Joe Weider`s Mr. Olympia 1992 -raportti
Kaikkein arvostetuin kehonrakennuskilpailu maailmassa on Joe Weiderin Mr. Olympia. Kilpailu on pidetty aina vuodesta 1965 lähtien jolloin voittajaksi tuli Larry Scott. Larry Scotin voitokasta kilpailua oli seuraamassa 13 – vuotias poika, joka vannoi tuolloin voittavansa joskus Mr. Olympian. Meni vajaat 10 vuotta, ja tämä nuorimies voitti IFBB Mr. Universe kilpailut vuosina 1973 ja 1974. Kilpailu vastaa nykyistä IFBB MM – kilpailua. Tämä lähes kaksimetrinen, 22 – vuotias nuorukainen oli Lou Ferrigno. Oli aika toteuttaa jo nuorena poikana asetettu tavoite, voittaa Mr. Olympia kilpailu. Arnold Schwarzenegger oli hallitseva mestari jo vuodesta 1970, vietyään tittelin Sergio Olivalta. Lou kilpaili vuoden 1974 Mr. Olympiassa muttei pystynyt voittamaan Arnoldia. Seuraavan vuoden Mr. Olympiaan Ferrigno satsasi kaikkensa ja harjoitteli kovaa, mutta Serge Nubret ja Arnold Schwarzenegger olivat parempia. Arnold jätti kilpalavat tämän Mr. Olympia voiton jälkeen, kuten myös Ferrigno joka oli vasta 23 vuoden ikäinen. Ferrigno sai sopimuksen suositussa Hulk TV -sarjassa, sekä myöhemmin näytteli useassa elokuvassa mm. Hercules. Arnoldista tuli suosittu action – filmitähti. Myöhemmin hänet valittiin Kalifornian Kuvernööriksi.
Mr. Olympia voittajat vuosina 1965 – 1991: Larry Scott ( 1965 – 1966 ), Sergio Oliva ( 1967 – 1969 ), Arnold Schwarzenegger ( 1970 – 1975 ja 1980 ), Franco Columbu ( 1976 ja 1981 ), Frank Zane ( 1977 – 1979 ), Chris Dickerson ( 1982 ), Samir Bannout ( 1983 ), Lee Haney ( 1984 – 1991 ).
Suomen Turussa pidettiin 17 lokakuuta 1982, nuorten ja veteraanien kehonrakennuksen SM-kilpailut. Nuorten alle 70 kilon sarjan voittaja sanoi ensimmäisen kilpailun jälkeen tulleensa hakemaan mestaruutta. Tämä nuorimies oli Oulunsalon Juhani Herranen, jonka tulevaisuuden haaveena oli ammattilaisuus. Mutta tuskin hän osasi kuvitellakaan missä kilpailisi 10 vuoden kuluttua.
Mr. Olympia 1992
Tämä kilpailu oli monella tavalla mielenkiintoinen. Toukokuussa 1992 sain kortin Joe Weideriltä ( mainoksen ) syksyllä pidettävään Mr. Olympiaan. Innostuin heti asiasta, koska kilpailu pidettäisiin Suomessa. Hallitseva mestari Lee Haney oli lopettanut kilpailemisen, niinpä oli uuden mestarin aika.
Lee Haney oli voittanut ennätykselliset kahdeksan Sandow patsasta ( 1984 – 1991 ). Helsingissä 12.9 1992 toteutuisi jonkun kilpailijan haave. Myös legendaarinen Lou Ferrigno aikoi tehdä comebackin 17 vuoden tauon jälkeen. 40-vuotiaalla kehonrakentajalla alkoi olla viimeinen mahdollisuus voittaa mestaruus. Suomi oli isäntämaana saanut yhden paikan kilpailijalleen. Suomessa pidettiin Mr. Olympia karsinta kilpailu 16.5 1992 Helsingin kulttuuritalolla, josta voittaja pääsi Mr. Olympiaan.
Mukana kilpailussa olivat seuraavat kilpailijat sijoitus järjestyksessä: Juhani Herranen, Juhani Hokkanen, Jari Leino, Fathi Krishi, Jyrki Savolainen, Ilkka Salovaara, Pekka Virho. Kyllä! Kymmenen vuoden takainen nuorten Suomenmestari kilpailisi nyt Mr. Olympia kilpailussa. Aiemmin Suomesta vain Jorma Räty on pääsyt kilpailemaan kyseisessä kilpailussa vuonna 1981, voitettuaan edellisvuotena Maailmanmestaruuden Manilassa.
Kolea sateinen syyskuun 7 päivä ottaa kilpailijat vastaan Helsinki-Vantaan lentokentällä. Kilpailun “tähti” oli tietysti Lou Ferrigno, joka sai sille kuuluvan kohtelun jo kentällä. Kilpailijat majoittuivat Grand Marina hotelliin, ja aloittivat oman valmistautumisensa kilpailuun. Viikonloppu alkoi lähestyä, joten oli aika itselläkin pakata laukku ja lähteä “putkella” kohti Helsinkiä.
Kilpailupäivä
Lauantai 12 päivä, kilpailijat ja katsojat saapuvat Jäähallille. Odottelemme jännityksellä kilpailun alkamista olihan vahvat huhut liikkeellä, että itse Arnold Schwarzenegger olisi tulossa seuraamaan kilpakaverinsa paluuta. Tuomarit olivat valmiina, Suomesta KP Ourama ja Reima Närhi.
Kilpailut alkoivat aamukilpailulla klo 11.30. Kilpailijat kutsuttiin yksitellen lavalle. Kevin Levrone kilpaili numerolla 1, olisiko siinä myös sijoitus? Juhani Herranen kilpaili numerolla 8. Hän asettui lavalla Mohamed Benazizan ja Porter Cottrellin väliin. Herrasen Juhani oli elämänsä kunnossa eikä pettänyt kotiyleisöään. Mielestäni hänellä reidet olivat paremmassa kunnossa kuin koskaan. Lou Ferrignon tullessa lavalle, ajattelin: Siinä se Legenda nyt on! Lou oli kireässä kunnossa, silti painoa oli huimat 142 kiloa. Ferrignon jälkeen lavalle tuli Dorian Yates, joka edellisvuotena oli taistellut mestaruudesta Lee Haneyn kanssa. Silloin hän hävisi selän leveydessä, mutta nyt oli selkään ja muuallekin tullut paljon lisää “tavaraa”. Lopuksi lavalle saapui tyylikäs ja sopusuhtainen Lee Labrada. Ben Weider avasi kilpailun. Kilpailussa oli mukana myös viimevuoden amatöörien maailmanmestari Ronnie Coleman. Kilpailu aloitettiin anatomisilla asennoilla, jonka jälkeen toisella kierroksella oli pakolliset asennot. Dorian Yates, Kevin Levrone, Shawn Ray ja Lee Labrada olivat vertailussa kärkipäässä. Suurimman vaikutuksen minuun teki Kevin Levrone. Tuli tauon aika. Kisat jatkuivat illalla klo 19.00.
Iltakilpailu
Oli aika lähteä kisapaikalle ja etsiä oma paikka. Katsoin lippuani siinä luki: MR. OLYMPIA IFBB HELSINGIN JääHALLI, 12.9 1992 klo 19.00, rivi 6, paikka 75. Suora näkökenttä lavalle, vaikkakin hieman kaukana. Lippuni oli maksanut 450 mk, paikka edestä olisi maksanut 1125 mk. Iltakilpailuun pääsi mukaan 15 parasta kilpailijaa.
Sijoille 16 sijoittuneet kävivät esittäytymässä iltakilpailussa yleisölle, he olivat: Samir Bannout, Milos Sarcev, Patrick Nicholls, Ronnie Coleman, Miroslav Daskiewicz ja Juhani Herranen. Juhani Herranen ei päässyt näin esittämään hienoa vapaohjelmaansa. Vapaohjelmansa esittivät seuraavat kilpailijat. Suluissa näkyy heidän lopullinen sijoituksensa: Francis Benfatto ( 15 ), Henderson Thorne ( 14 ), Alg Gurley ( 13 ), Lou Ferrigno ( 12 ), Steve Brisbois ( 11 ), Thirry Pastel ( 10 ), Ron Love ( 9 ), Portel Cottrel ( 8 ), Sonny Schmidt ( 7 ). Ferrigno esitti vapaohjelmansa Rocky – elokuvan musiikkiin. Lou oli iso ja tiukka, mutta takareisissä ja selässä oli puutteita sekä pohkeet olivat “luonnottomat”. Osa poseerausasennoista oli ns. Arnoldin, jotka eivät sopineet Ferrignolle. Aivan kuin Ferrigno olisi halunnut näyttää olevansa niissä parempi kuin Arnold. Parasta hänellä olivat sivuposeeraukset sekä vapaohjelman lopussa esitetyt “moustit” jotka saivat yleisön huutomyrskyyn. Oli mahtavaa nähdä Ferrigno kilpailussa ja hänen comebackinsa 17 vuoden jälkeen. Itse olin “tutustunut” häneen Pumping Iron elokuvan kautta 80-luvulla. Mainittakoon, että huhu Arnoldin kisapaikalla olosta ei pitänyt paikkaansa. Arnold Schwarzenegger teki oman comebackin vuoden 1980 Mr. Olympiaan voittaen sen. Erinomaisessa kunnossa ja energisesti esiintynyt Sonny Schmidt jäi finaalista täpärästi.
Finaali
Kuudenneksi sijoittui Vince Taylor joka oli tällä kertaa “vaisu”. Viides, Mohammed Benaziza, oli kovassa iskussa kilpaillessaan viimeistä kertaa Mr. Olympiassa. Neljänneksi sijoittunut Shawn Ray oli ällistyttävässä kunnossa. Kolmas oli huippuesiintyjä ja mahtavan kehonsymmetrian omaava Lee Labrada. Wayne DeMilia venytti voittajan julistamista… Kaksi kilpailijaa seisoi lavalla käsikädessä. Toinen oli voittajan näköinen, toinen epäilevä, ja juuri hänen päänsä painui alas ennen kuin sijoitukset kuulutettiin – Kevin Levrone kakkonen ja MR. OLYMPIA 1992 DORIAN YATES . Kevin Levronen kaulaan pujotettiin hopeamitali. Oli aika palkita uusi Mr. Olympia. Kilpailun pääsponsorin Wrange Oy:n Esko Kärki onnitteli mestaria ja nosti mestarin lihaksikkaan käsivarren ylös. Lopuksi lavalle saapui itse Joe Weider ( Trainer of the Champions since 1936 ) onnittelemaan mestareita. Näin oli käyty tämä harvinainen Mr. Olympia kilpailu, joka jää kylläkin ainoaksi Suomessa. Oli hienoa olla paikan päällä todistamassa kuinka Dorian Yates voitti ensimmäisen Mr. Olympia tittelinsä.
Ps: Mohammed Benaziza menehtyi parin viikon päästä Helsingin Mr. Olympiasta, ( Grand Brix kiertueen jälkeen Hollannissa ). Syyksi kerrottiin nesteen poistoon käytetyt diureetit. Nykyisin niiden käyttö on kielletty myös ammattilaisilla. Tämä lahjakas urheilija aloitti kilpailut vuoden 1987 MM – kilpailussa voitolla. Mohammed Benaziza oli nykyajan “gladiaattori” joka antoi kaikkensa, aloitti ja lopetti voitolla. Lou Ferrigno kilpaili vielä 1993 Mr. Olympiassa ollen vielä paremmassa kunnossa (10:es). Masters Olympiassa 1994 ( yli 40 v. ) hän oli toinen, voiton mennessä Robby Robinsonille. Olev Annus Suomesta sijoittui hienosti viidenneksi. Olympia voittoa Ferrigno ei saanut, mutta haaveita pitää olla, vaikka ne eivät koskaan toteutuisikaan. Juhani Herranen kilpaili ammattilaisena vuoteen 1995 asti, kunnes teki comebackin amatöörinä 2001 SM-kilpailuihin voittaen sarjansa. Dorian Yates jatkoi kilpailemista voittaen Mr. Olympiat vuosina 1992 – 1997. Yatesin jälkeen kilpailuja on hallinnut jo 1992 Mr. Olympiassa mukana ollut Ronnie Coleman. Coleman on voittanut vuosien 1998 – 2004 Mr. Olympia kilpailut. Kuka tulee Colemanin jälkeen?
KIITOS
Joe ja Ben Weider toitte kilpailun kauas Suomeen, edes kerran saimme kokea ja nähdä sen. Järjestelyistä Suomessa huolehti Jouni Virtamo. Yhdessä Risto Isohannin kanssa hän toi kehonrakennushuiput Suomeen järjestämällä Grand Prix kilpailut 1989, 90, 91 ja 93 Helsingissä. Myöhemmin Gran Prix kilpailut Suomeen toi K.P. Ourama, joka järjesti vuosien 1997 ja 1998 kilpailut. Saimme näin nähdä koko 90-luvun ammattikehonrakentajat koti – Suomessa.
Kiitos valokuvista Tuula Kellokangas
Mr. Olympia 1992 kilpailussa,
Mano Koitila.