sauvoja ulkoiluttaen. Lenkin keskisyke oli 122 ja kalorinkulutus 229. Pikasuihku ja ravitseva aamupala nassuun, sitten työviikkoa aloittamaan. Otin treenivehkeet mukaan töihin, joten hilipasin salille suoraan töistä klo 15.00. Treenivuorossa olkapäät ja hartiat. 

-Pystypunnerrus koneella 10x15kg, 10x25kg, 3x10x35kg
-Hartiakohautus käsipainoilla 3x15x17,5kg
-Vipunosto sivulle käsip. (otin tukea tangosta) 3x10x8kg
-Takaolkapäät narulla 2x15x35,12x35kg
-Vipunosto eteen mutkatangolla taljassa 3x10x17,5kg
+pyörällä aerobista 20min.

Yhteenveto maanantain treenistä: Kokonaisuudessaan treenipainot olivat liian kevyet, joten sarjat venyivät liian pitkiksi. Ensikerralla enempi painoa vaan kehiin. Treenin kokonaiskulutus 422kcal, 103 keskisyke, 167 maksimisyke. 

Seuraava treeni venyikin sitten torstaille asti. Vuorossa selkä ja hauikset. 

-Ylätalja kapealla kahvalla lämmittelyt+8x50kg, 6,7x 52,5kg (remmit)
-Hauiskääntö mutkatangolla seisten lämmittelyt+ 3x8x15kg (säälittävää) 
-1/2 Maastaveto smithissä 2x8x 40kg, 6x 40kg lisäpainoa (sairaan raskas!)
-Hauiskääntö taljassa 1käsi 10x 15kg, 10,9x 17.5kg
-Selän ojennus koneessa 20x40kg, 2x20x45kg
-Keskitetty hauiskääntö käsip. 8,10,6x 10kg (oikea käsi 6,8,6x 10kg)
+Loppuaerobiseksi kävely kotiin mutkan kautta, elikäs 20min. 

Treenissä kulutus 593 kcal, keskisykkeellä 111, max syke 170. 

Eilen illalla pakattiin auto valmiiksi pääsiäisen viettoon lähtöä varten. Johan se pääsiäinen kolkuttelee jo ovella, mutta vasta salitreenin jälkeen. Elikäs meijän sali aukastiin vasta klo 10.00, joten olin ensimmäisten joukossa repimässä kahvaa. Vuorossa rinta ja ojentajat, (tälle viikolle ei siis taaskaan jalkatreeniä, yllätys yllätys.) 

-Vinopenkki smithissä lämmittelyt+ 3x20x20kg lisäpainoo.
-Ojentajat talj.vastaotteella 12x35kg, 2x8x 42,5kg, 6x 42,5kg (puhti pois)
-Vipun.tasapenkillä 3x10x10kg (säälittävää)
-Kick back 2x10x8kg, 9x 8kg
-Peck deck 10,9,8 x35kg
-Dippi 3×10 (jalat penkillä, omalla painolla) 

Treenin kokonaiskulutus 524kcal, 129 keskisyke ja 170 max. Vauhdikas treeni 45 minuuttiin. 

Pikasuihku ja hyppäys autoon ja pääsiäisen viettoon Kuhmoon mökille rentoutumaan, jippii:) 

Viikko 13

Pääsiäinen tuli ja meni mökillä rentoutuessa. Luin pari kirjaa, lepäsin muutenkin ja saunoin pihasaunassa. Mitään herkkuja ei silleen pahemmin tullu syötyä, ainoastaan yksi yllärisuklaamuna. Tällä viikolla olis tarkotuksena alkaa laskeen vähä kaloripuolta ja katteleen, mitä suuhun laitan. Rehellisesti sanottuna, mun ruokailu on ihan hanurista tällä hetkellä. Mä tiiän jo nyt ilman laskemisiakin, että etes 2000kalorii ei tuu täyteen. Mulle dietin alottaminen tarkottaa lähinnä sitä, että aletaan syömään ihan hulluja määriä ruokaa ja ihan liian tiheesti! Ajatuksena on, niin kuin kaikissa dieteissä, että syödään terveellisesti, puhtaasti ja proteiinipitosesti. Mä en oo koskaan kokeillukaan vähähiilarista diettiä, enkä kyllä siihen ala nytkään. Proteiinit olis tarkotus pitää siinä 1,5-2g/painokilo, rasvoja unohtamatta. Oon yleensä alottanu dietin silleen, että yritän alkaa syömään ruokia ekax n.2200kcal per päivä. Tollaseen määrään totuttautuminen vie mun aikataulussa sellasen 3vk aikaa, että ylipäätänsäkin pystyy syömään sen verran sapuskaa. Sitten alan siitä laskemaan kalorimäärää alaspäin hitaasti. Ensimmäisiin karsintoihin syyskuun alkuun on siis 26viikkoo aikaa ja paino tällä hetkellä 62.4kg. Tiputettavana on 5.9kg elikäs tahti voi ja pitääkin olla hidas, että voimat ei karkaa harakoille samalla kun läski tirisee. Odotettavissa alkuviikkoina siis painon nousua 1-2kg, koska syöminen ollut todella huonoa viime ajat, mutta nyt sitten harjotellaan taas tähän normaalirytmiin. Alottelen aamulenkitkin tässä jahka kerkeen/jaksan. Tällä kertaa pudotettavana maltilliset 6kg, joten sen kanssa ei kauhee kiire ole. Ompa sitä joskus ollu 15 kg tiputettavaakin, mutta dietti kestikin sillon 10kuukautta! Onneksi ne ajat on jo takanapäin. Tiistaina kalorit syömisistä huimat 880, elikäs biafralaisen eväät on tällä tyttelillä. Huomenna yritettään sitten paremmalla onnella tota syömispuolta. 

Palataanpa sitten tän viikon treeneihin. Keskiviikkoaamuna luvatulle aamukävelylle koira seurana. Mentiin 45 minuuttia melko reipasta vauhtia. Koira vetää välillä niin, että meinaa käsi irrota! Lenkillä kulutus 246 kcal keskisykkeellä 116, olis kyllä pitäny olla parempi meno, mutta minkäs teet ton koiran kanssa. Pakollinen työrupeama välillä ja sit illasta treenivuorossa olkapäät ja vatsa. 

-Pystypunnerrus taljassa lämmittelyt+ 8,10,7×37,5kg
-Takaolkapäät taljassa, kumarassa 10x5kg, 2x10x 7,5kg
-Vipunostot sivulle 10,2x12x8kg (oik.10x6kg,2x10x8kg)
-Vipunosto eteen 3x10x8kg
-Takaolkapäät narulla 3x10x40kg (kevyttä)
-Hartioiden kohautus tangolla selän takaa 3x15x15kg
-Vatsakone 2x20x20kg
-Vatsat taljassa 20x55kg, 14,12x 62.5kg

Treenissä kulutus 618kcal, keskisykkeellä 133. Treenitahti siis hyvä, kun keskisyke pysyny tarpeeksi korkeella. Ruuasta kaloreita 1545, elikäs nyt ollaan jo paremmin osattu syödä. Kiire tulee kauhee, kun tuntu, että päivästä loppuu tunnit kesken, kun ei ehi syyä kaikkia ruokia. 

Torstaina vuorossa selkä ja hauistreeni.

-Selän ojennus 15x-, 2x12x10kg
-Ylätalja leveällä kahvalla lämmittelyt+ 2x8x52,5kg
-Hauiskääntö mutkatangolla lämmittelyt+ 10,7,8x 15kg ja rimpulalukot päissä
-Alaspainallaus taljassa selälle 3x10x42,5kg
-Hauiskääntötaljassa keskitetysti 3x6x17,5kg
-Keskitetty hauiskääntö käsip. 3x8x10kg (oik 3x6x10kg)

Treenissä kulutus 552kcal, 126 keskisyke. Kävellen salilta kotiin loppuverryttelyksi. Ruokapuolella edistytty syömisessä niin paljon, että sain tänään jo 2000kcal-rajan rikki. Jippii:) 

Perjantaina aamusta Ikaalisten kylpylässä, ja Inbody-mittauksessa. Totuus on karua kieltä, kun puhutaan painon tiputtamisesta ja rasvaprosenteista. Kyllähän mulla on ollu tiedossa se missä mennään, mutta aina se kauhistuttaa kun saa ton lappusen koneesta käteen. No, tästähän ei ole tunnetusti tie kuin ylöspäin, mikä tarkoittaa siis rasvaprosentin tippumista dietin edetessä. 

-28.3-08 Inbody-mittaus tulokset:
-Kokonaispaino: 63,2kg 
-Rasvaton massa: 48,0kg 
-Rasvamassa: 15,2kg
-Lihasmassa: 26.8kg 
-BMI:24,1 
-Rasva%:24,1
-Käden ympärysmitta:31,0 cm (rasvaton:25,1cm)
-Fitnesspisteet:84

Eli tossa pääpiirteittäin tulostetun lapun tiedot. Otin seuraavan ajan 6vk päähän eli toukokuun puoleen väliin, niin voin sitten verrata, miten ollaan edistytty. Illasta treeni vuorossa jalat ja kyljet. 

-Kylkien venytys koneessa 20x10kg, 3x10x20kg
-Jalkaprässi lämmittelyt+ 3x15x50kg (oikee polvi rätisee todella paljon!!)
-Pohkeet istuen 3x15x25kg (kevyttä)
-Jalkojen ojennus 10×30,10×40 (keskeytin, kun oikeessa polvessa tuntuu kipua!)
-Jalkojen koukistus maaten 8x25kg,10x20kg..keskeytys polven takia
-Kyljet taljassa 15x25kg, 2x15x35kg

Treenistä tulikin sitten polven takia todellinen tynkäläinen, mutta näillä polvillahan sitä on ihmisen pärjättävä, joten ei voi mitään. Ens kerralla parempi säkä.Ruokapuolella ei mee samotenkaan hyvin, vain 1536kcal. 

Lauantaiaamuna kävelyä 40minuuttia, 127 keskisyke ja kulutus 312kcal. Ja sitten nokka kohti Tamperetta ja Wolf-kuntosalia. Tein pienen syrjähypyn lajissa ja käväsin bodyfitness:in treenileirillä:) Ihan vain mielenkiinnosta ja ajatellen tulevaisuutta. Joskus tulee se päivä, jollon mun on jäätävä “eläkkeelle” sotilaspenkkipunnerruksen kisoista, niin sitten vois ehkä olla kiinnostunut bodyfitnesin kisoista. Kuvittelin poseeraamisen olevan ihan lastenleikkiä, ku eihän siellä lavalla tarvi muutako hymyillä ja patsastella. MUTTA todellakin olin väärässä!!! Lihasten jännittäminen on rankkaa puuhaa. Mulle, ekakertalaisena kokemus oli todella mieltä avartava. Paikalla olivat meitä kokelaita neuvomassa Tirroniemen Mari, Aitto-ojan Sauli ja Mika Kauppinen. Meille mallia näytti asennoissa ja kävelyssä nyt keväällä kisaava Tarja Vähäkuopus. Olihan se mimmi todella hyvässä kunnossa, WAU! Mulla ei ollu etes oikeita kenkiä mukana, ku en omista mittään 12 cm korkkareita. Otin kaapista mukaan todella vanhat ja kuluneet koiran syömät korkkarit, mutta kyllä mä niilläkin sain pohkeet jumiin:o En oo koskaan vääntäny itteeni niihin poseerausasentoihin, joten oli pääkopalle todella vaikee hahmottaa se, mitkä lihakset tulee olla jännitettynä ja mitkä rentona. Toi hymyileminen vieraiden ihmisten edessä ja keskittyminen poseerausasentoihin on todella vaikee yhtälö. Kyllä mä lopultakin sitten tajusin sen jujun poseeraamisessa. Muut tytöt oli ku vanhoja tekijöitä siellä, usealla jo kisasuunnitelmat valmiina syksylle tai vuoden päästä keväälle. No, mä ainakin olen sitten tarpeeksi ajoissa ottamassa asioista selvää, jos vaikka 5 vuoden kuluttua kisailen sillä puolen. Kysyin Aitto-ojan Saulilta rehellistä mielipidettä siitä, että jos joskus olisin kisaamassa bf puolella, niin mitä lihasryhmiä mun pitäis alkaa kehittään enempi ja mikä olis realistinen tavoite lava-aikatauluksi?? Vuosia menis ainakin se 3 ja kehitettävää riittäis todellakin; selkään leveyttä, kädet on lähes anemiset ja olkapäitä ei ole. Palaute ei siis ollut noin tylysti sanottu, mutta kärjistetysti se mennee noin. Siinä rivissä kun me tytöt seisottiin poseerausasemissa, niin näinhän mä itekki, että mulla ei oo olkapäitä ollenkaan muihin tyttöihin verrattuna..MUTTA rintaa ei tarvi kehittää enää..hih,hih, mä olen rintavarustukseltani (lihaksista) jo liiankin kehittynyt siihen lajiin.Heh, Heh. Päivä oli todella antoisa. Suosittelen lämpimästi kaikille leiripäivää, jotka ovat kiinostuneita kisaamaan bf tai fitness lavoilla. Sieltä saa tarpeellista tietoa isossa mittakaavassa ja nippelitietoa esim. kisa-asuista. Tänään ei sitten muuta treeniä kuin toi aamuhappihyppely ja leirin poseeraukset. 

Sunnuntaina olikin sitten aktiivinen ja virtanen päivä. Aamulla ennen 9 kävellä kipasin 45 minuutin lenkin.Keskisykkeellä 138 ja kulutus 313kcal. Sitten iltapäivästä astangajoogatunti Porissa (235kcal)ja illasta vielä minitreeni päälle. Ens viikolla kevyt viikko, joten aloin valmistelemaan jo siihen. Tämä treeni pikainen ja pumpilla läpi. 

-Vinopenkki käsipainoilla: lämmittelyt+ 15,10,8x 12,5kg (surkeeta)
-Peck deck: 2x15x25kg,12x25kg
-Ristikkäistalja: 3x15x12,5kg
-Ojentajat taljassa kahvalla: 3x15x35kg
-Ojentajat narulla 30x15kg, 30x 10kg

Viikko 14

Kevyt viikko tarkoittaa mulla vähän treenaamista punttisalin puolella, mutta muuten kyllä heilun muissa lajeissa ihan kiitettävästi. Maanantai ja tiistai meni ihan laiskotellessa, mutta keskiviikkona kävinkin sitten paikallisessa uimahallissa pulikoimassa. Ja ihan kokonaisen kilometrin kävin vetäseen. Otti vähän hermon päälle, kun altaassa oli ruuhkaa. Ei oikeen päässy kunnolla toteuttaan ittiään sielä, mutta sinnikkäästi sen kilsan räpiköin. Aikaa meni 35 minuuttia ja kaloreita paloi 220. Vauhti ei todellakaan ollu mitään päätä huimaavaa, kun joutu koko ajan uimaan jonku varpaat nenän alla viuhtoen. Pikasaunat päälle ja sitten ruuanlaittoon ja käpertymään sohvalle kirjan ääreen. Kevyt viikon tarkotus mulle on se, että pää saa levätä tosta puntti hommasta sekä sivussa kroppakin. Joskus tulee tahkottua salilla kuukaudesta toiseen, eikä osaa pysyä sieltä pois ollenkaan. Ja huom! Jos on sairaana kotona punkan pohjalla, niin sitä ei oikein voi pitää kevyenä viikkona. Kroppa taistelee omaa taisteluaan ja siitä palautuminenkin vie aikansa. Jos tulosteen nouseminen alkaa tökkimään, niin kannattaa pitää välillä kevyempiä viikkoja. Kyllä mä olen huomannu, että kun malttaa pysyä pois salilta vähän aikaa, niin treenimotivaatiota löytyy aina enempi sinne palatessa. Kun treenivuosia on takana yli 10 yhtä soittoo, niin kyllä sitä mielellään tekee muutakin urheilua ku painojen kalistelua. 

Torstaille tuli viikon ainoo punttitreeni. Jos joku on kuullu legendaariselta 90-luvulta “satasentreenit” systeemistä, niin sellasen treenin vedin lihaksille shokkina tänään. Elikäs jokaista liikettä tehdään vain yksi sarja ja toistoja siinä 100. Joskus tulee tilanne, ettei etes 50 jaksa tehä. Painot tulee sitten sen mukaan, elikäs kevyellä menee. 

Vipunosto sivulle: 100×1.25kg
Peck deck 50x5kg, 50x10kg (tuntu aluksi liian kevyeltä)
Alatalja kapealla kahvalla 100x15kg
Jalkojen ojennus 45x15kg
Jalkojen koukistus 35x15kg
Hauiskääntö istuen 100x 1.25kg
Ojentajat taljassa narulla 100x 5kg
Ylätalja eteen leveällä kahvalla 85x 15kg
Vipun.eteen 100x 1.25kg
Selän ojennus koneessa 100x5kg
Pohkeet istuen 100×2.5kg
Vatsat koneessa 55x5kg

Ja kyllähän sitä pumppia sitten löytykin. Joidenkin liikkeiden painot oli ihan pikkiriikkisen liian kevyet, mutta joissakin taas liian painavat. Jalat onkin sitten oma osastonsa, niihin ei kannata takertua. Kuten olen sanonut aikasemminkin; tossahan ne mukana roikkuvat:) (pahasti sanottu, kyllä mä olen totta kai kiitollinen, että ne mulla on ja pystyn käväelemään ja halutessa juoksemaankin, mutta toi nyt on sitä mustaa huumoria, kun ei enää jaksa välittää liikaa polvien rutinoista ja paukkeista!) 

Perjantain olikin sitten joogailua kotosalla. Lauantaina olin koiran kanssa kävelyllä pari tuntia, ei reipasta vauhtia vaan “haistelulenkillä” sekä illasta kaksi tuntia haravointia. 

Sunnuntaina oli operaatio “suursiivous apinan raivolla”. Imuroin, luutusin, pyyhin pölyt, pesin pyykkiä 5 koneellista, ripustin kuivumaan yms.ihania kotitöitä. Aikaa meni 3 tuntia ja 40 minuuttia. Kaloreita kului 775 ja keskisykkeellä 103. Kunnon rasvan polttotreeni. Ei sitä aina tartte vinssata kuntopyörällä tai stepperillä, noi kotihommatko on pakko joskus tehä, niin ottaa sitten urheilun kannalta. 

Unohin muuten kertoo, että tossa viikolla oli meillä töissä kahvittelu ja palkitsemistilaisuus, jossa tarjottiin kakkua ja kaiken sorttista piirakkaa. Mutta miepä pysyi lujana enkä ottanu. Pari “pölynkerääjää” sieltä taas tuli, joku lautanen ja taulu. Se tilaisuus oli vaan sellanen kissanristiäinen, kun vaihdettiin organisaatiosta toiseen, nimi muuttui, mutta työ on sitä samaa..vaan eri paketissa. 

Ruokailussa ollaan vielä harjoitteluvaiheessa, elikäs en oo vielä kertaakaan saanu syötyä 2200kcal verran. Paino on lähteny laskuun, mutta naistenvaivat on tulossa, joten nestettä kerää. Odotellaan rauhassa, mitä tuleman pitää. 

Viikko 15

Nyt ollaan sitten levätty ja kevyt viikko takanapäin. Seuraavaksi treenit kovenee 4-6 viikon ajan. Toistomäärät vähenee 4-6 ja painot kovenee 🙂 Jee, pääsee kunnolla vääntään rautaa. Olinkin niin täynnä energiaa kevyen ilotteluviikon jälkeen, että rynnistin heti maanantaina treenaamaan. Epämiellyttävä yllätys oli salille mennessä; ristikkäistaljan toisen puolen vaijeri oli mennynnä rikki. Meijän firmassa kaikki toimii todella hitaasti, joten sen korjaaminen sitten kestää. Jos kuukauden päästä on jo korjattu, niin jippiajee. Vuorossa selkä sekä ojentajat. 

Kulmasoutu käsip.; lämmittelyt+ 3x6x22kg (raskasta,surkeeta) Ojentajat taljassa vastaotteella; lämmittelyt+ 8x45kg, 2x6x47.5kg Alatalja suoralla kahvalla; 8x 45kg, 7x 55kg, 6x 60kg. (painot vähä hakusessa) Dippi, jalat penkillä; 2×15, 10 (pelkällä omalla painolla) Selän ojennus koneessa; 3x15x40kg Kulmasoutu tangolla; 2×30 (pelkkä tanko, hain kestävyyttä, maitohappoja) Ojentajat narulla pudottaen; 12×35, 10×25, 8×20, 10×15, 10x 12.5kg (ei taukoja) 

Sen lisäksi vielä reippailin ja poljin salilla kuntopyörää 20 minuuttia. Kokonaiskulutus treenissä 735 kcal, 126 keskisykkeellä. Ruokapuolella ihan hevon kukkua mennään taas, jotenkin en saa vaan tungettu apetta naamariini niin paljon kuin pitäis. Tänään kaloreita vain 1300, surkeeta:( 

Tiistaina kokonaan lepopäivä salilta. Keskiviikkon sitten joogailemassa. Nyt alkaa tuntumaan, että olen edistynyt hieman tossa notkeusvaiheessa. Vielä kuitenkin on piiittttkkää matka notkeaksi! Paino on noussut dietin alusta nyt kilon, mutta on nestettä, joten ei hätää. 

Torstaina salille treenaamaan työaikana, elikäs aamupäivästä. Tarkotus olis ollu polkeekin 20min, mutta treeni venyi liian pitkäksi. Joten pitää se tehä vaikka huomenna. Aamulenkit ei ole vielä innostanut mua, vaikka ne hakkaakin jo ajatuksen tasolla takaraivossa. Rääkkivuorossa hauis+olkapäät+vatsat ja kyljet. 

Vipun.eteen ja sivulle; lämmittelyt+8x8kg,2x6x10kg (sivulle), 3x8x8kg(eteen) Takaolkapäät narulla:lämmittelyt+10x40kg,10x 42,5kg, 10x 45kg Vatsat koneella; 10x25kg,10×30, 10×35 Hauiskääntö käsip.tuettuna;8×7.5kg,2x6x10kg(oikea), 9, 8, 7x 10kg(vasen) Takaolkapäät taljassa alhaalta; 10×7.5kg, 2x10x10kg Olkapääkohautus smithissä; 2x12x20kg,10x 20kg (lisäpainoilla) Kylkikone; 3x10x20kg Hauiskääntö narulla; 3x10x40kg Vatsat taljassa; 20x55kg, 12x60kg,15x60kg Keskitetty hauiskääntö polveen nojaten; 6x10kg, 2x5x10kg (oik.) 2x7x10kg, 6x10kg 

Kuten huomaatte tenniskyynärpäälaikkauksesta on jo 3 vuotta aikaa, mutta jälkensä se on jättänyt. Oikee käsi on sen 10% heikonpi lähes joka liikkeessä, mitä salilla tekee, mutta ei haittaa. Kivut jäi leikkauspöydälle, joten se on pääasia. Penkki kulkee suorassa, kun opetteli liikeradat uudelleen. Ja muistaa keskittyä liikkeisiin kunnolla. Ei se oikee käsi oo koskaan pettäny alta, joten kyllä mä siihen luotan, vaikka vähän heikommalla hapella mennäänkin sen suhteen.Treenin kulutus 502 kcal ja 121 keskisyke. Hyvä minä, nyt on ollut reipas tahti typykällä 🙂 

Joopas joo, tahti on tänään perjantaina sitten ihan eri kuin eilen. Pientä nuhaa ja limaisuutta on ollut 2 viikon ajan, mutta en ole siitä välittänyt. Kuumetta ei ole ollut missään vaiheessa, joten olen sallinut treenaamisen itselleni. En tiedä onko ollut järkevää vai ei, mutta lämmön nousua olen pitänyt vasta kipeytymisen mnerkkinä. Nyt on kuitenkin sellainen tilanne, että aamulla herätessä jouduin kakomaan ja räkimään jonkun tovin, että sain henkeni kulkemaan. Vihreää limaa erittyy nyt jostakin keuhkojen syövereistä ja yrittää tukkia hengitysröörit. Kattelin tilannetta töissä ja mietin, mitä pitäis tehdä. Salille en uskalla mennä, koska henkikään ei kulje kunnolla. Loppujen lopuksi jouduin alottamaan antibioottikuurin illalla. Yöksi valelin itteni tiikeribalsamilla ja toivoin parasta, että lima irtoais yön aikana, että paraneminen vähän etenis nopeemmin. 

Lauantaiaamuna olo ei ollu yhtään parempi. Räkää tulee kurkusta ja nenästä, sitä vihreetä. Yök! Illasta yritti nousta lämpökin, vai onkohan sen merkki että kuuri alkaa puremaan. Illalla sekottelin “mummun reseptillä” sinappikääreitä ja niiden kanssa makailin petissä. Nenä pysyi auki, kun silmät vuoti vettä väkevän sinapin höyryistä. Koko kämppä sekoittui kummallisiin hajuihin, ensin tiikeribalsamia, sitten sinappia.. Onnex en ollu syöny hernekeittoo vielä tohon sekaan.Säälitti ukko ja koira, kun joutuivat noissa tuoksuissa elämään mun kanssa. Mutta rakkaushan kestää tollaset pikku jutut 😮 Siinäpä sitä elpaillessa meni sunnuntai päiväkin.Pitää katella, uskallanko mennä töihin alkuviikosta. Kuumetta ei ole, mutta toi röhinä keuhkoissa ei kuulosta todellakaan terveeltä. Enkä oikein voi mennä asiakkaiden lähelle tartuttaan niitä, tiiä mikä lie keuhopöhö toi nyt sitten onkaan. Petissä pysyn, treeneistä unelmoiden. Olipahan aikaa tutustua uuten Probody lehteen.

Löysin vanhoja valokuvia vuodelta 2005. Laitan yhden kuvan tähän päivitykseen jossa olen “Nallen” kaa. Nalle eli Juha Ahokas on entinen raskaan sarjan kreikkalais-roomalaisen tyylin painija, Euroopan mestari ja nelinkertainen arvokisamitalisti ->

Viikko 16

Alkuviikosta olin maanantain ja tiistain saikulla. Ei tosissaan viittiny mennä röhimään päin asiakkaita. Onhan meillä maskit koko ajan, mutta mites niistät ja limppailet limaa kesken hoitotoimenpiteiden, ei mielellään!! Keskiviikkona uskalsin jo töihin ja illasta kevyesti joogaamaan. 

Torstaina olikin sitten mulle todella erikoinen päivä. Olen nimittäin alkanu suorittaan sotilaspenkin tuomarikorttia. Kisat oli tänään poliisikoululla Tampereella. Olin paikalla joskus kasin pintaan aamusta ja seikkailin itseni punttisalin puolelle. Kyllä niiden opiskelijoiden kelpaa siellä salilla käydä, oli meinaa tosi hyvät laitteet ja tilat, ainakin ku vertaa meijän intin saliin täällä.. Päivä alkoi tohinalla; kyselemällä hommista, briiffausta ja toimintaa. Ekaksi mun hommaksi tuli naiskilpailijoiden punnitus. Elikäs punnitus tapahtuu sekä naisilla, että miehillä aina enimmillään alusvaatteet päällä. Tarkoittaen sitä, että jos menee paino tiukalle, niin voi myös olla vaa`alla alasti. Paino merkitään 100 gramman tarkkuudella ylöspäin. Tangon paino määräytyy naisilla oma paino kerrottuna 0,66. Joskus oma paino voi olla 100g liikaa, jotta saisi tangon painoksi 2,5kg alemman painon. Sitten ei muuta kuin hyppimään hyppyskää vähäx aikaa, jos haluu sen 100g pois. Naiset punnittiin tänäänkin aikaisemmin, koska heitä oli niin vähän ja he nostavat kisassa aina ensimmäisinä. Näin itse kisaan valmistautumisaikaa jää kaikille yhtä paljon. Kerkesin välissä käydä juomassa kahveet ja sitten alkoikin jo kilpailijoiden puhuttelu ja meidät tuomari esiteltiin. Kilpailijapuhuttelussa päätuomari käy läpi vielä kaikki säännöt, sääntörikkomukset ja kilpailijan velvollisuudet. Tämän osion jälkeen näytetään mallisuoritukset, mahdolliset virhesuoritukset ja on aikaa kysymyksille. Minä toimin ko.kisassa toisena sivutuomarina, jonka tehtävä oli ainoastaan tarkkailla kilpailijan jalkoja, että ne eivät menneet alle penkin tai osuneet siihen. Ja huutaa kovalla äänellä “jalat”, jos oli lähellä osua tai alittaa. Ensimmäinen on yleensä varoitus kilpailijalle, että huomaa tarkkailla jalkojaan noston aikana, toinen sitten jo selvä virhe. Samalla sivusilmällä tehtävänäni oli tarkkailla merkkistopparia ja rintaa. Toinen sivutuomari laski rintavirheet ja merkkistopparivirheet. Onneksi mulle tuli näin eka tehtävässä toi helpompi homma. En tiedä montako nostajaa kisassa oli, arviolta 30-40. Mulle toi päivä oli raskas, koska on aikasemmin tottunut olemaan kilpailijan roolissa ja keskittymään vain omaan suoritukseen. Se hermopaine kestää vain noin minuutin. Nyt joutu olemaan n. 2h kiristävässä hermopuristuksessa ja koko ajan skarppina, ettei vaan mikään virhe jäänyt huomaamatta. 

Kisat saatiin hyvin ja suhteellisen nopeesti vedettyä läpi. Näin siellä myös mun yhtä entistä yk-tuttuakin. Olihan kiva rupatella ja kannustaa jatkamaan treenaamista saman lajin parissa. Olin iltapäivästä kotona, joten ehdin hyvin vielä illalla treenaamaankin. 

-Sotilaspenkki; lämmittelyt 5x12x32.5kg (kestävyys 60s palautuksella)
-Maastaveto boxilta; 10x40kg, 3x 8x50kg
-Pohkeet istuen; 3x12x35kg
-Peck Deck; 8x 35kg, 8x40kg, 6×42.5kg
-Jalkojen koukistus maaten; 8x25kg, 2x8x30kg
-Pohkeet laatikon päällä smithissä; 3x15x40kg
-Vipun.vinop;8x10kg, 8×12.5kg,6×12.5kg (ihan poikki, plääh) 

Perjantaina menin salille suoraan töistä. Ja vuorossa ojentajat ja etureidet. 

-Ojentajat taljassa suorakahva; lämmittelyt+ 10x 45kg, 8×47.5kg, 2x6x 47.5kg
-Prässi yhdellä jalalla; lämmittelyt+ 2x15x25kg
-Ojentajat maaten mutkatang; 8,7,6 x 10kg(lisäpainoa, hentoset lukot)
-Jalkojen ojennus; 3x25x15 kg( oik.polvi rutisee ja vähän sattuu..)
-Ojentajat narulla pudottaen: 30kg-> 12.5kg (ilman taukoja)
-Askelkyykky käsip; 3x10x15kg( surkeeta)

Tämän päivän treeni meni jalkojen osalta päin prinkkalaa!! Oikee polvi rutisee ja nyt jopa sattuu hiukan. En uskaltanu ottaa riskiä, että jotain pahempaa tapahtuu tai että jalka pettää alta, joten iisisti meni taas tää treeni. No, aina ei voi voittaa.Treenin jälkeen kotiin pikasuihkuun ja sitten baanalle. Auton keula kohti Hämeenlinnaa ja siellä olevaa yli 100 vuotiasta hirsitaloa. Pääsin yöpymään reissullani mun inttikaverin ja hänen miehensä omistamassa ihanassa talovanhuksessa. Siellä on niin rauhallista ja levollista, elo kuin lintukodossa. Olin nimittäin lupautunut olemaan jo lauantai aamusta tuomaroimassa Lopella, jossa järjestettäisiin sotilaspenkkipunnerruksen ja leuanvedon joukkuekisat. 

Hyvin nukutun yön ja tukevan aamiaisen jälkeen vielä vähän ajomatkaa Lopelle. Kisapaikkana siellä oli suuri urheiluhalli, joten puitteet oli tosi hyvät. Mulla punnittavana ainoastaan yksi nainen, mutta ei mikään vähäpätöisin. Hänestä lisää myöhemmin. Kisapäivä alkoi leuanveto osuudella. Mut pistettiin ihan “kylmiltään” sivutuomariharjoittelijaksi siihen lajiin. Kyllähän mulle selitettin hyvin tuomaroinnin perusteet, mahdolliset virheet ja näytettiin mallisuoritukset. En oo muuten ikinä etes kattonu sitä lajia sillä silmällä, että siitä mitään ymmärtäisin. Kuulostaa tosi helpolta lajilta tuomaroida, mutta PAH! Käytännössä se tarkoittaa sitä, että tyyliä on yhtä monta kuin on kilpailijaakin. Arvatkaa vaan onko siinä helppo kattoo, onko kädet suorassa ala-asennossa, nivelten kulmat, jalkojen heijaamiset yms. Sitten kun osa porukkaa vielä vetää leukoja myötä otteella ja toiset vastaotteella. 

Suurin osa porukasta vetää niin pirun nopeella vauhdilla, että meikäläisen aloittelevan tuomarikokelaan silmät ei oikein tainnu keritä mukaan vauhdissa. Parhaimmat leuanvetäjät minun kannaltani vetivät tyylipuhtaasti, rauhallisesti, todella hyvällä tekniikalla, joka ei jättänyt mitään arvailujen varaan. Siinä sitten tiukan tuomaroinnin takia osalla pikavetäjistä tuli niin paljon virheitä, että hävisivät hitaimmille ja tyylipuhtaimmille vetäjille. Mun osaltani tuomarointi meni todellakin harjoitteluun, ja siihen että hoksasin, mistä muut tuomari huusivat virheensä. Multa surkee esitys, mutta sitä vartenhan sitä harjoitellaa, että joskus sitten voi oikeesti antaa äänensä kuuluviin. Todella mielenkiintoinen kokemus ja opettavainen!! Naisten punnitus kuului mun hommiini täälläkin. Päivän aikana punnitukseen tuli yksi nainen. Olihan muuten kovakuntonen mimmi, Maarit Ketonen. On tyär joskus kisannu bodyfitneksenkin puolella, muistaakseni. Maaritilla painoa oli aamusta 51,4kg. Tankoon tuli 42,5kg (koska muuten joukkueen tangonyhteispaino ei olisi täyttynyt). Maarit pukkas 24 hyväksyttyä toistoa, todella hurja tulos!! Jos Maarit kisaa syksyllä, niin ehdottomasti on 3:n parhaan joukossa, luulempa niin. Täällä en päässyt tuomaroimaan sotilaspenkkiä, mutta olin harjoittelemassa tulospalveluun kuuluvia juttuja. Myös palkintojen jaossa sain olla mukana. Kisahommelit saatiin pulkkaan klo 16.00 tienoilla. Lähdin sieltä suoraan ajamaan kotia kohti. Olinhan mä kyllä ihan poikki ku pääsin kotiin. Ihanaa ku pääsi sitten suoraan nukkumaan ja lepäämään. Muuten…Lopen sekä Tampereen kilpailuista on juttua uudessa Bodaus-lehdessä (Nro 3/2008).

Valitettavasti alkuviikon sairastelujen jälkeen treeniä tuli vain kaksi tälle viikolle, mutta lajin parissa tuli kuitenkin muuten pyörittyä kiitettävästi. Ensi viikolla sitten taas uus viikko ja uudet kujeet.

Viikko 17

Maanantai oli kokonaan lepoa urheiluista. Tiistai aamulla käväsin käppäilemässa 40 minuuttia, keskisykkeellä 119. Kaloreita paloi 311. Viikon ensimmäinen treeni heti näin alkuviikosta, mulle edistystä, että saan itteni motivoitua salille jo näinkin alkuviikosta. 

-Ylätalja niskan taakse; lämmittelyt+ 3x8x50kg (en saanu tuntumaa!)
-Selän ojennus koneessa; 3x20x40kg
-Pystypunnerrus koneessa; 10x40kg, 2x8x50kg (kevyt)
-Peck deck väärinpäin; 3x15x10kg (kevyttä)
-Kulmasoutu käsipainolla; 6x22kg, 2x5x22kg
-Alataljaveto yhd.kädellä; 10x20kg,2x10x25kg
-Pystysoutu taljassa; 8x35kg,6x40kg,6×42.5kg 

Lopuksi pyöräilyä 20min ja kävely mutkan kautta kotiin 20min. Olin pirteä ja energinen, joten tein vielä kotosalla pallon kanssa vatsoja ja otin muutaman selkäliikkeenkin. Treenin yhteiskulutus 602kcal, 116 keskisykkeellä. 

Keskiviikko aamuna vaaka näytti pienimmät lukemat tähän mennessä: 60,9kg. Hyvällä vauhdilla mennään alaspäin. Kiirettä ei siis vieläkään ole, toivottavasti ei pala lihakset. Mieluiten rasvaa tiristen. Tämä päivä salilta ja aamukävelyistä lepoa. 

Torstaina treeni työajalla, elikäs aamupäivällä välipalan ja lounaan välissä. Vuorossa rinta ja ojentajat: 

-Sotilaspenkki: lämmittelyt 3x15x 32,5kg, 12x 32,5kg,10×32,5kg (kestävyyttä)
55s. palautuksilla, todella surkeeta. Hengästyttää ja puuskututtaa!!
-Kapea penkki ojentajille: 10x30kg, 3x8x35kg
-Peck deck; 3x6x42,5kg
-Dippi; 3×10 omalla painolla, jalat penkillä
-Ojentajat taljassa suoralla tangolla; 10x45kg, 2x8x47,5kg, 6×47,5kg
-Vinopenkkipunnerrus käsipainoilla; 2x10x10kg, 8x10kg. Toivotonta! 

Treenin jälkeen olo oli mitä surkein, olin ihan poikki. En todellakaan tiedä miksi ei kulje. Tänään olen syönyt historiallisen hyvin, sillä 2200kcal täyttyi, eikä tehnyt tiukkaakaan. 

Perjantaina vaaka pamahti lukemiin 62,6kg. Suoraan verrannollinen eiliseen syönnin määrään. Mutta ei siinä mitään, kyllähän noi hiilarit nestettäkin kerää. Tänään lepoa ja syvän kirjan lukua. 

Lauantaina olikin todella aktiivinen päivä. Aamusta hölköttelylenkki, tarkoittaen meikäläisen kunnolla siis 300m hölkäten ja 200m kävellen vuorotellen. Aikaa hurahti 45 min ja kaloreita kului 378 ja hurjalla 125 keskisykkeellä. Iltatreeninä hauis+vatsat ja kyljet: 

-Vatsat taljassa narulla; 20x55kg, 15x 62,5kg, 2x12x 62,5kg
-Kylkikoneessa 3x15x20kg
-Hauiskääntö mutkatangolla seisten; lämmittelyt+ 3x6x17,5kg(mulle hyvä tulos)
-Kyljet taljassa; 3x15x35kg
-Rannekäännöt; 3x15x4kg
-Vatsat koneessa;2x10x35kg
-Hauiskääntö taljassa kipparikalle;7x35kg, 2x8x35kg
-Hauiskääntö keskitetty käsipainolla10,9,8x10kg (vas.) 2x8x10kg,7x10kg (oik.) 

Treenin jälkeen aerobisena vielä pyöräillen 20minuuttia. Tämän jälkeen vielä kotona pihan haravointia 1,5h. älkää vaan kysykökkään, että kuinka sitä riittää haravointia noin paljon. Oon vasta pihan puolessa välissä ja usko meinaa loppua. Talo on ollut remontoinnin ja kunnostuksen ajan tyhjillään ja pihalla on viime syksyn lehtiä ihan tuhottomasti. Pihalla on pari isoa vaahteraa, koivuja yms. joten työn sarkaa kyllä riittää. Sali ja haravoinnin kulutus yhteensä 930kcal, keskisykkeellä 120. Kotitaloustyöt ja hyötyliikunta kunniaan? 

Sunnuntai aamuna tyhjällä vatsalla joogaamaan. Reilu aamupala nassuun ja sitten pikku torkut ja salille virkkuna. Vuorossa jalat ja ojentajat. Vedin treenin kuntopiiri tyyppisesti. Elikäs yksi sarja kutakin ja sitten vaihto. Lepotauot vasta kierroksen loputtua. 

-Askelkyykky käsip; 3x15x10kg
-Jalkojen ojennus; 10x25kg, 2x10x 30kg
-Jalkojen lähennys;2x15x35kg, 12x40kg
-Jalkojen koukistus maaten; 10x25kg, 8x30kg, 10x25kg
-Pohkeet; 3x15x30kg
-Ojentajat narulla; 8,7,6x 35kg
-Kick back; 10x6kg, 2x8x7,5kg
-Keskitetty ojentajat taljassa 2x10x15kg 

Hyvä treeni kaiken kaikkiaan. Polvet ei rutissu niin pahasti kuin olisin odottanut, ehkä on taas parempi mennä jalkojen osalta noin pienillä painoilla, ettei tule hankaluuksia. Ojentajissa havaittavissa pumppia, jippii! Viikonlopun syöminen meni todella penkin alle. Söin kyllä puhtaasti, mutta kaloreita tuli la ja su vain 1400 hujakoille. Huonompi homma. Nyt ei oikein ruoka tunnu maistuvan, pitää vaan alkaa pakottaan ittensä puputtaan tota sapuskaa enempi. 

Viikko 18

Maanantaina totaalilepoa. 

Tiistaina koiran kanssa aamukävelyllä. En laittanu sykemittaria ollenkaan, ku tiiän että alisykkeillä mennään ja liian paljon pysähtelyjä, mutta koiralle ainakin tuli hyvä mieli. Ehkä on viisasta ittensäkin kannalta välillä pitää tollanen rennompi aamuhappihyppely, mielenvirkistyslenkki. Oli tarkotus lähtee illasta salille, mutta urvahin päiväunille kuuden aikaa ja jatkoinkin sitten samaan putkeen yöunille. Ehkä toi väsymys johtuu siitä, kun olen ottanut allergialääkkeitä. En nyt sitten tiiä, että onko tää mun röhinä allergiaa, muuta tulehdusta vai mitä? Limaneritys kuitenkin jatkuu samanlaisena, aamulla nenä tukossa. Mutta päivällä nenä ei kuitenkaan valskaa. 

Eli tiistai päivä tulikin sitten levättyä, niin keskiviikolle riitti poweria akuissa. Aamusta reippaana ulkoiluttamaan sauvoja 45min. lenkille. Välipalan ja lounaan välissä tekemään selkä ja hauistreeni. 

-Kulmasoutu käsip; lämmittelyt+3x6x23kg (oik) 3x8x23kg (vas)
-Hauiskääntö istuen käsipainoilla.; 2x8x10kg, 7x10kg
-Alatalja yhdellä kädellä; 6x25kg, 2x6x30kg
-Hauiskääntö narulla; 2x8x37.5kg, 6×37,5kg
-Selän ojennus koneessa; 20x35kg, 2x20x40kg
-Keskitetty hauiskääntö käsipainolla 5,3,1×12.5kg (oik) 7,4,3x 12,5kg (vas) pieni arviointivirhe!!!
-Ylätalja eteen kapea kahva; 3x6x45kg 

Koska virtaa riitti kuin pienessä pitäjässä, niin päätin vielä käydä Porissa mutkan joogaamassa. Harjoitus oli kohdallani tänään hyvä, vaikka edelleenkin olen surkuhupaisan kankea! Kalorit tänään 1816. 

Aamukävely keppien kera 50min, 124 keskisykkeellä. Salilta lepopäivä. Ruokapolitiikka paranemaan päin; 1900kcal. Ostin tänään luontaistuotekaupasta glukosamiinia. Pitäisi parantaa nivelten liikkuvuutta ja vähentää “rutinaa”. Huomenna sitten aloitan sen testaamisen. Katotaan onko polvien ääntelyihin tulossa volyymin heikkenemistä. 

Perjantaina vaaka näytti 61,4kg. Sauvakävelyä reippain mielin, mutta tahti oli hivenen liian hidas, keskisyke vain 113. Salilla pikatreeninä illalla olkapäät. Treenien sarjatauot vain 30s, joten otin ittestäni mehut irti. 

-Vipunostot sivulle;3x10x6kg
-Vipunostot taakse;3x10x4kg
-Vipunostot eteen 10x4kg, 2x10x6kg
-Pystypunnerrus koneella; 3x6x52,5kg
-Peck deck-väärinpäin;12×12,5kg, 2x10x12,5kg
-Pystysoutu taljassa; 3x8x42,5kg
-Hartiakoht.smithissä;2x12x20kg lisäp.15x20kg lisäp.

Tänään kalorit huikeat 2052, joten edistystä on tullut jo syömäpuolessakin. Johan se kohta se ite diettikin pääsee alkamaan, kun on ensin saatu hilattua kalorit kunnolla ylös. Että on varaa alkaa niitä sieltä tiputtamaankin. 

Launtaina kävelyistä ja salilta vapaa päivä. Nukuin pitkää, joten ruokapolitiikka meni taas ihan päin mäntyä. Tälle päivälle vain 1270kcal. Kyllä sitä vois syödä vähän enempi, vaikka onkin urheilematonpäivä, eikä mitään kulutakkaan. 

Sunnuntai pitäisi olla lepopäivä, mutta ei auta, kun on vasta tällä viikolla kaksi salitreeniä takana. Huikeissa unelmissani alkutalvesta kuvittelin jaksavani joka viikko käydä salilla sen 4 kertaa ja väh. 3 kertaa viikossa aamulenkillä. Nyt ei olla ainakaan niiden suhteen päästy tavoitteisiin, mutta niinhän se on, että aina pitää olla parantamisen varaa. Muutenhan sitä olis täydellinen?Salitreeni iltapäivästä kolmen ja neljän välillä. Vuorossa rinta+ojentajat: 

-Penkkikone; lämmittelyt+ 2x6x55kg, 8x55kg
-Peck deck;8x40kg, 3x8x42,kg (seisten)
-Vipunostot vinopenkissä 10x10kg, 2x10x12,5kg (plääh)
-Ojentajat taljassa narulla; 3x6x35kg
-Kick back; 3x10x8kg (kokeilin 9kg, muut liian raskas)
-Dippi omalla painolla 3×10 (jalat penkillä) 

Loppuaerobiseksi kotipihalla hyötyliikunta, arvatenkin haravointia ja lehtien kärräämistä kottarilla mettän perälle. Treenin ja haravoinnin yhteiskulutus 829kcal.Wau!! Mutta syömiset vain 1600kcal tänään. Ensi viikolla ohjelmassa firman puolesta ohjattua liikuntaa. Odottaen kauhulla: cooperintesti ja lihaskuntotesti. Siinä otetaan miehistä ja naisista mittaa?

Viikko 19

Raaka todellisuus iski suoraan päin kasvoja heti maanantaiaamuna, nimittäin cooperin testi. Olen siviilivirassa Puolustusvoimilla, enkä ole lähössä kriisinhallintajoukkoihin, joten mun ei tarvi juosta kieli vyön alla testissä. Täytyy suoraan myöntää, että inhoon niin paljon juoksemista, että kävelin koko 12min. ajan. Olen siis luuseri, kun en etes yrittäny parastani. Katotaan sitten vaikka syssymmällä. Harmikseni joudun teille tuottamaan pettymyksen, kun olisitte kuitenkin halunneet tietää kuinka rapa kunnossa todellisuudessa olen. No, senhän mä voin suoraan myöntää, että aerobinen kunto on ihan hanurista, mutta pakon edessä mä juoksen sen 2200m, kun oikeen pinnistelen. Cooperin testi: http://fi.wikipedia.org/wiki/Cooper-testi Tiistaina aamuhihhuloinnit sauvojen kanssa tasasella 120 sykkeellä 45 minuutin sessio. Treenivuorossa selkä ja habat. 

– Ylätalja eteen leveällä kahvalla: lämmittelyt + 8×52,5kg, 2x6x55kg
– Alaspainallus: 10x45kg, 2x8x45kg
– Hauiskääntö käsipainoilla istuen: 10x8kg, 6x10kg, 8x10kg
– Hauiskääntö narulla: 3x8x35kg
– Selän ojennus: 2x12x10kg
– Keskitetty hauiskääntö:3x10x10kg 

Keskiviikkona väsyttävä päivä töissä, joten olin ihan poikki kotiin tultuani. Siivoilin pikkasen ja päätin, että pidän välipäivän salilta. Torstaina pirteänä taas aamukävelylle. Aurinko paistaa ja mieli virkeenä. Jäin työkaverin kans suustani kiinni pyörätiellä, joten syke kerkes vähäsen laskee. Rupateltiin noin 10min. Sen johdosta mulla meni aamun aikataulut sekasin ja meinasin myöhästyä töistä. Illalla pikatreeninä olkapäät ja hartiat. 

– Lämmittelyksi 15 min soutua
– Takaolkapäät (peck deck-nurinkurin): 3x10x15kg
– Vipunostot sivulle “kalellaan” käsipainolla toinen käsi kiini: 3x10x10kg
– Takaolkapäät narulla taljassa: 3x10x45kg
– Hartia kohautukset smithissä: 10x20kg, 2x12x25kg lisäp.
– Vipunostot eteen: 10x 8kg, 2x8x8kg 

Erittäin tehokas treeni ja poltetta havaittavissa. Hyvä mieli tuli tollasesta onnistumisesta! Perjantai ja taas totuuden päivä, nimittäin lihaskuntotestit. Sinni ei anna löysäillä. Mä tiiän olevani hyvä tässä lajissa, joten on pakko näyttää itelle ja muille, että täältä pesee. Tänään ei sitten löysäillä ja ei muuten löysäiltykään:) Intin lihaskuntotestissä on nykyään enää neljä osiota: toistokyykky, vatsat, punnerrukset ja puristusvoima. Tässä miun tulokset: 

– Toistokyykky: 50 (60s.aikaa tehä)
– Vatsat: 50
– Punnerrukset: 70 (naisten tyyli, polvet maassa)
– Puristusvoima: oik.35,5 vas.37,5 

Yhteenvetona voi sanoa, että puristusvoima käsissä on aina ollut huono, ja kun käyttää siteitä, niin ei se siitä voi pahemmin parantuakaan. Muutenkin tulokset nousi viime syksystä. Joten ei voi olla muuta ku erittäin tyytyväinen tuloksiin. Olin niin happy, että tein vielä kevyen rinta- ja ojentaja- treeninkin siihen samaan sysyyn, että saan paikat oikein pumppiin: 

– Penkkikone: 3x6x50kg
– Ojentajat taljassa mutkatangolla: 3x8x45kg
– Peck deck: 2x15x20kg
– Kapea penkki ojentajilla: 8x35kg, 2x6x37.5kg
– Dippi: 3×10 omalla painolla 

Kalorinkulutus tällä heilumisella 515, ja 112 keskisyke. Ja sitten kotiin pikapikaa ja syömään!! Lauantaina totaalilepo päivä aamulenkeistä ja salista. Sunnuntaina aamukävely ja vähäsen joogaharjoittelua. Lihaskuntotestistä paikat on totaalisen jumissa joka paikasta, tekee kipeetä, yritän venytellä, mutta sattuu!!! 

Viikko 20

Maanantaiaamuna laiskuus vei voiton ja torkutin kelloa yli seittämään. Laiskuus ja väsymys vei voiton ja nukuin vielä päikkäritkin. Jaksoin kuitenkin vääntäytyä illasta sitten salille. Tästä viikosta alkaa kierto alusta. Oikeestaan mitään maksimiaikakautta ei olekaan ollut tässä välissä, siis että olisin tehny lyhyitä, alle 6 toiston sarjoja. En ole kokenut tarpeelliseksi alkaa riuhtomaan väkisin suurilla painoilla. Loukkaantumisriski on niin suuri, verrattuna tähän lajin vaatimaan voimatasoon. Oikeestaan kestävyydellä saadaan parempia tuloksia. Tottahan se on hyvä joskus omia enkkoja kokeilla, mutta nyt ei vaan oo sellasta fiilistä. Alotin siis uudelleen tekeen 3×10 sarjoilla. Tarkotuksena saada painot nousemaan viime kertojen sarjapainoista. Siinähän sen kehityksen näkee parhaiten. Alkupäivät on varmaankin aikamoista hakemista painoissa. Treeninä selkä ja hauis. 

– Ylätalja eteen kapealla kahvalla: lämmittelyt+ 10×40,10×45, 10×47,5kg
– Selkäkone:12×40, 12×45,15x45kg
– Alaspainallus: 3x10x40kg
– Hauiskääntö käsipainoilla istuen: 3x10x8kg
– Hauiskääntö taljassa mutkatangolla:10x30kg,2x10x35kg
– Keskitetty hauiskääntö käsipainolla: oik:3x8x10kg, vas 3x10x10kg

Tiistaina käppäilemässä aamusta ilman sauvoja, pieniä hölkkätaipaleita ja välillä kävelyä. Ei siis verenmakua suussa, vaan rauhallista jolkottelua. Salitreenistä ei ole mitään dokumenttia, kun treenivihko jäi toisen kassin pohjalle. Ulkomuistista vetelin painot ja tais jäädä aika alakanttiin, mutta muuten hyvä treeni. Keskiviikkona samanlainen päivä. Pakkailin kasseja ja nyssäköitä, kun huomenissa reissun päälle kotomaisemiin Kemiin. Jotta totuus ei ihan unohtuisi, niin aamusta Ikaalisen kylpylässä Inbodymittauksen kautta reissuun. Tuleeko tuomio vai mitä? Paino ei ole pudonnut paljoakaan. Alimmillaan paino käynyt siinä 60,9kg. Onneksi ei ole kiirusta ton painon kanssa. Jännittää ihan pirusti, mitä se masiina sannoo. Jos olen tyytyväinen tuloksiin, niin palkitsen itseni tankkauspäivällä. Aamulla ei kävelyjä mihinkään suuntaan vaan tyhjällä mahalla pirssiin ja ajelut kylpylään.Tässä tuloksia mittailuista, suluissa vertaus edellisiin mittauksiin: 

-Paino 62,7kg (laskua 500g) 
-Rasvaton massa 48,8kg (lisäystä 800g) 
-Lihasmassa 27,4kg(lisää 600g) 
-Rasvamassa 13,9( 1,3kg vähentynyt)
-BMI 23,9 (laskenu 0,2)
-Rasva% 22.2 (laskenut 1,9%)
-Fitnesspisteet 85 (1 lisäystä) 

Yhteenvetona vois sanoo, että mittausten perusteella kaikki rasva mikä on lähtenut, on lähtenut vyötärön ympäriltä. Joka on todella hyvä terveydenkin kannalta. Paino ei ollut laskenut niin paljoa, mitä olisin toivonut, mutta tuloksiin olen todella tyytyväinen. Koska rasvaprosentti oli tippunu ja lihasta tullu 600g lisää:) Nyt kylpylän aamupala pöytä kutsuu ja olen todellakin ansainnut sen.

Viikko 21

Viikonloppu Kemissä meni mallikkaasti. Ihanaa rentoutumista ja rupattelua kavereiden kanssa. Salille en jaksanut vääntäytyä, vaikka viime viikolla tuli vain se 3 treeniä. Alkuviikko oli töissä todella säpäkkää ja väsyttävää menoa. Aamulenkkien aikaan mie tyttö vaan torkutin kelloa ja nukuin. Siis olin todella väsynyt ja laiska. En saanut kammettua ittiäni ylös lenkille koko viikkona. Ja viikon eka treenikin venähti ihan torstaille asti. Eli tossa tuli sitten viikon tauko salilta ihan huomaamattakin. Olen kuitenkin armollinen itselleni ja suon tollaiset takapakit, koska jos alan potea syyllisyyttä, 

niin sit palan loppuun. Ruokavaliosta sen verran, että alku viikon kalorit ovat olleet 1600 paikkeilla. Treenipäivinä olen kuitenkin pyrkinyt pitämään kalorit 2000 kieppeillä. Syöminen tuntuu vieläkin takkuavan. Makeaa haluttaa aika ajoin todella paljon, koska olen oikea sokerihiiri. Mutta himoille ei pidä antaa periksi. Tankkauspäivät on sitä varten. Paino on 61 kilon molemmin puolin. 

Torstain treeninä olkapäät ja kyljet (paluu salille vähitellen): 

-Vipunostot eteen; 3x10x6kg
-Vipunostot sivulle; 3x10x7.5kg
-Vipunostot taakse; 3x10x6kg (nämä kaikki 30s tauolla, vuorotellen)
-Pystypunnerruskone; 3x10x40kg (30s.tauolla)
-Peck deck väärinpäin; 3x10x15kg tosi raskas
-Olankohautukset smithissä; 3x15x20kg kevyt
-Kylkikone; 3x15x15kg
-Kyljet taljassa; 15x35kg, 2x15x37,5kg

Perjantaina salille suoraan töistä ja treenivuorossa rinta+ojentajat: 

-Penkkipunnerrus; lämmittelyt+ 4x5x55kg (jäi 1sarja tekemättä, kun ei avustajaa)raskas
-Kapea penkki; 3x10x32,5kg kevyt
-Peck deck; 3x10x25kg
-Vinopenkki käsipainoilla; 8×12,5kg, 2x10x10kg
-Dippi(jalat penkillä); 3x10x5kg 

Sunnuntaina jalat+vatsat: 

-Prässi; lämmittelyt + 3x10x90kg (rutinaa vain vähän)
-Vatsarutistus koneessa; lämmittelyt + 3x15x25kg
-Jalkojen ojennus; 3x10x30kg (polvissa rutina lisääntyy)
-Jalkojen koukistus maaten; 3x10x30kg
-Pohkeet istuen; 3x12x35kg
-Vatsat taljassa; 3x10x60kg

Kulutus; 452kcal, vain 103 keskisyke (?) 

Viikko 22

Tällä viikolla yritän olla tunnollisempi aamulenkkien ja treenien suhteen. Siksipä laitoin eilen illalla jo ennen kymppiuutisia nukkumaan ja heräsin suht’ virkeänä aamulla klo 5.30. Pikalatauksella creatiinipyruvaattia, cla:ta ja vitamiinit nassuun ja puoli litraa vettä ja menox. Reipas 55minuutin sauvakävelylenkki pyöräteitä pitkin, keskisykkeellä 123. Töitten jälkeen nukuin 30min. päikkärit ja menin salille. Treenivuorossa selkä ja hausi. Jos hoksasitte, nii viime viikolta jäi käsitreenit kokonaan tekemättä, kun vaihdoin järjestystä ja sitten laiskuuttani jäi tekemättä yksi treeni kokonaan. Monessa asiassa on tsemppaamisen varaa, mutta eiköhän niin ole itse kullakin. 

-Ylätaljaveto eteen; lämmittelyt+ 3x10x47,5kg
-Hauiskääntö käsip.istuen; 3x10x8kg (oik.), 3x10x9kg (vas.)
-Selän ojennus koneessa; 3x15x40kg
-Hauisk.taljassa mutkatangolla; 3x10x35kg (kevyt)
-Alaspainallus; 3x10x40kg
-Keskitetty hauiskääntö käsip;3x10x10kg

Treeni sujui hyvin ja tuntui, että virtaa on kinttaissa tosi hyvin.Vaikka päivän kaloreista kertyi vain 1500 yhteensä. Tuntuu, että paino jumittaa. Mietin, että pitäiskö pitää pari isomman kalorin päivää, vai mille sitä oikein alkais? 

Tiistaina sauvakävelyt aamusta, keskisykkeellä 128. Otin pieniä hölkkäpätkiä välillä, että saisin sykkeen korkeemmalle. Salitreeni suoraan töistä ja otin kevyesti vain olkapäät ja ojentajat: 

-Pystysoutu taljassa; 2x10x40kg, 12x35kg
-Peck deck väärinpäin; 3x15x10kg
-Dippi 3×10, jalat penkillä
-Pystypunn.koneessa; 10x40kg, 2x10x42,5kg
-Ojentajat taljassa vastaotteella; 10x35kg, 2x10x37,5kg
-Kick back; 3x12x8kg 

Treeni sujui rivakasti ja nopeesti. Eli salin puolella vain 30min ja kaloreita kului vain 99.Mutta poltetta tuntuu lihaksissa, joten en sanoisi treenin olleen huono. Nostin kalorit tänään 2200. Katotaan, mitä kroppa sanoo. 

Keskiviikko aamu oli lepoa kävelystä. Töissä alko tuntumaan kummalta, nilkkoja kolotti ja päätä särki. Kotiin tulleessa laitoin mittarin kainaloon ja lukemaksi tuli 37,2. Pientä lämpöö, mutta en uskaltanu kuitenkaan salille lähtee. Vointi on ollut muuten mitä mainioin taas välillä, paitsi että limaneritys on edelleenkin samanlaista. Mä luulen, että olen allergisoitunut töissä käytettäville kemikaaleille. Kuten jokainen tietää: Hammaslääkärissä haisee kummalliselta ja haju on voimakasta koko ajan. Muovipaikoissa käytettävät aineet on todella allergisoivia ja puhdistusaineet lemuaa nenään koko ajan. 

Lepoa keskiviikko ja torstai. Keskiviikkona ja torstaina kaloreita vain 1200, koska ei treeniäkään. Töissä olin kuitenkin ihan normaalisti, koska lämpö ei noussu enään. Vasta perjantaina illasta uskalsin salille, vaikka lämpöö ei ollut torstaina ollenkaan. Perjantaina kävin hakemassa varusvarastolta tulevan kesäloman tarpeelliset välineet ja tarvikkeet. Jos en ole muistanut hehkuttaa, niin 3 ja puolen viikon kesäloma alkaa 6.6 ja töihin vasta ke 2.7. Olen telttailemassa tontillani Simonkylässä, joten hain teltan, kaminan, trangian, vesipönikät ja muut tarpeelliset kamat valmiiksi, niin voin sitten pakata auton kun sen aika on. Ja se on piiiiaaaannnn! 

Uh, takaisin siis vielä todellisuuteen ja perjantain treeniin: 

-Penkkipunnerrus; lämmittelyt+5x5x55kg
-Vatsat taljassa; 3x15x62,5kg
-Kyljet koneessa; 3x20x20kg
-Vinopenkki käsipainoilla; 3x10x12,5kg
-Vatsat koneessa;3x10x30kg
-Kylkivenytys taljassa; 3x15x40kg
-Peck deck(seisten); 3x10x35kg 

Kulutus 495kcal,118keskisykkeellä. Mainintana vielä sellanen, että meijän salilla ei ole mitään ilmastointia/viilennystä. Elikäs tänään sisälämpötila nousussa +27 astetta. Mitenkähän sit kesäkuumalla? 

Lauantaina iltatreeninä jalkojen vuoro sekä kevyesti ojentajat: 

-Prässi; lämmittelyt + 3x10x100kg ( ei rutinaa polvista jee)
-Ojentajat taljassa vastaotteella; 3x10x40kg (kevyttä on)
-Jalkojen ojennus reisipenkissä: 10x30kg,2x10x32,5kg
-Jalkojen koukistus maaten: 3x10x25kg
-Pohkeet: 3x15x35kg
-Kick back:3x12x8kg
-Ojentajat narulla pudottaen; 6x35kg, 10x25kg,10×17,5kg. 

Olen ylpeä itsestäni, että sain tälle viikolle 4 treenikertaa ja pari aamukävelyä, vaikkakin podin pari päivää lämpöä. Paino jumittaa, joten ens viikolla otetaan tuhdimmin syötävää. Pakko alkaa miettimään kesälomankin treenejä ja tulevia syömisiä, että pysyis jotenkin kuosissaan sitten lomalla. Syöminen taitaa muodostua suuremmaksi ongelmaksi, koska tontille ei tule sähkö eikä vettä, elikäs jääkaappitavara on kokonaan pois luvuista syömisten suhteen. Mutta en usko kuitenkaan, että koko kesä menee makkaransyönniksi notskilla;) Ennen lähtöä vielä nurmikko leikattava ettei aivan rehota tullessa. Meillä leikataan sellaisella työnnettävällä jossa ei ole moottoria… näin saadaan samalla lisää kulutusta ja rasva palamaan;)

Viikot 23-32

Yhteenvetoa kuluneesta kesästä: Kesä on jo ohi ja loma Kemissä on takana. Loistava kesä treenien ja aikaansaannosten suhteen. Minun ja koirani kesä oli todella extremeä aikaisempiin verrattuna. Suurimman osan lomasta majailin ja yövyin puolijoukkueteltassa tonttini laidalla Simonkylässä, 25 km Kemistä etelään. Tämän ratkaisun tein suunnitelmallisesti ennen lomia, sillä pihinä ihmisenä bensanhinta kauhistutti ja hirvittää edelleenkin. En halunnut ajaa joka päivä edestakaisin Kemi-Simo väliä, joten minun kukkarolleni parempi vaihtoehto oli asua askeettisesti, mutta tilavasti teltassa. Kuitenkin pidin huolen siitä, että treenikertoja tuli viikkoon 3-4, ettei mene lomalla ihan lorvailuksi. 

Lomalla treenien teho ei laskenut ja päinvastoin tulokset olivat nousujohteiset. Ainoa huono puoli oli syömisessä. Teltassa ei ollut sähköjä, joten ruoka ei voinut olla helposti pilaantuvaa. Ruoka oli koko kesän aika yksipuolista; tonnaria monessa eri muodossa, pastaa ja riisiä. Ruisleipää ja kaurapuuroa tuli aika reilusti syötyä ja tietty leivän päällä tonnaria. Melkein 4 viikon loman aikana kävin kerran kiinalaisessa, vietnamilaisessa ja kerran pitsalla : ) Siinä meitsin repsahdukset ja kunnon ateriat. Treenit vedin Kemissä asemakadun Bodycenterillä, Ranualla paikallisella salilla ja tietty metsässä haloilla ja rangoilla… 

Tontilla tehtiin viime syksynä harvennushakkuu ja puidenlatvoja, rankoja ja risuja oli ihan mielettömästi sielä. Sain sen verran viikon aikana puhdistettua, että paikat johon tulee sauna, autotalli ja ite talo on nyt silleen puhtaat, että isompi kone voi sinne mennä. Tottahan sellasella isolla koneella saa isommatki puut raivattua tieltä, ettei pikku risut paljoo haittaa menoa, mutta taas tulee kysymykseen raha. Mitä kauemmin kone on tontilla, sitä enempi se maksaa. Ja enhän mä pihinä ihmisenä voi jättää hyvää polttopuuta koneen tuhottavaksi tai maatumaan rahan arvosta tavaraa!! 

Eka viikko lomalla meni 8h työpäiviä tehden lapion varressa. Siivosin käsin, lapiolla ja kottikärryllä sen paikan, josta hirsitaloni siirrettiin pakettiin tonttini laidalle. Työt oli tehtävä kahden tunnin sessioissa, koska mun selkä ei oikein tykänny siitä hommasta. Onhan se tosi että istumatyöläisen on ihan turha alkaa riehumaan lapionvarressa tosta noin vaan. Pidin kahden tunnin välein noin puolentunnin kaffepaussin, ja makasin siellä moskan seassa. Selkä oli pikkasen ihmeissään. Mutta sinnillä mä se ekan viikon vedin. Pari päivää kävin Ranualla äitin luona kyläilemässä ja kattelemassa elukoita puistossa. 

Toinen viikko alkoi hyvällä säällä ja paiskinkin torstaihin asti toimeliaana hommia tontilla. Viikon toinen puolisko tuli vettä, joten koska olen melkein sokerista tehty niin pakenin Kemiin sateelta suojaan ja pidin myös juhannuksen mökillä Kuhmossa vapaata. Seuraavan viikon alussa tein 10h päiviä ja loppu viikosta hölläilin, kun energiat alko olla vähissä. Päivät kului raahaten rankoja kasoihin tontin laidalle, että on sitten helpompi hakea niitä polttopuiksi. Rankkaa oli, mutta päivääkään en vaihtais pois. Kaikki se työ minkä tein, on eteenpäin ja rahallista säästöä. Minä teen itselleni ja talolleni tulevaisuutta. Pienikin panos ja ajan käyttö ovat aina eteenpäin. 

Aamulenkillä en käynyt koko loman aikana ollenkaan. Kotiin tullessa paino ei ollut tippunut kuin puoli kiloa. Mutta hyvä kun ei ollut kuitenkaan noussu mitään. Kaloreita en siis laskenut ollenkaan ja nyt jälkiviisaana voin sanoa, että ruokapuoli oli todella surkeeta ja liian vähillä kaloreilla. Söin kyllä mielestäni tarpeeksi, mutta koska kulutin ruumiillisessa työssä niin älyttömän paljon, niin oon ollu varmaan koko loman miinuskaloreilla. Kotona loman jälkeen ensimmäinen viikko meni 1700kcal. Virheellisesti (lihomisen pelossa) ajattelin syöväni ihan liika, joten pudotin kalorit 1400. Tässä vaiheessa kotona treenejä oli kertaa viikossa ja aamulenkki 6 kertaa 60min. Ja kun paino ei sittenkään lähtenyt laskuun, niin laskin kalorit 1200-1300. Ja samalla treenitemmolla ja aamulenkeillä. Ja muutahan sitten ei tarvittukaan ja kroppa oli löytänyt autuaallisen taivaansa eli KOKO JUMIN!!! Paniikki oli valmis. Mitä teet, kun kaikkes annat, kalorit miinuksella ja liikut 12h viikossa ja mikkään ei laske painoa??? 

Purin sydäntäni Manolle ja Kertulle puhelimitse. Paniikki päällä ajatus ei todellakaan kulje viisaasti eikä järkevästi. Silloin on parempi, että kysyy apua ja neuvoja. Tottahan kaikki se tietää, että kun jumi tulee niin kalorit hetkeksi ylös ja aineenvaihdunta alkaa taas pelaamaan. Mutta kun paniikkinappula on lyöty pohjaan, niin siinä sumenee samalla järki ja pettää hermot!!! Aikataulut kusee ja kiire painaa päälle ja vaaka näyttää tuhatta ja sataa!! 

Seuraava viikko olikin mielenkiintoinen. Nostin kalorit 1800 ja heitin vaa�an komeroon. Tässä vaiheessa diettiä vaa`alle astuminen kuuluu aamurutiineihin ja pistää hymyn korville ja pelastaa päivän, kun lukema näyttää 100g alempana kuin eilen. Pää tekee tepposen, jos et mene vaaalle. Joku ääni sielussasi sanoo, että tänä aamuna olet 500g painavampi kuin eilen. Puhumattakaan viikosta: tolla logiikalla paino pitäisi nousta 3kg/viikko pään mukaan. Silmät valehtelee ja pää sanoo, että peilistä kattoo jokinorsu. Siispä oli todellakin aika pään huilia. Viikonlopulle sattui sopivasti ukon kaverin häät Kajaanissa. Olimme Katinkullan kylpylässä Vuokatissa 3 yötä. Ruuat oli ihania, sänky todella hyvä, kylpylä rentouttava ja sali toimiva. Maistoin hääkakkua yhden teelusikallisen, tunnustan!!! 

Kotiinpaluu ja takaisin arkeen. Muistatte varmaasti kun kerroin keväällä mua vaivanneesta limanerityksestä. Lima ja sen mukana tulleet oireet poistuivat kokonaan kesälomalla. Viikonloput eivät ole tarpeeksi pitkiä, että oireet poistuisivat. Olen käynyt verikokeissa ja niistä selvisi se, että se ei ainakaan ole homeesta, pölypunkeista, eläimistä yms. aiheutuvaa. Jonkun verran tulos oli positiivinen kissan ja koivun kohdalla, mutta ne mä olen jo tiennytkin. Oireet ovat erilaiset ja osaan erottaa nenäntukkoisuuden koivun kukinnan aikaan näistä oireista. Lima on kesän jälkeen muuttunut taas vihertäväksi ja paksuksi. Lääkärin mukaan hän ei päästä mua hammaspuolen allergia testeihin, ennen kuin kaikki muut on poissuljettu. Elikäs tällä viikolla alotin jämäkän hevoskuurin antibioottia, jonka pitäis tehota hengitysteissä oleviin pöpöihin. Jotain tehoa sillä on ollut; nimittäin oon ollut vesiripulilla 3 päivää!!! Jos aineenvaihdunta ei oo ollu sekasin, niin nyt se ainakin on!!! Paino ei oo tippunu yhtää, vaikka oon pa.konu suoletkin pihalle. Naama on ihan kuopalla, ku oon niin kuiva. Kuitenkin kropassa on nestettä, koska sukat painuu sentin ihon sisään ja muutkin merkit on nähtävissä. Oon kuitenkin yrittäny syödä kunnolla, ryystäny prodejuomia, että jotain ees pysyis sisällä. Helvetti on valloillaan 🙁 

Tällä hetkellä oon ihan rajamailla, että luovutan kisadietin ja kisoihin treenaamisen kokonaan. Paino ei ole käytännössä laskenut kuukauteen grammaakaan. Nyt on 5vk aikaa valmistautua ekoihin karsintoihin. Se merkitsisi yli puolen kilon tiputusvauhtia viikossa. Ja saunaan jäis kuitenkin vielä 2kg! Se on ihan sulamahdottomuus, jos aikoo säilyttää voimatason samassa ja yrittää vähän päteäkin kisoissa. Nimittäin pitäis olla teräskunnossa Rovaniemellä 13.9, jos mielii kisata Lahdessa lokakuun alussa. Viimeiset 4 aamua on mennyt aamulenkeistä ohi ripaskan takia. Treenit on ollut puolikuntosen heilumista ja vessassa ramppailua, keskittymistä ei siis treenissä ollenkaan! Keväällä ei ollut kiirettä painon tiputtamisessa, kun ajattelin että tämä dietti menee kuin vettä valaen. Lähtöajatuksena oli se, kun tiputettavaa painoa ei ollut kuin 6kg. Ikinä asiat ei mene niin kuin -suunnittelee. Ensin iski JUMI, sitten RIPULI!! Mitä vielä. Varmaankin lääkäri kieltää urheilu kokonaan, jotta keuhkot eivät rasittuisi..se tästä vielä puuttuukin. Huomenna uusi viikko alkaa. Tänään on ruoka pysynyt jo sisällä, eikä p..a valu lahkeesta. Aamusta herätys klo 04.45 ja reippailemaan sauvakävelylle ja illasta töitten päälle treenaamaan. Pitäkää mulle paukkuja ja rukoilkaa voimia tähän kamppailuun. Meni syteen tai saveen parhaani yritän. Ainakin mä sinne karsintoihin menen vaikka jokinorsuna ja nostan sen mitä jaksan, ainakin tangon yhen kerran hyväksytysti

Viikko 33

Maanantaina aamulla sauvakävelemässä 60min. Muuten vapaapäivä salilta ja treeneistä. Viikonlopusta jäi sen verran univelkaa, että sinnittelin päivän ilman päikkäreitä ja laitoin nukkumaan jo kaheksan aikaan. Aamuyöllä heräsin kolmen aikoihin jo ja olin pirtee ku peipponen, mutta sinnittelin kuitenkin petissä ja sain kun sainkin vielä unen päästä kiinni. Kerrankin kun kello soi klo 04.45 olin pirtee ja ilonen, valmiina päivän taistoihin. Kävellä köpyttelin 70min. sauvojen kanssa. Runsas aamiainen ja töihin seittämäksi. Töitten jälkeen kävin kartsalla kirjastossa. Muutama murhadekkari mukaan ja ruokakaupan kautta. Pikainen hiilaritankkaus makaroonilla ja salille. Vedin hauis ja ojentajatreenin supersarjoina eli pikaisesti alle 45minuutin treeninä, mutta sitäkin tehokkaampana. Treenin jälkeen tunnollisesti fillarointi vielä puoli tuntia. Tässä treeni lyhykäisyydessään. Kaikki tehtynä supersarjoina:) 

– Keskitetty hauiskääntö käsip; 10 x 10kg, 2 x 10 x 11kg, 6 (oik) 8 (vas) x12,5kg
– Dippi (jalat penkillä, paino sylissä); 10,14,14,15 x 10kg
– Hauisk.taljassa mutkatangolla; 8 x 45kg, 2 x 6 x 47,5kg
– Kick back; 8 x 10kg, 8,6 x 12,5kg
– Hauisk.suoralla tangolla; 6,8,7 x 25kg
– Ojentaja punn.giryakuulalla; 10 x 16,5kg, 6,7 x 20kg 

Ja treenin perään kuntopyörällä sotkemista 30 minuuttia ja hiki lentää!! P.S: Illalla oli viimenen tabletti antibioottikuuria. Katotaan antaako kroppa jo periksi nesteistä. 

Keskiviikko aamuna paino edelleenkin samassa! Sauvakävelylenkillä tahti normaali, eli keskisyke 124. Virtaa oli kinttaissa ja aikaakin ruhtinaallisesti, joten käppäilin 75 min.Kaloreita paloi 423. Oli tarkoitus mennä töitten jälkeen salille, mutta.Eräs työtoverini sai latvaräjähdyksen ja räki syytöksiä ja haukkuja suoraan päin näköäni. Vissiinki oli vähä huono päivä ja mä satuin olemaan lähinnä, sopivana uhrina. Kohtauksesta järkyttyneenä mulla meni ihan pasmat sekasin ja ihmettelin olotilaa illan kotosalla kääriytyneenä huopaan sohvalla istuskellen. Tollanen ei oo kivaa, kun se sattuu omalle kohdalleen. Onneksi tajuan olleeni vain väärä henkilö väärässä paikassa väärään aikaan, mutta kyllä tollanen pistää miettiin, että missä oikein on mennyt pieleen?? En tiedä miten suhtautua henkilöön vastaisuudessa, sillä hävettää hänen puolestaan, ettei osaa pitää paineita päänsä sisällä tai purkaa niitä vaikka salilla rautaan entä kuin työkavereihinsa. 

Torstai aamuna paino noussut 300g! Siitä rangaistuksena itselleni mie hölkkäsin 30 min ja kävelin 20 min. Toi hölköttelyosuus meni todella hyvin, ottaen huomioon, etten ole pahemmin juoksennellut. Keskisyke oli 136. Matka ja aika lyhempi kuin normaalisti, joten kalorin kulutus ei ollut kovin paljoa. Turha kai sitä on ittiä rääkätä, koska toi on nesteitä toi painon nousu. Mutta turhauttaa se kuitenkin!!! ARGG!! Salitreeninä vuorossa rinta ja vatsat. Lyhyt ja tehokas treeni, jossa paloi 20 minuutin pyöräilyn kanssa yhteensä 532 kokonaista kaloria. 

– Sotilaspenkki kestävyys treeni (palautusaika vain 40s.sarjan välillä); 5 x 15 x 32,5kg
– Peck deck; 6 x 35kg,6 x 40kg, 2 x 6 x 45kg
– Vatsat talj.narulla; 3 x 15x 65kg
– Penkkikone;8 x 50kg, 6 x 55kg, 6 x 60kg
– Vatsakone;3 x15 x 30kg
– Ristikkäistalja maaten;10 x 10kg,10 x 15kg,8 x 17,5kg 

Perjantai aamuna paino laskenut eiliset 300g ja vielä 200g päälle. Joko vihdoinkin alkaa tapahtua jotakin! Aamulla en käynyt lenkillä vaan suunnistin terveyskeskukseen ja siellä röntgeniin. Lima hommelit edelleen samanlaisina, joten antibiootista ei siis mitään apua ollutkaan, kuten osasin arvellenkin. Nyt otettiin kolme erilaista kuvaa; poski- otsa ja jostain muustakin onteloista. Ehkäpä turvotus näkyy niissä, mutta en usko, että niissä mitään muuta näkyy. Poskiontelo-oireita, kuten paineen tunnetta, ei todellakaan ole. Töissä muutama tunti ja sitten salille. Selkää ja kylkiä rääkäten. 

– Kulmasoutu käsip; lämmittelyt+ 2 x 6 x 24,5kg
– Kyljet taljassa;15 x 45kg, 2 x15 x 50kg
– Kylkikone; 2x15x20kg
– Ylätalja eteen lev.kahv; 2x6x55kg ei kulje:(
– Alataljaveto 1 käsi; 3 x10 x 30kg 

Lauantaiaamuna nukuin “pitkään” eli puoli kaheksaan. Paino oli taas tippunut, 600g eilisestä. (Huom! Punnitus kuitenkin 2h myöhempään kuin eilen ja normaali ajasta heittoa 4h, joten ei todellinen luku, mutta kuitenkin olen erittäin tyytyväinen asianlaitaan tällaisenaan). Aamulenkki hölkäten hissukseen 30minja kävellen lopuksi 10min. 322kcal kulutus ja 131 keskisykkeellä. Tänään ihan lepoa salilta ja elpausta. Nukuin 2h päikkärit ja oleilin koko päivän sohvalla katsellen olympialaisia. Suosikkilajina kouluratsastus:) 

Sunnuntaina aamukävely sauvojen kanssa. Kun oli vapaapäivä töistä, niin nukuin 10 asti ja lähdin vasta sitten käppäilemään. Lenkin pituus oli 75min. Illasta salille treenaan jalat. Yllätin itseni ja polvet:) 

– Jalkojen ojennus; lämmittelyt + 3 x 8 x 45kg
– Prässi; lämmittelyt + 2 x 8 x 110kg lisäpainolla ja ilman siteitä (uskomaton suoritus!)
– Pohkeet seisten smithissä; 3 x 10 x 55kg lisäp.
– Jalkojen koukistus maaten; 3 x 8 x 35kg
– Pohkeet istuen; 3 x 10 x 35kg. 

Olen todella happy ton prässisuorituksen jälkeen. Polvet ei olleet yhtään kipeet. Rutinaa ja pauketta kuitenkin kuului, mutta muuten ok. Tästä on nyt hyvä mieli jatkaa!

Viikko 34

Tämä oli töissä matalapaineinen ja räjähdysherkkä viikko. Koska näytti suoraan tulevan henkisesti vaativat olosuhteet töissä, niin otin suosiolla treeneissä kevyemmin. Kutsuttakoon tätä viikkoa ns. superkevyeksi viikko. Kävin salilla kaksi kertaa treenaamassa kropan läpi ihan kevyesti kuntopiirityyppisesti ja toistojen ollessa 15 kieppeillä. En tiedä onko kisoja silmälläpitäen viisasta enää tässä vaiheessa ottaa kevyempiä viikkoja treeneistä, mutta kokeilin kuitenkin. Kävin myös kaksi kertaa uimassa viikon aikana. Ei mitään kelloa vastaan taistelemista, vaan leppoisasti ja kevyesti palautellen. Viikolla kuitenkin tunnollisesti viisi kertaa aamuaerobinen ja viikonloppu kokonaan huilien. Aloitin tämän viikon alussa tiputtamaan hiilareita todella radikaalisti ja viikonlopun menikin siten, että lauantaina hiilareita alle 30g ja sunnuntaina alle 20g. Kropassa ei huomannut viikon aikana muuta oiretta kuin pieniä päänsärkykohtauksia, joka on ihan normaalia, kun vajoaa ketoosille. Hieman nuutunut olo viikonloppuna, mutta nukuin ja keräsin voimia seuraavaan viikkoon muutenkin. 

Viikko 35

Kropassa alkaa tapahtua ja hurjaa vauhtia. Maanantai ja tiistai salilta lepoa, mutta tunnin aamulenkit kumpanakin aamuna. Keskiviikko aamuna paino tippunut jo 500g. Salilla ollessa huomasi heti, että peilistä kattelee kiristyneempi eukko, kun nesteet lähteneet liikkeelle. Ja niin ku mä dietin alussa vannoin, että en ikinä ala vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle, mutta ei sille voi mitään, jos kroppa ei muuhun enää reagoi. Katotaan miten juttu etenee, nyt ei ole enää aikaa tehä mitään kokeiluja. Luojan kiitos ne Rovaniemen karsinta kisat (13.9) peruutettiin vähäisen osanottajien vuoksi. Mä sain kisapaikan suoraan lahteen, kun voitin viime vuonna ne sotilaitten kisat. En olis millään ehtiny saada painoo laskeen sinne mennessä, katotaan ehdinkö etes Lahden kisoihin mennessä. Sitten on vaan pakko nostaa 2,5 kg painavammalla tangolla. Mutta keskitytään nyt tähän päivään, sillä sitä ehtii murehtia myöhemminkin ittensä kipeeksi. Elikäs keskiviikkona viikon eka treeni. Otin kovalla forssilla kun virtaa oli ihan sikana. Kolme supersarjaa ja vielä dippi päälle; 

-Vipunostot sivulle käsip; lämmittelyt+ 3×6 10kg
-Vipunostot eteen käsip; lämittelyt+ 3×6 8kg
-Ojentajat taljassa vastaote; 10x40kg, 8x45kg, 8×47,5kg
-Pystysoutu taljassa; 3×8 45kg
-Ojentajat narulla; 6x30kg, 2×8 25kg
-Pystypunnerrus koneessa; 8,8,7x 60kg
-Dippi (jalat penkillä) 3×15 10kg paino sylissä 

Virtaa oli todella runsaasti, vaikka muille jakaa:) Viimesessä sarjassa alko tuntumaan jo ihan mieletön pumppi ja lihakset väsyy, mutta sinnillä mä vedin. Mä olin niin onnellinen siitä, ku oli niin energinen olo. Ihan erilainen fiilis entä ku normaalisti. Jos tää ketoosihommeli oikeesti toimii näin hyvin ja energiatasot pysyy korkeena, niin hyvä vaan. Ja vielä treenin päätteeksi puoli tuntia fillarointi. Ai niin, ostin alku viikosta ittelle mp3 soittimen ja latasin täyteen discojumputusmusaa, niin fillarointi ja aamukävelytkin sujuu nyt reippaasti ja laulellen 🙂 

Torstai aamuna reippain mielin aamulenkille, kun puntari näytti taas 200g kevyempää lukemaa. 55minuuttia sauvoja heilutellen. Tahti oli reipas koska lenkin keskiarvoksi tuli 137. Mä oon niin happy ja energinen, elämä ei vois tuntua paremmalta (ainakaan urheilun ja rakkauden saralla, työkuviot onkin sitten asia taas erikseen.). Treenivuorossa selkä ja haba; 

-Selkäliike ylhäältä taljassa (en tiiä nimee, sitä mitä Nooraki tekee ja musta kuvalinkki sen sivuilla, ylhäältä taljasta); lämmittelyt+ 2×10 22.5kg, 10x25kg (kuva liikkestä ->)
-Hauiskääntö käsipainoilla seisten: lämmittelyt+ 10x10kg, 4×12.5kg+pudottaen; 5x8kg, 5x6kg, 5×4
-Ylätalja eteen leveä kahva; 2×4 57.5kg, 6×57.5kg
-Hauiskääntö taljassa keskitetysti; 2×4 20kg, 3x20kg (ahnehdin painoja)
-Kulmasoutu smithissä; 10x20kg lisäp. 2×6 30kg lisäp.
-Hauiskääntö käsipainoilla istuen (kädet hieman harallaan) 10x4kg, 2×7 6kg 

Ja fillarilla sotkemista 30 min. treenin päälle. Treenin kulutus yhtensä 692kcal ja keskisykkeellä 137. Treenitahti hyvä ja leppuuttelutauot sopivat. Ihanaa, ku treenit luistaa pitkästä aikaa ja olo on niin fantastinen. Palkkarijuoma mukaan lukien hiilareita tänään 32g. Prodee 209g ja rasvoja poikkeuksellisen vähän tänään elikäs 78g. 

Perjantaina totaalilepopäivä aamulenkistä ja saliltakin. Paino tippunu taas vähäsen 🙂 

Lauantaina tunnin hiihtely sauvojen kanssa, mutta sukset jäi kotiin. Treenivuorossa rinta ja vatsa: 

-Sotilaspenkkipunnerrus (kisapainolla): lämmittelyrituaalit+ 35 kertaa 37.5kg (lisäksi vielä pudottaen kiloja tangosta pumppaillen tosi pitkiä sarjoja, että varmasti maitohapot jyllää!!!)
-Vatsat taljassa narulla: 16,15,8x65kg
-Ristikkäistalja rinnalle seisten; 10x20kg, 2×6 22.5kg
-Vatsat penkillä: 3×12
-Ranskalainenpunnerrus maaten giryalla: 10x8kg, 12x12kg, 2×8 16,5kg
-Vatsakone: 2x10x30kg 

Nyt niin ku luistaa toi sotilaspenkki. Mutta ei tietenkään niin hyvin kuin kaksi vuotta sitten. Silloin mä olinkin elämäni kunnossa. Nyt tällä dietillä ei samaa kuntoo saavuteta, mutta jos toi 35 toistoo tulee kisoissakin, niin olen mä tyytyväinen. En hypi riemusta, mutta menettelee. Tän hetken tavoitteena kisoihin on se, että lavalle noustaa ja parhaani teen. Ja olipa paino sitten mitä tahansa.Ja energistä fillarointia taasen 30min. treenin jälkeen. Mä olen niin ylpee itestäni, ku jaksan niin innokkaasti vielä treenailla näillä kaloreilla. 

Sunnuntai aamuna paino oli 58,5kg. Aamu alkoi siis aivan fantastisesti ja järvikin oli niin tyyni ja kaunis. Tervetuloa seuraamaan elämäni suloisinta aamua, jolloin painolukemani dietin suhteen oli saanut uudet sfäärit. Olin siis nukkunut 12h yöunet ja herätys oli ilman kelloa vasta klo 10 hujakoilla. Aamukävelyllä 75minuuttia kuunnellen poppia ja nauttien olostani ja hyvästä mielestäni. Aamupala hesaria lukien ja sitten lököilin sohvalla ja kattelin elekuvia. Maittava ja runsas lounas, jonka jälkeen reippain mielin salille. 

-Kylkikone: lämmittelyt+ 2×12 25kg
-Takaolkapäät taljassa keskitetysti: 10x15kg, 10,8,8 17.5kg
-Peck deck (väärinpäin); 3×15 10kg
-Kyljet taljassa; 3×12 50kg
-Takaolkapäät narulla; 10x40kg, 2×10 42,5kg
-Dippi; 3×8 (ehkä vähän jäi vajaiksi)
-Ojentajat narulla pudottaen; 15x25kg, 10x20kg, 10x15kg

Ja fillarilla sotkien 30minuuttia. Nyt on viikko pulkassa. Olen tyytyväinen treeneihin ja omaan ahkeruuteeni tällä viikolla. Jos painon pudotus jatkuu samanlaisella tahdilla ens viikolla, niin huh huh, taijan olla kisoissa sit ihan kukkakeppi. Nyt vain pidetään huoli riittävästä rasvasta ja prodesta. Iloisiin kuulemisiin ensi viikkoon 🙂

Viikko 36

Keskiviikkona pidin ihan kevyen treenipäivän, lähinnä treenaten vatsat ja jalat, samalla kertaa pitäen myös venyttelyhetken. Treenivihko ei tullut mukaan, kun vaihdoin treenikassia hetken mielijohteesta juuri enne salille lähtöä. Mutta eipä noi meitin jalkatreenit niin kummosia ole, että niissä mitään ennätysrautoja liikuteltaisiin. Joten ei kauheesti ole kerrottavaakaan. 

Perjantaina vuorossa supersarjoina kädet, elikäs hauis ja ojentajat. Jostakin kummansyystä oikean kädenpeukalon tyvi alkoi vihoittelemaan. Tangosta kiinni pitäminen oli todella vaikeaa ja tuntuu, että puristusvoima olis häviämässä jonnekin. Ja mistäköhän toi sitten on oire? 

-Hauis taljassa suora tanko; lämmittelyt+ 3 x 8×40 kg
-Ojentajat taljassa;lämmittelyt+ 2 x 8×50 kg, 6×50 kg
-Hauiskääntö käsip.seisten: 3 x 10×10 kg
-Ojentajat giryalla istuen: 6x20kg, 2 x 8×20 kg
-Kick back; 2 x 10x10kg, 8×12,5 kg
-Hauisk.käsip.keskitetty; 10x10kg, 2 x 6×12,5 kg
-Ja treenin jälkeen fillarilla polkien 20min. 

Lauantaina oli tarkotus treenata heti aamupäivästä, mutta oli niin kauheesti touhua pitkin päivää, että loppujen lopuksi olin salilla vasta klo 19.00. Mikä osottautukin todella suureksi virheeksi. Mulla on aina ollu se ongelmana, että jos treenaan ilta kuuden jälkeen, niin kroppa jää käymään jotenkin ylikierroksille. Sitten unen saanti vaikeutuu ja kukun “pitkälle” yöhön valveilla. Nyt unen saanti venyi vain yhteen asti. Treenivuorossa poikkeuksellisesti sekä selkä, että rinta. Ja jotta olis todella tehokasta, niin tein koko treenin supersarjoina. 

-Manon spesialli liike siiville: lämmittelyt+ 3 x 10×30 kg.
-Peck deck; lämmittelyt+ 3 x 10×32.5 kg
-Penkkikone;6×50 kg, 10×50 kg, 2 x 10×55 kg
-Ylätalja kapea kahva; 10×35 kg, 10×40 kg, 2 x 10×45 kg
-Alaspainallus taljassa; 10×40 kg, 2 x 8×45 kg
-Vinopenkki käsipainoilla; 3 x 15×10 kg
-Fillarointia 30min.treenin jälkeen. 

Sunnuntai tulisi pyhittää lepopäiväksi, mutta ei taida päteä kisoihin valmistautujilla. Treenivuorossa vatsat, olkapäät ja ojentajat.

-Vipunostot kiertäen (eli eteen ja sivulle samalla liikkeellä) 3 x 8×6 kg TOSI RASKAS!
-Pystysoutu taljassa; 3 x 8×45 kg
-Dippi (jalat penkillä); 3 x 10×10 kg
-Vipunostot taakse käsip; 10×6 kg, 3 x 10×8 kg
-Ojetajat narulla pudottaen; 20×25 kg, 10×20 kg, 10×15 kg
-Lopuksi vatsat taljassa, vatsakonella ja alavatsoja pumpaten (en laittanu painoja ylös). Ja sykkelöintiä 20 min.perään 

Tällä viikolla aamulenkkejä 5 kipaletta ja 60 minuuttia kerralla. Oikean jalan jalkapohjassa tuntuu ajoittain kummaa kiristelyä. Olen sitä venytellyt ja hieronut ite, mutta nyt olen saanut aikaiseksi tilattua siihen vaivaan apua fysioterapeutilta. Ensiviikolla tapaaminen hänen kanssaan. Paino ei ole laskenut tällä viikolla kuin 200g, joten tämä ketoositarina tais tyssätä jo tähän. 

Viikko 37

Heti maanantaina oli se tapaaminen fysioterapeutin kanssa. Ja vikahan löyty heti. Mulla on oikee jalka melkein lättäjalka. Paino tulee kävellessä todella epätasaisesti jalkapohjalle, siitä kipeytyminen johtuu. Jotta kipu saataisiin mahdollisimman nopeasti laukaistua sekä jalkapohjan lihakset rentoutettua, niin hän antoi jalalle ultraääntä, hierontaa ja akupunktiota. Mä olin kauhuissani, kun alettiin puhumaan neuloista ja pistämisestä, koska en oo koskaan ollut akupuntiohommissa potilaana. Mutta rohkaistuin ja olin todella yllättynyt, kuinka tehokasta se oli. Aluksi kipu tuli todella sähköiskun lailla tiettyihin pisteisiin, mutta ihana lämpö ja rentous tuli melekein välittömästi sen tunteen jälkeen. Täytyy jopa oikein kehua, että suosittelen kokeilemaan. Harmittaa, kun en oo aikaisemmin tajunnut kokeilla. Akupunktiolla olisi voinut välttyä tenniskyynärpääleikkaukseltakin, ehkä. 

Keskiviikkona rinta ja ojentajatreeni. Treenipäiväkirja jäi kotiin, mutta improvisoin tekemällä sotilaspenkkiä kisapainolla, lisäliikkeinä lattiapenkkiä kevyesti ja rintaa ristikkäistaljassa. Ojentajat sai hyvin lämpöö jo penkkiliikkeissä, joten otin vain pumppaamalla pitkiä sarjoja taljassa suoralla kahvalla ja narulla. Tehokas improvisoitu treeni ja nopee. Fillarointia 30min treenin päälle. 

Perjantaiaamuna kurkussa ahisti joku kaktus, mutta sinnillä kävin käpyttelemässä, kuten monena muunakin aamuna normaalin tunnin keikan. Töistä suoraan salille treenaamaan selkää ja hauiksia. 

-Ylätalja eteen leveä kahva; lämmittelyt+ 3 x 6×60 kg 🙂
-Hauiskääntö taljassa keskitetysti; lämmittelyt+ 3 x 6×20 kg
-Manon liike siiville; 10×30 kg,3 x 10×35 kg
-Keskitetty hauisk.käsip; 6,6,5×12,5 kg (oik.), 8,7,6x 12,5 kg (vas.)
-Kulmasoutu käsip; 7,6,6x 22 kg (oik.) 10,10,9×22 kg (vas.)
-Hauisk.käsip.istuen; 3x10x10 kg (kevyt)
-Fillarointia 20min treenin jälkeen. Olin tyytyväinen treeniin ja itseeni, sillä kurkku oli iltapäivästä jo ihan sikakipee..nyyh.ja taas tulossa kipeeksi. 

Lauantaina oli tarkotus mennä treenaamaan aamusta ennen kuin appivanhemmat tulee kylään, mutta niinpäs jäi. Nimittäin kurkku oli kaktuksena ja kuumettakin pukkaa. Joten suosiolla olen menemättä salille ja aamulenkille. Mua ottaa niin päähän tää kipeenä oleminen. Nyt alkaa huomaamaan niitä juttuja, mitä kaikkee tulee eteen kun röörit ei oo kunnolla auki ollenkaan. Puhun siis taas töissä käytettävistä kemikaaleista ja niistä höyryistä, mitä siellä hengittelen päivät pitkät. 

Elikäs lauantai ja sunnuntai meni ihan kurkkukipua ja kuumetta potien. Kattellaas, että selviänkö tästä maanantaina ollenkaan töihin.

Viikko 38

Summa summarum…Vai miten se menikään. Viikot ennen 2008 Fitness Expon sotilaspenkkipunnerruksen SM-kisoja huristivat menemään niin nopeasti, ettei meinannut perässä pysyä. Olin lajin puolesta monessa touhussa mukana ennen kisoja. Yksi pidennetty viikonloppu (viikko 39) meni Lahdessa Puolustus- ja turvallisuusalan messuilla. Sotilasurheiluliitolla oli oma standi, jossa meillä oli myös penkki ja raudat mukana. Yleisö oli innoissaan, kun pääsi kokeilemaan millain rauta kulkee. Samassa tapahtumassa oli joukkueviranomaiskilpailu, jossa kilpailivat pelastusopiston, poliisikoulun ja maanpuolustuskoulun oppilaat toisiaan vastaan. Lajeina kisassa oli sotilaspenkkipunnerrus, leuanveto ja soutu. Sain olla mukana harjoittelemassa tuomarointitehtäviä. Toi viikonloppu oli melko raskas kropalle, kun joutu seisoskelemaan pitkät päivät jalkojen päällä. Kävin pari kertaa sauvakävelemässä Vierumäen maastossa, jossa yövyimme tapahtuman aikoihin. Treenaamaan ei jaksanut ja kerinnyt, kun päivät venyivät niin pitkiksi. Ruokapuoli sujui kuitenkin siistinä, sillä kulettelin eväitä joka paikkaan mukanani. 

Mulle iski äkillinen kurkku- ja nielutulehdus, jonka takia jouduin olemaan sairaslomallakin 5pv. Treenaamaan en mennyt sinä aikana ollenkaan, vaikka kuumetta ei nostanukkaan. Loppuajan sain olla terveenä ennen kisoja. 

Kävin myös “korkeanpaikan leirillä” Kemissä (viikolla 38) treenaamassa Body Centerillä. Treenit sujuivat ihan hyvällä mallilla loppuun asti. Huippukunto jäi kuitenkin saavuttamatta, kuten oli odotettavissakin. Monet sairastelut kevään ja syksyn aikana pudottivat peruskuntoa, samoten koko aikainen limaisuus töissä käytettävien kemikaalien takia. Ruokapuolella tein omia viritelmiä paniikin iskiessä, joten sen sössin ihan omaa tyhmyyttäni. Ketoosidietti alko todella hyvin ja paino tippukin jonkin aikaa kiitettävästi. Mutta kokonaiskalorien ollessa liian alhaalla, mikään ei toiminut tarpeeksi hyvin loppuun asti. Niinhän siinä sitten kävi, että kiire tuli painon kanssa! 

Viikko 40

Saunassa tuli viimesenä iltana ennen kisoja istuttua niin kovasti, että hotellin naisten saunasta palo vastukset 😮 Eipä auttanu muuta kuin mennä miesten puolelle istumaan loppuajaksi. Mulla oli tsempparina kaverini Maiju. Mie istuin lauteilla löylyssä ja vingutin iholta hikeä pankkikortilla ja pyyhkeellä, Maiju piti oven rivasta kiinni toisella puolella ja huusi,että; “siehän istut sielä vielä pitkään!” Eipä auttanu muuta ku istua. Henki meinas lähtee, aika kului yhteensä saunasessioon 3 tuntia ja 20 minuuttia. Lupasin ittelleni, että anti olla viimene kerta saunomassa tolleen. Kun kisapäivän aamu koitti, paino oli niin alhaalla, kun pitikin. 

Kovia oli tytöt punnertaan. Olin ajatellut, että olisin ihan tyytyväinen 4 tai 5.sijaan. Huomioon ottaen illan saunomiset, kuinka ne vetää ihmisen sippiin. Sain puristettua vaivalla 31 toistoa. Tulokseen en ollut todellakaan tyytyväinen, koska ennätys on 41. Kuitenkin sain sillä pokaalin ja 3.sijan. Aina ei pääse huippukuntoon, ehkä kerran eläessään. Seuraavalla viikolla oli Puolustusvoimien kisat kamppailupäivilläVekarajärvellä. Ihmeellistä kyllä, sain paremman kunnon päälle siellä. Tein saman 31 toistoa, vaikka tangossa oli 2,5kg enemmän kuin Fitness Expon kisoissa. Tottahan se oli päivän selvää, kun ei tarvinu saunoo ja sai syyäkki hyvin. 

Nyt oli kisailut kisailtu vuodelta 2008. Oli tarkotus vielä osallistua maksimisotilaspenkkiin marraskuun lopulla, mutta suunnitelmat meni siinäkin uusiksi. 

Sain sellasen lääkityksen päälle limaisuuden takia, joka veti ihan sipiksi. Treeni ei kulkenu ollenkaan ja hengittäminenkin teki hankalaa. 

Viikko 52

Nyt on katse suunnattu vuoden 2009 kisoihin. Ruokavalio on tarkastettu valmentajalla ja puhelimen kautta tulee ohjeita kerran viikossa, miten mennään eteenpäin. Nyt ei ens vuoden kisat voi ainakaan ruokavalion ja dietin suhteen mennä mäkeen. Ainoo, mikä voi mennä pitkälle mettään on treenit. Arveluttaa ja hirvittää jo valmiiksi, millanen keuhkojen kunto on ens vuonna. Allergiatestit ja erikoislääkärin vastaanottolla hyppelyt on alkuvuoden ohjelmassa. Katotaan millasta tuomiota sieltä tulee. 

Kaikille lukijoille Treeni-intoa ja oikein hyvää alkavaa Uutta Vuotta 2009!