<- Palaa "kisoihin valmistautujia" -pääsivulle 

Kaisa Piipon kisoihin valmistautuminen
| Taustaa | Viikot 21-22 | Viikot 23-24 | Viikot 25-26 | Viikot 27-28 | Viikot 29-30 | Viikot 33-34 | Viikot 35-36 | Viikot 37-38 |
| Viikot 39-40 | Viikot 41-42 | Viikot 43-44 | Viikot 45-46 | Viikot 47-48 | Viikot 49-50 | Viikot 51-52 | Viikot 1-2 | Viikot 3-4 |
| Viikot 5-6 | Viikot 7-8 | Viikot 9-10 | Viikot 11-12 | Viikot 13-14 | Viikko 15 | Viikko 16 |

Viikko 51

Alkuviikko kului New Yorkin nähtävyyksiä ihmetellen ja kävellen, sillä mahdollisuutta saliin ei ollut. Olisin halunnut mennä NY:ssa treenaamaan, mutta kertamaksu oli huimat $20! Lähdimme siis ihan asioiksemme maanantaina käymään Steel Gymillä Manhattanilla, josta olin lukenut Muscle Mayhem -forumilta etukäteen. Salin piti olla Manhattanin bodykansan mekka ja siltä se päällisin puolin näyttikin: raskastekoisia laitteita, kunnon matot lattioilla isojen rautojen rymistelyä varten... mutta ei yhtäkään kehonrakentajaa näköpiirissä! Vaikka emme treenaamaan menneetkään, salin omistaja antoi meidän käydä kierroksella salin sisällä kun kerroin hänelle lukeneeni salista paljon hyvää. Kuulemma salilta on ainakin aiemmin voinut bongata mm. nais-pro Colette Nelsonin ja tänäkin vuonna Olympiassa kilpailleen Victor Martinezin. Victorilla nykyään on tosin omakin raskaamman raudan sali Manhattanin uptownissa, joten ilmeisesti hän treenaa siellä pääasiassa. Ikävä kyllä kolme päivää Manhattanilla ei riittänyt siihen, että olisimme päässeet edes niin pohjoiseen kuin Central Park!

Dieetti tietysti jatkui siis salitauosta huolimatta silti ruokavalion turvin. Aamuisin kävelimme ensin reilun tunnin, jonka jälkeen menimme johonkin pikkuiseen kahvilaan aamupalalle. Joni nautiskeli New Yorkin aamupalaherkuista - bagelit, omeletit ja erilaiset voileivät näyttivät olevan suosiossa - ja minä tilasin aina saman: kuuma vesi kupissa sekä tee. Tämä kylläkin vaati erinäisiä selittelyjä joka ikinen kerta, sillä kahvilahenkilökunta ei voinut ymmärtää miksi haluaisin laittaa oman aamupalani kun heillä toki lasvitriinit notkuivat ihania aamupalaherkkuja. Veden saatuani sitten kaadoin puuroainekset jotka olin jo Arizonassa pakannut pikkupusseihin. Aamupala ja myös iltapäivän ateria olivat lähes samat: kaurahiutaleita, lesitiiniä, vehnäleseitä ja proteiinijauhetta. Väli- ja iltapaloiksi olin varannut proteiinijauheita annospusseihin pakattuna ja toiseksi välipalaksi Bull oli kirjannut dieettisuunnitelmaan kanasalaatin, jonka ostin aina valmiina. Dieetillä joutuu näkemään hiukan enemmän aina vaivaa noiden ruokien suhteen, oli sitten kotona tai reissussa. Turvallisin kanasalaatti olikin McDonaldsin salaatti, josta sai helposti jätettyä pois kastikkeen ja juustoraasteen. Tarkkaa se on, mutta lopussa kiitos seisoo! Joku viisas voisi tästäkin ajatella, että eihän dieetillä nyt ulkona syödä. Olen itse melkoinen perfektionisti, joten ulkona syömiseen taipuminen vaati jonkin verran ajatustyötä... mutta kun matkatavaraa oli jo valmiiksi suurin mahdollinen määrä, yhteensä noin 170 kiloa, ei todellakaan kiinnostanut alkaa enää raahaamaan mukana suurta kylmälaukkua! Toinen isompi ruoka oli myös Mäkkäriä: Premium Grilled Chicken sandwich, joka koostui kaurasämpylästä, salaatista, tomaatista ja grillatusta kanapihvistä. Teetä tuli reissussa juotua myös todella paljon, sillä kylmä viima tuntui menevän luihin ja ytimiin asti.

Kävelimme joka päivä monta monituista tuntia ja pyrimme välttämään metroa (joka lopulta osoittautuikin helpoksi juuri reissumme ajalle osuneen lakon takia), joten liikuntaa kyllä tuli varmasti enemmän kuin normaalisti, vaikkakaan ei niin reipastahtista. Iltaisin hotellille päästyäni venyttelin ennen nukkumaanmenoa. Yllättävää, miten pelkkä käveleminen ja nähtävyyksien ihmettely voikin saada kehon sellaiseen jumitukseen! Ehkäpä niska-hartiaseudun tahaton jumppa pilvenpiirtäjiä ihmetellessä sai koko kehon jumiin. Sali-into oli koko reissun ajan kova, joten jossain määrin odotin kovasti kotiin pääsemistä.

Pitkät lennot, odotus lentokentillä, lentojen myöhästymiset ja muut turhautumisen aiheuttajat eivät juuri jaksaneet hymyä pitää huulilla, joten keskiviikko-torstai -väli oli tuskallisin koko viikosta. Aikaeron tasoittaminen, ruokien valmistuksen hankaluus lentokoneessa ja jatkuva kiire (mm. 10min vapaata aikaa NY-Lontoo-Helsinki välillä) saivat aikaan sen, että nuo pari päivää mentiin todella heikolla ruokavaliolla - lähinnä siksi, että ruokaa ei ollut. Olin toki ajatellut lentokentällä saavani samat ateriat kuin New Yorkissa... sillä mihinpä ei McDonalds olisi jo levinnyt? No, koneiden myöhästymisten vuoksi aikaa ei ollut edes syömiseen, saati että olisin ehtinyt etsiä koko Mäkkäriä. Pyrin valitsemaan kuitenkin viisaasti niin, että söin edes jotain - proteiinijuoman, täysjyväkeksejä tai Jonilta kinuamani proteiinipatukan. Toki ymmärrän, että yhdellä tai kahdellä päivällä ei 23 viikon dieetillä ole loppupeleissä merkitystä, varsinkaan kun päivät menivät reilusti energiansaannin suhteen alakanttiin. Täsmällisen luonteeni vuoksi tällaiset epämääräiset suunnitelmien sekoamiset kuitenkin stressaavat jonkun verran.

Suomeen saavuttuani jatkoin Helsingistä välittömästi torstai-iltana matkaa Kajaaniin vanhempieni luokse joulun viettoon. Jetlag vaivasi enkä saanut yöllä nukuttua kunnolla junassa. Sen seurauksena löysin itseni seitsemältä aamulla Kajaanin rautatieaseman pihalta flanelliyöpaidassa - heräsin nimittäin juuri samaan aikaan kun juna oli Kajaanissa! Ajattelin silti ehtiä pihalle hinnalla millä hyvänsä, joten hienostelut sikseen ja ulos junasta vaikka sitten yöpuvussa... ;)

Tunnin päästä karusta aamuherätyksestä olin jo läheisellä kuntosalilla, päänsärystä kärsien tosin, sopimassa seuraavan viikon treeniasioista. Olin ajatellut tehdä salilla aamuaerobiset ja salitreenit joulun aikana ja ystävällinen omistaja suostuikin siihen, että voisin käydä salilla vaikka en klubilainen oikeasti ollutkaan. Olin todella iloinen tästä palvelualttiudesta, jota Frendos-salilla osoitettiin. Yleensä en naisten omista saleista juuri perusta, koska niiltä puuttuu tekemisen meininki. Tällaista joustavuutta kuitenkin arvostan kovasti. Amerikassa eläminen on vaikuttanut hyvin paljon siihen, miten paljon kiinnitän huomiota palvelun laatuun Suomessa. Ikävä kyllä todella monessa yrityksessä palvelualttius on aivan rempallaan!

Joulu meni dieettiruokien parissa. Joitakin muutoksia tein omin päin normaaleihin ruokiin, mutta kyllä minun lautaseltani joulupöydässäkin löytyi parsakaalit ja kalkkunat. Jouluruuat sinänsä eivät tosin ole niin epäterveellisiä, vaan ne herkut! Nautiskelin suklaiden ja torttujen sijasta ihanasta jouluteestä ja olinpa niin rohkea että söin teelusikallisen riisipuuroa, heh! Iltaproteiinijuoma vaihtui myös maitorahkaan sokerittomalla luumu-rusinakeitolla ja nämä pikkuiset muutokset saivat minulle ihan riittävän hyvän joulumielen ja ajatukset pois normaalisti himoitsemistani suklaakonvehdeista.

Joulun aikana joulun mietiskelemään myös kisa-asioita. Jo perjantai-iltana olo oli jälleen flunssainen ja lauantaiaamuna aivastelin, niistin ja yskin taukoamatta. Miten paljon huonoa tuuria yhdelle dieetille voi mahtua? Kun kuudes dieettiviikko oli lopussa, taaksepäin katsellessa pystyin toteamaan että yli puolet tähänastisesta dieetistä oli mennyt aivan päinvastoin kuin oli suunniteltu. Kiristyminen ei todellakaan ole ollut sitä luokkaa mitä olisin toivonut, varmasti eniten juuri siksi, että olen sairastanut ja joutunut lepäämään. Pakko on silti vaan uskoa, että näillekin sairasteluille on joku syy jota en ehkä vaan tässä vaiheessa ymmärrä. Vastoinkäymisistä huolimatta olen sitoutunut tekemään hommia viimeiseen asti, enkä aio antaa periksi. Niinpä jouluviikonloppu aika meni jälleen pelkän ruokavalion avulla dieetaten, Nessujen ja kuuman teen suurkuluttajana.


Viikko 52


Vuoden viimeinen viikko ja seitsemäs dieettiviikko alkoivat yhtä kehnosti kuin joulu ylipäätään sujui. Äkäinen flunssa varmisti sen, etten paljon sängystä jaksanut nousta joten lepäilin, söin kun piti syödä ja yritin säätää sisäistä kelloani hiljalleen Suomen aikaan, heikoin tuloksin. Hätäpäissäni kyselin tutulta lääkäriltä antibioottikuuria varmuuden vuoksi ja sainkin sellaisen, siihen oletukseen turvautuen että hengitysteissä oli jälleen jotain samaa vikaa kuin aiemmin keuhkoputkentulehdusta sairastaessani. Jo muutaman päivän kuluttua yskä helpottikin huomattavasti ja tiistai-iltana tein jo kevyen vatsatreenin kiertoharjoitteluna. Aikaa ei tietenkään mennyt kuin reipas 20 minuuttia, mutta sohvalla makoilun jälkeen sekin tuntui hyvältä. Lisäksi venyttelin kevyesti.

Keskiviikkona en vielä uskaltanut mennä aamuaerobiselle, sillä vähän ulkona käveltyäni olin todennut että syke nousee jälleen raketin lailla. Lepäsin päivän ja menin iltapäivällä Frendokselle tekemään kevyen selkä-olkapäätreenin. Olo oli huomattavasti parempi, virkeä. Flunssan rippeinä oli enää nuha. Treenin suhteen huomasin olevani jälleen samassa lähtöpisteessä kuin ylikunnosta toipumisen jälkeen, mutta sen en voi antaa nyt juuri itseäni masentaa. On säilytettävä positiivinen asenne, ja ajateltava että vielähän tästä nousen! Frendoksella treenaaminen oli kuin olisi tupsahtanut eri maailmaan Jenkkilän salien jälkeen. Käsipainot loppuivat kesken kevyessäkin treenissä ja joku satunnainen treenaaja kauhisteli, teinkö todella 5kg käsipainoilla pystypunnerrusta. No, en tehnyt, vaan kymmenen kilon. Ja ne olivat suurimmat mitä salilta löytyi - liian pienet nekin. Ikävä kyllä ainakaan minun tarpeisiini sali ei siis sopinut, vaikka palveluiltaan siellä ilomielin treenaisinkin. Vastaavanlaista avuliaisuutta kaivattaisiin kyllä ympäri Suomen muutenkin.

Torstaina aamulla kävin salilla siskoni kanssa, treenailin itse kevyesti ja opastin siskoa. Siinä hyöriessä sykemittari näytti kuitenkin sellaisia lukemia, että koko treeni olisi mennyt melkein oikeasta aamuaerobisesta. Kotiin päästyäni söin tavallisen puuroaamiaiseni ihmetellen samalla ikkunasta valkoista maisemaa. Melkoinen ero parin viikon takaiseen verrattuna! Kun pakkasta oli -23c astetta, mietin vakavissani crosstrainerin ostamista kotiin, sillä en tiedä miten pystyn ulkona noita aamulenkkejä vetämään. Ehkäpä on tässä vaiheessa kaivettava se kuuluisa suomalainen sisu peliin, ostettava kunnolliset ulkovaatteet ja paineltava vaan sinne lenkille.

Illalla menin toisen kerran salille, tällä kertaa äitini kanssa. Opastin myös häntä ja siinä ohessa tuli tehtyä kevyt koko vartalon treeni. Olen yrittänyt lempeästi ohjata muitakin perheenjäseniäni salille, toivoen että he ymmärtäisivät painoharjoittelun tarpeellisuuden kaiken ikäisille. Treenin jälkeen olin kyllä kovin tyytyväinen päivän saldoon: jo kaksi punttitreenistä innostunutta naista lisää!

Perjantaina pakkanen oli hiukan laskenut, joten vetäisin aamulla lenkkarit jalkaan, kuorruttauduin äitini talvitakkiin ja lähdin käymään aamuisella happihyppelyllä. Koska olo alkoi olla jo terve, oli kaipuu Tampereelle kunnon treenien ja aamuaerobisten pariin niin suuri, että kävin aamukävelyllä ostamassa junalipun saman päivän junaan. Viiden ja puolen kuukauden poissaolon jälkeen siis suuntasin vihdoin nokan kohti Tamperetta ja normaaleja arkirutiineja.

Lauantaiaamuna kampesin itseni ylös aikaisin ja lähdin sisukkaana tarpomaan lumisateeseen, silläkin uhalla että lenkkivaatteet, lenkkarit ja muut olivat vielä varaston uumenissa. Ajattelin, että kyllähän sitä nyt yhden lenkin vetää vaikka tennareissa ja kerrospukeutumalla useampiin jazzhousuihin! Ulkoilutin sauvoja tunnin kauniissa lumisissa maisemissa ja rämmin takaisin sisään kahden rakon kera, silti hyvällä tuulella. Kyllä voikin tuntua hyvältä olla kotona, vaikka itse koti onkin täysi kaaos matkatavarapaljouden vuoksi! Aamujumpan jälkeen ajoin sydän kurkussa (yllättävän hermostuttavaa hypätä liukkaalla kelillä manuaalivaihteisen auton rattiin) valmentajani juttusille JR Fitnessstoreen. Jännitin tapaamista hiukan etukäteen, sillä minua harmitti tämän hetkinen surkea kuntoni, jonka olisin suonut olevan jo niin paljon parempi tässä vaiheessa. Ihmemies-Jari kuitenkin vakuutteli, että nyt pistetään vaan täysi tohina päälle ja katsotaan miten homma etenee. Seuraavalle viikolle tuleekin jälleen dieettiin muutoksia ja nyt, jos kroppa sen suo, tehdään sitten tosissaan töitä. Ruokavalio yksinkertaistuu entisestään, aamulenkkejä tulee reilun tunnin verran kuudesti viikossa ja lähes joka treenin päätteeksi jään myös antamaan kyytiä salin ellipsikoneelle tai juoksumatolle. Motivaatio on todella kova ja päättäväisin mielin aion kyllä tehdä parhaani!

Viikonloppu meni uutta vuotta ihmetellessä ystävien seurassa. Sali oli kiinni joten en päässyt treenaamaan, vaikka raudan kolistelu himottikin. Tyttöjen kanssa oli tosi hauskaa, mutta minua ärsytti vain oma käytökseni. Etukäteen olen jo aikoja sitten päättänyt, että dieetti ei saa vaikuttaa siihen miten olen ystävieni kanssa, sillä dieetillä olo on täysin oma valintani. Neljältä aamuyöllä lievästi humalaisen juhlijaporukan kuskaaminen ei vaan enää kyennyt tuomaan hymyä huulille ja tämäkös minua sapetti. Inhottavaa, kun itsellä olo on epämiellyttävä mutta yrittää purra hammasta ja olla näyttämättä sitä muille. Taitaa olla vielä paljon oppimista tässä dieettaamisessa ja etenkin tunteiden hallitsemisessa väsyneenä ja nälkäisenä. Ensi kerralla voin kuitenkin olla etukäteisviisas, niin ei tarvitse jälkeenpäin harmitella sanomisiaan. :)

Tuottoisaa, unelmientäytteistä ja antoisaa vuotta 2006 kaikille lukijoille!


Kaisa Piippo

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu