Body SM 2007 -raportti
Kehonrakennuksen SM-kilpailujen näyttämönä on toiminut Lahden Messukeskus jo vuodesta 2003. Massiivisen Fitness Expon yhteydessä pidettävät kisat houkuttelivat tänäkin vuonna väkeä paikalle sankoin joukoin. Kisat olivat viime vuoden tyyliin kaksipäiväiset, lauantaina ratkottiin alkukilpailuissa kunkin sarjan kuusi parasta sunnuntain finaaleihin.
Naiset (avoin sarja)
Naiset kilpailivat yhdessä avoimessa sarjassa. Samalla nuorten sarjassa kilpaillut Eva Kovalainen Vantaalta sijoittui kolmanneksi varsin mallikkaalla fysiikallaan. Nuori Kovalainen hävisi vielä massassa kilpakumppaneilleen, mikä on täysin ymmärrettävää. Uskon Evan olevan tulevaisuuden nimi, jos vain kehitys jatkuu samalla tahdilla. Hopeaa sarjassa vei viime vuoden mestari, Inkeri Salminen Helsingistä. MM-kisoissakin tänä syksynä kilpaillut Inkeri kärsi loukkaantumisista ja se näkyi valitettavasti lavallakin. Sitkeästi kisaan itsensä kuitenkin piiskannut Inkeri ei ollut aivan parhaassa iskussaan ja tänä päivänä sitä olisi tarvittu kirkkaimpaan mitaliin. Sen vei myös noviisina kilpaillut, body fitness’istä kehonrakennukseen siirtynyt Helsingin Arja Moilanen. Arja toi lavalle sellaisen paketin kireyttä, mallia ja kuitenkin naisellista lihasmassaa, ettei muista tällä kertaa ollut siihen vastaamaan. Näin Suomen bodytaivaalle saatiin samoista kisoista pari uutta nousevaa tähteä, hienoa!
Miehet -70 kg
Miesten seiskakymppi houkutteli tänä vuonna kisaamaan vain kolme kilpailijaa. Pronssia vei Espoon Ari Teppola. Lauantain alkukisan jälkeen Ari näytti vielä taistelevan kirkkaammistakin mitaleista, mutta sunnuntain finaalissa oli taipuminen. Ari oli petrannut kolmen viikon takaisesta Turun katsastuksesta, mutta se ei vain riittänyt tällä kertaa korkeammalle. Hopeaa vei varsin tasapainoisella fysiikalla kisannut Petri Perttula Tampereelta. Kun kunto vain parani sunnuntaille, oli hopea ansaittu. Kulta matkasi niin ikään Tampereelle, sarjan kireimmäksi itsensä virittäneen Jarkko Mattilan mukana. Mies oli punnituksessa vielä 1,5kg “ylipainoinen”, mutta puolessa tunnissa mies taikoi itsestään tarvittavan painon pois ja se kannatti. Varsinkin reisien erottuvuus oli aivan omaa luokkaansa, niinpä pitkä puurtaminen ja kisaaminen lajin parissa palkittiin nyt Jarkon ensimmäisellä SM-kullalla.
Miehet -80 kg
Miesten -80 kg:n sarjassa leivottiin kahdeksasta kisaajasta lauantaina kuusi finalistia. Ensimmäinen finaalista pudonnut oli kolme viikkoa aiemmin mastersien SM-kisoissa kultaa yli viisikymppisten sarjassa voittanut Hannu Selin, legendaarisen takavuosien naisammattilaisemme Marjo Selinin mies. Enempää mitaleita ei Mauille matkannut, vaan yleisestä sarjasta oli tuliaisina seitsemäs tila. Kuudes oli Jarno Virtanen. Hyvät massat ylävartalossaan omannut turkulainen oli hyvässä kunnossa, näinpä elämäni ensimmäisen tatuoinninkin joka toimi positiivisesti keholavalla. Yläselän tatuoidut siivet levisivät hienosti korostaen leveä selkä takaa -poseerausta. Lisää massaa jalkoihin ja tämä mies tulee nousemaan tulosluetteloissa.
Viidenneksi tuli myös jo masters-ikäinen Hendrick Henningson. Barcelonan mies esitti vapaaohjelmassaan klassisen linjakkaan, mutta aavistuksen pehmeän fysiikkansa oopperan tahtiin. Tyylikäs esitys, mutta ei tässä seurassa riittänyt korkeammalle. Mies Porista, Jarkko Valtonen, esiintyi myös positiivisesti ja pilke silmäkulmassa. Hyvä yleismassa ja tasapaino ylä- ja alavartalon suhteen, pyöreät olkapäät ja kapea vyötärö. Kireyskin oli hyvää tasoa, mutta sitä olisi tarvittu vielä enemmän jotta mitaleille olisi tässä sarjassa kiilattu. Pronssille sijoittui Heinolan Janne Antila. Kovan kireyden ja yläkropan omannut Antila jäi muista mitaleista jälkeen jalkaosastolla ja niin oli tyytyminen kolmanteen sijaan. Kullasta käytiin todella tiukka Tampereen paikalliskamppailu, vain yksi piste erotti Jari Laineen ja Mikko Mantilan toisistaan. Mantilan vapaaohjelma ratkaisi pelin miehen eduksi. Molemmat miehet olivat todella kovassa iskussa, Mantilan paksut reidet pistivät erityisesti silmään. Mutta tällä kertaa näin, mastersien SM-kultaa kolme viikkoa aiemmin voittanut Laine sai tänään hopeaa yleisessä sarjassa. Hieno suoritus kuitenkin.
Miehet -90 kg
Alle ysikympin ehdoton ennakkosuosikki oli Heinolan kuningas, Kimmo Hovilainen. Vaan kuinkas kävikään? Kuin puskista paikalle pelmahti Jussi Forsgren. Tampereen mies putsasi pöydän ja aivan ansaitusti. Todella kova lihasmassa ja kireyttäkin oli yli kotitarpeiden. Kova selkä eikä heikkouksia. Kovassa kunnossa on helppoa saada poseeraus kuin poseeraus näyttämään hyvälle. Kimmo joutui taipumaan nyt kolmannen kerran SM-hopealle. Valitettavasti kevään GP-kisan vakuuttavasti voittanut mies ei ollut päässyt parhaaseen mahdolliseen kuntoon, varmasti myös dieetillä hankittu takareisivamma vaikeutti miehen valmistautumista. Lihaksiahan miehellä riittää, mutta se ei vain yksistään riitä. Varsinkin kun vieressä seisoo vähintään yhtä iso mies kireänä. Pronssipallille itsensä kisasi Matti Halonen. Jo liki legendaarinen ravintoguru näytti vuosien tauon jälkeen, että vielä kuntoon päästään. Kova kunto ja tyylikäs esiiintyminen olivat tämän mitalin taustalla, korkeammalle nousu olisi vaatinut rajusti lisää lihasta. Husulan Jyri Hannuksen osaksi tuli olla neljäs. Kunto oli hyvä, lihastakin löytyi ja isompia puutteita en löytänyt. Mutta tänään se ei vain riittänyt mitaliin. Viides oli Helsingin Jari Stingl. Mies oli kireässä kunnossa, jo Turun katsastuksissa mies pisti silmään tietynlaisella kovalla ja rosoisella fysiikallaan. Sarjan paras väri mielestäni, ajoittain vatsan kontrollin kanssa oli ongelmia ja se hieman häiritsi yleiskuvaa. Finaalin kuudes sija lankesi Askolan Ismo Rautavuorelle. Mies ei ollut mielestäni aivan yhtä kovassa vedossa kuin viimeksi hänet lavalla nähdessäni. Ok kunto ja poseerauskin oli parempaa kuin ennen, mutta niillä eväillä ei näissä karkeloissa korkeammalle kiivetty.
Miehet -100 kg
Alle satakiloisissa kuudenneksi sijoittui Kemin Juha Kåhlman. Noviisien SM:n kolme viikkoa aiemmin voittanut Juha omaa hyvän rakenteen. Jatkossa tarvitaan vain reilusti lisää lihaa, ehkä hieman kireyttäkin ja hyvä tulee. Finaalipaikka kuitenkin ensimmäisistä yleisen sarjan SM-kisoista, ei huono esitys. Viides sija meni Jyväskylään, siellä mastersien SM:n jo pokanneen Erkki Hirvosen mukana. Omaan silmääni miehen suurin puute on tietynlainen värittömyys, mies ei pistä line-up’ista silmään eikä kisan aikana jotenkin herätä tarvittavaa huomiota. Kuitenkaan mitään “vikaa” miehestä on vaikea löytää. Lihaa on riittävästi ja kuntokin aika hyvä. Kovia poseerauksia kuten ojentaja sivulta löytyy, ehkä aavistuksen paksu vyötärö hieman kokonaiskuvaa rokottaa?
Neljänneksi sijoittui Janne Randen Seinäjoelta. Olisin voinut hänet sijaa ylemmäs nostaa, mutta kun en ole tuomari! Mies oli mielestäni kireämmässä kunnossa kuin kolmanneksi tullut Markku Ylijoutsijärvi. Lisäksi Janne vei kyllä osan poseerauksista, kuten vatsat, aivan 6-0. Toisaalta Ylijoutsijärven rakenne on kyllä klassisen tyylikäs, mies on hyvä esiintymään ja kunto ei kuitenkaan ollut huono. Niinpä pronssi Tampereelle. Hopeaa pokkasi Vammalan Lasse Pajunoja. Todella paksua lihaa yllin kyllin, vain aavistuksen paksu vyötärö häiritsi kokonaisuutta. Kireyttäkin löytyi, mutta ei aivan voittoon vaadittavaa määrää. Voitto meni seiskakympin tavoin toiselle pitkän linjan puurtajalle, Kimmo Pätärille. Viime vuonna raskaassa sarjassa (+95kg) pronssin myötä lajin kärkikaartiin kiilannut Kimmo oli taas kovassa kunnossa. Uuden sarjajaon myötä alle satasiin siirtynyt Pätäri oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Läpi kisan voittajan asenteella kisannut mies oli elementissään. Kimmo on pitkä kaveri, jonka näyttävyys perustuu pitkälti kireyteen. Näin kehonsa klassinen malli pääsee oikeuksiinsa, lihasmassaltaan mies ei sarjan suurin ollut. Mutta fysiikan kovuus, vaikka ei aivan viimevuotisen veroinen, tekee esimerkiksi tuplat takaa -poseerauksessa selvää jälkeä kilpailijoista. Kimmolla on myös muutama nimikkoposeeraus, jotka istuvat hänelle kuin valettuna ja niitä hän osaa myös viljellä oikeissa paikoissa. Ja tuon edellä mainitun voittajan asenteen paistaessa miehestä koko kisan ajan, ei enempää olisi voinut pyytää. Se kuuluisa “paketti” oli hiottu viimeisen päälle kuntoon, ammattimaista työtä ja vähintään ansaittu mestaruus.
Miehet +100 kg
Raskas sarja (+100kg) oli ennakkokaavailuissa aika vaisun näköinen. Vain neljän miehen sarjasta odotettiin Bull Mentulan ja Sami Jääskeläisen välistä vääntöä. Lauantaina vetisen ja värittömän näköinen Jääskeläinen oli kokenut yhdessä yössä kovan muutoksen. Sunnuntaina lavalle asteli aivan eri näköinen mies, värit oli laitettu kohdilleen ja ukkoa “kuivatettu” selvästi. Jo pelin selväksi mielessään manannut allekirjoittanutkin sai aivan uutta virtaa. Tästähän tulee vielä kunnon vääntö! No, sitä iloa ei pitkään kestänyt. Niin ikään Mentula oli vain parantanut kuntoaan kuin sika juoksuaan. Kun miehet saatiin vierekkäin, en ollut uskoa silmiäni. Jari Mentula oli kehittynyt valtavasti ja sai Iceman Jääskeläisen näyttämään selvästi pienemmältä. Ja se on sellainen saavutus, että oksat pois. Kaikki Samin tavanneet tietävät, että mies ei todellakaan ole pieni! Mutta kuten kehonrakennuksen kirjoittamaton totuus sanoo, hyvä iso mies voittaa aina hyvän pienemmän miehen. Niin tälläkin kertaa. Pidän Jääskeläisen fysiikan mallista enemmän, mutta lisääntyneen lihan myötä näyttää Mentulan rakennekin melkoisen metamorfoosin läpi käyneeltä. Kun vielä joskus vaivannut vatsan pömpötyskin loisti poissaolollaan, voittajasta ei jäänyt epäselvää. Kullan takuuna toimivat paksut rintalihakset ja vielä paksummat kädet, selkäkin oli saanut kaivattua massaa. Kuten reidetkin, jotka olivat kasvaneet kokoa ja erottuivatkin hienosti. Kun kireyskin oli sillä mallilla, että pakaroista saattoi erottaa lihassäikeitä, voi vain todeta mestaruuden menneen oikeaan osoitteeseen. Ja raskaan sarjan sana “raskas” sai aivan uuden merkityksen. Seinäjoen Jukka Pekkalan matkaan lähti pronssi ja neljäs sija pääkaupunkiin Kai Soinin mukana. Kelpo kunnossa ollut kaksikko jäi kuitenkin selvästi kahden kärkimiehen jalkoihin taistelussa mestaruudesta.
Miesten Overall-kilpailu 2007
Overall-kisa oli ysikympin mestaruuden vieneen Jussi Forsgrenin juhlaa. Mielestäni ansaitusti, vaikka eri kokoisten kavereiden vertaileminen ei ole helppoa. Mutta kukin kisaaja pitääkin tarkastella yksilönä enemmän kuin vertailla eri sarjojen kavereita toisiinsa. Jussi esitti varmastikin virheettömimmän paketin tuomareiden mielestä ja lähti Lahdesta sen ansiosta pokaalit molemmissa käsissään.
Ennakkokaavailuissa olin odottanut hieman vaisuja kisoja monen “nimimiehen” puuttuessa osallistujalistoilta. Kuitenkin useamman yllätysnimen tulo niin sanotusti puun takaa parrasvaloihin nosti tunnelmaa kuin hiiva pullataikinaa. Kisoista jäi hyvä (proteiinipatukan) maku suuhun, taas oli saatu uusia tähtiä bodytaivaalle ja nähty yllätykselliset ja viihdyttävät kisat. Moni unelma oli saanut täyttymyksensä ja kova työ palkintonsa. Pettymyksiäkin varmasti koettiin, mutta nekin ovat osa kilpaurheilua. Kateellisena kisaajille suuntasin kotia kohti kisaviikonlopun päätteeksi. Ja päätin ensi tilassa hankkia kaupasta Tapolan mustaa makkaraa. Viidestätoista miesten sarjoissa jaossa olleesta mitalista kahdeksan matkasi Tampereelle, joku taika siinä pitää olla.
Fitness.ee sivuilla erinomainen SM 2007 kuvagalleria:
http://gallery.fitness.ee/main.php?g2_itemId=176267&g2_page=13
Valokuvat: Tero Lintunen
Teksti: Jukka-Pekka Nousiainen