<- Palaa "Kuntoilijoiden päiväkirjoja" -pääsivulle

Sirun kuntoilupäiväkirja
| Taustaa | Viikot 45-46 | Viikot 47-48 | Viikot 50-53 | Viikot 1-4 | Viikot 5-6 | Viikot 7-10 | Viikot 11-12 | Yhteenveto tähänastisesta |
| Viikot 33-37 | 2007 Viikot 6-7 | Viikot 8-11 | Viikot 12-17 |

Viikko 8

Viikko 8 meni mukavasti äidin lihapatojen ääressä joten ei siitä sen enempää. Kelitkin olivat aika masentavat joten en reissun aikana edes pahemmin ulkoillut. Mutta viikko totaalista lepoa tuli kyllä hyvään saumaan!


Viikko 9

Maanantai 26.2.

Töissä alkoi jo parin tunnin jälkeen tuntua siltä ettei lomalla olisi koskaan ollutkaan. Kauhea kiire heti aamusta ja veden juominen taas unohtui päivän mittaan. Puhumattakaan mistään välipaloista. Illalla nokka kohti salia ja odotettavissa oli tietenkin Jannen kurinpalautus. Jostain syystä se ei niin paha ollutkaan, joten reippaasti masiinoitten ja painojen kimppuun.

Se hiihtolaite on kyllä mainio vehje, sillä suihkin vartin alkulämmittelyä ja johan alkoi sykkeetkin nousemaan kun tarpeeksi lujaa hiihdin! Sitten ykkösohjelmalla rinta-, hartia-, ojentaja- ja vatsalihakset rääkkiin. Janne ohjaili ihan muita naisia joten luulin ettei hän vahdi minua ollenkaan, mutta väärässä olin taas! Joka ikinen kerta kun asentoni alkoivat valahtaa tai muuten vaan näytti siltä, että lusmuilen tuli palautetta. Ihme mies.

Tiistai 27.2.

Eilisen kaltainen päivä, ei ruokavaliota, ei veden kittaamista, ei hetken rauhaa töissä. Salilla taas illalla. Hiihtohärvelit oli varattuja - damn- joten kuntopyöräilemään sitten vaan. Siinä sujahti 6 kilometriä, että heilahti. Syke ei näytä enää kuntopyörällä nousevan vaikka kuinka lujaa polkisi. Paitsi, että enhän minä nyt lämmitellessäni kovin kovaa haluakaan polkea.kun sehän on siis vain lämmittelyä. Enhän mä jaksa sitten tehdä mitään jos kaikki mehut pusertuu jo alkumetreillä!

Treeniohjelmassa vuorossa reisiä elikkäs jaloilla nostelua. Nyt yritin oikein keskittyä rauhalliseen tekemiseen, enkä hutkimaan liikkeitä. Mikähän siinä on että ei millään malttaisi tehdä noita liikkeitä rauhassa loppuun? Jalkaprässi vei sitten ne edellä mainitut mehut, ja se tuntui kiduttavan hyvältä. Prässisarja on 2x17, 3x15 ja 1x25, painon lisäys ensimmäisen sarjan jälkeen ja viimeinen pitkä sarja pienellä painolla. Voihan apua, latasin reippaana 40 - 50 - 30 kg joten arvaatte varmaan, että koivet oli aladobia sen jälkeen! Kauhulla katselin minun jälkeeni tulevaa naishenkilöä joka nosteli sadan kilon painoilla ilman suurempia hikikarpaloita. Juu, ei minulla vaan irtoa. Vielä (toim. huom.).

Torstai 1.3.

Piti tulla salille vaan kun en tullutkaan. Vanhempani tulivat alkuillasta pikavisiitille ja siinä se ilta sitten vierähti aivan huomaamatta. Äitini kyllä hieman ihmetteli miksen mene salille, mutta siinä vaiheessa kello oli jo yli iltakuuden ja Jannekin oli jo poistunut pelipaikalta. Ruokailut sentään sujuivat suhteellisen mallikkaasti, mutta parantamisen varaa edelleenkin on. Tuo veden juonti ja välipalojen syöminen kun työkiireissä tahtoo unohtua.

Sunnuntai 4.3

Päivän liikunnallinen osuus oli tunnin reipas lenkki armaan avokkini kanssa hänen uuden ulkoilupukunsa ulkoiluttamiseksi. Hyvät oli kahinat eikä kuulemma pahemmin edes hiertänyt, joten toivottavasti puku pääsee ulos tuulettumaan useamminkin! Oikein nauratti kun oltiin kävelty muutama kilometri ja ehdotin, että menisimme "vielä tuonne asti" ja sitten toista reittiä kotiin, kultsi tuumaa tähän, että mennään jos jaksaa. Minä siihen jotta kyllähän minä jaksan, johon hän mutisi, että en minä sinua tarkoittanutkaan.


Viikko 10

Maanantai 5.3.

Viikonlopun jälkeen paluu arkeen tuntui tavallistakin ankeammalta. Miksi viikonloput ovat niin lyhyitä? Töissä sama härdelli, nyt muistin jopa iltapäivän välipalankin! Veden juominen ei vaan onnistu edelleenkään vaikka pullo on pöydällä nenän edessä. Miten hitolla sen saisi huulilleen edes muutaman kerran päivän mittaan???

Illalla salille ja hiihtelykoneen jälkeen viime viikolta rästiin jääneen kolmosohjelman kimppuun. Tässä kolmosessa on vielä jotain aukkopaikkoja, mutta Jannea ei näkynyt joten en voinut kysellä mitään, tein vain liikkeitä niin kuin kuvittelin, että niitä pitää tehdä. Osa liikkeistä on jouduttu ohjelmissani vaihtamaan kun ei tuo olkapää kestä eikä voimat riitä, joten uusien muistaminen tuottaa vielä vaikeuksia. Sain kuitenkin rääkättyä selkää, matalalla sykkeellä tosin. Mutta tärkeintä on yritys, vai mitä!

Keskiviikko 7.3.

Ja sali kutsuu! Ykkösohjelmani alkaa olla hanskassa mutta syke ei nouse kuin hetkittäin. Varmasti teen joitain liikkeitä väärin, pitää keskustella Jannen kanssa kun nähdään. No, hiihtolämmittelyn kautta taas, ja jotenkin olo tuntui heti alussa kauhean tunkkaiselta. Puhaltelin lämmittelyt vartissa läpi ja loppu treenistä meni yhtä kankeasti kuin miten se oli alkanutkin. Prkele kun on vaikeeta.

Torstai 8.3.

Syömisten kanssa alkaa pikkuhiljaa tapahtua käännettä toivottavasti parempaan. Ärsyttää kun ei saa syödä mitään, ei rasvoja, ei suolaa, ei sokeria, ei kastikkeita,

ei juustoja, ei suklaata, ei siis niin mitään. Mutta salaatinlehdet ja kurkut sekä muut jäniksenruuat on alkaneet taas maistumaan. Vaikka kasvispainotteisesti syönkin, ovat nuo edellä luetellut ruoka-aineet juuri niitä sudenkuoppia joihin aina kompastun. Ruisleipä on tosi hyvää mutta niin peevelin kuivakkaa ilman margariinia. Ja sen kuivakan ruikkarin päälle kun tempaisee salaatinlehtiä, hyperohuen ohutta kinkkua ja kurkkuviipaleita, ei minun mielestäni tosiaankaan voi puhua mistään makuelämyksestä. Sen sijaan kana+kasvismässöt eri muodoissaan ovat suurta herkkuani ja ne eivät tarvitse rasvaa, suolaa tai kastiketta maistuakseen. Ja tämän pitkän ravitsemuspuheeni lopuksi totean, että meni tämänkin viikon torstaitreenit toisin kuin kuvittelin eli en päässyt salille lainkaan. Sen sijaan kävelin pitkin Helsinkiä ja Riihimäkeä laskujeni mukaan 9 kilsan verran.


Viikko 11

Maanantai 12.3.

Jaahas, nyt selvisi että Janne oli lomalla viime viikon - ei ihme ettei miestä näkynyt! Kyllä se minulle kerrottiin mutta muistini on valitettavan lyhyt, vaikka erinomainen muuten onkin. Kuten nyt näistä ohjelmistakin huomaa. Jälleennäkemisemme oli antoisa, käytiin uudelleen läpi kolmosohjelman epäselvät kohdat. Alan kyllä epäillä, että tähänastinen treenailu on ollut lasten leikkiä eikä minulla ole ollut harmainta aavistustakaan siitä mitä nuo ohjelmat tosiasiassa pitävät sisällään. Ohjelmassani lukee esim: kulmasoutu tangolla. Jaa-a. Mikä soutu? Millä tangolla? Olen iloisesti muistanut, että tuota liikettä ei tehdä vaan tehdään jotain muuta. ja PAH! Olin väärässä. Olisitte nähneet Jannen ilmeen kun hän iski minulle käsiin sellaisen pitkän rautatangon jossa on niitä lättänöitä painoja molemmissa päissä. (Niin, siis onko se joku levytanko? Levypaino?) Eli pääsin nostamaan rautaa ihan sanan varsinaisessa merkityksessä.

No huh huh. Arvatkaa mitä sykkeille tapahtui? Juu, nousihan ne. Ja hiki nousi myös, otsaan, selkään, varpaisiin, ihan joka puolelle kroppaa. Tankoa heiluteltiin sitten ankarasti, haettiin tuntumaa ja etsittiin oikeat liikeradat. Voi hyvää päivää sentään. Janne hyrisi tyytyväisenä, minä irvistelin mahdollisimman viehättävän näköisesti ja kiroilin mielessäni kaikki ohjaajat ja rautatangot hornan alimpaan kattilaan. Mutta pienen hetken jälkeen se kiskominen alkoikin tuntua ihan hyvältä!? Ja alkoi vihdoinkin tuntua siltä, että tässähän oikein tapahtuukin jotain. Wow, voi olla, että kesäkuussa en mahdu kulkemaan enää meidän ovista kun hartiat ottaa ovenkarmeihin kiinni - oli meinaan tosi, tosi kivaa!

Tiistai 13.3.

Ja uudella innolla salille taas, vaikka ulkona aurinko paistoikin houkuttelevasti. Päätin, että keskiviikkona eli huomenna on lepopäivä. Nyt löysin nimenkin sille hiihtohärvelille: excite line! Se on vähän niin kuin hiihtäisi luistelutyyliin tai rullaluistelisi kuivalla maalla. Olin niin intoa piukassa eilisen jälkeen, että suihkin lämmittelyvaiheenkin jo vähän turhan kovaa, mutta kerrankos sitä!

Sitten taas kyytiä sai vatsalihakset, reidet ja taas vatsat. Yritin taas keskittyä kovasti tekemisiini eli hengitystahdin mukaan rauhallisia toistoja. Kyllähän ne liikkeet taas tuntuivat, jalat hyytelönä ja sisäiset, syvät, ulkoiset ja matalat vatsat kankeina hiihtelin loppulämmittelytkin ihan kiltisti maaliviivalle asti. Pyörällä kotiin joten siinä sai vielä lempeät loppulämmöt ennen suihkua - tällä viikolla on treenaaja ja treenikamppeet haisseet aika pahalle kotiin tultua. (yök)

Niin ja syömisten suhteen on otettu ryhtiliike, vettä ja välipaloja ohjeen mukaan. Ettäs tiedätte. Katsotaan eikö muka ala kilot karisemaan. Paitsi, että on niitä nelisen kiloa tällä suihkimisella jo sulanut mutta lisää pitää lähteä vielä jotta mahdun taas kesäkolttuihini!

Torstai 15.3

Taas pelipaikalla mutta isäntää ei näkynyt missään. Joopa, kiva. No, en antanut sen haitata tahtiani, mutta olisi ollut kysyttävää... Punttitreeni luvassa eli pisin ohjelmani. Kaikissa noissa ohjelmissa menee kyllä se pari tuntia ja mitä paremmin tekee, keskittyy ja hengittää sen kauemmin saa kulumaan. Mutta tässä ohjelmassa on eniten eri vempeleitä.

Nyt alkaa jo sykkeetkin liikahdella satasen paremmalle puolelle ihan tehdessäkin. Jostain syystä ei painot oikein kaikissa vedoissa nousseet, jotain tukkoa tuntui olevan joten pienemmillä vastuksilla sitten vaan. Minä en veren maku suussa noita ala pumppaamaan, tehköön joku muu sillä tyylillä. Hyvältä tuntui kuitenkin noinkin. Toisaalta sitten niskan takaa vetoja ja taljaa alas jaksoin kiskoa jo hitusen suuremmilla painoilla.

Vettä olen yrittänyt lipitellä ja jo se vessassa ramppaaminen taas näyttäisi - ja tuntuisi- alkaneen. Välipalojen kanssa on vähän niin ja näin edelleen mutta yritys on hirmuinen. Tänäänkin kannoin yhtä rasvatonta jogurttia koko päivän kassissa Riihimäen ja Järvenpään väliä. Että on se, siis nimenomaan yrittämistä, päivällä on yksinkertaisesti liian kiire huomatakseen kellonaikoja saati kaivella kassista jotain eväspussukoita.

Lauantai 17.3.

Helsingissä taas, messuilla eli huvittelun lisäksi hyötyliikkumassa. Useamman kilometrin päätteeksi ravinteliin syömään joten ne kulutetut kalorit tuli aika äkkiä takaisin! Mutta liikkeessä on oltu. Ensi viikolla sitten taas salille, kyllä tämä tästä!

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu