<- Palaa "Historia" -pääsivulle

Jukka-Pekka "Pate" Nousiaisen dieettipäiväkirja
| Taustaa | Viikot 31-33 | Viikot 34-35 | Viikot 36-37 | Viikot 38-39 | Viikot 40-41 | Viikot 42-43 | Viikko 44 |

Viikko 34:

Kiristystä tapahtunut, paino 79kg Viikko alkoi hyvin motivoituneena. Olin 14.08. lauantaina Kehonrakennusliiton leirillä Lahdessa. Leiri oli suunnattu syksyn kilpailijoille, ja käsitteli poseerausta ja esiintymistä kilpailuissa. Ensin käytiin läpi parin tunnin teoriaosuudessa tehokkaasti ja seikkaperäisesti pakolliset poseeraukset ja paljon hyödyllistä asiaa kilpailijoille tuomarien näkökulmasta. Sen jälkeen olivat vuorossa käytännön harjoitukset Gym 1 -salilla. Itselleni ainakin sain paljon uusia ideoita ja huomioitavia seikkoja. Myös parit poseeraukset väänneltiin parempaan muottiin, joka palvelee varmasti syksyn kisaa. Monet kilpailijat ylenkatsovat esiintymisen merkitystä, mutta tosiasia on että kahdesta tasavertaisesta kilpailijasta voittaa se, joka esiintyy paremmin. Hän yksinkertaisesti näyttää paremmalta osatessaan tuoda fysiikkansa esiin. Ja arvostelulajistahan on kyse. Ateenassa kuulakisan voitto ratkottiin täpärimmällä mahdollisella tavalla molempien työnnettyä saman tuloksen. Itse vastaavassa tilanteessa haluaisin seistä tulosta odottamassa levollisin mielin tietäen, että jokainen kivi on käännetty ja kaikki voitava tehty…

Treenit ovat kulkeneet edelleen hyvin. Maanantain rinta/vatsatreeniin lähdin maha kurnien, mutta innolla. Voimat ovat edelleen hyvällä tasolla, mitään notkahduksia ei ole tullut. Nälkäkin häviää, kun saa lämmiteltyä ja pääsee kunnolla rautoihin käsiksi. Treenin päälle tehty aerobinen ei ole myöskään tuottanut tuskia. Muutin hieman treenien jaksotusta, viikonloppuna en treenaa enää punteilla. Näin palautumiseen jää paremmin aikaa, samoin perheelle.

Tiistaina tein ainoastaan aerobisen treenin, kävelylenkki vaihtui sateen myötä Rajamäen uimahallin kuntosalille soutulaitteen ja kuntopyörän ääreen. Keskiviikkona selkä/pohjetreeni kovalla intensiteetillä, päälle kuntopyörää ja stepperiä. Aikataulu osui nappiin, pääsin juuri parahiksi fillarin päälle seuraamaan TV:stä Ateenan kuulafinaalia. Pienestä voi tulla mies iloiseksi… Illalla saunaan ja pehkuihin.

Yöstä tulikin sitten varsin mielenkiintoinen. Kolmeen mennessä yöllä olin havahtunut hereille jo kolmesti. Liekö syy Pepsi Maxin (kofeiinin), jota join saunan päälle normaalista poiketen n. 4dl, tai sitten ennen treeniä nautitut rasvanpoltto- ja kofeiininapit potkivat vieläkin. Asiaa ei auttanut tanskandoggimme, joka on vanhemmiten ruvennut unissaan polkemaan kyljellään. Vähän päästä kynnet raapivat laminaattia niin että korvissa soi. Taas oli jonkin sortin maraton menossa, joten vessassa itse ravatessa sai ohimennen käydä aina tönimässä koiraakin tajuihinsa. Ja juuri kun olet saanut unen päästä kiinni, alkaa ranskanbulldoggimme raapia itseään apinan raivolla. Koiraparalla ja minulla kun on yhteistä ulkonäön lisäksi myös yhtä kuiva iho. Sallille tuli siirto kodinhoitohuoneeseen välittömästi. Sitten ei enää väsyttänytkään. Aamun sarastaessa viiden aikoihin, sain sitten turhautuneena älynväläyksen lähteä tyhjentämään tiskikonetta! Onneksi katsoessani nukkuvaa vaimoa itsesuojeluvaistoni pelasti minut. Puoli tuntia vielä sängyssä pyörittyäni, hiivin farkkuja silittämään Sallin seuraksi.

Ihme ja kumma, väsymys ei torstaina päivän mittaan pahemmin vaivannut. Toki join kuusi kuppia teetäkin pitkin päivää ja napsin rasvanpolttajat ja kofeiinit. Työpäivän päätteeksi sisuuntuneena salille, tuloksena taas kova hartiatreeni ja vielä hyvin kevyillä painoilla ja pitkillä sarjoilla (yli 20 toistoa) tehty, joskin hyvän pumpin tuonut takareisiharjoitus. Päälle kuntopyörää ja stepperiä. Kotimatkalla kävin sosialisoimassa äitini (joutilaan) kuntopyörän, lupasin palautella syksymmällä. Kotona alas ateria, joka hävisi jälkiä jättämättä. Nälkä pysyi varmaan vartin poissa. Onneksi kaikki seuraavan päivän eväät oli valmistamatta, joten ajattelemista ja puuhaa riitti iltapalaan asti. Unta ei tarvinnut houkutella!!

Perjantaiaamuna 20.08. paino tasan 79kg. Kunto paranee koko ajan, vaikka itse sanonkin. Kuvasta voit itse tehdä oman arviosi. Tätä perjantaina kirjoitettaessa odottelen innolla illan käsitreeniä. Tiistain ja keskiviikon treenien pyörähdettyä toiste päin Jessen futispelin takia, tulee kolme punttitreeniä peräkkäin. Ei haittaa, aina ei voi kaikki mennä täydellisesti. Eteenpäin katsoessa näen lisääntyvää aerobista, nälkää ja väsymystä. Toisaalta myös vähenevää ruokamäärää. That´s bodybuilding!! Tästä on hyvä jatkaa…

Viikonloppuna jätin punttitreenit väliin. Lauantaina 21.08. kävin vetämässä aerobisen harjoituksen Rajamäen kuntosalilla, ohjelmassa soutulaitetta ja kuntopyörää. Sunnuntaina kävin kävelemässä, vain huomatakseni sen olevan yhtä tuskaa taas. Penikkatauti alkaa vaivaamaan heti, kun kiristää vauhtia saadakseen sykkeen ylös. Jalat ovat jo puolessa välin lenkkiä aivan tunnottomat ja sääret umpipuuta. Askel tökkii, kuin olisi käynyt kumoamassa paikallisessa parikymmentä palautusohraa! Suotta hakata päätä seinään, vaikka luonteenkasvattajina moiset lenkit ovatkin aivan omaa luokkaansa.

Sunnuntain ohjelmaan kuului myös ruohonleikkurin työntelyä pitkin tonttia, nurmikko kasvaa näissä oloissa varsin kiitettävää tahtia. Sain myös pihahommia hieman eteenpäin, takapihan puulaatoitus ja luonnonkivillä vuorattu rinne ovat taas pari metriä pidemmällä. Juuri teroitettu viikatekin tuli koeajettua ja raivattua lähes umpeen kasvanut, takatontin kautta läheiselle niitylle johtava polku. Palkkiona hyvä mieli ja paljon heinää haravoitavaksi jossain vaiheessa.

Viikko 35:

Dieetti toimii, paino 78,5kg Maanantaina kävinkin sitten aamusella taas uimahallilla, onneksi se aukeaa kolmena arkiaamuna jo kuudelta ja ehdin vetämään treenin soutulaitteella ja kuntopyörällä ennen töihin lähtöä. Illalla oli hieroja, jonka kanssa meni hieman ajatukset ristiin. Ideana oli hierottaa koko äijä läpi, mutta hierojani sotkettua kalenterista maanantain ja tiistain, lopputuloksena oli kaksi asiakasta yhtä aikaa paikalla. Päädyttiin hieromaan yläkroppa ja jalat siirrettiin myöhemmäksi.

Tiistaiaamu koitti aurinkoisena, mutta 40 minuuttia myöhässä! Olin lyönyt puhelimen herätyksen kiinni ja jatkanut unia. Perhanan äijä! Nukkuu vaan, vaikka pitäisi jo polkea kuntopyörää kuin tulpatonta mopoa !!

Vauhdilla vessan kautta vaakaan, 78,5kg. Asiaa!! Ensimmäinen positiivinen seikka tänä aamuna! Sitten rasvanpolttajat ja kofeiinit tauluun ja pakolliset aamutoimet pika pikaa itseään kiroillen ja sättien. Kuntofillarin selkään kuin triathlonisti vedestä, minuuttiakaan ei kyllä tingitä ajoajasta. Loppuun maailman nopeimmat, mutta tehdyt venyttelyt ja suihkuun. Poikien olisi pitänyt olla seuraamassa, kyllä peseytyä voi perusteellisesti kahdessa minuutissakin. Kuutio vettä ja vartti maailman menoa miettien, täysiä paahtavan suihkun alla vasenta kainaloa raapien ei ole se ainoa mahdollinen tapa. Vauhdilla vaatteisiin, sitten loppui kiire ja hössötys. Lähes täydellinen zen-hetki, kun saan kaurapuuron mehukeitolla eteeni. Muu maailma lakkaa olemasta, kun lähes rituaalinomaisesti keskityn nauttimaan aamiaiseni. Päälle proteiinidrinkki, kourallinen vitamiineja ja hivenaineita, illalla valmiiksi laitetut eväät kassiin ja töihin. Työmatka (30min autolla) kaikessa rauhassa upeaa, auringonpaisteista aamua ihastellen, aamun kaaos jo unohdettuna.

Illalla treeni Riihimäen salilla, ei tarvinnut vaihtaa hieronnan takia jalkatreeniä eri päivään. En treenaa jalkoja ikinä reisien hieronnan jälkeisenä päivänä, niistä ei löydy pätkääkään potkua silloin. Parempi suosiolla antaa palautumisaikaa päivä, mieluummin vaikka kaksi. Jalkakyykky kulki varsin hyvin, ei ongelmia. Muutin jo dieetin alkupuolella jalkatreeniä siten, etten enää ota raskainta sarjaa jalkakyykkyä 4-6 toistoa mahdollistavalla painolla, vaan hieman pienemmällä painolla ja 8-10 toistoa kuten muutkin sarjat. Näin loukkaantumisriski on pienempi. Jo viime vuonna dieetillä huomasin keskivartalon ohenemisen ja kovan aerobisen harjoituksen myötä kyykyistä tulevan hiljalleen vaikeampia ja vaikeampia (yllättävää, eikö?). Jo sopivan nostovyön löytäminen ja rei'ityksen osuminen on arpapeliä vyötärön kaventuessa treeni treeniltä. Kaikenlaisiin ongelmiin sitä törmää dieetillä. Jalkatreenin päälle en ota enää myöskään aerobista, jalkojen palautuminen alkaa olla kovilla jo muutenkin.

Aamu alkaa A:lla. Minun aerobisella, Juicen ehkä jollain muulla. Keskiviikkona suunnistin uimahallille aamukuudelta. Ei kun eläkeläisten sekaan huopailemaan soutulaitteeseen. Tosi hienoa, että vanhemmatkin ihmiset ovat oppineet huolehtimaan kunnostaan. Ikääntyessä lihaskunnon ylläpito on mielestäni yksi tärkeimmistä kuntoilun osa-alueista ja elämänlaadun tukipilareista. Päälle kuntopyörää, jalat olivat kuin rautakanget edellisen illan harjoituksesta. Yhtä ylämäkeä!! Vielä kun välipäivä rasvanpolttajista ja kofeiineista osui tähän aamuun, oli sykkeen nostossakin hieman enemmän tekemistä. Käytän dieetillä kofeiini/efedriinipohjaista rasvanpolttajaa, jota otan kolmesti päivässä yhden kapselin. Kylkeen yksi 100mg kofeiinitabletti, jotta saadaan vähintään 200mg kofeiinia/annos. Kaksi päivää ja yhden päivän tauko. Näin elimistö ei totu niihin mielestäni niin nopeasti ja mahakin saa lepoa, kofeiininapit kun eivät ole mitään vatsan ystäviä. Toimii ainakin minulle. Syke nousee selvästi helpommin harjoituksissa, samaten lämmöntuotanto on koholla. Sehän tarkoittaa enemmän kulutettuja kaloreita!

Töitten jälkeen salille puskemaan rinta/hartiatreeni. Yhdistin tällä kertaa kaksi treeniä saadakseni vapaapäivän punteista torstaille, treenikierron kuitenkaan venymättä liian pitkäksi. Painoin treenin vauhdilla läpi, vaihteeksi rinnalle supersarjoja (kaksi liikettä heti peräkkäin, sitten tauko sarjojen välillä) lyhyellä palautuksella kevyemmillä painoilla. Hartiatreeni myös hieman eri liikkeillä ja lyhyillä palautuksilla. Perille meni erittäin hyvin. Päälle aerobinen cross-trainerilla ja kuntopyörällä. Illalla sauna viimeisteli työn ja kaaduin sänkyyn jalat jomottaen, edellisen päivän jalkatreenin muistutellessa itsestään. Unta ei kauaa tarvinnut odotella.

Torstaina aamulla kotona kuntopyörää innolla polkemaan, niksipirkasta (lukeminen kannattaa aina!) opittu vinkki pyykkitelineestä lehdenlukutelineenä kuntopyörän edessä toimi. Tosin silityslauta oli vielä parempi ja riitti erittäin hyvin kovaa treenaavien ykköslehdelle. Näin tapettien tuijottamisen sijaan saa siitäkin ajasta hyödyn irti ja taas uusia ideoita kisan jälkeiseen massakauteen. Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Aamupaino heilahti 78,8 kiloon, uskoakseni hieman pitemmän treenin lykättyä iltaruokailua puoli tuntia myöhemmäksi. Samaten kävin nukkumaan alle tunnin iltapalasta, joten täysin ymmärrettävää. Kunto kehittynyt taas selvästi, eli ei syytä huoleen.

Pikku hiljaa dieetin etenemisen ja kiristymisen alkaa huomaamaan myös tietyissä luonteenpiirteissään. Ruokahetkien merkityksen korostuminen on yksi niistä. Silloin keskityn vain ja ainoastaan ruokailuun, kaikessa rauhassa. Kaiken häiritsevän pyrin minimoimaan, tarvittaessa valitettavan suorin sanakääntein. Myös kaikki muu elämä alkaa yhä enemmän marssia tämän touhun ehdoilla, halusi tai ei. Pikku perfektionisti minussa alkaa puskea pintaan. Ja sen kaverin motto ei ole "keskinkertaisella panoksella keskinkertaiseen tulokseen", vaan "kaikki tai ei mitään". Homma tehdään kunnolla tai unohdetaan ne kisat. Mitään kompromisseja ei tunneta. Vaimon hymyillessä kauniisti ja pyytäessä sohvalle viereensä, vastaus "Joo, heti kun parsat on käytetty mikrossa, kanat grillattu ja riisit keitetty" tuskin nostaa tunnelmaa. Valitettavasti vain ne huomisen parsakaalit pyörivät niin kauan mielessä, kun ne ovat muualla kuin omassa rasiassaan, maustettuina odottamassa jääkaapissa seuraavaa päivää. Sen verran jo tunnen itseäni, ikävä kyllä.

Vaikka nämä piirteet itsessään tunnistaa ja yrittää pitää asiat oikeassa perspektiivissä, kolisevat päät välillä yhteen. Yleensä kiitos isännän. Kisaan valmistautuminen ottaa leijonanosan arjen vähästä vapaa-ajasta dieettikaudella. Se vaatii paljon ymmärtämystä ja kärsivällisyyttä myös puolisolta. Ukkoa ei näy viikolla kotosalla kuin iltamyöhään, ja nekin hetket pyörii keittiössä riisipussin kanssa ajatus hukassa. Varsinaista yhden miehen Kokkisotaa!! Yllättävän hyvin Virpi on jaksanut kuitenkin touhua katsella, siitä iso kiitos hänelle.

Taas ollaan viikko lähempänä tavoitetta, paremmassa kunnossa kuin viikko sitten. Homma toimii kuin nakutettu, tästä on ilo jatkaa!

Perjantaina 27.08. kävin Rajamäessä pankkiasioilla ja samalla uimahallilla vetämässä selkä/takareisitreenin. Otin ohjelmaan kevyen viikon rinta/olkapäätreenin inspiroimana, joten vaihdoin selkäliikkeitä ja pidensin hieman sarjoja. Kovalla intensiteetillä kuitenkin. Salin jalkahauislaitteen ilmanpaineventtiili on edelleen ties monettako viikkoa rikki ja toimii hieman sattumanvaraisesti. Onneksi ei haitannut, sen verran sain koneeseen paineita pumpattua, että sain vedettyä pitkät, hitaat sarjat koukistuksia. Otan edelleen erityisen varovaisesti takareidet, taannoisesta revähdyksestä johtuen. Otin myös suorin jaloin maastavedon ohjelmaan takaisin. Vielä varsin kevyesti sekin, hyvin rauhallisesti ja lihassupistukseen keskittyen. Kuitenkin sain takareidet tällä metodilla kramppaamaan kunnolla, ja suunniteltu pohjeosuus siirtyi seuraavaan kertaan. Päälle normaalit aerobiset ja venyttelyt (takareidet hyvin varovasti kramppien takia), saunan kautta kotiin ja syömään.

Ilta/aamuyö Virpin kaverin synttäreillä, light colaa ja teetä särpien muiden nauttiessa pöydän herkuista. Jostain putkahti mieleen taas vanha viisaus: Arvioi menestystäsi sillä, mistä kaikesta luovuit saavuttaaksesi sen. Vaikka noina hetkinä tuntee itsensä varsin ulkopuoliseksi, ei epäröintiä: lokakuun 23. kaikki tämä palkitaan. Sitten ahdan juuri niin paljon kuin haluan, mitä huvittaa!!

Lauantaina kävin kävelemässä, joka sujuikin jo ilahduttavan hyvin. Penikkatauti ei juurikaan vaivannut, vaan sain ylläpidettyä erittäin hyvän vauhdin ja sykkeen. Todella hyvä mieli, kävely on mielekästä vaihtelua koneisiin ja monipuolistaa harjoitusta.

Lauantaina sain myös Virpin kanssa pitkään puhutun sokkelin rouhepinnoituksen vihdoin aloitettua. Talon päätyseinä saatiin yhdessä tehtyä. Molemmille uutta hommaa, mutta tehtyä saatiin vaikka kiire meinasi tullakin. Kun vielä löytyi kauppareissulla halvempia kanan rintafileitä (kuussa menee yli 100e pelkkään kanaan), oli elämä yhtä juhlaa.

Sunnuntaina suuntasimmekin Helsinkiin koiranäyttelyyn ranskanbulldoggimme Sallin kanssa. Vettä tuli matkalla enemmän kuin lääkäri määrää, mutta onneksi aurinko tervehti meitä Kaivopuistoon saapuessamme. Päivä menikin sitten siellä. Salli ei juhlinut omassa sarjassaan, mutta oli voittamassa Kennel Lucky Touchille ranskanbulldoggien kasvattajaryhmää, kolmatta perättäistä muistaakseni. Itse nautin kauniista päivästä, upeista merimaisemista ja leppoisasta joutenolosta, tarkoituksella bodausta mahdollisimman vähän ajatellen. Illansuussa kotiin, varusteet vaihtoon ja kävelemään. Taas jalat kestivät kunnialla. Virpi oli lukenut ajatukseni, lenkin päätteeksi sauna oli lämmin ja tuntui hienolta päästä lauteille pitkän, tuulisena hieman koleankin päivän päätteeksi.


Terveisin,

Jukka-Pekka Nousiainen

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu