<- Palaa "kisoihin valmistautujia" -pääsivulle 

Teija Miettisen kisoihin valmistautuminen
| Taustaa | Viikko 31 / 2006 | Viikko 32 | Viikko 33 | Viikko 34 | Viikko 35 | Viikko 36 | Viikko 37 | Viikko 38 | Viikko 39 | Viikko 40 |
| Viikko 52 | Viikko 1 / 2008 | Viikot 2-3 | Viikot 4-8 | Viikko 9 | Viikot 10-11 | Viikot 12-13 | Viikot 14-15 | Viikko 16 | Viikot 17-18 |
| Viikot 19-20 | Viikot 21-22 | Viikot 23-32 | Viikko 33 | Viikot 34-35 | Viikot 36-37 | Viikot 38-52 |

Viikko 32

7.8.06 Maanantai

Mainos kilpailusta mihin tähtään 2006. Aamulla herätessäni hokasin, että eilinen treeni Jannen kanssa oli TODELLA osunut sinne, minne pitikin. Voi hyvänen aika! Mulla oli niin yläselkä ja lavat jumissa, että ennen aamukahvia oli nautittava pari buranaa aamupalaksi. Kahvin jälkeen päätin lähtee fillaroimaan aamulenkin, mutta ensimmäinen ongelma tuli heti kun kampesin itteni pyörän selkään; miten mä pidän tangosta kiinni, kun lavat on niin jumissa! Oli muuten aika tuskaa ennen kuin särkylääke alkoi vaikuttaa.

Kyllä se siitä alkoi sujumaan. Mä en oikeesti ollu muistanutkaan, kuinka paljon mä rakastan fillaroida. Ja mikä parasta, ei tarvi juosta ja miettii, kuinka seuraavana aamuna on sitten polvet kipeät. Juoksusta mä en muutenkaan tykkää, kun ei oikein ole vielä päässyt sen tuska-nautintorajan yläpuolelle. Jotkut ihmiset sanoo, että sitten kun on tarpeeksi hyvä aerobinen kunto, niin juoksusta nauttii todella paljon. Mulle se on aina ollut tuskallista, ainakin henkisesti se tuntuu pakkopullalta. Johtuukohan siitä, että olen kuitenkin joutunut juoksemaan niin monta kertaa cooperintestin?!

Pyöräilin 70min. pääsääntöisesti sykkeellä 120-140, mutta välillä Keminmaan ylämäissä syke nousi korkeammalle. Pyörälenkin jälkeen olo oli taivaallinen. Mieli kupli iloisuutta ja oli jotenkin todella rento olo. Sain kelattua kaikkia asioita. Mulla oli hyvä mieli, kun sai olla kotimaisemissa. Mä päätin unohtaa tyystin kokonaan työkuviot ja vaan relata. Kuitenkin, kun palaan takasin Kosovoon, niin siellä taas tajuaa kuinka aika kuluu nopeasti ja kohta pitäis etsiä töitä Suomesta. Eli siellä on aikaa sitten murehtia. Nyt pitäisi yrittää rentoutua, nauttia lomasta ja keskittyä täysillä diettiin ja treenaamiseen. Treeniin keskittyminen on sujunut kyllä hyvin, mä olen saanut psyykattua itteni niin. Mulla menee ylipäätänsä lomat nyt todella huonosti siinä mielessä, että en pääse SM-karsintoihin ollenkaan. Mutta mulla on toisaalta hyvä pointti se, että pääsen Rovaniemelle sotilaitten kisoihin ja jos voitan siellä, niin pääsen jatkamaan Lahden kisoihin. Hei, pitäkää kaikki peukkuja mun puolesta! En kyllä tiedä, saanko niistä komennuspäiviä, mutta väliäkö sillä. Olen sopinut lomani jo etukäteen niin, että varmasti pääsen kisoihin. Ne on mulle kuitenkin asia, jonka eteen olen tehnyt monta vuotta töitä.

Takareisille maastaveto suorin jaloin. Ilmat on todella hyvät, kun miettii, että ollaan pohjoisessa ja on elokuu. Fillaroin salille ja nautiskelin kaupungin huumasta. Treenit alkoi klo 14 kieppeillä. Aluksi 20 min. matolla kävellen ja kevyet venyttelyt, kun oli takareisitreeni. Salilla oli tuttuja treenaamassa. Lahden kisoihin (http://www.fitnessexpo.fi/) on kuitenkin lähdössä muitakin kemiläisiä. Vaihdettiin pikaiset kuulumiset Marian kanssa, se menossa tulokkaiden karsintoihin Turkuun. Kotkansalon Jaanaa näin myös. Nyt harmittaa, kun en muistanut kysyä, että joko se treenileiri on ollut..

Janne oli myös treenaamassa. Kehuin kovasti eilistä treeniä. En uskonut, kun hän sano, että kipeäksi tulet. No, pitäisi osata kuunnella ammattilaista ja uskoo niihin. Mun lempparipariskunta; Mano ja Kerttu olivat myös treenaamassa. Heille on käynyt tuuria siinä mielessä, että kumppani on löytynyt salilta. On vierellä ihminen, joka ymmärtää treenaamisen ja ruokavalio hässäkät. Mano opetti mulle Kertun special-liikkeen takareisille. Pitää mennä makaamaan penkille mahalleen, käsipaino laitetaan jalkapohjien väliin, kun jalat ovat koukussa ja yhdessä. Vaikea selittää, mutta kai sille liikkeelle on joku oikea nimikin (Galleriassa kuva liikkeestä).

Hyvä ja tehokas liike, mutta harmittavaa, kun ei voi itekseen treenatessa käyttää, kun tarvii siihen aina kaverin. Otin muutaman sarjan sitten maastavetoa suorin jaloin laatikolta. Se on vuosia sitten todettu oman kokemuksen kautta erittäin tehokkaaksi. Kerran yks fysioterapeutti tuli vaan sanoo, että hän ei missään nimessä ikinä suosittelisi tuollaista liikettä kenellekään, kun noin pahalta näyttää tekeminen. En tiedä sitten katteliko selkäni asentoa vai naaman ilmeitä, kun siinä itsekseni irvistelin?! Anyway, mulla ei ole koskaan ollut selän kanssa mitään ongelmia, joten jatkan tekemistä. Muut miettikää omalta kohdaltanne sitä uudelleen... Ylipäätänsä kun tekee liikkeet rauhallisesti, käyttäen hyvää tekniikkaa, niin ei sitä loppupeleissä aina tarvitse käyttää kauhean kokoisia rautoja saadakseen tuntuman ja lihakset pumppiin. Kuten nyt huomasin, niin mä ainakin sain treenin tuntumaan.

Mano otti treeniin aikana muutaman kuvan. Body Centeriin oli tullut jälleen muutama uusi laite. Kävin kokeilemassa niitä. Vaikuttavat oikein hyviltä, mutta pitää vähän tutustua niihin paremmalla ajalla ja salin työntekijöitten perehdytyksellä.

8.8.06 Tiistai

Tänään aamuherätys oli vielä kauheampi kuin eilen. Heräsin 07.30 ilman herätyskelloa siihen, kun yritin kääntää unissani kylkeä. Yläselkä oli jumissa samoin kuin takareidet. No, sen kyllä huomaa, että eilen venyttely taisi jäädä illalla tekemättä. Mä olen tunnetusti laiska siinä hommassa. Muistan venyttelyjen tärkeyden vasta sitten kun on liian myöhäistä, eli kun paikat on jo kipeät. Mutta on positiivista huomata se, että kroppa reagoi liikkeiden vaihtumiseen näinkin voimakkaasti. Pitäisi vaihdella useammin itsekin ohjelmaa, mutta sitä jotenkin on laiskistunut ja mielikuvitus loppuu kesken, kun yrittää keksiä mistä liikkeistä tykkää. Sekin pitää ottaa tässä iässä jo huomioon, että liikkeessä ei mitään kiertoja ja vemputuksia, mikä kipujen ja nivelvaivojen takia haittaisi liikkeen puhtaan tekniikan saavuttamista. Mulla ainakin on jotkut olkapääliikkeet täysin pannassa, kun meinaa rutista ja paukkua nivelet.

Kävin aamulenkillä pyörällä Ajoksen satamassa (n. 20km). En voi varmasti enempi hehkuttaa, mutta kesällä pyörällä on nautintoa. Lenkki oli tasaista maastoa, joten pulssi oli koko ajan lähellä 120, mutta kestoltaan tasan tunnin. Se saa riittää tälle aamulle. Onneksi takareidet vertyivät vähäsen lenkin aikana. Jaksoin jopa venytellä puoli tuntia lenkin jälkeen (oli siis pakko, kun olin niin kipeä jo).

Tällä viikolla on ruokapuolessa sellainen jakso meneillään, että treenipäivänä kalorit ovat 1400. Salilta lepopäivänä 1200 ja totaalilepopäivänä (ei aamulenkkiä, ei salia) 1100kcal.

Tänään tulee salilta pakollinen lepopäivä. Lupasin äidille, että poimin punaiset viinimarjat pakkaseen. Meidän pihalla on 3 pientä pensasta ja marjat alkaa olla jo hyvin kypsiä. Kyllähän ne saisi siellä olla vielä 2-3vk, olisivat näin paljon mehukkaampia, mutta ei oikein ole sitten enää poimijoita niille. Äiti tekee pitkiä päiviä töissä ja välillä on kahdessakin työpaikassa, joten sillä ei riitä aikaa tuollaiseen vaikka haluiskin. Joten minä lomalainen lupasin tehdä sen. Loppujen lopuksi se olen kuitenkin mie, joka ne marjat sieltä pakkasesta syönkin. Huomasin eilen, että marjoilla pystyy hyvin "jatkamaan" puuroa. Tulee suhteellisen vähän kaloreita, mutta maha on kuitenkin täynnä. Ja taas nälkä siirtyy kauemmaksi, kun sitä ei kuitenkaan saa ikinä kokonaan loppumaan. Pistin läppärit korville ja otin astian mukaani. Siellä mä sitten kökötin marjapuskien luona kokonaista 5 tuntia. Aika meni siivillä, samalla sai hyvin rusketusta ja sai kuunnella musaa. Todella rentouttavaa ja ajatukset rullaili vapaina...Vaikka sitä orientoituu siihen hetkeen totaalisesti, niin ei kuitenkaan koskaan unohda ruoka-aikoja. Mulla ainakin kroppa alkaa jo 2h kuluttua edellisestä ruokailusta tai välipalasta muistuttaa, että kohta pitäisi saada ruokaa ja sassiin tai alkaa pinna kiristää.

Illalla vielä tehtiin äidin kanssa kaatopaikkakuorma risuista. Meillä on ollut nyt niin kuivaa, että ei uskalla alkaa polttamaan mitään ylimääräisiä pihalla. Äiti nosteli risut peräkärryyn ja mie hyppelin niitten päällä, jotta menisivät pienempään tilaan. Käyhän se tollanenkin vaihtoehtoliikuntana. Muuna arkiliikuntana kannettiin pienempiä risuja ja lehtiä, yms luonnonroskia mettän laidalle pressulla. Ja niinhän siinä kävi, että meitsi "gasellimaisesti" nuoren naisen askelilla kaaduin rähmälleni. Siinä mä makasin munasarjat turpeessa! Ne, jotka mua vähänkään tuntee, niin tietää, että mä olen hidas ja rauhallinen, olemukseltani kuin osuuskaupan vanha tamma, joten ne liikkeet ei niin kauhean gasellimaiset ole. Äiti oli aivan kauhuissaan: "Voi kamala, kuinka susta on tullut noin huono kuntonen, olet sie vaan heikkoon kuntoon mennyt, eihän tollasesta ittensä näivettämisestä mitään tule!"

Äiti on kultanen ja yrittää parhaansa ymmärtääkseen mun kotkotuksia. Tuon urakan jälkeen mentiinkin sitten jo sisälle iltapuuhiin. Keitettiin oikein kunnon sumpit ja otettiin jädeä kahvin kanssa. Mulla sitä rasvatonta mansikkaa, ihanaa :)

9.8.06 Keskiviikko

Ennen treeniä keppijumppa. Aamulenkki pyörällä n.60 min. Yksipuoliseksi menee lajin puolesta, mutta Kosovossa saa sitten taas juosta leiriä ympäri tarpeeksi.

Aamupalalla nautiskelin eilen poimimia marjoja. Nam! Soittelin päivällä rovaniemeläiselle sotilaspenkkivastaavalle: Juupaluoman Tuomolle ja kyselin vähän kisahommista ja tulevista sotilaitten kisoista. En ollut muistanut, että kun laji on kehitetty suomessa ja parhaimmat tulokset ollaan tehty täällä meillä, niin ne tuloksethan on sitten maailman ennätyksiä :) Vaikka mä olen tavallinen siviilihenkilö, niin mulla on kuitenkin toi inttimaailma aika lähellä sydäntä. En tiiä miksi, johtuuko siitä että, olen ittepäisyyspäivänä syntynyt, vai siitä kun olen kuitenkin työn perässä pyörinyt niissä ympyröissä niin kauan.. Niin, siis takaisin siihen puhelinkeskusteluun. Tuomo ja muut miehet lajin takana yrittävät saada lajia tunnetuksi maailmalla enemmän. Ja onhan sitä aina hyvän paikan tullen esitelty myös ulkomailla rauhanturvamissioilla muille kansallisuuksille. Meilläkin oli viimeksi pataljoonan kisoissa mukana irlantilaisia ja ruotsalaisia, mutta eihän niistä ollut mihinkään;) Se olisi mahtavaa, kun laji saataisiin CISM:in (kansainvälisen sotilasurheiluliiton) kisoihin, vaikka aluksi edes näytöslajiksi. Uskon, että moni ulkomaan punttiantti olis ihmeissään, kun näkisi millaisen lajin me suomalaiset ollaan keksitty. Kyllä noissa kisoissa otetaan miehestä ja naisesta mittaa. Olosuhteet on kaikille samat, joten kyllä siinä katotaan, kuka kukin on. Turhille selittelyille ei jää sitten enää tilaa! Huh, nyt alkaa taas jännittää, kun miettii omia kisasiskoja...Kyllä ne mimmit on sitten kovia suomen huipulla.. Ehkä miekin sitten olen siellä muutaman vuoden kuluttua :)

Kävin kartsalla asioilla ennen treenaamista. Kävin kyttälaitoksella hakemassa uuden passin. Ja enhän mä sieltä päässyt ulos ilman, että olisin jututtanut vähän niitä toimistotätejä. Sen verran jatkojen hylkääminen potuttaa, että kyselin, miten mun täytyy menetellä, jos nyt sitten oikeasti haen sinne poliisikouluun. Ongelmaksi näytti nyt mulla kuitenkin muodostuvan se, että alkuhaastattelussa pitää olla kaikki liitteet mukana; opinto- ja työtodistukset. Ne on kaikki paperit Kosovossa ja lääkärintodistuksen saisin vasta siellä ollessani. Joten tähän hakuun nyt en ainakaan ehdi. Toisekseen, jos olisin päässyt sitten valintakokeisiin asti, niin ne olisi just samana päivänä Rovaniemen kisojen jälkeen. Joten unohdetaan koko homma nyt sitten ainakin pariksi kuukaudeksi. Muutenkin kaksi kuukautta on todella pitkä aika ihmiselämässä. Ei sitä siinä vaiheessa tiedä, mitä maailma ja kohtalo on eteen tuonut.

Treeninä oli vuorossa kestävyyspenkki. En aio tehdä maksimipenkkiä enää ollenkaan ennen kisoja. Nyt keskitytään kokonaan hiomaan kisasuoritusta. Poljin kuntopyörällä 20min. ennen treeniä. Samalla suunnittelin treeniä ja keskityin tulevaan penkkisuoritukseen. Mulle musa on tärkeetä treenin aikana. Silloin, kun veivaa jotain aerobista vempelettä, niin on oikeastaan aivan sama onko ollenkaan musaa tai mitä renkutusta kuuntelee. Muuta varsinkin kun on tulossa raskas treeni tai odotan treenissä iteltä maksimisuorituksia, niin silloin on parempi olla salilla soimassa metallimusaa. Parasta treenimusaa on ehdottomasti: Teräsbetoni, Metallica, Iron Maiden, Rammstain yms..

Lämmittelin hyvin aluksi "keppijumpalla", sitten alkulämpö pelkällä tangolla, venyttelyt seinää vasten ja käsien pyörittelyt. Sitä kehittyy omat rituaalit ja liikkeet, joita tekee. Se kuuluu osana keskittymiseen ja sen suorituksen läpi käymiseen. Mä olen opetellut viime vuosien aikana ns. mielikuvaharjottelun avulla. Jotkut sanoo, että se on täyttä humpuukia, mutta mulla se ainakin auttaa keskittymisessä. Lykin tankoa vielä muutaman sarjan lämmittelyksi. Kisapaino 37,5kg tankoon ja sitten hyvä keskittyminen vielä ennen suoritusta. Pyysin tutun vielä taakse varmistelemaan. Sanoin, että tanko autetaan telineeseen vasta, kun se lysähtää rinnalle, ei yhtään aikaisemmin, koska viimeiset nostot tulee väkisin ja todella hitaasti ylös. Loppupeleissä noin kevyt tanko ei tunnu pahalta, kun se jää rinnalle, mutta on kuitenkin ihan kiva, jos sen joku siitä ottaa vielä pois. Suorituksen alussa tuntu jo siltä, että kylläpä liikkuu tanko liukkaasti tänään. Energiaa oli vaikka muille jakaa. Muilla on tietty rytmi suorituksen aikana hengityksen suhteen. Pitäisi vaan opetella hengittelemään koko suorituksen ajan tasaisesti, niin ei menis niin äkkiä maitohapoille. Mutta suoritus onnistui nappiin!!! Mä olen todella ihmeissäni, että se meni niin hyvin. Wau! Jos suoritus menisi kisoissa näin hyvin, niin mulla olisi realistinen mahdollisuus neljän parhaan joukkoon yleisissä. Enhän mä tietty tiiä vielä, ketä sinne on varmasti tulossa, mutta jos samat naiset on siellä kun viime vuonna, niin jopa mahiksia vois olla. Ja enhän mä tiiä niiden kuntotasosta mitään, mutta on kiva spekuloida sellaisella ajatuksella. No,titty täytyy olla realistinen ja muistaa, että painosta pitää saada vielä 2kg pois, joten se voi olla ratkaiseva 2kg, jonka mukana sitten menee muutama toistokin. Niinhän siinä yleensä käy, että mitä enempi joutuu tiputtaan painoa, niin sitä mukaan tippuu voimatasokin. ..Vedin rinnalle vielä penkin jälkeen 3 liikettä suht´ kevyillä painoilla, koska kuitenkin se oli ns. maksimisuoritus. Mukavan pumpin sitä saa kevyilläkin painoilla aikaiseksi, kun jaksaa tehdä tarpeeksi monta toistoa.

Istuin naapurissa sitten koko loppuillan. Lämmitettiin pihasaunaa, kahviteltiin ja jutskattiin elämän totuuksia. Rouva laittoi lapset nukkumaan ja sitten mentiin akkojen kesken saunaan. Kyllä puusaunan löylyjä ei voita mikään. Ihana nauttia rauhassa lempeistä löylyistä, jutella henkeviä ajan kanssa ja pestä tukka tervashampoolla. Harmi, kun ei hoksattu tehdä vihtaa. Muuten ilta oli aivan täydellinen? Ei ollu hyttysiä paljon ollenkaan, raikas kesäinen tuoksu ja ihania ystäviä ympärillä. Mitä ihminen voi elämältään muuta toivoakkaan?

10.8.06 Torstai

Heräsin tarkoituksella vasta klo 09.30. JP lupasi mitata multa salilla pihdeillä rasvat nyt aamusta, joten hyppäsin suoraan pyörän selkään ilman aamukahvia. Ennen mittausta ei saa syödä eikä juoda mitään kuuteen tuntiin, joten sama juoda vasta salilla aamukahvi. Laitoin suoraan lenkkivaatteet päälle, jotta pystyisin lähteen salilta suoraan fillaroimaan. Joo, kyllä ne rasvat sitten mitattiin. Eipä todellakaan ole kehumista tän valaskalan kunnossa!! Laskelmien mukaan mun rasvaprosentti on 21,2? Ja todellakin JP osaa mitata ne oikein, ei siitä ole epäilystäkään. Mä en todellakaan ymmärrä, kuinka ne voi olla niin korkealla. Olen joskus aikaisemmin mittauttanut kisapäivän aamuna rasvat sellaisella mittarilla, jossa laitetaan kädet suoraksi ja mittari on käsien välissä. Se kuulemma mittaa sähkö avulla jotenkin johtaen sen prosenttiluvun. No, silloin mä olen tietty näivettänyt itteeni ja ollut juomatta yli 12h, joten ei paljoa ole ollut nestettä kehossa. Silloin lukema parhaimmillaan oli 15,4, joten mä olin kuvitellut sen olevan nyt jotain alle 20. Sopivampi luku olisi ollut vaikka 18. Mä olen järkyttynyt syvästi!

Tästä turhautuneen hyppäsin pyörän selkään ja lähin polkemaan raivon partaalla kohti Ajoksen satamaa. Meno tuntu olevan täysin päämäärätöntä, jalat sotki eteenpäin, päässä hakkas ja mulla oli aivan lyöty olo. Pääsin kuitenkin lenkin hengissä kotiin asti. Paiskasin raivona märät vaatteet pyykkikoriin ja menin kylmään suihkuun. Siellä mä sitten tein itelle rankaisusuunnitelman ja päätin lähteä Haaparannalle pyörällä. Sinne on matkaa varmankin jotain 30km Kemistä (koko lenkki n. 60km).Ainakin sitten rasva palais, kun siellä kävis mutkan. Mun piti käydä ostamassa kaverille muutenkin tavaraa sieltä, joten samapa se menenkö pyörällä. Mä soitin Kosovoon Petelle, kun se hoitaa meijän kaikkien rekkakyytiasioita siellä. Kun mulle ei sitten tullut niitä jatkoja, niin jouduin tilaan autolle kyydin kotiopäin. Kun en jaksa lähtee ajamaan sitä kotteroa Euroopan halki. Pete ei ollut vielä kuullut mun murheista, kun soittelin sinnepäin. Mä varmaan kuulostin aivan kauhealta ämmältä, kun papatin jatkohommelista, rasvaprosentista, työttömyydestä yms. Kaikista asioista, mitkä mua suoraan sanottuna vitutti siinä tilanteessa. Oli kiva kuulla tutun ääntä, mutta samalla mulla tuli kauhee ikävä palokunnan poikia. Sit mä jouduin vielä melkein iskeen luurin sen korvaankin, kun tuli muita juttuja eteen. No, ompahan nyt kuitenkin autolle kyyti kotio.

Laitoin rasvoista tekstarin aamusta Kertulle. Olin vielä kotosalla, kun Mano soitti mulle . Se puhu mulle järkee siitä Haaparannan pyöräreissusta.Tovin kuuntelun jälkeen olin tullut järkiini ja päättänyt, etten lähde sinne ajamaan. Menisin kaverin autolla. On se kumma homma: Välillä tässä dietin ja kisoihin valmistautumisen aikana todellisuus hämärtyy välillä ihan liikaakin. Mä kuvittelen olevani joku valaskala. Sit mulle puhutaan järkeä; muistutetaan siitä, etten ole menossa minnekään lavalle patsastelemaan. Mun ei etes oikeesti tarvi olla mikään bodykilpailijan näköinen, koska mä en nyt ole menossa sellaisiin kisoihin. Tällä hetkellä mä olen lähes jo oikean painoinen juuri tähän lajiin, missä mä olen hyvä. Mulla on kuntotaso todella korkealla ja mä olen hyvä siinä, mitä mä teen! Voi hyvänen aika, juuri tollasia ihmisiä sitä tarvii dietin aikana ympärilleen. Kun itellä sumenee järki päästä, niin on sentään joku joka sulle takoo sitä päähän. KIITOS!

Tänään salille ei kerkee. Parempi olla menemättäkin tällaisen agression vallassa, etten riko itteeni. Taitaa se rasva palaa pelkän agressiivisuudenkin voimalla!

Kävin siis Hapitsulla autolla. Illalla soitin meijän pojille sairaalalle. Muilla tuli kauhee ikävä niitä. Ihmismieli on kummallinen, sitä kaipaa aina sinne missä ei ole: Suomessa kaipaa takas Kosovoon tai jonnekin ihanalle lomamatkalle, Kosovossa mieli tekis jo lomalle kotiin. Mikko soitti mulle kans. Oli kiva kuulla sen kuulumisia: hän on ollut ahkera ja käynyt lenkillä tunnollisesti, eikä ole sortunut grilliherkkuihin. Vau, kyllä mä olen siitä jätkästä ylpee! Mulla oli erittäin raskas päivä henkisesti. Tuntu kyllä, että ittensä kanssa oli vaikeinta taistella. Ystävät kannustaa ja antaa tukea. Mä en etes uskalla kuvitella, kuinka helppoa tämä diettaaminen olis, jos olis oma kulta vierellä. Ihminen, joka ymmärtäisi täysin, kun on maassa ja pinna tiukalla. Ottais kainaloon ja sanois, että en mä mihinkään tästä karkaa, vaikka oletkin tollanen pirttihirmu! No, pakko porskuttaa eteenpäin, kun on tähän hommaan alettu. Nyt taas tuntuu, että kyllä 10 vuotta sinkkuelämää on jo ihan tarpeeksi!! Elämä on perseestä!

11.8.06 Perjantai

Perjantai iltana nautin Kemin kesästä. Tänään totaalilepopäivä, ei siis aamulenkkiä ollenkaan eikä salia. Kalorit tänään vain 1100. Kiertelin aamupäivän vaatekaupoilla. Mun inttikaveri tulee vierailulle Rovaniemeltä asti. Ihan päivän reissu vaan. Juodaan kahvia ja juoruillaan. Satun kanssa ollaan nähty vuosi sitten viimeksi, joten kyllä siinä sitten onkin asiaa kerrakseen koko päivälle. Tottahan me ollaan puhelinlaskuja kasvatettu, mutta ei se ole sama asia. Tänään treenataan sitten vaan poskilihaksia?

Illalla meillä on Anna Erikssonin ilmaiskonsertti Meripuiston laululavalla. Sitten Uniklubin keikalle paikalliseen ravintolaan samalle mäelle. Luvassa viihdettä, hyvää musaa, ihmisiä, limpparia ja tiivistä tunnelmaa!

Olin kotona jo kahden maissa. En jaksanut lähtee jatkoille discoon, oli pakko tulla nukkumaan. Aamulla kuitenkin lenkille ja normaalit treenikuviot. Ei sitä jaksa enää tässä iässä öitä kupata.

12.8.06 Lauantai

Body Center asiakkaiden yleisurheilupäivä. Pyöräilin Keminmaahan kauppaan ja takasin aamulenkillä. Menomatkalla syke 120-130, mutta tulomatkalla otin spurtteja siten, että syke koko ajan vähintään 130, spurttien aikana syke kävi jopa 160 asti. Todella hyvä lenkki. Eilinen lepopäivä oli hyvästä. Mä olen ihan täynnä energiaa.

Mieli on virkee. Nyt ihmetyttää se toissapäiväinen kiukku. Mä olen muuten niin rauhallinen ihminen, että oikein ittiäkin pelottaa ajatella mistä se kaikki kiukku oikein tuli.

Tänään on Kemin Body Centerin asiakkaiden yleisurheilukisat. En meinaa osallistua, koska loukkaantumisvaara on sen verran suuri ja muilla kuitenkin vielä tänään treenitkin eessä.He menevät sitten illalla vielä saunomaan porukalla. Ajattelin, että menen käymään siellä saunakekkereissä, niin näkee vanhoja tuttujakin siellä pitkästä aikaa.

Salilla oli ojentaja+hauistreenin vuoro, sekä viikkovenyttelyjen aika (nyt kun taas muistin sen). Mä teen ihan huvin vuoksi treenin alussa aina leukoja kapealla Jätin lempiliikkeen viimeiseksi päivän treenissä. otteella. Paras tulos on kuitenkin vaan 11 kertaa, mutta se riittää mulle. Olen ruukannut tehä kummallekin 3-4 liikettä, ihan fiiliksien mukaan. Kuitenkin teen liikkeitä sekä taljassa, että vapailla painoilla. Mä sain hyvän treenin tehtyä. Lempiliikkeen jätin viimeiseksi, eli ojentajapunnerrus narulla taljassa. Käsiin saa niin helposti tuntuman treenistä ja kuitenkaan ei ole ihan puoli kuollut treenin jälkeen, kun ei ole niin isoja lihasryhmiä treenattavana. Kävin venyttelemässä jumppasalin puolella. Voi hyvänen aika, kun sitä onkin niin kankee olio. Toista se oli sillon joskus, kun kävin astangajoogassa säännöllisesti. Se on kyllä sellanen harrastus, johon olen kaivannut useaan otteeseen aikasemminkin. Kunhan mä saan taas asetuttua aloilleni, niin alan kyllä taas käymään säännöllisesti siellä.Treenin lopuksi vielä 20 min. matolla kevyttä hölköttelyä.Ja suihkuun.

Saunaillassa oli tupa täynnä jengiä. Mahtavaa vaan olla ja rupatella tuttujen kanssa. Palkintojen jakokin oli. Valitettavasti mä olin taas oikeessa. Näin monen kinkkaavan siellä. Kellä oli menny nilkka, toisella takareisi yms. Mä en uskalla riskeerata ennen kisoja mitään tollasta. Saatika sen takia, että mä saisin sulan perseeseeni ja kotilennon Kosovosta, jos ilmestyisin sinne kipsi kädessä. Meitsin hommaa ei oikein voi tehdä kipsi kädessä.. Siellä me rupateltiin ilta ysiin asti. Olin luvannut vielä mennä piipahtaan naapurissa kylässä, jotten meninkin sinne. Mä tohelo olin unohtanut iltapalan kotiin, joten jouduin nälän takia lopettamaan kyläilyreissun kokonaan kesken.

13.8.06 Sunnuntai

Pitkästä aikaa kävin hölköttelemässä tutun lenkin aamulla. Otin ihan rennosti lenkin, ettei mitään ylimääräisiä spurtteja, koska illalla salilla pitäisi treenata etureidet. Käytiin aamupalan jälkeen äidin kanssa kaupassa ja äitee osti mulle digitaalivaaan. Vähänkö se on hieno laite! Mulla on ollut sellainen iän ikuinen vanha vaaka, jonka luotettavuus on ollut vähän toista luokkaa. Mä olen niin tohkeissani tuosta. En tunnusta olevani mikään materialisti, mutta kyllähän tuollainen vempele helpottaa jokaisen elämää huomattavasti.

Surffailin netissä 3h ja kirjoittelin kavereille kuulumisia. Tuntuu, ettei tänään taas kerkiä mitään tekemään. Ei kai se ihme olekaan, kun sisällä nenä kiinni ruudussa istuu.

Salilla oli siis vuorossa etureidet ja pohkeet. Pyöräilin lämmittelyksi 30min. vaihtelevalla sykkeellä. Tein prässiä, askelkyykkyä, yhden jalan ojennusliikettä sekä pohkeet istuen ja seisten. Treeni ei kulkenut sitten pätkääkää. Ei oikein ollut intoa olleenkaan. Tollasilla treenikerroilla ei oikein tee mitään, parempi ku olis jääny kokonaan kotiin, tulee vaan armoton vit.tus. Ei se tietenkään aina voi kulkeekaan. Onnex mun lajissa ei noilla jalkatreeneillä niin kauheesti ookaan väliä.

Tänään on siis sunnuntai. Normaalisti oltaisiin Mikon kanssa lähdössä liivilenkille Kosovossa. Nyt olen niin laiskistunut tän loman aikana, että ei oikein etes innosta miettiä vaihtoehtolenkkiä sille. Joten mä vaan sitten relaan. Voi, kuinka mulla on Mikkoo iksu! Onneksi me nähään taas pian.

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu