<- Palaa "kisoihin valmistautujia" -pääsivulle 

Kaisa Piipon kisoihin valmistautuminen
| Taustaa | Viikot 21-22 | Viikot 23-24 | Viikot 25-26 | Viikot 27-28 | Viikot 29-30 | Viikot 33-34 | Viikot 35-36 | Viikot 37-38 |
| Viikot 39-40 | Viikot 41-42 | Viikot 43-44 | Viikot 45-46 | Viikot 47-48 | Viikot 49-50 | Viikot 51-52 | Viikot 1-2 | Viikot 3-4 |
| Viikot 5-6 | Viikot 7-8 | Viikot 9-10 | Viikot 11-12 | Viikot 13-14 | Viikko 15 | Viikko 16 |

Viikko 1 (2006)

Ensinnäkin - pyydän anteeksi Nationals-raportin viipymistä! Olen kirjoittamassa yhteistä artikkelia aiheesta Hard Fitnessin seuraavaan numeroon Katien kanssa, ja sen vuoksi suomenkielinen juttu ei ole edennyt. En ole vielä varma, kirjoitanko suomenkielistä ollenkaan loppuun. Voi olla, että saatte lukea jutun kokonaisuudessaan vasta Hard Fitnessistä. Siihen tulee kaksi mielenkiintoista näkökulmaa: national-tason kilpailu kisaajan sekä huoltajan näkökulmasta.

Vuosi vaihtui ja samalla parantumisen myötä dieetti lähti käyntiin tositoimin. Valmentajani yksinkertaisti ruokavalion todella simppeliksi. Aiemmin en olekaan kai kovin tarkkaan ruokavaliostani kirjoittanut, joten paljastetaan nyt millaisilla eväillä täällä painetaan menemään. Viisi päivää viikosta on treenipäiviä, jolloin ruokaa tulee enemmän (kaurahiutaleiden erot ja palautusjuoma) ja kaksi päivää lepoa (ruokaa luonnollisesti vähemmän eikä palautusjuomaa). Tällaiselta päiväni näyttävät seuraavan kuukauden ajan:

  • Aamulataus ennen aerobista: Kreatiinipyruvaatti 10g, arginiini 3g, glutamiini 5g, tauriini 3g
  • Aamupala: Kaurahiutale 55g/45g, vehnälese 10g, lesitiini 10g, rasvaton raejuusto 150g, sokeriton mehukeitto 200g
  • Ateria 1: Seiti 150g, parsakaali 200g, kiinankaali 100g
  • Välipala: Bull's Basic -proteiini 30g
  • Ateria 2: Seiti 150g, parsakaali 200g, kiinankaali 100g, oliiviöljy 5g
  • Lataus ennen treeniä: SAN V12, arginiini 3g, glutamiini 5g, kreatiinipyruvaatti 5g, BCAA 4kpl
  • Palautusjuoma: Bull's Recovery+ 70g, BCAA 6kpl
  • Ateria 3: Kaurahiutale 45g/30g, vehnälese 10g, rasvaton raejuusto 150g, sokeriton mehukeitto 200g
  • Iltapala: Bull's Basic -proteiini 30g, pellavansiemenrouhe 10g, arginiini 3g, glutamiini 5g

Ruokamäärä sinänsä näyttää paljolta, mutta nälkä on kyllä kaverina lähes joka päivä. Olen niin isoruokainen tyttö, että kun kalorit tippuu alle 2000, alan näkemään unia ruuasta! No, pitää vaan uskotella itselleen, että nälkä on väliaikainen olotila joka vie lähemmäs tavoitetta.

Body-viikot pyörähtivät siis käyntiin. Toistaiseksi olen vielä työtön ja etsin diplomityöpaikkaa, joten nälän minimoimiseksi kehitin heti alkuviikosta hyvän keinon: paljon unta, myöhään ylös ja myöhään aamuaerobiselle ja tietysti illalla aikaisin nukkumaan, ettei ehdi tulla nälkä. Maanantaina menin läheiselle kunnan salille tutkiskelemaan mahdollisuuksia sisäaerobisten tekemiseen. Salilla oli yksi hyvä spinningpyörä ja sillä teinkin reilun tunnin pituisen aerobisen. Illalla menin kotisali-Wolffille treenaamaan olkapäät ja rinnan. Painot oli aika hakusessa, kun yhtäkkiä taas pitäisi treenata täydellä höyryllä ja vielä osata laskea paunat kiloiksi. Tuli siis tehtyä aika paljon pudotussarjoja, kun yliarvioin railakkaasti omia kykyjäni. ;) Paunahan ei ole ihan kokonaista puolta kiloa... varsinkin olkapäätreenissä pienelläkin painoerolla voi näköjään olla iso vaikutus!

Tiistaina heräsin taas vasta kymmenen jälkeen ja menin jälleen kunnan salille polkemaan pyörää. Tunti menee yllättävän nopeasti jos mukana on hyvää lukemista ja musiikkia. Spurttejakin jaksoin ottaa hienosti, kymmenen minuutin välein väänsin vastusta kaakkoon ja poljin tuli hännän alla niin että reidet huusi hoosiannaa. Illalla jalat sai lisää kyytiä, kun vuorossa oli jalkatreeni ystävieni Emman ja Marin kanssa. Tytöt treenaavat minun mittapuuni mukaani todella kovaa, eikä omasta kevyestä aloituksestani tietenkään siinä vierellä tullut yhtään mitään. Seuraavana aamuna ja myöhemmin viikolla sen vähemmän kevyen aloituksen kyllä huomasi - venyvyys oli yhtä hyvä kuin kihtisellä mummolla, eikä suihkussa tarvinnut paljon haaveilla säärien ajelemisesta! Kankeilla koivilla tein kuitenkin treenin jälkeen vielä 40 minuuttia aerobista, kuten muidenkin treenien jälkeen. Aerobista tulee nyt viikossa siis aamuaerobisten lisäksi neljän kuntosalitreenin perään.

Keskiviikkona menin Wolffille tekemään aamuaerobisen. Kävelymatolla ja cross-trainerilla se tunti vasta kuluukin nopeasti! Kävelymatolla nostin sykettä siten, että laitoin kulman niin jyrkäksi kuin sen saa ja hidastin vauhtia reilusti. Sitten tein askelkyykkyjä matolla reilun parin minuutin ajan. Uskon vakaasti, että nuo kyykyt muokkaavat alakehon linjoja - tuskinpa mm. Adela Garcia muuten niitä tehden aerobisiaan tekisi (hän siis kyykkää yhtä mittaa n. 30 minuuttia ympäri salia). Ehkä minäkin joskus! Ilta meni sitten mukavasti levon kannalta ja hiukan hemmottelunkin. Kävin hierotuttamassa selän ja sen jälkeen paistattelin vielä solarium-lamppujen alla. Ikävä kyllä, Arizonan rusketus alkaa pian olla mennyttä!

Torstaina aurinkoinen sää houkutteli lähtemään ulos ja niinpä otin suunnaksi läheisen omakotitaloalueen, jonka tiet on aina hyvässä kunnossa. Siellä spurttailin muutamaa mäkeä ylös ja alas ja lopulta kävelin kiertotien kautta takaisin kotiin. Tuntui tosi hyvältä kävellä raittiissa ulkoilmassa! Illemmalla salilla treenasin selän ja hauikset sekä tein taas aerobista cross-trainerilla. Emma auttoi muutamissa sarjoissa, mutta enimmäkseen treenasin yksin. Nyt kun yksin treenaamiseen on niin tottunut, ei treenikaveria oikein osaa edes kaivata. MP3-soitin on monesti minulle paras treenikaveri. Treeni sujui kuitenkin hyvin ja muutamien avustettujen sarjojen myötä totesin treenipainojenkin olevan hyvin samoissa lukemissa kuin ennen sairastelua joulun alla. Hyvä niin! Isoilla painoilla se lihas pysyy, jos on niillä tullutkin. Tai no - siis minulle isoilla painoilla.

Perjantaiaamu oli vielä kauniimpi, oikein täydellinen talvipäivä. Tein yli tunnin lenkin Kaukajärven maisemissa. Vaihtelevat maastot on noilla ulkolenkeillä ehdottomasti parasta: hauskaa, kun voi tehdä sykkeennostoja ihan eri tavalla. Tällä kertaa juoksin ja harpoin portaita, tein askelkyykkyjä ylämäkeen ja otin muutaman räjähtävän juoksulähdön mäkeen. Tuleepa samalla vähän monipuolisempaa treeniä. Jalat tuntui edelleen todella kireältä tiistain treenistä, mutta vertyivät vähän lenkin aikana. Minulle on todella harvinaista, että olen niin jäykkä etten saa edes sormenpäitä lattiaan. Normaalisti venytellessä ennemmin ongelma on ylivenyvyys, kun venytykset eivät millään meinaa tuntua. Illalla kävin vielä salilla tekemässä vatsat, pohkeet ja lisää aerobista.

Viikonloppu ei paljon arkipäivistä eronnut. Lauantaina tein aamuaerobisen salilla ja illalla treenasin vielä olkapäät ja ojentajat sekä tein tietysti lisää aerobista. Sunnuntai oli onneksi pyhitetty levolle. Meidän oli tarkoitus lähteä heti aamulla ajamaan Helsinkiin moikkaamaan siskoani ja tapaamaan Pakkotoiston porukkaa illalla, mutta lähtö venyi. Kreatiinipyruvaatti on sen verran karmaisevan makuista, että kun hörppäsin sen aamukiireessä tyhjään mahaan, pääsin takaisin sängynpohjalle alta aikayksikön. Vatsaa korvensi todella inhottavasti! Taitaa olla melkoisen hapanta ainetta. Runsaan vedenjuonnin, maitohappobakteerien ja kalkkitablettien mutustelun jälkeen olin jälleen parin tunnin kuluttua tolpillani ja pääsimme reissuun. Opinpahan tuosta sen, että en ikinä enää ota tuota "kissanpissaa" tyhjään vatsaan, ilman että alla on muutama lämmittävä kupponen teetä ja runsaasti puhdasta vettä!


Viikko 2


Hui, kisoihin enää 15 viikkoa! Tuntuupas lyhyeltä noin viikkoina laskettuna - kuukausinahan se on edelleen neljä kuukautta. Siinä ajassa ehtii tehdä läskistä tiukan ja tiukasta läskin, molemmat on todettu viimeisen vuoden aikana. Toivotaan, että tällä kertaakin homma onnistuu.

Maanantaina tein aamuaerobisen jälleen Kaukajärven pikkuisella salilla. Pyöräily sujui sutjakkaasti, kunhan edelleen tönkkösuolatun tuntoiset jalat lämpenivät. Treenin jälkeinen venyttely oli lähinnä noloa räpistelyä, kun asennossa kuin asennossakin reidet meinasivat krampata koko ajan. Illalla tein vielä selkä- ja vatsatreenin. Maastaveto sujui yllättävän hyvin: vedin pukeilta 100 kilolla mukavan pituisia sarjoja ja ylipäätään tuntuma koko treenin ajan oli tosi hyvä.

Tiistaina lähdin harvinaisen aikaisin aamuaerobiselle, jonka tein tällä kertaa TTY:n Tamppi-areenalla. Salilla oli hiljaista, hallissa taisi minun lisäkseni olla pari muuta ihmistä pelaamassa sulkapalloa. Sain siis kuntopyöräillä ihan rauhassa. Illalla edessä oli jälleen jalkatreeni. Nuo ovat suorastaan pelottavia treenejä: minulla on pitkin päivää perhosia vatsassa kun mietin jalkatreeniä. Se on kivulias, sarjoja on tuhottoman paljon ja toistoja lähes joka liikkeessä yli 25 per sarja. Melkoista volyymitreeniä siis. No, yksi hyvä puoli tuossa jännittämisessä on... tällainen vakavassa suhteessa elävä ihminenkin saa siis jännitystä elämäänsä, kun joka viikko saa jalkatreeniä jännittää samalla tavalla kuin edessä olevia treffejä teinityttönä. ;)

Jalkatreenistä voisin antaa yhden hyvän vinkin tytöille, jotka usein tuskailevat pepputreenin kanssa: tehkää askelkyykkyjä kävellen. Todella monipuolinen jalkaliike, ottaa monipuolisesti koko reiteen ja pakaraan, vahvistaa samalla tukilihaksia (kun joutuu tasapainoilemaan) ja nostaa sykkeen pilviin. Ai niin, muistinko mainita, että se muokkaa erittäin tehokkaasti pakaroita?

Tiistai-illan valtava jalkatreenin jälkeinen väsymys oli havaittavissa vielä keskiviikkoaamunakin, kun sain itseni kammettua sängystä ylös vasta kymmenen aikaan. Tein aamuaerobisen Wolffilla kävellen jyrkkään kulmaan asennetulla matolla ja cross-trainerilla. Lisäksi venyttelin puoli tuntia. Jalat tuntuivat huomattavasti paremmilta kuin viime viikolla. Ystäväni Mari tokaisi edellisenä päivänä salilla, "sillä se lähtee millä on tullutkin!", kun pohdiskelin onko jalkoja järkevää treenata täysillä mikäli ne ovat edelleen todella jäykät. Taisi Mari olla oikeassa!

Nyt kutistumisen alkaa huomata jo todella selkeästi. Alussa farkut eivät mahtuneet jalkaan ollenkaan, sitten vähitellen yhdet sopivat. Suomeen tullessa pystyin ahtautumaan jo toisiinkin, nyt nekin ovat jo löysät. Melkein joka viikko aiemmin kiristävät housut ovatkin yhtäkkiä sopivammat. Kuka sanoi, että vaakaa on pakko tuijottaa dieetillä? Hyvin onnistuu näköjään tämä pienentyminen ilman numeroita.

Torstaina menin aamusta jälleen TTY:lle ja poljin kuntopyörää tunnin. Kylläpä meinasi käydä jo melko tylsäksi tuo polkeminen, vaikka mukana olikin hyvää lukemista. Tämänkö takia ne kotiin hankitut kuntopyörät yleensä lopulta päätyvät vaatetelineiksi tai sysätään vähitellen jonnekin näkymättömään nurkkaan? Puuduttavaa touhua, eikä spurtit sujuneet yhtään lennokkaammin kuin normaali ajelu. Aamupäivän hoidin yliopistolla kaikenlaisia asioita työhakemuksesta tiedonetsintään ja iltapäivällä menin takaisin TTY:n salille. Treenasin vatsat ja pohkeet ja poljin jälleen entistä tylsempää kuntopyörää 40 minuuttia. Treenin jälkeen venyttelin vielä kunnolla, kun onnistuin jäämään suustani kiinni opiskelututtujen kanssa.

Melkoisen pyöräpainotteinen viikko! Ilman autoa ja bussikorttia oli käytettävä lähisaleja melkein koko viikko, joten perjantaiaamuna löysin itseni jälleen polkemasta Kaukajärven salin spinningpyörää reilun 60 minuutin ajan. Aerobisesta ei meinannut tulla mitään, kun joku yli-innokas pappa olisi kovasti halunnut keskustella 60-luvun voimailusta kanssani ja neuvoa, miten usein pyörää tulisi polkea. Hyväähän pappa tietysti tarkoitti, mutta kun aamuisin en ole maailman sosiaalisin ihminen, ei juuri tuolloin oma kärsivällisyyteni ehkä ollut parhaimmillaan. Tungin siis Kossit syvemmälle korvakäytäviin ja syvennyin takaisin lukemani diplomityön saloihin.

Perjantaina iltapäivällä kävimme katsomassa muutamaa vuokra-asuntoa lähempää keskustaa ja löysimmekin oikein mukavan kodin. Ihanaa päästä muuttamaan! Kävelymatkaa salille tulee alle 10 minuuttia, joten voin sanoa hyvästit Kaukajärven kuntopyörälle. Illalla treenasin TTY:n salilla rinnan ja olkapäät. Punnerrusliikkeet tuntui hankalalta ilman varmistajaa, ja teinkin enemmän pudotussarjoja kuin olin suunnitellut. Punnerruksissa ensimmäisenä huomaan tuon tehojen hiipumisen. Kun ei vaan nouse, niin ei vaan nouse.

Lauantaina siskoni vieraili Tampereella ja päivä oli mukavan leppoisa lepopäivä. Yllätyksekseni olin niin virkeä vielä illalla, että lähdimme käymään hiukan Tampereen yössä - light cokiksen voimalla toki.

Sunnuntaina Kaukajärven spinningpyörä sai taas kyytiä, hyvin tahmeasti tosin. Olo oli hiukan nuutunut ja muutama kova treeniviikko tuntui jo kehossa väsymyksenä. Onneksi seuraava viikko on pumppitreeniä! Uusi jaksotus tuo huomattavasti lisää potkua koviin treeniviikkoihin. Illalla viimeisenä body-viikon treeneistä tein käsitreenin pumppityyliin ja sen päälle reippaan aerobisen kävelymatolla. Sykkeennostot meni yllättävän kivuttomasti aamun väsymyksestä huolimatta. Yhtä aikaa vihaamani ja rakastamani askelkyykky sopii todistetusti myös jyrkällä kulmalla tehtäväksi kävelymatolle... kunhan riittävän kauan kyykkää, niin takuulla syke nousee ja alakroppa saa kyytiä.


Kaisa Piippo

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu