<- Palaa "Kuntoilijoiden päiväkirjoja" -pääsivulle

Sirun kuntoilupäiväkirja
| Taustaa | Viikot 45-46 | Viikot 47-48 | Viikot 50-53 | Viikot 1-4 | Viikot 5-6 | Viikot 7-10 | Viikot 11-12 | Yhteenveto tähänastisesta |
| Viikot 33-37 | 2007 Viikot 6-7 | Viikot 8-11 | Viikot 12-17 |

Viikko 7

Ma 14.2.

Ystävänpäivä. Ei kortin korttia, mutta sentään muutama ystävällinen meili... Viikkoa piristää ensi viikon loma ja seuraavan viikon kuntoutusjakso. Töissä normaali päivä hässäköineen vaikka minulla ei omia tunteja ollutkaan, tuurailin kollegaa, joten siinä se päivä menikin opiskelijoita paimentaessa.

Ti 15.2.

Tilipäivä ja kaksi korttia eilisen ystävänpäivän kunniaksi postilaatikossa kun tulin kotiin. Töissä samaa kuin ennenkin, kaikki alkavat olla loman tarpeessa ja osa porukasta jossain flunssassa. Toivottavasti tämä loma menisi ilman sairastelua. Yleensä kaikki vapaat menevät syystä tai toisesta enemmän tai vähemmän punkan pohjalla jonkun taudin kourissa. Ihme juttu. Paitsi jouluna ei ollut mitään - kerrankin! Illalla salille kuntoilemaan. Kuntopyörällä lämmittely teki jostain syystä kipeää, jalat olivat aivan tukossa. Ohjelmassa oli punttitreeni, jonka yritin parhaani mukaan tehdä. Sekin tuntui jotenkin raskaalta mutta ajattelin että tehdään nyt kiltisti mitä ohjeissa sanotaan, samalla lailla varmaan muutkin liikkeet tuntuisivat pahalta. Ohjelman mukaisesti siis etenin. Loppua kohti sentään hieman helpotti, mutta ensimmäistä kertaa tuntui epämukavalta miltei koko treenin ajan. En kai vaan ole tulossa kipeäksi???

Ke - La 16-19.2.

Jostain syystä kauhea kiire ja väsymys. Ensi viikon matkajärjestelyt sekoittavat, samoin se, että en ehdi olemaan kotona kuin pari päivää ennen kuntoutusjaksoa. Tarkoittaa sitä että ziljoona asiaa pitää saada hoidettua ennen seuraavien kahden viikon breikkiä. Pyykkäystä, työasioita, luottamustehtäväni asioiden hoitelua jne jne... Olen sentään käynyt parina iltana kävelyllä kauppa- ym. reissujen yhteydessä että tulisi edes hyötyliikuntaa.

Su 20.2.

Salille reippaasti puolilta päivin. Verryttely sujui mukavasti, syke ei enää tahdo nousta kuin huimasti polkien. Kai se sitten tarkoittaa sitä että kunto on kohonnut? Vuorossa oli sitten jalkatreeni, ja tänään tuntuikin sitten tosi mukavalta tehdä sarjoja. Vaihtelu virkistää! Olin niin innoissani että tein tavallista pidemmän treenin eli otin mukaan myös selkäohjelman lempparilaitteet ja jopa vatsalihaksiani rääkkäsin enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Olisko ollut hiukka huono omatunto edellispäivien kiireen varjolla lusmuilusta? Joka tapauksessa tein yläselän ja alaselän sarjat, selän vahvistukset, suorat- ja sivuvatsalihakset ja jopa inhoamani vatsalaudan punnerrukset. Hyvä minä!


Viikko 8


Noniin. Ensimmäinen lomapäivä meni pakatessa, huomenna lähden aamuneljältä lentokentälle. Työmatka Saksaan, mukavaa! Mielelläni käyn töiden puolesta reissuissa, nyt suostuin lähtemään loman aikana koska ensi viikon saan olla omalla lomalla kuntoutuksessa. Tämän reissun taustalla on alan oppilaitosten yhteistyöfoorumi, joka ensin alkoi pohjoismaisten koulujen verkostoitumisella ja sittemmin on laajentunut Eurooppaan. Nyt mukana on pohjolan koulujen lisäksi alamme oppilaitos Saksasta ja toivottavasti verkosto laajenee lisää.

Saksan matka alkoi huonosti. Lähdin aamukoneella ja Köpiksessä olisi ollut vaihto Stuttgartin koneeseen. No, olihan se vaihto sitten 7 tunnin viiveellä, minun jatkolentoni peruttiin Saksan lumisateiden vuoksi. Eli kiva päivä Köpiksen kentällä odotellen. Iltapäivällä pääsin sitten samaan koneeseen Tanskalaisten kollegoitteni kanssa, joten loppumatka sujui mallikkaasti. Harmitti vaan kun menetin turistipäivän Stuttgartissa, olin ajatellut mennä kentältä ensin kaupungille (tuttu paikka nääs) ja vähän hengailla ja rantautua illalla kokoontumispaikkaamme. Mutta ei.

Perillä eka ilta antoi esimakua siitä mitä tuleman piti. Saksalaisella täsmällisyydellä suoritimme illallisen ja sitä se sitten oli reissun loppuun saakka. Koko ajan oltiin menossa tai tulossa tai olemassa jossakin - ei siis hetken rauhaa eikä omaa aikaa ollenkaan. Ärsyttävää. Kauheasti oli ohjelmaa eikä siunaaman rauhaa. Paljon kyllä nähtiin mielenkiintoista alaamme ja koulutukseemme liittyen. Uusia yhteistyökouluja on tulossa mukaan ainakin kolme, ja mikäs sen hienompaa!

Reissun ruokapuoli meni vähän niin ja näin, olin ilmoittanut syöväni kasvisruokaa, mutta kevyttä se ei suinkaan ollut. Toivottavasti ei tullut hirveästi takapakkia. Kotiin tulin väsyneenä, vähän kiukkuisena ja kipeänä. Sillä tavalla. Mitään en ehtinyt shoppailemaankaan, edes tulomatkalla kentältä. Tuli kiire koneeseen joten tuliaiset jäivät hankkimatta. No, sain mahtavan flunssan kotiin viemisiksi, mutta se ehkä ei ollut ihan sitä mitä pitikin...


Viikko 9


Kuntoutusviikko. En käynyt viikonloppuna salilla koska en kipeänä jaksanut. Vähän mietitytti tuleva viikko, mutta kotiinkaan ei voinut jäädä. No, onhan siellä kuntolassa lääkärit ja muut paikalla, ja sama kai se missä mä sairastan.

Maanantaina aloitettiin heti tervetuloseremonioiden jälkeen lihaskuntotesteillä. Tulokseni ovat parantuneet hienosti, vaikkakin en ihan niin paljon pystynyt flunssan takia tekemään kun mihin olen salilla ja Jannen kuntotesteissä pystynyt. Mutta yhtä kaikki, parannusta on tullut.

Seuraavat päivät menivätkin sitten pelastusarmeijalle eli sain liikuntakiellon. Osallistuin vain keskusteluihin / luennoillemme ja muutoin makoilin hotellihuoneessani. En kyllä olis mitään jaksanutkaan, siitä piti pienoinen kuume huolen. Keskiviikkona oli kyllä ihan pakko lähteä ulos sillä ohjelmassamme oli lumikenkäilyä! En olekaan koskaan lumikenkiä jalkaani laittanut mutta homma oli tosi kivaa, riittävän rankkaa (vaikka hissuksiin meninkin) ja sopivan haasteellista. Ohjaajamme johdolla seikkailimme lähimetsän maastossa ja otimme tuntumaa (myös pers-!) alueen ylä- ja alamäkiin muun risukon ohella. Haaveilen jo omista lumikengistä, ne olis ihan ässät mökille talvisaikaan mennessä - meidän mökille kun ei ole tietä perille pihaan asti.

Torstaina uskalsin vesijuoksuun, laji oli jo viime kerrasta tuttu, mutta kauaa en altaassa uskaltanut olla. Päällä oleva flunssa ei näytä hellittävän. Harmittaa niin vietävästi kun menee koko kuntoutus nyt mokoman takia ihan poskelleen. Ergotestiä en saanut tehdä ollenkaan (se missä mitataan hapenottokykyä ja saadaan kuntoluokitus jne.) mutta onneksi sentään fysioterapeutin tsekkaus onnistui. Sellainen hieno homma tässä on tapahtunut että liikeratani kaikkiin ilmansuuntiin ovat parantuneet merkittävästi ensimmäisiin mittauksiin verrattuna. Olossahan se tietenkin tuntuu ja hyvältä tuntuukin.

Mukavaa oli myös kuulla muiden kuntoilijoiden, lääkärin, ohjaajamme ja fysioterapeutin kehuja onnistuneesta ryhtiliikkeestäni. Moni ilmoittikin saaneensa lisäpotkua omiin kuntoiluihinsa minun innostamanani. Hienoa, hyvä jos saan olla esimerkkinä myös muille oman terveytensä ja kuntonsa kanssa kamppaileville! Kunhan tästä tokenen, otan taas itseäni niskasta kiinni, ensi viikolla täytyy mennä jo salille ja täyttää jääkaappi salaatilla ja kasviksilla. Saan sitten mahdolliset saksankilot sulatettua niin ei tule Jannelta ainakaan kovasti sapiskaa.


Viikko 10


Ma 7.3.

Kuntoutuneena heti työelämän pyörteisiin. Olin kokouksissa koko päivän vaan en työpaikalla. Minulla kun sattui sopivasti ns. opetukseton päivä. Kyllä se kokoustaminen kuntoa vaatikin, eka alkoi aamulla yhdeksältä ja viimeinen päättyi iltakahdeksalta… On nää luottamustoimet rankka harrastus. Mutta mitäpä sitä ei pienen ammattikuntamme asioiden vuoksi tekisi! ; - )

Syömiset sitten oli tietenkin mitä sattuu, söin kuitenkin kiltisti salaattia ja vain muutaman suklaakeksin… Kotona illalla myöhään olin tietenkin aivan naatti joten kuntoilut jääköön huomiseen.

Ti 8.3.

Ja sitten toinen opetukseton päivä, joka oli tarkoitus pyhittää työssäoppijoiden valvomiseen eli työpaikkakäynteihin. No, en käynyt kun muut meni, joten rapistelin töissä varovasti papereita ja koitin päästä ajan tasalle. Siinähän se päivä meni ihmetellessä ja rästihommia tehden, kyllä pari viikkoa pois työmaalta on kuitenkin aika pitkä rupeama.

Illalla sitten salille, jossa Janne olikin jo ikävöinyt. Tuli meinaan sellaista meiliä männä viikolla että huh huh. Herra kunto-ohjaaja kun ihmetteli missä oikein luuraan ja minun piipitys siitä etten vielä ole keksinyt kuinka voisin olla kahdessa paikassa yhtä aikaa ei tuntunut saavan sympatioita… nojoo. Heti ensi töikseen ohjaaja komensi minut vaa'alle jotta ihan omin silmin näkisin mitä kahden viikon reissailu ja hurvittelu ja ylenmääräinen hotelliruokien mässytys saa aikaan lisäkilojen muodossa. Tuskanhiki otsalla helmeillen koitin levitoida vaa'alla ja kas - kai se jotenkin onnistui sillä lisää ei ollut tullut edelliseen punnitukseen kuin 300 grammaa. Siis huom! ei puolta kiloakaan. Hahaa, siitäs sai ohjaaja!!! Hihii!!!

Intouduin sitten oikein treenaamaankin ja koitin tietenkin olla mahdollisimman ahkeran näköisenä Kotkansilmän valvovan katseen alla. Tein oikein hitaalla vaihteella kaikki sarjat ettei tulis enempää sanomista. Hyvältä tuntui, varsinkin kun juteltiin Jannen kanssa viime viikon kuntoutuksesta. Olin jotenkin ymmärtävinäni että Jannekin oli tosi tyytyväinen mun tuloksiin ja hoikentuneeseen ulkomuotoon - hyvä niin.

Ke 9.3.

Oikeissa töissä eli opettajan roolissa. Olikin sitten ainoa virallinen työpäivä tällä viikolla. Kamalaa kun koko ajan on jotain meneillään, huomenna taas Hämeenlinnaa ja omia opintoja. Mut tänään siis opiskelijoiden kanssa teoriaa ja sen sellaista. Yritin saada salaatit pysymään suussa ja kurkusta alas, alkaa kieltämättä pikkuhiljaa nyppimään tää saman sapuskan nakertelu.

To 10.3.

Siis opiskelua, tänään ja huomenna. Ja taas meni myöhään, meillä oli vielä joku iltahommeli. Kävimme tutustumassa paikalliseen amikseen ja siellä oltiinkin oikein vieraanvaraisia sillä meille tarjottiin illallinen oppilaitoksen opetusravintolassa. Kyllä kelpasi ja kiitos vielä Minnalle! Ruoka oli ihan älyttömän hyvää, parsakeittoa, siikaa ja jälkkäriksi pieni annos jotain hyvää. Kivaa opiskelua kun saa istuksia ravintelissa ja herkutella!

Katumusharjoitukset suoritin salilla tunnollisesti sitten saman tien kun kotiin pääsin. Vaatteet vaan vaihtoon ja Jannen valvovan katseen alle. Hyvä minä, Jannekin näytti oikein tyytyväiseltä kunnollisuuteeni ja tunnollisuuteeni.

Pe 11.3.

Lempparipäiväni, jihuu! Opiskelijaelämä Hämeessä jatkuu ja päivä oli loppua kohden lähinnä hysteerinen. Taas kerran. Sam heitti mut takas Riksuun, autoton kun olen edelleen - kiitos! Kauankohan sekin huolto kestää??? Kotiin oli kova kiire sillä tuleva aviomieheni oli päättänyt vähän niin kuin palkita ahkeruuttani - illalla suuntasimme isoon kylään Helsinkiin.

Kultsi oli hommannut meille liput Anastacian konserttiin! Ihana mies minulla, tässä se taas todetaan. Hartwall-areena oli täpötäynnä innokkaita musiikin (ja naiskauneuden) ystäviä ja minä en ainakaan pettyneenä poistunut. Jorasin koko setin korkokengät kenossa ja hyvä kun kotiin jaksoin rahjustaa. Tai siis en jaksanut muuta kuin junaan, siitä taksiin ja kotiovesta sisään. Alkoholilla ei tällä kertaa ollut yllättävään väsähtämiseeni asiaa, minä tyttö vaan jorasin, mutta orastava keski-ikä on tuonut mukanaan ikävän huomion siitä että enää ei jaksa samalla lailla bailata kuin 10 vuotta sitten. Silloin sitä juhlittiin viikko kerrallaan ja toipumiseen meni päivä, nyt jos päivän juhlit menee koko viikko parantelemiseen. Ankeeta. Mutta tulihan aerobicattua!

La - Su 12-13.3.

Höpöpäiviä molemmat. Lauantaina viruttiin sängyssä, pääsin sentään kauppaan jossain vaiheessa, sunnuntaina pääsin ylös vaan en ulos. Hupsista.

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu