<- Palaa "Kuntoilijoiden päiväkirjoja" -pääsivulle

Sirun kuntoilupäiväkirja
| Taustaa | Viikot 45-46 | Viikot 47-48 | Viikot 50-53 | Viikot 1-4 | Viikot 5-6 | Viikot 7-10 | Viikot 11-12 | Yhteenveto tähänastisesta |
| Viikot 33-37 | 2007 Viikot 6-7 | Viikot 8-11 | Viikot 12-17 |

Sirun uudet kuntoilupäiväkirjat helmikuusta 2007 alkaen

Nonni, terve taas! En olekaan vähään aikaan raportoinut tekemisiäni,mutta tarkoitus olisi avata tätä sanallista ja kirjallista arkkuani taas tämän kevään mittaan teidän iloksenne. Edellinen rypistyshän oli 2004 syksyn - 2005 kevään aikana loistavin tuloksin. Silloin lähdin nollasta, ylipainoisena ja alikuntoisena luuserina Jannen kuntokouluun. Tuon ajanjakson aikana painoa putosi n. 15 kg, vaatekoko pieneni parilla numerolla ja mikä parasta: selän ja niska-hartiaseudun ongelmani poistuivat lähes kokonaan!

Syksyllä 2006 kävin salilla epäsäännöllisesti. Huonon omantuntoni, rapistuneen kuntoni ja kiristävien vaatteideni vuoksi päätin ottaa vihdoin taas itseäni niskasta kiinni tammikuussa 2007. Kyllä se vaan on niin, että laiska lihoo liikkumatta. Tämän kevään rypistyksen tavoitteet ovat vaatimattomasti seuraavat: lihotut kilot pois, niskat ja hartiat kuntoon! Katsotaan miten tällä kertaa käy!

Tammikuussa 2007 aloitin hissuksiin salilla parina - kolmena kertana viikossa. Juttelin Jannen kanssa tilanteesta sitten kun vihdoin löysimme yhteistä aikaa ja Janne oli heti juonessa mukana. Tällä kertaa haasteelliseksi treenin tulee tekemään lääkitykseni. Sain migreeniini estolääkityksen joka samalla laskee verenpainetta eli sykkeet on tippuneet jonnekin satasen pintaan. Tammikuun harjoittelin siis aika varovasti koittaen löytää uusia sykerajojani lääkitykseni sallimiin lukemiin. Edellisen ohjelman sykerajat olivat n. 134 - 144 sisällä, nyt noihin lukemiin ei ole mitään mahdollisuuksia. Pelkäsin että jos rehkin liikaa saan jonkun sydärin, mutta nyt sykerajat alkavat löytymään. Tuntuu hassulta kun ne ovat niin alhaiset, satasen molemmin puolin mennään. No, mennään sitten näillä, sama se minulle.

Helmikuussa Janne lähestyi minua uusilla ohjelmilla. Vanhat jo alkoivatkin kyllästyttämään. Uusissa on taas haastetta riittämiin. Vanhoissa ohjelmissa oli myös se huono puoli, että jaksoin tehdä niitä jo vähän liian suurilla painoilla, joten niistä saatava hyöty ei enää välttämättä ollut se mitä Jannen kanssa halusimme. Nyt olemme pari viikkoa opetelleet - tai lähinnä siis minä - uusia ohjelmia ja homma alkaa olla hanskassa. Vielä kun saisi tuon ruokavalion kohdalleen. Surullista miten salaatti ei viehätä yhtään. Ja se on myös surullista ettei minulla ole mitään itsekuria. Tai ainakaan kovin usein. Plääh.


Viikot 6

Maanantai 5.2.2007

Salilla treffit Jannen kanssa. Uudet ohjelmat käsissä ja into korkealla. Ohjelmia en paljoa etukäteen kotona murehtinut kun en ymmärtänyt niistä mitään. Mikä ihmeen ranskalainen punnerrus??? Minun tiedoillani se viittaisi johonkin patongin nosteluun, mutta epäilen josko siitä nyt kuitenkaan tällä kertaa on kyse. No, käytiin Jannen kanssa eka ohjelma läpi ja kakkosen pääkohdat. Ensimmäinen ohjelma keskittyy rinta-, hartia-, ja ojentajalihaksiin eli juuri sitä mitä minun rikkinäinen yläkroppani kaipaa. Lämmittelyt on kuntopyörällä kuten ennenkin. Uusia liikkeitä oli sopivasti vanhojen tuttujen seassa, tosin ne vanhat tututkin Janne oli keksinyt kääntää jotenkin tuskallisempaan muotoon. Toistoja on paljon, taas varmaan ihan kyllästymiseen asti. Mutta mukavasti meni ja illalla käpöttelin tyytyväisenä kotia kohti. Vettä kun muistaisi taas juoda vähän reippaammin, ehkä ne syömisetkin siitä taas korjaantuisi.

Tiistai 6.2.

Lähes yksin salilla. Johtuiko ilmoista vai mistä, oli suorastaan ruhtinaallista kun koko salilla ei ollut ketään kun aloitin. Vasta loppuverryttelyjen aikaan sain seuraa. Kakkosohjelmassa pääseekin lämmittelemään stepperillä, no, vaihdoin sen hiihto- / luistelukoneeseen kun tykkään siitä paljon enemmän ja samat tehot siinäkin laitteessa on. Treenissä sitten vuorossa vatsa, jalat ja taas vatsat. Vatsaliikkeitä onkin sitten laitettu vähän reilummin. Janne on tietenkin katsonut minua taas sillä silmällä ja todennut tilanteen vaativan vähän tiukempia otteita. Ihan hyvä treeni sekin, vaikken ihan kaikkia liikkeitä oikeaoppisesti mielestäni osannutkaan. Täytyy kysyä Jannelta miten ne tehdään. Loppulämmittelyt otin hiihto/luistelukoneella kun minun mielestäni se on niin metka laite, ja vapaana vain minua varten!

Torstai 8.2.

Jannekin on salilla mutta voi - niin paljon naisia ohjattavana ja niin vähän aikaa minulle!!! Möks. Lämmittelyt kävelymatolla, vaan ei minulla. Kuntopyörällä pistelin niin saa vähän vauhdikkaammin liikettä! Minä en jaksa millään kävelymatolla pompotella, mieluummin käytän noita muita laitteita. Kävellä voi ulkona. Kolmosohjelmassa on vatsa-, selkä- ja hauislihaksia. Vatsoja taas, mikä yllätys! Ihan hyvin tämäkin treeni meni, sykemittari vaan alkoi ilmoitella pariston loppumisesta. Vettä meni ihan kiitettävästi, mutta syömiset päivän mittaan eivät menneet. Joku tässä nyt mättää.


Viikot 7

Maanantai 12.2

Viikonloppu vierähti laiskotellen. Syömisten kanssa siis edelleen vähän niin ja näin. Pitäsiköhän kirjoittaa jotain ruokapäiväkirjaa? Illalla salille ja Jannen ohjastukseen. Paitsi että Jannella on niin paljon ohjattavia, että minun kanssani laatuaika jäi tällä kertaa vähän vähemmälle. No, sen verran sain kuitenkin Jannea aina hihasta kiinni, että ehti neuvomaan minulle niitä liikkeitä joita en vielä osannut tai muistanut. Takaolkapäiden harjoitus taljalla ei vielä onnistu, ei myöskään se ranskalainen punnerrus ihan kokonaisuudessaan. Sen verran tuo rikkinäinen olkapääni aina jaksaa kiukutella, että tietyt liikkeet on aika mahdottomia.

Korvattiin sitten nuo liikkeet toisilla eli luistamaan en päässyt tälläkään kertaa. Kyllä tämä tästä, pikkuhiljaa. Sykkeet ei nouse sitten millään, tänään tosin sain hilattua niitä kuntopyörässä jo lähemmäs 120:ä. Treenin aikana sykkeet kuitenkin putoaa sinne sataan, vähän yli tai vähän alle. Minulla on ollut omituista huimausta viikonlopun aikana ja tänään, huomenna pääsen lääkäriin selvittämään mistä se oikein johtuu.

Keskiviikko 14.2.

Lääkäri epäilee hyvälaatuista asentohuimausta joka johtuu niska-hartiaseudun vioista. Selitys käy laatuun. Nyt kun olen muutaman kerran treenannut ja elimistön kaikki kuona-aineet alkavat toivottavasti pikku hiljaa taas minusta poistumaan, on ymmärrettävää että jumiutuneet niskat ilmoittavat olemassa olostaan. Vaiva kuulemma poistuu itsekseen mutta lääkäri suositteli, että teen tahallani niitä liikkeitä jotka huimauksen laukaisevat, ja sitten niille vastaliikkeitä niin poistuu varmemmin. Salilla ei huipannut yhtään, oli oikein mukavaa ja pieni hiki pinnassa sain tehtyä kaikki ohjelmanumerot läpi. Kun vielä saisin jotenkin uskoteltua itselleni tuon ruokavalion tärkeyden, siitä en saa nyt kiinni oikein millään. Suututtaa melkein kun olen niin saamaton.

Torstai 15.2.

Vika treenipäivä tällä viikolla ja sitten huomenna hiihtolomille ensi viikoksi! Vatsa huusi taas hoosiannaa kun on noita liikkeitä nyt yllin kyllin. Selän liikkeitä tykkään tehdä aina, mutta nuo hauishommelit on vähän epämieluisia. Ehkä niitäkin olis kiva tehdä jos olisi jotain lihaksia. On minulla kyllä jo pienet hauiksetkin, muistona edellisestä kuntoilukuurista. Täytyy toivoa, että ensi viikolla en retkahda noiden syömisien suhteen ihan lopullisesti. Olen menossa vanhempieni luo joten se vaara on aina olemassa. Jotenkin pitäisi saada sama draivi päälle kuin toissa keväänä!!!

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu