<- Palaa "kisoihin valmistautujia" -pääsivulle 

Kaisa Piipon kisoihin valmistautuminen
| Taustaa | Viikot 21-22 | Viikot 23-24 | Viikot 25-26 | Viikot 27-28 | Viikot 29-30 | Viikot 33-34 | Viikot 35-36 | Viikot 37-38 |
| Viikot 39-40 | Viikot 41-42 | Viikot 43-44 | Viikot 45-46 | Viikot 47-48 | Viikot 49-50 | Viikot 51-52 | Viikot 1-2 | Viikot 3-4 |
| Viikot 5-6 | Viikot 7-8 | Viikot 9-10 | Viikot 11-12 | Viikot 13-14 | Viikko 15 | Viikko 16 |

Viikko 15

Viimeisiä viikkoja viedään. Kisoihin oli maanantaina tasan 13 päivää aikaa! Aamulla suunnistin Wolffille jälleen kukonlaulun jälkeen ja sisulla painoin 90 minuutin aerobisen hyvillä sykkeillä, vaikka lopussa jo uuvuttikin. Jenni oli kaverina ja kisaviikon juttuja miettiessämme naurunpyrskähdyksiltä ei voinut välttyä. Tuntuu todella mahtavalta, että kisaan on ollut vierellä valmistautumassa niin loistava ystävä! Mehän emme vuosi sitten edes tunteneet toisiamme, mutta niin se vaan sama valmentaja, sama sali ja samanlaiset kisasuunnitelmat meidät yhdistivät ystäviksi.

Päivä meni töissä palellessa. Työnteko on kyllä melkoista yrittämistä tässä vaiheessa, kun ajatukset harhailee jo ihan muualla koko ajan. Iltapäivällä työt alkoivat maistua puulta ja lähdin hyvissä ajoin salille tekemään jalkatreenin. Into oli jostain syystä ihan hirmuinen ja treeni kulki todella hyvin. Kävelyaskelkyykyissä nappasin käteen jopa isommat painot kuin edellisellä viikolla. Seuraavaan kilomäärään onkin sitten 2kg hyppäys... ehkäpä dieetin jälkeen koitan kuinka hyvin kyykyt niiden kanssa sujuisivat. Aerobisen tein vähän poikkeuksellisesti siten, että kävin aerobicissa hyppimässä 20 minuuttia ja loput ajasta ajelin kuntopyörällä. Kevyttä oli ja mieli ihan katossa!

Tiistain aerobinen meni taas matolla ja crossarilla Jennin kanssa. Loppuvaiheessa iski täydellinen heikotus ja tuntui että vatsalaukku kääntyy ympäri... ihan hirveä olo. Sinnittelin kuitenkin vielä sen viimeisen vartin ja sitten syöksyin suihkun kautta töihin aamupalalle. Päivän mittaan olo ei kovin paljoa kohentunut. Treenivuorossa oli onneksi vatsa ja siinä vaiheessa olo oli jo hiukan parempi, joten osan aerobisesta menin taas tekemään aerobic-tunnille. Musiikki tempaa siellä niin mukaansa, että mitään heikotuksia ei edes tunne! Syke vaan meinasi nousta niin rajusti, että tein suosiolla loput aerobisesta matolla kävellen. Myöhään illalla tallustin vielä takaisin salille poseerausharjoitukseen. Asennot sujuvat hyvin, paitsi se taka-asento edelleen on ongelmallinen. Notkoselkäni luo alaselälle varjon ja puolet koko selästä häviää sen mukana. Toivottavasti Kultsalla saan asennon sellaiseksi, että V-malli tulee kunnolla esiin. Se minulla nimittäin on hyvä ja olen siihen itsekin aika tyytyväinen!

Keskiviikkona todella huonosti nukutun yön (n. 3,5h) jälkeen poljin stepperiä 50 minuuttia ja loput aerobisesta tein laitteita vaihdellen. Olo oli jokseenkin heikohko ja nälkäinen varsinkin aerobisen loppupuolella, mutta niin siitä taas hengissä selvittiin. En ikinä jätä aerobista kesken, vaikka olisi paha olo - sitten jos jätän, niin on jo todellakin tosi kyseessä. Päivä töissä oli leppoisa, en juurikaan jaksanut murehtia työasioista sillä projekti ei tässä vaiheessa kuitenkaan etene mihinkään suuntaan minusta riippumattomista syistä - pomoni on niin kiireinen, etten ole edes nähnyt häntä pariin viikkoon. Niinpä käytin työajan hyväkseni ja tulostelin mm. muistilistoja kisaviikolle, heh! ;) Päivän treeni oli rinta ja olkapäät. Koska fiilis oli hyvä ja suhteellisen voimakas, uskaltauduin tekemään jopa käsipainopenkkiä ja sarjat loppuun asti. Olkapäätreeni oli tosi kiva! Nyt kun yläkroppa on jo melko tiukka, on treenaaminen tosi motivoivaa koska lihaksen liikkeen ihan oikeasti näkee. Sitten vielä aerobista spinningpyörällä 40 minuuttia, solariumiin elpymään ja lopulta kotiin venyttelemään.

Torstaina tein töistä etäpäivän joten aamulla aerobiselle lähtö ei ollut erityisen kiireinen. Unta ei vaan meinaa riittää, joten olisin ilman herätyskelloakin jo seitsemän jälkeen valmis päivän touhuihin. MP3-soitin oli tuona aamuna varustettu ihanan legendaarisilla vocal trance -kappaleilla ja niistä innostuneena teinkin osan aerobisesta Wolffin aerobic-salissa omien sarjojen tahtiin hypellen. Mietiskelin samalla jo kisan jälkeisiä treenejä ja niiden jaksotusta... kesästä on tulossa jännittävä uusien treenijuttujen vuoksi! Loput aerobisesta tein stepperiä polkien. Se on tosi tehokas, kun muistaa olla varaamatta käsillä laitteeseen ja pitää ennemmin kädet vaikka lanteilla. Silloin töitä tulee oikeasti tehtyä jaloilla ja pakaroilla ja se näkyy myös sykkeessä. Viimeinen puolituntinen stepperillä oli aika ikävä, koska väsymys painoi ja nälkä pisti vatsan huutamaan kurjuuttaan. Iltapäivällä tein pumppityylisen käsitreenin joka oli viime viikkoisista treeneistä ehdottomasti huonoin. Olo oli todella heikko ja huono, vatsaan koski ja painoja oli pakko tiputtaa.

Torstai oli oikeastaan myös ensimmäinen päivä jolloin tuntui siltä, että kisaviikko on ihan kohta tässä ja nyt. Kävin hakemassa Bullilta ohjeet viimeiselle viikolle ja iltapäivällä oli myös ohjelmassa viimeinen, palauttava kokovartalohieronta. Viimeisen viikon juttuja en voi paljastaa kovin tarkasti, mutta kerron niistä ainakin jotain seuraavassa päiväkirjassa. Kisaviikko ja kisatunnelmat tulevat ihan omana päiväkirjanaan sitten viikolla 17 kun kilpailu on käyty ja olen palannut kotiin. Torstain kruunasi myös paketti postissa: koristellut, upeat ja sopivat kisa-asut saapuivat ajoissa!

Perjantaiaamuna sali aukesi vasta kello 12, joten lähdin ulos lenkille ärhentelevästä siitepölyallergiastani huolimatta. 90 minuutin lenkki sauvojen kera tuntui alussa tahmealta, mutta mitä kauemmas Pispalan ja Pyynikin koukeroisille teille eksyin, sitä kivempaa kävely oli. Lenkin loppuvaiheessa aurinkokin pilkisti pilvien takaa ja kehon läpi ryöpsähti ihana, voimistava endorfiinivirta! Rakastan sitä olotilaa, minkä hyvä lenkki tai treeni tuo. Hymy kasvoilla puuhastelin päivän kotosalla. Aamupalakin tuntui lähes juhlalliselta, kun keksin laittaa sen hiukan eri tavalla. Ainakin omaan suuhuni se maistui aivan loistavalta (tosin minusta jopa tonnikala suoraan purkista on tällä hetkellä todella herkullista). Tässäpä resepti muillekin kokeiltavaksi:

Raejuusto-vadelmasorbetti

- 150g rasvatonta raejuustoa
- Loraus light-mehua (oma suosikkini O-light ice coffee)
- 100g pakastevadelmia
- 10g lesitiiniä
- 10g vehnäleseitä
- 5g pellavansiemenrouhetta

Sekoita raejuusto, lesitiini ja light-mehu sauvasekoittimella tai blenderillä sileäksi soseeksi (näyttää ihan maitorahkalta). Kippaa sekaan jäiset vadelmat ja soseuta kunnes seos on sileää. Jos seos on melko jähmeää, sekoita mukaan leseet ja pellavansiemenrouhe ja nautiskele! Jos seos jäi veteläksi, pistä pakastimeen jähmettymään kunnes se on sorbettimaista ja sen jälkeen sekoita loput ainekset sekaan ja nauti.

Iltapäivällä kävin solariumissa ja tein salilla viimeisen kunnon selkätreenin. Se olikin todella hyvä treeni ajatellen, että tässä mennään ihan viimeisiä päiviä ennen kisaviikkoa. Painot olivat samat kuin aiemminkin. Melkoista rimpuilua vaan ne sarjojen aloitukset, kun oman kehon paino on kutakuinkin sama kuin paino jota pitäisi pystyä myös liikuttamaan. Jos siis Wolffilla on bongattu ylätaljassa tai hammer-koneissa rimpuileva apina, se olen minä.

Lauantaina lenkille oli taas lähdettävä ulos. Suunnistin Hatanpään maisemiin ja viihdyin lenkillä yhteensä tunnin ja 45 minuuttia! Jalat tuntuivat aika tukkoisilta ja säären etuosia jomotti, mutta eipä auttanut valittaa kun liikuttava oli joka tapauksessa. Iltapäivällä kävin Jonin kanssa treenaamassa. Siinä sekin sitten oli... viimeinen kova treeni ennen kisoja. Tein olkapäille oikein kunnon treenin ja koska sisua riitti, pusersin sarjat samoilla painoilla joilla olen tähänkin asti treenannut. Ensin meinasin ottaa kevyemmät painot ja mielessä oli ajatus, että "en mä varmaan enää jaksa niillä millä aiemmin tein...", mutta sitten sisuunnuin omille ajatuksilleni ja otin sieltä painotelineestä ne samat painot kuin aiemminkin. Ja kyllähän ne nousivat, kun pisti nousemaan. Täytyy olla todella tyytyväinen: hiilihydraatit nollassa, kalorit rajuilla miinuksilla ja viimeinen tankkauspäivä pari viikkoa sitten... ja silti kykenen liikuttelemaan samoja painoja kuin koko dieetin ajan! Päästä se on kiinni. Illalla sovittelin asuja ja harjoittelin poseerausta. Jospa ne asennot tulisivat Kultsalla sitten ihan selkärangasta.

Sunnuntaiaamu alkoi todella surkeasti. Heräsin kamalan pyörimisen jälkeen kello 6 siihen, kun säären etuosia jomotti niin paljon, että seisomaan nouseminenkin teki vaikeaa. Totesin, että lenkistä ainakin on aivan turha haaveilla! Sapetti ihan vietävästi, kun viimeinen ihka oikea dieettipäivä alkoi niin huonosti. Kituutin sitten koko päivän vähillä ruuilla (aamupala jo klo 6 pidentää päivää huomattavasti) ja iltapäivällä menin salille solariumiin ja korvaamaan väliin jääneen aamuaerobisen. Poljin spinningpyörää ja lueskelin samalla flow-kirjaa. Eräs kohta sieltä jälleen kerran pomppasi esille, jossa mielestäni on paljonkin perää:

"Ilo ei riipu siitä, mitä tekee, vaan miten sen tekee."

Tämän vuoksi minun dieettini on ollut hauska, haastava, palkitseva ja ennen kaikkea todella opettavainen! Nyt jäljellä on enää loppurutistus. Illalla mietin, miltä viikon päästä minusta mahtaa tuntua. Nyt jo voin sanoa, että olen voittaja... sijoituksista viis. Viikon päästä olen elänyt 23 viikon ajan joka ikisen päivän yhteen kisapäivään tähdäten. Se on minulle saavutus, johon muutama vuosi takaperin en olisi koskaan uskonut pystyväni.


Kaisa Piippo

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu