Teksti ja kuvat Eero Räsänen
Taito, olit pitkään suomalaisen painonnoston ja voimanoston kärkimiehiä. Mitkä olivat parhaat tuloksesi ja parhaat saavutuksesi näissä nostolajeissa?
PAINONNOSTO:
Sarja alle 110 kg
punnerrus 192,5 kg PE
tempaus 170 kg PE
työntö 213 kg PE
yhteistulos 542,5 kg PE kolmella nostolla (punnerrus+tempaus+työntö)
Yhteistulos 377,5 kg PE kahdella nostolla (tempaus+työntö)
Sarja alle 110+ kg
tempaus 175 kg
työntö 217,5 kg
yhteistulos 392,5 kg SE,PE
Olympialaiset: 2 olympialaiset, Munchenissä sijalla 10.
MM -kilpailut: 4 kilpailuissa, tulossijoilla 6-10
EM ” : 5 kilpailuissa, Madridissa tempauksessa hopea
SM ” : Kulta -76, -72, -71
VOIMANOSTO
Sarja alle 110 kg
jalkakyykky 300 kg
penkkipunnerrus 195 kg
maastaveto 320 kg
yhteistulos 815 kg
Sarja yli 110 kg
jalkakyykky 405 kg SE,EE
penkkipunnerrus 225 kg EE
maastaveto 362,5 kg EE
yhteistulos 985 kg EE
MM -kilpailut: Kulta -77, Hopea -78, -76
EM ” : Kulta -79, -78
Edellä mainittujen lisäksi lukuisia poliisien painonnoston ja voimanoston SM, PM ja EM kilpailujen kärkisijoja
Onko jollakin kilpailulla tai urheilusaavutuksellasi sinulle erityistä merkitystä?
Jokainen kilpailu on omanlaisensa ja jokaisesta on jäänyt pääasiassa mukavia muistoja. Ensimmäinen painonnoston suomen mestaruus kyllä tuntui makealta, samoin voimanoston maailmanmestaruus Perth:ssä Australiassa. Niitä on mukava muistella.
Ennätyksesi kyllä ovat hurjaa luokkaa, mutta oliko tavoite vielä korkeammalla?
Tavoitteenani oli voimanostossa ensin rikkoa 1000 kilon raja ja painonnostossa (tempaus ja työntö) 400 kilon raja. Tämän jälkeen oli tarkoitus keskittyä pelkästään voimanostoon, jossa uskoin pystyväni noin 1100 kg:n tulokseen. Pidin sitä hyvänä tavoitteena ja tuloksena itselleni, sillä olen pienikokoinen tuollaisiin rautoihin, 175 cm ja luustonikin on melkein hento. Valitettavasti loukkaantuminen vuonna 1979 esti kovan harjoittelun jatkossa.
Miten alunperin innostuit voimailusta?
Olen syntynyt Orimattilassa 14.9.1942 ja varttunut maatilalla, jossa voima on tarpeen päivittäisissä töissä. Tunsin mielenkiintoa voimaa kohtaan jo lapsena, ja havaittuani olevani poikien leikeissä usein niskan päällä, päätin kokeilla kuinka rauta nousisi. Sain ensi yrittämällä suorille käsille 62 kiloa ja siitä se kipinä voimailuun sitten syttyi. Nuorena hiihdin, pyöräilin, pelasin myös pallopelejä ja harrastin muutakin urheilua aktiivisesti. Tuloksista voisi mainita korkeushyppyennätykseni 170 cm, joka oli sama kuin silloinen oma pituuteni sekä 100 metriä pikamatkan aikaan 12,1 s. Nopeus ja kimmoisuus jotka ovat olleet tärkeitä painonnostossa ovat varmasti perua nuoruusvuosien monipuolisesta urheilemisesta.
Miten alussa harjoittelit?
Ennen armeijaa harjoittelin useita vuosia määrätietoisesti pääasiassa kehonrakennusta itse valmistamillani välineillä. 50 -luvulla ei ollut harjoittelusta tai harjoitusohjelmista saatavilla kovinkaan paljon materiaalia. Seurasin lehdistä urheilutuloksia ja yritin haalia käsiini kaiken mahdollisen tiedon jota voisin harjoittelussa käyttää. Aluksi otin mallia jokapoika-lehden nuoren miehen kunto-ohjelmasta, ja Niilo Salon peruskunto-ohjelmasta joka perustui harjoitteluun painoilla, jousilla ja hiekkasäkeillä. Sitten löytyi Arne Tammerin kehonrakennusohjelma ja kirjakaupasta Bruno Nybergin painonnostotekniikka, joista sain perustiedot liikkeistä ja nostotekniikasta kuten myös Antilan kirjasta, jossa oli kuvattu nostoliikkeet selkeästi vaihe vaiheelta. Vanhempieni maatilalta oli jonkin verran matkaa Orimattilaan, joten harjoittelin enimmäkseen kotosalla itse tekemilläni sementtikiekoilla ja vesijohtoputkesta tehdyllä tangolla. Harjoitustilassa ei ollut lämmitystä ja pakkasella jouduin lämmittämään tankoa kynttilällä jotta pystyin paljain käsin tankoon tarttumaan. Tumput kädessä eivät sormet riittäneet tangon ympäri. Olin kuitenkin niin innostunut asiasta etteivät vaatimattomat olosuhteet tai välineet harjoittelua haitanneet. 18 ikäisenä lähdin Lahteen piirikunnallisiin painonnostokilpailuihin, jossa voitin sarjani ja urheiluharrastukseni suunta tuli lopullisesti valittua. Sitten piti mennä armeijaan ja harjoitteluun tuli vuoden tauko.
Kuvia Taiton painonnostotekniikasta -70 luvun alkupäästä:
Miten jatkoit harjoittelua armeijan jälkeen?
1963 loppuvuodesta armeijan jälkeen otin aika kovaa voimaharjoitelua joka päivä, eli 7 harjoituskertaa viikossa. Joka toinen päivä ylävartalo joka toinen päivä jalat, vatsa ja selkä, lisäksi harrastin vielä silloinkin yleisurheilua, korkeus- ja pituushyppyä sekä lenkkeilyä jotta jaksoin harjoitella painojen kanssa. Näin jatkoin kunnes vuosikymmenen puolessa välissä tuli ammatinvalinta ja perheen perustaminen. Silloin harjoittelu jäi vähemmäksi, mutta oli kuitenkin säännöllistä (65-67). Vuosikymmenen lopulla pääsin töihin Lahteen ja samalla parempien harjoitteluolosuhteiden ja -välineiden pariin. Yksistään se että saattoi käyttää oikeata laakeroitua painonnostotankoa oli jo merkittävä parannus harjoittelussa. Vuodesta 1969 alkoikin sitten yhtenäinen harjoitusjakso, joka kesti muutamaa loukkaantumista lukuunottamatta yhtäjaksoisesti täydet 10 vuotta. Tämän jakson aikana käytin kaiken vapaa-aikani harjoitteluun, ilman kesälomia tai muita taukoja.
Milloin innostuit voimanostosta?
Olen aina pitänyt voimaharjoittelusta ja voimanostokisoista. Montrealin olympiakisoista palattuani 1976, ajattelin yrittää ottaa maksimaalisen voiman irti kehostani Moskovan olympiakisoihin 1980 mennessä. Tätä varten lisäsin ohjelmaani myös voimanoston ja harjoittelin siitä lähtien sekä perinteistä painonnostoa että voimanostoa samanaikaisesti, siirtäen harjoittelussa painopistettä lajista toiseen kilpailujen mukaan. Haittana tästä ahneudestani kahteen lajiin oli se, että en koskaan harjoitellut riittävästi esimerkiksi voimanostoa, enkä mielestäni saavuttanut siinä läheskään maksimiani.
Miten kahden lajin harjoittelu rinnakkain oli mahdollista?
Harjoitteluohjelmani poikkesi varmasti paljonkin muiden nostajien harjoittelusta. Harjoittelin kuusi kertaa viikossa 2-4 tuntia kerrallaan. Ohjelmani koostui yhtä aikaa kumpaankin nostomuotoon tähtäävistä harjoitteista, kunnes noin 3-4 viikkoa ennen kilpailuja siirryin asianomaisen lajin harjoitteluun kokonaan. Tästä syystä voimanostokilpalluihin keskittyminen kesti vain nuo 3-4 viikkoa, joiden aikana pyrin totuttamaan kehoni koviin painoihin, ja nostin paljon maksiminostoja 1-3 toistoina myös apuliikkeissä. Harjoitusten tehoa nostin mahdollisimman rajusti loppua kohden, joskin viimeinen viikko ennen kilpailua tekee poikkeuksen ja sen aikana pyrin palautukseen keventämällä painoja ja vähentämällä harjoituskerrat kolmeen tai neljään.
Kuvat ovat luultavasti vuodelta 1975
Millainen oli tyypillinen treeniviikko?
Tavanomainen rytmi oli sellainen, että joka toinen päivä otin pääliikkeinä penkkipunnerruksen ja jalat sekä joka toinen päivä maastavedon. Lisäksi otin apuliikkeitä kunakin päivänä 3-6 erilaista. Tällainen harjoittelu ei varmaankaan ole paras mahdollinen voimanostoa ajatellen, mutta se osoittautui sopivaksi kohdallani kumpaakin nostomuotoa ajatellen. Säännöllisyys on tärkeätä harjoittelussa, sillä kevytkin treeni on parempi kuin jättää harjoittelematta kokonaan. Samaten pitää oppia kuuntelemaan omaa kroppaansa ja arvioimaan sitä miten kovaa treeniä se milloinkin kestää, jotta voi tarpeen vaatiessa keventää tai kiristää harjoittelua. Itse testasin kuntoani kerran kuukaudessa, ellei sattunut sopivasti kohdalle kilpailua.
Kuvat on vuodelta 1978, jolloin Taito tuli harjoituksiin työpäivän jälkeen klo 21.00. Kuvissa on rautaa 180 kg, jota hän veti ensimmäisen rinnalle raakana, toisen puolikyykkyyn ja kolmannen kyykkyyn.
Miten valmistauduit kilpailusuoritukseen?
Voimanostokilpailuissa suoritin, niinkuin ennen harjoitustenkin aloittamista, 10-15 minuutin notkistavan voimistelun, joka lähinnä sisälsi venytyksiä. Ennen kutakin nostomuotoa suoritin muutamalla kevyellä painolla 5-10 sarjan, jonka jälkeen nousen 1-2 toistoin jalkakyykyssä n. 30-50 päähän aloituspainosta. Penkillä 10-20 kilon päähän ja maastavedossa 20-30 kilon päähän. Linimenttia laitoin aina kilpailuissa selkään ja jalkoihin, mutta hierontaan en koskaan tottunut. Hieronta olisi varmaankin ollut kyllä hyväksi. Osallistuin keskimäärin 10 kilpailuun vuodessa, jos lasketaan yhteen molempien lajien kilpailut. Parhaimpana vuotenani muistan kilpailleeni 19 kertaa.
Missä harjoittelit?
Lotilan koulun voimailutiloissa lahdessa oli kolmessa huoneessa harjoitustilat painonnostolle ja voimanostolle ja välineistö on hyvä, joskaan mitään hienoja laitteita ei ole. Harjoitusmahdollisuus tiloissa oli joka ilta ja harjoittelussa auttoi erinomainen toverihenki ja hurtti huumorikin.
Lukijoita kiinnostaa varmasti millaisia rautoja salilla käsittelit?
Maastavedossa on hihnojen kanssa noussut 380, maasta on irronnut 402,5. Kyykyssä yläkyykky korkealta telineiltä 510 kiloa, veto polven korkeudelta 510 ja hauiskääntö 135 kiloa. Raakana olen vetänyt rinnalle 200 kiloa ja tehnyt kulmavetoa 250 kilolla sekä punnertanut niskantakaa seisaaltaan 170 kiloa. Lisäksi muistan ottaneeni jalkakyykkyä etukautta 270 kilolla, hyvää huomenta selkäliikettä sarjana 250 kilolla sekä hypänneeni seinähyppykorkeutta 91 cm. Silloin kun punnerrus oli olympianostossa mukana otin vatsaliikettä suoralla penkillä siten että kaverit istuivat jalkojeni päällä ja toiset antoivat 180 kilon tangon käsilleni, jota kannattelin irti kehostani liikkeen eri vaiheissa. Liikkeen alavaiheessa tanko oli alavatsani kohdalla ja liikkeen ylävaiheessa käsilläni olkapäitteni tasolla, näin tuli otettua olkapäät samalla.
Seurajoukkueiden SM kilpailu 1979 Lahden urheilutalossa
Minkälaista sapuskaa kova harjoittelu vaati?
Mitään ihmeellistä ei ruokavaliooni kuulunut. Normaali suomalainen kotiruoka, joskin kovana harjoituskautena ruokavalioon sisältyi melko runsaasti lihaa, maitoa sekä yleensä vaikuaispitoisia ruokia. Myös valkuaisvalmisteet lisäravinteena rääkkikaudella olivat tarpeen. Vitamiineista C-B- ja monivitamiinivalmisteet, sekä rauta ja hivenaineet olivat kuviossa mukana.
Seurajoukkuekilpailun 1979 palkintojen jako. Taito joukkueen ankkurina vielä nostoasussa, ja varsin sopusuhtaisessa kunnossa vaikka elopainoa on 130 kiloa. Tämän jutun kirjoittaja Taiton vasemman käden puolella näyttää aika paljon hintelämmältä (109kg).
Mikä oli suhteesi alkoholiin?
Alkoholista mielipiteeni on se, että kun nostaja kaikin tavoin pyrkii huipputulokseen, niin miksi hän sitten haittaisi kehittymistä niinkin tarpeettomalla kuin alkoholin käytöllä. Alkoholista ei ole kehitykselle apua, mutta vahingollisten seuraamusten mahdolllisuudet ovat ilmeisiä.
Ehditkö voimanoston lisäksi harrastaa vielä muutakin?
Ei juurikaan jäänyt aikaa muuhun, sillä työskentelin vapaapäivinäni vanhempieni maatilalla ja ammattikirjallisuutta piti lueskella iltaisin jotta olisi pysynyt ajan tasalla. Urheilusta muodostui itselleni elämäntapa, joka on antanut hyvän fyysisen kunnon ja henkisen vireyden. Rautojen kanssa peuhaaminen osoittautui loistavaksi tavaksi irroittautua arjen kiireista ja se toi mielekästä vaihtelua elämään.
Oliko sinulla itselläsi esikuvia?
Omana esikuvanani olen pitänyt legendaarista amerikkalaista painonnostajaa Tommy Konoa. Urheilijan tulee olla esimerkiksi kelpaava muutenkin kuin urheilijana on pyrittävä elämässä eteenpäin kykyjen ja taitojen mahdollistamissa rajoissa ja tehtävä työnsä hyvin unohtamatta kanssaihmisiä. Mielestäni urheilusta ei saa muodostua ltsetarkoituksta, sillä elämässä on paljon muitakin hyviä arvoja, joita tulee vaalia.
Hopeaa voimanoston MM-kilpailuissa Turussa 1978
Taito, jäit syksyllä eläkkeelle?
Olin poliisin palveluksessa Lahden poliisilaitoksessa lähes 40 vuotta. Ennen Lahteen siirtymistäni palvelin Helsingin poliisilaitoksessa pari kuukautta. Vuodesta 1974 lähtien olin rikoskomisarion (komisarion) eri tehtävissä. Pitkä aika työssä ja työyhteisössä, joista molemmista pidin paljon, loi luonnollisesti voimakasta sitoutumista työhön, josta luopuminen eläkkeelle siirtyessäni nosti pintaan myös haikeuden tunnetta. Lähtötilaisuus käsitti ensin ns. virallisen osuuden puheineen poliisipäällikön virkahuoneessa työtovereiden läsnäollessa. Sen jälkeen oli poliisilaitoksen henkilökunnalle kahvitilaisuus. Näitä tilaisuuksia paria päivää ennen oli kahvitilaisuus yhteistyökumppaneille, mm. käräjäoikeudelle, syyttäjänvirastolle, sosiaalivirastolle, naapuripoliisilaitoksille jne. Sain monia muistolahjoja työtovereiltani ja yhteistyökumppaneiltani. Kaiken kaikkiaan lähtötilaisuudet olivat juhlavia, mutta samalla lämminhenkisiä.
Olit viimeiset ajat melko kiireinen?
Jo urheilu-urani aikana panostin paljon työhöni ja vielä enemmän kilpaurheilun päätyttyä. Hoidin myös oman toimeni ohella mm. sijaisuustehtäviä, joista syistä työpäivät venyivät useinkin pitkiksi. Mutta kun pitää työstään, ei tunteja laske eivätkä ne ole esteenä työn vaatimalle päivän pituudelle. Kieltämättä nyt on tuntunut oudolta, kun työhön lähdöt ovat jääneet pois. Onneksi olen aamu-uninen, joka on edesauttanut melko hyvin sopeutumaan aamulähtöjen pois jääntiin.
Mitenkä eläkepäivät kuluvat?
Vaikka eläkeläisen pesti onkin mielestäni (ainakin vielä tässä vaiheessa) aika turhanpäiväinen ja heikosti palkattu pesti, olen siihen jotenkin tottunut siitä syystä, että minulla on koko ajan ollut riittävästi erilaista tekemistä eikä aika ole tullut siinä mielessä pitkäksi. En ole kaivannut uusia harrastuksia – hyvä kun ehtisi harrastaa jo oleviakin. Kunhan saa uuden tilanteeni askelmerkit paikoilleen, niin uskon entistä positiivisempaan tulevaisuuteen.
Onko tullut liikuttua?
Aivan viimeaikoina kunnon ylläpitäminen on jäänyt lähinnä hyötyliikunnan ja joidenkin kävelylenkkien varaan. Saliharjoitukset jäivät hyvin vähiin viime vuosina, mutta tarkoitus on aloittaa ne taas aktiivisemmin. Painoni on nykyään noin 98 kg kun vielä vuoden alussa sitä oli vähän yli 100 kg.
Tuntuuko nostoura vielä kropassa?
Kyllä tuntuu, suurimmalta osalta positiivisessa mielessä. Tempauksessa loukkaantunut kyynärpääni toimii moitteettomasti. Myös loukkaantunut vasen polveni toimi melko hyvin, mutta 1997 se vaurioitui uudelleen tapaturmaisesti (ei urheilussa) ja sen jälkeen siitä on ollut vaivaa, en esim. voi tehdä kunnolla kyykkyjä enkä juosta. Tämä siis rajoittaa paljon lenkkeilyä ja saliharjoittelua. Nimenomaan urheilusta johtuvia “kolotuksia” ei minulla ole – tosin niitä muuten tässä iässä jo silloin tällöin on milloin missäkin. Kroppani on pysynyt melko notkeana ja kimmoisuuttakin on vielä tallella jokapäiväisen elämän avuksi. Kroppani on tietenkin muuttunut aktiivikauden jälkeen, paino on tarkoituksella pudonnut, joskin vyötärön kohdalta melko kitsaasti. Vaikka lihakset ovatkin sulaneet on vähän vaikea vieläkään saada valmiita istuvia vaatteita, mutta vapaa-ajan asusteita löytyy jo paremmin.
Kun muistelet nostouraa taaksepäin, tekisitkö jotakin toisin?
Jos tällä kokemuksella voisin aloittaa urheilu-urani uudelleen, tekisin varmasti useitakin asioita toisin, mutta erityisesti seuraavia:
– Harjoittelisin edelleenkin tinkimättömän säännöllisesti ja kovaa, mutta pitäisin harjoituksessa enemmän palautusharjoituksia ja palautustaukoja. Harjoittelin kovaa ja kilpailin melko paljon, koska harrastin sekä voimanostoa että painonnostoa. Olin näin jälkeenpäin ajatellen usein haitallisessa määrin ylikunnossa tai sen rajamailla. Tämä pudottaa kilpailuissa tuloksia ja vähentää harjoituksen kehittävää vaikutusta sekä lisää loukkaantumisriskiä (mm. lihasten vaurioitumista). Pitäisi malttaa kuunnella enemmän kroppaansa ja pyrkiä aina vaan suurempiin rautoihin maltillisemmin.
– Esimerkiksi työ- ja opiskelupaineet ja muut kiireet tulisi huomioida ja sovittaa harjoittelu niiden mukaan. Jos kilpailuja on paljon, ei jokaista vähemmän tärkeää kilpailua tarvitse ottaa täysillä vaan esim. raskaampana harjoituksena
– Kuumeisena tai muuten sairaana ei kilpailuihin pitäisi osallistua loukkaantumisriskin takia vaikka kilpailulla sattuisikin olemaan henkilökohtaisesti, omalle seuralle tai kansallisesti merkittäviä elementtejä. Omat loukkaantumiseni johtuivat juuri kipeänä kilpailemisesta
– Edelleen harjoittelisin myös varsinaisen työni ohella ja ehdoilla enkä ryhtyisi urheilun ammattilaiseksi, koska minulle varsinainen työ ja ammatti ovat kuitenkin ensisijaisia urheiluun nähden.
Muistot urheilu-uralta ovat mieluisia. Ehkä hieman harmittaa, etten ehtinyt saada painonnostossa rikki yhteistuloksessa 400 kg:n rajaa enkä voimanostossa 1.000 kg:n rajaa, jotka molemmat olivat täysin mahdollisia.
Onko painonnosto tai voimanosto muuttunut aktiiviajoistasi?
Olen seurannut voimailua penkkiurheilijan näkövinkkelistä enkä näin ollen ole selvillä sen nykytilasta siinä määrin, että voisin ottaa painavasti kantaa. Mielestäni päivälehdissäkin on nykyään niin vähän kilpailutuloksia ja asiapitoista tekstiä, ettei ajan tasalla oikein pysy. Mutta muutosta on varmaan tapahtunut, harjoitusolosuhteet ja -menetelmät ovat varmasti “tieteellistyneet” ja parantuneet. Joidenkin lukemieni kannanottojen perusteella yksilötasolla harjoitusmotivaatiossa saattaisi olla parantamisen varaa aikaisempaan verrattuna. Se ei sinänsä olisi ihme, sillä Kangasniemien, Kailajärvien ja kumppaneiden aikaan harjoitusmotivaatio ja “harjoitusrääkki” oli aivan valtavaa ja tuotti myös kovaa tulosta.
Mitä mieltä olet “maailman vahvin mies” kilpailuista?
Vuonna 1979 minut kutsuttiin Kaliforniaan voimamieskisoihin ja olisin sinne mennyt, ellei polveni olisi juuri tuolloin loukkaantunut. Olin tuohon aikaan kovasti kiinnostunut noista kisoista. Nykyisin niissä on mielestäni ehkä liikaa “showta” televisiolähetysten perusteella, mutta kisat ovat kovia ja vaativat paljon sekä voimaa että kestävyyttä, tosin myös fyysistä ulottuvuutta, joka todennäköisesti karsii lyhyet voimamiehet pois.
Olivatko miehet ennen rautaa?
Olivat rautaa ennen, mutta ovat kyllä nykyäänkin. Nykyään ovat naisetkin rautaa ja ovat menestyneetkin todella hyvin! Nostajajoukko maailmassa on laajentunut, uusia maita on tullut mukaan ja tämä nostaa luonnollisesti huippuakin. Kehitys on yleensä kansallisestikin eräänlaista aaltoliikettä ja huipulle pääseminen tai siellä pysyminen vaatii kovaa työtä. Joten nykytilanne ei anna aihetta suureen huoleen, mutta vaatii kylläkin jokaiselta huipulla olevalta ja sinne pyrkivältä todella kovaa ja säännöllistä työtä. Kirkkailla maailmanhuipuilla on, kuten edellä jo viittasin, selvä vaikutus treenimotivaation nostamisessa ja harjoituksen koventamisessa. Tällaisia valovoimaisia huippuja tulee kyllä esiin ja silloin taso laajenee ja kärki terävöittyy kohisten “entiseen malliin” eri sarjoissa.
Kun esim. useimmat kansalaiset tavoittavissa päivälehdissä ei juurikaan ole positiivisia artikkeleita voimailusta, eivät nuoret urheiluun suuntautuessaan ainakaan laajalla rintamalla tule huomioineeksi myös voimailun mahdollisuutta. Muistan itse saaneeni paljon tietoa ja innoitusta myönteiseen sävyyn kirjoitetuista artikkeleista, joissa kerrottiin silloisten kansallisten ja kansainvälisten huippunostajien harjoittelusta, kilpailuihin valmistautumisesta ja kaikesta muusta asiaan liittyvästä. Uskon että tämäntapaisia asiallisia artikkeleita tarvittaisiin tänäkin päivänä.
Keinot harrastajapohjan laajentamiseksi ovat merkityksellisiä, koska laajasta joukosta löytyy useampia tulevia huippuja kuin pienestä joukosta. Positiivisen kilpailuhengen ja paremmuuden tavoittelun herättäminen nostaa selvästi harjoitusintoa. Tämä on käytännössä todettu. Kuten edellä jo mainitsin minun tietoni nykyhetken tilasta ovat vajavaisia, josta syystä se on syytä huomioida edellä esittämäni suhteen.
Haluaisitko lopuksi kertoa Taiton ohjeita urheilussa huipulle pyrkijöille?
Pidän tärkeinä mm. seuraavia asioita:
Vaikka urheilu onkin syytä ottaa tietyllä leikkimielellä (= tosikkomaisuutta välttäen), on harjoitteluun suhtauduttava tosimielellä, jos tarkoituksena on päästä huipulle. Tämä edellyttää ainakin tinkimätöntä säännöllisyyttä harjoituksissa, selkeitä tavoitteita, harjoitusohjelman noudattamista (heikompikin ohjelma on parempi kuin ei mitään ohjelmaa), palautusharjoitusten ja lepojen kuulumista säännöllisesti ohjelmaan eli oman kehon kuuntelemista ylikunnon välttämiseksi, riittävää yöunta, oikeanlaista ravintoa ja säännöllisiä elämäntapoja muutenkin. Tavoitteen voi asettaa jonkin kilpailun suhteen, mutta myös siten, että “nostan kuukauden kuluttua enemmän kuin tänään, vuoden kuluttua paljon enemmän kuin tänään, tulen nostamaan omien kykyjeni mukaisen maksimin” ja kun pitää tästä tavoitteesta kiinni on mahdollista saavuttaa oma maksimi ja se voi olla kiloissa mitattuna hyvinkin paljon!
Koulu- ja työasiat pitää hoitaa kuntoon ajoissa. Pitkäkään urheilu-ura ei kestä loputtomiin ja sen jälkeen tulee olla jokapäiväinen elanto turvattuna. Perusasiat kuntoon.
Kehittyminen vaatii pitkäjänteistä työtä, vuosia kestävää suunnitelmallista harjoitusta. Ei saa antaa periksi, vaikka joskus kehitys takkuilisikin.
Harjoittelun tulee nuorena ja alkuvaiheissa olla hyvin monipuolista. Voima- ja tekniikkaharjoitteiden ohella tulee harjoitella nivelten liikkuvuutta, kimmoisuutta, nopeutta ja kestävyyttä vauhdittomilla hypyillä, yleisurheilulla, apuliikkeillä, pallopeleillä jne. Monipuolinen harjoittelu on tärkeää myöhemminkin.
Edellä olevat harjoitteluohjeet koskevat nimenomaan urheilussa huipulle pyrkivää, mutta on syytä muistaa, ettei voimaharjoittelu ole pelkästään kilpaurheilua varten. Se luo nimittäin monipuoliset mahdollisuudet kuntoharjoittelulle, jossa tavoitteena ei ole huippu-urheilijan ura vaan tehokas ja mielekäs oman yleiskunnon kohentaminen. Sopii erinomaisesti myös eläkeläiselle!
Muistakaa seuraava periaate kun nostatte raskasta rautaa: “Jos rauta ei nouse niin ainakin tanko katkeaa!”. Tällä tarkoitan sitä, että harrastuksessa pitää olla peräänantamatonta asennetta, ankaraa harjoittelua ja tavoitteita, mutta myös huumoria ja järkeäkin.
Toivotan kaikille mieluista toimintaa rautojen parissa!
Taito ja Eero Lahdessa elokuussa 2006