<- Palaa "kisoihin valmistautujia" -pääsivulle 

Teija Miettisen kisoihin valmistautuminen
| Taustaa | Viikko 31 / 2006 | Viikko 32 | Viikko 33 | Viikko 34 | Viikko 35 | Viikko 36 | Viikko 37 | Viikko 38 | Viikko 39 | Viikko 40 |
| Viikko 52 | Viikko 1 / 2008 | Viikot 2-3 | Viikot 4-8 | Viikko 9 | Viikot 10-11 | Viikot 12-13 | Viikot 14-15 | Viikko 16 | Viikot 17-18 |
| Viikot 19-20 | Viikot 21-22 | Viikot 23-32 | Viikko 33 | Viikot 34-35 | Viikot 36-37 | Viikot 38-52 |

Viikko 34

21.8.06 Maanantai

Nukuin viime yön todella katkonaista unta. Kokonaissaldoksi tuli noin 5 tuntia unta. Kroppa käy vielä eilisiltaisesta lenkistä ylikierroksilla. Mulla alkaa iskee pikku paniikkia tuon nestepöhön takia. Nilkat on niin turvoksissa aamuisin ja muutenkin on jotenkin kummallinen olo. Ajattelin aluksi, että mun kroppa vaan reagoi voimakkaasti tähän kuumuuteen ja kaikkeen muuhun ( siis lomalta paluuseen yms.). Mutta nyt ei siis enää naurata. Mulla on yli 2 kg ylimääräistä nestettä kehossa koko ajan.

Ei ole hauskaa, kun nilkkakorua ei voi pitää siellä missä sen kuuluu olla. Mun nilkat on kuin betonista valetut pylväät. Olen ollut täällä nyt loman jälkeen 4 vrk, joten pikkuhiljaa pitäis alkaa nestetasapainon tasaantua. Toihan on ihan normaalia, että vuorokaudessa paino heittelee juodun nestemäärän mukaan 2-3 kg (kun verrataan aamu ja iltapainoa keskenään). En ole aikaisemmin ottanut paniikkia asiasta, mutta nyt kun aika on kortilla, niin alkaa kehittään paniikkia pikkuhiljaa. Kyllä, olen siis muistanut juoda kunnolla ja lisätä ruokiin suolaa, ettei natrium- ja kaliumarvot heitä häränpyllyä.

Aamulenkki kävellen, ei hölkkää, koska jalat ihan tönkissä eilisestä kävelystä. Töissä aika kiireinen päivä. Yöllisen huonolaatuisen unen jäljiltä oli töissä sellainen "tavarat lentää käsistä" -päivä. Onneksi potilasturvallisuus ei missään vaiheessa ollut vaarassa! Kuitenkin tollanen päivä tietää mulle enempi instrumenttien pesua ja siivousta, kun paikka-ainetta on murusina lattialla ja sitten mä rullailen niiden päältä tuolillani, jolloinka aine jumittuu lattiaan todella tiukkaan. Sellaiset pikkujouset ja muotit, mitä käytetään ns.valumuotteina, kun tehdään hampaaseen paikkaa, ovat tollaisina päivinä todella vihoviimeisiä vimpaimia...Voitte vaan kuvitella, miten jousi voi singahtaa voimalla milloin mihinkin suuntaan.. Ootteko muuten koskaan miettineet hammaslääkärissä, miksi teille asiakkaana laitetaan ne tummat suojalasit päähän?! No, ainakin suojaamaan silmiä ja sen takia tummat, ettette nää, kuinka hampi ja hoitsu nauravat toisillensa maskien takana, kun on juuri tollanen toivoton päivä :)

Ruokiksella oli sen verran kiirusta, etten ehtinyt ottaa päikkäreitä. Mä kopioin työtodistuksia ja luonnostelin työhakemusta. En kuitenkaan sen enempää uhrannut asialle aikaa tai ajatuksia.

Salilla oli kestävyyspenkkitreenin vuoro. Mulla oli salille mennessä vähän väsy olo, mutta ajattelin, että suhteellisen lyhyt treeni tulossa, joten se menee vaikka päällään seisten. Kävelin matolla 15 min. alkulämmittelyksi ja menin tatamille venyttelemään. Meitä olikin siellä kiva porukka. Juoruiltiin (siis kyllä, miehetkin juoruilee, vaikka he kuinka väittäisivät muuta;). Keskustelimme viime lauantain tapahtumista; joillakin henkilöillä oli huhujen mukaan tanssiminen ja hauskanpito mennyt tiettyjen "kirjoittamattomien" sekä virallisten sääntöjen yli. Meitä oli siinä monen ammattikunnan ihmisiä ja loppukommentiksi vain todettiin, että "sirkus jatkuu, mutta pellet vain vaihtuu!" Välillä tää toisten kyttääminen ja pilkun viilaaminen ottaa niin päähän, mutta toisaalta sen ymmärtää, (kun joukkoon mahtuu sekä vanhempia ihmisiä, että ns. teinisotilaita), että kaikilla pitää olla yhteinen kuri, millä joukon saa pidettyä herran nuhteessa ja kurissa. Siinä sitä meni juoruillessa nopeesti puoli tuntia ja mä olin onnellinen, että sain pitkästä aikaa venyteltyä kunnolla ja oli kivaa seuraa:)

Otin kunnon lämmittelyt ennen "koenostoa". Mä virittäydyn ja keskityn siihen melkein yhtä täydellisesti kuin oikeaankin kilpailunostoon, koska se on testi, millä tasolla mennään. Takana varmistamassa oli uudempi palomies. En varmaankaan sanonut tarpeeksi selvästi /selittänyt noston tärkeyttä, koska nosto suorituksen aikana jätkä vahtas suurimman osan ajasta tsekkiläisen naisen persettä ja unohti laskee toistojen määrän!!! Mä sekosin laskuista 29 toiston jälkeen, mutta sen jälkeen tuli vielä todella monta puhdasta nostoa omin voimin ylös.. Mä uskon / toivon / luulen, että mä taisin tehdä uuden enkkani :)

22.8.06 Tiistai

Mikkoa ei näkynyt aamulla treffipaikalla. Ajattelin ekaksi, että se on nukkunut ponniin, mutta sittenhän mä hokasinkin. Niitten vaunu oli kokonaan poissa omalta paikalta, joten ne oli lähtenyt varmaankin jo aamuyöstä keikalle, kun en ollut herännyt vaunun ääneen. Joten menin sitten yksin hölköttelemään. Mulla olikin jostakin ylimääräistä energiaa, koska menin yhteensä 6 kierrosta normaalin 4 sijaan. Ja suurimman osan ajasta hölkkäsin sykkeellä 135-150. Reipas lenkki, mutta ei inhottanut juosta ollenkaan... Näin jälkikäteen ajatellen toi lenkkihetki tais olla ainoa hetki koko päivänä, jolloin olin totaalisen yksin. Kummallista, ruhtinaallisesti omaa aikaa. Töissä oli kiireinen päivä. Mulla meni välinehuollon kanssa aika myöhään iltapäivään. Hampi lähtee huomenna lomalle, joten jouduttiin käymään illasta vielä läpi kaikki hommat, mitä mun täytyy hoitaa sen ollessa poissa työpaikalta. Mulle jää hampin loman ajaksi paperihommien tekoa ja nyt sitten joudun vielä ylimääräisenä hommana yrittää tehä perehdytyskansion tänne. Kauhee homma! En todellakaan tiiä, miten mä selviän siitä. Mutta sen olen päättänyt, että en aio tehä sitä yhtään iltatöinä tai valvoa yötä myöten murehtimassa siihen tulevien asioiden laitaa. Mistä hemmetistä mä kysyn etes neuvoa sellasen tekemiseen.. No, nettihän on ihmeellisyyksien maailma.. Ei muutako sinne surffaileen.

Treenihommeleista ei sitten tarvi tälle päivälle haaveillakaan, koska huomisaamuun mennessä pitää olla materiaalitilaus valmiina ja pitää ettiä kaikki koodinumerot ja hinnat vielä valmiiksi usealle tuotteelle. Ja soittaa pari puhelua maahantuojalle, valmistajalle yms.

23.8.06 Keskiviikko

Olin jo illalla päättänyt, että tänään on sitten totaalilepopäivä. Eli ei siis mittään ylimääräistä aktiviteettiä koko päivänä. Ei lenkkiä eikä salia. Tänään vaan relataan ja vietellään koti-iltaa. Kattellaan poikien kanssa leffaa ja rupatellaan. Meillä porukka lähtee aina lomalle keskiviikko aamuna ja toiset tulee lomilta samalla koneella suomesta takasin. Sairaalalta lomavuorossa olevat kokoontuvat sairaalan takaterassille viimeistään klo 9.30. Mulla on ollut tapana aina käydä halimassa heidät. (Typerää ajatella negatiivisesti, mutta voi olla viimeinen kerta, kun heitä enää näkee. Elämässä voi sattua kaikkee; meille täällä, heille kotona, kone voi tippua alas, joku voi jäädä suojatiellä rattijuopon auton alle yms.) Noi mun työkaverit on kivoja ihmisiä, joten mä haluun erota niistä aina hyvillä mielin. Joten halittiin ja söin sitten aamupalaksi puuroo ja paistoin munanvalkuaisia 6 kpl. Mutta mua alkoi niin ramaseen, että päätin mennä vielä pikkupäikkäreille takasin sänkyyn. Kun voin tehdä sitten illastakin niitä tylsiä paperihommia. Ja minä tyttöhän se osaan ton nukkumisen taidon. Heräsin klo 14.00. Että silleen. Tästä päivästä tuli sitten ihan oikee lepopäivä. Ihanaa toi nukkuminen. Mun mielestä dieetillä ehkä toiseksi paras asia syömisen jälkeen ;)

Tein paperihommia sitten urakalla ilta ysiin asti. Syömiset sujui hyvin, vaikka kalorit olivat alhaalla. Tänään ainoastaan 1000, mutta nälkä ei pahemmin vaivannut. Sain nukkumisella siirrettyä ruoka-aikoja hyvin eteenpäin.

24.8.06 Torstai

Aamukävely normaalisti klo 05.45 alkaen ja 55 min.

Muuten olikin sitten todella erikoinen työpäivä. Olin ilmoittautunut vapaaehtoisesti ns. työleirille. Joku iso herra oli kotiutumassa ja sille piti järjestellä jottain maailman isoimpia juhlia. Meitä suomalaisia oli siellä n.15 ja muun maalaiset työjuhdat kaupan päälle. Olihan se aika naurettava hommaa. Kukaan ei osannut antaa kunnon käskyjä, eikä siellä oikein tietty mitä kaikkia olisi pitänyt tehdä. Meijän koko poppoo siirsi yhden lavan toiseen paikkaan, järjesteli muovituoleja, keräsi kiviä nurmikolta yms. pientä hommaa. Suurin osa ajasta meni siihen, että joku herra tulis kertomaan seuraavan työtehtävän, jotta päästäis taas hommiin. Kyllä suomalaisilta työintoa riittää, mutta kun ne ei oikein keksineet meille tarpeeksi tekemistä.

Ruokailut meni tänään vähän säveltämiseksi. Oli mulla eväinä mukana omenoita. En viittinyt ottaa mitään kunnon ruokaa, protskupatukoita tai litkuja mukaan, kun tiesin, että joudutaan olemaan auringonpaisteessa koko päivä. Käytiin yleisessä ruokalassa syömässä. Otin kulhollisen salaatti, spagettia vähän ja jotain lihaa(luulen sen olleen kebablihaa). Säveltämiseksi meni, mutta uskon päivän kalorimäärän olleen kuitenkin kohtuullinen. Ei mitään leivoksia tai yms. jälkkäriksi, vaikka niitä oli tarjolla monenlaista sorttia. Poijaat maisteli kakkuja ja mie kyselin, mitä mikin oli.

Ruokatauko oli ruhtinaallinen 1,5 h. Joten ruokalevot täytyi hyvän tavan mukaan ottaa. Mie nukuin puoli tuntia nojatuolissa niska kenollaan, mutta unet olivat makoisat ;)

Salilla oli illasta ruuhkaa. Tuntui, että kaikilla olisi ollut penkkipäivä. Ei se mua haitannut, mutta olisin halunnut tehdä ojentajat suoralla tangolla selälleen maaten. Piti sitten vaihtaa liikettä, mutta muuten olin treeniin suhteellisen tyytyväinen. Sain tehtyä dippiäkin pitkästä aikaa 3 x 20 sarjat. Hauikset oli kivassa pumpissa, verisuonet alkaa olla jo aika hyvin näkyvillä.. Kummasti mua väsyttää, vaikka koko eilisen päivän nukuin ja vielä päivällä ne päikkäritkin. Mulla ei vaan ollut virtaa enää aerobiseen, tai olisko sittenkin ollut laiskamato tartunta. Ei taija tässä nestepöhössä enää yksi aerobisenharjoituksen väliin jääminen olla se viimeinen virhe?!

25.8.06 Perjantai

Laitoin aamulenkille tänään lisäpainot kehiin. Kilon painot jalkoihin ja puolenkilon ranteisiin. Mä teen mitä vaan, ettei mun tarvi aamulla juosta. Lisäpainot on hyvä keksintö, mutta se ei vaan enää auta. Mä en meinaa saaha millään sykettä enää nousemaan pelkällä kävelyllä yli 120. Tai sitten mä olen jo niin yksinkertasen kankee, ettei jalat liiku lantiosta alaspäin tarpeeksi notkeesti, että saisi lisättyä vauhtia eteenpäin. Ton mun painon kanssa on nyt sitten alettava johonkin radikaalitoimenpiteisiin. Muistelin viime vuoden dieettiä, jolloin painon putoaminen jostakin syystä pysähtyi pitkäksikin aikaan. Arin neuvojan noudattaen päätin soveltaa kikkaa sitten tänäkin vuonna. Eihän se ota , jos se ei annakkaan, vai miten sanonta sitten meneekään. Kyllä tässä vaiheessa on jo kokeiltava lähes joka kikka, kun on niin turhautunut tilanteeseen. Joten radikaaliratkaisuna tässä vaiheessa; jätän tästä päivästä alkaen kaikki kasvikset, maitotuotteet ja tumman lihan pois! Eiköhän ala jo kroppa sanomaan jotakin tollaseen.. Nälkähän tulee olemaan aivan tautinen, koska kasvikset ovat olleet ainoo keino täyttää mahalaukkua. Ja kun niissä ei ole siis mitään kaloreitakaan. Mä rakastan tummaa lihaa yli kaiken, mutta kun se sulaa niin pirun monta päivää. Ja täällä helteessä tuntuu välillä, että mahassa kiehuu ja kuplii jo ihan liikaakin. Joten järki valinta toikin loppupeleissä on. Maitotuotteiden poisjättäminen ei ole ongelma täällä. Maitorahka ja raejuusto tulee Suomesta pakastettuna, joten laatu on siinä mielessä jo niin heikkoa kun sen kertaalleen sitten sulattaa, että huh hah hei! Kuvitelkaa syövänne rahkaa, joka on ihan murua ja kokkaretta täynnä.. joten ei kiitos.. Jugurtti on todella rasvaista, varmaankin kermaan tehtyä, joten sitä en ole sitten syönyt herran aikoihin. (Juuri nyt unelmoin rasvattomasta litran jugurtti purkista, marjaisan, pehmeän maun ja ensiluokkaisen koostumuksen omaavasta jugu-unelmasta :)

Töissä tein paperihommia koko päivän. Siis suunnittelin perehdytyskansiota ja sen sisältöö. Hain netistä tietoa ja kopioin omia koulupapereita tulevalle hammashoitajalle, jotta sillä olis jotain kättä pidempää, millä alottaa täällä. Löysin jopa pienen sanakirjan avuksi potilastilanteisiin, sillä meillähän kuitenkin on aika paljon paikallistyöntekijöitä, jotka puhuu albaniaa tai serbo-kroatiaa. Heillä ei välttämättä toi englannin kieli kauheesti väänny. Käsimerkeistä on myös niissä tilanteissa aika paljon hyötyä, siis ei mitz rumia merkkejä.. Mä olen oppinut aika paljon korvakuulolla seppojen kieltä, koska kuitenkin olen täällä oleillut niin paljon. Meijän sairaalan siivoojan kanssa tulee rupateltua päivittäin; tai siis hän puhuu paikallista kieltä, pari sanaa englantia, pari suomea ja mie kovasti höpötän omalla tyylilläni suomea. Ja hyvin naiset ymmärtää toisiaan, ei ole mitään heikkoa :) Muutaman sanan osaan hoitotilanteissa käytettäviä sanoja ja yleiset kohteliaisuudet yms. mutta ei muuta.

Siivosin oman körmyni tänään lattiasta kattoon. Sitä ei tulekaan turhan usein tehtyä. Musiikki soi täysillä ja imuri vaan huuti. Pesin jopa ikkunat. Olinpa mä reipas. Sain nyt sitten pyyhittyä pölytkin vaatekaapin hyllyiltä. Samalla tein inventaariota treenivaatteista, mitä pakkaan seuraavalle elikäs viimeselle lomalle kotiin mukaan. Otin ylimääräisen jääkiekkokassin kotoa mukaan, että saan tuotua mahdollisimman paljon vaatteita pois täältä.

Alkuverryttelyksi oli tänään reipasta juoksua. Satuin lenkki polulle yhtä aikaa meijän yhden sairaanhoitajan kanssa, joten se juoksi mun kanssa. Innostuin lenkkiseurasta niin paljon, että meinas mennä ihan revittelyksi. Juostiin 3 kierrosta, mulla syke huiteli koko ajan 155-175 välillä. Ei tuntunut ollenkaan pahalta. Wau, meitsi tais ylittää ittensä. Kävelin lopuksi matolla vielä 10 min, että vähän pumppu sais rauhottua ennen treeniä. Salitreeninä vuorossa alaselkä sekä olkapäät. Mukava fiilis ja hyvä tunnelma salilla. Mulla kuitenkin sellanen kummallinen olo, en osaa tarkemmin selittää. Yleistä palelemista (vaikka juostessa tuli kunnon hiki, eikä ilman puolesta pitäis todellakaan palella) ja tietty turvotusta, mutta lämpöä tai tukkoisuutta ei ole. En nyt osaa selittää tarkemmin sitä tunnetta. Mutta kipuja ei ole, eikä särkyjä. Tuntuu vaan, että palautuminen on alkanut tökkimään joka treenistä.

26.8.06 Lauantai

Kemin 'treenileirillä' opittu askelkyykky. Aamulenkki sujui normaaliin menoon kävellen. Vaikka olikin viikonloppu, niin tein kuitenkin työhommeleitakin. Autoklaavit tarvii joka viikko pyyhkiä pirtulla ja kuukausittain tehdä isompi huoltohässäkkä. Joten meitsi aloitti aamun somasti viinanhuuruisesti pää klaavien sisällä. Pienessä viinanhuuruissa hoitelin työhommat ja kirjottelin jutskia perehdyttämiskansioon. Tokkopa siitä tekstistä kovin kummosta tuli, mutta ainakin jotain sain aikaiseksi. Työhommeleissa meni koko päivä rattoisasti. Muistin syödä säännöllisin väliajoin, mutta tuntuu, että nälkä ei vaan lähde ollenkaan pois.

Otin pienet päikkärit ja välipalaa syödessä ehdin jopa kattella telkkariakin. Sitten reippaana vaatteiden vaihtoon. Ilma ei ole ollut tänään kovin kuuma, sellainen kiva leuto tuuli on ollut. Otin alkulämmöksi puolen tunnin juoksun, syke välillä 130-155. Eilisestä juoksusta ei ollut jalat ollenkaan kipeenä. Nyt on koko ajan nälkä ja janottaakin. Juoksu sujui muuten kivasti, ei tehnyt ollenkaan pahaa.. aluksi. Sain lenkin tehtyä ja menin salille suoraan. Tänään vuorossa etureidet ja pohkeet. Aloitin treenin askelkyykyllä ja käsipainoilla. Mä olen innostunut siitä liikkeestä, kun se on niin paljon helpompi tasapainon kannalta tehdä. Ei tarvitse tanko niskassa rimpuilla tai varoa polvien sivuliikettä, kun voi koko ajan ottaa tukea toisella kädellä jostakin. Sarjojen välillä alkoi tuntumaan siltä, että nyt ei kaikki ole aivan kunnossa. Puuskututti todella kovasti, pulssi ei laskenut paljoa ollenkaan, alkoi tulla oksettava olo. Kuitenkin tällaisia oloja on ollut ennenkin, joten ei muuta kuin jatkamaan. Seuraavana jalkojen ojennus yhdellä jalalla istuen. Sarjat tuntu todella raskailta, vaikka painoo oli normaalia vähempi ja tein lyhyempää settiä. Jouduin levähtään tuskallisen kauan kummankin jalan välillä. Istuessa olo oli parempi. Hack-kyykky laitteeseen tekemään pohkeita. Tein yhden sarjan ja sitten meinas lähtee taju. Mahassa kouras tosi pahasti silleen, että laatta oli jo tulossa, kylmä hiki nousi ottalle ja pyörrytti. Sillon mä päätin, että pakko antaa periksi!! Jos mä en nyt lähe täältä pois, niin en pääse "kotio" ollenkaan etes leppäileen. Salilta sairaalalle on matkaa varmaankin 100 m. Jouduin pysähtymään matkalla 2 kertaa, pää jalkojen väliin ja puuskutteleen. Nyt ei tunnu sitten ollenkaan hyvälle. Sairaalalle pääsin ja suoraan vessaan. Kakottelin vessassa muutaman kerran, mutta mitään ei tullut ylös. Pulssi hakkas 130, kun halailin siellä pönttöä. Pikkasen istuskelin siellä lattialla ja raahauduin keittiöön, jossa tein palautusjuoman itelle. Makasin sohvalla lähes sikiöasennossa ja yritin ryystää palautusjuomaa. Herranen aika, että heikotti!!! Raahauduin körmylleni ja oikaisin sängylle. Siinä mä makasin 2 h paskaset treenivaatteet päällä ja parantelin oloa, ennen kuin pääsin suihkuun. Suihkun jälkeen kello oli 21.10. Mä kaivauduin peiton alle ja toivoin, että aamulla olo olis parempi..

27.8.06 Sunnuntai

Lepo teki terää. Heräsin ilman kellon soittoa klo 8.15. Kuteet niskaan ja käpyttelemään taipaleelle. Mikolla aamulenkistä tänä aamuna vapaata, joten lähdin omia aikojani. Leiri oli todella hiljainen. Eilen oli tainnut olla jotkut kekkerit, mutta musta ei olis ollut mihinkään juhliin siinä kunnossa. Enkä olisi kyllä halunnutkaan mitään muuta kuin levätä. Kävelin hissukseen 45 min ja tunnustelin oloja. Ei onneksi ollut mitään sen kummoisempia. Oliskohan ollut vaan väliaikainen olotila, että sokerit olis jostain syystä kerennyt tippua liian alas?! Vaikka kyllä söin välipalaksi omenan ja banaanin ennen lenkille lähtöä.

Tänään on siis sunnuntai ja olisi ollut mun riisipuuropäivä, mutta kun jätin ne maitotuotteet pois, niin keitin sitten ihan ruispuurot. Hyvältähän se maistu, kuten niin monena muunakin aamuna. Voiko puuroon koskaan kyllästyä? Mä voisin syödä sitä kattilallisen marjojen kanssa! NAM!

Mulla tänään vierailuemännän vuoro. Siinä ollaan koko päivä valmiina singahtamaan suomalaisia siviilivieraita varten. Aamutoimiin kuuluu saunan lämmittäminen vieraita varten ja jos he haluavat käydä mahtavalla päivällisellä ruokalassa, niin ollaan seuraneitinä heille. Valitettavasti kovin harva siviilityöntekijä täällä käyttää mahdollisuutta hyväkseen. Olisi kiva vaihtaa kuulumisia enemmänkin heidän kanssaan, mutta kai heilläkin on niin kiireitä, että eivät aina ehdi tänne kyläilemään.

Päivällä oli mahtava ukonilma, mutta se laantui jo iltaan mennessä. Mikon kanssa liivilenkille klo 19 alkaen, kuten joka sunnuntai. Eilisen olotilan jälkeen pikkasen säikähin ja nyt laskin tarkasti tämän päivän ruokavalion. Painotin suurimman osan hiilihydraateista ennen lenkkiä ja söin pikku välipaloja 2 h välein, jotta en kuukahtaisi. Kun solmin vielä kengän nauhoja lenkille lähtiessä, niin söin samalla omenan ja ruisleivän. Olo oli hyvä ensimmäisen tunnin. Mutta mä en todellakaan jaksanut lenkkiä loppuun. Mun voimat loppu totaalisesti 1,15 h:n jälkeen. Mä en jaksanut enää!! Lenkin kalorikulutus oli kuitenkin 526, vaikka lopetinkin sen kesken. Palautusjuoma ja kevyt iltapala ja aikaisin nukkumaan.

Yhteenveto viikosta 34

Taas on yksi urheiluviikko takana, kisat viikon taas lähempänä. Aika kuluu liian nopeasti. Viikon kokonaiskulutus 3721 kcal, urheilukertoja 11, ajassa mitattuna lähes 17 tuntia. Kohtuullisen tyytyväinen kuluneeseen viikkoon, mutta energiat alkaa olla todella vähissä. Paino ei kuitenkaan laske sitä vauhti, kuin haluaisin. Mieli kuitenkin virkeä olosuhteisiin nähden.

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu