<- Palaa "kisoihin valmistautujia" -pääsivulle 

Kaisa Piipon kisoihin valmistautuminen
| Taustaa | Viikot 21-22 | Viikot 23-24 | Viikot 25-26 | Viikot 27-28 | Viikot 29-30 | Viikot 33-34 | Viikot 35-36 | Viikot 37-38 |
| Viikot 39-40 | Viikot 41-42 | Viikot 43-44 | Viikot 45-46 | Viikot 47-48 | Viikot 49-50 | Viikot 51-52 | Viikot 1-2 | Viikot 3-4 |
| Viikot 5-6 | Viikot 7-8 | Viikot 9-10 | Viikot 11-12 | Viikot 13-14 | Viikko 15 | Viikko 16 |

Viikko 3

Maanantaina ulkoilutin sauvoja reilun tunnin ajan ulkona, kun ilma näytti mukavalta. Loppupäivä meni lepäillessä, veto oli poissa ja väsytti omituisesti - liekö johtunut viikonlopun yökukkumisista.

Tiistaina piti hoitaa jälleen asioita yliopistolla, joten tein samalla reissulla aamuaerobisen Tamppi-areenalla. Väsytti, jalat tuntui tukkoisilta ja hiljaa iloitsin mielessäni pumppiviikosta. Onneksi vaihdoin treeniviikkojen järjestystä! Varmasti seuraavalla viikolla on virtaa koviin treeneihin jälleen ihan eri tavalla, kun väliin ottaa yhden viikon kevyemmin eikä tee kahta viikkoa kevyesti vasta neljän kovan viikon jälkeen. Illalla menin Wolffille vielä tekemään olkapää- ja rintatreenin. Pumppiviikko vaan on nyt siinä mielessä hiukan tylsä, että kovin ihmeellistä pumppia ei lihaksiin tunnu tulevan. Hiilihydraatteja tulee ruokavaliosta enää sen verran vähän, että taitaa keho olla aika tyhjänä. Treenin päälle kävelin matolla jälleen 40 minuuttia.

Keskiviikkona edellisen viikon mukavat talvi-ilmat olivat historiaa, ja ulkona paukkui oikein kunnon pakkanen. Päätin pitää lepopäivän, sillä bussilla keskustaan meno pelkälle aerobiselle ei oikein kiinnostanut. Kotona riitti muutenkin touhuttavaa, kun muutto lähestyi koko ajan. Nälkä oli koko päivän ihan hirmuinen! Lepopäivät on jotenkin paljon rasittavampia kuin treenipäivät, kun silloin ehtii miettimään näläntunnetta ja mielihaluja koska aikaa ei kulu treeneihin latautumiseen ja itse treeniin.

Torstaina alistuin menemään bussilla salille, jotta pääsin tekemään aerobisen. Pakkasta oli edelleen (mielestäni) ihan liikaa. Lepopäivän jälkeen onneksi jumppailu maistui taas, etenkin kun tiedossa oli vielä koko loppupäivä lepoa. Pakkailuun kuluikin tosin sitten aikaa ja energiaa, mutta siitä ei sen enempää.

Perjantain aerobinen hoitui Kaukajärvellä, kun auto oli taas käytössä. Tunnit noiden aerobisten vehkeiden päällä tuntuvat kuluvan nyt supernopeasti, kun olen aina pyöräilyn tms. aikana lukenut sisustuslehtiä ja haaveillut uuden kodin laittamisesta. Ruhtinaalliset 63 neliötä taitavat vihdoin mahdollistaa sen, että asunto muuttuu oikeaksi kodiksi "kämpän" sijaan. Perjantai-ilta kului rattoisasti jälleen salin merkeissä. Vuorossa oli selkätreeni pumppityylillä ja sehän oli hauskaa - kuten selkätreeni aina. Energiaa riitti hyvin joten tein treenin perään aerobista vielä tunnin.

Seuraavana aamuna edelleen energisen olon siivittämänä tein aerobista huimat 75 minuuttia. Oli hyvää lukemista ja mieli pirteänä, joten ajankulua ei edes huomannut. Spurtit meni mukavasti, osaksi jälleen askelkyykkyä tehden. Kunnon nousemisen huomaa nyt tosissaan, kun sykettä ei meinaa enää saada ylös niin helposti. Hyvä vaan! Tietääpähän selvemmin, että jotain todella tapahtuu. Illemmalla pumppailin vielä jalkoja ja tein aerobista puoli tuntia. Nälkä oli melkoinen, mutta niinpä siitäkin jälleen selvittiin tahdonvoimalla.

Sunnuntaina olin heti kymmeneltä Kaukajärven salilla sen auetessa. Harmillisen myöhäisiä nuo salien aukeamisajat viikonloppuisin - vakisalillenikin pääsisin sunnuntaina vasta puolen päivän aikaan. Muuten päivä kului lähes kokonaan uudella asunnolla seiniä maalatessa. Aika tehokasta hyötyliikuntaa, kun olkapäät oli ihan tulessa ja hiki valui. Sen jälkeen olikin mielenkiintoista mennä tekemään olkapää- ja ojentajatreeniä, kun pumppi oli melkeinpä jo valmiina. Aerobinen takkusi, kroppa oli väsynyt päivän touhuamisesta. Taisi ilmoitella myös siitä, että voisi yrittää muistaa syödä vaikka sitä tekemistä nyt riittääkin - oli todellakin ensimmäinen päivä, kun en edes muistanut koko syömistä maalailun lomassa!


Viikko 4


Aktiivinen viikko! Alkuviikoksi oli tiedossa remonttihommia: piti saada olohuone, eteinen, keittiö ja makuuhuone maalattua, tai niistä osia. Loppuviikosta piti pakata loput tavarat ja viikonloppuna oli tiedossa fitnessleiri Lahdessa lauantaina ja muutto sunnuntaina. Huh hommia! Minusta tuollainen kotipuuhailu on kylläkin tosi hauskaa ja olin tyytyväinen, että sain ajatukset niin täysin pois dieetistä. Eipä silti, toki liiton leirikin oli erittäin mukava piriste dieetin keskelle. Tykkään todella paljon tutustua muihin samankaltaisen ajatusmaailman jakaviin tyttöihin, me kun tunnumme olevan melkoista vähemmistöä. Nyt mennään jo pitkälti ohi sen tärkeimmän aiheen, eli päiväkirjani, mutta pakko on mainita tässä välissä miten hieno väline Pakkotoisto.comin Punttimimmit-osio on ollut näiden tuttavuuksien muodostamisessa. Olen sitä kautta löytänyt monta kultaakin kalliimpaa ystävää. Ylipäätään tämä nettiharrastus on tuonut tärkeän lisän fitnessharrastukseen niin tuttavuuksien kuin tiedonkin lomassa. Niin, ja liittyyhän tämä päiväkirjaani - ilman nettiharrastelua en olisi tutustunut Mariin (viime vuoden päiväkirjan pitäjään) ja sitä kautta en olisi tullut aloittaneeksi myöskään tätä omaa päiväkirjani pitoa. Nörtteily voi siis olla myös positiivinen asia, vaikka moni onkin sitä mieltä, että koneella tuhlatun ajan voisi käyttää monta kertaa viisaammin. :)

Maanantaina tein tunnin aamuaerobisen Wolffilla cross-trainerilla ja kävelymatolla, jonka jälkeen menin asunnolle maalaamaan. Koko päivä vierähti maalitela kädessä, mutta illalla menin silti treenaamaan. Voimaviikko alkoi ja vuorossa oli ensimmäisenä selkä. Treeni oli yllättävän hyvä! Olo oli voimakas ja sain jopa lisää painoja pariin liikkeeseen. Aerobinenkin kulki mukavasti ja sitä tuli tehtyä 45 minuuttia. Iltapuuro maistui taivaalliselta, ja vasta tuolloin huomasin kuinka väsynyt olin koko päivän intensiivisestä tahdista. Nukahdin nimittäin sohvalle!

Tiistain ohjelma oli lähes sama kuin maanantain: aamulla Wolffille kuluttamaan kävelymattoa tunniksi, sitten asunnolle maalaamaan (siellä vierähtikin sitten lähes yöhön asti). Kävelymatosta on tullut ehdoton suosikkini aerobisten tekemisessä, koska se on niin monipuolinen. Välillä kävelen tosi lujalla vauhdilla ihan tasaisella, sitten vaihdan kulman todella jyrkkään ja hidastan tahtia. Sykettä nostan reilusti yli rasvanpolttosykkeen rajojen tekemällä askelkyykkyjä liikkuvalla matolla jyrkässä kulmassa. Huippua! Lonkankoukistajat tosin kiristyvät, ja olen aivan liian laiska venyttelyn suhteen. Ehkä saan parannettua tapani dieetin loppuun mennessä, nimittäin jumit ei tästä ainakaan helpotu jos ja kun palautuminen alkaa hidastua jossain vaiheessa.

Keskiviikkona tein samanlaisen aamuaerobisen salilla kuin maanantaina. Osan päivästä maalailin asunnolla ovia ja puuhastelin kaikkea muuta pakollista ennen muuttoa tehtävää. Illalla menin takaisin Wolffille tekemään jalkatreenin. Olen jonkin verran joutunut itse soveltamaan ohjelmaa minulle sopivaksi: smith-kyykky kapealla jalka-asennolla ei minulle sovi, samoin yhden jalan kyykky smithissä toinen jalka penkillä. Alaselkä menee niin pahaan kramppiin noita tehdessä, että joudun kesken sarjojen istumaan lattialle sitä venyttämään. Sitkeästi vaan tein nuo liikkeet koko syksyn ajan, vaikka ne eivät minulle sopineet. Ylikunnon aikana mietiskelin noita treeniasioitakin uudella tavalla ja totesin, että vaikka minulla olisi mikä tahansa guru valmentajana, hän ei voi tietää täsmälleen mikä minun keholleni sopii. Niinpä tässä asiassa kuuntelen itseäni ja teen korvaavina liikkeinä smith-kyykyn leveässä haarassa ja askelkyykyn kävellen, jotka molemmat ovat huomattavasti parempia liikkeitä minun keholleni. Molemmat liikkeet olivat tälläkin viikolla raskaita, mutta ihanalla tavalla! Painoja lisäsin himpun verran molemmissa ja sisulla tein sarjat ihan loppuun saakka. Lisäksi ohjelmassa oli ojennusta ja koukistusta. Kintut oli ihan hyytelöä treenin päätteeksi, joten hyvin meni! Kumma kyllä, sohvalle nukahtamisilmiö toistui myös tuona iltana...

Torstaiaamuna olin aikonut lähteä aerobiselle, mutta enpä sitten mennytkään. Herättyäni menin purkamaan varastoamme etsiäkseni kunnon talvivaatteet niistä lukemattomista pussukoista ja laatikoista, joita varastokoppimme sisältää. Purin koko varaston - joka ikisen laatikon - eikä talvivaatteita löytynyt mistään! Samalla tyhjensin kaiken turhan varastosta, jotta muutto olisi helpompi. Tein samalla huvittavan löydön: vanhoja kuvia minusta bikineissä, vuosi oli 2002 ja tuolloin olin lähdössä elämäni ensimmäiselle edes jollain tavalla järkevälle pikkudieetille (Body for Life -kirjan ohjeilla). Otin kuvat silloin lähtötilanteesta, mutta enpä arvannut että niitä olisi niin hauska vertailla myöhemmin! Julkisen häpäisyn uhalla siis annan julkaista nuo kuvat täällä päiväkirjassani. Painoa vuoden 2002 kuvissa on vähemmän kuin tämän vuoden kuvissa, mutta olen ns. sopusuhtainen läski. Rasvaprosentti on korkea suhteessa kehon painoon, kun taas nykyään kehon paino on melko korkea suhteessa rasvamäärään. Takaisin torstaipäivään, joka tapauksessa: purettuani varaston aikaa olikin kulunut jo pari tuntia, nälkä oli valtava ja otsa hiessä huhkittuani totesin aamuaerobisen siirtyvän myöhemmälle viikolle. Illalla kuitenkin menin treenaamaan Emman kanssa. Teimme rinnan ja olkapäät ja treeni oli suoraan sanottuna surkea. Punnerrusliikkeiden painot tuntuivat tulleen oikein ropisemalla alas! Pystypunnerrus 12,5 kilon käsipainoilla meinasi päättyä onnettomasti, kun oikea käsi herpaantui totaalisesti ja painot tulivat ryminällä lattialle. Onneksi ei käynyt kuinkaan. En todellakaan kaipaisi mitään loukkaantumisia tähän väliin. Treenin jälkeen tein perinteisen 40 minuuttia aerobista ja nostin sykkeen muutaman kerran rasvanpolttosykettä korkeammalle.

Perjantaina ilma näytti mukavalta ja lähdin aamulenkille raikkaaseen ulkoilmaan ystäväni Eevan kanssa. Koko aamulenkki tosin meinasi jäädä välistä, kun kreatiinipyruvaatti sai vatsan jälleen kääntymään niin ylösalaisin, että jouduin aamuannoksen otettuani loikoilemaan sohvan pohjalle todella kipeän vatsan takia. Totesin, että jotain on pakko muuttaa - ei enää yhtäkään aamua vatsakivussa sen kissanpissan takia. Tuotteen vaihto siis edessä, päätin mennä ostamaan seuraavaksi UFS:n puskuroitua ja hyvänmakuista CRP:tä. Pääsin lopulta kuitenkin lenkille. Eevan hassu koira oli mukana ja välillä lenkki hidastui pennun hulluttelujen takia, mikä ei kyllä haitannut yhtään koska poltteleva vatsani ei olisi rajua lenkkiä varmaan jaksanutkaan. Pituutta lenkille kuitenkin tuli reilut 75 minuuttia, joten ehkäpä tällä kertaa määrä korvasi laadun. Iltapäivällä tein salilla vatsa- ja pohjetreenin sekä aerobista 45 minuuttia. Treenin jälkeen vein jalkaparkani hierojalle, joka välillä hiukan kovemminkin ottein hieroi reidet pehmeämmiksi. Lonkankoukistajat ja säären etuosat ovat molemmat todella tiukkana, enimmäkseen varmaan suuren aerobisen liikunnan määrän vuoksi. Taas pitäisi peräänkuuluttaa sitä venyttelyä. Minulla se tuntuu usein vaan jäävän välistä hyvien syiden takia: "Mutta kun mun pitää mennä syömään", "eihän meillä ole kotona edes tilaa missä venytellä", "olen jo niin väsynyt treenistä etten jaksa"... ja niin edelleen. Siellä näyttöjen ääressä nyt jokainen voisi nostaa oman tassun pystyyn joka sortuu samaan - ainakin ennenkuin tästä taas kirjoitellaan jossain palstalla, että "kumma juttu, kun ei se Kaisa sitäkään asiaa osaa tai tee kunnolla, kyllä minä ainakin"...

Tuota aihetta sivuten ehkä voin selittää asiaa tarkemminkin niille, jotka eivät näitä netin keskustelupalstoja seuraa. Joku oli siis päättänyt perustaa keskusteluketjun UFS:n forumille aiheesta "oman kehon kuunteleminen", jossa huonona esimerkkinä tästä oli kerännyt minun kirjoituksiani tästä päiväkirjastani. Joku muu voi olla oppinut helpomman kautta, mitä se oman kehon kuunteleminen tarkoittaa, mutta minulle ilmeisesti tuo ylikuntoon meno syksyllä oli se, mitä vaadittiin ennenkuin pystyin itse oppimaan, ettei kukaan muu voi minun kehoani tuntea kuten itse tunnen. Siihen asti olin täysin noudattanut valmentajieni ohjeita - aerobinen tehdään silloin kun ohjeissa lukee, ruuat syödään juuri silloin kuin ne kuuluu syödä, salille mennään melkeinpä pää kainalossa, jos kerta ohjelmassa on salipäivä. Näiden omien kokemuksieni karttuessa olen vähitellen oppinut, mitä minun kehoni kestää ja miten saan pidettyä sen parhaassa toimintakunnossa. Nykyään näen valmentajan ohjeet suurena ohjenuorana, joista minun itse pitää pystyä erottamaan se, mikä on välttämätöntä ja mikä muokattavissa siten, että se sopii minulle parhaiten. Tuo kyykkyesimerkki varmaan hiukan valaisee, mitä tarkoitan. Tämä avautuminen nyt olkoot vaikka vastine niille kotibodareille, jotka siellä pohtivat kuinka väärin teenkään monia asioita. Tämä on minulle jatkuvaa oppimista, enkä missään vaiheessa ole väittänyt osaavani täydellisesti. Kokeilemalla eri juttuja oppii, ja minulla ainakin on aikaa tässä elämässä vielä opetella, oli asia mikä hyvänsä.

Lauantaina oli sitten Lahden fitnessleirin vuoro. Sitä ennen kuitenkin kävin aamuaerobisella sauvakävellen Kaukajärven ympäristössä. Taisi olla ensimmäinen aerobinen jonka tein niin aikaisin, että oli vielä pilkkopimeää. Leirille matkasin kahden muun tamperelaisen tytön kanssa, jotka ovat myös menossa kevään tulokaskisoihin. Leirin parasta antia olivat muiden tyttöjen tapaaminen ja asentojen harjoittelu päätuomari Pasi Lakaniemen opastuksella. Muuten asennot olivatkin ihan mukavasti kunnossa, mutta taka-asennossa ja sivuasennoissa on vielä hiomista. Leirin vetäjinä olivat Pasin lisäksi IFBB pro Lisbeth Hälikkä sekä Suomessa kisaavia fitnesstyttöjä/valmentajia: Katariina Tunturi, Sari Orava, liiton päävalmentaja Maija Elovaara sekä Niina Aaltonen (kaksinkertainen nuorten SM-voittaja fitnessissä), jolle kuuluu kiitos tästä fitnesskipinän sytyttämisestä minun pikku sydämessäni! Niina auttoi minua alkuun muutama vuosi sitten tekemällä minulle ensimmäisen treeniohjelmani ja ruokavalion, joilla tähdättiin jo näkyviin tuloksiin. Ja niitähän tuli.

Sunnuntaina oli tehtävä jälleen aamuaerobinen ulkona, sillä loppupäivä meni kiireessä pakatessa ja muuttolaatikoita kantaessa. Olin aikonut mennä tekemään käsitreenin ja aerobista salille, mutta päästessämme vihdoin uuteen kotiin kello oli jo yli kaksitoista yöllä.

Viikon kohokohtiin kuului ehdottomasti vierailu Bullin "vastaanotolla" perjantaina. Tarkasteltiin kuntoa: hyvällä mallilla, kuukaudessa tapahtunut hurjasti muutosta. Muutettiin ruokavaliota: miinuspäiviltä puuro pois, ja ruokaa vähennettiin molemmilta päiviltä entisestään. Sain myös kuulla, että tämä tyttö pääsee vihdoin syömään! Hiilihydraattipäivä oli siis vihdoin edessä viikon päästä sunnuntaina. Tähän liittyy kyllä siinä mielessä hassu juttu, että minusta on jo hetken tuntunut, että ympärilläni olevat ihmiset odottavat puolestani tuota tankkauspäivää jopa enemmän kuin minä. Itse olen jokseenkin välinpitämätön ruokien suhteen tällä hetkellä ja tankkaus tuntuu "ihan kivalta", mutta en todellakaan odota sitä kuola valuen ja keittokirjoja lukien kuten viime vuoden dieetillä. Eniten odotan hiilaripäivän tuomaa pumppia ja energialatausta treeneissä. Tosin eipä se tuoreen patongin tuoksu nyt niin kammottava ajatus ole, sekään... :)

Huom! Hard Fitnessin uusi web-lehti on jälleen ilmestynyt. Siinä on Katien ja minun kirjoittama artikkeli reissustamme Nationalseihin. Jutut pääset lukemaan näiden linkkien kautta:

Katien artikkeli: http://www.hardfitness.com/emagazine/issue13/roadtonats1.html
Kaisan artikkeli: http://www.hardfitness.com/emagazine/issue13/roadtonats2.html

Olen toimittanut Hard Fitnessiin myös suomalaisten kisaajien profiileja ja niitä kaivataan lisää. Jos olet kiinnostunut saamaan oman profiilisi mm. Amy Petersin, Jenny Lynnin ja muiden huippukisaajien joukkoon, lähetäthän minulle sähköpostia! Vaatimuksena profiilin lähetykseen ei ole muuta kuin jonkinlainen kisatausta, ei siis tarvitse olla vuosikausia Suomen huipulla tai pro-kisoissa kilpaillut. Sähköpostiosoitteeni on: faidra6@hotmail.com.


Kaisa Piippo

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu