<- Palaa "kisoihin valmistautujia" -pääsivulle 

Teija Miettisen kisoihin valmistautuminen
| Taustaa | Viikko 31 / 2006 | Viikko 32 | Viikko 33 | Viikko 34 | Viikko 35 | Viikko 36 | Viikko 37 | Viikko 38 | Viikko 39 | Viikko 40 |
| Viikko 52 | Viikko 1 / 2008 | Viikot 2-3 | Viikot 4-8 | Viikko 9 | Viikot 10-11 | Viikot 12-13 | Viikot 14-15 | Viikko 16 | Viikot 17-18 |
| Viikot 19-20 | Viikot 21-22 | Viikot 23-32 | Viikko 33 | Viikot 34-35 | Viikot 36-37 | Viikot 38-52 |

Viikko 36

4.9.06 Maanantai

Viimeviikon reissulta kuva ajoneuvoparkin pennusta. Kaiken järjen mukaan eilinen nukkuminen olis pitänyt riittää normaali väsymysasteeseen, mutta mä olin ihan poikki vielä aamullakin, joten en todellakaan lähtenyt aamulenkille.. Jos se on mun tällä dieetillä viimeinen perisynti, niin nyt sekin on sitten tehty!

Aamupalaverissa tuli mulle tieto, että tulen saamaan keskiviikkona uuden kämppiksen. Siis kämppiksen, koska mulla on ollut aikaisemmin niin ruhtinaalliset olot, että olen saanut asua yksikseni koko alku vuoden. Joten ruokatunnilla ei sitten päikkäreitä otettukaan, vaan pistettiin hulinaksi. Muilla on aivan valtavasti tavaraa vielä täällä, joten jouduin körmyn toisen puolen raivaamaan kokonaan tyhjäksi. Siihen ei ihan ruokatunti riittänyt, vaan jouduin jatkamaan vielä raivausta, siivousta ja järjestelyä yömyöhään.

Mulla on ollut todella väsynyt olo viime aikoina, en oikein tiiä mistä johtuu. Verikokeet on kuitenkin olleet hyvät, mutta alkaako sitten olemaan loppuväsymystä. Mä oikeesti haaveilen joskus pitäväni vain 20 viikon dieetin, kuten bodyfitness-kisailijat, enkä kokonaista puolta vuotta, kuten nyt. Kai se voima säilyy paremmin tällä konstilla, vaikka nyt tuntuu todellakin siltä, että mä olen elävä zombie! Peilistä katsoo aamuisin aivan karmeen näkönen ilmestys, ei todellakaan se "onnellinen ja hyvänolonen" minä.

Mä laitoin Manolle ja Maskotille tekstaria olotiloistani. Sieltä tuli heti hyviä neuvoja! Mä olin todella helpottunut, kun Ari sanoi, että nyt heti puntari piiloon 3vrk:n ajan. Ja alat ajattelemaan jotain täysin muuta. Ja Mano sanoi, että pitäiskö pikkuhiljaa alkaa jättää muita treenejä pois ja alkaa keskittyyn olennaisimpiin. Voitte uskoo, että kun viisaammat ja vanhemmat antaa tässä tilanteessa noin helpottavia viestejä, niin ne otetaan kiitollisena vastaan!

Koska en ehtinyt salille, niin kalorit vain 1000 yhteensä, vähensin hiilareita reilusti illasta.

5.9.06 Tiistai

Mittasin lepopulssin ennen aamulenkkiä, kun vielä makasin sängyssä. Tässä vaiheessa ei voida ainakaan ylikunnosta puhua, koska se oli sykemittarilla mitattuna 43. Normaalisti lepopulssi on 45 hujakoilla. Nyt täytyy kyllä tarkentaa, että mulla ei todellakaan ole nuin hyvä aerobinen kunto, mitä lepopulssi antaa ymmärtää. Mä juoksen cooperintestissä vain ja ainoastaan sen 2200m, mitä näihin hommiin vaaditaan, enkä yhtään enempää. Keuhkot piiputtaa sen jälkeen, kyllä jaloissa potkua riittäis. Mulla vaan taitaa olla niin suuri sydän (jossa on tilaa kaikille ;)

Kävelin aamulenkin reippaasti, tai ainakin kuvittelin meneväni reippaasti, mutta muut meni ohi kävellen, vaikka mä yritin välillä juoksennella... vauhtisokeus ei ainakaan vaivaa mua.

En käynyt puntarilla aamusta ollenkaan. Nyt mä vasta tajuan, kuinka paljon mä vihaan sitä kapistusta. Otin patterit siitä pois ja laitoin sängyn alle. Mä vihaan sitä laitetta, mutta kuitenkin elän jonkun asteisessa riippuvuussuhteessa siihen. Oli muuten todella vaikeaa olla hyppäämättä siihen puntarille... koko ajan mieli teki, mutta mä olin vahva.

Meillä oli päivällä komentajan puhuttelu. Lyhyt ja ytimekäs. Sanoma oli suurin piirtein tässä; olemme sotilaita ja meidän tulee käyttäytyä sen mukaan. Alkoholinkäyttöänne tullaan seuraamaan ja siitä tulee seuraus, jos töppää!! No, toi puhe ei mua kosketa ainakaan seuraavaan 4 viikkoon. Olen ollut nyt juomatta kokonaan 3kk ja vielä kuukausi jäljellä. Mulla menee aina pari kolme päivää treeneistä hukkaan, kun pitää toipua rilluttelureissuista. Joten helpompi, kun ei käy ollenkaan ryypyllä. Meillä lappalaisilla kun on noi rilluuttelu reissut vähä erilaiset...

Mun identiteetti on kyllä jotain aivan muuta kuin sotilaan. Mä olen tällä hetkellä hammashoitaja, kisoihin valmistautuja, kova treenaaja sekä henkeen ja vereen puntti-ihminen, ehkä sitten ammatti-identiteetiltäni sotilas..ja vain vuoden kerrallaan. Ja mä olen niin paljon kaikkea muutakin; tytär, täti, ystävä, naapuri, yms. Me vaan ollaan nyt tällaisessa organisaatiossa töissä, joten aina välillä pitää muistuttaa kuka johtaa joukkoa ja kuka on se pomo... Näin se vaan menee ja se on kestettävä...

Kävin salilla polkemassa rauhallisesti, kuitenkin pulssi pysyi koko ajan 120 kieppeillä. Poljin 30 minuutti, jonka jälkeen venyttelin vielä 30 min. Hyvä minä, mä olen noista venyttelyistä tosi ylpee. Mä olen niin laiska siinä hommassa. Muilla oli vielä illalla hieronta. Otettiin jalat ja mä huusin tuskasta. Penikat oli niin kipeet. Pohkeet oli suht´koht irtonaiset, mutta sääret oli todella kipeet. Mä olen aina sanonut hierojalle, että hieronta pitää tuntua. Mä en hieronnasta maksa, jos se on silittelyä. Ja ne on on muut miehet, jotka mua silittelee ;)

6.9.06 Keskiviikko

Viimeviikon juhlissa söin Kaisa Piipon ohjeella tehtyä JELLOA! Tänäkään aamuna en siis käynyt puntarilla. Jotenkin helpottavaa, kun ei tarvi kytätä ittiä koko ajan. Heräsin vasta klo 9.00 ja kävin aamukahvilla sairaalalla, kun lomalaiset olivat lähdössa. Taas on vierähtänyt viikko eteenpäin. Mikko tulee tänään lomalta takasin. Sille oli tullut pääsykoekirjat poliisikouluun, joten testeihin asti se mies on ainakin menossa;) Otin aamuaerobisen salilla fillaroimalla. Ei ollut tunkua siellä. Eilisen hieronnan jäljiltä jalat oli vielä tönkössä, joten venyttelin vielä pikaisesti 15 minuuttia pyöräilyn jälkeen.

Normi työpäivä muuten, paitsi että aamupäivästä ei ollut asiakkaita, kun hampi teki paperihommia. Minä puolestani tein sitten illasta aamunhommat ja tein perehdytyskansiota eteenpäin vähäsen. Olis pitänyt olla jumppa, mutta Selmalla oli jotain työhommia sille ajalle. Harmi! Mä olin niin kovasti odottanut jumppaa taas. Kävin tekemässä sitten perehdytyskansiota vähä eteenpäin. Lopetin hommat klo 21.00.

Tänään uusi kämppis tuli. Hän on onnex suomalainen, joten ei tarvi päivästä toiseen mongertaa engelskaa. Mukava tyttö, sosiaalinen, mutta hyvä kämppis, kun ei kauheasti häiritte mun elämänrytmejä. Sillä vaan taitaa olla elämänsä kauheimmat 3 viikkoo edessä, kun mun herätyskello soi aina niin hemmetin aikasin aamulenkille lähdön kunniaksi. Toivottavasti sen pää kestää tätä mun elämänmenoa.

Olo on vieläkin erittäin väsynyt. En meinaa jaksaa normaali työpäivää kokonaan, ellen ehdi nukkumaan päikkäreitä ruokatunnilla.

Iltasaunan jälkeen nukkumaan noin klo 22.30.

7.9.06 Torstai

Mikko oli sen verran rasittunut matkustamisesta, joten sovittiin, ettei lähdetä tänä aamuna lenkille. Ja se kyllä sopi mullekin tosi hyvin. Heräsin siis klo 7.00, mutta olo oli kuin jyrän alle jääneellä. Mä olin tosi väsynyt. En olis todellakaan jaksanut askeltakaan lenkillä, vaikka olisin jaksanut nousta ylös. Nyt ei ole kaikki kohdallaan, mutta mikä mättää?

Ei puntarilla käyntiä tänäkään aamuna. Ehkä tää tekee tosiaankin päälle hyvää, ainakin nyt tuntuu siltä.

Ruokatunnilla 45 minuutin päiväunet. Nukuin todella sikeästi. Lopetin työt jo ruhtinaallisesti klo 17.30. Ja sitten taas päiväunet klo 17.40-18.30. Nyt ei kyllä hyvin mene, kun täytyy ottaa jo toisetkin päiväunet, että jaksaa normaali elämää.

Pyöräilin salilla 20 min. Jonka jälkeen tein suhteellisen hyvän penkkitreenin. Olis pitänyt treenata vielä kädetkin, mutta mulla loppu puhti kuin seinään. Kun ei jaksa, niin sitten ei jaksa. Mulla alkaa olemaan jo pikku hiljaa luuserimeininki päällä, kun ei tiedä mistä tää tällanen oikein johtuu. Onko mua pistäny joku tsetse kärpänen, kun koko ajan nukuttaa??

Huomenaamusta puntarille, mua jännittää. Peilistä katsottuna silmät valehtelee sen verran, että luulen tulleen ainaki kilo lisää painoo. Realistisesti se ei ole mahdollista, koska olen syönyt ihan normaalisti. Katotaan, miten käy.

8.9.06 Perjantai Jippii! Paino laskenut tän 3 vrk:n aikana puoli kiloo!! Upeeta mahtavaa!! Voitte varmasti kuvitella, kuinka iloisella mielin lähdin aamulenkille :) Mikon kanssa vaihdettiin kuulumisia lenkin aikana. Sillä oli vähän kröhää ja eritti limaa alkulenkistä asti. Se raukka ei varmaan uskaltanu sanoo illalla, ettei haluu lähtee lenkille, vaan nousi mun seuraksi vaikka oli huonolla hapella! Mikko lopetti lenkin 2 kierrokseen, mä talsin sen 4 kiekkaa. Suihkun kautta puuron keittoon...

Menin itte suihkun jälkeen niin "huonolle hapelle", että en mä mitään puuroja kerenny keitteleen. Söin pelkät hiutaleet kylmään veteen sekotettuna. Onneksi olin keittänyt munat jo illalla valmiiksi, niin sai syötyä valkuaiset siihen samaan syssyyn tosi nopeesti.

Laitoin hampilan kuntoon ennen aamubriefinkiä. Meil oli pika palaveri, joten ennen ekaa potilasta oli 45 min. aikaa, tehokasta peliaikaa!! Mä raahauduin vuodeosastolle ja vedin paksun viltin päälleni. Kerkesin nukkua ainakin sen 30 min. ja ihan kanttu vei! Siitä unesta kun heräsin, niin tajusin että palelee niin älyttömästi, ettei varmaan ikinä ole tehnyt sitä. Keitin teetä ja join samalla kulauksella puolen litran kannullisen.

Jotenkin selvisin aamun 3 ensimmäisestä potilaasta puoli kuntosena raakkina. Otin buranaa ja painuin körmyyni päivälevolle, ilman syöntiä. Mä olin ihan kanttu vei ainakin 1.5h, jolloin kello herätti merkiksi palata sorvin ääreen. Pidettiin pikapalaveri hampin kanssa, koska sekin oli flunssan kourissa, että perutaan loppupäivän potilaat. Ja sehän oli tossa tilanteessa se ainoo oikee ja järkevin ratkaisu!

Yritin syödä vähän kanaa ja riisiä, mutta en oikein saanut alas koska olo oli niin hirveä! Otin pussillisen särkylääkettä ja pari vesipulloa mukaani ja lähdin nukkumaan.

Ensimmäisen kerran heräsin viiden aikoihin siihen, että päätä särki. Mä olin ihan pihalla siitä, mikä maa ja mikä valuutta. Vedin pari banaania, särkylääkkeitä ja vettä ja jatkoin unia. Siihen loppuivat muistikuvat tästä päivästä.

9.9.06 Lauantai

Viimeviikolla kävin jenkkien luona ostamassa proteiinipatukoita ja glutamiinia. Hikoilin koko yön nähden painajaisia; numeroista!!! Siinä unessa yhdistyivät painoluvut itselle, tangolle, tulevalle cooperintestille, saunakiloille...

Tuskallisen yön jälkeen nesteitä oli kadonnut mun kropasta yli 3kg!!!! Kauhee luku! Eli siinä on ainakin selitystä sille mun nestepöhölle. Täällä ei todellakaan elimistö ole samassa tilassa kuin suomessa, nyt se on nähty ja todistettukin!

Tästä päivästä ei ole muuta kerrottavaa kuin se, että join teetä, mehua, laittilimua, teetä ja taas teetä. Nesteitä meni kiitettävästi, ruokaa sitäkin huonommin ja sorruin muutamaan irtokarkkiin, kun pojat olivat jättäneet avonaisen rasian sairaalan pöydälle!!! Huom, siis muutama, ei koko rasiaa, joka olisi ollut minulle enempi tyypillistä... Nukuin todella paljon, katoin televisiota, luin kirjaa ja parantelin oloa. Kyllä se kroppa tietää, milloinka se oikeasti tarvii sen totaalilevon ja nyt mä olin siinä pisteessä. Hikoilu vieläkin. Illasta olo jo helpompaan päin.

10.9.06 Sunnuntai

Heräsin klo 10.30. En jaksanut alkaa ite keittelemään puuroa, joten kävin keittolassa syömässä. Normi settiä: puuroa ja 4 munanvalkuaista. Vähän näkkäriä joukkoon ja teetä. Kyllä sillä jo pärjää hyvin.

Elpasin oikeestaan koko päivän. Sen verran sain itestäni irti, että tein kuitenkin oikeen ruuan. Kanaa tulisessa chilikastikkeessa. Olen ollut aika vähillä hiilareilla nyt, kun ei ole päässyt liikkumaan. Paino on tullut takaisin, mutta tiedän nyt, että se on pelkkää nestettä, mikä on tullut takasin. Ei täällä voi, eikä kannatakaan olla vähällä juomisella.

Illalla valmistautumista huomiseen työpäivään. Katotaan, missä kunnossa olen, voinko tehdä vielä töitä ollenkaan. Olo on muuten hyvä, mutta niskaa särkee vielä vähäsen. Mutta kuumeinen olo ei ole ollut koko päivänä...

Yhteenveto viikosta:

Olen totaalisen väsynyt, mieli maassa, paino ei laske, fyysisesti aivan loppu! Toivottavasti tästä on vain tie ylöspäin. Niin kauan on toivoa, kun on elämää :)

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu