<- Palaa "kisoihin valmistautujia" -pääsivulle 

Teija Miettisen kisoihin valmistautuminen
| Taustaa | Viikko 31 / 2006 | Viikko 32 | Viikko 33 | Viikko 34 | Viikko 35 | Viikko 36 | Viikko 37 | Viikko 38 | Viikko 39 | Viikko 40 |
| Viikko 52 | Viikko 1 / 2008 | Viikot 2-3 | Viikot 4-8 | Viikko 9 | Viikot 10-11 | Viikot 12-13 | Viikot 14-15 | Viikko 16 | Viikot 17-18 |
| Viikot 19-20 | Viikot 21-22 | Viikot 23-32 | Viikko 33 | Viikot 34-35 | Viikot 36-37 | Viikot 38-52 |

Viikko 35

28.8.06 Maanantai

Autoa ulkoiluttamassa Makedonian puolella. Valvoin viime yönä tunnin, koska oli niin kova ukonilma. Kuuntelin musiikkia korvalapuilla ja yritin kattoo telkkaria, kun välähteli niin rajusti. Onneksi se loppu melko nopeesti, niin ei tarvinu koko yötä valvoo.

En käynyt ollenkaan aamulenkillä, sillä olin lähdössä Skopjeen, Makedonian puolelle ulkoiluttaan autoa. Linja-auto sinne lähtee jo klo 7.40, joten olis tullut niin kiirus aamutoimissa. Nukuin koko matkan sinne. Mulla oli kaverina meijän yks sairaanhoitajamies, joka oli käynyt marssimassa vuorella lauantaina, joten sillä oli ihan muusina jalat. Päätettiin jo aamusta, että tänään ei sitten kävellä mitään ylimääräisiä kartsalla. Käytiin ulkoiluttaan mun autoo ja sitten mentiinkin kaupungille syömään. Syöntihommelit meni tänään ihan hyvin, vaikka en pystynyt laskemaan kunnolla tarkasti syömisiäni. En syönyt mitään liian hyvää tai rasvasta tai liian makeata. Ainoo herkku, minkä sallin itselleni oli Cappuccino. Ruokana söin kanaa sienikastikkeessa curryriisin kera. Vakiopaikkana oli minihamebaarinakin tunnettu Dal Met Fu. Se paikka on päässyt johonkin Euroopan listalle hienoimpien ravintoloitten joukkoon. Ruoka on aivan loistavaa ja hinta todella halpaa. Suosittelen lämpimästi. Ajoneuvoparkin koirat olivat saaneet pentuja. Niitten kapisten kirppupiskien kanssa me leikittiin.. aivan suloisia pentuja olivat. Muutenkin päivä oli todella rentouttava. Sai istua kahvilassa siviilivaatteet päällä ja katella ihmisvilinää. Eikä mihinkään kiirettä. Löysin itelle hameenkin :)

Nukuin tulomatkankin linkkarissa. En mennyt ollenkaan salille, koska kello oli jo sen verran paljon. Saunan kautta suoraan petiin, vaikka kello oli vasta 21.30. Tuntuu muutenkin, että kroppa ei meinaa mitenkään enää palautua.

29.08.06 Tiistai

Dal Met Fu-ravintolassa syömässä... suosittelen. Ilma on alkanut viilenemään, taitaa pian tulla syksy täälläkin. Puin aamulenkille jo poolonkin päälle, vaikka lämmintä oli silloin puoli kuudelta 14 astetta.

Ei vaan yksinkertaisesti tarkene enää. Miten mua väsyttääkin näin paljon, vaikka unta tuli melkein 8 tuntia. Nukuin kuitenkin sikeästi, kun ei tarvinu ukkosenkaan takia nyt heräillä. Aamulenkki meni ihan kävellessä, rupateltiin Mikon kanssa kaikkea, mitä se aikoo tehdä lomilla, kun lähtee huomenna. Hän jättää muut tänne taas viikoksi yksin..

Meijän yhdellä sairaanhoitajalla oli tänään synttärit. Ja mehän laulettiin sankarille komeesti kaikki kuorossa;) Pojat oli tilanneet ihanan näkösen kermakakun keittiöltä. Se oli todella houkuttelevan näkönen, mutta mä olin ovela ja tein itelle Piipon Kaisan ohjeella JELLOA! Vatkasin vielä pari kananmunan valkuaista makeutusaineen kanssa, joten mulla oli ihan omat herkut, kun pojat veti kakkua naamaansa.. Kekseliäisyys kunniaan.. kiitos Kaisa hyvästä ohjeesta.. Suosittelen muillekin!

Töissä oli kiirettä iltaan asti, joten jouduin jättämään salin väliin. Harmittaa, kun virtaa olis ollut just tänään sen verran, koska nukuin päikkärit ruokkiksella..

Palelee, muut nauraa mulle. Päivällä oli 21 lämmintä, mutta mä en tarkene täällä ollenkaan ilman poolopaitaa.. Jossain on kyllä vika, mutta kun tietäisi vaan missä..

30.8.06 Keskiviikko

Mikko halus nukkua pitkään, koska sillä kuitenkin pitkä matkustuspäivä edessä. Olin yksin siis lenkillä: mulla oli sen verran virtaa, että hölköttelin 4 kierrosta melkein yhteen menoon. Ilma oli todella raikas, koska oli satanut yöllä..

Palokunnalta Pete lähtee tänään 2 viikon lomalle ja Thaimaahan. Vähänkö mä olen kateellinen ja tottakai onnellinen sen puolesta, kun se pääsee relaan sinne biitsille ja sukelteleen. Vähänkö mua haluttaa lomalle.. No, jokainen vuorollansa.

Tein aamupäivästä perehdytyskansiota, mutta jo iltapäivästä alko kyllästyttään sen tekeminen. Pojat alko kattoon olkkarissa filmiä. Jotenkin mä vaan löysin itteni makaamasta sohvalta niitten keskeltä.. tää on sitä kivaa perhe-elämää..

Lomalaiset tulivat iltapäivällä. Tääl on yks jätkä, jonka kanssa oltiin viime reissullakin yhtä aikaa. Eli kohta tulee täyteen 2 vuotta tätä suloisen makeaa yhdessäoloa. Se on jo niin läpensä tuttu mulle, että vieraskoreus on karissut jo aikoja sitten pois. No, mehän otettiin yhteen kunnolla iltapäivästä. Muristiin ja tupsahdeltiin toisillemme ihan typerästä asiasta.. muut pojat katteli kummissaan ja luuli, että tapellaan ihan oikeesti. No, kai me tapeltiinkin, mutta se unohtui jo iltaan mennessä.. Mä olen oikeesti kiltti ihminen, jolla on lehmän hermot. Mä en suutu kovin herkästi..

Nyt oli vaan hermot kireällä, kun sain kuulla, että mun Lahden kisojen aikainen majoitus ei sitten onnistukaan. Hotellit on varmasti ihan täynnä, eikä kovin moni tuttu asu siellä. Meinas mennä sormi suuhun ja päästä poru. Mutta mä lähin Selman steppiin purkaan aggressioitani. Siellä mä sitten pompin ihan onnessani ja sain purettua pahan oloni. Mulla oli niin hulluna virtaa, että päätin vielä tehä treeninkin siihen samaan syssyyn. Olihan se vähän liikaa, mutta mä vedin kuitenkin hyvän treeniin. Kaloreita paloi yhteensä 823 tuolla sessioilla.

31.8.06 Torstai

Aamu alkoi vaikeesti. Mua väsytti ihan hulluna, joten torkutin kelloa 15 min eteenpäin. Kuitenkin sain kammettua itteni ylös sängystä ja olinkin yllättävän reipas. Hyvä minä! Mulla oli virtaa. Mä revittelin hulluna lenkillä. Kokonaisajaksi tuli vain 45 minuuttia, mutta otin spurtteja niin kovasti, että syke oli välillä maksimissaan 187 ja keskisyke koko lenkillä 134. Harvinaisen hyvä aamulenkki. Jospa tästä alkaakin sitten oikeen virtaviivainen elämä :)

Hoitelin tänään "virastoasioita". Soittelin Suomeen auton vakuutuksista, vähän kyselyjä pohjosen työtilanteesta eri virastoilta ja soitin kavereille sekä entisille työpaikoille, että pistävät sanaa kiertämään... olen kohta vapailla markkinoilla työpaikkojen suhteen.

Mulla on se hyvä puoli tässä työpaikassa, että talo on täynnä ammattitaitoisia hoitsuja ja kalliita vempeleitä. Joten otatin kaikki verikokeet itestäni. Niiden perusteella mä olen elämäni kunnossa. Hemoglobiini oli 131, joten raudasta ei ainakaan ole puutetta. Tulehdusarvotkin ovat normaalilla tasolla. Mutta mua vaivaa vieläkin se, että miksi välillä on niin väsynyt olo? Mieli on kyllä vielä virkee, mutta kroppa ei oikein kulje samassa tahdissa mielen kanssa. Paino on vieläkin liian korkeella.. Se ei meinaa lähtee millään laskuun, enkä oikein tiiä, että mitä tässä pitäis alkaa tekemään?!

Lopetin työt vasta klo 17.30. Mä olin tosi väsynyt taas työpäivän jälkeen, joten oli pakko ottaa päiväunet. Laitoin kyllä kellon herättään 45 min kuluttua, mutta mä en jaksanut nousta ylös. Mä olen todella väsynyt.. Yritin pakottaa itteni salille, vaihdoin jopa salivaatteet päälle, mutta mä en saanu käveltyä salille, vaikka matkaa on se 100 metriä. Parempi olikin jäädä pois, sillä tolla asenteella ja energiamäärällä treenistä ei olis tullu mitään. Mua ottaa tosissaan päähän tällainen saamattomuus! Mä vihaan ittiäni tän laiskuuden takia!!!!

1.9.06 Perjantai

En jaksanut lähteä aamulenkille. Heräsin siis vasta klo 7.15 ja mua väsytti tosi paljon!!! Otin ruokatunnilla sairaalan sohvalla päikkärit. Mä nukuin tosi sikeesti, koska heräsin välillä siihen, että kuorsasin! Ja mä en todellakaan kuorsaa kuin silloin, ku olen ihan kanttu vei. Toivottavasti siellä ei ole käyny ketään vieraita kattomassa ylilöysää hammashoitajaa, joka kuola poskella nukkuu ruokatunnilla. Olin nukkunut varmasti tosi kierossa, koska mulla oli ihan alaselkä jumissa, kun nousi ylös sohvalta. Tänään on siis perjantai, joten lopetettiin työpäivä jo klo 15.30. Hampin piti tehdä kuukausiraportti ja muita paperitöitä. Kerrankin pääsee ihmisten aikoihin pois sairaalalta. Välillä tuntuu, että ei ole ollenkaan omaa elämää, kun joutuu asumaan yöt ja päivät ton työn kanssa samassa paikassa.

Söin tuhdisti tummaa riisiä ja kanaa ananaskastikkeessa. Ja sittenpä mua alkoikin niin ramasemaan, että menin omaan körmyyni seuraaville päiväunille. Nukuin tunnin. No, sitten oli niin paljon virtaa, että pääsin salille asti. Mulla on alkanut paniikki iskemään ton mun painoni kanssa. Jos en saa sitä laskemaan tarpeeksi alas, niin joudun nostamaan tangolla, joka painaa sitten 40 kg. Olin ajatellut nostaa vain 37,5 kg painavalla, joten pakko sitten alkaa treenaamaan tolla painavammalla tangolla. Ei muuta kuin sanoista tekoihin. Mä olin niin kyllästynyt jo itteeni, että en osannut odottaa kuin huonoa tulosta. Mutta jossain on vielä muilla onnenrippeitä jäljellä, koska mä nostin sillä 33 kertaa. Eli sama tulos kuin viime vuonna paras nosto, mutta nyt tanko oli 2,5 kg painavampi!! Eli loppujen lopuksi, mulla on tullut kehitystä viime vuoteen verrattuna.

Mä meinasin alkaa pillittään siellä salilla. Toi nosto pelasti mun koko viikon :) En mä olekaan niin surkee kuin olin luullut. Lopputreeni rinnalle menikin sitten ihan huumassa. Mä olin niin tyytyväinen itteeni, että sain poljettua vielä aerobisena treeninä spinningpyörällä 50 minuuttia. Vedin musiikin tahtiin itelle melko rankankin tunnin.. Mä olen niin tyytyväinen aikaan saannokseeni. Ihana päivä :)

2.9.06 Lauantai

Tänään ei aamulla mitään briiffiä, eikä muitakaan työhommia. Mä nousin kiireettömästi sängystä vasta klo 9.15. Kävin aamukahvilla sairaalalla ja kattelin telkkaria siinä aamukahvin lomassa. Olin virtaa täynnä eilisen johdosta. Mä ihastuin eilisillan spinningpyörätunnista niin paljon, että poljin aamusta sillä 45 minuuttia. Vedin välillä aika raskaastikin ylämäkeen ja sitten huilailin alamäkeen. Maksimisyke oli treenin akana 168. Kulutus kokonaisuudessaan 393 kcal. Mä olin reipas :)

Meille ilmaantui pari särkypotilastakin siinä aamupäivän aikana. No, sitä vartenhan sitä täällä ollaan, että hommat hoidetaan viikonloppunakin. Käytiin ostoksilla iltapäivästä jenkkien leirissä. Siellä kaikki on niin suurta ja mahtavaa. Mä ostin "yllätys, yllätys" proteiinipatukoita ja glutamiinia. En mä sieltä oikeestaan muuta enää löydäkään, kuin lisäravinteita. Me tilataan poikien kanssa yhteistilauksena verottomana Suomesta lisäravinteet, mutta aina sitä jotain pääsee loppumaan, ennen kuin seuraava tilaus ehtii tulla. Sieltä jenkkilästä me sitten haetaan täydennystä. Kyllähän siellä sitä elektroniikkaa on, mutta en siitä niin perusta. Käytiin kahvilla ja mä join taas cappuccinoa, enkä laskenut sitä kaloreihin mukaan! Hyi mua!

Meillä oli leirissä pihvi-ilta. Mä olin pihdannut kaloreita, koska halusin sitten illalla grillata kanafileitä ja syyä muiden seurassa ja nauttia elämästä.. Mutta mun pettymykseksi siellä ei ollut ollenkaan kanaa.. Mulla meni totaalisesti hermot! Närpin näön vuoksi vähän lohisalaattia muiden kanssa, hörppäsin laittilimpparin huiviini ja lähin tukka putkella viuhtoen sieltä.. Miten mua ottikaan päähän. Mun koko ilta oli sitten pilalla ton kanattoman menuun takia.. (Kokkien puolustukseksi voin sanoa, että muuten ruoka on ollut aina todella loistavaa ja ne on ammattilaisia siinä hommassa, kiitos siitä!)

No, ei muuta ko iltaa viettämään salille. Siellä mä väänsin yksikseni käsitreeniä. Meijän leirissä on varmasti yli 300 ihmistä, mutta ne kaikki oli grillaamassa ja bilettämässä. Mä yksin tylsän elämäni kanssa salilla! Eihän tää ole tervejärkisen hommaa ollenkaan. Treeni onnistui hyvin, vaikka ei ollut ketään seurana tai innostamassa mua. Huudatin musiikkikanavaa telkkarista täysillä ja omistin sillä hetkellä koko salin :) Ai tällaseltako tuntuis olla todella rikas ihminen, kun vois omistaa oman salin. Olishan se todella tylsää treenata yksin, aina.. Poljin vielä kuntopyörällä 20 min. treenin päätteeksi. Alaselkä alkaa pikkuhiljaa rentoutua siitä sohvalla nukkumisesta.. Olin ihan kypsää kauraa nukkumaan suihkun jälkeen. Mä olin peiton alla klo 21.30. Muilla jatkuu karaoke ja viininmaistajaiset.. mua kutsuu ihanan lempeä uni ja nukkumatti.

3.9.06 Sunnuntai

Heräsin klo 8.40. Katoin telkusta mun leppari ohjelman, mitä olen seurannu jo 10 vuotta. Pääosissa "Remonttireiska". Se mies ei ole koskaan pettänyt mua, vaan tulee aina sunnuntaiaamuna treffeille sovittuna aikana ja aina yhtä iloisena. Olin suunnitellut aamun siten, että ekax tärskyt Reiskan kanssa, sitten aamukahville sairaalalle ja sitten aamulenkille. Menin sairaalalle mistä soittelin Suomeen Manolle ja Kertulle sekä muutaman muunkin puhelun. Aikaa kului liian paljon, mulle tuli ihan jo heikko olo, koska heräämisestä oli kulunut jo 2,5 tuntia ja en ollut vielä päässyt aamulenkille. Nälkä sai musta ylivallan, joten päätin unohtaa aamulenkin suosiolla. Keitin puurot, söin ja painuin takas pehkuihin.

Heräsin vasta kahden aikoihin päivällä. Välillä taas syömään. Ajatuksen tasolla kuvittelin itteni jo salille, liivilenkille yms. MUTTA väsyttää todella paljon. Mä menin körmylle -nukkumaan. En enää tiennyt montako tuntia, monetko päikkärit nukuin. Mutta lopputulos oli se, että olin ollut vain muutaman tunnin vuorokaudesta hereillä!!!. Salihommelit tekemättä, liivilenkit tekemättä.. aamulenkistä puhumattakaan.. Miten tässä näin kävi??? Kävin suihkussa illalla ja olin menossa takas petiin jo klo 21.00.Nyt ei todellakaan ole kaikki kohdallaan!!! Mä olen fyysisesti ihan loppu!! Mihin tää vuorokausi katosi??

Viikon 35 saldo:

8 urheilukertaa, tunteina lähes 14, kaloreina 3164. Aamulenkkejä jäi liian monta tekemättä. Mutta viikkoon mahtui jopa ilonpilkahduksiakin, koska jaksoin välillä yllättää itseni iloisesti ja reippaasti. Päällimmäisenä ajatuksena kuitenkin huoli ainaisesta väsymyksestä ja painon junnaamisesta!

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu