<- Palaa "kisoihin valmistautujia" -pääsivulle 

Kaisa Piipon kisoihin valmistautuminen
| Taustaa | Viikot 21-22 | Viikot 23-24 | Viikot 25-26 | Viikot 27-28 | Viikot 29-30 | Viikot 33-34 | Viikot 35-36 | Viikot 37-38 |
| Viikot 39-40 | Viikot 41-42 | Viikot 43-44 | Viikot 45-46 | Viikot 47-48 | Viikot 49-50 | Viikot 51-52 | Viikot 1-2 | Viikot 3-4 |
| Viikot 5-6 | Viikot 7-8 | Viikot 9-10 | Viikot 11-12 | Viikot 13-14 | Viikko 15 | Viikko 16 |

Viikko 45

Aloitimme tiistaiaamun Emman kanssa kevyellä jalkatreenillä Pure Fitnessillä. Jalkatreenissä kunnon laskun huomasi selvästi, sillä jopa kevyt treeni hengästytti kovasti. Kestävyyskunto on melko surkea tällä hetkellä. Treenin jälkeen aioimme mennä vielä Emman kanssa pilates-tunnille, mutta se oli peruttu joten päivän ohjelma kutistui lääkärissä käyntiin ja auringonottoon. Lääkäri otti jälleen EKG:n ja tällä kertaa se näytti täysin normaalia. Siispä dieetti voi alkaa ajoissa!

Keskiviikkona ajoimme puolilta päivin treenaamaan Scottsdaleen Mountainside Fitnessille, missä Katie työskentelee aamupäivisin treenauttaen asiakkaita. Sali on suuri eliittisali: pukuhuoneen eteisessä on valtava valkokangas jolta voi katsella tv:tä, salilla on oma kynsistudio, supertehokkaat solariumit ja jopa oma kahvila, josta saa mm. erilaisia proteiinidrinkkejä ja smoothieta. Treenasimme rinnan ja olkapäät ja teimme hiukan aerobista. Salireissun jälkeen menimme Katien kanssa lähellä olevalle Scottsdale Gymnastics -voimistelusalille. Katie harjoitteli vapaaohjelmaansa entisen pro-kehonrakentajaystävänsä Jackie Paisleyn kommentoidessa taustalla. Iltapäivällä kävimme vielä Katien luona ja sen jälkeen suunnistimme Emman kanssa reippaina urheilijatyttöinä... jäätelölle! Kun päiviä dieetin alkuun on enää muutama, pitää ottaa ilo irti noista pienistä taivaallisista nautinnoista.

Torstai oli täydellinen lepopäivä. Taivas oli pilvessä, joten emme päässeet ottamaan aurinkoa. Sen sijaan lähdimme shoppailemaan, sillä Emman lähtö läheni ja hänen matkalaukussaan oli vielä aivan liikaa tilaa. Illalla kävimme yhdessä lempiravintoloistamme, Applebee'sissä, syömässä ja sen jälkeen menimme elokuviin. Leffa oli sopivasti nimeltään Flightplan - Emman perjantaista lentoa ajatellen.

Perjantaiaamuna nousimme aikaisin ja menimme salille treenaamaan kädet ennen Emman lähtöä: hänen koneensa lähti iltapäivällä. Nyt kun en ole enää käyttänyt aiemmin hehkuttaaani Sanin V12:sta, ei pumppi ole lähellekään samanlainen kuin aiemmin. Mutta eipä sillä pumpilla kai kasvetakaan ja kasvaminen on tällä hetkellä ykkösprioriteetti. Vielä ihan pienen hetken! Sain myös dieettiohjeet valmentaltani sähköpostilla. Guruni Jari "Bull" Mentula olikin tehnyt yksinkertaiset ohjeet alkuun: paljon ruokaa, paljon vitamiineja, paljon lisäravinteita ja paljon treeniä. ;) Ohjelmassa nämä oli tosin mainittu hieman spesifimmin!

Lauantaina viikon herkuttelu alkoi jo tuntua siinä määrin ikävältä, että päätin ottaa varaslähdön dieettiin aloittamalla ruokavalion. Niinpä eväät pakattuna käänsimme auton nokan kohti Phoenixia, missä järjestettiin NPC Western Regional -fitness-, figure-, ja kehonrakennuskisat. Menimme aamupäivällä katsomaan vaan pelkän pre-judgingin. Vielä pari viikkoa aiemmin Katie oli osallistumassa näihin kisoihin, mutta loukattuaan takareitensä hän päätti tähdätä pelkkiin Nationalseihin. Kukaan tuttumme ei kilpaillut, joten halusimme vain nähdä kisojen tason ja paikallisia kisaajia. Kisoissa oli todella paljon osanottajia ja eri luokkia sekä kovin hajanainen taso aina National-tason kisaajista täysiin aloittelijoihin. USA:ssa figure ja fitness on jaettu useampaan pituusluokkaan kuin Suomessa. Kehonrakennuksessa luokat ovat suunnilleen samat kuin Suomessa, mutta mm. masters-luokat on jaettu useampaan osaan. USA:ssa luokka, jossa on noin kahdeksan kisaajaa, on jo melko suuri. Saati sitten että kisaajia olisi yli 15!

Kisojen jälkeen menimme motivoituneena aamun annista salille. Tein tiukan vatsatreenin ja hiukan aerobista sekä venyttelin. Nyt venyvyys oli jo huomattavasti parempi kuin edellisellä viikolla.

Sunnuntaina sain raahattua jopa Jonin aamuaerobiselle kanssani. Uskalsin jo nostaa sykettäkin korkeammalle ja spurteilla hain hiukan esimakua kisadieetin aerobisille. Iltapäivällä menin auttamaan Katieta Atlantan matkan suunnittelussa. Teimme listaa hankittavista ruuista, mukaan otettavista tavaroista ja muista muistettavista asioista. Katie harjoitteli vapaaohjelmaansa, hiukan poseerausta ja lavalla oloa. Kaikkea tätä on mukava katsella, sillä pyrin oppimaan myös itse aina jotain uutta. Jokaisen kilpailijan tulisi EHDOTTOMASTI harjoitella lavalla kävelyä, poseerausasennoissa seisomista, elehtimistä, tervehdystä jne. peilin, ystävien ja perheenjäsenten edessä... Hymy ja lavasäteily eivät tule automaattisesti vaan myös niitä on harjoiteltava (ennen viimeistä viikkoa ennen kisoja)! Katsotaan miten oma harjoitteluni tuottaa tulosta kun keväällä pääsen vihdoin astumaan lavalle. Harjoittelu tuntuu äärimmäisen hölmöltä, mutta ehkäpä siihenkin tottuu jonain päivänä. Etenkin suomalaiselle hymyileminen itselleen peilin edessä on jopa haaste - saati sitten, että pystyisi peilin edessä hokemaan itselleen että "olet upea, olet upea, olet upea..."!


Viikko 46


Alkavan viikon ohjelmasta oli tulossa tiukka, sillä meidän oli lähdettävä Atlantaan jo torstaina. Maanantaina tiputettuani Jonin töihin painelin siis suoraan salille kisadieetin ensimmäiselle oikealle aamuaerobiselle. Tunnin mittaisia aamujumppia tulee nyt neljä viikossa. Maanantaina tein aerobisen ellipsikoneella, joka on mukava kun siihen saa kulmaa niin hyvin että se toimii melkein porraskoneena. Pyrin pitämään sykkeen melko alhaalla, 110-140 tienoilla ja spurttien aikana nostan sen yli 160:n. Spurtit lisää hyvin tehoa aerobisiin. Niiden avulla aineenvaihdunta kiihtyy ja pysyy vilkkaana pitkälle päivään. Iltapäivällä kävin jälleen viikottaisessa hieronnassa. Vaikka paikat ei juuri olleetkana kipeänä, rentoutti hieronta mukavasti ja meinasin jälleen nukahtaa hierojan pöydälle. Illalla kävin vielä salilla tekemässä bodyviikon ensimmäisen treenin, olkapäät ja rinnan sekä tein puolen tunnin aerobisen treenin jälkeen. Painot on tulleet vähän alas tuon lepotauon aikana, mutta sain silti hyvän tuntuman treenissä. Jo nukkumaan mennessä olkapäitä kolotti mukavasti.

Tiistaiaamuna ryntäsin taas salille heti kahdeksalta antamaan ellipsikoneelle kyytiä. Viimeiset 20 minuuttia kävelin juoksumatolla vaihdellen kulmaa. Aerobisen jälkeen tein nopeat venyttelyt ja menin kotiin aamupalalle. Sain hoidella vielä lukuisia asioita nesteenpoistotablettien ostosta polvisuojusten hankkimiseen Atlantan matkaa varten ja siinä menikin suuri osa päivästä. Illalla kävimme Jonin kanssa vielä salilla ja treenasin jalat. Painot oli lähes samassa kuin edellisellä kunnollisella jalkatreenikerralla, mutta toistoja hitusen vähemmän. Treeni tuntui kuitenkin kovasti koko alakropassa jo illalla ennen nukkumaanmenoa venyttelyistä huolimatta.

Keskiviikkona en mennyt aamuaerobiselle, sillä minulla oli jälleen aika lääkärille. Tällä kertaa lääkäri halusi tehdä rasitustestin, jotta näkisi kuinka sydän toimii kun urheilen. Sain siis kävellä ja juosta juoksumatolla noin 15 minuuttia, joka sykevaihteluiden takia melkein menikin pienestä aerobisesta treenistä. EKG näytti normaalilta urheilun aikana, mutta jälkeenpäin käyrässä oli epätasaisuutta ja sen vuoksi sain jälleen uuden ajan lääkärille seuraavaksi viikoksi. Liikuntakieltoa ei kuitenkaan tullut, ja kun en itse mitään häiriöitä tunne niin ilmeisesti lääkäri halusi vain varmistua että kaikki on ok. Jonin päästyä töistä alkuillasta menimme salille. Tänään tein selkätreenin, joka sujuikin ihmeen hyvin ottaen huomioon että takana oli jo monta treenipäivää yhteen menoon. Aerobista en ehtinyt tekemään, sillä minun piti vielä pakata Atlantaa varten ja ehtiä Katien luo myöhemmin illalla. Päästessäni Fountain Hillsiin löysin Katien innostuneena ja hyvällä tuulella odottamassa seuraavan aamun lähtöä toiselle puolelle USA:ta.

Torstaiaamu valkeni varhain, sillä ylös piti nousta ajoissa. Katie teki hyvin kevyen aamuaerobisen olohuoneessaan kävelymatolla kun minä tyydyin varmistelemaan, että kaikki tarvittava oli pakattu. Aamupäivällä ajoimme Phoenixin Sky Harbor -lentokentälle valmiina matkaan. Mukana oli maksimimäärä kasseja mukaanlukien kolme kylmälaukullista ruokaa - sitä se on dieettaajan elämä! Katie oli todella tiukassa kunnossa: vastaantulijat jäivät helposti tuijottamaan häntä ja päät kääntyivät. Koneeseen päästyämme joku kysyi häneltä, onko hän kehonrakentaja... no, melkein oikein - onhan hän entinen National-tason voittaja kehonrakennuksessa. Olimme Atlantassa illalla ja ennen nukkumaanmenoa järjestelimme seuraavan päivän aikataulun kuntoon. Tiedossa oli kiireinen viikonloppu, jossa ei tunteja olisi hukattavaksi. Nationals-viikonlopustani tulee pian erillinen raportti JK Kuntofitnessin Historia-sivulle, joten kannattaa käydä tutustumassa siihen mikäli huoltajakokemukset USA:n kansallisen tason kisoista kiinnostavat.

Viikonloppuna nousimme joka aamu yhä aikaisemmin. Perjantaina kävimme kello kuudelta aamuaerobisella hotellin kuntosalilla. Päivä ennen illan pre-judgingia oli yhtä hulinaa. Ihmisten tapaamista, ruokailuista muistuttamista, protan-kisavärien maalaamista ja lukemattomia muita asioita. Katie oli lavalla säteilevä ja hänen valmentajansa todella tyytyväinen kilpailijaansa. Nukkumaan oli mentävä aikaisin, sillä seuraavana aamuna herätys oli jälleen ennen kukonlaulua: vapaaohjelmakierros alkaisi yhdeksältä ja ennen sitä oli ehdittävä meikkiin, hiustenlaittoon, kisaajakokoukseen ja katsastamaan lava. Vapaaohjelma meni Katiella aivan nappiin. Kaikki voimaliikkeet onnistuivat eikä virheitä tullut muissakaan osissa. Iltapäivä oli jälleen todella kiireinen enkä edes ehtinyt salille, mikä oli ollut suunnitelmissani. Illan finaali alkoi seitsemältä ja ennen sitä ehti tapahtua lukemattomia hauskoja juttuja, joista kannattaa käydä lukemassa lisää Nationals-raportistani. Finaalissa kilpailijat tuotiin lavalle bikineissä. Katie sijoittui lopulta hienosti 14. sijalle 24 tytön joukosta. Melkoinen saavutus 46-vuotiaalta! Katien valmentaja, olemukseltaan juro Mike Davies suorastaan säteili onnesta. Katie oli myös itse hyvin tyytyväinen. Ilta kilpailujen jälkeen meni toteuttaessa Katien ruokahaaveita - itse tosin pysyin säntillisesti dieettiruokavaliossa! Yömyöhällä törmäsimme vielä Katien tuttuun valokuvaajaan, jonka kuvauksissa menikin sitten pikkutunneille asti. Puoli neljältä raahauduimme vihdoin sänkyyn, vain todetaksemme että herätys olisi alle puolentoista tunnin kuluttua.

Sunnuntaina heräsin inhottavan kurkkukivun ja tukkoisen olon saattelemana. Vähäiset yöunet pistivät oikein kunnollisen flunssan jylläämään kehossa, mikä teki kotiin matkustamisesta melko epämiellyttävää. Pääsimme takaisin Phoenixiin aamupäivällä. Loppupäivän päässäni vilisi kymmenet ihmeelliset muistot ja kokemukset, joita viikonlopun aikana sain kokea. Uni tuli pitkän ja rankan viikonlopun jälkeen jo iltapäivällä, kun painuin peiton alle nenäliinojen kanssa flunssasta kärsien. Hiljainen aloitus dieetille, kun heti keho päättää sairastua.

PS. Päiväkirjani "Taustaa" -sivulta löydät nyt sähköpostiosoitteeni. Otan mielelläni vastaan aihe- ym. ehdotuksia. Palautetta ja kysymyksiäkin on aina mukavaa saada!


Kaisa Piippo

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu