<- Palaa "kisoihin valmistautujia" -pääsivulle 

Kaisa Piipon kisoihin valmistautuminen
| Taustaa | Viikot 21-22 | Viikot 23-24 | Viikot 25-26 | Viikot 27-28 | Viikot 29-30 | Viikot 33-34 | Viikot 35-36 | Viikot 37-38 |
| Viikot 39-40 | Viikot 41-42 | Viikot 43-44 | Viikot 45-46 | Viikot 47-48 | Viikot 49-50 | Viikot 51-52 | Viikot 1-2 | Viikot 3-4 |
| Viikot 5-6 | Viikot 7-8 | Viikot 9-10 | Viikot 11-12 | Viikot 13-14 | Viikko 15 | Viikko 16 |

Viikko 41

Alle viikko Olympiaan! Uskomatonta, niin se aika vaan rientää. Juurihan vasta intoilin lippujen kolahtamisesta postiluukusta, ja nyt reissu on jo ihan ovella. Lähtö Las Vegasiin oli torstaina, joten olin ajatellut pusertaa kaikki viikon treenit läpi ennen reissuun lähtöä. Treenivihkossa suunnitelmat olikin hienosti selvillä: punttia maanantaina, tiistaina, keskiviikkona ja torstaina ja sitten loppuviikko lepoa. Ihan näin ei kuitenkaan käynyt.

Maanantaina olkapäät oli tosi jumissa sunnuntain treenistä. Muutenkin olo oli suorastaan piiskattu. Mietin itsekseni aamuaerobisen aikana, että tulinko ennen näin kipeäksi treeneistä? Johtuuko se vaan kasvaneesta intensiteetistä, vai onkohan jotain vialla? Iltapäivällä menin viikottaiseen hierontaan Mercedeksen käsiteltäväksi. Tällä kertaa sain mm. kuulla, että vauvaelefanttien nosteleminen ja kantaminen ympäriinsä olisi lopetettava – koska selkä oli niin jumissa, ettei se millään muulla olisi voinut siihen kuntoon mennä. Illalla suunnistin edellä mainituista kielloista huolimatta veivaamaan käsipainoja salille käsitreenin merkeissä. Aerobinenkin meni kuin siivillä lukiessani hyvää kirjaa.

Tiistaina kävin taas treenaamassa tien toisella puolella Bally’silla. Kuritusta sai jälleen olkapäät ja rinta, vaikka molemmat olivat vielä kipeänä edellisestä treenistä. Painot nousivat ihan kiitettävästi, mutta puhti oli pois. Treenaaminen tuntuu nyt juuri suoranaiselta pakolta, eikä se aina ole edes hauskaa. Keho on väsynyt, samoin mieli. Siitä huolimatta salille mennessä pystyn aina kääntämään vivusta sen aggression päälle niin että treeni kulkee hyvin. Tein treenin päälle vielä puoli tuntia aerobista ja pääsin vihdoin kokeilemaan ihan oikeata porraskonetta. Takamus kyllä sai kyytiä! Tuo olisi loistava laite aerobiseen kisadieetillä. Harmi, että Pure Fitnessillä ei ole vastaavaa.

Keskiviikkona olo oli väsynyt, ja toivoin vaan että Vegasin reissu tulisi äkkiä. Siitä olin kyllä kovin innoissani. Olin päättänyt jo etukäteen, että jätän torstaiaamun treenin välistä ihan suosiolla. Keskiviikon jalkatreeni loppui kuitenkin lyhyeen, kun suorin jaloin maastavedon (joka tosin kulki mukavasti, jälleen useampi toisto samoilla raudoilla kuin aiemmin) jälkeen menin tekemään jalankoukistusta maaten. Ensimmäinen sarja tuntui pahalta, toinen vaan jäi kesken. En pystynyt jatkamaan, kun keho huusi "STOP!". En ole luovuttaja, joten tämä tuntui minusta ihan kamalalta. Minun on todella hankala hahmottaa niitä rajoja, jolloin treeni on liikaa ja keho kaipaisi ennemmin lepoa. Itkua vääntäen sitten jätin treenin kesken ja tyydyin polkemaan kuntopyörää ilman vastusta puoli tuntia. Olo oli suoraan sanottuna ihan kamala, niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Torstai tuli, ja samoin lähtö Las Vegasiin. Loma tuli todella tarpeeseen! Torstain kiertelimme Las Vegasissa ihmetellen uskomattomia hotelleja ja kaikkea muuta nähtävää, mitä siellä oli. Olympiasta on tulossa erillinen raportti, joten jätän siitä kertomisen vähemmälle tässä päiväkirjassa. Perjantai ja lauantai meni mukavasti messuilla ja illan finaaleja katsellessa. Nuo kaksii päivää kuluivat uskomattoman nopeasti! Näimme Ronnien ottavan kahdeksannen Mr. Olympiansa ja olihan Suomen upea Maija Lehtonenkin Ms. Olympia –lavalla. Sunnuntain kiertelimme vielä Vegasissa nähtävyyksiä katsellen, kunnes illalla oli aika lentää kotiin. Lento oli myöhässä kovien tuulien vuoksi, mutta kerrankin siitä ei ollut edes juurikaan haittaa. Arizonan ihme, pro-kehonrakentaja Troy Alves kun lensi samalla koneella meidän kanssamme. Näitä pro-miehiä voisi ihmetellä kuka tavansa tavallinen tallaaja hiukan pidempäänkin. Ikävä kyllä loppuillan pro-tuijottelua häiritsi kova päänsärky ja vatsakipu, jotka alkoivat vaivaamaan minua lentoasemalla lentoa odotellessa.


Viikko 42


Uusi viikko alkoi uskomattoman unisissa ja huonovointisissa merkeissä. Nukuin pitkälle päivään, sillä pääsimme reissusta kotiin vasta aamuyöllä. Olo oli todella nuutunut viikonlopun kävelemisestä ja silmät tuntuivat ylikuormittuneilta kaikesta ihmeellisten asioiden näkemisestä. Korvissa soi edelleen jatkuva pingpingping-ääni kasinoista. Päätä särki todella ilkeästi, eikä se helpottanut edes päänsärkylääkkeillä. Aamulla ajattelin, että illalla lähden jo taas salille treenaamaan. Iltaa kohden ajatus kuitenkin muuttui, sillä olo ei parantunut yhtään. Kaiken lisäksi huomasin, että leposyke oli koholla. Yöllä en saanut nukuttua kuin muutaman hassun tunnin, vaikka olin todella väsynyt.

Tiistaina kävin hieronnassa ja ajattelin jälleen lähteä salille. Hieroja oli kuitenkin ymmällään siitä, kuinka uupuneelta vaikutin – jopa englannin puhuminen takelteli, koska keskittymiskyky oli ihan hukassa. Treeni siis jäi. Lähetin tekstiviestiä valmentajalleni kysyen mitä minun tulisi tehdä, kun oireina ovat mm. leposyke koholla, jatkuvat päänsäryt, lihassärky, unettomuus ja ruokahalun katoaminen. Vastaus oli yksinkertainen: kaksi viikkoa lepoa, korkeintaan kevyttä aerobista. Ruokaohjelmat sivuun ja nyt syödään mitä tekee mieli, sillä dieetti alkaa pian. Etä-diagnoosina oli ylikunto, minkä vähitellen alan itsekin jo uskomaan.

Keskiviikkona kävin katsomassa jälleen Katien vapaaohjelmaharjoituksia. Hän on kehittynyt hienosti ja kisat ovatkin jo melkein ovella. Mukavaa tehdä edes jotain urheiluun liittyvää, kun itse ei kerta voi nyt oikein liikkua. Loppuviikon ilahduttavin asia oli kuitenkin se, kun Katie kysyi haluaisinko lähteä hänen huoltajakseen Atlantaan marraskuussa. 19.11. pidetään NPC Fitness&Bodybuilding Chanpionships –kisat Atlantassa, ja noihin kisoihin Katie tähtää Phoenixin kisojen jälkeen. Olin aiemmin jo lupautunut huoltamaan Katieta Phoenixin kisoissa, mutta Atlantan reissu oli todella epävarma. Atlantaan meno tulee olemaan todella mukava ja kokemuksen arvoinen lisä tähän fitnesspainotteiseen USA:n reissuuni.

Loppuviikko meni siis totaalisessa levossa. Lähettelin sähköposteja edes takaisin valmentajani kanssa ja suunnittelimme hiukan dieetin kulkua. Dieetin alkua siirrettiin viikolla, sillä valmentajani oli sitä mieltä että 23 viikkoa riittää. Alussa saan itse valita ruuat valmentajan ohjeiden pohjalta. Ensimmäiset kymmenen viikkoa mennään täysin ilman tankkauspäiviä, joten jouluaattona ei tämä tyttö sitten herkuttele. Onneksi vanhempani ovat kultaisia ja vihdoin ovat alkaneet ymmärtää lajia – kuulemma dieetti ei edes haittaa, ruuat laitetaan sen mukaan mitä kukakin pystyy syömään. Tärkeintä joulussa minulle onkin se, että pääsen rakkaiden ihmisten luo viettämään aikaa yhdessä. Tuoksukynttilät, keskustelut perheenjäsenten kanssa, lumen narina kenkien alla ja suunnaton tähtitaivas houkuttelevat nyt juuri monta kertaa enemmän kuin mitkään jouluherkut.


Kaisa Piippo

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu