<- Palaa "kisoihin valmistautujia" -pääsivulle 

Kaisa Piipon kisoihin valmistautuminen
| Taustaa | Viikot 21-22 | Viikot 23-24 | Viikot 25-26 | Viikot 27-28 | Viikot 29-30 | Viikot 33-34 | Viikot 35-36 | Viikot 37-38 |
| Viikot 39-40 | Viikot 41-42 | Viikot 43-44 | Viikot 45-46 | Viikot 47-48 | Viikot 49-50 | Viikot 51-52 | Viikot 1-2 | Viikot 3-4 |
| Viikot 5-6 | Viikot 7-8 | Viikot 9-10 | Viikot 11-12 | Viikot 13-14 | Viikko 15 | Viikko 16 |

Viikko 5

Ihana herätä uudessa kodissa! Vaikka laatikoita oli vielä ympäri asuntoa, uusi koti tuntui jo omalta. Kävelin salille aamuaerobiselle, tämäkin oli pitkään kaivattu mahdollisuus. Asuntoa ei mielestäni paljon paremmalta paikalta Tampereella voi saada, sillä nyt lähellä ovat loistavat lenkkimaastot, uimaranta, kuntosali ja tietysti keskusta kaikkine kauppoineen. Maanantai oli miinuspäivä ja iltapuuron sijaan tiedossa oli siis valkuaisia ja kalkkunaleikettä. Treenivuorossa olivat kädet pumppityylillä, viimeinen bodyviikon treeni. Jokseenkin koomista puhua pumppitreenistä, kun keho on tyhjä ja pumppia ei saa nimeksikään vaikka kuinka pumppailisi. Aerobista tein jälleen normaalit 40 minuuttia. Säären etuosat hiukan ilmoitteli itsestään joten tyydyin kuntopyörään kävelymaton sijasta.

Tiistaina säästelin kipuilevia sääriä ja tein aerobisen crosstrainerilla. Päivä kului laatikoiden purkamiseen ja vähitellen sekasotkun keskeltä alkoi paljastua ihan oikea koti. Paljon oli edelleen tekemistä, mutta nyt asunnossa voi jo elää. Ruuanlaitto on helppoa onneksi lähes missä tahansa olosuhteissa: seiti ja puuro eivät vaadi mikroa enempää. Illalla treenasin bodyviikon mukaisesti olkapäät ja ojentajat. Treeni sujui hienosti ja mm. pystypunnerruksessa tein pitkästä aikaa kunnon sarjat ilman minkäänlaista huteruuden tunnetta. Punnerrusliikkeet ovat tuntuneet melko heiveröisiltä viime viikkoina ja tuo pystypunnerruksen sujuminen vanhaan malliin piristi iltaa mukavasti.

Keskiviikkoaamun aerobinen vähän takkusi, kun sain lähdettyä salille vasta niin myöhään. Minulla on huono tapa venyttää aamuja lukemalla Aamulehti, selaamalla Pakkotoiston uusimmat viestit ja tekemällä kaikkea turhaa ennen aerobiselle lähtöä. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Iltaa kohti sain kuitenkin vähän tsempattua ja illan jalkatreeni olikin paras aikoihin. Prässissä nostin painoja suunnitelmien mukaan (joka treenissä edes hiukan lisää, tänään meni 10kg enemmän). Treenin perään tein aerobista jälleen 40 minuuttia, tosin istuttavalla kuntopyörällä koska huterat jalat eivät liiemmin crossarista innostuneet.

Torstaiaamuna heräsin aikaisin käsittämättömän hirveään päänsärkyyn. Päässä vilisi tähtiä ja muutamat buranat napsittuani raahauduin takaisin sänkyyn. Aamuaerobisesta ei arvatenkaan tullut mitään, joten aamupäivällä tyydyin vaan syömään aamupuuron ja jättämään aerobisen myöhemmälle iltapäivään. Jännityspäänsärkyjen ilmaantuminen kertoo aina hieronnan tarpeesta, mutta pankkitilin nollasaldolla ei hierojalle mennä vaikka kuinka jomottaisi. Iltapäivään mennessä päänsärky oli onneksi kadonnut ja aerobinen kävelymatolla oli todella energinen. Sykemittarin mukaan kaloreitakin paloi reilusti enemmän kuin aamuaerobisilla, joilla sykettä on joskus hankala saada nousemaan. Aerobinen kuntoni on noussut reilussa kuukaudessa huimasti! Kun alkuvuodesta tavallinen sauvakävely sai sykkeeni hetkessä nousemaan 140-150 tienoille, joudun nyt tekemään jo kunnolla töitä että saan sykkeen pysymään edes 120 kieppeillä. Sama juttu matolla kävellessä. Askelkyykkyjä tehdessä se entinen 50 kyykkyä ei enää riitä mihinkään, sillä syke ei tuolla vielä nouse korkealle. Olenkin lisännyt vähitellen kyykkyjen määrää: nyt kyykkyjä tulee 70 ja perään vielä laitan maton rullaamaan kovempaa. Näin saan sykkeen kohotettua spurttien aikana ja samalla pakarat ja reidet rasittuvat mukavasti.

Perjantai oli taas salipäivä ja luonnollisesti tein myös aamuaerobisen. Jalat tuntuivat salille kävellessä hyvältä joten uskaltauduin kävelemään reilut 60 minuuttia matolla. MP3-soitin oli varustettu muutamalla uudella hard trance -setillä ja niiden siivin kävely tuntui uskomattoman kevyeltä. En olisi malttanut lopettaa tuntiin, joten kiersin kotiin pienen lenkin kautta ja aerobista tulikin lopulta tehtyä hiukan ylimääräistä, loppumatka tosin vain kevyellä sykkeellä sisustusliikkeiden ikkunoita tuijotellen. Illan selkätreeni oli aivan huippu! Tein mm. ylätaljaa suuremmilla painoilla yksin kuin olen tehnyt sitten syksyn. 60 kilolla tuli yhdeksän toistoa ihan nätisti ilman suurempaa riuhtomista. Rauta oli kummallisen nöyrää ja otinkin siitä kaiken ilon irti, myös muissa liikkeissä. Aerobista tein salin jälkeen vielä 40 minuuttia.

Lauantaiaamuna mieli olisi tehnyt ulos mutta vilkaistuani lämpömittaria tulin toisiin ajatuksiin: -25c! Ei ainakaan pakkanen ollut laskenut. Pelkästään salille kävelyyn piti pukeutua kunnolla kerroksittain. Kävelin sitten matolla 60 minuuttia melko jyrkällä kulmalla. Illemmalla tein salilla vielä vatsatreenin ja aerobista. Meinasi tulla kiire, kun juutuin pukuhuoneessa suustani kiinni: Jenni Levävaara (mm. WABBA-liiton kisoissa kisannut fitness-harrastaja) ja Anu Mäkinen olivat vähän turhankin mielenkiintoista kisakeskusteluseuraa. Nuo muutamat USA:n reissut ovat tehneet minusta sen verran sosiaalisen, etten pelkää avata suutani tuntemattomienkaan seurassa ja niinpä huomaan usein höpiseväni varsinkin salilla aivan tuntemattomien tyttöjen kanssa. Juttutuokion jälkeen pitikin kiiruhtaa kauppaan ostamaan sunnuntain tankkausruokia - kun aikaa oli ruhtinaalliset 15 minuuttia, ei paljon ehtinyt miettiä mitä ostaisi! En nimittäin ollut edelleenkään miettinyt mitä haluaisin syödä. Kaappasin mukaani riisikakkuja, hunajaa, moniviljapatonkia, jogurttia, hedelmiä ja jäätelöä ja toivoin ruokakaapeista kotona löytyvän päivän muut ruuat.

Sunnuntaiaamuna heräsin jo kuudelta ja hetken sängyssä pyörittyäni totesin, että parempi nousta syömään. Aamupala oli taivaallinen: miten ruisleipä ja mannapuuro voivatkin maistua niin hyvältä! Masu tuli täyteen, hiki puski pintaan ja väsytti niin paljon että menin vielä lopulta takaisin unille. Päivä kului leppoisasti tankkausruokia mutustellen. Iltapäivällä kävin hiukan ulkoilemassa kävellen lyhyen lenkin. Hiilaripäivien ikävin asia minulla on aina päänsärky, johon en toistaiseksi ole keksinyt vielä syytä. Kroppa tuntui pohjattomalta ja vielä iltapäivällä vaikutti siltä, että keho olisi ottanut hiilaria vastaan ihan loputtomasti. Pysyin kuitenkin Bullin asettamissa kalorirajoissa ja illalla menin nukkumaan jokseenkin tyytyväisenä, edelleen tosin ruisleivästä haaveillen...


Viikko 6


Maanantaina nousin jo puoli seitsemältä, sillä ystäväni Jenni oli käymässä Tampereella ja olimme sopineet näkevämme Wolffilla kello 7.30 aamuaerobisen merkeissä. Pakkasta oli -24c ja sen todella huomasi salille kävellessä. Tuntui siltä että koko naama kohmettuu. Varsinkin kun olin tapani mukaan jälleen myöhässä ja jouduin siis ravaamaan salille puolijuoksua. Aerobinen meni loistavasti! Oli hauska jutella tyttöjen juttuja koko tunnin ajan ja aika kului todella nopeasti. Kävelin Wolffilta kotiin vielä pienen lenkin kautta ja niinpä pituutta aamulenkille tuli lopulta 1h40min. Tankkauspäivän jälkeen tuollainen pitkä aerobinen ei haittaa. Glykogeenivarastot täytyy saada tyhjenemään mahdollisimman nopeasti jotta rasva tirisee taas vauhdilla. Mielenkiintoinen havainto oli se, että paino nousi tankkauksessa vain kilon. Edellisen kevään dieetillä sillä oli tapana heitellä monta monituista kiloa.

Maanantai-iltana kävin tekemässä voimaviikon viimeisen treenin, olkapäät ja ojentajat. En olisi millään malttanut tehdä treeniä voimatyylillä, sillä energiaa piisasi ja olisin voinut tehdä vaikka jokaisen sarjan pudotuksilla, jotta olisin saanut oikein kunnon poltteen lihaksiin. Kaksi lyhyttä sarjaa per liike ei minulle riitä mitenkään sen poltteen saamiseen. Treenin jälkeen Joni otti minusta muutaman kuvan, joista loput löytyvät galleriasta.

Tiistaina menimme jälleen Jennin kanssa aerobiselle tuttuun aikaan eli 7.30. Tunti vierähti aivan siivillä. Nämä kaksi aerobista ovat olleet ehdottomasti hauskimpia koko dieetin aikana! Ikävä kyllä olo ei muuten ollut paras mahdollinen: ensimmäisen spurtin aikana yskitti ja ääni oli aivan paineessa. Tein sitten loppuaerobisen tasaisella sykkeellä. Typeryyksissäni lähdin nimittäin edellisenä iltana aivan liian ohuessa takissa salille ja tämä taisi olla siitä hinta. Loppupäivän kauhoin extraglutamiinia lusikalla suoraan purkista - uskon vakaasti siihen, että glutamiini voi torjua aluillaan olevan flunssan (seuraavana aamuna olo oli jälleen hyvä, liekö glutamiinin vai vahvan uskon ansiosta?). Kotiin kävellessäni havaitsin kevään ensimmäisen merkin... talitintit laulaa! Sieltä se kevät ja kisapäivä tulevat vauhdilla. Tiistai aloitti myös pumppiviikon, joka olikin tämän kuuden viikon treenikierron viimeinen viikko. Tein selkätreenin todella intensiivisellä tahdilla. Ilokseni huomasin, että useassa liikkeessä pumppitreenit menevät monessa liikkeessä nyt samoilla painoilla kuin kovat treenit vielä viime kesänä ja alkusyksystä! Kehitystä on siis tapahtunut ja se näkyy treenipainoissa selvästi.

Keskiviikon aerobinen oli kuin arkeen paluu: yksin salille ja crossarille kyytiä. Penikat tuntuu vihoittelevan nyt vähän väliä ja yritän säästellä niitä tekemällä aerobista muuten kuin kävellen. Puhtia oli tankkauksen jäljiltä vielä mukavasti joten illan treeni, rinta ja olkapäät, sujui leppoisasti. Treenasin ystäväni kanssa ja vaikka pumppiviikolla ei liikkeissä apua tarvitsekaan, on treenifiilis silti erilainen kuin yksin tahkotessa. Aerobista tein treenin jälkeen 40 minuuttia.

Torstaiaamuna elättelin toivoa pakkasen laskemisesta ja lähdinkin kokeilemaan rajojani -12 celsiusasteen kylmyyteen. Flunssanpoikanen tuntui olevan mennyttä, joten uskalsin jo nostaa sykettäkin ja se onnistui hyvin Pyynikin vaihtelevissa maastoissa. Nälkä oli jo kesken aerobisen, joten aamupuuro maistui kotiin päästyäni taivaalliselta. Niin se tosin joka päivä maistuu. Olin pitänyt alkuviikosta kaksi ns. miinuspäivää, joten keskiiviikon ja torstain "plussat" tuntuivat melkein juhlalta. Plussapäivähän tarkoittaa minulle kahta puuroa päivässä ja se kun on dieettiruuista ehdoton lempparini, niin nuo päivät ovat aina mieluisia. Torstaina ei ollut treeniä, mutta hieronnassa kävin iltapäivällä. Selän ja säären etuosien runnominen ei oikein tuntunut edes mukavalta, joten hammasta purren makoilin käsiteltävänä tunnin. Loppupäivä oli surkea: vatsakipu iski joskus iltapäivällä eikä hellittänyt iltaan mennessä. Tämä on todella omituista, sillä täsmälleen samojen ruokien syöminen joka päivä yleensä tekee vain hyvää herkälle vatsalleni.

Perjantaiaamuna olo oli vähän hutera, joten aerobinen salilla jäi melko kevyeksi. Vatsa oikutteli edelleen kipuilemalla. Tällaiset vastoinkäymiset ovat niitä asioita joita vihaan eniten dieetillä. Ne pistävät mielen maahan ja latistavat uskoa siihen, että vielä tästä kisaan ehditään. Järki sanoi, että kropalla on nälkä, mutta vatsa ei olisi kaivannut muuta kuin jotain rauhoittavaa. Toki silti söin dieettisapuskat normaalisti. Vatsakivussa puuro on ainoa ruoka, jota minun tekee mieli, joten aamupuuro ja treenin jälkeinen puuro olivat päivän kohokohtia. Treenasin jalat ja vatsan pumppaillen sekä tein aerobista - ihan ok treeni, ei mitää erityistä mainittavaa. Hain myös apteekista asidofiluksia masua varten toivoen kipuilun jo helpottavan. Perjantai ylipäätään näytti suurimman osan dieetin inhottavuuksista: mieli maassa ja känkkäränkkä kylässä, huono olo ja koko tyttö ihan umpijäässä aamusta iltaan. Unikaan ei tullut ennen aamuyötä ja kun lopulta sain nukuttua, sekin vähä oli pelkkää kevyttä unta josta heräilin vähän väliä. Tämä tosin johtui enimmäkseen huonekasveja järsineestä pahoinvoivasta kissasta joka oksenteli läpi yön. Aina ei voi, eikä jaksa olla niin positiivinen. Ehkä voisin silti yrittää olla naama näkkärillä, mutta silloin te lukijani ette näkisi sitä kuka todella olen ja mitä näistä asioista todellisuudessa ajattelen. Kaipa tämän päiväkirjan pitämisen tulisi kuitenkin näyttää niin ne hauskat, kuin myös surkeat hetket.

Lauantaiaamuna pahoin voi sekä kissa että minä. Vatsaa kipristeli edelleen, mutta ei niin paljon ettenkö olisi lähtenyt lenkille. Päätin tosin jo ennen lähtöä, että tekisin lyhyemmän lenkin - kunhan edes tekisin sen. Yllättäen sauvakävelyreissu venyi kuitenkin reiluun tuntiin, kun innostuin tutkiskelemaan Pyynikin polkuja ja takaisintulomatkalla kauniita rakennuksia. Spurtteja en tehnyt, mutta taisivatpa jyrkät ylämäet hoitaa ne sykkeenvaihtelutkin. Ystäväni Mari soitti minulle päivällä ja sovimme yhteisestä treenistä iltapäivällä. Salilla tein pumppiviikon viimeisen treenin, kädet. Tein myös aerobista ja jälleen tuo aika kävelymatolla kaverin kanssa jutellessa kului siivillä. Illalla menimme Jonin kanssa ystäväpariskunnan kihlajaisiin. Pöydät olivat täpötäynnä herkkuja joten en arvatenkaan viihtynyt erityisen pitkään keittiön puolella. Olin jo aiemmin päivällä leiponut ystävilleni suklaakaurakeksejä lahjaksi, joten hyvät tuoksut tuntuivat olevan tässä vaiheessa hiukan liikaa! Seuraavan päivän tankkaus kuitenkin piti minut sentään järjissäni, vaikka nälkä olikin!

Sunnuntain ohjelmaan kuului 2800 kaloria pääosin hiilareista ja pelkkää loikoilua kotosalla. Olo oli aamusta lähtien tukkoinen ja tyhjä glutamiinipurkki ei tuonut helpotusta asiaan. Toivottavasti en nyt sairastu, flunssa tulisi todella pahaan saumaan! Nenä tukossa ruuat eivät maistuneet ihan yhtä herkullisilta kuin edellisellä viikolla, mutta kyllä perunarieska, minuuttivelli, makaroni ja muut hiilariherkut silti hyvää tekivät tyhjyyttä kumisevalle massulle. Vatsa oli edelleen hiukan kipeä, mutta ei lähellekään yhtä ikävän tuntuinen kuin muutama päivä aikaisemmin. Söin tällä kertaa reilummin hitaita hiilareita ja olo oli iltaa kohti melkoisen tanakka. Lähdimme sitten iltakävelylle Makuuniin ja pikkuruinen karkkipussi toi hiukan päivään niitä nopeitakin hiilareita. Voisihan nuo ottaa toki viisaamminkin - vaikka riisikakuista - mutta kun minulle tällainenkin tankkaus sopii, niin miksi ei hiukan nauttisi kun se kerta hyvältä tuntuu. Yötä kohti flunssanpoikanen ei tuntunut ainakaan hellittävän ja unten maille mennessä kylmän ja kuuman aallot vihjailivat ikävästi kuumeesta... Ikävä päätös muuten niin hyvin sujuneelle kuuden viikon treenikierrolle. Nyt jos koskaan piristävät e-mailit olisivat tervetulleita! :)

Huom! Suomenkielinen Nationals-raportti löytyy Historia-sivulta. Käykäähän ihmeessä lukemassa. Raportti on laajempi kuin Hard Fitnessiin kirjoittamani artikkeli ja enemmän myös matkakertomuksen tapainen. Lisänä on muutamia kuvia reissulta.


Kaisa Piippo

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu