<- Palaa "kisoihin valmistautujia" -pääsivulle 

Teija Miettisen kisoihin valmistautuminen
| Taustaa | Viikko 31 / 2006 | Viikko 32 | Viikko 33 | Viikko 34 | Viikko 35 | Viikko 36 | Viikko 37 | Viikko 38 | Viikko 39 | Viikko 40 |
| Viikko 52 | Viikko 1 / 2008 | Viikot 2-3 | Viikot 4-8 | Viikko 9 | Viikot 10-11 | Viikot 12-13 | Viikot 14-15 | Viikko 16 | Viikot 17-18 |
| Viikot 19-20 | Viikot 21-22 | Viikot 23-32 | Viikko 33 | Viikot 34-35 | Viikot 36-37 | Viikot 38-52 |

Viikko 31

31.7.06 Maanantai

Saan vipunostoilla hyvän pumpin harteisiin. Aamulenkki tuntui vähän tuskaiselta, samoin Mikolla. Viime viikolla olimme todella ahkeria ja kävimme "liivilenkillä" kahtena päivänä: torstaina ja eilen, eli sunnuntaina. Se kahden tunnin kävely kyllä tuntuu ihan kiitettävästi jaloissa, vaikka vauhti ei olekaan mitenkään kova. Eilen vauhti oli vähän hidasta, sillä ei ehditty kiertää leiri kuin 8 kertaa ympäri, vaikka normaalisti menee 10 kertaa. Yritin vähän venytellä tänään aamulla, mutta sitä on vielä niin unen pöppörässä, että hyvä kun jaksaa itsensä kammeta ylös sängystä. Herätys oli siis klo 5.30. Kuitenkin olimme niin reippaita, että mentiin se kokonainen tunti, ei kylläkään juostu, vaan rauhallisesti palautellen kävellen. Meidän pitää nousta niin aikaisin, koska työt aloitetaan klo 8.00 aamubriifillä. Sitä ennen mun on tehtävä aamupala, syötävä ja valmisteltava hammashoitola valmiiksi ensimmäistä asiakasta varten. Aurinko nousee aikaisin ja alkaa porottaa aamusta jo todella kuumasti, joten siksikään aamulenkille lähtöä ei voi kovin pitkään aamulla venyttää.

Työpäivä sujui ihan normaalilla tavalla. Paitsi, että ruokkiksella otin sohvalla pienet 30min. tirsat. Mää olen ehdottomasti sitä mieltä, että kun nuori ihminen nukkuu, niin se on sama asia, kuin pistäisi rahaa pankkiin;)

Treeninä oli illasta olkapäät (hartiat) sekä vatsat. Eli aika helppo treeni tälle päivälle. Otin aerobisena aluksi matolla kävelyä 30 min. Ei sitä tarvis mitään "lämmittelyksi" veivailla, kun varjolämpötila oli salille mennessä 34 astetta. Treenatessa tulee todella kuuma, hiki virtaa, nestettä kuluu runsaasti. Treeni oli kestoltaan suhteellisen lyhyt, mutta sain kunnon tuntuman. Mää tykkään treenata vipunostoja eteen ja sivulle ns. supersarjoina peräkkäin, kun niillä saa NIIN hyvän pumpin aikaiseksi. Tein treenin lopuksi myös rannekääntöjä, kun aina välillä muistuu mieleen se sietämätön kipu tenniskyynärpäävaivan takia. Yritän erilaisilla liikkeillä ennaltaehkäistä vaivan uudelleen syntymistä.

Illalla saunan jälkeen venyttelin vielä sängyssä ennen nukkumaan menoa. Unen tulo venyi puolille öin, kun mietin tulevaa lomaa. Taisi olla vähän lomastressiä havaittavissa, kun laukku vielä pakkaamatta. Ja tietty kun viime lomasta on jo 4 viikkoa aikaa, niin jännittää nähdä taas kavereita.

Ai niin, sykemittarin mukaan viime viikolla olin kuluttanut 4474kcal, treenikertoja oli ollut 11 ja urheiltu oli yhteensä yli 18 tuntia. No, kylläpä se sellainen olo aamulla olikin.

1.8.06 Tiistai

Huomenna Suomeen lomalle. Herätyskello pärähti soimaan taas klo 05.30. Ja mua väsytti aivan mielettömästi!! Mikko oli myös yhtä ryytyneen näköinen ilmestys. (Mikko on siis mun työkaveri, ei sairaalalta vaan EOD:stä, kansan kielellä sanottuna siitä pommienpurkuryhmästä. Mikko on tässä kevään aikana kunnostautunut oikein reilusti. Hää on tiputtanut painoa yli 15kg ja kunto on kohentunut aivan mielettömästi. Alun perin tää meijän "treenisuhde" sai alkunsa siitä, kun Mikon joukkuetoverit oli nuoresta miehestä todella huolissaan; ylipainosta ja huonosta kunnosta. Poijaat pyysi mua, että alkaisin Mikolle "traineriksi" ja vähän kattoon sen perään ja potkiin persuksille. Mikon alkuperäisenä tavoitteena on osallistua poliisikoulun pääsykokeisiin ja sinne sitä ollaan kaikella toiminnalla tähdätty).

Mikko on urhoollisesti herännyt mun kanssa aina aamulenkille. Uskomatonta, mutta ilmat on suosineet meitä aina. Sumuisia ja viileitä aamuja on ollut muutama, mutta erittäin tunkkainen ja pahanhajuinen aamu on kaikkein kauhein. Täällä on paikallinen kivihiilivoimala (Obilic), joka puskee päästöjänsä ilmaan. Suomalainen puhdas ja raikas ilma on ylellisyyttä tähän verrattuna.

Välillä tuntuu, että mä olen aamuisin niin kankea ja voimaton. Kalorit on olleet n.1500 treenipäivinä. Palautuminen on selvästi jo vaikeampaa. Totuus alkaa olla nyt jo niin päin, että Mikko on se kantava voima aamulenkeillä. Ihminen isolla I:llä, joka saa muut hymyilemään, vaikka mulla olis kuinka lihakset kipeet, väsyttäis ja aivot ei toimis yhtään aamulla. Mä en varmaan koskaan muista sanoo tarpeeksi monta kertaa Mikolle, kuinka mä arvostan sen tukea, herttaista hymyä ja mahtavaa huumoritajua. Dietti ja tää yletön urheilu vie voimia henkisesti ja aikaa sosiaalisilta suhteilta, joten on todella mukavaa, kun on ihminen joka jaksaa kuunnella huolia, valituksia ja välillä jonnin joutaviakin höpinöitä.

Kuten jokaisena aamuna, niin tänäänkin, tunti meni todella nopeasti aamukävelyllä. Taidettiin jopa hölkötelläkin pari kierrosta. Yritän aamulenkillä pitää sykkeen vähintään 120.

Ruokatunnilla yritin pakata vähän lomalaukkuani valmiiksi. Kuitenkin osa vaatteista oli vielä pesemättä, joten ne piti pyykätä. Mullahan on nyt sellainen tilanne elämässäni, että mulla ei ole omaa kämppää Suomessa, missä punkata lomilla. Joten roikun äitini nurkissa, lähinnä siis nukun siellä, kokkaan eväät ja vaihdan vaatteita laukkuuni ja taas ei muuta ku radalle : ) Mulla on täällä mukana suurin osa treenivaatteista, mutta todella vähän muita siviilivaatteita. Oikeestaan alusvaatteet on urheiluvaatteiden lisäksi ainoot, joita voidaan käyttää omia. Muuten me ollaankin aina täällä firman kurkkusalaateissa. Naiset, uskokaa tai älkää: On aivan taivaallista, kun aamulla ei tarvi miettiä, että mitä vaatteita laittais tänään töihin?!

Treeninä oli illalla kestävyyspenkki. Elikäs keskityin tulevalla kisapainolla tekemään toistoja niin paljon kuin menee. Sitten pikku tauko ja ja lisää toistoja väsymiseen asti. Tällasia settejä otin yhteensä 4. Lopuksi otin 30kg:n tangolla kisa-asennossa räjähtäviä rinnalta nostoja ja hitaita rinnalle laskuja 3x 15 sarjoja. Meitsi oli jo ihan poikki, vaikka treeni oli vasta alussa. Kuitenkin jaksoin sinnikkäästi treenin loppuun asti. On muuten tissit vähän kipeet parin päivän päästä! Mutta se on tervettä kipua :)

Mun on pakko kertoo teille, että tein viime viikolla uuden maksimipenkkienkan: 80,0kg!!! Vähänkö mä olen itestäni ylpee! Saattaa kuulostaa hieman itsekehulta, mutta mä oon junnannut 2,5 vuotta edellisessä enkassa (75kg). Sitä ennen meni yli 3v, ku oltiin 65kg:ssa. Mä olen todellakin onnellinen siitä, että saa parempia tuloksia ja kehitys näkyy vielä 13 treenivuoden jälkeen.

Mulla on ollut viimeisen puoli vuotta penkkitreeneissä mukana varmistamassa palokunnalta Pete. Siinä on tyyppi, joka ite osaa treenata täysiä, ku sille päälle sattuu. Joutuuhan noi palomiehet muutenkin pitämään huolen kunnostaan jo työn vaativuudenkin takia. Palokunnan pojat on kunnostautuneet beach volleyn pelaamisessa, se on hyvä laji. Ja saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla; liikunta ja hyvä rusketus;)

Vielä siitä viime viikon penkkisuorituksesta. Kokonaissuorituksena nosto oli aika heikko esitys. Alaslaskuvaihe oli rauhallinen ja hallittu, pysäytys oli hyvä, nosto lähti rinnalta aluksi 5cm hyvin. Sen jälkeen vauhti hyyty kokonaan ja nosto lähti tulemaan todella vinossa ylöspäin. Kuitenkin mä punnersin tangon hitaasti, vinossa, mutta omin avuin ylös. Nosto näytti varmasti todella kamalalta! Mä tein nostossa sen työn, mutta ilman hyvää varmistajaa toi nosto olis menny todellakin päin prinkkalaa!! Jos varmistajana olisi ollut hätäisempi tyyppi tai joku, joka ei tunne mua ollenkaan, niin se olis auttanut tangon liian aikaisin telineeseen. Se pointti, mitä mä yritän koko ajan selittää, on yksinkertainen: tollasten omia rajoja rikkovien ennätysten tekeminen ei onnistu ilman varmistajaa/treenikaveria. Sen tyypin pitää olla sellanen, johon sä luotat. Se henkilö tuntee sut, sun voimavarat (ne piilossa olevatkin), osaa lukea sua kuin avointa kirjaa; hän osaa katsoa sun asenteesta, ilmeistä ja keskittymisestä, onko suorituksella ylipäätänsä etes mahdollista onnistua. Ja mulla on ollut onni saada sellanen tyyppi penkkitreeniin mukaan. Kiitokset siitä Petelle!

Jos teillä hyvät ihmiset on vakituinen treenikaveri, niin nyt kyllä muistatte heti ensitilassa kiittää häntä tuesta ja ylipäätänsä olemassaolosta ja siitä, että hän jaksaa viettää teidän kanssanne aikaa hikisellä salilla kolistelemassa puntteja;)

Ilta meni pakkaamisen ja muun touhuamisen merkeissä. Olin sängyssä vasta yhden aikoihin yöllä.

2.8.06 Keskiviikko

Jippii! Tänään 2vk:n lomalle Suomeen. Tuntui, että aamulenkillä olisin leijunut ilmassa, koska mulla oli niin virkee ja iloinen mieli. Unta tuli kyllä yöllä vaan 4.5 h, mutta se ei menoa haitannut. Taidettiin Mikon kanssa hölkötellä viimeinen kierros aika reipastakin vauhtia. Tein hyvissä ajoin eväät matkalle mukaan. Paistoin jauhelihan ja keitin makaroonit lentokoneessa syöntiä varten. Mä olen todellakin valmiina lähtöön.Bussimatka lentokentälle kestää noin 30 min. Pitää vaan toivoa, että bussissa toimii ilmastointi, sillä se matka on muuten aivan tuskaa, koska varjo lämpötila on nyt 33 astetta. Seukki tekstit tuleekin jo sitten kirjoteltua Suomen päässä.. Voi, että mä olen niin täynnä lomafiilistä! Nyt vaan viimeset halit työkaverille ja monot kohti kotia!

Eväät on loistava keksintö pitkänä matkustuspäivänä. Mulla oli välipalaksi protskupatukka ja litran mustikkakeittopurkki. Nam! Paitsi, että patukka oli mennyt poikki ja puolet siitä tippui odotusaulan lattialle. Jos oltais oltu Suomessa, niin mä olisin nälissäni varmasti poiminut sen sieltä, puhaltanut suurimmat karvapallot pois ja syönyt sen, mutta en todellakaan mennyt sitä virhettä tekemään siellä. Oletteko muuten tienneet, että Kosovo oli Suomen lisäksi ainoo paikka, mistä ei löydetty aikanaan lintuinfluenssaa?. No, ei kai sitä löydetty, ku ei porukka todellakaan välitä tollasesta. Uskon, että jos sitä oltais etsitty, niin varmasti olisi jotain löytynytkin. Mutta se on jo toinen tarina.

Lentomatka oli normaali, eli noin kolme tuntia. Mun entinen työkaveri Kemistä on muuttanut Helsinkiin miehen ja työn perässä. Hän tuli mua kentältä hakeen ja mentiin niille ruokakaupan kautta. Sen muksu oli vesirokossa ja muilla ei ollut mitään tietoa siitä, että olenko sen lapsena sairastanut. Ei auttanut muuta, ku soittaa äiteelle aiheesta. Äitin mukaan mä en ollu sitä sairastanut! Jaaha, mitenkäs nyt suu pannaan? Eipä siinä muu auttanut, ku mennä niille ja ottaa vastaan, mitä tuleman pitää. Poitsu oli todella surkeen näkönen; suurin osa näppylöistä oli jo ruvella, mutta joukossa kuitenkin vielä erittäinkin tuore näppy. No, jos on tullakseen, niin sitten tulee.

Tänään ei treeniä ollenkaan. Kalorit oli 1350. Kyllä toi matkustaminen vie tosissaan mehut. En voi käsittää, miten pojat jaksaa lähtee vielä bilettään hesan yöhön. Mulle riittää tälle illalle ihan hyvin pehmee peti ja cd:ltä iltasatuna koiramäen tarinoita (Nukuin poitsun kans samas huoneessa).

3.8.06 Torstai

Yö oli aika mielenkiintoinen. Poitsu nukku mun kanssa samassa huoneessa. Sillä katos yöllä tutti tai jotain se alko huuteleen unissaan. Eihän meitsi sinkkuihmisenä ole tottunut nukkumaan toisen ihmisen kanssa, saatika sitten lapsen. Jätkä rääkäs jotain keskellä yötä. Mä kuvittelin varmaankin unissani olevani vielä Kosovossa ja, että meille tulee joku hälyytys. Mä pomppasin sängystä ylös ku joku ohjus, sydän villisti takoen ja valmiina pukeen ensimmäiset ryysyt päälle, mitä lattialla nään. Ensimmäinen ajatus oli, että missä mun rynkky on? (On vissiinki jonnekkin alitajuntaan noi sotilaalliset opit mennet ; ) Pikkasen piti miettiä, että mikä maa ja mikä valuutta. Kunnes tajusin, että epämäärästä ääntä pitää pikku vesseli ja sen tuti on hukassa. Hätä ei siis ollut kummosempi. Tuti suuhun ja unta palloon uudelleen.

Katkonaisen yön jälkeen heräsin puoli kasin aikoihin. Mun selkä oli kipee, kun nukuin täysin vieraassa sängyssä. Mulla ei ollut lenkkareita ollenkaan mukana, joten aamulenkit jätin suosiolla väliin. Niin ja onhan mun ensimmäinen lomapäivä! Virallisten määritelmien mukaan meillä ei ole lomaa, on vain palvelusvapaapäiviä. Aivan sama, mä en aio ajatella töitä lomilla ollenkaan..

Aamupalan jälkeen suunnistettiin koko konkkaronkka asuntomessuille. Siellä me kierreltiin viisi tuntia, kahvitauot ja evästauot mukaan lukien. Ihana oli käydä ihmisten ilmoilla ja tulihan siellä tietty muutama kalorikin poltettua sen kävelyn johdosta.

Todella kiva ja idearikaspäivä kaiken kaikkiaan. Ikävämpi jutska olikin sitten soitto Kosovosta työnantajan edustajalta; mun määräaikaista työsopimusta ei sitten jatketa. Olin kyllä odottanut, että olisin saanut vielä 6kk jatkoa, mutta eihän sitä elämässä koskaan käy niin kuin suunnittelee. Se puhelu kyllä latisti mun mielialaa tosissaan. Muilla iski todellinen shokki ja paniikki päälle, kun tajusin, että mun työsoppari loppuu 3kk päästä! Muilla ei ole Suomessa mitään tietoo töistä, ei kämppää, ei harmainta hajua siitä, mitä mä alan tekeen sitten. Voi taivas, miten mä tästä selviän?!

Selvisin jotenkin itteni kanssa yöjunaan kohti Kemiä. Onneksi otin evääksi helppoja juttuja; raejuustoo, pilttiä, banaania yms. Meni sitten puoleen yöhön, ennen kuin sain unen päästä kiinni. Ei mulla ollut makuupaikkaa. Ajattelin, että: elämä ei voi mennä enää tän pahemmaksi.. lomafiilis oli totaalisesti tapettu : (

4.8.06 Perjantai

Vanhempi pariskunta herätti mut junassa Seinäjoella, olin niiden paikalla. Juna oli täynnä, joten raahauduin ravintolavaunuun. Sieltä löysin itelle paikan, jossa torkuin loppumatkasta katkonaisesti varmaankin yhteensä alle kaksi tuntia, sen minkä humalaisen ukon huutelulta pystyin. Voi taivas, voiko elämä olla näin vaikeeta? Join junassa aamukahvit, kun se oli perillä vasta klo 9 maissa Kemissä. Aamupalaksi pari banaania. Mä olin kyllä aika tokkuraisen näkönen, kun veli tuli hakkeen mut asemalta. Kävin naapurin Leenan luona aamukahvilla, jonka jälkeen menin äitin luo nukkumaan. Heräsin sitten neljän tunnin nukkumisen jälkeen ja mä olin edellen ihan tokkurassa. Aamu/päivälenkistä ei olis ollu mitään hyötyä siinä tilanteessa, koska mä olisin varmaankin löytänyt itteni jostain ojasta. Olin niin sekasin vähästä nukkumisesta ja huonosta syömisestä. Mutta kyllä siitäkin noustiin uuteen nousuun, kun sai kunnon kaurapuuroo ja raejuustoo :)

Ei siis tänään aamuaerobista ollenkaan, enkä mennyt salillekaan. Vietin laatuaikaan äidin kanssa. Lähinnä ruokakaupassa ostellen kaikkee hyvää. Me ei muuten oikeesti tajuta, että Suomi on laihduttajan unelmavaltio. Täällä on siis niin paljon erilaisia vähärasvaisia tuotteita, tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Muutenkin ruuanlaitossa voi käyttää vaikka mitä, vain mielikuvitus on rajana. Löysin kaupasta muuten rasvatonta mansikka jäätelöä, arvatkaa muuten söinkö sitä? Kyllä. Vaikka päivän kalorit oli 1200, niin siihenkin määrään saa mahdutettua kahvin kanssa jädeä.

5.8.06 Lauantai

Tornion kilpailuissa näki komeita miehiä. Heräsin vasta klo 8.30. Mä olen lomalainen ja nautin siitä täysillä. Siihen ylellisyyteen kuuluu myös pitkään nukkuminen. Täytyy kyllä myöntää, että tällä viikolla toi nukkuminen on ollut vähän toisarvoinen asia, vaikka niin ei tietenkään saa olla. Palautuminen heikkenee, kun unen laatu kärsii ja määrä vähenee.

Kävin aamulenkillä oikein juosten, tai siis hölkötellen sykkeellä 120-140. Huono nukkuminen ja matkustuspäivät huomaa kyllä vielä kropassa, mutta otin kuitenkin lenkin sillä temmolla, ettei tuntunut pahalta. Oli ihanaa hölkätä raikkaassa ilmassa, musaa kuunnellen läppäreistä ja kuunnella Suomen kielistä radiojuontoa. Wau, nyt tuntuu hienolta olla kotosalla. Kiireesti suihkuun ja valmistautuun Tornioon lähtöön.

Käytiin veljen ja sen pojan kanssa kattomassa voimamieskisoja Torniossa. Voi sanoa, että olihan mahtavaa! Paikalla oli todella paljon väkeä. Näin siellä entisiä koulukavereita, työkavereita, treenikavereita kotipuolesta ja edellisiltä missioilta oli myös tuttuja jätkä kuvioissa. Kisat oli todella hyvin järjestetty ja yleisö viihtyi. Lopputuloksesta en nyt ole aivan varma, mutta se ei mulle niin pääasia ollutkaan. Vaan se, että pääsi katteleen ihmisiä ja nauttimaan Suomen kesästä.

Ja tottahan toki mie vapaana naisena vähän kattelin siellä miesten treenattuja vartaloitakin. Kyllä oli kommeita miehiä, osa tais olla aika nuoria pojan kloppeja, mutta saahan niitä kuitennii kattella. Kyllä mie pongasin kisojen työmiehistä sellasen erityisen komian miehen ja taisin sille vähän vinkata silmääkin, mutta siihen se sitten jäikin. Olishan se kiva päästä joskus ihan oikeille treffeillekin, mutta mie taijan olla jo niin ronkeli. Sinkkuna kun on tullu eleltyä 10vuotta. Muutama tyyppi on koeajalla ollut, sitten se on jostain syystä aina kosahtanut. Tai sitten mussa on ollut jotain kummallista.

Olin illalla tytöille kuskina ja käytiin Kemissä Corner Inn:ssä. Se on mukava paikka, mie tykkään. Tytöt joras ihan hulluna, mutta mä olen vähän arka joskus heiluun selvinpäin. Siihen tarvii tietyn fiiliksen ja sellasta ei nyt ollut ilmassa. Olishan sen voinut ottaa urheilun kannalta, mutta ei kai kun oli maalannut naamansakn ja pyhä kamppeet oli päällä.

Tulin yöllä klo 02.30 kotiin ja saman tien nukkumaan. En kehdannut mennä keittiöön enää syömään, kun sitten äiti olisi herännyt. Vaikka nälkä olikin aika valtava..

6.8.06 Sunnuntai

Janne opetti minulle uusia selkäliikkeitä. Heräsin aamulla ysin pintaan. Soitin kaverille, että pistää kahvit tulelle. Kampesin itteni fillarin selkään ja poljin ensimmäiseksi Peurasaareen aamukahville. Kahvittelun ja pikaisen juoruilun jälkeen poljin Ajoksen satamaan asti pyörällä. Oli ihanan raikas tuuli, meri tuoksui merelle, sopivan lämmin ilma, ei liian kylmä tai kuuma. Tuon lenkin aikana sain nollattua pääni totaalisesti!

Mä päätin, että mä olen lomalla nyt. En jaksa stressata tulevista töistä, työttömyydestä, asunnosta tai sen puutteesta. Mulla on ihania ystäviä, nykyinen työ on vielä 3kk, kivat työkaverit, mä olen terve yms.. Ennen kaikkea, mun täytyy nyt saada ajatukset koottu tulevia kisoja varten. Vielä on 2kg painoo saatava alaspäin ja kunto kohilleen. Kun kisat ovat ohi, niin sitten vasta on aika miettiä muuta elämää. Loppupeleissä siihen on todella lyhyt aika!

Mä olin loppupäivän todella energinen. Soitin Kertulle ja Manolle, että moneltako mennään salille treenaan. Käyn aina Kemissä ollessani treenaamassa Kemin Body Centerillä. Siellä on hyvät tilat ja loistavat laitteet. Henkilökunta on aina iloista ja kahvi on tuoretta : )

Tästä treenistä tulikin todella poikkeuksellinen, sillä Kotkan Janne oli tullu myös Kemiin visiitille. Aloitin treenin 20 min matolla kävellen. Jannella oli aikaa jutella ja opastaa mulle uusia liikkeitä. On muuten oikeasti tosi mahtavaa, kun pääsee tekemään yhteistyötä ammattilaisen kanssa. Janne on vielä niin rauhallinen persoona ja kärsivällinenkin. Hän neuvoo liikkeet siten, että munkin aivoilla on aikaa rekisteröidä uudet liikeradat. Kroppa on muuten todella ihmeissään uusista liikkeistä. Treenivuorossa olisi ollut selkä ja takareidet, mutta jätin takareidet tekemättä, koska uusien liikkeiden opettelussa meni niin paljon aikaa. Tuntui, että oli vielä ylimääräistä virtaa, joten poljin fillarilla vielä 20 min. Treeni oli todella tehokas. Kuinkahan mä olen huomenna tönkössä!?

Mano otti galleriaa varten kuvia. Vähän tuntuu oudolta, kun ei silleen osaa poseerata kuvauksellisesti. Mä olen välillä aivan mörrimöykky ärripurrin näkönen treenatessa. Siksiköhän mulle ei kukaan uskalla tulla jutteleen salilla, ku olen aina niin vihasen näkönen. Ehkä mä sitten vaan keskitykin piiskaamaan itteeni niin hyvin treenatessa, että ihan unohdan hymyilläkin. Vaikka suurimman osan ajasta mä kuitenkin olen aivan positiivinen ja ystävällinen persoona.

Viikon 31 yhteenveto

Tämän viikon aikana tuli poikkeuksellisesti vain 3 salitreeniä ja aamulenkitkin jäi usealta aamulta tekemättä, mutta ehkä voin antaa sen itselleni anteeksi, kun olen lomalla.. Viikon kulutus kokonaisuudessaan: 3390kcal,treenikertoja 9, aikana 14.53 tuntia. Kokonaisuudessa olen viikkoon tyytyväinen.

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu