<- Palaa "kisoihin valmistautujia" -pääsivulle 

Teija Miettisen kisoihin valmistautuminen
| Taustaa | Viikko 31 / 2006 | Viikko 32 | Viikko 33 | Viikko 34 | Viikko 35 | Viikko 36 | Viikko 37 | Viikko 38 | Viikko 39 | Viikko 40 |
| Viikko 52 | Viikko 1 / 2008 | Viikot 2-3 | Viikot 4-8 | Viikko 9 | Viikot 10-11 | Viikot 12-13 | Viikot 14-15 | Viikko 16 | Viikot 17-18 |
| Viikot 19-20 | Viikot 21-22 | Viikot 23-32 | Viikko 33 | Viikot 34-35 | Viikot 36-37 | Viikot 38-52 |

Viikko 33

14.8.06 Maanantai

Paripäivää vielä ja sitten taas 'kotona'. Vaihtelun vuoksi kävin aamulenkin sauvoilla kävellen. Tunti menee ihan tuttuja maisemia katsellessa. Sauvojen kanssa huitoessa ei tarvi kauheasti pitää vauhtia, koska syke pysyy hyvin 120 tuntumassa. Näin kahden viikon lomalla on kroppa ehtinyt jo hyvin tottua Suomen viileyteen. Ihanaa on ollut, kun ei ole tarvinnut koko ajan kärsiä kuumuudesta. Kyllä kaverit on kattoneet kummissaan, kun olen aina ottanut pitkähihaisen mukaan, vaikka on yli 25 lämmintä. Sitä pitää pukeutua siten, että on hyvä olla. Aina sitä kylmän kanssa pärjää, kun voi lisätä vaatteita, mutta kuumalla on vaikeampi jäähdytellä kroppaa.

Tämä päivä meni oikeastaan kokonaan hääräillessä lähtemisen kanssa. Laukku piti pakata ja käydä kaupassa ruokaostoksilla, sekä lisäravinteet ostamassa. Pesin lomalla käyttämäni vaatteet, että on sitten taas kotiin palatessa puhtaita ryysyjä. Laukku jäi suhteellisen tyhjäksi, koska mullehan todellakin ilmoitettiin se, että en tuu saamaan jatkoa työsoppariini. NIIN, mulla iski nyt paniikki senkin suhteen, kun mulla on vaatekaappi täynnä treenivaatteita, että miten mä saan ne kaikki raahattua takasin kotio. Enää yks Suomiloma ennen kotiutumista, joten siinäpä sumplimista asialle.

Käytiin äidin kanssa mun veljen luona kyläilemässä vielä illasta. Muksutkin oli jo iltapuuhissa. Poitsu menee huomenna kouluun tokalle luokalle, joten siellä esiteltiin sitten uutta reppua, penaalia yms. kivaa, mitä nyt koulun aloituksessa tarviikin. Kyllä sitä olisi ihanaa, kun olisi vielä noin nuori ja tietämätön maailman pahuudesta. Saisi vaan olla ja keskittyä pelkästään lapsena olemiseen ja koulun käyntiin. Mutta niin se maailma meitä koulii ja heittelee.. Tyttö oli innoissaan taas, kun pääsee tarhaan näkemään tuttuja kavereita ja leikkimään niitten kanssa.

Siirsin salilla käynnin suosiolla keskiviikkoon, kun pääsen Kosovoon takasin. Huomenna ja keskiviikkona menee lähes koko päivä matkustaessa. Niin se kahden viikon loma hurisi nopeasti. Mitä mä nyt sitten oikeastaan sainkaan tehtyä koko loman aikana? En mitään tärkeää, vaikka olin suunnitellut niin paljon. Mun kuviot meni vähän sekasin, kun niitä jatkoja ei tullut, mutta eiköhän tästäki selvitä. Kuitenkin musta oli tärkeetä, että sain itteni tasapainoon ja rentouduttua.

Olin kuitenkin välillä niin "kotioloissa", että unohdin työkaverit ja työympäristön kokonaan. Kosovossa työskentely on henkisesti erilaista, verrattuna Suomeen, että sä joudut olemaan lähes 24 tuntia omien työkavereitten kanssa yhdessä. Työpaikan ja "kodin" välillä on max. 10 metriä. Meidän olohuone on sairaalalla, nettikone on siellä, yms. Jääkaappi ja limut samoten. Salille on kuitenkin jo n. 100 metriä matkaa. Mä olen "miehistössä" sairaalalla ainoo nainen, joten muilla on asumisolosuhteissa ruhtinaallisesti oma "körmy". Asun siis yksin n. 15 neliön kopissa.

Pojat asuu aina kaksistaan sellaisessa. Ei siinä paljoa ole yksityisyyttä elämässä. Paskallakin kun istut, niin aina on joku särmin toisella puolella. Mutta toisaalta, ikinä ei tarvitse olla yksin, jos ei halua. Aina on joku "kotona" jos haluaa juttuseuraa! Toi on ihana piirre siinä työyhteisössä, varsinkin kun pelkää ukkosta :(.

Menin sänkyyn jo klo 22, mutta uni ei vaan tullut. Yritin lukea, mutta ajatukset pyöri inhottavasti. Kerkesin siinä miettiä omat ja muidenkin ihmissuhdesotkut. Suuria kysymyksiä: mikä musta tulee isona; pappi, poliisi, täyspäiväinen urheilija, käsityöläinen yms. Miten mä tulen kestämään taas eron ihanista ihmisistä, mistä mä löydän töitä omalta alalta yms.Kyllä teistä jokainen tietää, mitä päässä surraa kahden aikaa yöllä... todellisuudessa ei mitään järkevää... Uni tuli joskus kahden jälkeen.

15.8.06 Tiistai

Kello oli herättämässä 06.45, mutta mä onneton olin laittanut sen kiinni!!! Kääk, mä nukuin armottomasti onneni ohi. Heräsin klo 8.15 ja juna lähtis klo 11.11. Mulla oli eväät tekemättä, jauhelihat paistamatta ja laukun järjesteleminen oli tekemättä. Paniikki iski! Ei puhettakaan, että mihinkään aamulenkille enää kerkeis. Piti keittää aamupuurot yhtä aikaa, kun hellalla porisi myös makaronikattila ja paistinpannulla jauhelihat. Tuntui, että kiireessä jää puolet asioista tekemättä, mutta ruoka oli saatava valmiiksi matkaa varten.

Kaikki hyvin, kerkesin junaan ja vielä jopa hyvinkin. Juna matka sujui rattoisasti, toisin kuin se viimeksi kotiinpaluu. Mä sain jopa nukuttua yli tunnin päikkärit siellä. Söin nautinnollisesti eväitä, luin asuntomessuilta säästämiä lehtiä, sekä kirjoitin muistiinpanoja päiväkirjan merkintöjä varten. Kävin ravintolavaunussa juomassa kahvit ja söin jopa Nalle Puh-mehujään. Olin aika yllättynyt kuin vähän siinä oli kaloreita.

Mä olin yötä Tampereella mun bestiksen luona. Se nainen oli mun kanssa viime reissulla yhtä aikaa ja asuttiin samassa körmyssä. Siinä on ihminen, joka totisesti tuntee muut sydän juuria myöten. Voi, kuinka mulla olikaan ikävä Ystävää!! Mahtavaa, kun on onni tuntea ihminen, joka jaksaa kannustaa sua aina, kuunnella töppäilyjä ja elämänmurheita. Sellaisen ystävän kanssa on nautinto jakaa myös elämän suuret ja pienet ilot :). Mehän höpötettiin yömyöhään kaikkea maan ja taivaan väliltä. Eikä mua etes väsyttänyt ollenkaan, vaikka tiesi, että aamulla kello sois aikaisin. Ai niin, Mikko soitti ja kertoi, että oli tänään testannut juoksun poliisikoulun ajalla. Läpi olisi mennyt! Wau, vähänkö mä olen siitä jätkästä ylpeä! Voi, kunpa mullakin olis noin hyvä juoksukunto...

Tein aamupalaleivät valmiiksi, sekä eväät lentokentälle, että koneeseen. Kello näytti 02.45, kun viimeisen kerran vilasin sitä.

16.8.06 Keskiviikko

Uni oli todella katkonaista, vain ja ainoastaan sen takia, koska mä pelkään myöhästymistä lentokoneesta aivan tajuttomasti. Jos olisin myöhästynyt junasta, niin en olis sitten ehtinyt lentokoneeseen. Meille ei lennä kuin kerran viikossa finski, joten joutuis sitten lentämään kaupallisella lennolla mutkan kautta. Ja se maksais hunajaa.

Eli 1,5 tunnin unilla lähdin reippaalla mielellä taas matkaan. Matka meni kaiken kaikkiaan hyvin ja nautiskelin omista eväksistä koneessakin. On niin helppoa, kun voi syödä omat eväät siihen kellon aikaan kuin haluaa. Olen muuten oppinut, että mulla on kertakäyttölusikoita joka taskussa ja repun lokeroissa. Mahtaa ne tullissa kattoo kummissaan, kun läpivalaisevat mun tavaroita. Lentomatkan nukuinkin sitten melkein kokonaan, kun oli uni jäänyt vähiin sitten viime aikoina.

Kosovoon palaaminen herättää aina ristiriitaisia tunteita. On kivaa, kun on ollut hyvä loma. Mutta samalla on ollut ikävä näitä ihmisiä täällä. Pääsee "omaan" sänkyyn nukkumaan ja omien tavaroiden ympärille. Kuitenkin tietää jo nyt, että seuraaviin lomiin on vielä 6 viikkoa. Se aika taas tuntuu nyt ajateltuna pitkältä. Kummasti vaan ihminen on sopeutuvainen eläin!

Selma oli lähtenyt palvelusvapaille, joten steppiä ei sitten olekaan kahteen viikkoon. Joten ei auttanut muuta kuin mennä salille. Harmi, sillä olin niin kovasti oottanut pääseväni sinne. Mulla kuitenkin riitti energiaa, ja vedin sitten 30 min. soutaen ennen treeniä. Hyvin tuli lämmiteltyä selkä ja yläkroppa. Salilla oli kuitenkin 29 lämmintä, ettei sen puolesta olis kyllä tarvinu kauheesti ottaa alkulämpöö. Puolitoista viikkoa edellisestä selkätreenistä, joten potkua riitti. Hyvin otti lihakset vastaan, eikä tuntunut olo ollenkaan kankealta. Treenasin pelkästään yläselän. Keskityin liikkeisiin todella hyvin. Tein myös Jannen opastamia liikkeitä, välillä tuntui että olin unohtanut tekniikan. Mutta tein tarpeeksi paljon toistoja, niin alkoivathan ne oikeat lihakset sieltä löytymään. Eli en ollutkaan unohtanut, jes! Tein samaan treeniin olkapäät. Taljat oli silloin kaikki varattuja, koska Irlantilaiset olivat rynnistäneet joukolla samaan aikaan salille.

Tein pystysoudun pitkästä aikaa käsipainoilla, tuntuipa se kivalta;) Jostain kumman syystä mulla oli joku energia- piikki, joten poljin vielä kuntopyörällä treenin päätteeksi 15 min. Olin todella tyytyväinen tämän päiväseen salitreeniin, vaikka pelkäsinkin, kuinka väsynyt olisin matkan takia.

Kerrattiin pikaisesti Mikon kanssa lomakuulumiset. Kävin saunassa ja laitoin ajoissa nukkumaan. Aamulla paluu arkeen ja aamulenkille klo 05.45.

17.8.06 Torstai

Aamulenkki meni todella nopeasti, kun juoruiltiin Mikon kanssa se tunti. Kävellä köpyteltiin koko matka, kun Mikolla oli upeesta juoksusta vielä jalat muusina. Hää kerto kaikki mehevimmät juorut ja tapahtumat mun loman ajalta leirin sisältä.

Mä yritin kertoo jotain suuria tapahtumia suhteellisen tylsästä lomastani. Jotenkin välillä on aika turhauttavaa, kun elämä pyörii niin tän urheilun ja ruuan ympärillä. Muista ihmisistä saattaa tuntua, että mun elämä on niin rajoittunutta ja tylsää. Kyllä se tietty välillä itestäkin siltä tuntuu, mutta tää nyt on vaan tää hetki ja sitten palataan lähes normaaliin päiväjärjestykseen kisojen jälkeen. Paitsi, että olen luvannut itelleni, etten enää ota niin paljoa kiloja takasin, kuin viimeksi. Pää ja perse ei enää kestä tätä ainaista syömistä ja sitten diettaamista. Järkikin sanoo, että jos pitää herkkupäivän kerran kuussa ja lopun aikaa kattoo, mitä syö, niin ei niitä kiloja pitäis niin kauheesti tulla. Viimeksi joka päivä oli karkkipäivä, ei kiitos nyt enää!

Työpäivä oli suhteellisen kevyt. Helppo lasku loman jälkeen. Asiakastapaukset oli helppoja, ei mitään pitkäkestoisia ja työläitä juurenhoitoja, onneksi. Mutta välinehuollon ja siivouksen kanssa päivä meni kuitenkin viiteen asti. Jotenkin tuntui, että eilinen virtapiikki oli totaalisen kadoksissa. Mulla ei ollut virtaa yhtään. Olisi pitänyt mennä salillekin, mutta mä en todellakaan jaksanut. Menin töitten jälkeen saunaan ja nukkumaan, kello oli varmaan vasta ysin pintaa.

18.8.06 Perjantai

Perjantaina oli viimeinen tankkauspäivä. Aamulenkki puolet kävellen ja puolet juosten Elikäs 4 kierrosta ja aikaa meni noin 55 min. Jotenkin tuntuu, että paleltaa aamulla aivan tajuttomasti, vaikka oli tänäkin aamuna 18 lämmintä silloin ennen kuutta..

Keskustelin lääkäreitten kanssa aamubriifin jälkeen siitä, että olisko mun pitänyt jo tulla kipeäksi, jos olisin saanut tartunnan kaverin muksun vesirokosta. Kumpainen lekuri oli sitä mieltä, että ehdottomasti olisin jo todellakin isoilla paukamilla, jos olisin saanut tartunnan. Olen varmaankin sairastanut sen vesirokon silloin lapsena siten, että muilla on ollut vain pari huomaamatonta näppyä. Sellainenkin on kuulemma mahdollista. Parempi olisikin, sillä mä en nyt todellakaan halua tulla kipeeksi!

Työpäivä meni leppoisasti, mutta mulla ei vaan jotenkin ollut yhtään virtaa ja paleli koko ajan. Tutkiskelin iltapäivällä oloa ja tulin siihen tulokseen, että tälle on jotain nyt tehtävä. Mulla olisi tulossa lauantaina viimeinen tankkauspäivä (hyvillä hiilareilla) ennen kisoja. Mutta mä päätin sitten kuitenkin, että pidän sen tänään, että saisin elimistöön vähän potkua. Kävin ruokalassa syömässä kokkien tekemään hyvää ruokaa. Siellä oli aivan ihania tuoreita moniviljasämpylöitä. Keitin vielä kattilallisen valmiiksi iltaa varten tummaa makaronia. Ei mulla kuitenkaan tule tälle päivälle niin paljoa kaloreita, koska aloitin tankkauksen vasta iltapäivästä.

Kävin reippailemassa salillakin illan mittaan. Kävelin matolla aluksi 30 min ja otin lyhyet venyttelyt jaloille, koska takareisitreeni. Mikko oli yhtä aikaa salilla, joten hää auttoi mua tekemään sen Kertun special-liikkeen käsipainoilla. Kiva, kun on kaveri treenatessa, se on ylellisyyttä mulle! Hyvä treeni oli kaiken kaikkiaan. En alkanut tekemään mitään ylimääräisiä, vaan lähdin syömään!

Kyllä täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, että iltateen kanssa otin muutaman kaneli-sokerikorpunkin. Tulipahan sitten niitä hiilareita tankattua, kaikki ei tainnut kyllä olla niitä parhaimmasta päästä, mutta tankkaus on nyt kuitenkin suoritettu. Ja olo olikin sitten loppuyön sen mukainen. En voinut mennä saunaan, kun olin niin ähkyssä. Sänkyyn kyllä kampesin itteni ennen puolta yötä, mutta unen tulo kesti pitkälle yli yhden, koska oli niin paha olla täyden mahan kanssa. No, siitä sen saa, kun ahnehtii. Mutta omaksi parhaaksihan se on. On enempi virtaa treenata sitten. Eron huomaa kyllä heti.

19.8.06 Lauantai

Sunnuntai aamupäivällä otin aurinkoa meijän patiolla. Tänään oli kaikin puolin poikkeuksellinen päivä. Meille ilmoitettiin jo eilen illalla, että aamusta on tulossa pari ulkomaan elävää särkytapauksen vuoksi hammaslääkärin vastaanotolle. Joten aamulenkille piti lähtee samaan aikaan kuin normaalistikin viikolla. Lenkki oli normaali 4 kiekkaa, mutta nopeutetussa tahdissa, eli kiireen takia hölköteltiin vähän reippaammin. Ja kyllähän mulla olikin sitten energiaa vaikka muille jakaa, kun eilisestä tankkauksesta oli pasahtanut puntariin yli 2,5kg. Mutta ei siitä huolta tarvi oikeasti kantaa, kun se lähtee samantien pois.

Otettiin hampin kanssa potilaat vastaan heti kasin jälkeen. Meillä oli kiireinen päiväohjelma, koska olimme saaneet kutsun hammashoitohenkilökunnan meetingiin saksalaisten sairaalaan Prizreniin. Kokous alkaisi klo 14.15. Sitä ennen mun oli vielä käytävä treenaamassa, koska illalla puolestaan olisi medicien ja EOD:n yhteinen saunailta.

Treenasin ns. 45 min pikatreenin. Otin vuorostani alaselän, kyljet, vatsat ja pohkeet. Todella tehokas treeni. Hiki lensi älyttömästi. Salilla lämpöä 29 astetta, vaikka kello oli vasta 10.00. Toi treeni oli vähän niin kuin circuit tyyppinen, koska palautusväliajat oli todella lyhyet kiireen takia. Aerobista en tehnyt ollenkaan, siitä mulle jäi kuitenkin huono omatunto, mutta joskus sitä on vaan niin kiire noitten edustustehtävien kanssa ;)

Meetinki oli mielenkiintoinen ja sai tavata oman ammattikunnan edustajia. Siellä oli myös siviilipuolelta paikallisia hammaslääkäreitä mukana. Keskustelut olivat todella mielenkiintoisia ja antoisia, kun pohdittiin myös ääneen paikallisten terveydenhuollon tulevaisuudesta. Mutta ei niistä sen enempää. Tarjoilupöytä notkui kaikkia ihania suklaaleivoksia ja erilaisia pullia, mutta mie tyttö se vaan kävin ryystämässä omat nestemäiset evääni (protskudrinkki) naisten vessassa kuin pahainenkin juoppo. Ei sitä jaksa alkaa aina selittelemään ventovieraille ihmisille, mitä ihmeen litkua kuljetan pullossa mukana. Kohteliaisuussyistä join tietenkin kaljupääkahvit muiden seurana. Ja vielä santsikupilla :)

Meijän iltagrillaukset ja saunomiset meni hyvin. Kävin vielä piipahtamassa palokunnalla, kun siellä oli järjestetty naisten kekkerit. Pojat olivat keksineet hyvää ohjelmaa naisille, liittyen heidän työtehtäviin sekä työvälineisiin. Tytöt tykkäsivät kovasti. Mie en jaksanut osallistua noihin temppuratahommiin olleskaan.

Hoidin ihan vaan kyökin puolen asioita. Poikien pravuurina on aina olleet mansikat, joita on voinut dipata sulatettuun suklaaseen. Koska pojilla näytti olevan sen verran kiirettä, niin autoin niitä ja sulatin vesihauteessa 4 suurta suklaalevyä.. Nam, vähänkö se näytti hyvältä. Mä olin kuitenkin vahva, enkä ottanut yhtään suklaata. Kuitenkin maistoin pari mansikkaa.. Miettikää vaan, olisko tehny mieli?! Eihän nainen voi kuvitellakaan parempaa kuin tuoreet mansikat, sulatettu suklaa ja shampanja!! Ottakaa miehet opiksenne :)

20.8.06 Sunnuntai

Kymmenen kilon sirpaleliivit päälle ja 3:en tunnin lenkille. Heräsin ilman kelloa klo 8.15. Oikeastaan sunnuntai on ainoa päivä, jolloin saisin nukkua pitkään, joten vähän harmitti, että en sitten saanut enää unta. Kävin ruokalassa aamupalalla, kuten aina sunnuntaisin. Olen antanut käydä armon itseni puolesta, sillä ruokalassa on riisipuuroa ja marjakiisseliä näin pyhinä. Ja varsinkin kun sitä ei tarvi ite keitellä, nii kyllähän se maistuukin sitte hyvälle. Aamupalan jälkeen suunnistin meijän patiolle ja otin siellä aurinkoa pari tuntia. Ei kyllä pysty olemaan kauempaa, kun on niin kuuma. Leppäilin körmyn viileydessä ja luin kirjaa muutaman tunnin. Ihana olla vaan ja rentoutua.

Käytiin illasta Mikon kanssa liivilenkillä. Meillä oli ihan mielettömästi höpöttämistä ja aika lensi ku siivillä. Mä en taija etes kehdata tunnustaa, mutta me käveltiin kokonaista 3 tuntia!! Mä sanoinkin Mikolle, että nyt tän on loputtava..Mä olen tartuttanut tän urheiluhulluuden siihen kokonaan. Jos se ei tajua sanoa stoppia siihen, niin mun kroppa sanoo sopimuksen irti, kun pää vielä jaksais. Mutta tää kaikki on sen tankkauspäivän syytä, mulla on ihan mielettömästi virtaa!!!!

Sepä olikin jo sitten pimmeetä ja yö, kun lopeteltiin lenkki. Ei muuta kuin suihkuun ja nukkumaan. Eihän se uni heti tullut. Nyt on kuitenkin hyvä mieli. Huomenna sitten arki taas alkaa.

Viikon 33 yhteenveto

Sykemittarin mukaan treenikertoja on tullut 8 tällä viikolla, melkein 15 tuntia ja kulutus yhteensä 3266 kcal. Salitreeniä ei tullut kuin se 3 kertaa, mutta hyvä sekin.

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu