Teksti Mano Koitila, Kuvat Mano Koitila ja Voitto Suosaari
Pienestä Kotkan pojasta kasvoi massiivinen mies. Hieman tähän tapaan kirjoitti lehti eräästä maailman huippu voimamiehestä. Sama teksti sopii haastateltavaani. Kesällä 1986 treenasimme kotisalillani. Katsoin hänen olevan lahjakas ja kehittyvän hyvin, jos vaan motivaatiota riittäisi. Treenit hän oli aloittanut syksyllä 1985 hänen ollessa 16-vuotias.
Laitoin hänelle rouhesoijaa treenin jälkeen mukaan ja sanoin: “Saat ne ilmaiseksi.”. Ehtona oli treenitulosten parantaminen kuukaudessa tietyn rajan yli. Tulokset saavutettiin, jonka jälkeen tuli uudet tavoitteet tilalle. Käytin tietämättäni samaa “metodia” kuin Joe Weider tsempatessaan, Arnold Schwarzeneggeriä ja Franco Columbua kovempiin treeneihin. Mutta niin oli jo hänen veljensä tehnyt ennen minua, mikä ilmenee myöhemmin jutussa. Aikaa tuosta kesän 1986 treenistä on vierähtänyt jo vajaat 20 vuotta.
Tämä silloin 16-vuotias poika näytti minulle, mitä lahjakkuus tässä lajissa on. Veljeni kanssa ihmettelimme, kuinka joku voi kehittyä vajaassa vuodessa niin paljon. Itse olin jo treenannut seitsemän vuotta, joten tiesin, etteivät tulokset tule helposti. Tästä naapurin pojasta tuli hyvä ystäväni, jonka kanssa olemme tehneet yhteistyötä kaikki nämä vuodet. Piirteet, jotka kuvaavat henkilöä ovat elämänmyönteisyys, periksiantamattomuus, hauskuus ja rehtiys.
Milloin olet syntynyt ja mistä olet lähtöisin?
Olen syntynyt 8.8. 1969 Kemissä. Asuin nuoruuteni Veitsiluodon paperitehtaan kupeessa Rytikarissa.
Oliko Rytikari hyvä paikka asua?
Se oli aikoinaan saari, jossa kasvatettiin lampaita, joten se oli hyvä kasvualusta tulevalle bodarillekin ;).
Vakavasti puhuen, siellä oli hyvä viettää lapsuus. Luonto oli lähellä, joten kesäisin uimme, kalastimme, seilasimme lautoilla, pelasimme jalkapalloa, heitimme keihästä ja urheilimme muutenkin. Leikimme Paavonkarissa sodanaikaisissa juoksuhaudoissa. Talvella pelasimme jääkiekkoa ja hiihdimme. Meillä oli jopa omat pelijoukkueet eri talojen kesken.
Siihen aikaan (70-luvulla), kun suurin osa asukkaista oli lapsiperheitä, “muksuja” riitti useampaan joukkueeseen. Jotkut pelaajista siirtyivät myöhemmin “omasta” joukkueesta mm. Veitsiluodon Vastukseen. Yksi heistä oli Kari Kittilä, joka myöhemmin pelasi jääpallomaajoukkueessa. Galleriassa on joukkue kuva, jossa Kari Kittilä on kypärä kädessä.
Minä olin liian nuori silloin vielä joukkueeseen (1975), kuten myös “Junior Mr. Allas kilpailuun” 1976. Galleriassa olevasta kuvasta näkee, ettei Kehonrakennus aivan outoa ollut 29 vuotta sitten Rytikarissa ;).
Missä asut nykyään? Entä työ ja harrastukset?
Asun perheineni Hikiällä ja olen työssä oppilaitoksessa sekä omassa yrityksessä. Harrastuksekseni sanoisin opiskelun.
Oliko yrittäjäksi rupeaminen jokin “extempore” juttu?
Ei todellakaan, olin miettinyt ja suunnitellut niin kauan, että kaikki oli valmista. Silti pyrin kehittämään yritystäni koko ajan. Aina matkan varrella tulee uusia ideoita. Eero Räsäsen tullessa mukaan toimintaan uudet ideat ovat saaneet vauhtia.
Mitä kilpaurheilua harrastit ennen nykyistä lajiasi?
Jääkiekko ja pöytätennis oli ensimmäiset “vakavat” lajit. Jääkiekossa seura oli paikallinen VKV, eli Veitsiluodon Kisaveikot. Samaan aikaan harjoittelin ja kilpailin myös pöytätenniksessä. Kesällä lajini oli purjehdus. Kilpailin optimisti jollalla, minkä olin yhdessä isäni kanssa rakentanut (kuva galleriassa). Pöytätennistä eli “pingistä” pelaan nykyisin veljeni kanssa Kemissä käydessä. Joskus innostumme useamman tunnin “turnauksiin” :). (Galleriassa kuva: Aloitteleva jääkiekkoilija Kattilalahden jäällä, talvella 1975 😉 )
Miten päädyit “kolistelemaan” puntteja?
Veljeni Aki “Aksa”, houkutteli minut punttitreeneihin ollessani 16-vuotias. Aki sanoi minulle: “Treenaa kaksi kuukautta maksan siitä sinulle.”. Kaksi kuukautta meni treenien merkeissä… olin löytänyt uuden urheilulajin itselleni. Harjoittelu oli voimanoston tyylistä, joka harjoituskerta pyrittiin lisäämään painoja ;). Painoharjoittelu on jatkunut tuosta ajasta jo 20 vuotta.
Olet treenannut jo kahdeksan vuoden ikäisenä?
Isäni treenasi silloin kotona, joten tulihan sitä jonkin verran kokeiltua. Vaikka kuvista näkyy treenin intensiivisyys… kyllä minä silloin vielä keskityin “normaali” leikkeihin, kuten 8-vuotiaan kuuluukin.
Muistan kun isäsi treenasi 80-luvulla… eli olet kehonrakentaja jo toisessa polvessa?
Isäni harjoitteli samalla salilla (Luola) kuin minä, jo 50-60-luvun vaihteessa. Minä jatkoin perinteitä siirtyessäni treenaamaan sinne keväällä 1986. Isäni kilpaili jo juniori ikäisenä painonnostossa. Sijoittui 60-luvulla mm. mitali kolmikkoon Lappi-Pohjanmaa-kilpailussa. Isäni edusti paikkakunnan omaa seuraa, Veitsiluodon Kisaveikkoja. Myöhemmin 80-luvulla, mistä puhuit, isäni treenit oli enempi “bodi” treeniä. Voidaan kyllä sanoa, että toisen polven kehonrakentajia ollaan 😉
Treenasitko kotona pitkään kun aloitit 16-vuotiaana?
Reilu puolivuotta treenasin kotona, josta siirryin paikallisen työväentalon kellarissa olevalle salille. Se oli alun perin tehty painisaliksi. 80-luvulla salilla silloin käyneet Rytkösen Matti, Kylmä “Ake”, Tolvasen “Kepu”, Karin “Pera”, Torkellin “Jämä” ja Juhani Välimäki tekivät ja teettivät pääosan laitteista salille. Sali varustus ennen heitä oli painonnostotanko painoineen ja Joe Weiderin treenikurssi seinällä.
Teit itse myös koulussa jämerän jalkaprässin?
Taisi siitä tulla hieman liiankin “jämerä”. Treenikaverit “kehui” sitä treenin jälkeen: “Ihan hyvä, painojakaan ei tarvitse paljoa laittaa… Mutta olisi siihen painokelkkaan silti voinut laittaa pyörät.” Näin se laitekehittely toimii, jostain se on metallimiehen “ura” aloitettava :).
Oliko sinulla kuntosalilla joku “tsemppaaja”?
Hannu Joensuu oli henkilö joka opetti minulle, ettei isoja painoja saa pelätä. Eikä niitä pelätty! Voimataso kehittyi isoin harppauksin hänen kannustuksen myötä. Hannu on paikallinen “legenda”, joka on tunnettu voimistaan.
Miksi salia kutsutaan “Luolaksi” tai “Pöly Gymiksi”?
Se on aika “karu” sali. Taitaa viimeksi olla siivottu joskus 90-luvulla. Keväällä sen lattialle tulee jopa puolimetriä vettä, treenit joutuu silloin tekemään kumisaappaissa. Kuten Joensuun Hannu sanoi, silloin kyykkytreenejä tehdessä täytyy kieli olla keskellä suuta.
Nuorena poikana kun sinulla tuli “ryppy” rakkauteen, otit siitä kuulemma “tsemppiä” treeniin?
Kyllä, treeneihin tullessa sanoin Hannulle: Nyt minusta tulee voimanostaja, kilpailen heti kun jalkakyykystä nousee 300 kiloa.
Juniori ikäiseksi melkoisen kova tavoite… saitko 300 kiloa kyykystä?
Tein treeneissä 260 kilolla sarjaa, 270 kiloon pääsin… sitten löytyi uusi tyttö ja enää ei 300 kilon tavoite ollut maailman tärkein asia ;).
Oliko sinulla minkälaiset “välineet” tuollaisia treenejä tehdessä?
“Polvenlämmittimet” ja “tuppivyö” eli normaali kapia treenivyö sekä “villahousut”.
Missä kävit armeijan ja harjoittelitko siellä?
Kesällä 1989 menin “harmaisiin” Sodankylän Pioneerikomppaniaan. Treenasin niin paljon kuin siellä oli mahdollista. Keskiviikkoisin, kun pääsi iltalomille, menin armeija kaverini Jouni Parkkilan kanssa Sodankylän keskustassa olevalle kuntosalille treenaamaan. Muina päivinä treenasimme kasarmialueella olevalla salilla. Pyrin pitämään ravintopuolesta huolta, joten söin aina kun oli jotain tarjolla. Lisäksi oli omasta takaa tonnikalaa, ananasta yms. Kerran “mettäkeikalla” vääpeli huomasi omat eväät: “Kotka! Tänne ei omia eväitä tuoda… no syö nyt, kun olet ne tänne asti jaksanut kantaa.” Pääsin siviliin helmikuussa 1990.
Miten siviiliin pääsy vaikutti treeneihin ja kehitykseen?
Kyllä treenit tietysti oli kovempia ja kehitys parempaa. Sekä lepo ja ravinto asiat oli parempi ajoittaa kotona. Kahden kuukauden kuluttua painoin jo 20 kiloa enempi. Voimataso kohosi myös nopeasti.
Kilpailitko koskaan voimanostossa?
Tarkoitus oli alkaa keskittymään voimanostoon. Valmentajakin olisi ollut tiedossa. Nuorten sarjoissa olisi ollut hyvä aloittaa. Sitten kuulin penkkipunnerrus kilpailuista, mitkä pidettäisiin 14.4. 1991 Torniossa, aikaa kilpailuun oli viikko. Muistan kun soitin siitä sinulle, että lähdenkö kilpailuun. Sinä vastasit: “Ilman muuta, jos meinaat kilpailla joskus isommissakin, täytyy hakea vaikka tikanheittokilpailuista kokemusta. Siinä saattaa mennä “pupu” pöksyyn, jos suoraan menee kisamaan suuren yleisön eteen.”.
Mitkä fiilikset jäi tuosta penkkipunnerrus kilpailusta?
Lähdin kilpailuun ilman mitään varsinaista kisapenkki harjoittelua, ja se kyllä näkyi nostoissa. Hyväksyttyä nostoa ei meinannut saada millään. Sijoituin toiseksi sarjassa alle 100 kiloa. Mitali oli ok… mutta tulokseen en ollut tyytyväinen. Silloin päätin, etten koskaan kilpaile “keskenkuntoisena”, vaikka kuinka saisi kilpailukokemusta. Edustin kilpailussa Tornion Eko Gymiä.
Minkälainen taso kilpailussa oli?
Paras nostaja miehissä oli Oulun Kyösti Vilmi. Joka silloin oli hallitseva maailmanmestari voimanostossa. Vilmi nosti yli 125 kilon sarjassa 240 kiloa. Vilmi on moninkertainen MM-kultamitalisti. Erityisesti jalkakyykky oli Vilmin vahvuus voimanostossa. Kyösti Vilmi on yksi Taito Haara Klubin “jäsen”. Jäseneksi pääsee kaikki suomalaiset, jotka jalkakyykystä nostavat 400 kiloa. Taito Haara oli ensimmäinen suomalainen, joka nosti jalkakyykystä 400 kiloa. Paras naisnostaja kilpailussa oli Taina Hakala-Rajala, (+90 kg.) joka nosti 120 kiloa penkistä. Moninkertainen MM- ja EM-mitalisti.
Ketä kehonrakentajia oli kilpailussa mukana ja miten he pärjäsivät?
Jari Myllymäki otti hopeaa sarjassa alle 75 kiloa. Markku Viitala sijoittui kolmanneksi, ja Pasi Timonen toiseksi sarjassa alle 82,5 kiloa. Antti Koskenranta loukkasi rintansa ensimmäisessä nostossa sarjassa alle 100 kiloa. Esa Hangasmaa voitti 110 kilon sarjan kovalla 220 kilon tuloksella. Mainittakoon, että kilpailussa ei käytetty penkkipaitoja, mutta sitäkin “komeampia” T-paitoja. Itselläkin vanha treenipaita, missä kainaloissa erinomaiset tuuletus aukot.
Penkkipunnerrus kilpailussa palkinnot jakoi joku tunnettu kehonrakentaja?
Legendaarinen Jari Leino esitti vapaohjelmansa ja jakoi palkinnot. Hän oli itse valmistautumassa Night of the Champions kilpailuun, mitkä oli kuukauden kuluttua New Yorkissa. Leino oli sijoittunut edellisenä syksynä 1990 Helsinki Grand Brix ammattilaiskilpailussa kuudenneksi päihittäen mm. Nasser El Sonbatyn.
Milloin päätit keskittyä treeneissä kehonrakennukseen etkä voimanostoon?
Syksyllä 1991 kävin Oulussa katsomassa kehonrakennuksen SM-karsintakilpailun, siellä kilpaili mm. Antti Jurvansuu ja JP Pulkkinen. Ehkä silloin se lopullinen “kipinä” kehonrakennukseen tuli.
Tunsitko ketään entisiä kilpailijoita tai muita kovia treenareita kotipaikkakunnallasi Kemissä?
Silloin en vielä tuntenut ketään, mutta olin kuullut heistä. Kaikki olivat kilpailleet 70-80-luvulla. Markku Viitala ja Jari Lahtela olivat viimeksi kilpailleet. Heitä aiemmin Veli-Matti Kuijala ja Eriksonin veljekset. Joillakin kilpailut jäivät, vaikka olivat erinomaisessa kunnossa. Yksi heistä oli Kauppilan “Ykä”, jonka malli muistutti Francis Benfattoa. Myös Martti Hernetkoskella jäi kilpaileminen… perusti yhdessä Markku Viitalan kanssa Kemin ensimmäisen kaupallisen kuntosalin 31. tammikuuta 1982 nimeltään Body Center. Myöhemmin Pekka “Pietu” Kuivalainen perusti Kemiin Pietu`s Gymin. Myös hän ei koskaan noussut lavalle. Antero “Antsu” Leiti kilpaili ensimmäisenä SM-kilpailuissa 1976. Varsinainen kehitys ajoittui myöhemmälle ajalle, muttei kilpailut vuoden 1978 jälkeen. Antsun voimista sekä treeneistä isänsä kanssa kotisalillaan on legendaarisia tarinoita. Treenaa edelleen ja on hyvässä kunnossa. Antsu täytti 50-vuotta kesällä 2005. Onnittelut Pohjois-Suomen ensimmäiselle kilpakehonrakentajalle. Olet Legenda!
Jossain vaiheessa muutit Helsinkiin?
Syksyllä 1991 muutin opiskelemaan Helsinkiin, mistä sain myös töitä. Päivät telakalla rakennettiin laivoja ja illat olin talonmies “Pikkaraisena” taloyhtiössä. Treenasin lähinnä työpaikan omalla sekä City Gym ja Gold’s Gym saleilla.
Poikasi Antero syntyi Helsingissä, kätilö sanoi pojan muistuttavan isää?
Kyllä, Kätilö sanoi: “Isään on tullut, leveät hartiat ja paksut jalat.” ;). Antero syntyi kesällä 1992.
Lopulta kilpailit kehonrakennuskilpailuissa?
Ensimmäinen kilpailuni oli Noviisi SM sekä SM-karsinta kilpailut, jotka pidettiin Lahdessa 16.10. 1993. Sarjani oli alle 80 kiloa. Kilpailut meni todella hyvin, vaikka sarjaan pääsemisen kanssa oli ongelmia. Olin tyhmyyttäni tarkkailut aamupainoa, kun punnitus kilpailuun oli illalla. Punnitusta edeltävänä iltana painoa oli vielä vajaat 2 kiloa liikaa. Istuin kyseisen illan saunassa vaatteet päällä, jonka jälkeen menin puntarille… 81,8 kg, ei mitään vaikutusta. Punnituspäivän aamuna söin 50 g kaurahiutaleita, jonka jälkeen olin iltaan asti syömättä ja juomatta. Punnituksessa paino oli 79,8 kg… yes! Välittömästi alkoi armoton tankkaaminen. Kilpailupäivänä paino oli n. 82 kiloa.
Kuka tai ketkä olivat ne, jotka auttoivat ensimmäiseen kilpailuun?
Veli-Matti “Vele” Kuijala antoi dieetti vinkkejä. Vele itse kilpaillessaan sai vinkit Maailmanmestari Jorma Rädyltä, jonka Hi-Man Sport seuraa edusti. Vele oli aina kireä ja huippuesiintyjä kilpailuissaan. Kuukausi ennen kilpailuja kävin Rovaniemellä JP Pulkkisen (MM – 3) “syynissä”, joka antoi myös vinkkejä kilpailuun. Myös Kiki Ruoho, jonka salia, Kikin Kuntokeskusta, edustin Lahden kilpailuissa. Niin ja sinähän se Mano teit vapaohjelman ja olit huoltajana.
Oliko jälkeen päin katsottuna, ensimmäinen kilpailu valmistautumisesi oikea?
Mitään “kikkailuja” ei käytetty, eikä kyllä tiedettykään niistä. Rasvat vedettiin dieetillä minimiin ja punnitusta ennen pakollinen “paasto”, jotta pääsi sarjaan. Kun pääsin punnituksen jälkeen tankkaamaan evästä “koneeseen”, paisuin kuin pullataikina, olin letkuilla koko mies. Nesteitä nautin ihan tarpeen mukaan, eli en pantannut. Kyllä siinä kilpakaverit katsoivat, kun minulla oli 1,5 litran vesipullo mukana. Pumppihuoneessa oli rento fiilis ja en jännittänyt kilpailua. Muistan, kun tulin vapaohjelman jälkeen lavalta pois, Juha Kanervisto (MM – 6) nyökkäsi ja sanoi: “Hyvä!”. Silloin sain varmuuden, että olin kunnossa ja ohjelma oli mennyt hyvin.
Paljonko painoit ennen kisadieettiä?
Painoni oli ollut 100 kiloa jo pitemmän aikaa. Ennen varsinaista dieettiä “siivosin” ruokavaliota. Keväällä 1993 massat oli 95 kiloa, eli 15 kiloa oli kilpailuihin kiristettävää. Kesällä paino oli 90 kiloa, jolloin olin jo aika hyvässä kunnossa. Pääsin sarjaan alle 80 kiloa, “väkisin”. Dieetti oli rankka, mutta toimiva. Olin kuntooni todella tyytyväinen.
Miten sijoituit Lahden kilpailuissa?
Taistelin kummassakin kilpailussa voitosta… Noviisi SM-kilpailussa mestaruuden vei Heikki Viljanen, minä olin hopealla ja pronssia vei Ari Miinalainen. SM-karsinta kilpailun voitti myös Heikki Viljanen, minä olin taas hopealla, pronssia vei kokenut Karri Kolehmainen.
Heikki Viljanen taisi olla kova kilpailija?
Hän oli ylivoimainen vuoden 1993 kilpailuissa voittaen kaikki kilpailunsa. Ei jatkanut kilpauraansa vuoden 1993 jälkeen. Lopetti näin lyhyen uransa “voittamattomana”. Muistan kuinka meillä oli kova kilpailu lavalla ja huoltajillamme oma lavan reunalla :). Lahden kilpailuista on hyvät muistot. Terveiset Heikille ja hänen huoltajalle, missä nykyjään olettekaan.
Siirryit näiden kilpailujen jälkeen yleiseen sarjaan?
Kilpailin SM-kilpailuissa vuosina 1993, 1994, 1995, 1997 ja 2004 sekä SM-kilpailuja ennen karsintakilpailuissa. Olen kilpaillut toistakymmentä kertaa kehonrakennuksessa.
Et kilpaillut vuoden 1996 SM-kilpailussa?
Treenasin hyvin koko vuoden, mutta katsoin parhaaksi pitää välivuoden. Olinhan kilpaillut kolme vuotta “putkeen”. Autoin kuitenkin kaveriani Kai Sakkoa hänen valmistautuessa Noviisi SM-kilpailuunsa. Kaitsu sijoittui pronssille ensimmäisessä kilpailussaan.
Miten 1990-luvulla karsinta SM-kilpailuihin tapahtui?
Yleensä täytyi voittaa Noviisi SM-kilpailun mestaruus, tai SM-karsinta kilpailussa sijoittua kolmen parhaan joukkoon. Eli saattoi joutua karsimaan useamman kerran. Oli myös mahdollisuus jäädä ns. rannalle ruikuttamaan. Ei auttanut kuin treenata vuosi kovaa ja yrittää uudelleen.
Itse selvisit kuitenkin ensimmäisenä vuonna SM-kilpailuun?
Lahden SM-karsinta hopea toi paikan 1993 SM-kilpailuihin Helsingin kulttuuritalolle. Lähdin kilpailuun luottavaisena, olinhan karsintakilpailussa voittanut mm. Karri Kolehmaisen. En ollut edes istunut SM-kilpailujen katsomossa, nyt kilpailisin itse lavalla.
Sopiiko sinulle, että laitan SM-kilpailuistasi “Historia” sivuille myöhemmin enempi juttua?
Kyllä se käy.
Sinulla oli kilpailemisesta välillä seitsemän vuoden tauko, miksi?
Lopetin 1997 SM-kilpailuun, olin saanut kilpailemisesta tarpeeksi. Olin treenannut kuusi vuotta kilpailuja ajatellen. Keskityin nyt opiskeluun ja uuteen työhöni Riihimäellä.
Et kuitenkaan aivan jättänyt lajia, kävit seuraamassa kilpailuja?
Kävin seuraamassa kavereitteni kilpailuja. Vuoden 2000 SM-kilpailuissa kilpaili mm. Kai Sakko ja Tommi Kaukinen. Kaitsu muutti kilpailuja ennen Riihimäen asuntooni valmistautumaan. Pääsin näin “kisafiiliksiin”, kun vielä olin huoltajana hänelle kilpailussa. Kaitsu sijoittui viidenneksi kovatasoisessa sarjassa alle 80 kiloa. Tommi Kaukinen otti hopeaa sarjassa alle 70 kiloa.
Miten innostuit itse tekemään 2004 comebackin ja oliko paluu vaikea?
Jukka-Pekka “Pate” Nousiainen kilpaili 2003 SM-kilpailussa ja olin kannustamassa, kun hän voitti Noviisi SM-kultaa. Kilpailuja seuratessa tuli olo, että “pakko” tehdä comeback. Sain opiskelut päätökseen keväällä 2004. Otin paluun SM-kisoihin uutena haasteena. Kilpakuntoon pääseminen on aina kovan työn takana. Olin kuitenkin harjoitellut koko kilpatauon ajan 1-3 x vko ja pitänyt painoni kurissa. Lihasmassa oli säilynyt vähemmälläkin treenillä. Kun keväällä 2004 tein päätöksen aloittaa dieetin syksyn kilpailuihin, kaikki meni suunnitelmien mukaan.
Miten comeback onnistui?
Ensimmäisen kilpailun voitin (Tampere SM-katsastus, alle 90 kg.), SM-kilpailussa sijoituin neljänneksi sarjassa alle 87,5 kiloa. (historia sivuilla raportit näistä kilpailuista ja galleriassa kuvia)
SM-kilpailun katsomossa oli innokas 7-vuotias poika kannustamassa sinua?
Kannustaja oli poikani Miikka, joka syntyi 1997 SM-kisojen aikaan. Nyt Miikka oli kannustamassa isäni kanssa, kun tein comebackin.
Touhusit muutakin SM-kilpailun aikana?
Olimme vastaperustetun JK Kuntofitness yrityksen kanssa Fitness Expo messuosastolla. Osastollamme kävi runsaasti väkeä, messut onnistuivat oikein hyvin. Kilpailun jälkeen juhlimme osastollamme Pate Nousiaisen kultamitalia ja minun neljättä sijaa (historia sivuilla raportti messuista ja galleriassa messukuvia).
Pidit aina ennen kilpailuja “leirin” Luolassa?
Noin kuukausi ennen 1993-1995 SM-kilpailuja kävin aina Kemissä ja treenasin luolassa. Sieltä haettiin tsemppiä viimeisen kuukauden “rutistukseen”. Samalla tarkastettiin kunto ja vapaohjelma. Kuvasimme myös treenit videokameralla.
Muistatko jotain treeni tuloksia ensimmäiseen kilpailuun valmistautuessasi?
Kesällä 1993 tein dieetillä ollessa, Helsingin Gold’s Gymillä pää alaspäin penkkiä 3 x 230kg. Niskan takaa punnerrus tangolla 6 x 120 kg ja 3 x 130kg. Käsipaino punnerrus 6 x 55kg (hartia).
Loukkasitko koskaan treeneissä itseäsi?
Rintalihaksen loukkasin kaksi vuotta myöhemmin, kun tein vinopenkkiä 200 kilolla. Isompaa vahinkoa ei onneksi tullut, mutta se muutti treeni tavan.
Paljonko painat harjoituskaudella ja kuinka pitkä olet?
Valmistautuessani vuoden 1997 SM-kilpailuihin painoin 115 kiloa. Sain itseni väkisin sarjaan alle 90 kiloa, se vaati 25 kilon diettaamisen. Nykyisin painan noin 100 kiloa. Näin pääsen lyhyemmässä ajassa kisakuntoon. Pituutta on 173 cm.
Kuka kuvasi kilpailusi?
Vuosien 1993-1997 kilpailuvalokuvat on ottanut pääosin Voitto Suosaari, kiitos hänelle niistä.
Piristyikö kilpailutoiminta kotipailkkakunnallasi taikka sen läheisyydessä kilpailemisesi myötä?
Aina se vaikuttaa, kun joku ensin lähtee kilpailuihin. Olin ensimmäinen kilpailija kehonrakennuksessa 90-luvulla. Myöhemmin 90-luvun aloitti kilpailemisen Mikko Lohi ( Noviisi SM – 2 ), Kai Sakko ( Noviisi SM – 3 ), Mika Kärki ( Tampere-Cup – 4 ), Ari Teppola ( Noviisi SM – 2 ), Ari Uusitalo ( + 90 kg, Noviisi SM – 1). 2000-luvulla Sami Moilanen ( – 80 kg, Nuorten SM – 1 ), 2001 Jari Leppänen ( – 90 kg, SM – 7 ), 2003 Mika Mäkinen ( – 80 kg, Noviisi SM – 2 ), 2004 Hanna Linden-Salo ( SM – 2 ). 2005 Mika Arstio ( – 80 kg, Noviisi SM – 1), 2007 Juha Kåhlman ( + 90 kg, Noviisi SM – 1 ), Marko Aho ( – 90 kg, Noviisi SM-4 ), 2008 Antti Kotvio ( + 90kg, Noviisi SM – 2 ), Kerttu Koitila ( SM – 1 ), 2010 Jarno Leppiaho ( – 90 kg, Noviisi SM-2 ), Juha-Pekka Koutonen ( – 90 kg, Noviisi SM-7 ).
Kilpailijoita on tullut myös fitnesiin?
Ensimmäinen Fitness-kilpailija oli Tuula Kellokangas keväällä 1993, tavoitteena silloinen Ms. Fitness Finland. Ensimmäinen Body Fitness -kilpailija oli Johanna Kauppila, syksyllä 2002. Jatkoa seurasi Mari Tirroniemen erinomainen menestyminen Body Fitness -kilpailuissa 2003 keväällä. Mari voitti ensimmäisen kilpailunsa sekä kevään pääkilpailussa sijoittui niukasti toiseksi, voiton viedessä Aino-Maija Kare, joka nykyisin IFBB Figure Pro kilpailija. Syksyllä 2003 Jaana Kotkansalo aloitti voittamalla tulokkaiden Body Fitness -kilpailun. Voitti kevään 2004 pääkilpailun Suomessa. Siirtyi PM-kilpailun jälkeen ammattilaiseksi ja sijoittui ensimmäisessä Pro Figure Unkari kilpailussa hopealle. Syksyllä 2004 vuorossa oli Las Vegas ja kilpaileminen Figure Olympiassa. Jaana “kipusi” vuoden aikana noviisikilpailun voitosta ammattilaisten pääkilpailuun. Jaana palasi amatööri kilpailuihin ja voitti ensimmäisen yleisen sarjan Suomenmestaruuden 2007 ( Body fitness – 163 cm ). Miesten Fitness -kilpailuissa aloittivat Jarmo Junes ja Mikko Kiviharju, molemmat menestyivät hienosti. 2007 Timo Alakärppä ensimmäinen kilpailija uudessa Classic Bodybuilding kilpailussa ( SM-5 ). 2009 Mika Leppälä ( CBB yli 178 cm, SM-8 ), Emilia Martimo ( Nuorten Body fitness, SM-2 ), 2010 Sami Hyväri ( Classic bodybuilding tulokkaat + 180 cm, SM-2 ). 2010 Susanna Lundqvist ( Body fitness tulokkaat + 163cm, SM-3 ).
Mitkä on nykyiset haasteesi?
Uudet opinnot, joita tällä hetkellä neljät ja yrityksen kehittäminen.
Entä kilpaileminen?
Aika näyttää… eli miten sitä riittää säännölliseen harjoitteluun.
Kiitos haastattelusta Janne?
Kiitos itsellesi.