<- Palaa "kisoihin valmistautujia" -pääsivulle 

Kaisa Piipon kisoihin valmistautuminen
| Taustaa | Viikot 21-22 | Viikot 23-24 | Viikot 25-26 | Viikot 27-28 | Viikot 29-30 | Viikot 33-34 | Viikot 35-36 | Viikot 37-38 |
| Viikot 39-40 | Viikot 41-42 | Viikot 43-44 | Viikot 45-46 | Viikot 47-48 | Viikot 49-50 | Viikot 51-52 | Viikot 1-2 | Viikot 3-4 |
| Viikot 5-6 | Viikot 7-8 | Viikot 9-10 | Viikot 11-12 | Viikot 13-14 | Viikko 15 | Viikko 16 |

Viikko 39

Viimeinen treeni kierto ennen kisadieettiä alkoi tästä viikosta. Bodytreenit alkoivat maanantaina todella kovalla jalkatreenillä: onnistuin jälleen puskemaan itseäni vähän kovempiin suorituksiin lisäämällä painoja liikkeissä. Treenin jälkeen tein vielä aerobista. Olo olikin kotiin päästessä kuin vetelällä spagetilla! Lisäksi pää on täynnä ajatuksia. Epäröin, ehdinkö dieetata riittävästi kisoihin jotta pääsen kuntoon. Tiputettavaa on paljon enemmän kuin toivoin, ja aikaa 23 viikkoa. Haluaisin kuitenkin luottaa valmentajani arvostelukykyyn, että aika riittää ja pääsen tiukkaan kuntoon.

Tiistai olikin erityisen aktiivinen päivä. Heitin mieheni töihin ja menin salille heti kahdeksalta. Venyttelin tunnin, jonka jälkeen menin pilatekseen. Olin sopinut yhteistreenin Angela-trainerin kanssa kymmeneksi, joten pilateksen jälkeen jäin vielä treenaamaan selkää. Oli mukavaa treenata treenikaverin kanssa, kun kaikissa liikkeissä tuli puskettua kunnolla sinne viimeiseen mahdolliseen toistoon asti toisen kirittäessä vierellä. Painot liikkuivatkin paremmin kuin aikoihin! Täytyy olla todella tyytyväinen tähän kesän ja alkusyksyn kehitykseen. Treenin jälkeen tein vielä aerobista matalalla sykkeellä. Käväisin kotona ja iltapäivällä menin hierontaan, joka oli yhtä kivulias kuin aina! Hieroja on kyllä sitten hauska tyyppi. Nämä viikottaiset hieronnat ovat aina viikon kohokohtia, vaikka tuskaisia usein ovatkin. Loppupäivä meni toipuessa päivän rääkistä. Viime päivinä olen huomannut mielenkiintoisen jutun: ruokahimotukset ovat kaikonneet. Mahtaisiko makeutusaineiden poisjättämisellä ehkä olla jotain tekemistä asian kanssa?

Keskiviikkona olin aikonut mennä Katien treenautettavaksi, mutta automme oli edelleen surkeassa kunnossa joten en uskaltanut lähteä ajelemaan yksin niin pitkää matkaa. Ties vaikka olisin jäänyt jonnekin erämaahan ja joutunut kojoottien ruuaksi. Tyydyin siis menemään vain salille jumppailemaan olkapäitä ja rintaa. Sain taas pystypunnerruksessa enemmän painoa ylös kuin aiemmin. Mitenkäs se sanonta menikään.. "Hyvä ruoka, parempi mieli"? Toimii ainakin punttimimmien tapauksessa. Naiset ei yleensä uskalla syödä riittävästi, mutta ilman ruokaa ei kehitystä tule! Treenin jälkeen tein taas perinteisen kevyen aerobisen.

Torstain pyhitin kokonaan levolle, ja perjantaina oli jälleen treenin aika. Auto oli edelleen hajalla joten päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja hakea vieraspassin läheiselle Bally's-salille. Kävelin siis tien toiselle puolelle Bally'sille treenaamaan vatsat ja pohkeet. Väsytti jotenkin eikä treeni oikein olisi edes huvittanut, mutta kunhan sain pään järjestykseen kulki treenikin ihan kiitettävästi. Venyttelin treenin jälkeen vielä puoli tuntia - kroppa alkoikin olla jo melkoisessa jumissa viikon treenien jäljiltä. Taisin kuitenkin odottaa siskoani jo niin kovasti, ettei ajatukset meinanneet pysyä kasassa edes venytellessä. Siskoni lensi Suomesta meille vierailulle tänne Arizonaan ja ilta menikin sitten hänen kanssaan. Ihana nähdä rakasta ihmistä, ja niin vaikea uskoa että yhtäkkiä hän onkin tällä puolella Atlanttia.

Lauantaina lähdimme aamusta porukalla salille. Opastin siskolleni olkapää- ja ojentajatreeniä ja treenasin itse samalla. Vahva tyttö, kun uskoisi vaan itseensä ja jatkaisi salilla käymistä aktiivisesti! Sama uskonpuute vaivaa tosi monia tyttöjä jotka menevät salille. Liian lihaksikkaaksi ei kasva todellakaan helposti, joten rohkeasti sitä voi tarttua niihin isompiinkin painoihin. Mitä sitten, jos se ei sillä kertaa nousekaan? Ottaa pienemmät ja koittaa isompia jälleen seuraavalla kerralla. Yllätykseksi isommat painot saattavatkin jo silloin nousta. Se on hieno tunne! Ilta meni rennosti ostoskeskuksessa ja kävimmepä katsomassa myös 3D-elokuvan. Sisko-ressukka kärsi jetlagista niin että nukahti elokuvaan.

Sunnuntaina koin karmivinta pohjekipujen tuskaa, mitä olen ikinä kokenut. Pohkeet todella ottivat itseensä perjantain treenistä! Käveleminen oli tuskallista, mutta sisukkaana tyttönä päätin silti lähteä Katien treenautettavaksi. Lämmettyään jalat tuntuivat ihan kohtuullisilta ja treeni oli jälleen läkähdyttävä. Pääsin tekemään jälleen kyykkyjä, hyppyjä step-laudalla, loikkia ja nopeusharjoituksia pomppien. Muistutin treenin jälkeen lähinnä ylikypsää tomaattia. Illalla menimme Tempe Improv -teatteriin katsomaan koomikko Jim Gaffigania. Esitys oli todella hauska, suoranainen treeni vatsalihaksille!


Viikko 40


Maanantai alkoi treenillä heti aamusta. Kävelin tien toiselle puolelle Bally'sille treenaamaan selkää ja vatsoja, vaikka olo olikin melkoisen nuutunut. Pohkeet ja olkapäät oli kovasti jumissa. Selkätreeni meni kuitenkin todella hyvin ja vedin maasta ihan kohtuullisia sarjoja. Treenin loppua kohti ihmeellinen uupumus kuitenkin vaivasi niin pahasti, että meinasin lopettaa koko treenin kesken. Jatkoin silti loppuun saakka, mutta aerobisen jätin välistä. Iltapäivällä kävin siskoni kanssa hieronnassa. Pohkeet sai kyytiä ja hieronta tuntui vähintään yhtä ilkeältä kuin itse treenikin. Hieronnan jälkeen olo oli kuitenkin mainio: sain jälleen kerran sekä hieronnan että hauskaa nauruterapiaa.

Tiistaina pidin ihan suosiolla täyden lepopäivän. Illalla kävimme lännenkaupunki Rawhidessa, jossa tuli käveltyä jonkin verran. Söimme perinteistä country-ruokaa: maissia, perunamuussia ja barbequelihaa. Tällaisia niiden lepopäivien kuuluisikin olla!

Keskiviikkoiltana olimme aikoneet mennä salille, mutta aikataulu olikin yllättävän tiukka joten kävimme vaan porukalla asuntokompleksimme salilla tekemässä tiukan vatsatreenin. Onnistuin opettamaan siskoani löytämään vatsalihaksensa ja sekös oli mukava palkinto itsellenikin. Personal trainerin hommathan voisivat ehkä olla jopa ihan palkitsevia... Treenin jälkeen hyppäsimme autoon ja ajoimme Scottsdaleen katsomaan Katien vapaaohjelmaharjoituksia. Katien kisat ovat marraskuun alkupuolella joten aikaa ei ole enää paljon. Siskoni otti Katiesta kuvia kouluprojektiaan varten ja minä tyydyin ihailemaan hienoja vapaaohjelmaliikkeitä. Usein mielessä kävi ajatus, "jos Katien ikäinen pystyy vielä aloittamaan nollasta, miksen minäkin?"

Torstaiaamuna vein mieheni töihin ja ajoin salille tekemään bodyviikkojen viimeisen jalkatreenin. Askelkyykyt saivat reidet tuleen ja pitkät jalanojennussarjat vielä enemmän. Etureisien treenaaminen on aina jotenkin inhottavalla tavalla hauskaa. Jalkoja minun pitäisikin treenata todella kovaa, sillä ne ovat edelleen yksi heikoista osa-alueista. Lisäksi jalat ovat kuitenkin puolet koko vartalosta ja tavoittelemastani X-mallista, joten olisi todella tärkeää saada niihin lisää muotoa. Jos näillä treeneillä ei sitä tule, niin en tiedä sitten millä! Treenin jälkeen poljin vähän kuntopyörää ja venyttelin jalat. Illalla jalat sai vielä kevyttä palauttavaa aerobista kun kävimme Scottsdalen Art Walk -tapahtumassa kävelemässä.

Perjantaina kroppa huusi jälleen lepoa. Iltapäivällä kävelimme siskoni kanssa noin puolen tunnin matkan paikalliseen isoon puistoon, jossa rentouduimme mukavan piknikin äärellä. Illalla kävimme vielä yhdessä syömässä läheisessä ravintolassa: olihan sentään mieheni ja minun vuosipäivä.

Lauantaiaamuna kävin kävelemässä juoksumatolla puoli tuntia aikaisin aamulla. Loppupäivän saimme ihastella sanoinkuvaamattoman upeita maisemia Sedonassa, muutaman sadan kilometrin päässä Phoenixista. Koko päivä meni ajellessa ympäri Sedonaa ja kävellessä. Punaiset vuoret ovat käsittämättömän kauniita! Voisin yrittää kuvailla maisemia sanoin, mutta todennäköisesti epäonnistuisin. Muutama kuva reissulta löytyy galleriasta.

Sunnuntaina oli siskoni lähdön aika: aamu meni pakatessa, uima-altaalla lämmössä paistatellessa ja hyvästejä jättäessä. Reilu viikko kuluu nopeasti eikä siinä ehdi nähdä täällä läheskään kaikkea, mitä olisi nähtävänä. Lentokenttäjäähyväisten jälkeen ajoimme iltapäivällä salille. Taisi olla ilmassa jonkinlaista ikävöinnin tuskaa, kun rinta-olkapäätreeni kulki niin hyvin väsymyksestä huolimatta. Salireissun jälkeen olin kuin halolla päähän lyöty - niin paljon ajatuksia viikosta, joita ei ehtinyt prosessoimaan ennen kuin koko viikko olikin jo ohi.


Kaisa Piippo

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu