<- Palaa "Historia" -pääsivulle

Matin kisoihin valmistautuminen
| Taustaa | Viikot 5-7 | Viikot 8-10 | Viikot 11-15 | Viikot 16-17 |

Taustaa:

Minun nimeni on Matti Koljonen. Olen 56 vuotta vanha ja ollut töissä Sakon asetehtaalla jo vuodesta 80. Olin ollut siellä jo aikaisemmin kolmisen vuotta, mutta poikkesin välillä opin tielle. Viimeiset noin 15 vuotta on menneet atk-tehtävissä.

Tuskin tässä kirjoittelisin jos liikunnalliset taustani olisivat hyvällä tolalla. Täytettyäni 50 olin täysin rapakunnossa. Painoa yli 100 kiloa ja fysiikka nolla. Ei ollut hyvä olo edes sohvalla pitkällään ollessani.

Uutena vuotena 2000 sain viimein otteen itsestäni ja päätin muuttaa kulkusuuntaa lenkkipolkuja kohden. Painelin kauppaan ja ostin sukset. Ja tietysti heti aattoiltana klo 19 Uhkolan kioskilta Kiistaveikkojen majalle hiihtämään. Ne olivat ensimmäiset kunnon perinteisen sukseni. Voitelusta ei ollut hajuakaan. Keli oli huono. Paikoin aivan jäinen latu ja juuri alkoi vihmova lumipyry. Olihan se kokemus jonka muistan lopun ikääni. Sukset ei lumessa luistaneet mihinkään ja jäällä tietysti lipsui. Takaisin autolle päästyäni olin niin poikki etten olisi kyennyt kissa sanomaan. Tämä kokemus vahvisti uskoani siihen että oli suunnan muutoksen aika. Aloitin säännöllisen liikunnan.

Lajeja olivat aluksi hiihto, kävely sauvoilla ja ilman, pyöräily ja jopa jokunen askel hölkkääkin. Jotenkin jo silloin kiinnosti eniten hölkkä vaikka siihen oli huonoimmat fyysiset mahdollisuudet. Ehkä syynä oli hyvien kavereideni kannustus lähteä mukaan hirvenjuoksukisoihin. Ammuntaa kun olen harrastanut ihan pikkukersasta asti niin olisihan laji jossa liikunta olisi mukana juuri sitä mihin tähtäsin. Sain siitä lisämotiivin liikuntaharrastukselleni. Hirvenjuoksuja ei talvella pidetä vaan silloin mennään suksilla ja lajia kutsutaan hirvenhiihdoksi. Kivaa kuntoilua ja kisoja oli siis tiedossa ympäri vuoden.

Koska hirvenhiihto / hirvenjuoksu on monille varmaankin ihan tuntematon laji en malta olla kertomatta mistä siinä on kyse. Laji kuuluu Suomen Metsästäjäliiton kilpailulajeihin ja siinä pidetään myös SM kisat joka vuosi. Puhutaan nyt siis talvisesta lajista eli hirvenhiihdosta.

Lajiin kuuluu kolme elementtiä, joista saa pisteitä. Kisan maksimipisteet on 1200 pinnaa.

- 7-9 km maastohiihto (max. 300 pistettä)
- Arviointi (max. 300 pistettä)
- Ammunta (max 600 pistettä)

Eli startista ajanotto kello käyntiin ja reitille lähdetään hirvenmetsästykseen luvallisen kaliiperinen ase valjaissa selässä kiikkuen. Tyypillisesti kaliiperi 308WIN. Ensimmäinen etappi noin 2-3 kilsan kohdalla on arviointipaikka. Maastoon sijoitettuna 2 hirvenpää taulua, joihin pitää arvata etäisyys. Taulut on sijoitettu 50-200 metrin etäisyydelle. Mitään apuvälineitä edes omia sormia ei saa käyttää apuna. Jos arvio menee täysin nappiin tulee pinnoja 300. Jokaisesta virhemetristä vähennetään 2 pinnaa. Kilpailuaika juoksee koko ajan joten kuhnailla ei kannata. Arvion metriluvut vaan korttiin ja hiihtämään kohden ammuntaa. Ampumapaikka on useimmiten reitin loppupuolella. Ampumapaikalle tultaessa ammuttaja osoittaa taulun johon ammut. Taulu on 100 metrin etäisyydellä. Kymppi on 11 sentin kokoinen (suunnilleen saman kokoinen johon ampumahiihtäjät ampuvat pienoiskiväärillä 50 metrin matkalta pystystä). Taulu on saman kokoinen jota käytetään hirvenampumakokeessa. Tässä siitä on vain neliskanttinen keskiö johon ammutaan . Ammutaan 10 laukausta yhteen soittoon. Tässä piilee lajin vaikeus kun syke muuttuu niin paljon ensimmäisen ja viimeisen laakin välillä.

Kuten max. pisteistä voi päätellä on pistelasku ampumapainotteinen. Laskenta menee siten että ampumatulos kerrotaan kuudella (6x100=max. 600). Kun ammunta on valmis niin ase selkään ja maalia kohden minkä kintuista pääsee.

Hiihtoaikoja vertaillaan tietysti sarjoittain. Sarjansa parhaan ajan hiihtänyt saa 300 pistettä. Muilta vähennetään 1 piste 10 hävittyä sekuntia kohden. Eli hävitystä hiihtoajan minuutista tulos vähenee saman verran kuin ampuisi pinnaa huonomman tuloksen. Kannattaa siis kytätä se kymppi ammunnassa sen sijaan että huiskii nopeasti naapurinumeroille.

Kesällä hirvenjuoksu toimii muutoin samalla periaatteella mutta asetta ei tietenkään juostessa kanneta mukana. Ne viedään etukäteen ampumapaikalle telineeseen, josta otetaan ammunnan ajaksi ja palautetaan ammunnan jälkeen samaan paikkaan. Juoksumatka on noin 5 km maastojuoksua. Radat ovat osin turhankin rankkoja. Keräkankareen kuuluisa mäki saa veret seisahtumaan joka kerran kun sen juurella taivastelee että tuonne ylös on jotenkin hengissä selvittävä.

Se harrastuksistani, mutta miten jouduin taas tietokoneen ääreen kirjoittelemaan. Työpaikkani tarjosi mahdollisuutta tutustua kuntosalilaitteisiin ohjaajan opastuksella ihan ilmaiseksi. Kun ilmoitus tästä tuli ja ilmoittautumisia pyydettiin, olin ensimmäinen soittaja. Olen jo laihtunut 20 kiloa parhaista painoistani mutta keskivartalossa on edelleen turhan paljon löysää. Tietokonehommat taas ovat surkastuttaneet kädet. Molemmat seikkoja jotka eivät ainakaan paranna ampumatuloksia. Joten kamat kassiin ja hieman sekavin tuntein salille.

Vastaanotto olikin lämminhenkisempi kuin koskaan osasin odottaa. Jannen vilpitön kiinnostus asiakkaisiinsa loi heti avoimen ilmapiirin tunteen. Oli kuin kotiin olisi tullut. Kävimme läpi kaikki vimpaimet ja niiden oikeat käyttötavat. Eka reissu tuntui hyvältä.

Viikon päästä oli toinen ilmainen treeni (kai senkin työnantaja sentään maksoi). Sama kuvio toistui. Olin myyty mies! Juuri tätä minä nyt tarvitsen.

Teimme diilin Jannen kanssa kesään saakka. Kotiin ajellessani mieleeni tuli Jope Ruonansuun laulu jossa hän osuvasti laulaa: ". . . nyt lähtee laskit, nyt lähtee läskit kävelemään..." Näin jo mielikuvissani peilistäni miehen, jota en ollut tavannut sitten nuoruusvuosien.


Tavoitteet


Tällaiseen projektiin ei kannata lähteä lainkaan jos ei aseta itselleen tavoitteita. Tein listan tavoitteistani jonka kävimme läpi Jannen kanssa.

Mitä odotan:

- Saisin pois ainakin osan keskivartaloon kertyneestä löysästä
- Harjoittelun tulisi ottaa huomioon etenkin juoksuun liittyvät asiat
- Puolimaraton 18.6.2005 Forssan Suvi-Ilta tapahtumassa
- Tietokonetyössä "surkastuneet" kädet kaipaavat kohennusta
- Saada paino alle 80 kilon (nyt 87).
- Enemmän kestävyystyyppistä voimaa ja sitkeyttä
kuin maksimivoimaa

Siinähän sitä on haastetta kerrakseen "viiskutoselle ukolle". Tosin Forssan puolikkaan juoksin jo viime kesänä ja itsellenikin kummastukseksi se meni paremmin voimin kuin etukäteen kuvittelin. Keskivartaloon ja käsiin kohdistuvalla täsmäiskulla haen ns. pitovoimaa ammuntaa varten. Heikko runko ja oksat heiluvat vaikka ei tuulisikaan. Vallankin hiihto rassaa, koska kädetkin joutuvat koville. Asekin painaa valjaineen 5.7 kg joten kuntoa tarvitaan sen raahaamiseksi pitkin mäkisiä metsiä (aseessa on kiikaritähtäin poiketen ampumahiihdoista).

Yllätys, yllätys

Olin pitänyt kirjaa viikon ajan syömisistäni jotta Janne osaisi tehdä oikeanlaisen ruokavalion minulle. Ilmeisesti se mitä raportoin oli ihan p…stä koska Jannen ruokavaliossa ei ollut yhtään samaa ravintoainetta joita olin päivittäin mutustellut. No jaa, taisi sentään olla kuppi kahvia. Suurin osa oli "mössöjä" joita en vapaaehtoisesti ollut suuhuni laittanut. Enkä edes kuullut moisten olemassa olostakaan. Mutta empimättä vaan kauppaan ja listan mukaan uutta ravintoa hankkimaan. Kaikkea en saanut ruokakaupoista vaan piti mennä erikoisliikkeeseen. Menihän siinä ilta mukavasti kun koitin ottaa tolkkua eri aineiden tuoteselosteista ja käyttötavoista ja niiden suosituksista.

Nyt oli peruspasmat kunnossa ja tähtäin näkyvissä, joten voimme hyökätä itse asiaan eli treeneihin...

Matti Koljonen
Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu