<- Palaa "Kuntoilijoiden päiväkirjoja" -pääsivulle

Sirun kuntoilupäiväkirja
| Taustaa | Viikot 45-46 | Viikot 47-48 | Viikot 50-53 | Viikot 1-4 | Viikot 5-6 | Viikot 7-10 | Viikot 11-12 | Yhteenveto tähänastisesta |
| Viikot 33-37 | 2007 Viikot 6-7 | Viikot 8-11 | Viikot 12-17 |

Viikko 50

Ma 6.12.

Pitkä viikonloppu jatkuu Itsenäisyyspäivän vietolla. Nukutti taas hyvin, tällä kertaa isäntä antoi minun nukkua niin pitkään kun nukutti. Päivän ohjelmassa oli jouluverhojen silitys ja asennus, sekä erilaisten valohässäköiden ja koristeiden virittelyä. Minä en aio uhrata ensimmäistäkään lomapäivääni siivoamiseen, siispä teemme kaiken valmiiksi etuajassa ja mitä ei viitsitä niin ei tehdä ollenkaan.

Illalla virittäydyin tv:n ääreen seuraamaan Tarjan pippaloita. Siinä välissä saunottiin ja söin ruokavalion mukaiset iltapöperöt. Makean himo sen kun yltyy - kohta varmaan kolkkaan jonkun jolla näen suklaata...

Ti 7.12.

Ohjelmassa aamulla työmaalla visiitti ja sieltä Tapiolaan. Päivä kului mukavasti pienimuotoisia läksiäisiä viettäen liittoni toimistolla. Ostin menomatkalla eväät eli omenaa, salaattia, ruisleipää ja jogurttia. Valitettavasti kahvin kanssa oli ihan pakko mutustella yksi pulla. Anteeksi. Olen huono ihminen jolla itsekuri on höllemmässä kuin mummon tekarit...

Tapiolasta takaisin Riksuun ja aika ryydloikkaa juoksin asemalle että ehtisin junaan. Oli meinaan sovittu Jannen kanssa treffit illaksi ja olin luvannut olla ajoissa paikalla. No, olin tosi ajoissa eli vartin myöhässä. Kotoa lähtiessäni huomasin puolessa välissä matkaa että sykemittari unohtui, joten ei kun kotiin hakemaan. Syke oli siis jo valmiiksi korkealla kun aloitettiin.

Sykettä pidettiin korkealla koko treenin ajan minun vastalauseistani huolimatta. Janne halusi selvästi kostaa viikonlopun mässytykset. Jokainen lihas jonka tiesin olevan olemassakaan sekä muutama uudempikin tuttavuus huusivat apua kun Janne tunki minua taas uusiin härveleihin. Lisämotivaatiota rääkkäykseen Jannelle antoi mun lihaskuntotesti. Selkä ja vatsa olivat ihan ykköstasoa eli surkein mahdollinen tulos, jalat ja hartiat oli vähän paremmassa kunnossa. Hoh hoijaa, ehkä tämä rääkki oli sittenkin paikallaan?

Ke 8.12.

Tänään ohjelmassa asioiden hoitoa ja Peltosaari - projektiin tutustuminen. Eli päivä Peltsissä, joka liittyi opintoihini. Lähdin urheasti pyörällä liukastelemaan, tiet oli umpijäässä ja tasapainoaisti koetuksella, mutta tulipahan liikuntaa yhden kaatumisen verran ainakin. Illalla kotona vain lorvailua, en oikein jaksanut mitään ihmeellistä - paitsi tein rästihommia opekouluun puolille öin. Välillä söin ja sitten taas naputtelin. Meneehän se aika noinkin.

Asioilla ollessani kävin ostamassa Kromia Jannen ohjeen mukaan. Kuulemma hillitsee makeannälkää. Saa nähdä auttaako tähän tuskaan mikään?

To 9.12.

Töihin ekaa kertaa tällä viikolla oikein opettajan ominaisuudessa. Olinkin niin voimistunut, että heti pläjäytin teoriaa kolme tuntia putkeen (no, oli meillä lounas siinä välissä). Iltapäivällä olinkin sitten jo vähissä voimissa kun käytin koko päivän energialatingin heti aamusella.

Kotona pikainen vaateparren vaihto sporttisempiin asusteisiin ja salille taas. Liukastelin taas pyörällä urheasti läpi lumen ja jään. Jannella oli pahat mielessä, hän ei varmaan ole vielä ihan antanut anteeksi viime pyhien lipsumisiani. Sarjat ja painot olivat taas sitä luokkaa että meikäläisen rapakunnolla ei niitä jaksa tehdä kuin uhmalla. Laskin mielessäni sarjoja ja ääneen hoin Jannelle "siitä saat, nyt kyllä sulle näytän" ja "periksi ei anneta" ynnä muuta motivoivaa - ja Jannella oli taas tosi hauskaa! Oikeasti Janne osaa tsempata ihan mielettömän hyvin, minä ainakin tykkään. Välillä se vaan hohottaa mun kommenteille, välillä komentaa tiukkaankin sävyyn mutta aina hyvin asiallisesti. Eli vaikka kuinka uhoan hänelle se ei tunnu haittaavan. Toivottavasti muut salilla kävijät eivät kauheasti pahastu kun välillä möykkään ja kiroilen kuin mikäkin. Että anteeksi taas.

Kromit kehissä ja ei enää kai ihan niin kauhiasti tee mieli herkkuja. Tai ehkä tässä onkin joku plasebo-vaikutus, kun Janne kerran sanoo että Kromi hillitsee makeannälkää niin sitten se on niin - vaikkei oliskaan?

Pe 10.12.

Päivistä parhain on koittanut taas - ihanaa... Heittäydyn melkein runolliseksi näin viikonlopun kunniaksi. Lyhyt päivä töissä ja iloisena yllätyksenä uusi tietokoneemme mukana kotimatkalla. Työpaikan kautta tilasin uuden tietomaatin kun vanha on niin romu ja nyt kyllä kelpaa! Kasasin laitteen ihan itse eli laitoin muutaman piuhan kiinni ja eikun tutkimaan sisältöjä. Internetin ihmeellinen maailma avautuu meillä kotona sitten joskus myöhemmin - tähän saakka olen ollut sitä mieltä että työpaikan netti riittää mutta nyt kun on kunnon masiinat niin voi sitä kai kotonakin vähän surffata? Illalla kauppaan ja ruuan päälle levyksi sohvalle. Sillä lailla. En muuten ostanut karkkia tai herkkuja edes salaa.

La 11.12.

Isännällä on nyt onnen päivät kun saa pelata kunnon koneella. Sain sentään raahattua hänet kauppaan niin on pöperöä pöytään pyhänäkin. Innostuin ompeluhommiin ja tein lukutyynyihin päälliset - tuli muuten tosi hienot vaikka itse sanonkin. Kohta varmaan soitetaan Avotakasta... Liikuntaa en päivän mittaan harrastanut, mitä nyt kyykin lattialla kun leikkasin kangasta. Illalla saunan kautta sohvalle ja siitä edelleen vuoteeseen. Makeaa ei ole tehnyt mieli. Kummaa touhua.

Su 12.12.

Kamalan nopeasti menevät nämä viikonloput. Heräsin kymmeneltä ja pitkän kaavan kautta aamiaisen nautittuani kello olikin jo puolen päivää. Kari joutui lähtemään töihin ja minä hyökkäsin sillä aikaa shoppailemaan. Ostin Karille joululahjan mutta en kerro mitä. Koukkasin ostosreissun päätteeksi Karin kyytiin ja kotona kokkailtiin kanaa ja riisiä (yllätys yllätys, paljon muutahan tässä ei kohta kuukauteen ole syötykään...). Minulla annoksessa lisäksi extraa eli vihanneksia. Nami, hyvää on. Karkkia en ole edes ajatellut "sillä silmällä" vaikka työpaikalla on kaapissa jo joulunamuja odottamassa sitä hetkeä kun saan hyökätä suklaarasian kimppuun. Eli avaamatta ovat ja jos kromikuuri toimii niin avaamatta pysyvät. Mutta ei kuitenkaan ensi jouluun asti, kyllä meillä sokerihiiriä tässä taloudessa on muitakin kuin minä.


Viikko 51


Ma 13.12.

Kyllä alkaa jo pitkä syksy tuntua. Koko viikonloppu on mennyt tosi leppoisasti ja hyvin nukkuen... Heti viime yönä se pyöriminen ja valvominen taas alkoi kun tietää että aamulla pitää mennä töihin. Aamulla olin kuin nukkuneen rukous mutta töihin oli lähdettävä halusi tai ei.

Viikonloppuna alkanut mystinen silmätulehdus on saanut silmän punaiseksi - tilasin ajan työterveyteen saman tien ja pääsinkin heti aamulla. Ajattelin että en ala yhdellä silmällä killittelemään, lääkäri antaa lääkkeet ja sillä se hoituu. Lääkäri halusi samalla mitata verenpaineeni, jota ei nyt yli kuukauteen ole mitattukaan joten uteliaana odottelin tulosta itsekin. Melkein putosin tuolilta kun tohtori ilmoitti hieman hämmästyneellä äänellä: "tämähän on nyt ihan hyvä". Jippiii, paineet on laskeneet kuin lehmän häntä, viimeksi tulos oli jotain 146/102 tai sinne päin, nyt enää 132/86. Eli tarkoittaa sitä että en ehkä saa koko lääkkeitä jos tilanne jatkuu ennallaan. Lääkäri joka lääkkeillä uhkaili, on toinen kuin tänään tapaamani ja vannotin häntä olemaan kertomatta kollegalleen uudesta elämästäni (jonka tietenkin innoissani selvitin ihmettelevälle lääkärille).

Dieetti on pitänyt, ei makean himoa, mutta nyt alkaa vatsa täyttyä vähän liian helposti. Ei mahdu enää samaa määrää kuin ennen. Pitää tunkea väkisin mutta Janne oli tiukkana, eli vielä ei muuteta ruokavaliota. Kromin lisäksi pitää kai aloittaa joku kalanmaksaöljykuuri - pitää kysyä Jannelta mitä laatua pitäis olla. Verenpaineen aleneminen on kyllä viime viikkojen paras saavutus - uskomattoman hieno tunne kun viiden viikon aherruksen jälkeen on jo näinkin tuntuvat tulokset. Upeeta, mahtavaa... ostaiskohan Kari nyt mulle jotkut uudet ihanat kengät?

Ti 14.12.

Päivän ohjelmassa opiskelua Hämeenlinnassa. Aamulla hirveä ajomatka ja sama takaisin tullessa. Melkein pelotti ja viimeistään siinä vaiheessa kun pissapojasta loppui tietenkin nesteet - onneksi vain muutamaa kilsaa ennen Riksua.

Eilen eikä vielä tänäänkään ole Jannen kanssa treenejä kun aikataulut mättää. Illalla kotona jo vähän mietin, pitäiskö lähteä ihan itsenäisesti pyngertämään. En kuitenkaan halunnut itseäni liikaa järkyttää, joten päätin jäädä kotiin. Makoilin vaan tyytyväisenä sohvalla raskaan opiskelupäivän jälkeen...

Ke 15.12.

Hämeenlinna gogo... opiskelut jatkuivat ja mukavaa vaihteluahan se on, vaikka päivät tuntuvat raskailta välillä. Ymmärtää hyvin omiakin opiskelijoita kun välillä asettaa itsensä siihen rooliin. Ajomatkat taas yhtä hel...tiä, tänään oli sentään pissapoikakin kiltisti.

Illalla sitten salille Jannen ohjaukseen. Kivaa oli ja syke sekä mieli pysyivät korkealla koko kahden tunnin ajan. Janne ihmetteli taas kaventunutta olemustani. Olen kyllä jo vähän eri näköinen kuin 6 viikkoa sitten joten kyllä on kannattanut. Tuttavat ja kollegatkin ovat jo huomanneet hoikentuneen olemukseni ja se tietenkin hivelee itsetuntoani kerta kerran jälkeen!

Salilla tein taas enemmillä painoilla pidempiä sarjoja ja Janne oli tyytyväinen kun liikkeet oli "hallinnassa". Ihan hyvin jaksoin tehdä ja lihaksissa tuntui. Välillä poltteli pahemminkin, välillä taas tuntui oikein mukavalta selän ja olkapään rutinat. Treenin jälkeen vaakaan ja kas, taas on paino pudonnut. Saldo on nyt -7kg. Hih hei, hieno homma ja uskomaton ero olotilassa ja -muodossa! Pudonnut verenpaine ja paino ovat parempi kuin sata jänistä! Jee.

To 16.12.

Oikeissa töissä taas välillä. Pidimme oikein monen tunnin teoriasession opiskelijoiden kanssa. Iltapäivällä olikin vähän veto veks, mutta neljään asti paahdettiin joka tapauksessa.

Illalla taas salille, vähän jännitti etukäteen miten paikat kestää kun ei ollut lepopäivää tässä välissä mutta hyvinhän se meni! Treenin lopussa alkoi taas reidet huutaa apua, mutta parin perkeleen voimin niistäkin liikkeistä selvittiin! Olo on kaiken kaikkiaan oikein mallikas. Janne muisti taas ihailla hoikistunutta ulkomuotoani ja sen kunniaksi mittasimme välituloksen rasvaprosentista. Olihan sekin jo laskenut jonkin verran... On tää vaan niin hienoa!

Kotona samat hommelit kuin aina ennenkin eli syömään, sohvalle, simmut kiinni ja siirtymä sänkyyn.

Pe 17.12.

Lyhyt päivä ja töiden jälkeen kauppaan. Kari tulee taas milloin liekään kotiin, joten taas on laatuaikaa itselle koko ilta. Joulua vähän laittelin, paitsi että TAAS nukahdin sohvalle kun vähän aikaa vaan piti huilata. Huilasin sitten kolme tuntia... ja loppuilta meni vähän unenpöpperössä. Edes iltasauna isännän kanssa ei virkistänyt paitsi henkisesti.

La 18.12.

Aamulla reippaasti ylös ja nokka kohti Valkeakoskea. Käytiin serkkutytön luona esijoulua viettämässä eli vanhempani olivat tulleet paikalle joten jatkoimme siitä mihin meillä jäätiin. Puolikas joululaulu taas ja pakettien arvontaa. Kotiin ajelimme kurjassa räntäsateessa illansuussa.

Vanhempani ja serkkuni kehuivat kovasti ulkomuotoani - en millään väsy kuuntelemaan näitä kehuja - ja minä tietenkin auliisti esittelin kuntoilupäiväkirjaani ja lököttäviä housujani... Täytyy mennä kohta vaatekauppaan - tai siis kävin jo eilen sovittelemassa uusia housuja jotka ovat numeroa pienemmät kuin entiset! Samalla tietenkin sovitin numeroa pienempää jakkua, joten siinä minulle joululahjaa kerrakseen. Kuukaudessa numeron kutistuminen vaatekoossa on aika hyvin, vai mitä?

Su 19.12.

Kerrankin sain nukkua pitkään eli kymmeneen. Päivän ohjelmassa oli hyötyliikuntaa eli joulusiivous. Päätimme että jouluviikolla ei pahemmin enää siivota, joten ei kun imurit ja muut masiinat pörisemään. Siinä se päivä sitten menikin, mutta nyt on puhdasta ja joulunpunaista pirtissä!

Illalla taas saunottiin ja ihailtiin valkoiseksi muuttunutta pihaa glögimukin ääressä. Oikein oli rauhallista ja romanttista, mutta ei siitä sen enempää!


Viikot 52-53


Kuten kuntopäiväkirjoja seuraavat ovat huomanneet, joulun aikaan on otettu hieman löysemmin. Niin minäkin. Kävin salilla jouluviikolla kerran mutta Janne ei ollut paikalla. Tein kuitenkin mielestäni varsin kohtuullisen suorituksen oman maun mukaan ja ilokseni huomasin painon pudonneen kilon verran. Laskeskelin mielessäni että joulun aikaan on varaa ottaa vähän takaisinkin ja sitten se alkoi: armoton joulumässäys! Kyllä sitä olikin odotettu… Suklaarasia toisensa perään hävisi kitusiini ja muutama pipari ja joulutorttu siinä sivussa... Itse jouluruokia ei ihme kyllä tullut mätettyä aivan ähkyyn asti, minulle riittää joululimppu, päälle tuhti viipale kinkkua sinappihunnulla ja imelletty perunalaatikko sekä itse tehty rosolli. Mutta parasta joulussa aina on vapaapäivät ja rauhallinen tahti, siitä nautin tälläkin kertaa vähän liiankin antaumuksella - pyjamapäiviä kertyi varmaan viikon verran.

Uusivuosi alkoi surullisissa merkeissä Aasian katastrofin selvittelyissä. En oikein ollut juhlatuulella joten aattona ei juhlittu kun Karikin tuli kotiin myöhään. Joululoma jatkuu joten viikonloppu meni laiskotellen. Diettiin olen kutakuinkin palannut, makean syönti riitti taas tällä erää. Suklaat onneksi loppuivat eikä uusia rasioita ostettu tilalle ja muut mellit pakkasin Karin mukaan töihin. Hänellä on varaa lihoa, mies on kuin heinänkorsi. Valitettavasti samaa ei voi sanoa meikäläisestä. Ainakaan vielä.

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu