<- Palaa "kisoihin valmistautujia" -pääsivulle 

Kaisa Piipon kisoihin valmistautuminen
| Taustaa | Viikot 21-22 | Viikot 23-24 | Viikot 25-26 | Viikot 27-28 | Viikot 29-30 | Viikot 33-34 | Viikot 35-36 | Viikot 37-38 |
| Viikot 39-40 | Viikot 41-42 | Viikot 43-44 | Viikot 45-46 | Viikot 47-48 | Viikot 49-50 | Viikot 51-52 | Viikot 1-2 | Viikot 3-4 |
| Viikot 5-6 | Viikot 7-8 | Viikot 9-10 | Viikot 11-12 | Viikot 13-14 | Viikko 15 | Viikko 16 |

Viikko 49

Maanantaina, neljännen viikon alussa, parantelin edelleen ärhäkkää keuhkoputkentulehdusta. Itse asiassa olo oli jo huomattavasti parempi kuin edellisellä viikolla, mutta Bullilta tuli tekstiviestillä tiukat ohjeet kysellessäni, joko saan mennä salille: "Usko nyt minua! Ainakin kolme täyttä lepopäivää, extraglutamiinia ja c-vitamiinia!" Eli pysyttelin sitten yksinäni puhisten edelleen sohvanpohjalla. Samaa rataa kului alkuviikko aina keskiviikkoaamuun saakka, jolloin en enää jaksanut olla paikallani ja menin tekemään salille kevyen rinta-olkapää-ojentajatreenin. Tein vähän pidempiä sarjoja melko lyhyillä palautuksilla ja ihan kevyillä painoilla. Vielä ei kuulemma saanut hengästyä, joten ajattelin kerrankin noudattaa ohjeita viimeisen päälle.

Torstaina lepäilin ja olin jo jumissa edellisen päivän treenistä. Perjantaina kävin tekemässä kevyen aamuaerobisen salilla: tunti juoksumatolla kävelyä ja crosstraineria vuorotellen. Iltapäivällä virtaa riitti edelleen, joten kävin pumppailemassa kevyen treenin selälle ja hauiksille. Treenin jälkeisiä aerobisia en vielä ottanut mukaan. Jo vähän enemmän liikkuminen vaikuttaa minulla selkeästi ruokahaluun: nyt parsakaali ja muut dieettipöperöt maistuivat jo hyvin. Perjantai oli myös jonkinlainen virstanpylväs reissullemme: myimme molemmat automme. Enää jäljellä ei paljon muuta tekemistä ollutkaan kuin pakkaaminen ja viimeisten joululahjojen osto.

Lauantaina kävin Bally'silla tekemässä aamuaerobista. Edellisenä iltana kävimme juttelemassa jollekin heidän asiakaspalveluhenkilöistään ja selitimme tilanteen: kisadieetti menossa, autot myyty ja treenatakin pitäisi. Koska olin jo aiemmin syksyllä käyttänyt oman vieraspassini salille, oletin etten voisi enää käyttää toista vastaavaa. Salilla oli kuitenkin loistava palvelu: he lupasivat, että voisin käydä koko seuraavan viikon treenaamassa ilman maksua. Myöhemmin päivällä menimme vielä Jonin kanssa yhdessä treenaamaan. Tein jalat kevyesti ihan satunnaisin liikkein: suorin jaloin maastavetoa, haarakyykkyä, askelkyykkyä kävellen ja ojennusta sekä koukistusta. Vähän loppua kohti alkoi jo tuntua siltä, että voisipa tehdä kovempaa!

Loppu viikonloppu meni asioita hoidellessa ja levätessä. Kävimme Katien kanssa elokuvissa, ostelimme joululahjoja ja kävimme katsomassa jouluvaloja lähiöissä. Ilman lunta ei suomalainen vaan kovin helposti pääse joulutunnelmaan kalenterin päivämääristä huolimatta.


Viikko 50


Vuosi lähenee loppuaan ja dieetistä pyörähti käyntiin jo viides viikko. Mielestäni dieetti on edennyt todella hitaasti, eikä varmasti asiaa ole auttanut ainakaan sairastaminen ja sen myötä aerobisten ja treenien poisjääminen. Usein mietin, mahdanko ehtiä kevään kisoihin. Haluan silti yrittää parhaani, jotta voin sanoa että en ainakaan tinkinyt senttiäkään joten siitä on turhan itseäni soimata! Tällä viikolla onneksi mukaan tulivat taas kovat treenit joita olinkin odottanut jo useamman viikon, samoin ruokavaliosta leikattiin hiukan hiilihydraatteja. Erittäin turhauttavia tuollaiset pidemmät treenitauot, joille ei itse vaan pysty tekemään mitään.

Maanantaina menin aamusta Bally'sille. Siellä aamuaerobisten tekeminen oli tosi hauskaa: cardiolaitteita oli joka lähtöön. Tein aerobista 20 minuuttia per laite kolmella eri laitteella: crosstrainerilla, porraskoneella ja kävelymatolla. Aerobisen aikana nostin vastusta ja kulmaa neljästi sen verran, että syke nousi yli 160 muutaman minuutin ajaksi. Noiden spurttien jälkeen oikein tuntee, miten veri virtaa vilkkaasti ympäri kehoa ja aineenvaihdunta käy kovalla teholla. Täytyy kyllä rehellisyyden nimissä tunnustaa, että kestävyyskuntoni ei tuon pidempiä spurtteja kestäisikään. ;)

Iltapäivällä maanantaina kävin viimeisessä lääkärintarkastuksessa sydänongelmien vuoksi. Tällä kertaa sain vaan kuulla tulokset: kaikki kunnossa. Helpottavaa tietää, että oireet olivat vain väliaikaisia. Hyviä tuloksia juhlistimme Katien kanssa menemällä Starbucksiin. Kummasti dieetillä jopa maustetut teet menevät ihan herkusta, kun on monta viikkoa jo popsinut samoja ruokia sillä erotuksella, että vain kanan mausteet vaihtelevat.

Tiistaina menin salille aikaisin aamulla ja tein treenin rinnalle, olkapäille ja ojentajille. Veto oli jokseenkin pois. Minulle ei tunnu sopivan, ainakaan ilman pidempää totuttelua, treenaaminen ilman aamupalaa. Jotkut tykkäävät tehdä treenin heti noustuaan, mutta minun kehoni näköjään vaatii tankkausta ennen punttien nostelua. Treenin jälkeen pakkasin jälleen käyttäen kaikkia insinöörintaitojani tavaroiden sijoittelelmiseen matkalaukkuihin. Touhu olisi melkein käynyt tetriksestä! Kuinka viidessä kuukaudessa voi kerätä alun 20 kilon lisäksi yli 150 kiloa tavaraa - vaatteita, kenkiä, kirjoja..?

Iltapäivällä Katie haki minut jälleen ja menimme viimeistä kertaa Pure Fitnessille. Tällä kertaa suunnitelmissa oli tehdä kevyt loikka/kestävyysharjoitus ja Katie näytti minulle myös paljon erilaisia liikkeitä joita voisin vaihdella kun myöhemmin treenailen itsekseni. Tämän vajaan puolen vuoden aikana olen oppinut todella paljon fitnessistä Katielta. Hän on ollut korvaamaton apu.

Tiistai-iltana tuli viimein yksi viikon kohokohdista, Jonin joululahja etukäteen jota olin suunnitellut jo Olympia-reissusta saakka. Otimme loppuviikoksi vuokra-auton ja tiistai-iltana auton nokka käännettiin kohti pohjois-Phoenixia, Fitness One -salin suuntaan. Lukuisien e-mailien ja puhelinsoittojen jälkeen olin saanut miehelleni sovittua treenin IFBB Pro -kehonrakentaja Troy Alvesin kanssa. Troy oli todella mukava tyyppi: jalat maassa, avulias ja ystävällinen ja kiinnostunut kuulemaan tarinoita Suomesta ja Suomen fitness- ja kehoilukulttuurista. Joni tuntui myös tykkäävän treenistä ja sai hyviä neuvoja selän kurittamiseen. Ainakin salilta lähtiessämme mies oli sen verran uupunut, että taisi liikkeet mennä perille! Sain myös täytettä kuvakokoelmiini salilta. Troy kisaa seuraavan kerran 10 viikon päästä joten hän vilautti hieman kuntoaan kameralleni. Parasta täytettä kuvakansioihini toi kuitenkin eräs oheisita kuvista, joka kuuluu kuvakansioon "Superisoja haleja Kaisalle vuonna 2005".

Loppuviikko meni melkoisen samanlaisissa merkeissä joka päivä: aamuaerobinen kolmella eri laitteella spurttien kera, pakkausta pakkauksen jälkeen, syömistä aina siinä välissä kun aikaa oli - olin laittanut dieettisapuskat valmiisiin annoksiin. Mielestäni dieetillä ruokailut pitää tehdä mahdollisimman yksinkertaisiksi, ettei aterioita ainakaan jää välistä. Perjantaiaamuna viimein tavarat oli kasassa ja pääsin siivoamaan asuntoa. Vuokrahuonekalut haettiin jo ennen puoltapäivää, joten jäljelle jäin minä rättieni, imurin ja matkalaukkukasan kera. Illalla sanoimme heiheit Arizonan kodille, pakkasimme laukut autoon ja huristimme Fountain Hillsiin Katien luo viimeiseksi yöksi.

Lauantaina lukemattomien halausten ja hyvästien jätön jälkeen nousimme New Yorkin koneeseen. Lauantai-iltana lähdimme jo New Yorkissa katselemaan nähtävyyksiä ja samaa rataa jatkui koko sunnuntaipäivä.


Kaisa Piippo

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu