<- Palaa "Kuntoilijoiden päiväkirjoja" -pääsivulle

Sirun kuntoilupäiväkirja
| Taustaa | Viikot 45-46 | Viikot 47-48 | Viikot 50-53 | Viikot 1-4 | Viikot 5-6 | Viikot 7-10 | Viikot 11-12 | Yhteenveto tähänastisesta |
| Viikot 33-37 | 2007 Viikot 6-7 | Viikot 8-11 | Viikot 12-17 |

Viikko 5

Ma 31.1.

Lepopäivä urheilusta mutta normaali työpäivä hässäköineen. Projektia viilailin… Jännittää huominen lääkäri - tuleeko mulle ne verenpainelääkkeet vai ei. Uskoisin kyllä että ei, miksi paineet olisivat nousseet kun juuri ovat laskeneet? Vaan eihän sitä tiedä. Meikäläisen tuurilla ne tietenkin pumpsahtaa ylös juuri kriittisellä hetkellä ja mittari hajoaa ja… Tällä viikolla on myös Jannen kuntotesti, voi apua! (Salaa kyllä tiedän että hyvin se menee mutta etukäteen ei kehtaa liikaa ilakoida jos kuitenkin tulee takapakkia. Pessimisti ei koskaan pety, sano!)

Ti 1.2.

Jee, helmikuu ja kevät alkaa! Ainakin tässä kuussa valon määrä alkaa pitkän ja pimeän talven jälkeen kasvaa. Alkaa olla se aika kun heräilen talviuniltani.

Lääkärissä oli kivaa! Kerrankin. Minulla on tosi hyvät työterveyslääkärit, mukavia ja asiallisia sekä vaivani vakavasti ottavia. Kun astuin sisään vastaanottohuoneeseen, lääkärini huudahti hämmästyneellä äänellä: "Sinä olet kyllä laihtunut ainakin kymmenen kiloa viime kerrasta! Mitä olet tehnyt?" Käskin lääkärini avata netin ja lupasin kertoa. Sitten kuntoilupäiväkirjat auki ja siinähän sitä oli dokumenttia lääkärille riittämiin. Kertoilin kuluneista kuukausista ja hän oli oikein tyytyväinen. Sitten mitattiin verenpaine ja vaikka se lievästi kohollaan taas olikin, lääkäri oli sitä mieltä että se on pumpsahtanut kun niin innoissani Jannen kuntokoulusta selostin. Ei siis reseptiä!!! Jihhuuu!!! Ja meneillään olevaa lääkitystä vähennetään niin että jos kaikki menee hyvin, voin jättää nekin kohta pois. Kyllä se vaan niin on että oma terveys on kultaakin arvokkaampi, ja nyt kun olen kolunnut pohjamutia myöten oman olemiseni kanssa, arvostan tosi paljon sekä kohentunutta ulkomuotoani että parantunutta terveyttäni. Kaikki valutettu hiki on ollut tämän arvoista, olen pikkuhiljaa palaamassa takaisin omaan itseeni.

Illalla riemumielellä salille jossa Janne jo odottikin kuulevansa lääkärini kommentit. Ohjelma meni läpi huiskis vaan ja nyt kun olen terveempi ja hyväkuntoisempi, lisäsin painoja vähän kaikkiin sarjoihin ; - ). Nyt lähtee! Kaiken kukkuraksi punttitreenin aikana huomasimme Jannen kanssa yllättäen että oikea (=huonompi) olkapääni, joka on muutaman vuoden ollut ylempänä kuin vasen, onkin laskeutunut ihan salaa samalle tasolle kuin kaverinsakin. Nyt liikeradat ovat lähes normaalit oikeallakin puolella tehtynä, voiko paremmin enää olla?

Ke 2.2.

Lepopäivä liikunnasta vaan ei työnteosta. Johonkin se päivä taas vilahti ja illalla sain isännänkin kotiin. Joten saunottiin ja syötiin ja kellahdettiin tyytyväisinä köllöttelemään. Rauhallista kotileikkiä, mukavaa vaihtelua kun yleensä olen kaiket viikot yksin kotona kissan kanssa.

To 3.2.

Töissä teoriapäivä ja opiskelijoiden kanssa syvennyimme ammattiteorian saloihin. Aluksi pidin pistokokeet ja kävimme tulokset yhdessä läpi. Sitten uutta asiaa ja päivän päätteeksi kalvot ja monisteet sekaisin, aika paljon ehdimme käydä asioita läpi. Hyvä että porukka on innostunutta niin menee teoriatunnitkin sukkelasti!

Illalla sitten salille, jossa intouduin vääntämään oikein kunnolla. Painoa on tullut vehkeisiin roimasti lisää siitä kun aloitin ja hyvä niin. Kyllä se alku on varmaan ollut aika säälittävän näköistä kun tämän kokoinen mamma nostelee tuskanhiki otsalla muutaman kilon painoja… Käsipainot oli aloittaessa 1,5 kiloa, nyt jaksan nostella jo 4 kilon puntteja kaikki hauiksen sarjat (niin, siis vallan hurjaa edistystä, näin kirjoitettuna neljä näyttääkin vaivaisen pieneltä...). Jalkaprässillä nousee 50 kg, joten haitari on melkoinen. Janne lupasi laskea voimankehitykseni jossain vaiheessa, mukavahan se olisi itsekin saada oikein numerot nenän eteen.

Pe 4.2.

Taas yksi työviikko takanapäin. Viikonloput on niin ihania mutta valitettavan lyhyitä aina! Kaupasta taas sapuskaa pikku perheellemme ja sitten koukkasin Karin mukaani kotiin. Illalla olin kovasti ahkeran oloisena tekevinäni jotain kodinhoidollista, jottei laiskaksi pääse moittimaan. Minä olen kyllä aika leväperäinen luonne, kotonakin viikolla saan aikaiseksi sellaisen sekasorron että perjantaina on pakko siivota ennen kuin Kari tulee kotiin… minäkään kun en haluaisi tulla sotkuiseen kotiin raskaan työviikon jälkeen… Jotakuinkin ehtoo meni sitten niissä merkeissä mutta voihan sen ottaa hyötyliikuntanakin!

La 5.2.

Runebergin päivä ilman torttua. Eilen kyllä syötiin laskiaispullat, nyt kun kuulemma voin pitää herkkupäivän kerran viikossa jos haluan! Kari joutui lähtemään töihin iltapäivällä ja minä suunnistin salille. Meillä oli Jannen kanssa treffit kuntotestin merkeissä, joten lämmittelyn jälkeen sitten rääkki päälle. Marraskuussa tehtiin eka testi, ja tätä saittia lukeneet muistanevat loistavat ykkösluokan tulokseni - eli surkeimmat mahdolliset… Pientä jännitystä ilmassa siis… olisiko mitään edistystä tapahtunut?

Aloitimme vatsalihaksilla ja siinä hyvä parannus edellisiin tuloksiin, punnerrusten määrää en nyt enää valitettavasti muista. Selkälihaksia testatessa Janne alkoi hihittelemään kesken kaiken kun minä viuhdon edes takaisin siinä mikä-lie-linkkulaudassa. Kun sain puoli minuuttia täyteen ja lopetin, kysyin mikä kohtaus sille nyt tuli ja Janne nauroi että muistaa sen eka kerran kun juuri ja juuri jaksoin itseni ylös nostaa ja nyt tyttö tekee noston / sekunti! Että niitä tuli kaikkiaan 27, aika hyvin puoleen minuuttiin vai mitä?

Sitten tuli jalkakyykyt ja ylös-alas puoli minuuttia. Siinä myös loistava tulos (en muista paljonko), mutta kehitystä on tapahtunut. Viimeisenä 5 kilon käsipainoja käsivarret suorina ylös vuorotellen niin kauan kuin jaksaa. No, siinä tein 50 nostoa ja Janne sanoi että enempää ei olisi voinut nostaakaan joten kai sekin sitten tuli hyvin tehtyä. Nyt kun oikea olkapää on parantunut, alkoi vasen osoittaa heikkouden merkkejä. Täytyy siis alkaa rääkkäämään sitä tässä kevään aikana.

Su 6.2.

Eilisestä voimistuneena haimme iltapäivällä juhlan kunniaksi pizzat molemmille, nami. Eka pizza yli puoleen vuoteen, edelliset tilattiin silloin kun muutettiin eli kesäkuun alkupäivinä. Joo, olisi voinut jättää ostamatta… Varmaan Jannelta joku rangaistus kun sorruin kesken kaiken, illalla alkoi pieni vatsan kivistys ja huono olo. Hienoa, erittäin upeeta. Se siitä pizzasta.


Viikko 6


Ma 7.2.

Aamulla huono olo sen kun jatkui vaan ja jossain vaiheessa tuli oikein äkkilähtö eriötiloihin. Onneksi koulullamme on terveydenhoitajia paikalla joten sieltä sitten rohtoja ensi hätään jotta sain loppupäivän säädyllisesti tehtyä. Illalla oli tarkoitus mennä salille, mutta oikein ei huvittanut kun vatsa pulputteli iloisesti siihen malliin että ainakaan mihinkään jalkaprässiin en olisi edes uskaltanut… Ilta meni vaakatasossa ja yö levottomasti. Ei hyvä, mutta ainahan se on niin että ylämäen jälkeen tulee alamäki. Että tuli nyt sitten jonkinasteisen ruokamyrkytyksen muodossa tällä kertaa.

Ti 8.2.

Ihana aamu, aurinkoa näkyvissä! Sain nukkua pitkään, olin varannut jo ajat sitten kampaajan, sillä tänään oli lukujärjestyksen vaihtumispäivä. Opiskelijat tulivat vasta puolen päivän aikaan kouluun, joten itsekkäästi käytin aamun oman pääni hoidattamiseen. Siis hiusten! Täytyy kyllä sanoa että uusi look on superhieno, absolutely fabulous!!! Täytyyhän sitä jo vähän panostaa tähän ulkokuoreenkin kun sisältö on köyhtynyt 12 kilon verran!

Töissä sitten liihottelin uutta kampaustani heilutellen ja opiskelijani älysivät vuolaasti kehua kaunistuneita kutrejani. Huomenna menen kyllä salille niin näen, tunnistaako Janne ja tutummiksi tulleet salikaverit enää laisinkaan… (ihan pikkaisen itserakkaasti vuodatettu, mutta menköön nyt tämän kerran!)

Ke 9.2.

Vaihtelun vuoksi opiskelupäivä Hämeenlinnassa. Auto huollossa eli VR kuljettaa. Päivän pelastus oli Janne, johon yllättäen törmäsin niillä nurkilla. Sovimme että pääsen hänen kyydissään kotiin ja siitä hyvästä tulen sitten salille illalla…

Joten salille hikoilemaan! Hienosti meni kaikki, ainakin omasta mielestäni. Janne huikkaili kannustusta minkä muiden ohjaamiselta ennätti. Mukavaa. Homma alkaa pikkuhiljaa sujumaan ihan omin nokkinenikin, enää ei tarvitse miettiä mikä laite on vuorossa. Tein punttitreeniä ja osan sainkin tehtyä 4 - 5 kilon painoilla mutta loppua kohti olkapää vähän ärähteli joten pienensin painot kolmeen kiloon sovinnolla. Ja lopuksi vartti pomppulinnaa eli stepperiä… Vaaka on taas pudottanut lukemia, seuraavaksi menee rikki -13kg! Hurjaa!

Sen jälkeen vielä reipas kävelylenkki asemalle, jonne pyöräni aamulla ajoin. Harmitti kun Jannen päivällinen näkeminen sai minut ihan sekaisin: kotoa lähtiessä unohtui sykemittari, jonka palasin hakemaan. Sitten muistin että fillari on asemalla, (olin niin tohkeissani Jannen kyytiin pääsystä että unohdin jäädä oikealla pysäkillä pois ja ajoin auton kyydissä komeasti kotipihaan asti.) Joten sitten hain lompakon, koska jos fillari on asemalla voin kai sitten samalla käydä kaupassa ostamassa taas jotain kanaa ja riisiä… Parin tunnin treenin jälkeen meni vielä yli puoli tuntia ennen kuin olin vihdoin kotona. Ja kauhea nälkä!

To 10.2.

Tänään sitten ihan toiseen suuntaan eli Helsinkiin Opetushallitukseen aamupäiväksi. Auto on edelleenkin huollossa, joten pyörällä asemalle ja junaan. Helsingissä sitten virallisten osuuksien jälkeen pikainen tapaaminen serkkuni kanssa, jossa sovimme tapaavamme seuraavalla kerralla paremmalla ajalla. Ja sitten junaan ja iltapäiväksi töihin. Sain auton ja liukastelin kotiin eli pyörä taas asemalla… Hurraa… Blondi kun ei älynnyt koukata sitä takakonttiin.

Salille taas (Jannen käsky - ei vaan ihan yhteisellä päätöksellä!) ja vuorossa jalkatreenit. Ikkunasta näkyi aina vaan sankempi pyry, ja minä olin tosi iloinen siitä että pääsen ulkoilemaan taas. Jalat tuli jumpattua ja tietenkin vatsaliikkeet, mutta stepperin jätin väliin ja ilmoitin ohjaajalle että lumipyryssä kävely saa toimia loppulämmittelynä. Ja kyllä se toimikin. Onneksi oli lämmintä vaatetta riittävästi päällä, oli varsinainen koiranilma! Menomatkaan tuhraantui melkein puoli tuntia ja takaisin sen saamarin fillarin kanssa toinen mokoma. Ajaa ei voinut joten talutteluksi meni ja raskasta oli kun lumi tarttui jokaiseen osaan mitä pyörästä löytyy. Turha kuvitella että enää puoli yhdeksältä jaksan tehdä yhtään mitään, olkoot huomiseen pyykit ja muut. Hitsi!

Pe 11.2.

Viikko päättyy Hämeenlinnaan, lintsasin opinnoista eilisen päivän koska oli se OPH:n keikka ja kahdessa paikassa ei voi olla samaan aikaan. Päivä oli mielestäni oikein antoisa vaikkakin raskas, jouduimme ihan tosissamme ajattelemaan erityisopetuksen kommervenkkejä. Viimeinen tunti kului tuskaisen hitaasti ja miltei hysteerisesti, mutta loppuihan sekin ja sitten äkkiä batmobiililla kotia kohti.

Karin kanssa sitten taas ruokaostoksille. Ostin sipsejä ja dippiä - ja taas tuli huono olo! Oikein ähky ja ällötys. Sipsiäkään siis ei voi enää syödä, alkaa näköjään elimistö hylkiä kaikkea mikä Jannen listoilla on kiellettyä. Jannella on varmaan joku diili jonkun ylemmän instanssin kanssa mutta ei vaan kerro minulle…

Illalla saunaan vaan sen jälkeen ei putkaan. Sen sijaan sohvalle makoilemaan ja odottelemaan huomista treenipäivää…

La 12.2.

Ylös, ulos ja salille. Heräilin hitaasti mutta sen verran ajoissa että ehdittiin isännän kanssa käymään oikein asioilla ennen iltapäivää. Suunnistin sitten salille ja vuorossa selkätreeniä. Ensin kuntopyörällä lämmittelyt, sitten taljojen ja muiden ihmeellisten laitteiden kimppuun. Hienosti meni, ainoastaan yläselän lihaksia tehdessä alkoi oikea olkapää taas vihlomaan. Painoa pienemmäksi ja loput sarjat sitten 5 kilolla. Jannekin uurasti salilla, taas oli uusi ohjattava kierroksessa. Lopuksi taas treenin loppuhuipennus stepperillä ja hiki roiskui. Onneksi sillä puolella ei ollut ketään katsomassa kun irvistelin naama punaisena…

Illalla ei sitten paljon mitään jaksanutkaan, hyvä etten saunan lauteille nukahtanut. Isännältäkin oli veto veks joten ei kun nukkumaan kerrankin ennen puolta yötä.

Su 13.2.

Hyvin nukutun yön ja eilisen urheilusuorituksen jälkeen hyvin ansaittu lepopäivä. Tarkoittaa sitä etten tehnyt kerrassaan mitään tähdellistä. Hohhailin niitä näitä ja siinä se päivä hurahti huomaamatta. Olipa ihanaa!

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu