<- Palaa "kisoihin valmistautujia" -pääsivulle 

Kaisa Piipon kisoihin valmistautuminen
| Taustaa | Viikot 21-22 | Viikot 23-24 | Viikot 25-26 | Viikot 27-28 | Viikot 29-30 | Viikot 33-34 | Viikot 35-36 | Viikot 37-38 |
| Viikot 39-40 | Viikot 41-42 | Viikot 43-44 | Viikot 45-46 | Viikot 47-48 | Viikot 49-50 | Viikot 51-52 | Viikot 1-2 | Viikot 3-4 |
| Viikot 5-6 | Viikot 7-8 | Viikot 9-10 | Viikot 11-12 | Viikot 13-14 | Viikko 15 | Viikko 16 |

Viikko 27

Maanantaina pääsin jälleen kotiin omien rutiinien pariin ja syöksyinkin melkein saman tien junasta aerobictunnille. Edellisen viikon lepäily sai kropan todella kaipaamaan liikuntaa joten en malttanut jättää tuntia välistä, vaikka olinkin juuri istunut junassa lähes seitsemän tuntia.

Tiistaina nukuin lahjakkaasti pommiin ja myöhästyin hieronnasta. Kiiruhdin sinne kuitenkin tukka sekaisin ja sain sentään kipeät pohkeet ja pakarat hierotettua. Illalla oli jälleen kovan salitreenin vuoro ja kylläpä olinkin odottanut sitä! Vuorossa oli rinta, selkä ja olkapäät. Ainoa asia mikä treeni-intoa tällä hetkellä hiukan syö on keho joka on kerännyt nestettä ja myös rasvaa aloitettuani hiilihydraattien lisäämisen takaisin ruokavaliooni. Juuri nyt ei vaan auta kuin treenata kovaa, unohtaa vaaka ja peili ja pyrkiä saamaan tulosta aikaan. Dieetti jollain tavalla muuttaa omaa kehonkuvaa ja minun on ollut todella vaikeaa hyväksyä sen jälkeen muutoksia kehossani, vaikka tiedänkin ettei kehoni voi pysyä samassa ketoosin aiheuttamassa nesteettömässä tilassa pitkään. Onneksi mieheni on ihana henkinen tuki tässäkin asiassa - hän jaksaa aina kannustaa ja tsempata treenaamaan entistä lujempaa. Salin jälkeen laitoin appiukon luona koko porukalle sapuskaa: uusia perunoita, kanan rintafileitä ja koipia sekä kevytfetasalaattia. Kävi hyvin kaupaksi ja kehujakin sateli! Terveellisen ei aina tarvitse tarkoittaa tylsää :)

Keskiviikkoaamuna lähdin auringon paistaessa rullaluistelemaan heti aamusta. Lämmintä piisasi jo yhdeksältä ja huomasin heti lenkin alkupuolella jättäneeni vesipulloni kotiin. 45 minuutin luistelun jälkeen suunnistin takaisin kotiin raejuusto-kaurapuuroaamupalalle. Aamupala on yksi päivieni kohokohdista sillä rakastan kaurapuuroa. Päivällä saapastelin uuden valmentajani luokse keskustelemaan uudesta treeniohjelmasta ja ruokavaliosta. Samalla valmentaja arvioi tämänhetkistä kuntoani. Paljon on kehitettävää, mutta hyvääkin sentään: selän leveys riittäisi jo nyt, pohkeet, rinta ja kädet ovat ok. Jalkoihin tarvitaan erottuvuutta, olkapäihin leveyttä ja vatsoihin ja kylkiin lisää linjakkuutta. Nesteisestä kunnostani kertoo hyvin valmentajan kommentti "sun ihon alla suorastaan aaltoilee". Uh. Kaikenlaisia ongelmia sitä voikin olla. Illalla kävin jälleen salilla ja nyt kyytiä saivat kädet ja jalat. Vielä muutamia treenejä vanhalla ohjelmalla ennen uuteen vaihtoa. Salilla oli kammottavan hiostava ilma, mutta varsinkin ojentajapunnerrus istuen ja suorin jaloin maastaveto sujuivat silti loistavasti. Kiva kun voimaa on tullut lisää!

Torstaina kävin palauttelemassa kehoa edellisen päivän treeneistä kevyellä dance move -tunnilla. Tanssisarjat sisälsivät piirteitä eri tanssilajeista ja vaikka tunnenkin olevani tanssitunnilla kuin norsu posliinikaupassa, selvisin silti kunnialla... ja melkein pystyin kuvittelemaan itseni pallokuvioisessa hameessa pyörimään tanssilattialle Rock Around the Clock:in tahtiin (vai mikäs sen kappaleen nimi olikaan)!

Perjantaiaamuna otin itseäni niskasta kiinni ja raahauduin aamulenkille sauvojen kera. Aamuaerobiset tuntuvat nyt juuri aika ikävältä pakkopullalta sillä yhdistän ne väkisinkin dieettiin. Minulla on aamuisin aina hirmuinen nälkä joten aamupalan viivyttäminen yli tunnilla on luonnollisesti kaurapuurofriikille melkoinen koettelemus. Lenkki tuntui kuitenkin mukavalta. Lauantaina kävimme jälleen aamulla salilla treenaamassa selän, rinnan ja olkapäät. Pystypunnerrus sujui huomattavasti kivuttomammin kuin aiemmin ja olinkin treeniin kokonaisuudessa ihan tyytyväinen. Ihme kyllä, tällä hetkellä motivaatiopula treeneissä on ollut suurempi kuin aikoihin. Ehkä itsekseen treenailu oman ohjelman mukaan ja syöminen vähän sinne päin alkaa jo riittää ja todella kaipaan ammattilaisen ohjeita jatkoa varten. Salin jälkeen suuntasimme Pyynikille ottamaan aurinkoa. Ihanaa, että minulla on niin upeita ystäviä kuin nämä ovat jotka olen tämän harrastuksen kautta tavannut. On uskomattoman tärkeää pystyä jakamaan ajatuksiaan ja saada kannustusta ja palautetta samoin ajattelevilta. Illalla siskoni tuli Helsingistä hakemaan kissaani hoitoon matkamme ajaksi.


Viikko 28


Matkustusviikko! Aika on mennyt ihan käsittämättömän nopeasti. Maanantaina emme olleet vielä pakanneet yhtään mitään ja lähtö olisi tiistaina. Ehdimme kuitenkin aamulla salille antamaan käsille ja jaloille kyytiä ja illalla kiiruhdin vielä bodycombatiin. Muuten päivä meni varmistellessa lentoja, hotellia, autovuokrausta ja etsiessä asuntoja netin kautta. Edellisen viikon tapaan hyvästelimme vielä ystäviä ja sukulaisia lähtötouhujen lomassa.

Tiistaina pitikin olla liikenteessä heti aamusta lähtien. Kävin vaihtamassa rahaa, varmistelin vielä lähtöön liittyviä asioita ja siivosin koko asunnon mieheni siskoa varten, joka asuu pikkuruisessa kaksiossamme jouluun saakka. Illalla hyppäsimme Pendolinoon ja matkasimme Helsinkiin. Pääsimme siskoni luona nukkumaan vasta myöhään yöllä jutellessamme niitä näitä. Kolmen tunnin yöunien jälkeen oli noustava, hypättävä taksiin ja suunnattava lentokentälle. Edessä yli 26 tunnin matkustus!

Kirjoittelin keskiviikkona tätä päiväkirjaa itseasiassa New Yorkissa JFK-lentokentällä. Matka sujui hyvin Atlantin yli ja pystyin jopa syömään kohtuullisen viisaasti: aamulla keittelin lentokentällä mukiin ihanan Elovena Hetki -puuron ja söin sen raejuuston kera, lentokoneessa mukana oli Pilttiä, proteiinipatukoita ja Real-leipiä ja lentokoneruokakin oli ihan ok: kananrintaa, pastaa ja salaattia. Välimatkat porttien väleillä ovat järkyttävän pitkiä! Käveltyä on tullut siis hyvinkin paljon... Loppumatka ei sujunutkaan ihan suunnitelmien mukaan sillä lentomme New Yorkista Salt Lake Cityyn myohästyi neljä tuntia ukkosen vuoksi. Vietimme siis yön Salt Lake Cityssa Phoenixin sijaan ja heti torstaiaamuna lensimme Phoenixiin.

Ensimmäisenä päivänä aioimme kierrellä asuntoja läpi ja onneksemme löysimmekin asunnon heti aamupäivällä. 50 neliön kaksiomme sijaitsee Gilbertissä Phoenixin esikaupunkialueella asuntokompleksissa, jonka pihalla on uima-allas ja löytyypä yhteisistä tiloista jopa fitness center ison tv:n kera. Täydellinen ympäristö aamuaerobisille! Torstai ja perjantai meni siis muuttoa järjestellessä. Löysimme myös mukavan salin josta olin ottanut selvää jo etukäteen, paikan nimi on Pure Fitness. Meille esiteltiin paikka ja teimme sopimuksen saman tien.

Lauantaina kävimme Super Wal-Mart -ruokakaupassa ihmettelemässä amerikkalaisia ruokia ja kaikkia niitä miljoonia eri tuotteita joita täällä on tarjolla. Terveellisten ruokien valitseminen on ehkä hiukan työläämpää kuin Suomessa, sillä epäterveellisiä tuotteita on tarjolla tuplasti enemmän. Onneksi mm. Oxygen-lehteä lukemalla olin jo oppinut aika paljon tuotteiden nimiä ja merkkejä joita amerikkalaiset fitness-harrastajat suosivat. Uutta ruokavaliota en ole päässyt vielä noudattamaan 100% koska tilasimme mm. proteiinit nettikaupasta ja ne lähetetään vasta seuraavalla viikolla. Lisäravinteet ovat muuten todella paljon halvempia USA:ssa! Proteiinipatukoita olen syönyt välipalaksi jonkin verran ja ne ovat maultaan lähes yhtä hyviä kuin suklaapatukat Suomessa. Kunnianhimoinen tavoitteeni on pysyä erossa kaikista karkeista koko USA:ssa oloaika - eikä se tule edes olemaan vaikeaa kun proteiinipatukoita, -vanukkaita ja -keksejä saa jopa lähikaupoista.

Viikonloppuna kävin myös treenaamassa ensimmäistä kertaa sitten maanantain. Uuden ohjelman ensimmäinen päivä: rinta, olkapäät ja ojentajat. Neljä sarjaa jokaista liikettä ja toistoja 10-15, huh! Olin treenin lopussa aivan rättiväsynyt. Raskasta, mutta tehokasta... Ensi viikosta mukaan tulevat taas aerobiset joka treenin jälkeen sekä kaksi puolen tunnin aamuaerobista. Nyt aamuaerobinen jopa houkuttaa - aamu-uinti 35 asteen lämmössä omassa uima-altaassa ei kuulosta huonolta ollenkaan! :)


Kaisa Piippo

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu