<- Palaa "Kuntoilijoiden päiväkirjoja" -pääsivulle

Sirun kuntoilupäiväkirja
| Taustaa | Viikot 45-46 | Viikot 47-48 | Viikot 50-53 | Viikot 1-4 | Viikot 5-6 | Viikot 7-10 | Viikot 11-12 | Yhteenveto tähänastisesta |
| Viikot 33-37 | 2007 Viikot 6-7 | Viikot 8-11 | Viikot 12-17 |

Viikko 1

Ma 3.1.

No niin, ryhtiliike päälle ja salille Jannen käsittelyyn. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa. Tuttuun tyyliin Janne velmuili sen näköisenä että miehellä on pahat mielessä ja kyllä hän taas yrittikin meikäläisen nujertaa komentelullaan. Vaan periksi ei anneta, nyt on uutta puhtia hyvin maatun loman jälkeen, joten ei kun sarjoja tekemään. Ihmeemmin ei ahdistanut eikä tuntunut pahalta, niin vain pari tuntia vierähti hikoillen ja vain ihan pikkasen välillä kiroillen. Ja mikä parasta, joulun mässäykset olivat nostaneet vaa'an lukemia yhdellä kilolla eli en minä sitten niin kauheasti mässännytkään? (Vaikka oikeasti kyllä elin suklaalla koko joulun.)

Ti - Ke 4.1.-5.1.

Ei kai tässä mitään ihmeitä... Ostin sitten joululahjaksi itselleni ne sovittelemani housut ja takin, numeroa pienemmät kuin aikaisemmat. Kyllä nyt kelpaa. Dieetti päällä ja mieliala korkealla! Kissammekin on dieetillä, ananas maistuu niin että ei meinannut taas jäädä purkkiin mulle mitään! Edellinen katti söi oliiveja ja kurkkua, tämä vetää nakkeja ja ananasta. Kummia otuksia.

To 6.1.

Lähdin aamulla ex tempore Jyväskylään vanhuksia moikkaamaan. Junassa oli hiljaista, vain joitakin matkustajia joten matka meni rauhallisesti. Iltapäivän ja illan vietin veljeni kanssa mummolassa, mukavaa oli kuten mummojen luona yleensä aina. Talvikeli ei ollut edelleenkään paras mahdollinen, kotiin palatessamme ajoimme ojaan ajaneen rekan ohi.

Pe 7.1.

Äidin kanssa kaupungille alennusmyynteihin. Jippii! Vanha kotikaupunkini on muuttunut lähes tunnistamattomaksi, mikään ei ole kuten ennen. Ei muuta vikaa mutta olen joskus koittanut etsiä jotain paikkaa vanhasta muistista ja sitä ei enää ole. Nyt tuntui että keskustan liikkeistä vain 25% oli vanhoja minullekin tuttuja. Ei se kyllä tahtia haitannut. Tulipahan ainakin hyötyliikuntaa kun käveltiin tuntitolkulla ja minä aina sopivin välein voimistelin sovituskopeissa... Illalla päätin lähteä viimeisellä junalla ex tempore takaisin omaan kotiin. Äitini näytti saaneen jonkinmoisen flunssan joten siinä hyvä syy poistua paikalta ennen kuin pöpöt iskee minuunkin. Paluumatka sujui yhtä leppoisasti kuin mennessäkin ja Kari oli kiltisti mua vastassa puolilta öin asemalla.

La - Su 8.1.-9.1.

Olemme seikkailleet internetin ihmeellisessä maailmassa koko perheen voimin koko viikonlopun... Ei ulkoilua, ei kuntoilua ja syömistenkin kanssa meni vähän niin ja näin. Mitenkähän sitä saisi itseään niskasta kiinni taas oikein kunnolla? Ruokavalion mukaan olen kyllä syönyt, mutta ajat on mitä sattuu ja järjestyskin ihan jotain muuta kuin mitä Jannen ohjeessa sanotaan. Voi minua laiskimusta! No, ensi viikolla ehkä sujuu jo paremmin?


Viikko 2


Ma 10.1.

Voi ei - loma loppuu! Onneksi minulla ei ole opetusta tällä jaksolla kuin torstaisin ja perjantaisin joten päätin tehdä kotona projektihommia alkuviikon. Täytyy pehmentää alkua kaikin mahdollisin keinoin... Joten tietomaatti auki, aivot mietintämyssyn alle ja naputtelemaan. Menihän se päivä huomaamatta noinkin siihen asti kun piti lähteä salille. Sain sitten tänään uudet ohjelmat Jannelta. Ja justiinsa kun aloin oppia entiset! Nyt on sitten treeniä kolmelle päivälle viikossa ja kolmella eri ohjelmalla. Janne hykerteli taas tyytyväisenä kun minä ähersin naama punaisena, mutta hykerrelkööt. Vielä minä sille näytän! Ja kaikille muillekin. Tai jos ei nyt muille niin ainakin itselleni. Tuntuu siltä että mitä kauemmin tätä rääkkiä harjoittaa sen masokistisemmaksi itsekin muuttuu. Enpä olisi uskonut vielä marraskuussa että joskus osaisin vielä nauttia tästä... No, joka tapauksessa uusissa treeneissä on selvästi joku ajatus takana. Eka treeni keskittyy rinta-, olkapään- ja vatsalihaksiin, toka sitten jalkoihin ja vatsalihaksiin (mitä ihmettä...?) ja kolmas selkään ja habaan elikkäs hauikseen sekä vatsalihaksiin. Uusia sarjoja ja vehkeitä on tietenkin lisätty minun sekoittamisekseni mutta onneksi määrät on kohtuullisia. Kyllähän tuossa huhkiessa taas hiki tuli, joten tehokasta on.

Ti 11.1.

Noniin, nythän se selvisi mikä idea tuossa kolmen treenin ohjelmassa oikein on! Joka lapussa on vatsalihasten rääkki... Olen tullut siihen tulokseen asiaa mietittyäni, että Janne on tainnut katsoa minua vähän "sillä silmällä" - ja tullut siihen tulokseen että meikäläisen kuihtuvaa runkoa olis kiireen vilkkaa alettava kiinteyttämään. No hyvä, kyllä se mulle passaa, kiinteytetään vaan! Aika velikulta...

Ke 12.1.

Uskalsin sitten tänään töihin oikein työpaikalle asti. Pehmeään laskuun kuuluu aina varovainen papereiden rapistelu ja mahdollisesti puhelimeen vastaaminen (max. 3x eka päivänä), joten ajattelin hieman kuivaharjoitella ennen huomisia tunteja. Hyvinhän se meni eikä edes pahemmin huipannut tai muuta. Ei vaan, johan tässä on tullut lepäiltyä enemmän kuin lääkäri määräsi, ihan kiva on palata taas työn touhuun. Illalla sitten simahdin sohvalle eli kyllä työntekokin on raskasta.

To 13.1.

Töissä oli oikein mukava päivä. Olin ykkösieni kanssa teorialuokassa koko päivän jälleennäkemisen riemusta. Innokkaasti opiskelimme ja melkein yhtä innokkaasti lähdimme päivän päättyessä kotiin. Ainoa huono puoli tässä päivässä oli se, etten ehtinyt pitää kunnon ruokatuntia eli salaatit jäi syömättä. Söin sitten vaan hedelmää ja ruisleipää. Illalla salille, treeniin nro2. Eli koipien venyttelyä ja muuta tuskallista. Pohjelihaksen venyttely ei ollut alkuunkaan kivaa, onneksi muut sarjat menivät vähän helpommin. Pari tuntia siinä taas hupsahti ja hirmuinen hiki pinnassa. Kotiin päästyäni mätin lautasen täyteen kana-kasvis-riisimössöä jonka pistelin tyytyväisenä sisuksiini. Ah, kyllä ruoka vaan on hyvää. Namuja eikä suklaata ole tehnyt mieli kun joulun annokset varmaan vielä seikkailee elimistössä. Kromia vaan nassuun niin ei ehdi tulla mitään vieroitusoireita!

Pe 14.1.

Tänäänkin oli oikein kiva päivä töissä. Höpöteltiin opiskelijoiden kanssa niitä näitä ja oltiin vähän niin kuin perjantaitunnelmissa. Iltapäivällä kotiin, sitten kylille asioiden hoitoon ja kaupan kautta kotiin. Karikin tuli ajoissa, mutta hiukan sairaana. Eli otimme illan taas hyvin hissuksiin - kuten yleensäkin. Ei paljoo asuntovelkaisena riekuta baareissa niin kuin ennen vanhaan...

La 15.1.

Kari edelleen kipeänä mutta suomalainen mieshän ei lähde lääkäriin ennen kuin on nippa nappa liian myöhäistä. Eli ei menty lääkäriin tänäänkään. Eikä varmaan mennä huomennakaan. No, kaipa aikuinen ihminen tietää koska pitää mennä, minä en ala vahtimaan isoa miestä. Lähdin kaupungille keskenäni ja päivän saldo: juomapullo salille. Ikinä en ole moista omistanut. Joka ikinen kerta kun lähden salille, on mielessä että pitää ottaa vesipullo mukaan. No, kai mä ottaisin jos olis, mutta kun meidän perheessä ei juoda limsaa tai muutakaan mistä sellaisen ½ litran muoviflaskan kätevästi saisi. Isännän tyhjät olutpullot eivät taas oikein salilla ehkä ole toimivuudeltaan parhaita mahdollisia. Joten nyt olen onnellinen virallisen juomapullon omistaja!

Su 16.1.

Yllättäen tänään salille, se kolmas treeni on vielä käymättä läpi Jannen kanssa. Sen jälkeen olen vähän niin kuin omillani... Alkaa ns. itsenäisen harjoittelun vaihe. Tänään olin oikein professionaalin näköinen ainakin varusteiden puolesta, nyt kun minulla on uusi juomapullo. Otin mukaan myös pyyhkeen, johon voi kuivata pahimpia hikiä - olen nähnyt kun muut tekee niin... Mutta kyllä minultakin on alkanut hiki irtoamaan, minulta joka tuskin saunassa hikoan. Ilmeisesti elimistöni on ollut niin tukossa että hikirauhasetkin ovat umpeutuneet, mutta kyllä ne aika hyvin on kieltämättä jo auenneet. No, eipä piinata lukijoita enempää eritteilläni. Anteeksi. Juu, siis alkaa itsenäinen työskentely. Tarkoittaa sitä että Jannella on nyt niin paljon muita daameja ohjattavanaan, että minä olen jo menneen talven lumia... Heh heh, sovittiin että käyn salilla silloin kun Jannekin on paikalla, muuten alan heti lipsumaan. Tunnen kyllä itseni. Ja on siitä sekin hyöty että häneltä voi sitten kysyä jos tulee ropleemia. Kolmen treenin viikko on siis suoritettu ja hyvin tuloksin. Paino on tippunut paria sataa grammaa vaille 10kg! Ensi viikolla voin siis onnitella itseäni kun 10 kg on varmasti poistunut. Jee, menen heti ostosterapiaan palkitsemaan itseni. Kohde on jo katsottuna...


Viikko 3


Ma 17.1.

Viikko alkaa jälleen matkalla Hämeenlinnaan opiskelijaelämän pyörteisiin. Ajokeli oli kohtuullinen mutta en edelleenkään nauti näistä säistä.

Eilinen treeni tuntuu eri puolilla kroppaa, mutta ei mitään hälyttävää. Vedin eilen illalla jalkakyykkyjä kotona että koivet vähän vertyy, olen ottanut sen ohjelmaani muutamana kertana viikossa. Illalla oli tarkoitus mennä salille mutta Hämeessä kun ollaan niin kaikki tapahtuu vähän hitaammin, joten olin kotona vasta viiden jälkeen. En siis viitsinyt lähteä koskapa Jannekin lopettaa jo kuudelta. Hyviä selityksiä...? Toinen hyvä selitys oli, että minun piti tehdä yksi tehtävä opintoihin, jota en ollut vielä saanut valmiiksi. Ilta meni naputellessa ja opintoja miettiessä.

Ti 18.1.

Edelleen Hämeenlinnassa. Opiskelukaverini ovat huomanneet hoikistuneen olemukseni ja mieltä lämmitti kuulla positiivisia ja kannustavia kommentteja varsinkin miespuolisilta kollegoiltani... Kehuista voimistuneena suunnistin salille heti kotiin päästyäni ja huhkin ohjelman läpi itsenäisesti. Nyt alkaa jo muistaa kaikkien härveleitten nimet ja sen mitä niillä tehdään! Uusissa ohjelmissa on kyllä vielä opettelemista, mutta eiköhän tämä tästä. Nyt Janne on keksinyt laittaa minut steppaamaan... Sunnuntaina sain pikakurssin laitteeseen ja eikun menoksi. Olen katsellut kun kovakuntoisemmat vetävät stepperillä (onko tämä nyt se porraskone?) hiki hatussa tuntitolkulla, minua Janne sentään on armahtanut ja näin aluksi pitää pomppia siinä vain vartti. Onneksi. Enempää en kyllä jaksaisikaan. Tänään sitten kävi valitettavasti (heh heh) niin että stepperit oli varattuja, joten hyppäsin tutun ja turvallisen kuntopyörän satulaan treenin päätteeksi. Mutta joka tapauksessa jaksoin ja osasin tehdä kaikki ohjelman osiot ja kotonakin vielä jotain touhuta.

Ke 19.1.

Ja Hämeenlinnan keikka jatkuu vaan. Alkaa jo tympiä koko opiskelu, kyllä kolme päivää pois työmaalta on vähän liian pitkä aika. Päivän anti jäi oman asenteeni vuoksi vähän laihanlaiseksi, mutta jospa siitä jotain takaraivoon kiinnittyi? Kotona sitten ohjelmassa huomisen teoriatuntien valmistelua ja päivän suunnittelua sekä projektitöitä. Välillä ei kyllä millään jaksaisi avata konetta, tänään ei kyllä olis huvittanut pätkääkään. Mutta avattavahan se oli.

To 20.1.

Teoriaa siis opiskelijoilleni ja kyllä olikin kivaa olla taas työn touhussa! Aamupäivä tosin vierähti erinäisten asioiden hoitamiseen, kun tuo kolme päivää pois kuvioista tekee sen että sähköpostilaatikko on täynnä toinen toistaan tärkeämpiä asioita. Tai sitten ei, mutta kyllä aamun tunteina sai aika monta juttua hoidella. Mutta teoriat tuli pidettyä ja huomenna jatketaan. Illalla sitten salille taas läpi tuulen ja tuiskun. Tällä viikolla on meidän talkkarivuorot joten töitä on riittänyt. Melkein päivittäin on pitänyt ottaa kola kauniiseen käteen ja lykkiä väylät auki että ihmiset pääsee kulkemaan.

Niin, salilla siis treeni numero 2 eli jalkatreenit. Janne on ilokseni laittanut rakastamani vatsalaudan kahteen treeniin kolmesta, joten helpolla ei tänäänkään pääse. Alussa ei oikein makkarat antanut myöten laudalla, mutta nyt alkaa jo ylettämään. Vatsa on siis pienentynyt. Syytä olikin... Tänään sitten päätin treenin urhoollisesti stepperillä, aika pienellä vastuksella tosin, kun ei vielä ihan jaksa pysyä mukana jos vastukset on täysillä. Hiki roiskuten pompin ylös alas, mutta nyt kun varusteet jo on vähän ammattimaisemmat niin mikäs siinä oli pomppiessa - välillä hörppyä juomapullosta ja enimmät hiet pyyhkeellä pois. Tuo stepperi on kyllä metka laite, kunhan pääsen parempiin väleihin sen kanssa niin tiedä vielä minkälainen suhde meille muodostuu!

Pe 21.1.

Viikon paras päivä ja lyhyt töiden puolesta! Töiden jälkeen kauppaan ja yllätyspuhelu ystävältäni, jonka sitten tilasin Cittarin kenkäosastolle - kun nyt satuin siellä päin seikkailemaan. Meillähän meni sitten vaikka kuinka kauan siellä ostosmaailmassa ja kotona olin joskus puoli kuuden maissa. Ennen kahta lähdin... Ostosterapiakin käy hyötyliikunnasta, uskokaa pois vaan!

La - Su 22 - 23.1.

Menivät sukkelaan ja ilman urheilua. Karin lapsoset (21 ja 18 vee) pamahtivat meille peräkanaa ja ilkeä äitipuoli laittoi ruoskan viuhumaan. Eli suursiivosimme pirtin. Ja sisustimme työhuoneen uudelleen. Että siinähän sitä ohjelmaa ja vähän toisenlaista hyötyliikuntaa yhdelle viikonlopulle kertyikin. Riisi ja kana kasvaa kohta korvista ulos. Jotain vaihtelua pitäis saada kehitettyä. Täytyy mennä huomenna ruikuttamaan Jannelle oikein mahdollisimman surkean näköisenä, jos se vaikka armahtaisi minua poloista.


Viikko 4


Ma 24.1.

Jaahas, taas työviikko alkaa. Olisin paljon mieluummin jäänyt sänkyyn peiton alle mutta toisaalta sekin voi kyllästyttää jos aina saisi vaan nukkua. Tai sitten ei? Töissä tavalliseen tapaan vilinää ja vilskettä. Illalla sitten salille. Minun olisi pitänyt käydä salilla jo eilen tai lauantaina, mutta tuo siivoilu sotki kaikki kuviot. Reippaana tyttönä tunnustin kyllä Jannelle lipeämiseni vaikka kyllä tiesin mitä siitä seuraa. Tällä viikolla pitää sitten käydä salilla neljä kertaa että opin olemaan lusmuilematta. Hieno homma, enää en kyllä kerro mitään... Ruuista en sitten mitään maininnutkaan kun siitäkin olisin tietenkin saanut jonkun kamalan rangaistuksen, vaikka kiltisti olenkin syönyt mitä pitää. Noniin, siis salille treeni nro kolmen kimppuun. Vuorossa siis selkää ja rakasta vatsalautailua. Janne ohjaili muita naisia mutta piti minua Kotkan katseensa alla. Joka kerta kun ajattelin että nyt Janne ei katso niin jostain se siihen pomppasi. Eipä siinä mitään, siinähän pomppii niin saa vähän liikuntaa itsekin! Treenin kuitenkin puhistelin läpi ja komeasti loppuhuipennus stepperillä. Paino on pudonnut puolisen kiloa viime viikosta.

Ti 25.1.

Vapaapäivä salilta. Huh, täytyy sitä kotonakin ehtiä touhuta välillä. Varmaan tuo painon tippuminen alkaa nyt tasaantumaan kun teen kiinteyttävää treeniä ja syke on hiukka alhaisempi kuin ennen joulua. Oikeastaan vasta nyt alan itsekin sisäistämään hoikemman muotoni. Ilmeisesti tuo kiinteyttäminen on tehokasta sillä omissanikin silmissä näytän sutjakammalta. Ja jos oikein tarkkaan katsoo niin vähän näkyy jo pienen pieniä lihaksiakin! Kanssaihmiset ovat muistaneet kehua ja hämmästellä nopeita tuloksiani lähes päivittäin. Ja minä nautin kun vaatekaapissa on tapahtunut kummaa venymistä vaatteilleni. Ihan mystistä, vasta äsken ne oli kutistuneet ja nyt osa roikkuu päällä. Siis shoppailemaan!

Ke 26.1.

Tapasin tänään kohtalotoverini kuntoutuksesta -eikä hän ollut tunnistaa minua. Hurjaa, saa nähdä miten ihmiset reagoivat kun menen viimeiselle kuntoutusjaksolleni viikolla 9. Tuo tuleva kuntoutusjakso oli yksi tavoitteistamme, Jannen kanssa sovimme että kun viimeistä kertaa sinne menen, ei minua entiseksi tunnista. Nyt se tavoite alkaa olla lähellä niin ajallisesti kuin tavoitteidenkin puolesta. Illalla salilla ehdittiin vähän höpötellä Jannen kanssa ja samalla tein ykköstreeniäni eli käsiä ja ojentajia. Tuntui tosi mukavalta ja vähäsen lisäsin painoja ettei pääse taantumaan. Mutta vatsalauta on edelleen karmea värkki, ei vaan jaksa kaikkia 60 puristusta ilman apuja vielä millään. Tuskaisan lautailun päätteeksi stepperiin ja se onneksi vaikuttaa ihan mukavalta, ei ole pahempia koordinaatiovaikeuksia. Kotona sitten saunaan ja veto veks.

To 27.1.

Töissä taas tuttuun tapaan teoriapäivä ja illalla - yllätys yllätys - salille Jannen komennukseen. Tänään käsittelyssä jalat ja vatsa. En oikein ole innostunut tästä jalkojen heiluttelusta (ei saa sanoa Jannelle!) kun ei oikein tunnu tapahtuvan mitään, mutta kaikki pakolliset heiluttelut tein, tykkäsin tai en. Ja lopuksi taas stepperiin. Jotenkin treenin loppua kohti alkoi olla aika tunkkainen olo, mistä lie johtui. En millään olisi jaksanut tehdä loppuun kaikkia sarjoja. Ehkä lepopäivän puuttuminen vaikuttaa. Sovittiin Jannen kanssa kuntotestistä ensi viikolle. Täytyy vähän tarkkailla tilannetta ennen kuntoutusta. Aion kyllä parantaa kaikkia siellä tehtävien kuntotestien tuloksia niin paljon kuin ikinä jaksan ja kykenen. Nyt täytyy vaan saada viimeinen rypistys itsestään irti! Mutta Janne on kyllä sellainen tsemppari että eiköhän tuo onnistu! (Ohoh, itseluottamuskin on kasvanut aika lailla, huomaan)

Pe 28.1.

Suosikkipäiväni! Ei kukaan varmaan ole vielä huomannutkaan? Töissä jatkettiin opiskelijoitteni kanssa siitä mihin eilen jäätiin ja sitten kipin kapin kotiin. Kotona pieni neuvonpito isännän kanssa puhelimessa siitä mitä ruokaa ostan ja sen jälkeen kylille. Kiertelin kaupungilla ja kävin kaupoissa mutta en saanut tuhlattua edes yhteen alennusmyyntipuseroon. Tämä ei voi jatkua kauaa - no, ensi viikolla pitää käydä Helsingin isossa kylässä työasioissa...

La ja Su 29 - 30.1.

Kotosalla leppoisasti niitä näitä touhuten. Hyvin nämä päivät tuntuu menevän vaikkei mitään ihmeellistä tekisikään! Sunnuntaina isäntä sai laatuaikaa pelimaailmassa kun minä ilmoitin meneväni salille jo ennen puolta päivää. Ihmettelin oikein itsekin mitä oikein horisen, sillä:

a) yleensä en viikonloppuisin pääse sängystä ennen yhtätoista ja heräämiseen ylösnousun jälkeen suttaantuu tunti, pari ainakin

b) sunnuntaina salille - haloo???

Mutta meninpäs vaan ja hienosti sujui. Aika rauhassa sai tehdä kaikki jutut, ei ollut kovin suuri osanotto vielä niin "aikaisin". Selkätreeni on suosikkini, varsinkin ylätalja ja alatalja V-kahvalla. Niitä kun tekee, niin tuntuu oikein kunnolla. Sen verran iso ihminen kun olen, ei pienet piperrykset tunnu missään, siksipä nautin kun sain kiskoa taljoja urakalla. Jalkaprässi on myös suosikkejani, siinä laitteessa tuntee myös tekevänsä töitä. Tämän päivän paras juttu oli se, että jaksoin tehdä ilman apuja ekan sarjan vatsalaudalla ja toisesta ja kolmannestakin sarjasta ainakin puolet. Kehitystä!

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu