<- Palaa "kisoihin valmistautujia" -pääsivulle 

Teija Miettisen kisoihin valmistautuminen
| Taustaa | Viikko 31 / 2006 | Viikko 32 | Viikko 33 | Viikko 34 | Viikko 35 | Viikko 36 | Viikko 37 | Viikko 38 | Viikko 39 | Viikko 40 |
| Viikko 52 | Viikko 1 / 2008 | Viikot 2-3 | Viikot 4-8 | Viikko 9 | Viikot 10-11 | Viikot 12-13 | Viikot 14-15 | Viikko 16 | Viikot 17-18 |
| Viikot 19-20 | Viikot 21-22 | Viikot 23-32 | Viikko 33 | Viikot 34-35 | Viikot 36-37 | Viikot 38-52 |

Viikko 38

18.9.06 Maanantai

Maanantaina Makedonian puolella Skopjessa. Tänään oli työmatka Skopjeen, Makedonian puolelle. Kerkesin aamusta käydä ulkoiluttamassa autoakin. Pesin myös auton, sen olessa yltäpäältä hiekkapölyssä. Käytiin hampin kanssa keskustassa ostamassa materiaaleja ja puudutusainetta, kun näytti uhkaavasti siltä, että tilaukset ei tule Suomesta taaskaan ajallaan.

Meitä oli isompi akkalauma syömässä. Löydettiin vanhan kaupungin puolelta idyllinen vanha ravintola. Siellä oli tosi ihana sisäpiha, johon oli tehty katettu terassi. Ympärillä oli paljon kauniita kukkia ja suihkulähteitä. Ravintolassa oli paikallisia ja ulkomaalaisia muitakin syömässä yhtä aikaa. Palvelu oli todella kiitettävää. Vaikka ruokaa joutui odottamaan 45 minuttia, niin se odottaminen oli todellakin sen arvoista. Kana oli todella hyvin laitettu ja kastike oli yllättävän kevyttä. NAM!

Shoppailtuakin tuli vanhan ostoskeskuksen puolella. Ylipäätänsäkin muoti kulkee ainakin vuoden etuajassa Suomeen verrattuna. Suurin osa vaatteista tulee Saksasta, joten sillä on varmasti vaikutusta asiaan. Skopjessa on suhteellisen paljon vaate-, kenkä- ja laukkuliikkeitä. Osassa on ihan "suomihinnat", mutta vanhan kaupungin puolelta voi tehdä löytöjä todella halvalla. Mitään aitoahan sieltä ei kovin helposti löydä, tarkoitan merkkituotteita.

Olin siitä hurjasta shoppailemisesta niin väsynyt, että nukuin koko linja-automatkan takaisin leiriin. Mutta kaikin puolin mukava päivä. Pääsi ainakin leiristä pois ihmisten ilmoille ja pukeutumaan siviilivaatteisiin. Laskin ohi mennen, että tais olla viiden viikon aikana kolmas kerta, kun poistun leirin sisältä. Niin sitä vaan arki pyörii sutjakkaasti piikkilanka-aitojen sisälläkin.

En mennyt salille enää illalla. Eiköhän se päivän käveleminen kaupungilla ja shoppailu aja ihan kohtuullisen jalkatreenin :)

19.9.06 Tiistai

Erinomaisesti laitettua kanaa sain Skopjessa. Aamulenkki jäi tältä aamulta väliin, koska lähdettiin aamusta aikaisin papin mukaan retkelle. Suunnistettiin pikkubussilla ihanien maisemien läpi nunnaluostariin. Voi kuinka kaunista ja hiljaista siellä oli! Sisaret olivat tehneet sinne ihanan puutarhan ja kasvimaan. Kasvimaalla taisi olla todella monen sorttista yrttiä. Minä kun en oikein noista rehuista kauheesti ymmärrä, mutta kivalta ne ainakin näytti. Kukkia oli todella paljon; kaktuksiakin. Kyllä mä sen verran kauneuden eteen ymmärrän, että tajusin tulleeni maanpäälliseen paratiisiin. Rukoustilat olivat säilyneet yllättävän hyvin, eikä sodan jälkiäkään paljoa enää näkynyt. Toisaalta siellä olivat remonttimiehet nytkin paikalla, joten voihan olla, että korjauksia oli tehty jo paljonkin. Mua harmitti, kun sisätiloissa ei saanut ottaa ollenkaan kuvia. Näin siellä todella omaperäisen ja erikoisen pitsimallin; olisin halunnut siitä mallin itselleni. Muistin silloin edesmenneen mummoni hyvin elävästi. Mummo olisi halunnut myös mallin. Hän oli intohimoinen virkkaaja. Voi, mulla on niin mummoa välillä ikävä. Kyllä tollanen paikka ja hiljaisuus herkistää ihmistä.

Luostarista mentiin Rugovan laakson kautta syömään. Ravintola vaikutti siistiltä ulkoapäin ja siellä oli sisävessa, ruhtinaallisesti jopa posliinipytty. Mehän osattiin valita ihan luksusluokan ravintola! Ruokalista oli pääosin albaniaksi, jotain pieniä yksityiskohtia oli yritetty kääntää englanniksi. Lähes kaikki pojat otti pitsaa (mikä on varma valinta tollasessa paikassa, aina tietää mitä saa ;). Mä yritin selittää tarjoilijalle, että en halua ranskanpottuja vaan riisiä. Ja yritin myös selittää, että ei laita kastiketta kanafileen päälle vaan lautasen reunaan. Todellakin jännityksellä sitten odotettiin koko pöytä, että mitä mä loppujen lopuksi saan, koska tarjoilija kohteliaasti nyökytteli koko keskustelun ajan. Hän oli siis sellaisen näköinen, että oli jopa ymmärtänyt, mitä selitin.

Pojat sai pitsat noin puolessa tunnissa. Me muut, jotka tilattiin jotain "speciaalia", jouduttiin odottamaan yli tunti ruoan saapumista. Ja mulle tuli siis ranskalaiset, kanafileepihvi ja kastike fileen päällä! Mutta siinä vaiheessa mikään ei häirinnyt mua, olin vain onnellinen, että ylipäätänsä sain jotain nenäni alle. Ruoka-aika oli mennyt jo 1,5h sitten, joten mä olin todella nälkäinen. Rappasin kastikkeen fileen päältä ja söin pelkät kanat. Sekin riitti siihen nälkään. Pojat söivät tähteeksi jääneet ranskikset mun lautaselta. "Ruokani" oli hyvin tehty ja maukasta. Mutta tippiä siihen paikkaan ei kyllä jätetty ollenkaan. Sen verran hidasta oli palvelu.

Paluumatka menikin sitten rattoisasti. Meikälikka nukkui koko matka. Nähtävästi maisemien kattelu riitti sille päivälle. Niskat oli ihan jumissa, kun pää retkotti auton ikkunaa vasten. Heräsin matkalla aina välillä horroksesta, kun asfalttitie loppui ja siirryttiin hiekkatielle; pää heilui kuoppien mukaan puolelta toiselle.

Koska sain niin maittavat ruokalevot vedettyä bussimatkalla, mähän olin ihan virtaa täynnä, kun tultiin leiriin takaisin. Lähdin siis salille. Tein kevyet lämmittelyt rinnalle ja käsille. Koska sain kaveriksi varmistaan yhden meijän mediceistä, niin otin kokeilumielessä jo "kisapiikkauksen". Tanko tuntui jo lämmittelyjen aikana tosi raskaalta. Koenosto meni suoraan sanottuna "ihan käteen"! Mulla on kuumeen ja sairastelun takia pudonnut tulos 9:llä toistolla. Kyllä mua ottaa päähän! Koko lopputreenistä ei meinannu tulla mitään, kun ajattelin, että tällasella nostolla saa kisapaikan Lahteen unohtaa kokonaan. Yritin kuitenkin painaa treenin läpi kunnialla, vaikka otti päähän tosi kovaa. Kai siitä suhteellisen hyvä treeni kuitenkin tuli.

Mieli apeana saunanlauteille ja nukkumaan. Tuleehan se päivä uus huomennakin ja ei aina voi olla voittajakunnossa kaikenpäivää. Nyt pitää vaan saada mieli mukaan ja uskoo itteensä. Joka tapausessa mä teen parhaani, sen täytyy riittää, kun ihminen ei ylivoimallisiin tuloksiinkaan pysty!

20.9.06 Keskiviikko

Treffattiin Mikon kanssa pitkästä aikaa aamulla. Mikko on ollut kans kipeenä jonkun aikaa. Ollaan molemmat otettu aika rauhallisesti viime päivät. Pitää yrittää parantaa ittensä suureen koitokseen. Aamulla satoi vettä, joten yhteisestä päätöksestä mentiin salille sotkeen fillareilla. Otettiin aluksi pieni kisa soutamalla, vain 15 min. silleen vähän reippaammin toisiamme kirien. Sitten kuntopyörällä 30 min. Kiva oli jutella kuulumisia Mikon kanssa. Sillä alkaa selvästi jännittämään tulevat testit. Vähän on ilmassa myös luovuttamisen meininkiä, mutta mä intin sille, että se menee ne testit läpi vaikka heittämällä. Pitää vaan jaksaa tehä mielikuvaharjoittelua. Mä uskon vakaasti, että siitä miehestä tulee vielä poliisi ja hyvä sellanen tuleekin!

Tänään paukahti sitten meille päälle "ulkonaliikkumiskielto". Elikäs leiristä saa poistua vain operatiivisissa tehtävissä. Meillä pojat saa poistua leiristä keikoille, mutta me hampin kanssa kökötetään leirissä sitten vaikka koko loppumissio. En todellakaan tiedä minkä takia toi kielto tuli. Yleisten huhujen perusteella tilanne on "kiristynyt". Ja PAH! Sanon minä! Täällä ei todellakaan ole kuulunut mitään ylimäärästä ammuskelua tai pauketta. Vai onko Maran neuvotteluilla jotain vaikutusta asiaan, tiedä häntä sitten. No, eipä tarvi sitten miettiä, että minne lähtis ajelulle tai viettään aikaa pois leiristä. Täällä ollaan ja pysytään. Toi tilanne voi olla pitkäkin. Viime reissulla kielto oli päällä 4 kk yhteensä. Siinä tilanteessa se ei paljoa naurata. Näissä oloissa sitä on niin kiitollinen, että asuu vakituisesti Suomessa ja on vapaalla jalalla. Kukaan ei tule sulta kyselee, että minne olet menossa, kenen kanssa, milloin palaat, ilmoita liikkumisestasi tunnin välein ja milloin tulet takaisin. Vapaus on ihmeellinen asia, jota oppii arvostamaan vasta, kun sen menettää!

Työpäivä sujui suhteellisen mallikkaasti. Olin lähes skarppina siellä. Mä olin varannut hieronnan klo 17-18. Kun viimeinen asiakas lähti penkistä, jouduin jättämään kaikki tavarat levälleen huoneeseen, että ehdin sinne hierontaan. Hierottiin rinta ja kädet. Siis mä olen todella pahkuroilla ja jumissa. Vaikka sitä yrittää kunnolla venytellä rinnan ennen ja jälkeen treenin, niin kyllä sitä vaan aina löytyy paikka josta kiristää. Hieronnasta suoraan iltabriiffiin. Sen jälkeen tekeen loppusiivous hampilaan. No, niinhän siinä sitten kävi, että en ehtinyt jumpalle vaikka olisin halunnutkin. Työt vei niin paljon aikaa, ettei mitään toivoa ehtiä sinne. Otti päähän, mutta minkäs teet. Työt ensin, sitten vasta huvi.

21.9.06 Torstai

Pidin aamulenkistä välipäivän. Pitää ottaa jo vähän iisimmin ton aerobisen treeninkin kanssa. Työpäivä oli normaalinoloinen. Meillä on nyt hetkellisesti suurin osa asiakkaista tulossa tarkastukseen, kun roottorin vaihteeseen on enää puoli toista kuukautta aikaa. Ihmiset haluu tarkastuttaa purukalustonsa vielä ennen kotiinlähtöä, että ei sitten siviilissä tule mitään jättiyllätyksiä.

Nukuin ruokatunnilla pikapäikkärit 30min. Nyt kun on jo terveempi, niin ei enää tarvi untakaan niin paljoa. Mutta nukuin, koska se on laatuaikaa, eikä mene koskaan hukkaan.

Työpäivän jälkeen kävin salilla fillaroimassa kevyesti tunnin ja venyttelinkin puoli tuntia. Hyvä minä.

22.9.06 Perjantai

Ei aamuaerobista tänäänkään. Jostakin kumman syystä paino on alkanut nyt tippumaan. Tein päätöksen, että nostan 2,5 kg raskaammalla tangolla, koska paino ei alkanut laskemaan tarpeeksi ajoissa. Nyt sitten pää on tehnyt mulle kepposen; kun lopettaa laihduttamisen, niin laihtuminen alkaa! Katotaan mitä kroppa oikein sanoo, että mitä sitä sitten painetaan ens viikolla.

Töissä meni lähelle viittä. Mulla oli pyykit pesemättä ja kämppä siivoamatta. Meidät kaikki naiset oli kutsuttu naisten uuden oleskelutilan avajaisiin klo 19.00 alkaen. En meinannut mitenkään taas keretä tehdä kaikki asioita, mutta kerettiin kuitenkin syömähommiin parahiksi. Tarjolla oli hampurilaisia, salaattia yms. Mulla meni syöminen vähän närppimiseksi, mutta yritin kuitenkin syödä jotain. Join monta kuppia kahvia ja laittilimpparia. Niillä sai nälän siirtymään taas jonkin verran.

Pojat oli keksinyt meille mielettömän hyviä ohjelmanumeroita viihdykkeeksi. Ja palokunnan pojat veti sellasen shown, että oksat pois! Ruotsin tytöt oli aivan ihmeissään, että mistä tollasia miehiä oikein löytyy.. Noi paliksen pojat on niin mahtavia tyyppejä, että sitä ei oikeesti voi sanoilla kuvata. Ne tekee aina sen, mitä lupaavat. Harva suomalainen mies suostuu tanssimaan selvinpäin, saatikaan vetämään sitten mitään showta. Mutta noi jätkät tekee sen :) Kaikin puolin ilta oli loistava ja mukava. Sai jutella ihmisten kanssa, tanssi ja nauttia iloisista hymyistä ja rennosta meiningistä.

Kävin iltapalalla sairaalalla, vedin vielä yöproteiinit naamaan ja menin nettiin surffaileen.Siellä vierähti tovi, joten menin nukkumaan vasta yhden aikoihin yöllä. Mutta huomenna saa nukkua pitkään.Mä menin iloisella mielin nukkumaan, vaikka urheilut jäi tekemättä kokonaan tältä päivältä..

23.9.06 Lauantai

Uskomatonta; mä heräsin vasta klo 14.15. Miten mä oon voinu nukkua näin pitkään?! Kai sitä toi eilisiltanen "äksöni" oli liian rajua meikäläisen elämässä, joten väsyi niin paljon ja tietty valvominen, ku meni niin myöhään koneella. Ei se mitään tästä se päivä alkaa hyvin. Ainakin levänneenä. Kävin "aamukahvilla" sairaalalla ja sitten salille fillaroimaan. Tunti kului ihan siivillä, kun huudatin telkkaa täysillä jo popit soi.

Olo oli kuitenkin koko päivän vähän tokkurainen, mutta ei mikään ihme kun tollaset unet veti.

En oikein ehtinyt mitään kummosempia tekemään päivällä, kun pitikin jo lähtee salille. Vedin kevyesti selkätreenin. Kevyesti siksi, ettei vaan enään täsää vaiheessa pamahda lihakset jumiin. On ikävää yrittää saada penkissä selkää kaarelle, jos se on ihan jumissa. Hyvät venyttelyt treenin päätteeksi.

Meillä oli leirin suomalaisille järjestetty pihvi-ilta. Ruokaa oli valtavasti ja kanaakin oli. Aivan taivaallista, hunajamarinadissa! Syötiin aika kiireellä, koska leirissä oli yhden "pojan" 30-vuotissynttäribileet, joten sinne pitikin sitten kiirehtiä. Ilta oli kiva; yhteislaulua bändin kanssa, jutustelua tuttujen kanssa ja iloisia ihmisiä..Nukkumaan ajoissa.

24.9.06 Sunnuntai

Pitkästä aikaa kävin kävelemässä leiriä ympäri. Leirissä oli hiiren hiljaista. Eilisiltaiset hippalot taisivat väsyttää juhlakansan kokonaan, koska aamulenkkeilijöitä ei näkynyt. Sitten sairaalalle aamupuurolle ja katteleen suosikkiohjelmia.

Päivällä kävin tekemässä viimeisen silauksen ennen kisoja. Kisapiikkaus meni ihan penkin alle; ei ollu varmistajaa, epäröin viime kerrasta yms. Turha selitellä, se oli taas sen päivän kunto. Toivottavasti mä oikeesti saan koottua itteni sinne kisoihin. Niihin on enää muutama päivä aikaa!! Tällä menolla saa olla menemättä koko kisoihin, jos oikeesti tulokset on tätä luokkaa.. Saa hävetä silmänsä päästä ittensä puolesta. Koko vuosi uhottu, että tulokset on parantuneet ja sitten tuleekin tollanen samanlainen veto kisoissa, niin sitten kyllä saa painua maan rakoon piiloon.

Otin vielä kevyen hierontasession rinnalle, selälle ja käsille. Se oli enempi sellanen palautteleva hieronta; "viimenen voitelu" ennen kisoja. Nyt sitten aletaan valmistelemaan ittiä henkisesti koitokseen. Ens viikolla on tyhjennykset ja saunomiset ja muuta sellasta hässäkkää. Pitää alkaa pakkaileen laukkua ja valmistautumaan lomalle ja kisoihin lähtöön. Nyt on todellakin vähän aikaa kisoihin! Alkaa jännittää. Ai niin, se mun Lahden majoitus on nyt sitten järkätty kuntoon, että senkin osalta on huoli pois.

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu