<- Palaa "kisoihin valmistautujia" -pääsivulle 

Kaisa Piipon kisoihin valmistautuminen
| Taustaa | Viikot 21-22 | Viikot 23-24 | Viikot 25-26 | Viikot 27-28 | Viikot 29-30 | Viikot 33-34 | Viikot 35-36 | Viikot 37-38 |
| Viikot 39-40 | Viikot 41-42 | Viikot 43-44 | Viikot 45-46 | Viikot 47-48 | Viikot 49-50 | Viikot 51-52 | Viikot 1-2 | Viikot 3-4 |
| Viikot 5-6 | Viikot 7-8 | Viikot 9-10 | Viikot 11-12 | Viikot 13-14 | Viikko 15 | Viikko 16 |

Viikko 13

Kevyt viikko alkoi mukavasti energisellä aerobisella. Alkuviikot tuntuvat aina erityisen kivoilta, koska virtaa on tankkauksen jäljiltä niin paljon. Kävelin jyrkällä matolla pitäen mielessäni Operaatio Takamuksen Kutistuksen, vaikka lopussa kyllä teki jo mieli vaihtaa laitetta. Töissä sain vihdoin oman kannettavan, joten nyt voin aloittaa oikean työnteon. Illalla tein pumppitreenin selälle. Rauta oli kevyttä ja mm. maastaveto kulki oikein kivasti - 60 kilolla pystyin tekemään yli 20 toiston sarjoja. Tuntuu mukavalta, kun vaikka keho pienenee niin se silti jaksaa yhtä lailla kuin aiemminkin.

Tiistaina olin taas ulkona viilettämässä kello 6.30 ja salilla 7.00 mattoa kuluttamassa. Vaatteet lökötti päällä siihen malliin, että keho taitaa kutistua nyt hyvää vauhtia. Matkaa siihen optimaaliseen (itse tavoittelemaani) kisakuntoon on tosin niin paljon, että aika loppuu auttamatta kesken. Pakko on kuitenkin hyväksyä realiteetit ja ymmärtää, että tämä kisa ei näköjään ole se, jossa olen priimakunnossa. Menen lavalle nyt kuitenkin pää pystyssä tietäen, että olen itse tehnyt parhaani kehon oikutteluista huolimatta. Ehkä seuraavalla dieetillä sairastelun voi eliminoida hiukan paremmin, kun nyt tiedän miten saan flunssat ja muut pöpöt pidettyä kurissa. Päivä töissä oli yllättäväm pitkän tuntoinen. Olin ihan umpijäässä ja haaveilin villasukista, jotka olivat visusti kotona vaatekomeron hyllyllä. Ruokien suhteen dieetti on tainnut muuttua jo melko järjettömäksi - tonnikalapurkista pitää juoda jopa suolaliemet, ettei yksikään murunen mene hukkaan. Voisi kuvitella, että tällä ravintomäärällä ja ruokahalulla näyttäisin jo nääntyneeltä etiopialaiselta... mutta rasvaa riittäisi kyllä jaettavaksi muillekin kilpasiskoille!

Illan kevyt jalkatreeni oli motivoiva. Vaikka kitisenkin hyljemäisestä olemuksesta, katsoo peilistä silti päivä päivältä kapeakasvoisempi tyttö. Smith-kyykkyä tehdessä tuli tuijotettua itseä oikein tiiviisti peilin kautta ja kyllä, minähän oikeasti olen pienentynyt huimasti. Joskus Arizonassa ollessa tein aerobista cross-trainerilla ikkunan edessä, josta näin aina itseni heijastuksena. Mietin jo silloin, miten pitkä aika siihen on, että se heijastus ikkunassa olisi sitä mitä toivoin silloin olevani. Nyt aletaan olla lähellä: ... ja se Arizonan aika tuntuu todella kaukaiselta. Ihan kuin syksystä olisi kulunut sata vuotta. Tiistaihin liittyi myös hemmottelua: kampaajalla käynti uuden hiusvärin kera sekä solarium. Noistakin asioista nauttii tuplasti enemmän, kun elämä muuten tuntuu suhteellisen askeettiselta.

Aamuaerobinen keskiviikkona oli ainoa sen päivän treeni, sillä ilta oli lepoa. Töissä minulla oli ihan mahdoton nälkä ja tuntui että näännyn siihen kannettavani ääreen. Onneksi iltapäivällä sain mielenkiintoisen yhteydenoton ja sen myötä niin paljon ajateltavaa, että nälkäkin hävisi saman tien. En muista olenko tähän päiväkirjaan aiemmin kirjoittanutkaan, että järjestelen Suomeen ensimmäistä fitness-voittaja Jen Hendershottin treenileiriä. Ajankohta leirille on joskus loppusyksyllä eikä sitä vielä olla lyöty lukkoon. Keskiviikkona tapahtuman järjestely sai uuden sysäyksen ja illalla ahersinkin PhatCamp-nettisivujen parissa niin, että sain ne vielä samana yönä valmiiksi. Sivut löytyvät osoitteesta http://phatcamp.fitnessflow.org. Toivon todella, että leiri toteutuu! Tarvitaan 40 innokasta tyttöä, jotta fitness-tähti Jen tulee Suomeen. Ehkäpä vaikeaa... mutta ei mahdotonta! Ei voi tietää onnistuuko, jos ei yritä. Joten minähän yritän.

Torstaina nukuin myöhään, kun unta riitti ja aamulla ei ollut kiire. Tässä vaiheessa diplomityötä voin tehdä töitä sekä kotona että työpaikalla, ja torstain suunnitelmana oli kotoa käsin tutkia tieteellisiä artikkelitietokantoja. Aamuaerobinen meni oikein mukavasti, puhuin nimittäin puhelimessa koko 90 minuuttia. Aamuaerobiset ovat nyt tehokasta työaikaa. Onneksi tällainen "moniajo" onnistuu minulta helposti - voin lukea, puhua tai järjestellä mielessäni asioita koko aerobisen ajan ilman että tahti hidastuisi. Illalla tein vatsa- ja pohjetreenin ihan normaaliin tapaan (en tee koskaan noita treenejä kevyesti) ja jaksoin pusertaa aerobisenkin hyvällä teholla. Torstaina myös selvisi, että voin ottaa osaa Personal Trainer's Associationin eli PTA:n personal trainer- ja ravinto-ohjaaja -kursseille huhtikuussa kisaviikonloppuna. Vihdoinkin saan jonkinlaisen todistuksen siitä, että ymmärrän jotain näistä asioista! Valmishan sitä ei ole koskaan, mutta jostain on sentään aloitettava.

Olin odottanut tätä perjantaita jo monta kuukautta ja vihdoin se oli täällä. Ystäväni Jenni muutti takaisin Tampereelle. Aamulla menimme aerobiselle ulos ja lenkki menikin tosi nopeasti kun oli niin hyvää juttuseuraa. Tein jälleen töitä kotona. Iltapäivällä minun piti mennä Bullin "vastaanotolle" näyttämään kuntoa ja kuulemaan seuraavien viikkojen tuomio... ja sehän oli, että ruokaa vähennetään taas. Treenit pysyi samoina ja selkeä ohje viimeisille viikoille oli: TÄYSILLÄ VAAN! Nyt ei auta valitella väsymyksiä tai tehdä tuntuman mukaan, vaan töitä on tehtävä täysillä loppuun asti. Kunto oli parantunut, vaikka paino ei olekaan pudonnut. Bullin moikkaamisen jälkeen kävin treenaamassa rinnan ja olkapäät. Uskaltauduin jopa tekemään vinopenkkiä käsipainoilla ja se meni yllättävän hyvin, vaikka sarjat loppuivatkin melko lyhyeen. Treenin jälkeen ilta oli kiireinen: alavartalon hieronta, poseerausharjoitus opastuksen kera (ihme kyllä, ei juurikaan korjattavaa!) ja myöhään illalla vielä siskoni tuli Tampereelle.

Lauantai olikin hauska päivä, sillä Heliassa opiskeleva siskoni oli päättänyt tehdä artikkelin siitä, millaista on elää päivä kisadieetillä. Aamulla Tuuti-sisko joutui siis heti kreatiinipyruvaattimukillisen eteen ja sen jälkeen Wolffille juoksumatolle. 90 minuutin aerobinen kuulosti kuulemma tappavalta, mutta hyvinhän hän sen jaksoi. Kävelimme jyrkällä matolla, poljimme pyörää ja cross-traineria ja teimme vielä askelkyykkyjäkin matolla. Päivällä kävimme läpi dieetin peruasioita ja joutuipa sisko ahtamaan tonnikalaakin ilman kastikkeita tai muita höystöjä. Sen syöminen taisi olla päivän haastavin homma. Iltapäivällä ystäväni Minna tuli Tampereelle ja menimme porukalla salille. Teimme käsitreenin pumppityylillä ja treenin päätteeksi Tuuti otti ison kasan kuvia minusta. Täytyy yrittää ikuistaa tätä, kun vihdoinkin alan olla siinä kunnossa josta kaksi vuotta sitten vain haaveilin. En rehellisesti sanottuna olisi voinut uskoa, että minusta olisi koskaan tähän.

Sunnuntaiksi oli riisikakut, piltit ja ranskanleivät ostettu ja puuroriisiä keitetty iso kattilallinen. Viimeinen tankkaus! Söin nopeita hiilareita hyvin yksinkertaisista lähteistä pitkin päivää, kaloreita tuli jälleen 2600. Vatsa ei tuntunut täyttyvän ollenkaan ja iltaan saakka sain kiristää vyötä, kun housut roikkuivat päällä entistä enemmän. Kaikki USA:sta ostetut farkut ovat jo niin isoja, etten kehtaa enää edes käyttää niitä. Illemmalla kävimme katsomassa Hip Hop Housen 10-vuotisesityksen. Tanssi oli huimaa! Minuun vetoaa tanssin ilon katsominen niin, että istuin pää pitkällä ja kyyneleet silmissä katsomossa. Niin suuresti eläydyn tanssiin kun katselen sitä. Toivon vaan, että jonain päivänä siinä omassa vapaaohjelmassani voisin esittää sellaista tanssia, josta liikunnan ilo paistaisi läpi katsomon viimeiseen penkkiriviin saakka.


Viikko 14


Maanantaina jatkoin etätöitä joten aamulla ei ollut mikään mahdoton kiire aerobiselle. Tankkaus tuntui kehossa mukavasti ja aerobinen oli kevyt. Hyvä niin, nimittäin väsymys tulee varmaan hyvinkin pian. Näiden viimeisten viikkojen treenisuunnitelmat tuntuvat huimilta, kun lepopäiviä ei enää ole:

Ma: Aamuaerobinen 90min, olkapäät+rinta, aerobinen 40min.

Ti: Aamuaerobinen 90min, jalat, aerobinen 40min.

Ke: Aamuaerobinen 90min, vatsat+pohkeet, aerobinen 40min.

To: Aamuaerobinen 90min, selkä+hauis, aerobinen 40min.

Pe: Aamuaerobinen 90min, olkapäät+ojentajat, aerobinen 40min.

La: Aamuaerobinen 90min, Helsinkiin, kahdet kuvaukset.

Su: Aamuaerobinen 90min, selkä+vatsat, aerobinen 40min.

Maanantaina myös punttitreeni sujui hyvin. Tein edelleen pystypunnerrukset samoilla painoilla kuin tähänkin asti. Sarjakestävyys on pysynyt ihmeen hyvänä nyt viime viikkoina. Noin kuukausi sitten painoissa tuntui pienoinen notkahdus ja silloin pelkäsin, että nyt se dieettialamäki alkaa: painot tippuu ja mieli menee alas samalla. Erään uuden tuotteen lisäämisen jälkeen meno on ollut aivan erilaista! En osaa selittää tätä loikkausta samoihin painoihin, kovempaan kestävyyteen ja kuntoni etenemistä isolla harppauksella kuin kahdella asialla: kreatiinipyruvaatti todella toimii ja tämä uusi tuote, Hica, jota olen nyt käyttänyt lähes kolme viikkoa, pitää lihasmassaa tehokkaasti ja auttaa palautumaan seuraaviin treenehin mennessä. Olen ollut todella yllättynyt Hicasta, sillä olin hyvin skeptinen sen suhteen. Lihaskivut ovat kuitenkin oikeasti hävinneet. Jopa samat kovat jalkatreenit, jotka aiemmin saivat alakropan kosketusaraksi, tuntuvat nyt seuraavana päivänä vain häivähtävänä tuntemuksena tehdystä treenistä. Olen erittäin tyytyväinen, että otin Hican käyttöön loppudieetille. Sen hyödyn tuntee ja näkee. En osaa selittää tuotteen tieteellistä taustaa tarkemmin, joten jos siitä haluaa lisätietoja, kannattaa surffata sivulle www.elmomed.com.

Tiistaina aamuaerobinen oli harvinaisen hikinen! Hikoilin kuin pieni porsas koko aerobisen ajan niin, että pyyhe oli likomärkä. Kumma juttu. Vaihtelin laitteita aika paljon ja tein aerobisen melko kovalla sykkeellä, kun energiaa tuntui riittävän loistavasti. Aerobisen aikana puhelin piipitti ennätysmäisen paljon. Jostain syystä juuri tänä aamuna kaikki dieettaavat ystävät päättivät lähettää toisilleen tsemppaavia viestejä... ihana kannustava tekstiviestirinki! Iltapäivä ei ollut ihan yhtä valoisa. Raahasin yliopistolta repullisen kirjoja selkä vääränä ja mieli mustui muutenkin. Satuin kuulemaan asioita, jotka saivat minut hiiltymään oikein kunnolla... en voi sietää selän takana puhumista. Kaikkia ei voi tietenkään miellyttää, enkä edes yritä - tärkeintä on, että olen itselleni aito enkä yritä olla muuta kuin olen. Iltapäivän tuohtumus toi jalkatreeniin kunnon potkun ja treeni olikin suorastaan raivoisa. Nostin painoja tai toistomääriä useammassa liikkeessä ja agressionpoikanen ajoi minut vielä treenin jälkeen suoraan fatburning-aerobicciin. Kuukausi sitten en olisi voinut edes harkita meneväni jalkatreenin jälkeen aerobicciin, mutta nyt se ei tuntunut edes erityisen raskaalta. Löysin uudelleen vanhan aerobic-Kaisan ja nautin oikeasti liikunnan ilosta niin, että jumpan aikaista endorfiinimyrskyä on hankala edes sanoin kuvata. Tuntuu uskomattomalta, kun keho ja mieli toimii sataprosenttisesti yhteen ja ylimääräiset ajatukset katoavat. Tätäkö lienee se flow... niin haluaisin uskoa! Treenin tehosta kertonee jotain myös sykemittarin huima lukema: 934kcal tuon illan treenin aikana. Suuntaa-antavia lukuja, joihin en luota sokeasti, mutta melkoinen treeni joka tapauksessa!

Tiistaina olin jo vakoillut Stockmannin Hullujen Päivien esitteen läpi ja keskiviikkona olin toki kello 8 kärppänä paikalla - selluliittivoide oli hyvässä tarjouksessa! Nyt pitää olla kaikki aseet käytössä, että Operaatiosta saadaan tehot irti. Rehellisyyden nimessä tunnustettakoon, että en ole ikinä aiemmin tuhlannut rahojani mihinkään noin turhaan - en oikeasti usko selluliitin katoavan voiteilla. Se lähtee raskailla jalkatreeneillä ja siistillä ruokavaliolla. Ehkä tässä vaiheessa kuitenkin jokainen murunen apua on tervetullut. Stockalta tarttui mukaan myös muovikassillinen suklaata! Tämä taisikin olla lähes ensimmäinen kerta, kun edes mietin kisan jälkeisiä ruokia. Patukat sulloin kotona visusti kaapin perälle enkä tuhlannut niihin ajatuksiani sen enempää vaan lähdin saman tien aamuaerobiselle. Iltapäivällä tein vielä vatsa- ja pohjetreenin ja tallustin matolla 40 minuuttia. Ilta oli ärsyttävän kiireinen. Piti käydä huollattamassa kynnet - nekin enemmän riesa kuin ilo - ja ehtiä takaisin salille poseerausharjoituksiin. Muut asennot alkavat mennä aika nappiin, mutta taka-asento on hankala. Mietin sitä vielä sänkyyn mennessäkin ja yöllä herätessäni asennon mallailu pyöri edelleen mielessä. Kyllä tämä touhu voikin sitten imaista mukaansa niin täydellisesti. Välillä tuntuu jopa vähän pahalta läheisten puolesta, kun varsinkin tässä vaiheessa dieettiä tunnun olevan niin vieraantunut ns. normaalista elämästä.

Torstaina kävin ostamassa uuden Oxygenin ennen aamuaerobista ja sen kanssa 90 minuuttia hurahtikin yllättävän nopeasti. Iltapäivällä ohjelmassa oli selkätreeni kuopiolaisen Kurkisen Johannan, fitness-kilpailijan, kanssa. Olemme samasta kaupungista lähtöisin ja vähitellen tämän lajin myötä tutustuneet. Oli tosi hauska treenata välillä kaverin kanssa ja treeni sujuikin loistavasti! Pikkuisen tuntui hyytymistä joidenkin liikkeiden viimeisissä sarjoissa. Aerobinenkin meni nopeasti kun meitä oli kaksi tauotta höpöttävää tyttöä viereisillä matoilla. Treenin jälkeen vuorossa oli täydellistä hemmottelua: kunnon parisuhdeilta höystettynä kylpyläreissulla ja Lost-sarjan uudella jaksolla. Duracell-tyttöystävä tosin nukahti sohvalle kesken illan. Kummasti nukuttaa tuo roomalaisessa saunassa ja porealtaassa loikoilu!

Perjantaiaamuna tuntui siltä, kuin en olisi nukkunut viikkoon. Väsytti aivan käsittämättömän paljon eikä aamu meinannut millään lähteä käyntiin. Raahauduin salille ihan liian myöhään eikä aerobinen todellakaan tuntunut hyvältä. Töitä sain sentään tehtyä päivällä kiitettävästi, mutta ärsytyskynnys oli harvinaisen alhaalla. Sadattelin toimimattomalle artikkelitietokannalle ja lähdin salille sillä asenteella, että tulossa oli aivan surkea treeni. Ennen treeniä istuin kuitenkin alas, pistin hard trancea pauhaamaan mp3-soittimeen ja keskityin. Psyykkasin itseäni ja mietin tavoitteitani ja sitä, mitä juuri tämäkin treeni merkitsee tavoitteiden kannalta. Sen jälkeen treenasin asenteella "vaikka ei kulkisi, niin pistetään kulkemaan" ja kulkihan se. Tosi hyvä treeni. Kävin vielä solariumissa makoilemassa. Käytän senkin ajan hyväksi - teen joko mielikuvaharjoituksia tai alavatsan jännityksiä, se on hyvä paikka tuohon kun on täysin rauhallista. Illaksi oi luvassa lisää hemmottelua, kiitos äidille siitä! Äiti halusi vähän helpottaa dieettiä ja tarjota rentoutumishetken, eli pääsin vyöhyketerapiaan. Hoito oli kevyt ja palauttavaksi suunniteltu. Sainkin ajatukset hyvin irti arjen tohinoista ja taisin hiukan nukahtaakin.

Viikonlopuksi oli runsaasti ohjelmaa: perjantai-iltana hyppäsin vielä junaan ja matkustin Helsinkiin. Yöksi menin Mimmin luokse, sillä lauantaina oli lähtö aamuaerobiselle aikaisin. Ilta venyi pitkäksi, kun juteltavaa olisi ollut niin paljon! Lauantaina teimme aamuaerobisen Helsingin body-mekassa, Mayors-kuntosalilla. Ohjelmassa tuolle päivälle kahdet kuvaukset: ensin Body-lehden kuvaajan, Tapani Moisalan, kanssa ja sen jälkeen Pakkotoisto.comin omistajan/kuvaajan, Mika Sirénin kanssa. Ensimmäinen kuvaus oli ikään kuin huvin vuoksi sovittu ja hauskaa siellä olikin. Jännitän vielä kameraa jonkin verran, enkä oikein osaa improvisoida asentojen kanssa. Loppua kohti onnistuin aika kivasti kuitenkin vapautumaan ja viimeisistä kuvista tuli aika hienoja! Nälkä oli kuvauksen jälkeen valtava, sillä iltapäivä oli jo pitkällä ja olin ehtinyt syödä vain aamupalan ja juoda nopeasti proteiinijuoman. Syötyäni vuorossa olikin jo seuraava kuvaus. Mika kuvasi minua Pakkotoisto.comin "Punttimimmit - Naisen Keho" -kirjaan. Vaikka kuvaus oli hyvin erilainen kuin päivän ensimmäinen sporttinen kuvaus (kirjaan kuvataan tytöt alusvaatteissa tai täysin alastomina), olin jo hyvin vapautunut kameran edessä. Kuvauksesta jäi hirmuisen hyvä mieli. Mikan kanssa oli helppo tehdä töitä ilman mitään nolosteluja. Mielestäni kilpailevien tyttöjen kannattaisi ehdottomasti käydä kuvauttamassa itseään ammattitaitoisella kuvaajalla, sillä on ihmeellistä nähdä miten kauniilta oma keho voi näyttää laadukkaissa kuvissa valon ja varjon leikin avulla.

Sunnuntaiaamuna heräsin väsyneenä, mutta sikeästi nukkuneena. Väsähdin siskoni sohvalle pitkän kuvauspäivän jälkeen jo ennen kymmentä ja lähes 11 tunnin yöunet tuntuivat silti vain silmäykseltä. Olimme aikoneet mennä Mimmin kanssa tekemään aamujumpan Liikuntamyllyyn, mutta suunnitelmiin tuli muutos ja kävinkin vain kävelemässä ulkona siskoni kanssa. Keskipäivällä tapasin body fitness -kilpailija Satu Korhosen pikkuisen poseeraustreenin ja tyttöjen kahvitteluhetken merkeissä. Asentojen hiominen toisen tytön kanssa oli todella opettavaista ja antoi paljon uusia ajatuksia! Vaikka en Satuakaan tuntenut aiemmin, olin vilpittömän yllättynyt siitä miten ihanan lämpimiä nämä toiset kilpailijatytöt ovat noviisia kohtaan. Todella mukava huomata, että tytöt haluavat auttaa toisia. Erityisen ison kiitoksen haluan siis avusta antaa Mimmille, Satulle ja Johannalle. Kaikki ovat neuvoneet ja jakaneet tietämystään huimasti ja olen oppinut kaikenlaista mielenkiintoista lajiin liittyvää näiltä tytöiltä.

Sunnuntai-iltapäivänä suunnistin vielä mäkimattoaddiktiossa takaisin Mayorsille tekemään selkätreenin ja kunnon aerobisen. Mayorsilla näkyi monia tuttuja kasvoja ja treeni kulki loistavasti. Aerobinen oli hauska: 45% asteen kulmaan nouseva mäkimatto on paras aerobinen laite, mitä voi vaan kuvitella! Sellaisen kun saisi kotiin... sponsoreita odotellessa, heh! ;)

Kotiin pääsin vasta yhdeksältä illalla ja vastassa minua oli flunssainen mies. Kunhan nyt ei sama pöpö iskisi minuun. Iltapalaksi otin perinteisen 20 grammaa heraisolaattia, 5 grammaa pellavansiemenrouhetta ja kaappasin tupla-annokset kaikista vastustuskykyä edistävistä purnukoista: oliivinlehti-, valkosipuli- ja auringonhattu-uutetta, sinkkiä ja c-vitamiinia. Nyt sanotaan iso HUS pöpöille ja painetaan täysillä loppuun saakka. Asenteen puutoksesta ei tätä tyttöä ainakaan voida tulla kisojen aikaan syyttämään!


Kaisa Piippo

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu