<- Palaa "kisoihin valmistautujia" -pääsivulle 

Kaisa Piipon kisoihin valmistautuminen
| Taustaa | Viikot 21-22 | Viikot 23-24 | Viikot 25-26 | Viikot 27-28 | Viikot 29-30 | Viikot 33-34 | Viikot 35-36 | Viikot 37-38 |
| Viikot 39-40 | Viikot 41-42 | Viikot 43-44 | Viikot 45-46 | Viikot 47-48 | Viikot 49-50 | Viikot 51-52 | Viikot 1-2 | Viikot 3-4 |
| Viikot 5-6 | Viikot 7-8 | Viikot 9-10 | Viikot 11-12 | Viikot 13-14 | Viikko 15 | Viikko 16 |

Viikko 9

Kisoihin 8 viikkoa aikaa! Huh, nyt alkaa olla jo aika vähissä (ainakin marraskuun aloitukseen verrattuna) ja jännitys kipristelee välillä vatsanpohjassa. Vatsasta puheenollen: maanantai alkoi vatsakivussa, joka ei yön aikana ollut hellittänyt. Paino nousi tankkauksessa lähes kolme kiloa, mikä olikin suoranainen ennätys tähän mennessä. Liekö vatsakivulla ollut osuutta asiaan... Punttailuystäväni Jenni oli jälleen Tampereella joten menin hänen kanssaan aamuaerobiselle. Ensimmäinen 90 minuutin aerobinen meni loistavasti ja masun kipuilusta huolimatta meillä oli suorastaan hauskaa matoilla kipittäessämme. Ei voi oikein valittaa, kun puolet aerobisesta kuluu naureskellessa ja hymy huulilla. Kyllä hyvät ystävät voivatkin olla suunnaton voimavara elämässä. Pitää osata olla kiitollinen tällaisista asioista.

Maanantai-iltana iskuvuorossa olivat jalat. Ajattelin kerrankin tehdä jalkatreenin heti tankkauksen jälkeen ja se osoittautuikin tosi hyväksi ideaksi. Treeni meni niin lujaa perille, etten edes muista milloin viimeksi olisin samanlaisen jalkatreenin vetänyt tähdet silmissä vilisten. Takareidet menivät niin kivuliaaseen pumppiin, että ensin luulin että joudun jättämään koko treenin kesken. Sitten vasta älysin, että kipu johtui tosiaan pumpista. Siitähän innostuin tietenkin niin kovasti, että rääkkäsin jalat loppuun saakka sisulla. Hauska huomata, että siellä on jotain mikä ilmeisesti voi mennä pumppiin - takareidet kun ovat minulle ikuinen murheenkryyni olemattumuutensa vuoksi. Treenin päälle en ollut aikonut tehdä aerobista, mutta kun viereisellä matolla kävelikin mukava salituttu, niin mikäs siinä oli köpötellessä tukkoisilla koivilla.

Tiistain aamuaerobinen meni yhtä rattoisasti kuin maanantainakin, sillä Jenni oli edelleen Tampereella. Säären etuosat hiukan kipuilivat salille kävellessä, mutta en malttanut pysyä pois matolta kun kerta kaverikin oli mukana. Päivällä nälkä vaivasi, menossa oli toinen miinuspäivä peräkkäin. Mukavaa näissä uusissa miinuspäivissä on rahka, jota saan jälleen syödä ensimmäistä kertaa sitten viime kesän. Maitorahka, pakastevadelmat, vehnäleseet, lesitiini ja mehukeitto ovat nyt siis uusi aamupalani - ja onkin niin hyvä aamupala, että nautiskelen siitä silmät ummessa. Jostain syystä tuo huvittaa Jonia suuresti. ;) Pienet on ilot!

Selkätreeni oli tiistai-illan kohokohta. Tein maastavetoa pukeilta sadalla kilolla yhdeksän toistoa, joka on tämän hetkinen ennätykseni! Olo oli aivan loistava ja treeni kulki kuin unelma, aivan loppuun saakka. Polte oli joka liikkeessä mielettömän hyvä. Täydellinen dieettipäivä!

Keskiviikon aerobinen sujui mukavasti cross-trainerilla polkiessa ja matolla kävellessä ja kyykätessä. Illaksi oli tiedossa lepoa joten aamujumpalla jaksoin vetää koko 90 minuuttia reippaalla tempolla. Vaikka ruuat olivatkin plussapäivän ruokia, eli puuroakin kahden aterian verran, nälkä vaivasi. Siitä pitäisi tosin olla tyytyväinen, onpahan aineenvaihdunta silloin käynnissä. Kroppa tuntuu nyt erilaiselta - kevyeltä. Jotain tapahtuu selkeästi, kun farkut alkaa lököttää ja paidat käy vyötäröltä suureksi. Painokin oli jo pudonnut tankkauksen jälkeisistä lukemista mukavasti. Ehkäpä uusilla tuotteilla on jotain tekemistä näiden muutoksien tapahtumiseen? Perjantaina Bullin luona vieraillessani hän suositteli minulle Leaderin C4-rasvanpolttajaa ja Kelpasan-merileväuutetta. Olen erittäin skeptinen kaikkien tällaisten burnereiden suhteen, joten hampaita kiristellen ostin noita elätellen toivoja, että ehkä niillä olisi edes hyvä placebo-vaikutus. Oli placebo tai ei, niin ainakin aerobista tehdessä ja treeneissä olen hikoillut kuin pieni porsas. Nälkä on palannut ja varpaita palelee. Ainakin aiemmin nämä ovat olleet merkkejä siitä, että rasva palaa... joten elättelen toivoja!

Torstaina kävin aamuaerobisella hyvissä ajoin, sillä meille oli tulossa vieraita puolen päivän jälkeen. Kisaajapariskunta, joihin olimme tutustuneet jo aikaa sitten Pakkotoisto.comin kautta tuli hiihtolomareissulle Tampereelle. Oli tosi hauska nähdä palstatuttuja ja höpistä kisa- ja treenijuttuja. Kävimme iltapäivällä treenaamassa yhdessä, minulla oli treenivuorossa rinta ja olkapäät. Rintatreeni oli ihan surkea, mutta olkapäätreeni kulki mukavasti. Rinta on voiman puolesta heikoin osa-alueeni. Olen todella surkea punnertamaan. Ilta meni mukavasti rupatellessa ja katsoimmepa isolta kankaalta Supermassa-Markon dvd:nkin.

Perjantaina lähdimme aikaisin porukalla salille. Tein jälleen aerobista 90 minuuttia hyvillä mielin uutta Body-lehteä lueskellen. Puolessa välissä aerobista meinasi hiukan iskeä heikotus ja kampesin itseni kuntopyörän päälle kunnes olo jälleen parani. Loppuaerobisen tein sitten matolla kyykkäillen ja jyrkän kulman kera. Aamupalaksi oli taas rahkaa eli vuorossa oli viikon viimeinen miinuspäivä. Iltapäivällä kävimme kaupungilla ostamassa tuttavalleni kisakengät ja sen jälkeen vieraat käänsivät auton nokan takaisin kohti pohjoista. Minä sen sijaan menin salille ja tein tiukan pohje- ja vatsatreenin. Pohkeille innostuin tekemään hauskan rääkin: tein aasinnostoja 15 toiston sarjoja siten, että aloitin viidestä kilosta ja nostin painoa aina seuraavaan sarjaan 5kg. Sarjojen välit pidin lyhyinä ja niiden aikana pelkästään venytin pohkeita voimakkaasti 30 sekuntia, jonka jälkeen jatkoin heti seuraavan sarjan perään. Kintut oli ihan juntturassa tuon treenin jälkeen, mutta sainpahan kunnon treenin tehtyä.

Perjantaina ostin myös itselleni "Flow - Elämän virta" -kirjan. Treenin jälkeen aerobisen aikana kirjaa lueskellessani koin hienoja valaistumisen tunteita... tuo flow-ilmiöhän kuvaa täydellisesti sitä, miten tämän harrastukseni usein koen, varsinkin nyt dieetillä. Viime viikkoina olen aerobista tehdessäni ja treenien aikana usein kokenut sellaisen täydellisen keskittymisen tilan, jossa kaikki se ympärillä oleva hämärtyy. Se on tosi vapauttava tunne ja saa aikaan sanoinkuvaamattoman onnellisen olon! Tuntuu siis siltä, niinkuin tekisi jotain asiaa jolle sillä hetkellä antaa ihan kaikkensa itsestään. Toisin sanoen tekee sitä, mitä eniten rakastaa ja mistä saa suurimman henkisen ja fyysisen tyydytyksen.

Lauantaina heräsin jo ennen seitsemää ja lämpömittaria vilkaistessani totesin, että oli pakko odottaa salin aukeamista. Pakkasta oli -15C ja sairastumisen pelossa en edelleenkään halunnut lähteä ulos talsimaan. Niinpä kituutin kymmeneen asti nälässä ja menin salille sen auettua. 90 minuuttia meni kuitenkin yllättävän kevyesti, hämmästyin ihan. Yleensä viikon viimeiset treenit ja aerobiset ovat takkuisia, koska keho on jo väsynyt ja kaipaa lepoa. Lauantaina olin kuitenkin erityisen motivoitunut ja myös iltapäivän käsitreeni ja aerobinen sujuivat mukavasti. Kotiin päästyäni totaalinen väsymys sitten iski, viikon hommat oli tehtynä ja vihdoin keho saisi lepoa! Minun oli tarkoitus lähteä illalla katsastamaan yöelämää, mutta eihän sitä minnekään kyennyt lähtemään. Väsytti ja olo oli hutera, joten jäin suosiolla lepäilemään ja menin jo kymmeneltä näkemään unia tankkauspäivän ruuista. Uni oli ikävän katkonaista ja kävin reilun tunnin välein tarkistamassa keittiön kellosta, joko saisin nousta aamupalalle.

Sunnuntaina tein kokeilua jälleen erilaisella tankkauspäivällä: ei tuoreita hedelmiä, paljon puuroa, Kavlin lehtileipää, basmati- ja puuroriisiä, hiukan pastaa. Nopeita hiilareita otin hiukan hunajasta ja muutamasta lakusta, jotka maistuivatkin superhyviltä. Kumma kyllä, koko päivänä ruokahimot eivät olleet mitenkään erityisen kovat ja ennemminkin jouduin miettimään, mitä ihmettä söisin. Loppupäivästä ruokaongelma ratkesi kolmella annoksella herkullista minuuttivelliä, joka oli aikoinaan yksi pikku-Kaisan lempiruokia. Kaloreita tuli se 2600 enkä enempää olisi tavallisesta ruuasta oikeastaan kaivannutkaan. Suuri karkkipussi tosin olisi kelvannut, mutta sen olen ansainnut vasta kisojen jälkeen! Harvemmin kyllä ylipäätään on sellaista päivää, jolloin minulle irtokarkit eivät maistuisi... Sunnuntaina isäni tuli pohjoisesta myös kyläilemään joten loppuilta meni mukavasti kuulumisia vaihtaessa. Vanhempanikin alkavat vähitellen ymmärtää tämän harrastuksen ja ilmeisesti uskovat, että tytöstä tulee kilpaurheilija, halusivat he sitä tai eivät! Viikonloppuna USA:ssa käytiin fitnessin ja figuren vuoden ykköskilpailu, Fitness&Figure International Arnold Classicin yhteydessä. Seurasin netistä tuloksia pitkin viikonloppua ja vaihdoin tekstiviestejä Katien kanssa, joka oli töissä messuilla ja seuraamassa kisoja. Katien ystävä, Adela Garcia, voitti Fitness Internationalin ja riemu rapakon takana tuntui olevan käsin kosketeltavissa. Olisinpa voinut olla mukana seuraamassa kisasäpinää!


Viikko 10


Voisikohan täydellisemmin viikko alkaa? Nousin hyvin levänneenä ilman herätyskelloa ja hetken päästä soi puhelin. Näin jo numerosta, että nyt tulee uutisia... ja ne olivat loistavia uutisia! Diplomityöpaikka-asiani selvisi vihdoinkin ja pääsen vielä maaliskuussa aloittamaan työt eräässä suuressa suomalaisessa teollisuusyrityksessä. Sepä sattuukin mielenkiintoiseen saumaan. Kisoihin on tuolloin reilu kuukausi. Menenköhän töihin ihan puolivaloilla vai saanko pääkopan pidettyä aisoissa? Motivaatio työntekoon on kyllä todella kova, sillä onhan tässä tätä täysipainoista fitnesselämää jo ehditty elämään ihan mukavasti. Olen sen verran kunnianhimoinen, etten voisi kovin helposti kuvitella eläväni ilman päivätyötä. Minun täytyy tuntea saavani jotain tärkeää aikaan.

Hyvien uutisten motivoivana vedin siis lenkkarit jalkaan ja tallustin salille tekemään jälleen viikon ensimmäisen 90 minuutin aerobisen. Aika tuntui menevän hetkessä. Viimeiset 20 minuuttia poljin cross-traineria silmät kiinni - tiedän, tämä kuulostaa tosi hölmöltä - ja kävin mielessäni läpi kisapäivää. Haluan valmistautua kilpailuun henkisesti ajoissa. Mielikuvaharjoittelu on aiemminkin auttanut minua selviytymään hyvin vaativista tilanteista, joissa pitää pysyä rauhallisena. Tällä kertaa ajattelin harjoitella vaan hiukan järjestelmällisemmin. Katsotaan miten käy... täytyy varmaan valmiiksi harjoitella myös sellaisia skenaarioita, joissa mm. liukastun banaaninkuoreen tai katkaisen kengästä koron!

Illalla kävin tekemässä kevyen viikon ensimmäisen treenin, olkapäät ja rinnan sekä aerobista, jälleen. Mukava treeni, enkä olisi malttanut tehdä kevyesti koska energiaa oli kivasti. Tiistai olikin hektisempi päivä: aamulla tein jälleen 90 minuutin aerobisen. Spurttasin salin portaissa, jyrkällä matolla nopealla vauhdilla ja cross-trainerilla nostaen vastusta. Aerobisen jälkeen kävin vähän jututtamassa erästä tuttua kisakonkaria, joka tästä lähtien alkaa opastaa minua kisoihin asti vähintään kerran viikossa poseerauksissa, lavalla olossa ja kävelyssä. Ensi viikosta lähtien siis pyörin peilisalissa pöhkönä kuunnellen "käännös oikeaan" siihen asti että varmaan nuo kaksi sanaa tulevat uniinkin. Iltapäivällä kävin palauttavassa kokovartalohieronnassa ja illalla tein vielä salilla superkevyen jalkatreenin sekä perinteisen aerobisen. Tein ihan fiiliksen mukaan liikkeitä ja lisäsin mausteeksi hiukan myös jalanheittoja ja muuta hauskaa.

Keskiviikkoaamuna laahustin salille aerobiselle ja tein takkuiset 90 minuuttia hiukan tylsemmällä mielialalla. Jalkoja väsytti - taitaa keho olla väsynyt ylipäätään, ja kevytkin treeni tuntuu seuraavana päivänä raskaalta. Kotiin tullessa koko päivä kääntyi ihan päälaelleen, nimittäin toinen karvakorvistani oli kadonnut. Isä oli huomannut kissan häviämisen kun olin aerobisella, ja epätoivoisesti etsimälläkään emme löytäneet kissaa mistään. Puolen päivän jälkeen lähdimme ajamaan Kajaania kohti kuten oli aiemmin suunniteltu, kun en keksinyt enää mitä olisin voinut kissan löytymisen eteen tehdä. Toivoin vaan sydämestäni että Joni löytäisi kissan sillä aikaa kun itse olin sukuloimassa. Mieli oli maassa, koska huolta kissasta ei ainakaan helpottanut lähes kymmenen asteen pakkanen ulkona. Onneksi juuri ennen nukkumaanmenoa sain iloisen puhelun, että kylmissään oleva kissa oli löytynyt viereiseltä pihalta naukumassa vihaisesti kovaan ääneen...

Torstaiaamuna tein aerobisen vanhempieni olohuoneessa kuntopyörällä. Voisihan tuollainen pyörä olla aika kätevä kotona niin ei menisi aikaa aina salille siirtymiseen aamulla. Täytyy pistää asia harkintaan, nyt kun pian voin sanoa olevani jälleen työssä käyvä ihminen! Iltapäivällä kävin isäni kanssa kesämökillämme ja kävimme kevätauringon paisteessa kävelyllä Oulujärven jäällä. Ilma oli ihana ja innostuin vähän hulluttelemaan, yritin opetella käsilläseisontaa siinä onnistumatta ja pitihän sitä tehdä talven ensimmäinen lumienkelikin. Illemmalla kävin aiemmalla "kotisalillani", Body-Centerillä treenaamassa. Tein selkä- ja hauistreenin kevyesti ja aerobista huomaamattani yli tunnin. Sattui niin hyviä lehtiä käteen, että aikaa vierähti crossarin päällä enkä edes hoksannut tuijottaa kelloa. Kotiin tullessani sain melko uskomattoman puhelun... ja myöhemmin illalla vielä toisen. En tässä vaiheessa halua mainita sen tarkemmin, mutta sen verran täytyy hehkuttaa, että kylläpä nyt juuri elämä hymyilee! Olin koko illan ilosta ymmyrkäisenä ja oli vaan pakko miettiä, että tapahtuvatko nämä asiat nyt ihan oikeasti minulle?!

Perjantaina aamuinen auringonpaiste houkutti minut ulkoilemaan, en kertakaikkiaan malttanut tehdä koko aerobista sisällä. Kävin loikkimassa Kajaaninjoen rannassa ja kyykkäilinkin matkalla sykettä nostaen. Loput aerobisesta tein kotona kuntopyörän selässä. Päivään liittyi sukulointia ja nälkää eikä olo ollut mitenkään erityisen hyvä. Treeniä en tehnyt joten ilta meni loikoillessa. Lepo tuntuikin kyllä tarpeelliselta, keho on nyt jotenkin tosi väsynyt ja tukkoisen tuntuinen.

Lauantaiaamuna isänikin innostui lähtemään kanssani aamulenkille, joten kävimme kävelemässä sauvojen kera 90 minuuttia Kajaaninjoen kauniissa maisemissa. Isä on tosi hyvässä kunnossa, sain tehdä oikein töitä että pysyin samassa tahdissa koko lenkin ajan. Alkuillasta isä lähti vielä kanssani kuntosalillekin. Tein pumppitreenin olkapäille ja ojentajille ja sen jälkeen kävin kävelemässä ulkona reilun puolen tunnin verran. Siinä ajassa ehti sopivasti kauppaan hakemaan kevytjäätelöä tankkauspäivälle ja sitten hyvillä mielin kotiin. ;)

Sunnuntaiaamuna ei unta taaskaan riittänyt joten nousin kello 4.30 katsomaan San Francisco Championships -ammattilaiskisoja livenä netin kautta. Aamupalan taisin kymmeneen mennessä ehtiä syömään jo kolme kertaa... Tankkauspäivän aamuina nälkä ei meinaa hellittää millään ja vasta useamman ruokailun jälkeen massu rauhoittuu ja jaksaa odottaa loppupäivän aterioita. Ainiin, mikäli vanhempieni vaakaan on uskomista, oli paino pudonnut jälleen viikossa kilon verran. En ole tosin ihan varma tuon vaa'an luotettavuudesta joten Jari arvioikoon kuntoa ensi viikolla. Päivällä kävin kahvilla kaverini kanssa ja ilta kului kummitädin ja vanhempien kanssa seurustellessa. Äidin makaronilaatikko ja isän paistamat letut mansikkahillolla olivat illan päätteeksi kuin taivaasta tupsahtaneita!


Kaisa Piippo

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu