<- Palaa "kisoihin valmistautujia" -pääsivulle 

Kaisa Piipon kisoihin valmistautuminen
| Taustaa | Viikot 21-22 | Viikot 23-24 | Viikot 25-26 | Viikot 27-28 | Viikot 29-30 | Viikot 33-34 | Viikot 35-36 | Viikot 37-38 |
| Viikot 39-40 | Viikot 41-42 | Viikot 43-44 | Viikot 45-46 | Viikot 47-48 | Viikot 49-50 | Viikot 51-52 | Viikot 1-2 | Viikot 3-4 |
| Viikot 5-6 | Viikot 7-8 | Viikot 9-10 | Viikot 11-12 | Viikot 13-14 | Viikko 15 | Viikko 16 |

Viikko 35

Voimapainotteinen jakso alkoi maanantaina kropan kovasti kaipaamalla lepopäivällä. Löysin vihdoin hierojan - tien toiselta puolelta vastapäätä omaa asuntoamme! Iltapäivällä kävin siis rentouttavassa ylävartalon hieronnassa. Olen viime viikkoina kärsinyt yhä useammin todella ikävistä, jomottavista päänsäryistä jotka usein jopa pilaavat koko treenipäivän. Toivottavasti säännöllisten hierontojen avulla pääsisin niistä jälleen eroon. Kun selän sai vihdoin hierotettua auki, olikin aika huolestua pohkeiden jumituksesta. Edellisen viikon rääkki oli ilmeisesti niin kova että pohkeet tulehtuivat. Ilta menikin kehitellessä hoitomenetelmiä jalkaparoille: kylmä- ja kuumavoidetta, tulehduskipulääkettä ja hierontaa. Taitaa olla totta, että urheilija ei tervettä päivää näe!

Tiistaina olo oli edelleen kuin rekan alle jääneellä, tosin selän jumitus oli hiukan helpottanut. Lähdin kuitenkin salille tekemään rintaa ja olkapäitä voimatyylillä. Treeni oli oikein onnistunut - pystyin tekemään puhtaita sarjoja ilman treenikaverin apua samoilla painoilla joiden kanssa pari viikkoa sitten tuli tehtyä vielä pakkotoistoja. Ajelin kuntopyörällä vielä treenin jälkeen puolisen tuntia. Aerobiset muuttuu nyt kevyemmiksi, sykkeen ei tulisi nousta juuri yli 120 lyönnin enää ollenkaan. Yritän vähitellen totuttaa kehoa vähempään aerobiseen.

Keskiviikkona rääkkäsin taas jalkoja ja erityisesti takareisiä tuskallisilla 30 toiston sarjoilla ja alle minuutin palautuksilla. Treenin jälkeen toki aerobista. Näitä treenejä tehdessä väkisinkin tulee kyseenalaistaneeksi koko harrastuksen järjellisyyden. Laji on, jo näin ensimmäisiin kisoihin valmistautuessa, sekä fyysisesti että henkisesti välillä todella rankka. Ruokavalion on pysyttävä kasassa ja ruokailut tulee ajoittaa joka päivä optimaalisesti treenien kannalta. Treeneistä on otettava joka kerta irti niin paljon kuin pystyy ja se tarkoittaa kipurajan yli pyrkimistä, jotta lihakselle saadaan riittävän kova ärsyke. Levätäkin pitää - jotta kroppa toimii viikosta toiseen hyvin, täytyy muistaa venytellä, nukkua riittävästi ja käydä säännöllisesti hieronnassa, että lihakset eivät kiristy. Kiristyminen taas aiheuttaa enemmän vaivoja myös muualle kroppaan. Kerran kun tavallaan "näin pitkälle" on mennyt, on hankala palata takaisin normaaliin. Tuntuu siltä, että aina voi tehdä jotain paremmin. Niin paljon kuin harrastus onkin elämäntapa, se on myös positiivinen pakkomielle. Suurin osa siihen liittyvistä asioista on kuitenkin pelkästään elämänlaatua parantavia. Se on haaste... joka ikinen päivä. Ehkäpä juuri sen vuoksi rakastan sitä!

Torstai oli lepopäivä. Rentouduin kotona ja mietiskelin tulevaa syksyä. Tuleva maanantai, Labor Day, aloittaa täällä USA:ssa virallisesti syksyn. Olen vähitellen tehnyt joitakin päätöksiä ja suunnitelmia... niistä lisää myöhemmin. Paistoinpa iltapäivällä proteiini-kaurakeksejäkin - mielenkiintoinen kokemus! Pitää aina kokeilla jotain uutta.

Perjantaina roikuin puoli päivää ostoskeskuksessa etsien pieniä synttärilahjoja äidilleni ja isälleni. Merkkivaatteeita kun täältä saa kovin halvalla, lähti mukaan muutama kiva juttu. Shoppailureissun jälkeen menin salille tekemään selkä- ja hauistreenin. Meidän salillamme on tosi kiva ilmapiiri ja siellä on helppo jutella ihmisille. Amerikkalaiset on kovin kiinnostuneita Suomesta, joten yleensä on parempi jättää juttelut treenin loppuun tai muuten treenaamisesta ei tule mitään! Selkätreeni sujui kuitenkin hyvin muutamista keskusteluista huolimatta. Sain jälleen nostettua parissa liikkeessä painoja.

Lauantaina pääsimme katsomaan naturaalikehonrakennus- ja fitnesskisoja Phoenixiin. Kisat olivat jonkun pikkuliiton kisat ja taso oli sen mukainen. Jokaiselta salilta löytyy parempikuntoisia ihmisiä kuin tuona lauantaina saimme nähdä lavalla. Valitettavasti unohdimme kameran kotiin, joten kuvia ei tällä kertaa ole! Fitnesskisaajat olivat joko laihoja tai hiukan "hyllyviä", ilman mitään mainittavaa lihasmassaa. Kehonrakentajissa oli muutama todella hyväkuntoinen ja paljon liian pehmeässä kunnossa olevia kisaajia. Täällä ihmisiä kannustetaan niin helposti hyppäämään lavalle. Ilmeisesti myös kilpailemisen realiteetit ovat aika pitkälti vielä hakusessa suurimman osan kohdalla. Moni kisaaja näytti siltä, että dieettiä ei joko oltu edes aloitettu tai se ei ollut toiminut. Myöhemmin lauantaina kävimme ravintolassa syömässä Katie Maddenin kanssa. Keskustelimme pitkään USA:n fitness- ja kehonrakennusalasta ja siihen liittyvistä ilmiöistä. Katie kertoi meille mielenkiintoisia tarinoita kilpailijoista ja käydyistä kisoista. Tämä oli hänen viimeinen herkkupäivänsä ennen marraskuun kilpailua. Toivoisin jo sen oman kisadieettinikin alkavan!

Sunnuntaiaamuna kävin tekemässä salilla kevyttä aerobista. Myöhemmin minun oli tarkoitus mennä treenaamaan Katien kanssa ja ottaa hänestä dieetin aloituskuvat hänen valmentajaansa varten. Siirsimme kuitenkin treeniä seuraavaan viikkoon, sillä aikataulut ei oikein sopineet yksiin. Kävin sitten omalla salilla treenaamassa vatsat ja teinpä myös heikon yrityksen treenata pohkeet. Ei onnistunut, ne ovat vieläkin liian kipeät. Venyttelin vielä kunnolla ja tein aerobista treenin jälkeen. Sunnuntai on aina loistava päivä: ilta menee sohvalla rentoutuessa Desperate Housewivesin parissa, joka taitaa siellä koti-Suomessakin alkaa tv:stä noin kuukauden päästä.


Viikko 36


Viime viikkojen ja viikonlopun pohdiskelujen jälkeen eräs päätös alkoi vihdoin olla kirkkaana mielessä: tänä syksynä en tule tekemään diplomityötäni vaan pistän kaiken aikani ja energiani treenaamiseen. Opiskelu ei juuri nyt motivoi, eikä mielestäni motivaatiota voi pakottaa. Sen sijaan tämä harrastus halajaa enemmän ja enemmän jalansijaa, ja kun kerta samassa taloudessa elävä toinenkin osapuoli kannattaa ajatusta... miksen siis täyttäisi unelmaani? Päätös tulee viemään harjoittelua vielä hiukan isompiin tavoitteisiin. Päiväjärjestykseen tulee mukaan säännöllinen venyttely, Pilates sekä vapaaohjelmaharjoitusten aloittaminen. Myöhemmin syksyllä menen mahdollisesti hiphop-tunneille. Katien kanssa käymieni keskustelujen jälkeen olen tehnyt sopimuksen kymmenestä vaparitreenisessiosta. Vapaaohjelmafitness ei kuitenkaan ole vielä ensi kevään kisojen tavoitteena vaan haluan ensin nähdä olisiko minusta edes tekemään vaparia. Ainakin opin uutta ja saan monipuolisuutta harjoitteluun.

Maanantaina kävin tekemässä aamuaerobista. Iltapäivällä oli tarkoitus mennä salille, mutta tekemäni kokeilu ei taaskaan toiminut. Valmentajani tekemässä ruokaohjelmassa iltapäivän välipalana on proteiinijuoma, mutta jostain syystä viime kuukausina en ole pystynyt ottamaan noita juomia ilman ikävää pahoinvointia. Näin kävi nytkin: tunti juoman jälkeen olo oli niin kamala, että en päässyt sohvalta mihinkään. Päätin jättää treenin siis seuraavaan päivään ja unohtaa nuo proteiinijuomakokeilut ainakin toistaiseksi.

Tiistaina huristelin heti aamusta Katien luo Fountain Hills:iin, joka on noin puolen tunnin ajomatkan päässä kotoamme. Kävimme treenaamassa hänen lähisalillaan ja otimme dieettikuvat Katien valmentajaa varten. Katie kilpailee Phoenixissa Western Regional -kilpailussa yhdeksän viikon päästä. Kisa on samalla karsinta kansallisiin fitnesskilpailuihin. On todella jännittävää päästä seuraamaan fitnesskilpailijan valmistautumista kisaan näin läheltä! Katie on hyvissä käsissä, sillä häntä valmentaa Mike Davies, joka on myös mm. Adela Friedmanskyn ja Jennifer Hendershottin valmentaja. Treenin jälkeen Katie opasti minua vielä hieman vapariasioissa - näytti perusliikkeitä ja pieniä harjoituksia, joiden kautta voin alkaa harjoittelemaan itsenäisesti.

Keskiviikkona menin aamulla pilates-tunnille Tempeen toiselle Pure Fitness -salille. Otan nuo pilates-tunnit nyt ohjelmaan, sillä haluan vahvistaa syviä lihaksia ja parantaa venyvyyttä vapaaohjelmaharjoituksia varten. Uskoisin palautumisen myös helpottuvan perusteellisten venytysten myötä. Tunnin jälkeen venyttelin vielä kunnolla koko kehon läpi. Illalla kävin hieronnassa. Tällä kertaa hieroja oli todellinen ekspertti: Mercedes tuntui ymmärtävän kehoani pelkästään katsomalla ja koskettamalla. Triggerpistehieronnalla hän saikin kroppani auki alaselästä epäkkäisiin - koko sen alueen, joka minua oli piinannut monta viikkoa! Hän saikin minusta tuon hieronnan jälkeen heti vakioasiakkaan, sillä aion käydä hieronnassa tästä lähtien joka viikko. Hieronnan jälkeen lojuin vielä tulikuumassa epsom-suolakylvyssä puoli tuntia. Suolan pitäisi auttaa lihasjäykkyyteen ja helpottaa palautumista. Melkoista täysipäiväistä kehonhuoltoa tämä elämä - lepopäivänäkin.

Torstai oli hirveä päivä. En tiedä johtuiko jomottava päänsärky edellisen päivän hieronnasta, huonosta nukkuma-asennosta vai pelkästään joka puolelta jumissa olevasta kehosta, mutta kärsin siitä heräämishetkestä nukkumaanmenoon. Taas meni päivä ihan harakoille ja kyllä harmitti. Tämä viikko ei todellakaan mennyt suunnitelmien mukaan. Illalla menin nukkumaan suorastaan äitiä ikävöiden - kipeänä ollessa koti-ikävä piinaa kaikista pahiten.

Perjantaina tunnustelin oloani ja totesin olevani kunnossa, joten lähdin tekemään raivokkaan jalkatreenin heti kello kahdeksalta aamulla. Tuskallista ja jälleen sitäkin tehokkaampaa. Liekö arginiinin lieveilmiö, vai mikä, mutta takareidet olivat treenin lopussa sellaisessa pumpissa etten vastaavaa olekaan aiemmin kokenut. Ja minä kun luulin, ettei siellä oikein olisi mitään, mikä voisi mennä pumppiin? Ehkäpä kevääksi saankin kuorittua esiin jotain ihan muuta kuin uskallan edes odottaa! Illalla kävin vielä toisen kerran salilla tekemässä aerobista ja venyttelemässä kunnolla.

Lauantai tuli... ja taas koko päivä meni aivan hukkaan. Edellisen illan meksikolainen ruoka oli ilmeisesti henkisesti huomattavasti tyydyttävämpää kuin se oli fyysisesti. Koko päivä meni kammottavassa vatsakivussa. Kerran kun totuttautuu ruokavalioon jota noudattaa jatkuvasti, kaikki erikoinen saa kehon protestoimaan. Toisaalta se on hyväkin asia, sillä silloin mieluummin vaan syö terveellisesti joka päivä. Toisaalta olisi mukava nautiskella välillä herkkuruuistakin ilman pelkoa seuraavan päivän seuraamuksista.

Sunnuntaina olin taas tolpillani ja heti aamusta kävin tekemässä reippaan aamuaerobisen juoksumatolla. Perään tein vielä tehokkaan ja pikaisen vatsatreenin. Iltapäivällä kävin tekemässä toiseksi viimeisen voimaviikon treenin, rinnan ja olkapäät. Tukkoinen kroppa pisti hanttiin eikä ainakaan kovin voimakasta oloa tuohon treeniin pysty yhdistämään. Ilta kului mukavasti Fountain Hillssissä, jonne ajelimme syömään myöhäistä illallista Katien kanssa. Ihanaa istua iltaa ulkona, kun taivaalla tuikkii ne samat tähdet jotka rakkaat läheisetkin näkee siellä kaukana Suomessa. Elämä täälläkin on hyvää - kovin erilaista vain!


Kaisa Piippo

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu