<- Palaa "Historia" -pääsivulle

Jukka-Pekka "Pate" Nousiainen
| Taustaa | Viikot 31-33 | Viikot 34-35 | Viikot 36-37 | Viikot 38-39 | Viikot 40-41 | Viikot 42-43 | Viikko 44 |

Taustaa:

Jukka-Pekka Nousiainen, Kuva: Tero Lintunen Olen Jukka-Pekka "Pate" Nousiainen, 32-vuotias kehonrakentajan alku Nurmijärveltä. Asun tarkalleen ottaen Rajamäessä, jonne asetuin vuonna 2000 muuttaessani yhteen vaimoni Virpin kanssa. Häitämme vietimme reilu kuukausi sitten, joten olen myös tuore ukkomies. Asustamme omakotitaloamme yhdessä Virpin poikien Miskan (13v.) ja Jessen (10v.), sekä kolmen koiran kanssa. Lapseni Noora (13v.) ja Olli-Pekka (10v.) käyvät myös luonamme säännöllisesti. Mitään erityisiä harrastuksia minulla ei bodauksen lisäksi ole. Eräretkeily on lähellä sydäntä, mutta sillekään ei ole liiemmin aikaa ollut viime vuosina. Liikenevän vapaa-ajan pyrin käyttämään kotona perheen kanssa puuhasteluun, talokaan kun ei ikinä ole valmis. Elokuvissa tulee silloin tällöin käytyä. Myös ajoittain ulkona syöminen kuuluu elämän iloihin, kisakauden ulkopuolella tietty. Ravintoloiden yöelämästä tulee nautittua nykyään muutamia kertoja vuodessa. Työkseni toimin tukkumyyjänä RTV-Yhtymässä Riihimäellä, työpäivät vietän siis puhelimen ja tietokoneen ääressä. Aiemmin tein myös portsarin hommia, mutta viitisen vuotta niissä hommissa riitti. Painoilla olen harjoitellut 15-vuotiaasta lähtien, aloittelin sen samaan aikaan kun lopettelin viisi vuotta kestäneen jääkiekon peluun ja siirryin karaten pariin. Karatessa tuli kilpailtua teinivuosina ja menestyttyä piiri/kansallisella tasolla. Nuorten SM-mitali jäi kuitenkin haaveeksi. Karaten rinnalla siis aloin harjoittelemaan painoilla, joka oli alkuun aikamoista hakuammuntaa. Treeniohjelmat kopioin suoraan Muscle & Fitness -lehdistä, mitä kovemman ammattilaisen ohjelma, sen parempi. Ravinnon merkityksestä ei ollut mitään aavistusta, söin vain hyvällä ruokahalulla mitä äiti pöytään kantoi. Kuitenkin jonkin sortin kehitystä sain aikaiseksi, sinnikäs kun olin. Armeijan harmaisiin mennessä paino oli noussut neljässä vuodessa huimat 11kg ollen noin 63kg. Teinipojan ainoa oikea voiman mittari, penkkipunnerrus, oli noussut 48,5kg:sta 110 kiloon. Armeijan jälkeen innostus kilpakarateen lopahti, samaten punttitreeni oli varsin satunnaista ja vailla tavoitteita parin vuoden ajan. Sitten kuntoutusta vaatinut polvivamma pakotti totisemmin kyykkytelineen alle ja samalla into punttitreeniin palasi. Vuosien varrella treeni- ja ravintotietämys kasvoi ja tulokset pikku hiljaa paranivat. Kesällä 2002 vedin kokeiluluontoisen dieetin treenikaverini patistamana ja päätin siltä pohjalta tähdätä 2003 noviisien SM-kisaan, alle 70kg:n sarjaan. Treenasin systemaattisesti talven yli kohti kisaa.

Ensimmäinen kisadieetti:

Heinäkuun alussa 2003 aloin 14 viikon dieetille, lähtöpainon ollessa 81kg ja kehon rasvaprosentin sähköisellä mittarilla mitattuna 17%. Lähdin noudattamaan seuramme Riihimäen Voimailijoiden, konkarin Simo Bogdanoffin käyttämää valkuaisainedieettiä, jolle on ominaista proteiinin korkea ja hiilihydraattien matala määrä. Simo on havainnut kyseisen dieetin itselleen hyvin toimivaksi. Loppua kohden muokkasin hieman dieettiä tekemällä viimeiset pudotukset vähistä rasvoista ja valkuaisen määrästä. Se säästi hieman hiilihydraattien määrää, hermoista puhumattakaan. Myös aerobisen määrää ruuvasin kovemmaksi mitä pitemmälle kohti kisoja tultiin. Ensimmäinen koitos oli Tampereen SM-karsinta viikko ennen SM-kisoja. Paino putosi lopulta reilusti alle rajan, ollen kisassa 67kg. Kunto osui kohdalleen jo tähän kisaan ja voitin miesten alle 70kg:n sarjan. Tämä antoi hyvän kuvan missä mennään ja lähdin odottavalla mielin kohti päätapahtumaa. SM-kisaan Lahdessa sain tankattua hyvin, punnitus ei tuottanut ongelmia ja selvitin itseni sarjaan painaen edellisillan punnituksessa 68,2kg. Kunto oli kohdallaan, vaikka itse sanonkin, ja kotiin tuomisina oli mestaruus noviisien alle 70kg:n sarjasta. Kisa oli hieno, uusi kokemus. Esiintyminenkään ei jännittänyt pahasti ja kisasta jäi todella positiivinen kuva. Olo oli jälkeenpäin mahtava, rankka dieetti oli palkittu parhaalla mahdollisella tavalla. Naama taisi olla virneessä vielä illalla nukkumaan käydessäkin, hyvin ansaitun, ravintolassa vaimoni kanssa nautitun pannupizzan, jäätelön ja parin vesilitran jälkeen.

Kohti 2004 SM-kisaa:

2003 SM-kisan jälkeen oli tunne, että ei tätä voi tähän jättää. Niinpä otin tavoitteeksi vuoden 2004 SM-kisat, jälleen Lahdessa, lokakuun 23. päivä. Sarja on tänä vuonna yleinen sarja -70kg. Tankkailin kisan jälkeen viikon verran, mietin miten talven yli treenataan ja syödään. Otin opikseni dieetistä, säädin ruokavaliotani hyväksi havaitsemaani suuntaan. Nostin kaloreita noin 500 dieetin alun tasosta, ideana oli kehitellä talven aikana muutama kilo lisää lihaa luiden ympärille. Nostin hiilihydraattien osuutta selvästi valkuaisen kustannuksella, uskon toimivan minulle parhaiten. Dieetillä huomasin myös atooppisen ihoni parantuneen huomattavasti, joten karsin ruokavaliostani pois tuotteet, joita en käyttänyt juurikaan dieetin aikanakaan. Eli maitotuotteet, jotka monelle atoopikolle eivät sovi, menivät vaihtoon minunkin kohdaltani. Maitorahkat ja raejuustot vaihtuivat lihaan ja kalaan, proteiinijauheet toimivat myös hyvinä ja kätevinä lisinä, ja käytänkin kisakauden ulkopuolella päivittäin niitä kahdella, kolmella aterialla/välipalalla päivässä. Kisakauden ulkopuolella en vahdi syömisiäni pilkuntarkasti. Katson, että saan tarvittavan määrän valkuaista ja hiilihydraatteja tasaisesti pitkin päivää, jaettuna kuuteen eri ateriaan. Ateriat muotoutuvat helposti työpäivien lomaan. Palautusjuoma kuuluu automaattisesti treenin perään ja perusruokavalio koostuu kaurapuurosta, myslistä, hedelmistä, vihanneksista, riisistä, pastasta, perunasta, niin punaisesta kuin vaaleastakin lihasta ja kalasta. Herkut kuuluvat kehonrakentajankin elämään, niistä en pidä kirjaa. Kaikkea kohtuudella, kyllä peili ja vaaka hoitavat viestin perille, jos alkaa menemään metsään. Maailma ei kaadu, vaikka joskus ateria jäisi väliinkin tai välipalalla kahvin kanssa menee alas pulla tai parikin.

Harjoittelustani:

Treeneissä noudatan klassikkoa isot painot, isot lihakset. Pyrin harjoittelemaan mahdollisimman kovilla painoilla, mutta puhtaalla tekniikalla toistojen pyöriessä välillä 6-12/sarja. Eli miehen pitää viedä painoja, eikä toisin päin. Ja voimanostohan on eri laji eri tavoitteineen... Treenaan viiteen jaetulla ohjelmalla, koko kroppa tulee käytyä läpi 7-9 päivässä. Maksimissaan kaksi treeniä peräkkäin, sitten lepopäivä. Näin harjoitukset pysyvät lyhyinä, noin tunti/treeni, ja jaksaa painaa täysillä alusta loppuun. Lepopäiviä lisään tarvittaessa, vuosien mittaan on jo oppinut hieman kuuntelemaan omaa kroppaansakin. Samaten tasaisen epäsäännöllisesti, tuntuman mukaan, heitän sekaan myös kevyen viikon, jolloin treenaan kevyemmillä raudoilla normaalista poikkeavilla harjoitteilla. Sarjat ovat tällöin pidempiä, mutta lepoaika sarjojen välillä puolestaan lyhyempi. Eli tiukkoja treenejä nekin, hieman uudenlaisella ärsykkeellä vain. En osaa mennä salille lipsuttelemaan ja juttelemaan mukavia. Aerobista harjoitusta ns. massakaudella en juurikaan tee, koiran ulkoiluttamisreissut saavat ajaa silloin sen asian.

Dieetti 2004:

Dieettini on juuri alkanut, painoa on nyt 82,5kg ja rasvaa 14,1%. Aloittelin karsimalla pois herkkuja ja ruokia, joiden energiasisällön/ravintoarvojen arviointi on vaikeaa. Aloin ottamaan ylös syömiäni määriä ja laskemaan kaloreita ja ravintosisältöä. Sen pohjalta laadin rungon ja lähtötason, jota aloin noudattamaan. Edellisestä dieetistä poiketen, lähdin nyt alkuun suuremmalla hiilihydraattien ja maltillisemmalla proteiinin määrällä. Aerobista aloin tehdä myös vähän heti alusta alkaen. Ideana tulla dieetin edetessä alaspäin hiljalleen kaloreissa ja vastaavasti ruuvata aerobista kovemmalle, koko ajan rasvaa tasaisen hitaasti polttaen. Eli lopussa painetaan ympäri kylää aamuin illoin kuin sähköjänis ilman ruokaa ja posket lommolla !! Ja kyllä tätä on jo odotettukin...

Toivon, että tämä tapa päästä seuraamaan dieettini edistymistä toimii motivaattorina (tai varoittavana esimerkkinä) kehonrakennuksesta tai ylipäänsä omasta kunnostaan ja hyvinvoinnistaan kiinnostuneille. Lopputuloksen onnistumisen voi kukin itse arvostella sitten lokakuussa. Painotan myös, että tämä on vain minun tapani tehdä asioita. Eri tapoja treenata ja vetää dieettiä lienee yhtä monta kuin lajin harrastajiakin, kullakin se oma ja yhtä oikea tapansa. Koko ajan tässä lajissa oppii uutta, aina voi kaiken tehdä vielä vähän paremmin. Tämän dieetin jälkeen oletan olevani taas hieman viisaampi oman kehoni toiminnasta ja valmiimpi tuleviin dieetteihin. Sillä ei kai tätä voi tähänkään kertaan jättää...

Paten kuvagalleria ->



Jukka-Pekka Nousiainen

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu