<- Palaa "Kuntoilijoiden päiväkirjoja" -pääsivulle

Sirun kuntoilupäiväkirja
| Taustaa | Viikot 45-46 | Viikot 47-48 | Viikot 50-53 | Viikot 1-4 | Viikot 5-6 | Viikot 7-10 | Viikot 11-12 | Yhteenveto tähänastisesta |
| Viikot 33-37 | 2007 Viikot 6-7 | Viikot 8-11 | Viikot 12-17 |

Yleistä päivittelyä ja Sirun suvisatuja

Noniin, syksy on saapunut ja sen myötä jatkan päiväkirjaani. Viime kevään kiireet jättivät kirjoittamiseni hieman retuperälle josta nöyrimmät anteeksipyyntöni kaikille (kahdelle?) kirjoituksiani lukeville...

Mutta näin aluksi hieman yhteenvetoa kuluneesta ajanjaksosta, jolloin hikoilin salilla Jannen suosiollisen orjapiiskuroinnin kannustamana. Aloitin salilla käymisen marraskuussa 2004. Tavoitteenani oli yleiskuntoni parantaminen ja muutaman kilon karistaminen. Janne laati minulle sopivan saliohjelman ja ruokavalion, joiden mukaan sitten elelin - ja elelen edelleen.

Keväällä, tarkemmin sanottuna toukokuussa, painoa oli lähtenyt sellaiset 12 kiloa, eli tuplaten se määrä, jonka olin tavoitteekseni asettanut. Alimmillaan vaaka näytti -15kg, mutta se taisi olla joku ohimenevä häiriö. Mutta on tuo 12 kiloakin melkoinen saavutus, vai mitä? Hekumoin koko loppukevään ostellen uusia vaatteita ja kuuntelemalla ihmisten ylistäviä kehuja simpsakasta ulkonäöstäni. Kiitos kaikille jotka minua kehuivat, ne ovat olleet minulle tärkeämpiä kuin osasin kuvitellakaan! Mainostettakoon tässä sen verran että vaatekokoni on pienentynyt todella merkittävästi, toissakesänä ostetut housut olivat kokoa 46, tänä kesänä ostin kokoa 40... Vaikka tuntuu, että painonpudotus on aika pieni suhteessa tähän vaatekoon kutistumiseen, se selittyy tietenkin kiinteytymisellä. Nyt kun läski on saanut kyytiä ja tilalle on tullut jotain lihaksia muistuttavaa, voin vain sanoa että kyllä kannatti!!!

Päiväkirjaa aloittaessani kerroin hieman itsestäni ja taustoistani. Sieltä voi lukea vaivoistani ja syistä, jotka minut salille pakottivat. Täytyy kyllä sanoa että en olisi ikinä uskonut, minkälaisen muutoksen olen kokenut. Muutos on ollut sisäinen, ulkoinen ja pysyvä. Siitä suurin kiitos Jannelle, joka jaksoi minua kannustaa ja tsempata. Toiseksi suurin kiitos kuuluu avomiehelleni, joka urhoollisesti söi kanat ja riisit kanssani ja muistaa ihastella pienentynyttä peppuani... ;-)

Noniin, kiitokset sikseen, keväällä kävin toivottavasti viimeistä kertaa lääkärillä em. vaivojeni vuoksi. Sain lopettaa "nauttimani" lääkityksen, lisäksi verenpaineeni on laskenut normaalilukemiin! Migreeniä minulla ei ole ollut kuin pari kertaa entisen jokaviikkoisen jomotuksen sijaan - ja nekin lähinnä itse aiheutettuja... Olkapääni on parantunut, nyt se on samalla korkeudella kuin toinenkin, rintarankani on oiennut ja alaselän skolioosi on muisto vain. Uskottava se on, kyllä liikunnalla tosiaan on tervehdyttävä vaikutus.

Se suurin muutos on tapahtunut kuitenkin korvien välissä. Tällä hetkellä olen iloisempi, pirteämpi ja tasapainoisempi kuin moneen vuoteen ja elämässäni on muutakin kuin työ. Uskon, että myös tuntojeni purkaminen nettipäiväkirjaani on siinä auttanut. Olen löytänyt taas itseni, sen kadoksissa olleen minäni joka oli hautautunut työkiireiden ja stressin alle. Tämä tunne on sanoinkuvaamattoman hieno, ja mikä parasta: se jatkuu!

Olemme nyt Jannen kanssa sopineet, että aloitan taas treenaamisen kesän tauon jälkeen. Kesästä ei ole paljoa kirjoitettavaa noin kuntoilun puolesta, sillä en juurikaan kuntoillut. Lähinnä tein pitkiä pyörälenkkejä, salilla en ole käynyt yli kahteen kuukauteen. Enkä myöskään ole noudattanut muuta kuin perussuomalaisen kesäruokavaliota... Eli vedin sisuksiini mitä milloinkin mieli teki, lähinnä grilliherkkuja, jäätelöä ja mansikoita ja karkkia. En tiedä mistä johtuu se, että alkoholia en kesän aikana nautiskellut kuin pari kertaa, ehkä tämä hyvä olo riittää humalaksi? Kaiken kaikkiaan lomani oli erittäin onnistunut ja suurin osa siitä kului aurinkotuolissa maaten ja elämän ihanuudesta nauttien.

Kesän jälkeen en ensin uskaltanut tulla salille, kun ajattelin, että vaaka pamahtaa samoille lukemille, kuin mistä aloitin marraskuussa. Ja nyt tulee paras uutinen: painoni ei noussut koko kesänä kuin pari hassua kiloa mässäämisestä huolimatta!!! JEE!!! Eli nyt jatketaan tasan siitä mihin keväällä Janne kanssa jäätiin, lisäkilot karisivat saman tien, kun menin salille. Pysykää siis kanavalla, talven tavoite on bikinikuntoon pikkujouluksi...

Ai niin, niitä nahkahousuja ei sitten vielä ostettukaan, kun ajattelin että, jos sama meno jatkuu, niin johan nekin jäisi kohta isoiksi. Katsotaan siis jos joulupukki toisi jotain... Kymmenen kiloa jos vielä tiristäisin, niin olisin siinä omassa hyvän olon painossani, joka minulle on se normaalipaino. Saas nähdä kuinka käy, mutta yrittänyttä ei laiteta! Aikataulu on totuttuun tapaan väljä, kunhan nyt tässä ensin kuulostellaan, miten dieetille lähtö taas käynnistyy...

Toivon, että tarinani kannustaisi kaikkia työn näännyttämiä ja puoli- tai rapakuntoisia koosta ja iästä riippumatta lähtemään salille ja kokeilemaan lajia. Minun elämäni se ainakin muutti totaalisesti!

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu