<- Palaa "Kuntoilijoiden päiväkirjoja" -pääsivulle

Ellan kuntoilupäiväkirja
| Taustaa | Viikot 29-30 | Viikot 31-32 | Viikot 33-34 | Viikot 35-36 |

Viikko 29

17.7.2006

Projekti lähti käyntiin käymällä Jannen kanssa treenit, ruokavalion ja pelisäännöt läpi. Treeneissä ei tässä vaiheessa tuntunut olevan mitään kummallista mutta ruokavalio herätti sitäkin enemmän kysymyksiä. Janne kuitenkin perusteli tosi hyvin miksi näin lähdetään liikkeelle.

18.7.2006

Aamu lähti käyntiin ensimmäisellä salitreenillä. Hirveät kassit mukana fillarilla työpaikalle ja siellä sallille. Aika hyvin osasin painot katsoa kohdalleen heti mutta kyllä aina uuden ohjelman aloittaessa menee vähän siihen säätämiseen. Treeni tuntui kuitenkin menevän hyvin perille ja sykekin nousi ihan mukavasti viimeisiä sarjoja tehdessä. Illalla kävin vielä juoksulenkillä mutta ei se nyt vaan vielä rullaa.

19.7.2006

Tänään oli oli tarkoitus mennä illalla vielä salille mutta tuli yllättäviä sukulaisuus velvotteita heti tielle. Näinkö tämä nyt sitten alkaa? Voin vaan kuvitella mitä se sit on kun tehdään 12 tunnin työpäiviä. Ruuista en kyllä pahemmin lipsunut mutta en ole toistaiseksi vielä saanut koko päivän sapuskoja alas. Ihan liikaa näin lomalöhöilyjen jälkeen.

20.7.2006

Ojentajia ihan särkee tiistainen treeni, pakottaa suorastaan! Rinta ei edes ojennu. Pitäisikö tässä olla tyytyväinen treenin tehokkuuteen vai syyttää itseä huonosti hoidetuista venyttelyistä? Töiden jälkeen jalkatreeni. Illalla löhöilyä ja siideri tulevan pitkän viikonloppun kunniaksi. Viikonloppu meneekin sitten festareilla ihanien kavereiden kanssa joista ei vaan saa tarpeeksi! Ruotuun palataan vasta ensi viikolla. Kippis!


Viikko 30


24.7.2006

On kyllä niin mankelista läpiajettu olo viikonlopun jälkeen. Telttailu, juhliminen ja vähäiset yöunet ovat todellakin tehneet tehtävänsä. Tänään ei treenailla. Illalla mennään vielä siskon synttäreiden ja läksiäisten kunniaksi ulos syömään, ihanaa.

25.7.2006

Tänään minusta tuli taas kunnon treenari. Ruuat pysyi kuosissa, treenit meni mukavasti ja vielä ehdin vähäksi aikaa Stadikalle aurinkoon. Nukahdin siihen sitten tunniksi. Illalla laitoin usemman päivän eväät valmiiksi niin ei tarvitse joka päivä käydä samaa rumpaaa läpi.

26.7.2006

Syöminen on tullut aina vaan helpommaksi. Nyt onnistun samaan jo välipalojakin alas ja olo ei ole yhtään liian täysi, päinvastoin, todella virkeä. Illalla olin ensimmäistä kertaa poikaystäväni kanssa salilla tämän ohjelman kanssa ja hän innostui kokeilemaan sitä myös. Kiva oli huomata, että hänen mielestäkin ohjelma on rakka ettei tässä yksin kitise laiskuuttansa. Olin todella tyytyväinen treeneihin ja kaksi tuntia meni melkein huomaamatta. Hyvä seura, parempi mieli! Illalla mietin siinä ruokapöydässä raejuustojeni kanssa kun toinen söi pitsaa ettei mua haittaa sitten yhtään vaikka mun seurassa söisi herkkujakin. Jotenkin en viitsisi rankaista itseäni hienojen treenien jälkeen 500kcal rasvaa! Pojat tuli vielä sitten illalla kylään ja tehtiin heille mansikkamargharitoja. Ihmeellisen helppoa oli passata sekin kierros. Toivottavasti tämä jatkuu näin.

27.7.2006

Heräsin huonosti nukutun yön jälkeen tosi tukkoisena. Kaikki lihakset ovat kipeitä ja käynnistyminen vei aikansa. Olen nyt muutaman päivän odotellut, että mun hammaskipu hellittäisi mutta tänään on vaan myönnettävä, että hammaslääkäriin tässä taas joutuu. 25 on kuulemma se maaginen ikä kun melkein jokaista alkaa viisaudenhampaat vaivaamaan ja se on nyt tullut todistetuksi. Mulla oli muutaman viikon päähän varattu jo aika mutta nyt ei voi enää odottaa sinne saakka. Töiden jälkeen menen salille ja sen jälkeen kotiin löhöilemään. Oi sitä autuutta kun saa vaan olla, ja vieläpä yksin! Teho-osastokin tulee telkusta. Ihmeen helposti on taas mennyt ruokien kanssa mutta sunnuntaina kuulen onko Janne samaa mieltä.

28.7.2006

Viikonloppu suunnitelmat vaihtuivatkin heti aamulla kun siskoni soitti olevansa edelleen sairaalassa. Hän oli jo eilen käynyt sairaalassa huonovointisuuden takia ja olin ihan varma, että lämpöhalvauksenhan hän on Saksan helteissä saanut. No nyt koko yön yli tiputuksessa oltuuan ei vieläkään olo helpottanut joten helteistä ei enää varmastikaan ollut kyse. Onneksi olin pakannut kassin viikonlopun mökki/juhla viikonloppua varten joten ei tarvinnut kuin varata lennot ja pääsin suoraan töistä lähtemään sinne jo iltapäivästä. Aikamoinen näkyhän se oli siellä sängyn pohjalla mutta erittäin hyvillä mielin ja hymy nousi korviin kun näki, että pikkusisko oli saapunut apuun. sairaalasta selvittyäni menin siivoamaan hänen asunnon ja nukkumaan. kaiken tämän kohelluksen keskellä ruuat pysyi kuitenkin kurissa lukuunottamatta lentokone sämpylää mikä sekin mastui diettipöperöiden jälkeen taivaalliselta. Ihanaa huomata kuinka vähään sitä voi olla tyyytyväinen.

29.7.2006

Herättyäni aloin hoidella vähän asioita jos se sisko vaikka pääsisi kotiin tänään. Vesijohto vesi ei ole tällä alueella mitään kummosta joten ensimmäiseksi piti hakea vettä kaupasta sellaiset 18 litraa. Kyllä se ihan aamujumpasta kävi kun niitä ullakkohuoneistoon ilman hissiä kantelee 30 asteen helteessä (ei ihme, että näissä oloissa välillä tarvitsee vähän tiputusta). Iltapäivällä sisko sitten pääsikin kotiin ja tilattiin sushit juhlan kunniaksi kotiin. Hyvää oli!

30.7.2006

Loikoilu jatkui vielä tänäänkin kun pidin potilaalle seuraa. Tuli sitten katsottua Kummankaa molemmat kaudet useampaan otteeseen läpi ja vielä ne jaksoi hymyilyttää. Oikeastaan tämä huiliviikonloppu tuli minullekin ihan tarpeeseen ja mukavaa kun siskokin alkoi voida jo paljon paremmin. Jannen kanssa soiteltiin illalla ja yritin parhaani mukaan muistella parin viime viikon treenipainoja. Lopputuloksena todettiin, että ihan hyvin menee, lihaskunto on jo nyt hyvä joten sitä vaan parannellaan. Painokin on lähtenyt putoamaan vaikka olen viikonloput elänyt kuin elopellossa. Viikko meni treenien kannalta ihan kivasti nyt pitää vaan ensi viikolla päästä useammin lenkille.

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu