<- Palaa "Historia" -pääsivulle

Jukka-Pekka "Pate" Nousiaisen dieettipäiväkirja
| Taustaa | Viikot 31-33 | Viikot 34-35 | Viikot 36-37 | Viikot 38-39 | Viikot 40-41 | Viikot 42-43 | Viikko 44 |

Viikko 38:

Vapaaohjelma harjoittelua Uusi viikko alkoi totutulla reseptillä, ei ole aamuaerobisen voittanutta! Töihin tuli lähdettyä lyhythihaisella paidalla, olihan ulkona jo aamulla yli 10 astetta lämmintä. Viluhan siinä iski, kirosin itseäni, kun en ollut ajatellut asiaa loppuun asti. Pitäisihän se muistaa, ukon vararenkaan sulaessa alkaa vääjäämättä pikku hiljaa palelemaan. Eikä tässä nyt enää missään kesäsäässä kuljeta muutenkaan.

Illalla selkätreeni salilla. Leuanvedot sujuivat kuin tyhjää vaan, oli ilo tehdä. Nekin helpottuvat kummasti, kun mies käy kevyemmäksi. Päälle pohkeet turvoksiin, jotta on hauskempi hypätä cross-traineria nitkuttamaan. TV:stä tulee Espanjan ympäriajoa, vaihdankin puolessa välin kuntopyörän päälle ja lähden matkaan. Sairaan näköistä kyytiä ylämäkeen! Ei voi kuin kunnioittaa noita heppuja, kovaa touhua. Eivät saa hekään ilmaiseksi mitään.

Luovutan aikani poljettuani, kavereiden jatkaessa kisaansa. Likomärkä paita vaihtoon, ukko on jo ihan loppu. Imen melkein sheikkerin kasaan yrittäessäni saada viimeisenkin tipan palautusjuomasta suuhuni ja suuntaan kotiin.

Illalla kotona ihmeellisiä hikikohtauksia, mistäs nyt tuulee? No, kai loppuun ajettu elimistö vain ottaa kierroksia saatuaan ruokaa koneeseen. En mieti asiaa sen enempää. Jospa vaikka yrittäisi aamulla ulkoilla ja vetää perinteisen viinatehtaan lenkin. Siis viime kesänä paljon sahaamani, Rajamäen tehtaan kupeesta kiertämäni reitti, älkää nyt antako mielikuvituksenne tehdä tepposia! Ei mikään terassiturnee.

Tein muuten ennätyksen menneenä suvena, ei kertaakaan terassilla koko kesänä. Enkä koe mitään menettäneeni, hieno tunne kun on elämäänsä löytänyt jotain muuta sisältöä.

Tiistaina keli oli varsin kurjan näköinen, mitä vielä. Ei kiinnosta tuuliseen ja märkään aamuun ängetä, vaan nappaan lehden kouraan ja polkaisen kuntopyörällä hien pintaan. Päivällä päässä pyörivät sitkeästi proteiinipatukat, samaten suunnittelen hullun lailla kisan jälkeistä aikaa - Ravinto-ohjelmaa, mitä aletaan syödä ja millä strategialla treenaamaan. Toki riippuu tavoitteista ja tulevista kisoista. Mitään päätöksiä ei ole vielä jatkon suhteen tehty, kuitenkin tämä syksy on viimeinen -70kg:n sarjassa. Maksimimäärä lihaa on siihen kehitetty, aika siirtyä eteenpäin. Se tietääkin kunnon massakuuria, sillä seuraava Suomessa kilpailtava sarja on -80kg. Ja siihen on tekemistä, toki kiire ei ole. Ja välissä voi yrittää PM-kisoihin, siellä kilpailtaisiin -75kg:n sarja. Mutta aika näyttää.

Illalla hartiat ja takareidet salilla, päälle edellispäivän tyyliin aerobiset, Tour of Spainin jatkuessa TV:ssä. Illalla tosi vetämätön olo, ei kai tässä räkätautia pukkaa? Nenä on hieman tukkoinen, olotila muutenkin hieman epämääräinen. Jesse muistuttelee vielä sängystä nauhoittamaan kiekon World Cupin loppuottelun, joka alkaa kahden maissa yöllä. Huikkaan hoitavani asian.

Herään vessaan juuri kun ajastettu nauhoitus käynnistyy, mutta hoipun rättiväsyneenä takaisin sänkyyn. Ei jaksa jäädä katselemaan, neljän tunnin päästä pitää olla jo soutulaitteen kimpussa...

Keskiviikkona ensimmäiseksi teksti-TV auki: hopeaa, mutta tiukin luvuin. Matsi on katsottava jossain kohtaa nauhalta! Käynnistysvaikeuksia uimahallilla, aerobinen ottaa koville. Päivällä selkä hiljalleen kipeytyy ja jalat ovat aivan voimattomat. Ihmettelen selkää, enhän vain satuttanut mitään lihasta viime treenissä? Vai olenko vetänyt liikaa soutulaitetta? Outoa, täytyy kuulostella. Onneksi ei puntteja tänään. Painelen kotiin ja lähden kävelylle, saapahan hieman raitista ilmaa.

Olo ei ole kohdallaan, mutta vedän lenkin kuitenkin ohjelman mukaan. Kauppareissulla kuumeinen, tukkoinen olo. Päivällä aloitettu C-vitamiinin annostuksen nosto tulee tarpeeseen, kipeäksihän tässä ollaan tulossa! Normaalisti flunssan alla ihoni reagoi pari päivää ennen, mutta kiitos dieetin, iho on normaalia paljon paremmassa kunnossa ja näin tauti pääsi iskemään niin sanotusti puun takaa.

Yöllä kuume nousee, kylmä ja hiki on vuorotellen. Nukuin kuitenkin sikeästi ja torstaiaamuna onkin alilämpöä, 35.5 astetta. Lähden kuitenkin töihin, pakko saada muutama kesken jäänyt homma päätökseen. Olo ei ole kauhean paha, vaatetta vaan päälle. Selvää on, että treenit on nyt hetken jäissä. Vielä ehtii sairastaa, parempi nyt kuin viikko ennen SM-kisaa. Nyt vain tarkkana, hoidetaan ukko kuntoon rauhassa ja sitten vasta palataan treeneihin, täysin terveenä. Kuitenkin kaikki jälkitaudit vaanivat helposti heikkoa immuniteettia. Nyt vain kuumaa juotavaa ja C-vitamiinitankkausta, tarvittaessa särkylääkkeitä. Kyllä tämäkin vaikeus tästä selätetään!

Torstain ja perjantain välinen yö toisti kuvion, hiki ja vilu vuorottelivat ja aamulla alilämpöä. Lihakset kipeänä, olo oli kuin lehtipihvillä. Painelin paikalliselle terveysasemalle hakemaan sairaslomaa. Sain onnittelut ollessani noin viikon viideskymmenes saman taudin hankkinut potilas ja evästyksen levätä, juoda kuumaa ja popsia särkylääkkeitä. Kotiin vain ja kyljelleen, C-vitamiinia 2000-3000mg/vrk, niin eiköhän se tästä.

Perjantai ja lauantai meni sitten suosiolla huilatessa, kuumetta ei enää ilmennyt. Jatkuva, rankka aerobinen harjoitus punttitreenin lisäksi oli ajanut jalat aika loppuun, joten pakkolepo tuli kyllä tarpeeseen. Pikkuhiljaa jatkuva väsymys jaloissa alkoi myös helpottaa. Flunssan voikin varmasti osaltaan katsoa olevan kehon tapa pistää ukko lepäämään, kun ei se itse tajua hellittää. Näinhän usein normaali ylikuntoon itsensä treenaaminenkin laukeaa. Oli miten oli, mutta olo alkoi kohentua ja päätin aloittaa treenit taas maanantaina, jos ei takapakkia tulisi. Jälkitaudin vaara kuitenkin aina vaanii, joka ei tässä kohtaa todellakaan sovi suunnitelmiin.

Sunnuntai ei tuonut yllätyksiä tullessaan, joten päätin aloittaa treenit maanantaina. Sunnuntaina olin jo sitä luokkaa virkeä, että sain vapaaohjelmaan mietityt poseeraukset hitsattua yhdeksi kokonaisuudeksi. Nyt vain reilusti treeniä iltaisin, jotta saadaan kunnolla sujumaan musiikin tahtiin. Olen pyrkinyt vetämään pakolliset poseeraukset läpi aina nopeasti muutaman kerran viikossa, jotta pysyisivät mielessä ja muodostuisi rutiini niihinkin. Kisatilanteessa kuitenkin jännitys on momentti, mikä vie enemmän tai vähemmän terää miehestä. Silloin ei ole todellakaan aika enää harjoitella poseerauksia, vaan ne on oltava kunnossa. Olen viimeisen viikon lomalla ennen SM-kisaa, silloin iso osa päivästä kuluukin puhtaasti poseerausharjoitusten parissa. Nyt poseeraaminenkin on jo lähes jokapäiväistä puuhaa ja tahti vain kiihtyy.


Viikko 39:


Tuplat edestä, paino 74,6kg Maanantaina suuntasin aamusta uimahallille, tutuksi tulleen soutulaitteen päälle. Kuulostelin alkuun hieman kroppaa, mutta eipä tuo valittanut. Lisää vauhtia ja iloisella mielellä treeni loppuun. Back on track!! Illalla hierojalle, tällä kertaa emme sekoilleet päivien kanssa vaan sain lopultakin koko kropan hierotettua. Jalat olivatkin varsin tukossa ja tuotti vaikeuksia pitää jalat rentoina Haken murjoessa niitä auki. Hakke oli juuri palannut Puolasta Suomen enduromaajoukkueen useamman päivän kisoista, joten tatsi tukossa oleviin jalkoihin oli tuoreessa muistissa ja sen huomasi! Mutta hyvää teki. Hakke antoi myös palautetta rinnan, selän ja ojentajien kehityksestä viime vuoteen verrattuna. Toivottavasti näkyy myös lavalla lokakuussa, sillä itse kehitystä on tosi vaikea arvioida. Talvi kyllä yritettiinkin nimenomaan rintaa ja selkää saada eteenpäin kaikin konstein, kiitos asiallisen palautteen viime SM-kisojen jälkeen. Ja uutta ideaa ja jekkua seuraavalle massakaudelle pukkaa ajatuksiin koko ajan, varsinkin jostain kumman syystä öisin…

Maanantain ja tiistain välinen yö näytti miehen palaavan hiljalleen entiselleen. Ei nimittäin taas nukuttanut. Kolmen aikoihin heräsin, enkä saanut enää unta sitten millään ilveellä. Aivan liikaa asioita juolahti toinen toisensa jälkeen mieleen. En kovin kauaa jaksanut itseäni kiusata, vaan nousin ylös lueskelemaan lehtiä, vaihteeksi jopa muutakin kuin bodyalan julkaisuja. Terve merkki, vielä ei ole nuppi täysin hurahtanut tähän touhuun. Tulipa siinä siivottua kodinhoitohuoneen yksi kaappikin turhasta rojusta ja järjesteltyä pesuaine- yms. paketit paikoilleen. Samaten kovan siivousvimman ollessa päällä, järkeilin lasinkierrätykseen kelpaamattomille lasipurkeille ja -pulloille uuden säilytyspaikan, josta ne kanssa lähtisivät matkaan sanomalehti- ja mainossaastan yhteydessä. Eivätkä jäisi sinne kodinhoitohuoneen alakaappiin viemään tilaa ja pölyttymään. Johan saa tyhjät oliiviöljypullot ja hillopurkit kyytiä! Eipä näitäkään hommia olisi muulloin kerinnyt tekemään, pudistelin päätäni. Ja kaikki tämä herättämättä edes koiria. Kello viisi hyppäsin sitten normaaliin päivärutiiniin ja vaakaan; 74,6kg. Todella hyvä, oikealla tiellä ollaan ja tavoite jo siintää horisontissa. Kuppi teetä rauhassa lehden ääressä ja kuntopyörän selkään. Kyllä taas meno maistui, ei haitannut sykemittarin patterin sippaaminenkaan. Märkä paita kuvumaan ja suihkun kautta työelämään.

Flunssa, hieronta ja viikonlopuksi suunniteltu Keski-Suomen reissu aiheutti hieman suunnittelua ja improvisointia treeniin, joten otin illalla taas yhdistetyn rinta/olkapäätreenin vatsojen kanssa, jättäen takaolkapäät kuitenkin tulevan selkätreenin yhteyteen. Matkalla salille hankin pariston sykemittariin ja painelin harjoittelemaan. Jannekin oli paikalla täydessä touhussa. Dieetti puree, kamera oli unohtunut ja kuvien otto siirrettiin seuraavaan päivään. Tosissaan mies treenaa, se täytyy sanoa. Perhanan sykemittari ei vironnutkaan lähetinosan pariston vaihdosta, totesin aloitellessani aerobista punttitreenin päälle! No mitäs siitä, kyllä tällä sahaamisella on jo tiedossa millä vauhdilla sitä cross-traineria on poljettava. Ja siinähän on itsessään sykemittari, jolla voi ajoittain varmistaa asian. Ihmetys oli suuri, kun puolessa välissä oma mittari rupesikin toimimaan. Onkohan tässä nyt syväluotaava, suhruiseen, made in China -laatuiseen käyttöohjeeseen tutustuminen paikallaan, tai sitten eräästä kaukoidän kaupungin mukaan nimetystä "halpahallista" ostetulla mittarilla alkaa tulla tunnit täyteen. Itse kunnostauduin unohtamalla kaverini tuomat palautusjuoma- ja proteiinijauheet salille. Toimii se dieetti näköjään minullekin. Huomasin Rajamäessä ja olin halvauksen saada. Onneksi sain kaverini Villen kiinni ja hän kävi pelastamassa tavarat. Saliltamme on hiljan varastettu tavaraa, minultakin taannoin unohtuneet (yllätys, yllätys) salihousut. Että joku viitsii käytetyt salihousut viedä, tarpeeseen täytyi mennä. Toivottavasti olivat hikiset. Arvatenkin aamulla olisi ollut turha mennä jauhoja etsimään ja toista sataa euroa olisi mennyt hukkaan.

Illalla kotona riitti ohjelmaa, vedin vielä pitkän poseeraussession ja hain kaikkia mahdollisia tapoja tehdä eri poseerauksia. Väliin yritin Virpin kanssa puntaroida parin eri Kanarian matkakohteen soveltuvuutta lomallemme. Ilmeisesti pääosaa esittänyt keskittymiseni peiliin ei miellyttänyt, kun keskustelu loppui lyhyeen. Mutta ne paljon puhutut poseeraukset on saatava just eikä melkein -kuntoon jo karsintaan Tampereelle la 02.10. Treeniä tarvitaan, eivät ne itsestään tule vielä minultakaan. Ei ole todellakaan helppoa olla kisakaudella kehonrakentajan puoliso…

Joka tapauksessa kunnon hiki pintaan, homma pakettiin sen suhteen tyytyväisenä ja suihkun kautta eväiden valmistukseen. Kerrankin kävi tuuri, ajattelin hakiessani kanat grillistä. Kaasu oli loppunut ja grilli sammunut. Onneksi kanat olivat kypsiä, eikä tarvinnut enää ruveta paistinpannulla niitä paistelemaan. Pienikin kiusa kiireessä tekee aika pahaa minun hermoilleni. Hieno fiilis, aamulla olisi vain muistettava ottaa pullo mukaan töihin ja investoida täyteen versioon. Kanat maustaen aromisuolalla, broilerimausteella ja sitruunapippurilla. Pidän aivan hulluna tällaisesta kanasta! Olen saanut myös ahaa-elämyksen koskien ihoni kuntoa dieetillä ja ns. massakaudella. Lihojen valmismarinadit ovat yksi asia, joka monelle atopiasta kärsivälle kuulemma aiheuttaa oireita. Täytyykin jättää ne jatkossakin pois, tai ainakin harvoiksi poikkeustapauksiksi, ja katsoa vaikutusta. Ja runsas veden juonti pitää ohjelmassa, sillä lienee oma osansa. Aivan sama, vaikka saisi kerran tunnissa juosta käpyä heiluttamassa WC:n puolella. Olen myös alkanut lämmetä ajatukselle tuoda maitotuotteet hiljalleen takaisin ruokavalioon kisakauden jälkeen. Olen kallistumassa uskoon, että ne eivät kuitenkaan ole syypää iho-oireisiini. Täytyy kokeilla, sittenhän tuo nähdään. Kaikenlaistahan tässä on vuosien mittaan testattu laihoin tuloksin, dieetin ollessa ensimmäinen selvä apu asiaan. Maitotuotteilla on kuitenkin niin paljon positiivisia ominaisuuksia kehonrakentajan kannalta, että mielellään ottaisi nekin hyödyt käyttöönsä. Kalsiumin positiivinen vaikutus rasva-aineenvaihduntaan ja maitoproteiinin, kaseiinin, hidas ja tasainen luovutus elimistölle, vain muutamia mainitakseni. Samaten sen monipuolistavaa vaikutusta eri valkuaisainelähteiden kirjoon ei tule väheksyä. Kuitenkin proteiinia tulisi saada mahdollisimman monista eri lähteistä, ei missään nimessä vain herajauhopurkista.

Keskiviikkona jätin uimahallin väliin. Päätin jo illalla ottaa aamulla nopean poseerausharjoituksen alkulämmittelyksi ja sitten kuntopyörää päälle Eipähän ole pois kenenkään muun ajasta kuin omastani, klo 05.30 kun ei meidän perheessä ole valveilla kuin yksi kuivahko ukko. Mahtava fiilis taas, kun poseeraukset osuivat hyvin kohdilleen kertavedolla. Eipä mennyt edellisillan harjoitus hukkaan. Jatkossa voisikin aina aamuisinkin setin vetäistä, sehän on mainio ajankohta perhe-elämääkin ajatellen. Liikaa ei voi esiintymistä harjoitella.

Aamiainen naamariin, kaasupullo mukaan (hyvä Pate!) ja töihin. Matkalla mietin mitä tehdä sykemittarin kanssa. Sammuttelin ja painoin päälle sykkeen mittausta illalla useasti ja se toimi kuten ennenkin. Luulin homman olevan kunnossa, mutta kissan viikset. Taas sama juttu aamulla, heräsi kun olin polkenut jo vartin. Unohdin myös etsiä illalla sen käyttöohjeen. Tänään täytyy se löytää ja katsoa onko ongelma käyttäjässä. Jos ei, niin avaan takakannen ja yleensä se onkin sitten siinä. Paljon jousia ja irtonaisia osia ja entinen laite. Katsotaan nyt…

Päivällä töissä taas koeteltiin miestä. Maanantaina juhlistimme työkaverini 50-vuotispäivää, neuvotteluhuoneessamme oli pöytä täynnä pullaa ja kahvitarjoilu. Samaten osastollamme on tapana aina tuoda vähintäänkin ulkomaan reissuista työkavereille tuliaisia(karkkia, suklaata, pullaa, munkkeja). Sama koskee merkkipäiviä, nimipäivänäsi voit olla varma vihjeiden satavan jos pullaa ei ole pöydässä. Tällä viikolla tosiaan on ollut Pekan 50-vuotispullat maanantaina, tiistaina yksi suklaalevy aamusta ja iltapäivästä nallekarkkeja pussi. Nämä puolestaan tarjoillaan perinteisesti yhden konttorihyllyn kulmalta parin metrin päässä minusta. Siinä sitten porukka pysähtyy joka kerran käytävää kulkiessaan napsimaan makupaloja. Nallekarkit riittivät keskiviikolle asti ja lisäksi yksi kaveri toi iltapäivällä pari pussia korvapuusteja, oli ollut sopivasti tarjouksessa. Herkkuhetkeä pystyyn taas! Neukkarin ollessa yhden kuvaston kasauspaikkana, tulivat vetämään niitä viereisen työpöydän ääreen, pienen piruilun saattelemana. Ratkiriemukasta, mutta nauttikoot! Every dog has it´s day…

Ei ollut siis herkkua minulle, mutta itsehän olen osani valinnut. Ei pitäisi valittaa, kukaan ei tähän pakota. Mutta pänniihän se joskus minuakin. Toki palkinto on jo lähellä. Eikä vain mahdollisimman hyvä sijoitus kisassa, vaan voitto itsestä ja tiedosta että on kaikkensa antanut. Ja saanut itsensä viritettyä äärimmilleen, se motivoi ja pistää yrittämään loppuun asti tinkimättömästi. Lopulta harvassa ovat ne, jotka tämän rääkin jaksavat läpi käydä ja nousevat lavalle.

Töitten jälkeen suuntasin salille hankittuani täyden kaasupullon ja uudet kahvat jääkaappipakastimeemme. Mokomat muovirimpulat eivät kestä mitään. Eikä voi ainakaan minua syyttää liian ahkerasta oven käytöstä syynä hajoamiseen! Samaten Jannelta kamera ja sitten jalkaharjoituksen pariin. Vaihteeksi reisien ojennukset alle, sitten etukyykkykonetta ja askelkyykkyä Smith-koneessa. Piristävää vaihtelua ja pientä hämmennystä jaloille. Perille meni, jaksoi painaa ilahduttavan hyvin harjoituksen läpi. Treenin loppuun Pasi piiskasi pakolliset poseeraukset ja napattiin muutama kuva. Kunto on edelleen kehittynyt niin kuin pitääkin ja karsintaan pitäisi jo olla aika hyvässä iskussa. Vaikka itse sanonkin.

Tämän jälkeen vielä kauppaan kotimatkalla, onneksi kaukaa viisaana tein kauppalistan jo etukäteen. Pää oli nimittäin yhtä tyhjä kuin takkikin, joten lunttilappu tuli tarpeeseen. Kaikki tarpeellinen tuli kuitenkin hankittua ja suuntasin Rajamäkeen. Kotona ruoka alas rauhallisesti nautiskellen. Virpi ja pojat olivat Jessen luokan peli-illassa, joten oli oudon hiljaista. Harmi, että itsellä tämä touhu rajoittaa, käytännössä sulkee pois, kaikki ylimääräiset menot ja tapahtumat jotka eivät istu tarkkaan aikatauluun. Tuntee itsensä välillä valitettavan ulkopuoliseksi perheen touhuista. Mutta ei tätä niin kauaa enää kestä, sitten palataan normaaliin elämänrytmiin. Sitä jo kieltämättä odottaa tässä vaiheessa. Mutta hommaa riitti, joten ajatukset saatiin pian muualle. Eväät valmistukseen, tiskarikin näytti olevan pessyt ja puhtaita täynnä. Pojat ovat viime aikoina kiitettävästi hoitaneet sitä osana kotitöitä, tyhjensin ja täytin koneen vaihteeksi kokkailun ohessa. Jääkaappipakastimen ovenkahvat olivat vähän sinne päin ja sainkin tehdä hieman hommia, ennen kuin ne istuivat paikoilleen. Vedinpä siinä äheltäessäni itseäni pakastimen ovella täysiä otsaankin, mieltä pöyhivä kokemus sekin. Sauna päälle ja muun perheen palatessa kotiin olinkin jo saanut hommat liki nippuun. Pojat saunan kautta unten maille, iltapalaksi herkkuani kaurapuuroa ja kanaa, nopeat poseerausharjoitukset ja itse saunaan Virpin kanssa. Päälle pari lasia light colaa ja proteiinijauhojen sekoittelua(herat, soijat ja kollageeniproteiinit sekaisin isoon pyttyyn), sain Villeltä eilen unohtamani proteiinit ja muistin jopa ottaa ne salilta mukaan!

Kun olin saanut vielä tanskandoggimme tietysti matolle, ei laminaatille tai laattalattialle oksentamansa illallisen siivottua, olinkin aika kypsää miestä sänkyyn. Taju taisi lähteä ennen kuin pää osui tyynyyn.

Torstaiaamun aloitin kollaamalla kaappeja viideltä aamulla. Missähän hitossa se sykemittarin käyttöohje on? Virpi oli eilen katsonut laatikon, johon normaalisti kerään kaikki käyttöohjeet juuri tällaisten hermoja raastavien kaappitalkoiden välttämiseksi. Sieltä ei ollut löytynyt ja Virpi on erittäin tarkkasilmäinen etsiessään jotain. Eihän niitä löytynyt siihen hätään, joten antaa olla. Ei tämä homma nyt yhteen sykemittariin kaadu. Poljetaan just niin kovaa kuin koivet sietää, se on aina ollut hyvä mittari! Alle poseerausharjoitus, jolla sainkin jo hyvän lämmön päälle ja sitten pyörää suivaantuneena, apinan raivolla. Varmasti nousi syke tarpeeksi, ainakin paidasta päätellen. Osa oli varmasti tuskanhikeä, jalat olivat tukossa illan treenistä ja polkeminen kävi työstä. Tajusin myös, että illalla treenin jälkeen siirryttyämme poseeraamaan ja ottamaan kuvia, jäi loppuvenyttelyt tekemättä. Hyvä hyvä, vielä jalkatreenin päälle. Ei ihme, jos on kankeutta. Minkä taakseen jättää, sen eestään löytää. Kyllä vanhoissa viisauksissa totuuden siemen piilee. Vastatoimena erittäin perusteellinen venyttely pyöräilyn päälle. Mieltä piristää kuitenkin tosiasia, että kello käy koko ajan nyt puolesta, ei vastaan. Valmistelut ovat hyvällä mallilla, kunto kehittyy ja palaset loksahtelevat oikeille paikoilleen tässä palapelissä. Torstaina tasan kuukausi päivään, jolloin katsotaan mitä on saatu aikaan. Odotan sitä innolla, uskon lavalla esiintyvän ainakin yhden miehen joka on tyytyväinen panokseensa. Toivottavasti se myös näkyy ulospäin. Ja vielä suuri kiitos lukijoille positiivisesta palautteesta ja kannustuksesta, jota Jannen kautta olen saanut. Se antaa lisäpotkua jaksaa, kun ottaa koville ja väsyttää. Kun ei tässä mikään Teräsmies olla kuitenkaan. Flunssa on voitettu ja treenit saatu taas kulkemaan. Tästä on hieno jatkaa!!

Torstai-iltana kävin harjoittelemassa selän, takaolkapäät ja pohkeet työpäivän päälle. Treeni sujui erittäin hyvin, selvää eroa havaittavissa viime vuoteen verrattuna. Silloin vastaavaan aikaan oltiin jo paljon pahemmin puhki. Tämänvuotinen dieetti korkeampine hiilihydraattimäärineen sopii selkeästi paremmin minulle. Vaikka aerobista otetaankin aika paljon vastineeksi, ovat painoharjoitukset kuitenkin paljon helpompia tehdä ja paukkuja riittää raudan liikutteluun. Toki kyseessä on toinen kerta, joka helpottaa asiaa myös. Viime vuonna jokainen kiristys dieettiin, joko kaloreiden pudotus tai aerobisen lisäys, veti miestä kireämmälle kuin oli koskaan aiemmin joutunut. Se otti silloin koville henkisesti, kaiken ollessa vielä uutta ja ihmeellistä. Samaten jatkuva huoli ja uskon puute painon saamisesta alas painoi silloin mieltä. Nyt on se etu, että homma on jo tuttua ja tietää painon tulevan alas kun vain kärsivällisesti ja johdonmukaisesti tehdään töitä. Eikä lähdetä hermoilemaan jokaisesta painonheilahduksesta tai näennäisestä stopista. Niin sanottu iso kuva on pysynyt kohdallaan, samaten luja usko omaan tyyliin toteuttaa dieettiä. On pystynyt myös analysoimaan oman kunnon kehittymistä paljon objektiivisemmin tällä kertaa. Kokemus tuo varmuutta, televisiomainosta matkiakseni. Viime vuodesta otettiin opiksi, ja se myös näkyy.

Perjantaina kiskoin poseeraushousut jalkaan, nehän istuivat hyvin. Hyvä juttu sekin, ei välttämättä tarvitse uusia teettää. Poseerasin ja vedin vapaaohjelmaa läpi aamutuimaan. Todellakin alkaa paketti nyt olla kasassa, mieli on todella pirteä ja levollinen. Oli helppo polkaista kuntopyörään vauhtia, illan ohjelmaa miettien.

Töistä lähdin ruokatunneista nipistämäni kaksi tuntia aiemmin, edessä oli lähtö Viitasaarelle Virpin vanhemmille kyläilemään. Kylmälaukkuun oli pakattu kolmen päivän eväät, torstai-iltana meni taas tovi keittiössä hääräillessä ja kanaa kilokaupalla grillatessa. Iltakymmeneltä olimme perillä, pääsin iltapalan kimppuun ja yllättävän väsyneenä lakanoiden väliin. Kommentteja poskien kapenemisesta tuli appivanhemmilta, olihan viime näkemän mies laihtunut yli kymmenen kiloa.

Lauantaina kävin harjoittelemassa Viitasaaren uudella, upealla uimahallilla. Sinne on tehty varsin siisti ja tilava kuntosali. Laitteisto on uutta ja laadukasta, tosin sali on varsin kuntoutus- ja kuntoilupainotteinen, vapaita painoja ei kovin paljon ole. Viitasaarelta löytyy myös kunnan ns. vanha sali, joka onkin enemmän tosissaan rautoja rymistelevien suosiossa. Koska en enää ennen karsintaa ota kovia treenejä, riitti kalusto kuitenkin hyvin käyttööni. Pumppailin treenin ja otin aerobiset päälle. Virkistävää käydä välillä uusissa paikoissa treenaamassa, on mukava nähdä uusia ihmisiä ja vaihtaa ajatuksia, usein treenaamisesta ja kuntoilusta. Tällä kertaa kolmekymppisen metsätyökoneen kuljettajan kanssa, joka haluaa pitää töissä kipeytyvät hartiat ja selän kunnossa. Muutenkin ihmiset noilla kulmilla ovat varsin ystävällistä sorttia ja elämäntyyli paljon etelän hössötystä ja itse aiheutettua kiirettä leppoisampaa. Voisinpa kuvitella hyvinkin kotiutuvani paikkakunnalle…

Treenin jälkeen olin aika loppu ja ihmeekseni löysinkin itseni hetken päästä sängystä päiväunilta. Ensimmäinen kerta, kun tällä dieetillä saa päiväunet otettua. Nopeasti sopeuduttu "paikallisiin oloihin"!! Dieetti näytti taas varjopuoliaan, kun koko porukka kokoontui ruokapöydän ääreen. Virpin vanhemmat ovat hankkineet Viitasaaren ulkopuolelta vanhan kansakoulun, jonka ruokasalin suuren pöydän ääreen on jo monesti, varsinkin jouluisin, kokoonnuttu nauttimaan anopin loihtimia herkkuja. Tällä kertaa vain yhtä miestä vaille. En todellakaan jaksa tässä vaiheessa itseäni kiduttaa ja kantaa omia eväitä pöytään muitten herkutellessa aivan eri tyyliin. Niinpä söin omat eväät omissa oloissani keittiön puolella. Onneksi sentään ymmärrystä asialle löytyi ja siihen suhtauduttiin asiallisesti. Olisin tuntenut itseni aivan yhtä ulkopuoliseksi muiden seurassakin, nyt ei tarvinnut katsella herkuilla lastattua pöytää. Mutta edelleen peräänkuulutan vapaaehtoisuuttani, ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön. Turha ruikuttaa, kun on itse tähän lähtenyt…

Sunnuntaina päivällä kävin taas Simmarin (uimahallin) salilla pumppailemassa ja vetämässä aerobista, uudenkarhealla cross-trainerilla ja kuntopyörällä. Kyllä uusi on aina uusi, ei nitise eikä kitise. Oli hieno treenata. Sillä välin Virpi, lapset ja Virpin sisko Piia poikansa Roopen kanssa kävivät polskimassa ja vesilukumäissä peuhaamassa. Olipa Virpikin intoutunut liukumäkiin. Hienoa, se heille suotakoon. Kyllä tämä minun touhuni on moiset aktiviteetit valitettavan vähiin jättänytkin viime aikoina. Kyllä joku kylpyläretki maistuisi itsellekin kisan jälkeen.

Iltapäivällä olikin ruokailun päälle aika kääntää auton nokka etelää kohti ja lähteä kotiin. Vakuuttelin seuraavalla kerralla istuvani ruokapöydässä muiden seurassa ja palaavani hieman pulskemmassa kunnossa ja pirteämmällä mielellä!!

Iltayhdeksältä olimme kotona ja pääsin iltapalan kautta eväiden valmistukseen. Olin erityisen iloinen, että pahamaineinen Viitasaaren taika ei pitänyt tällä kertaa. Lähes perinteeksi on nimittäin muodostunut, että auto hajoaa näillä reissuilla. Saldo on ollut seuraava: pari, kolme vuotta sitten jouluna meni Sierran katalysaattori ja pakoputkisto menomatkalla, seuraavana kesänä Sierran sylinterinkansi, sitten taas seuraavana jouluna ajoin samaisesta Fordista keulan sisään toisen auton perään ja aiemmin tänä kesänä Focuksesta meni puolan simahdettua yksi pytty pimeäksi paluumatkalla! Halpoja reissuja…


Terveisin,

Jukka-Pekka Nousiainen

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu