<- Palaa "kisoihin valmistautujia" -pääsivulle 

Kaisa Piipon kisoihin valmistautuminen
| Taustaa | Viikot 21-22 | Viikot 23-24 | Viikot 25-26 | Viikot 27-28 | Viikot 29-30 | Viikot 33-34 | Viikot 35-36 | Viikot 37-38 |
| Viikot 39-40 | Viikot 41-42 | Viikot 43-44 | Viikot 45-46 | Viikot 47-48 | Viikot 49-50 | Viikot 51-52 | Viikot 1-2 | Viikot 3-4 |
| Viikot 5-6 | Viikot 7-8 | Viikot 9-10 | Viikot 11-12 | Viikot 13-14 | Viikko 15 | Viikko 16 |

Viikko 7

Sieltähän se flunssa sitten puski päälle, kuten sunnuntaina hiukan aavistelin. Viikko meni flunssaa parannellessa lepäämällä ja luontaistuotekaupan antimiin turvautuen, joten siitä ei ole juuri mitään olennaista kerrottavaa. Lauantaina uskaltauduin salille tekemään oikein kevyen koko kehon treenin. Olo oli jo parempi, joten uskalsin luottaa seuraavan viikon menevän ihan normaalilla tahdilla. Sunnuntaina tankkasin sairastelusta huolimatta koska valmentajani niin käski tekemään. Ilmeisesti kalorimäärät, joita en itse osaa kuin aavistella, ovat viikkolla sen verran alhaalla, että aineenvaihduntaa pitää joka viikko pitää yllä tankkauspäivien avulla.


Viikko 8


Tankkauksen jälkeen olo oli maanantaiaamuna energinen ja aamuaerobinen oli todella hauska! Välillä nuo aerobiset tuntuu inhottavalta pakkopullalta, mutta tuona aamuna koin ihan aitoa liikunnan iloa. Juoksentelinkin muutaman spurttipätkän, kun olo oli niin loistava. Lähdin salilta hymy huulilla ja motivaatiota uhkuen, tuntui tosi hyvältä! Illalla kävin tekemässä body-viikon ensimmäisen treenin eli olkapäät ja rinnan. Toistoja ja painoja pystyi taas lisäämään eli hyvällä mallilla nuo treenit ainakin ovat. Flunssakin tuntui olevan menneen viikon lumia ja treeni kulki loistavasti. Aerobista tein treenin jälkeen vielä 40 minuuttia. Vatsa tuntui olevan vielä pullollaan edellisen päivän tankkailuista, joten nälkäkään ei vaivannut.

Tiistaiaamun aerobinen kulki lähes yhtä mukavasti kuin maanantaina. Päivä meni Hard Fitnessin artikkelia kirjoitellessa ja illalla suunnistin takaisin salille tekemään jalkatreenin. Mikä treeni se olikaan! Tuntuu mielettömän motivoivalta, kun kokee monta treeniä peräkkäin niin hyviä onnistumisen tunteita. Hard trance mp3-soittimessa soiden pusersin prässissäkin jälleen enemmän toistoja kuin edellisellä kertaa - itse asiassa joka sarjaan tuli 4-6 toistoa lisää. Kotiin päästessäni olin todella puhki, mutta myös todella onnellinen. Treenaaminen tuntuu itse asiassa nyt jopa palkitsevammalta kuin normaalilla treenikaudella. Dieetillä joutuu psyykkaamaan itseään paljon kovemmin, kun taas treenikaudella treenien "kuuluu kulkea" eikä niihin tarvitse hakea sen kummemmin erillistä tsemppiä.

Keskiviikkoaamuna kävin jälleen 75 minuutin pituisella aerobisella ja loppupäiväksi oli tiedossa lepoa. Olin varannut iltapäiväksi ajan hierojalle ja siellä murjottiin vähän selkää parempaan kuntoon. Lepoviikon jäljiltä niskan seutu oli erityisen jäykkänä, joten hieronta teki tosi hyvää. Keskiviikko oli myös viimeinen miinuspäivä ja nälkäkin alkoi olla sen mukainen.

Torstaina taisin nousta sängystä heti aamulla ihan väärällä jalalla. Kaikki asiat yksinkertaisimmista monimutkaisimpiin ottivat päähän enkä saanut tuota pahaa tuulta tapettua sitten millään. Tiuskin yksikseni ja sadattelin aamuaerobisesta lähtien... eikä se todellakaan ollut hauska aerobinen. Piti oikein tuijottamalla tuijottaa kelloa ja odottaa että minuutit matelisivat 60:n kohdalle, että saisi hypätä matolta pois ja lähteä kotiin aamupalalle. Iltaan asti olin tympeissäni ja salille mennessäkin vielä joka asia ärsytti. Ehkäpä tuosta oli hyötyäkin, sillä tekemäni selkätreeni tuona iltana oli minun mittapuuni mukaan todella intensiivinen. Tein mm. ylätaljaa 60 kilolla kaikki neljä sarjaa ja samalla raivolla jatkoin loputkin treenistä. Aerobinen treenin jälkeen sitten hiukan rauhoitti myllertävää mieltä ja osasin jo katsoa taas päivää vähän eri silmin. Sehän taisikin olla aika hyvä päivä lopulta: sai syödä kaksi puuroa ja tehdä huipputreenin - mitäs valittamista siinä olisi?

Perjantaina hiukan jännitti heti aamusta. Kävin tekemässä aerobisen ja puolen päivän jälkeen menin valmentajani juttusille ja näyttämään kuntoa. Otti edelleen hiukan päähän, taitaa painokin jumittaa pahan tuulen takia. Jari kuitenkin sanoi, että kunto on edennyt ja varsinkin alakerta tiukentunut. Hyvä niin! Mutta paljon on vielä tekemistä. Olin jo alkuviikosta pyytänyt, että pistettäisiin nyt uusien muutosten myötä turbovaihde päälle dieetissä. Tuntuisi hullulta, että dieettaan 23 viikkoa tinkimättä dieetistä edes hitusta ja sitten en ehtisikään lavakuntoon. Niinpä olin valmistautunut radikaaleihin muutoksiin. Melko radikaaleja ne olivatkin: aamuaerobisten kesto venytettiin 90 minuuttiin, edelleen kuudesti viikossa. Ruokia vähennettiin ja miinuspäivät ovat nyt käytännössä nollahiilihydraattisia, sillä ainoat hiilarit tulevat yhdestä maitorahkasta ja pakastevadelmista sekä treenipäivinä palautusjuomasta. Tuo hiilareiden vähyys ei minua kuitenkaan huolettanut, sillä viime kevään dieetillä ne olivat ihan yhtä minimissä eikä se tahtia mitenkään hidastanut. Illalla kävin vielä tekemässä olkapää- ja ojentajatreenin salilla sekä aerobista treenin jälkeen.

Lauantaiksi oli paljon ohjelmaa, joten nousin aamulla ajoissa pakkaamaan evästä mukaan ja lähdin salin auettua aamuaerobiselle. Salilta menin suoraan ystäväni Jennin kanssa Lisbeth Hälikän poseerauskouluun hänen tanssikoulullensa Hip Hop Houseen. Meitä oli tuolla posekoulussa 15 tyttöä harjoittelemassa kävelyä ja asentoja ja niin tuskallista kuin korkokengissä kävely olikin, se oli erittäin tärkeä harjoitus! Olen kotona enimmäkseen seisoskellut kengät jalassa, joten kauhukseni huomasin että ripeästi kävellessäni kantapäät meinaa irtoilla kengistä ja kävelystä tulee kamalaa lompsimista. Täytyy siis kehitellä jotain millä tuon ongelman voi korjata. Lounastimme Hip Hop Housella harjoituksen jälkeen: muiden dieettaajien kanssa tämä on ihan hauskaakin, kun muovipurkista kiinankaalin ja seitin syöminen ei kohottele kenenkään kulmakarvoja... lähinnä kaikki kuikuilevat toistensa purkkeihin ja haaveilevat muiden ruuista, kun omat sapuskat alkavat lukuisten viikkojen samojen ruokien syömisen jälkeen näyttää melkoisen tylsiltä. Poseerausharjoituksista lähdimme tyttöporukalla Wolffille ja treenasin viikon viimeisenä treeninä vatsat ja pohkeet. Aerobinen meni kevyesti tankkausruokia mietiskellessä ja suuntasinkin jumppailun jälkeen kauppaan hakemaan evästä seuraavalle päivälle.

Sunnuntaina tankkasin hiukan kevyemmin kuin aiemmin, 2600kcal edestä. Tankkauspäivää kutistettiin myös muiden kaloreiden lisäksi. Puuro, pasta ja perunat maistuivat herkullisilta ja samoin nautiskelin hiukan makeistakin eväistä: hedelmäsalaatista ja kevyt-vadelmajäätelöstä, söinpä muutaman lakunkin. Illalla vatsakipu vei taas nautinnon koko tankkauksesta ja kieriskelinkin vatsakivussa yömyöhiin. Väkisinkin tuli mietittyä, ovatko tankkauspäivät lopulta minkään odotuksen väärtejä. Enemmän niitä melkein pelkää, kun vatsa ei haluaisi ottaa vastaan ruokia joihin se ei ole tottunut. Todella omituista on varsinkin se, että mitä puhtaammin syön, sen huonompi olo on iltaa kohti. Sormet ristissä kuitenkin toivoin, että lihakset tankkautuisivat mukavasti ja viikon ensimmäiset treenit kulkisivat jälleen hyvässä energiapuuskassa.


Kaisa Piippo

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu