<- Palaa "kisoihin valmistautujia" -pääsivulle 

Teija Miettisen kisoihin valmistautuminen
| Taustaa | Viikko 31 / 2006 | Viikko 32 | Viikko 33 | Viikko 34 | Viikko 35 | Viikko 36 | Viikko 37 | Viikko 38 | Viikko 39 | Viikko 40 |
| Viikko 52 | Viikko 1 / 2008 | Viikot 2-3 | Viikot 4-8 | Viikko 9 | Viikot 10-11 | Viikot 12-13 | Viikot 14-15 | Viikko 16 | Viikot 17-18 |
| Viikot 19-20 | Viikot 21-22 | Viikot 23-32 | Viikko 33 | Viikot 34-35 | Viikot 36-37 | Viikot 38-52 |

Viikko 39

25.9.06 Maanantai

Viikko alkoi rauhallisesti. Sain sovittua poikien ja hampin kanssa, että alan keskittymään kunnolla nyt henkisestikin kisoihin, joten sain vapaaksi tämän ja huomisen päivän. Aamuaerobisen kävin salilla fillaroimassa, ihan vaan kevyesti, ei mulla kauheesti ole enään virtaa revitellä.

Päivä meni nopeesti, kun piti hoidella kaikkia "virastoasioita". Soittelin Suomeen puhelinlinjat kuumina. Sain laitettua auton paperitkin valmiiksi rekkakyytiä varten. On sekin touhua, pitää olla sen miljoooona lappua, että saa yhden pirssin rajan yli.. No, toi rekkakyyti on mulle parempi vaihtoehto, koska en kauheesti ole pitkää matkaa ajellut. Matka halki Euroopan vois olla aika koettelemus ajaa yksin.

Ruokapuolena alkaa oleen jo pelkästään proteiineja. Hiilarit on kiellettyjä, koska ne kerää niin nestettä. Ja mulla ei todellakaan ole enää varaa saaha grammaakaan kroppaani nesteitä lisää. Taitaa mennä muutenkin huominen päivä sitten saunassa istuskellessa.

Mieli on pysynyt virkeenä ja vielä ainakin ollaan fyysisestikin hyvässä kunnossa. Hieronta teki kyllä hyvää viimeksi. Illalla mä vielä venyttelin nopeilla ja lyhyillä venytyksillä,lähinnä yläkroppaa.Saunaan en jaksanut mennä, kun tiedän, että siellä joutuu varmaankin tällä viikolla istumaan ihan tarpeeksi. Illalla vielä pakkailin lomalaukkuja valmiiksi. Kasseja tuleekin sitten kaksi isoa, käsimatkatavarat ja läppäri. Kyllä siinä onkin sitten raahaamista. Mä en tajua, että lomaa on kaksi viikkoa, se on tosi pitkä aika. Kisojen kanssa meneekin suurin osa lomasta,lähinnä valmistautuessa niihin henkisesti, mutta kisojen jälkeen on sitten aika rentoutua.

26.9.06 Tiistai

Aamuaerobinen kävellen leiriä ympäri. Tää taitaakin olla nyt tälle viikolle sitten viimenen aamulenkki. Ellei sitten tule kauheen paniikkitilanne painon saamiseksi alas. Mä näen lenkkitarpeen sitten keskiviikko iltana tai torstai aamuna, kun näkee miten toi "näivettäminen" onnistuu.

Täytyi ottaa kaikki irti siitä, että olen hampilassa töissä, joten tehtiin mulle sitten vuosittainen tarkastus aamulla. Reikiä NOLLA! Jippii, yksi huolenaihe takana. Mä paljastan teille suuren salaisuuden; mä pelkään hammaslääkärissä olla potilastuolissa. Mä inhoon ja vapisen kauhusta, jos tiiän, että mua pitää porata! Joten nyt mulla ei ole taas vuoteen mitään huolenaihetta, kun otettiin röntgenkuvatkin hampaiden väleistä, niin siellä ei näkynyt mitään hälyttävää.

Kävin Mikon luona juttelemassa illalla. Sillä on jännitystä kokeista ja pelottaa, että miten ne menee. Mä yritin valaa siihen uskoo ja kannustaa parhaani mukaan. Mun epävarmuus ittiäni kohtaan taisi kuitenkin paista läpi, että en tainnut olla kauhee uskottava siinä kannustamisessa. Mutta mä uskon Mikkoon ja luotan siihen, että se tekee parhaansa. Se testin tulee menemään hyvin.

Salilla en sitten tule käymään tällä viikolla ollenkaan ennen kisoja. En tiedä onko se oikea menetelmä tehdä hyviä tuloksia kisoissa, mutta näin mä ole toiminut monta vuotta ja se on toiminut mulla. Jos joku tietää paremman keinon, niin tulkaa ihmeessä se mulle kertomaan.

Illalla pesin pyykkiä ja pakkailin laukkuja apinan raivolla.Sitten olikin jo "kivat" saunakekkerit mulla. Istuskelin saunassa yhteensä 1,5 tuntia. Eihän siellä yhteenmenoon jaksa niin kauan olla, mutta välillä pihalle vilvotteleen. Tää päivä oli vähillä nesteillä jo muutenkin, mutta välillä purskuttelin saunassa jääkylmää vettä ja valutin hanasta ottalle kylmää vettä, niin sillä pärjäs jo hyvin. Puusaunassa löylyt on sen verran lempeet, että siellä oli kuitenkin ihan hyvä olla. Lopputuloksena oli, että nesteitä lähti 1,9 kg. Se ei kuitenkaan mun laskujen mukaan riitä, joten aamulla sitten uusiksi. Olin aika poikki saunomisen jälkeen, joten menin suoraan nukkumaan.

27.9.06 Keskiviikko

Aamulla kello soi tasan klo 6.00. Laitoin sähkösaunan päälle ja menin pakkaan loput tavarat valmiiksi. Istuin saunassa vielä aamulla tunnin. Nesteitä lähti vielä muutama sata grammaa, joten sillä hetkellä paino oli tasan 56,6 kg. Eli kisapaino saavutettuna! Mutta kuitenkin päivän aikana on pakko juua ja syödä jotain, eli paino voi sitten olla vähän yli, mutta katotaan ja murehditaan sitä vasta illalla.

Viimeiset hössötykset leirissä ennen matkalle lähtöö. Aseiden vienti varastoon ja tuliaisten ostamista. Pojat toivottivat mulle onnea kisoihin.

Lentomatka Pristiina - Helsinki välillä meni hyvin. Mun kaveri tuli Hesan kentälle vastaan ja vei mun yhden laukun niille varastoon. En mä millään jaksa raahata sitä isoo laukkuu ympäri Rovaniemee. Lento Rovaniemelle lähti klo 20.30. Matka meni hyvin, en uskaltanut juua kuin enää puoli kuppia kahvia, ettei vaan mulle tule liikaa painoo. Omalle puntarille pääsen vasta yömyöhään ja kisavaakalle vasta huomenaamulla. Ei siis ole mitään tietoa siitä, että kuinka paljon vaakat heittelee toisiinsa nähden. Sauna on sammunut illalla klo 20.30, joten sinnekään ei enään pääse. Aamulla ei ole ollenkaan saunaa, joten ainoo mahollisuus pudottaa painoo on sitten kuntopyörällä tai soutulaitteella.

Sain varuskunnassa majottua kerholle, joten onneksi on kuitenkin oma rauha. Ei taida nukkumisesta tulla mitään. Näin osallistujalistan nyt illalla. Mun sarjaan osallistuu 3 muuta naista mun lisäksi. Kaksi niistä on toimistosihteereitä. Ja sillon se paniikki valtas mut kokonaan! Vuonna 2003 sotilaitten kisoissa oli yks toimistosihteeri ja vanhempi nainen, joka voitti mut parilla toistolla. Mä en millään muistanut sen nimee.. Tästä ei tule mitään, mä oon liian heikko ja oon kohdannut vastustaja nyt. Kaikki toivo on menetetty!

Paino nukkumaan mennessä 56,4 kg. Riittääkö se?!

28.9.06 Torstai

Rovaniemellä 28.9 Sotilaitten SM-kilpailussa Kello herätti mut 06.35. Olin nukkunut todella huonosti yön. Oli jano ja nälkä aivan kauhee. Ensimmäisenä hyppäsin vaakalle, joka näytti 55,9 kg. Onneksi paino oli tippunut vielä yön aikanakin muutama sata grammaa. Pissalla olin käynyt viimeksi joskus eilen päivällä, eli kroppa oli todella kuivana. Tän painon on pakko riittää! Punnitus alkoi klo 7.00. joten puin vaatteet päälle ja otin repun mukaan (jossa iso pullo vissyä, suklaata, suolaa yms. tarvikkeita, joita syön samantien kun olen vaakalta hypännyt pois).

Pihalla kävellessä hoksasin, että mä olen todella sekasin. Pää oli pimeenä kuin Haminan kaupunki; en ollu pessy hampaita ollenkaan. Mä olin kuitenkin saanut jotenkin vaatteet päälle ja olin riisunut kaikki korut ja kellonkin pois, etteivät paina liikaa. Mulla ei kuitenkaan ollut mitään muistikuvaa siitä, että mihin mä olin koruni riisunut. Yritin muistella matkalla, olinko ottanut lompakkoo mukaan, kun joutuu henkilöllisyyden kuitenkin todistaan. En ollut asiasta varma.. Kävin "testivaakalla" salin puolella. Siellä vaaka näytti 56,3 kg eli mun puntari valehtelee aika paljon. Menin "oikealle kisavaakalle", mutta ilmotin valvojalle, että jos näyttää liikaa, niin en halua sitä vielä merkittäväksi kisailijakorttiin, vaan käyn salin puolella polkemassa painoo alas..

Sitä ennen olin joutunut täyttämään kisailijakortin; pää raksutti niin tyhjää, etten muistanut syntymäaikaa oikein, vaan mun piti tarkistaa se ajokortista. Voi hyvänen aika; mä olin tosi huonona! Tän takia oikeesti pitäis olla kaikilla kisailijoilla pakollisena huoltaja, sen tehtävä on huolehtia kisailijan turvallisuudesta ja toimia "järkenä" tällasissa tilanteissa.

Kisavaaka näytti tasan 56,6 kg. Luojalle kiitos!!!Mun vaaka näytti siis kaikenkaikkiaan 700g liian vähän!

Sotilaitten Suomenmestari 2006 Sitten vaan lukkiuduin naisten vessaan ja aloin juomaan, otin suolaa, suklaata yms. että selviän aamupalalle ruokalaan. Aamupalaksi söin puuroo, ruisleipää ja ja pari makkaransiivua ja sitten lepäileen. Nestettä tais mennä 2 litraa ohimennen janoon. Tankkaus sujui hyvin, kun kaikki pysyi sisällä, eikä tullut etes pahaa oloa.

Sain nukuttua vajaa tunnin. Kisat oli tarkotus alkaa klo 10.00 ja naisten kevyimmällä sarjalla. Eli ajattelin nostavani ensimmäisten joukossa. Mutta en sitten ollut ottanut ollenkaan huomioon, että varusmiehet nostaa ensimmäisenä. Eli mun kisanosto oli vasta klo 11.45 paikkeilla. Näin muut kisailijat siinä sotilaskodissa kisapaikalla. On hirvittävän vaikea tehdä analyysia kanssakilpailijoista, kun ei tiedä niistä vielä mitään. Päälle päin ei voi sanoa kropan mallista naisilla ollenkaan, että onko kova lajissa. Mieki olen kuitenkin aika hentosen ja pikkusen näkönen, kun joutuu tiputtaan painoa alas normaali "massakaudesta". Mua pelotti tosissaan se, että onko tämän suorituksen varassa mun koko vuoden työ. Jos olenkin heikommassa kunnossa kuin muut ja en saakkaan kisapaikkaa Lahteen. Yritin psyykata ittiäni, että teet vain parhaas, muuta et voi.

Mulla tuli kaveri Kemistä kattomaan ja kannustamaan kisoihin. Se jännitti mun puolesta kisoissa. Oli ihanaa, kun oli tuttu henkisenä tukena mukana. Sai purkaa vähän kisajännitystä sille. Nostojärjestys oli arvottu ja mua lykästi todella; mä nostaisin viimesenä. On helpompi mennä lavalle nostamaan, kun tietää muiden tulokset. Oli ne sitten huonompia tai parempia kuin itellä.

Muut naiskisailijat aloittivat sarjan. Ensimmäisenä oli nuori tyttö, joka oli varmaankin kadettikoulussa tai muuten PV:llä töissä. Ekasta nostosta näki, että hän ei ollut kovin paljoa nostanut, koska tanko meinas jäädä rinnalle suorilla. Mä huokasin helpotuksesta! Seuraavaksi vanhempi toimistosihteeri, sillä sama homma..Sitten toinen rouvista ja huonosti näytti menevän.. muilla kisailijoilla maksimissaan 3 toistoa.. Sillon mä vasta tajusin, että mun ei tarvi tehdä kuin 4 hyväksyttyä toistoa, niin mun kisapaikka Lahteen olis turvattu. Ei voi olla totta!

Nousin lavalle kuitenkin yhtä keskittyneesti kuin aina ennenkin. En kuullut mitään musiikkia tai kannustushuutoja. Sitä on niin keskittynyt itteensä ja tulevaan nostoon. Kun tänne asti ollaan tultu, niin kyllä mä kuitenkin parhaani teen. Nostot alko kulkeen kevyesti. Viimesten 10 kohdalla sai jo punnertaa. Lopputulokseksena oli 36 toistoa ja KAIKKI hyväksyttyjä. Se oli mun virallinen uusi kisaenkka. Kisa kuin kisa, niin parhaani teen. Ja nyt se riitti tällä kertaa voittoon ja Lahden kisapaikkaan, YES!! Yksi tärkee etappi tälle vuodelle saavutettu!

Voiton kunniaksi juotiin oikein sotilaskodin omat kahvit ja munkit. Ihanan makusta! Voi taivas mikä nautinto oli syödä ihanan tuoretta munkkia, jossa hilloo sisällä...

Oltiin otettu kaverin kanssa hotellihuone seuraavaksi yöksi keskustasta, joten sinne sitä sitten suunnistettiin. Iltapäivällä käytiin shoppailemassa kartsalla. Palkintojenjako oli varuskunnan sotilaskodissa klo 19.15. Siellä mie kävin sitten mitalin, pokaalin ja tavarapalkinnon pokkaamassa. Vasta oikeestaan illalla tajusin, että mä todellakin olen menossa Lahteen. Kahviteltiin siellä ja toimittajat tekivät haastatteluja, sekä puhuttiin liiton edustajan kanssa tulevaisuudennäkymistä.

Illalla käytiin syömässä hienossa ravintolassa. Ruuaksi otin savuporopastaa ja se oli aivan taivaallista. Ruokajuomaksi sallin itselleni yhden siiderin. Sitä makua mä olin kaivannut jo yli 4 kuukautta. Mä olin ihan onneni kukkuloilla, pääasiassa sen takia, että sain syödä yhden päivän mitä ikinä halusin ja tahdoin. Välittämättä siitä paljonko kaloreita ja miten se ruoka kerää nestettä...Juuri sillä hetkellä tuntui, että mun elämä on tässä ja nyt... mä olen hirmu onnellinen. Dieetin tuomat huonot tuntemukset oli pois pyyhkäisty ja mieli oli niin hyvä, että en etes muistanut olevani dieetillä..Kyllä elämä on ihanaa!!

29.9.06 Perjantai

Viikonlopun ohjelmassa oli muotinäytöksiä Hotellin aamupala oli hyvä, mutta jäin kaipaamaan suklaamuffinssia kahvin kanssa. Siellä oli vain tavallisia keksejä ja pikkupullaa. Syötiin aamupala pitkän kaavan mukaan, rauhallisesti ja nautiskellen, aamun tuoretta lehtiä lukien. Lapin Kansassa olikin sitten kisoista juttua ja musta aika iso kuva. Toimittajasetä joka haastatteli mua eilen illalla oli kiva. Otsikoksi oli laitettu "Kullanhuuhdontaan Kosovosta"...(Galleriassani kyseinen juttu, toimittaja oli muuten Jaarli Pirkkiö... moninkertainen painonnoston Suomenmestari).

Käytiin vielä shoppailemassa kartsalla ja sitten jo ajelemaan kohti kotikylää, Kemiä. Mulla oli hieronta varattu klo 16.00, joten siihen piti ainakin ehtiä kotio. Kerettiin hyvin ja hieronta oli todella hyväksi mulle. Oikeastaan rinta ei ollut pahemmin jumissa eilisestä kisasta ja muutenkin olo tuntui hyvältä. Otin ens viikon keskiviikolle myös hieronnan, ns. viimeistelyhieronta ennen kisoja.

Kävin Body Center salilla,, kahvilla ja juoruilemassa. Porukat oli lukeneet lehtee ja sama juttu oli ollut paikallisessa, Pohjolan Sanomat, lehdessä myös. Oli mahtava huomata, että kotikylällä on ihmisiä nuinkin paljon, jotka on jännittänyt mun puolesta ja ovat pitäneet peukkuja mulle. Tukea ja kannustusta ei ole koskaan liikaa. Kiitoksia kaikille! Ja vielä sitten viikon päästä lauantaina saa laittaa kaikki sormet ja varpaat pystyyn, että ne tuottaa mulle tuplasti onnea!

30.9.06 Lauantai

Tapasin Jani Illikaisen Body Centerillä Body Centerissä oli tänään "hyvinvoimaapäivä". Sekä Kemin että Tornion salilla oli avoimet ovet salille ja jumppaan. Kaikkea muutakin oli järjestetty. Mie lupauduin avuksi muotinäytökseen, jossa olikin ihania salivaatteita ja ulkoiluvaatteita. Päivä oli mielestäni onnistunut kaikin puolin. Tapahtumasta lisää: http://www.bodylehti.fi/bodynews.jsp?id=852&f=0&flang=0 Salilla "törmäsin" myös ISOON mieheen... Suomen vahvin mies Jani Illikainen kokeili tukkipunnerruksessa uutta Suomenennätystä. Jani Illikaisen kotisivut: http://www.j-illikainen.net/index.php Ehkä sään takia, kun ripsi ja oli viilee, ei ihmisiä ollut niin paljon liikkeellä kuin oletin. Mie kävin kokeeksi vielä iltapäivästä Combat-tunnila. Olihan se tehokkaan tuntosta hyppelyä, mutta mulle aivan liiian monimutkasia liikkeitä ja liikesarjoja. Ei puhettakaan, että olis pystynyt revitteleen siellä täysillä, kun olin askelluksissa ihan pihalla. Siinä taas nähtiin, että mulle sopii paremmin sellanen äijäjumppa.

Illalla rentoutumista ja naapurissa pihasaunassa löylyttelemässä. Hieman oli kyllä havaittavissa kisojen jälkeistä väsymystä, joten laitoinkin sitten ajoissa nukkumaan.

1.10.06 Sunnuntai

Ystäväni Kerttu ja Susanna Body Centerillä Heräsin reippaana ennen ysiä. Mä kerkesinkin käydä kävelylenkillä (45 min.) ennen lemppariohjelmia. Keittelin aamupuurot valmiiksi ja käperryin suihkun jälkeen äiteen sohvalle peiton alle ja aloin vahtaan töllöä. Voiko elämä paremmalta maistuakkaan?

Päivällä sama muotinäytös Torniossa ja sitten takas kotiin. Mä olin vaan koko loppupäivän; rentouduin ja juoruilin puhelimessa kavereiden kanssa. Hermot lepää ihanasti. Mä en voi uskoo, että olen ollut Suomessa vasta 5 päivää ja mulle on tapahtunut jo niin paljon asioita. Nää päivät on olleet tosi tapahtumarikkaita. Nyt vielä kun jaksais dieettiä ens viikon ja psyykata ittensä priimakuntoon lauantaiksi, niin sitten tämän vuoden työt on urheilun saralla tehty. Paitsi että meijän pataljoonan kisat on sitten kun palaan takasin, eli lauantaina 14.10. Mutta selvitetäänpä ensin noi Lahden kisat alta pois. http://www.fitnessexpo.fi/penkkipaiva06.jsp

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu