<- Palaa "Historia" -pääsivulle

Jukka-Pekka "Pate" Nousiaisen dieettipäiväkirja
| Taustaa | Viikot 31-33 | Viikot 34-35 | Viikot 36-37 | Viikot 38-39 | Viikot 40-41 | Viikot 42-43 | Viikko 44 |

Viikko 44:

Uudet haasteet odottaa Maanantaina 25.10. koitti paluu arkeen. Työt kutsuivat, hyvin mielin suuntasin tukevan aamupalan jälkeen kohti työmaata. Pokaali oli pakko viedä näytille, tiesinhän kauppiasmyyntimme johtajan pitävän sanansa ja tuovan valtavat munkkipossut. Oli aiemmin sovittu, että hän tuo munkit jos minä tuon isoimman pystin. Niinpä nautimme kunnon munkkikahvit aamupäivällä työkavereideni suljetulla osastolla (osastomme kutsumanimi) muistettua minua myös kukin ja lahjoin.

Olin hyvin otettu ja esitin kiitosten lisäksi myös asiaankuuluvan anteeksipyynnön viimeisten neljän kuukauden kireähköstä ilmeestä johtuen. Olin päättänyt huilata viikon kisan jälkeen, jonka jälkeen oli tarkoitus palata rautojen pariin. Enpä kauaa malttanut olla jouten.

Tiistaiaamuna nousin ajoissa polkemaan hieman kuntopyörää, paino oli lähtenyt reippaaseen nousuun kisojen jälkeen. Halusin hieman laittaa nesteitä liikkeelle, joten polkaisin aamusta parikymmentä minuuttia pyörää. Uusi sykemittari, jonka löysin kuin tilauksesta tarjouksesta Rixun Intersportista, tuli koeajettua samalla. Hyvä olo pyöräilyn jälkeen, tutut venyttelyt päälle ja suihkuun.

Keskiviikkona jatkoin syömislinjalla, ruoka maistui edelleen. Mies jatkoi turpoamistaan silmissä. Tuntui, että kroppa vain täyttyy ja tankkautuu edelleen. Mitään rasvan kertymistä ei vielä tässä ajassa ole voinut huomata. Nestettä on toki tullut reilusti, mutta se oli odotettavissakin. Jalat ovat edelleen yllättävän voimattomat, se on vähän yllättänyt.

Kisaa ennen päätin tosiaan levätä viikon ainakin, ennen kuin puntteihin käytäisiin käsiksi. Samaten yritin antaa itselleni luvan syödä herkut yms. roskaruoat pois mieltä askarruttamasta hyvällä omallatunnolla. No, torstaina oli jo pakko päästä punttisalille. Kävin vetämässä rinta/olkapäätreenin vatsoilla höystettynä. Päätin aloittaa kevyellä kierrolla, voimatasot kun eivät vielä ole ennallaan. Se vienee vielä viikon päivät aikaa. Sitten voi alkaa koventaa harjoituspainojakin. Treenihän maistui, tuntui hyvältä päästä hieman jumppaamaan. Johan tässä tulikin lepäiltyä...

Perjantaina otin rennosti ja yritin olla itseäni soimaamatta ruokahalun osoittaessa olemattomia laantumisen merkkejä. Täysin odotettavissa tämäkin. Menee hetki ennen kuin pää oppii taas syömään tarpeen mukaan, eikä vain syömisen ilosta. Idea oli syödä suosiolla enin into pois, mutta silti sitä soimaa itseään syötyään vatsansa palloksi. Viikko kisasta ja paino on noussut noin yhdeksän kiloa. Olin ennen kisaa hahmotellut kisakauden ulkopuolella pitäväni kultaisen kympin säännön: rasvat noin 10 prosentissa tai paino noin kympin kisapainon yläpuolella. Eli sehän alkaa olla jo nyt haarukassa, täytynee käydä ensi viikolla rasvat mittauttamassa. Mitään pakkomiellettä en asiasta kehitä, mutta ylimääräistä rasvaa on aivan turha vyötäisille kerätä. Idea on näyttää kuitenkin urheilijalta, eikä merileijonalta. Ja joskus ne rasvat on sitten taas trimmattava, mitä vähemmän sitä keräät sitä helpommalla pääset seuraavalla dieetillä. Kuten dieetin alussa todettiin, tämä tuskin jää tähän kertaan. Se ajatus on vain vahvistunut, ei tämä ollut viimeinen kerta. Nyt vain on edessä siirtyminen "isompien poikien" hiekkalaatikolle, eli sarjaa ylemmäs. Ikinä ei pidä sanoa ei ikinä, mutta näillä näkymin seiskakympissä ei tätä poikaa enää nähdä. Nyt jo jouduttiin revittämään paino väkisin alle rajan, lihasmassaa en usko pystyväni enempää kehittämään nykyiseen sarjaan. Eli kohti punttisalia, sieltähän niitä lihaksia saa!! Jatkosta en ole lyönyt lukkoon mitään, katsotaan miten lihaa alkaa luitten ympärille tulla. Kilpailen seuraavan kerran, kun realistiset mahdollisuudet mitaleille uudessa sarjassa ovat olemassa. Nälkä kasvaa syödessä, jatkossakin haluan kisata kirkkaimmista mitaleista, en pelkästään finaalipaikasta.

Toki en ole yksin tässä hommassa, kuten olen aiemminkin maininnut. Dieetin aiheuttama rasitus parisuhteelle ja perheelle on tosiasia, vaimon kanssa on myös päästävä yksimielisyyteen kisa-aikataulusta. Ja sen kissan pöydälle nostaminen saa odottaa vielä hetken, nyt on keskityttävä paikkailemaan hieman kolhiintunutta perheenisän imagoa. Dieetti valitettavasti vie miehen huomion aika totaalisesti, perheen asiat jäävät väkisinkin vähemmälle huomiolle. Tästä tullaan varmasti kehityskeskusteluja käymään ennen seuraavaa dieettiä, kuten monesta muustakin asiasta ennen kuin tämän kisan jälkimainingit ovat laantuneet. Mutta nyt haluan panostaa perheeni eteen, he ovat joutuneet kärsimään minun dieettini mukana saamatta kuitenkaan minkään sortin palkintoa siitä. On minun tehtäväni palkita heidät jotenkin kaikesta tästä.

Lauantaiaamuna kävin tanskandoggimme Ritan kanssa reilun puolen tunnin aamulenkillä ennen aamiaista. Tuntui, että nyt vasta osaa nauttia ulkoilusta ja nähdä syksyn etenemistä ympärillään. Ennen kisaa sitä meni kuin laput silmillä, ei nähnyt mitään ympärillään. Keskittyi vain täysin omaan hommaansa, väsymyksen ja rasituksen nollatessa mielenkiinnon ympäröivään maailmaan.

Mutta hiljalleen alkaa taas palautumaan normaalielämään. Ja se tuntuu todella hyvältä. Päiväohjelmaa ei ole, se on varmasti suurin helpotuksen aihe. Mutta pian sitä huomaa löytävänsä itsensä tuttujen rutiinien parista: eväät töihin alkavat muotoutua entiseen tyyliin, treenit jatkuvat ja sitä huomaa löytävänsä itsensä ulkoilemasta koiran kanssa tai ilman muutaman kerran viikossa aerobisen treenin merkeissä. Mutta ilman paineita, kuten perheen aikatauluihin parhaiten saadaan sopimaan. Tämä on kuitenkin minulle elämäntapa, ei pelkkä harrastus. Ja yksi elämän osa-alue, ei koko maailma missään nimessä.

Lauantaina kävin myös päivällä rautoja heiluttelemassa Rajamäen uimahallilla, kuten sunnuntainakin. Alkuviikon työkiireet yms. pitäisivät huolen, ettei salille ainakaan maanantaina ja tiistaina ehdittäisi joten kävin viikonloppuna sopivissa kohtaa ottamassa loput yläkropan treenit. Edelleen kevyesti totutellen, nyt ei ole kiire mihinkään. Paino oli sunnuntaina 78,4kg, eli liki kymmenen kiloa oli viikon aikana saatu painoa päälle. Uskomattoman nopeasti se nousee takaisinpäin… Kuitenkin hyvillä mielin ja tyytyväisenä voin katsoa taaksepäin kuluneita neljää kuukautta ja niiden tuomaa tulosta. Tästä on hieno jatkaa kohti uutta viikkoa ja uusia haasteita!!

Lue miten Patelle kävi vuoden 2005 SM-kilpailuissa ->


Terveisin,

Jukka-Pekka Nousiainen

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu