<- Palaa "Kuntoilijoiden päiväkirjoja" -pääsivulle

Petrin kuntoilupäiväkirja
| Taustaa | Viikko 20 | Viikko 21 | Viikko 22 | Viikko 23 | Viikko 24 | Viikko 25 | Viikko 26 | Viikko 27 | Viikko 28 | Viikko 29 | Viikko 30 |
| Viikko 31 | Viikko 32 | Viikko 33 | Viikko 34 | Viikko 35 | Viikko 36 | Viikko 37 | Viikot 38-40 |

Viikko 37

Maanantai 11.9.2006

Uusi viikko alkaa taas liian aikaisin. Uni loppuu seitsemän maissa, en voi käsittää miksi. Kun kerrankin saisi nukkua. No, nousen kahdeksan maissa sängystä. Aamulla taas ensimmäisenä kittiä kuivumaan keittiön seinään. Niitä seiniä joita tapetoidaan, pääsenkin pohjamaalaamaan jo tänään. Maalaaminenkin menee fyysisestä työstä kun maalaa samalla katon. Niska on kovilla siinä ylös tuijotellessa. Pääsen myös maalaamaan loput seinät. Hieman turhaan maalaan seinät joihin tulee kaapit, mutta näen tällä tavalla helpommin epätasaisuudet. Laatoitusta varten on seinän oltava suhteellisen tasaiset. Tänään on myös Jannen kanssa tapaaminen ja kuvaus salilla. Ajattelin tehdä selkätreenin, koska siitä ei kuvia vielä olekaan. Jo päivällä on hieman omituinen olo. Saattaa johtua tuosta maalaamisesta, vaikka maali ei kovin voimakkaalle tuoksukaan. Salilla ei meinaa ensin hiki tulla millään, jotenkin nesteet ei virtaa. Potkua kyllä riittää, ja parempi onkin näillä nautituilla kaloreilla. Jannen saapuessa treeni on jo hyvällä mallilla. On hikikin alkanut virrata ja menee koko ajan silmiin. Hikoilen nyt pienestäkin. Keskustellaan ruokavaliostani ja todetaan molemmat sama asia, keittiö on nyt ykkösenä ja sen tuoma ruokavalion pakollinen muutos on vain hyväksyttävä. Jatkettaan tiukasti kun keittiö on valmis. Salilla pyrin kuitenkin käymään. Salin jälkeen on vetämätön olo, jonka luulisi johtuvat treenistä. Kotona pääsen vielä hieman paikkailemaan keittiön pienempiä epäkohtia. Illalla ei uni meinaa tulla, ei oikein väsytäkään. Kai sitten lopulta nukahdin kun en muista telkkarin sammuneen.

Tiistai 12.9.2006

Aamuyöstä herään todella kipeään kurkkukipuun. Nukahdan vielä ja herätessä kahdeksan maissa, kurkkukipu on hieman lievittänyt. Nyt kuitenkin selvisi tuon eilisen olon syy. Olin tullut kipeäksi. En kuitenkaan voi sen antaa haitata menoa, koska tälle päivälle on tiedossa kaikkea puuhaa. Aamupäivällä on äidilleni tulossa jokunen motti puita ja niitä pitäisi olla vastaanottamassa. Sitten pitäisi viedä pojan polkupyörän takarengas paikattavaksi, se puhkesi kolmannen kerran tänä vuonna. Sitten pitäisi tapetoida tarvittavat seinät ja mahdollisesti käydä valitsemassa seiniin tuleva maali. Tapetti on hieman lasikuitutapetin kaltaista, eli siis maalattavaa kuviotapettia. Maalin valitseminen on tuskaa koska värillä on todella väliä. Nyt kun ei vain nousisi kuume, sitten tästä tulee hauskaa. Saan kuin saankin seinien värit valittua ja rohkeasti lähden tapetoimaan seinäpintoja. Tämä ei osoittautunutkaan ihan niin helpoksi kuin olin olettanut. Pientä lisää tuohon puuhasteluun antaa vuotava nenä. Nessuvarasto hupenee nopeasti. Saan kuitenkin urakan hoidettua ennen iltaa joten jotain sain kuitenkin aikaiseksi tänäänkin.

Keskiviikko 13.9.2006

Aamulla on edelleen tuskaa nukkua pidempään. Flunssa piti yöllä sikeimmän unen poissa ja aamulla kutittelee kurkkua. Hieman on niska jäykkänä edellisen päivän tapettien asettelusta. Tänään kuitenkin lähden uhkarohkeasti maalaamaan noita tapetteja, niillä puoli summittain valitsemillani väreillä. Olo on melko väsynyt ja vaikka salille ei ole asiaa, tuntuu pienemmätkin lihaksia rasittavat työ tuskaiselta suorittaa. Seinien maalaamisen jälkeen vaimollani on epäuskoinen ilme silmillään. Väreissä on melkoinen kontrasti ja tuntuu siltä että ne ovat ristiriidassa keskenään. Mutta tilanne muuttuu ratkaisevasti kun asetan maalien rajalle boordin. Nyt se näyttää hyvältä ja yllättävän paljon siltä, mitä ideaa hain. Tyytyväisenä päivän urakan suorittamiseen rauhoitun loppuillaksi sohvan pohjalle. Pieni lepo ei olisi haitaksi. Tänään huomasin ensimmäisen kerran hieman tarkkailla vartalon kehitystä ja kyllä neste on paikkansa löytänyt. Noissa kuvissakin huomaa kropassa olevan ylimääräistä nestettä. Se johtuu tästä ruokavaliosta ja niistä ylimääräisistä herkuista joilla saa mielen rauhoittumaan kaaoksen keskellä.

Torstai 14.9.2006

Aamulla on olevinaan hieman parempi olo kuin edellisenä päivänä. Tämä kuitenkin muuttuu nopeasti päivän edetessä. Edelleen on flunssa mukavasti ajankohtainen ja nessuja tarvitsee taas uuden paketin. Tälle päivälle on luvassa viimeinen oma soolo osuuteni keittiöremontista. Tämä on siis muovisen lattiamaton asennus keittiön lattialle. Tämän puuhan aloitamme vaimon kanssa iltapäivällä ja se venyi useamman tunnin hommaksi. Lopulta matto oli liimattu lattiaan ja näytti yllättävän hyvältä. Toivottavasti voittokulku jatkuu muidenkin asioiden kohdalla. Kuten esimerkiksi flunssan, saisi jo pirulainen mennä ohi. Lauantaiksi olisi luvassa sählyä johon tähtään.

Perjantai 15.9.2006

Aamulla herätessä huomaan kurkun olevan taas kipeä. Siihen meni haaveet salille menosta, olin nimittäin ajatellut että saattaisi tehdä hyvää hieman pumpata rautaa. No, tämä päivä leimautuu hieman turhaksi koska keittiöön en voi oikein mitään enää tehdä ja flunssa rajoittaa urheilua. Sitten jää vain yksi asia, syöminen. Siinä onnistun oikein kivasti. Kyllä huomaa painostakin. En kuitenkaan yritä edes valvoa syömistäni, onpahan yksi huoli vähemmän. Tänään soitetaan myös keittiön toimittajalta. Keittiökalusteet saapuvat maanantaina ja asentaja keskiviikkona. Olin siinä toivossa että asentaja olisi saapunut jo alkuviikosta mutta kiireitä niilläkin on.

Lauantai 16.9.2006

Aamulla totean heti että saan unohtaa sähly haaveet. Kurkku on edelleen kipeä ja nokka kunnolla tukossa. Tämä päivä vietetään siis perheen parissa ja sairastellen. Lihaksiakin särkee joten jonkinlainen tulehdus kropassa on. Kuumetta ei ole, kuten ei mulla yleensäkään ole. Tämä on nyt vain hidas flunssa joten turha rehkiminen kannattaa unohtaa.

Sunnuntai 17.9.2006

Tänään olisi ollut Erkkylässä sellainen maastojuoksu tapahtuma, mutta sinne ei asiaa tässä kunnossa ole. Vaimo meni aamusella sinne paikanpäälle, mutta tapahtumaa ei järjestetty. Oli kuulemma ollut epäselvyyksiä reitin merkkaamisessa. Todennäköisesti kukaan ei ollut viitsinyt lähteä merkkaamaan reittiä metsään, mutta voihan sen noinkin ilmaista. Sitten vaimo heitti pari lenkkiä varuskunnan pururadalla, sekin on jo melkoinen suoritus. Loppupäivä menee makaillessa ja syödessä. Alkaa olla jo hieman väsynyt olo tuollaisesta syömisestäkin, mutta olosuhteet pakottavat…se on minun tekosyyni…

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu