<- Palaa "Kuntoilijoiden päiväkirjoja" -pääsivulle

Eeron kuntoilupäiväkirja
| Taustaa | Viikot 37-40 | Viikot 41-43 | Viikot 44-45 | Viikot 46-47 | Viikot 48-50 | Viikot 51-2 | Viikot 3-5 | Viikot 6- |

Viikko 6

Ma 7.2.

Aamusella salaatit ja juomiset mukaan ja töihin. Jannelle ihmettelen miksi hauikseni päät tulevat kipeiksi kyynärtaitteen yläpuolelta, ja saan uusia ohjeita joilla hauista voidaan rasittaa keskeltä lihasta. Liikkeen kaari pitää laajempi ja kyynärpäiden pitää olla ulompana kehosta. Pitää kokeilla ensi perjantaina, toivottavasti jonkinlaista pattia alkaa muodostumaan. Syömiset ja juomiset hyvin ohjelman mukaisesti ja työpäivän jälkeen salille treenaamaan, vuorossa voimanhankinta 1. ohjelma. Ensimmäisen kerran otan koko ohjelman, myös olkapääliikkeet pienillä painoilla, niin pienillä että rupesi itseäkin huvittamaan muista puhumattakaan. Alkutreeni meni vahvasti ja mallikkaasti, mutta kun päästiin olkapääliikkeisiin piti rasitusta keventää melkoisesti. Pystypunnerrus käsipainoilla on varmasti mielenkiintoista katsottavaa, koska en tahdo löytää oikeata ja vahvalta tuntuvaa liikerataa, vaan kädet liikkuvat jotenkin epätahdissa ja eri ratoja ja koko kroppa tutisee näyttävästi ajoittain. Se on tietenkin taiteellista, mutta sais se joskus mennä oikeaan putkeenkin. Joka tapauksessa tumput taas näyttävästi turvoksissa harjoitusten päätteeksi.

Ti 8.2.

Aamulla oikea olkapää aika kipeä, samoin ojentajat ja rintalihakset. Lepopäivä treeneistä on kyllä varma. Verensokeri kohtalaisen hyvä 6,9 ja paino 107,9, eli ei iloisia yllätyksiä tässä suhteessa vieläkään. Jotenkin kiireen oloinen päivä, eväätkin jäi syömättä ja nestetankkauskin ontui. Kotona päivälliseksi lihamureketta ja perunoita ja tilanne siihen asti hallinnassa kunnes kaapista löytyi laskiaispullia ja Runebergin torttuja, joita oli pakko maistella. Tuli varmaan moninkertainen annos energiaa, mutta vettä taas kului illan mittaan aivan kuin itsestään.

Ke 9.2.

Oikean olkapään huomattavasti parempi kuin eilenaamulla, samoin muu kroppa vaikka maanantain treeni vielä selvästi tuntuukin. Syömiset ja juomiset päivän mittaan ohjelman mukaisesti ja suoraan töistä salille jalkaohjelman kimppuun. Korotan ensimmäisten sarjojen painoja edellisestä ja muutenkin otan ainakin jalkakyykyn isommilla painoilla. Kyykkäämisen alusta alkaen tuntuu rasitus perille menevän tehokkaasti, kunnes viimeisissä sarjoissa alkaa reisien ulkopintoja repiä. Se onkin aivan uusi paikka, sillä yleensä kyykkääminen tuntuu pakaroissa ja reisien sisäpinnoissa eniten. Treenin jälkeen kintut ovat aivan puhki, mutta onneksi kävelykyky ainakin jollakin tavalla palautuu herkkuhommani kuntopyörän polkemisen ja perusteellisen venyttelyn jälkeen.

To 10.2.

Aamulla pakarat, reisien sisä- ja ulkopinnat hellänä ja kävely sujuu tosi kankeasti. Tänään ei ilosta hypitä eikä varmasti mistään muustakaan syystä ja ulkonakin mennään varovasti kuin heikoilla jäillä. Onneksi tänään ei tarvitse lähteä treenaamaan. Päivän mittaan jalat vähän nuortuvat ja pahin kipu ja kankeus hellittävät, mutta rauhallisesti piti silti liikkua iltaan asti. Varomaton riehakkuus liikkeissä aiheutti jähmettymisen jos jonkinlaiseen kumaraan ja hengityksen pidättämiseen hyväksi toviksi. Syömiset ja juomiset kokolailla ohjelman mukaisesti.

Pe 11.2.

Reissupäivä, työmatkalla poissa tavanomaisesta ympyristöstä ja samalla syömiset ja juomiset jonkun verran poissa tolaltaan. Illemmalla janotti sen verran että piti kiriä juomiset kiinni, ja yöllä piti hypätä yläkerrasta alas vessaan sen verran usein, ettei kuntopyörää olisi harjoituksissa oikeastaan tarvittukaan. Salilla otan illalla voimanhankinta 3. mukaisen harjoituksen, eli vetäviä liikkeitä. Ensimmäisen kerran saan selän puolen lihakset selvästi puuduksiin, vaikka yritänkin tehdä liikkeet ajatuksella enkä lisäile liikkeissä painoja aikaisempaan verrattuna. Hyvä ja tasapainoinen harjoitus, kuntopyörää päälle ja hyvä venyttely.

La - Su 12-13.2.

Viikonloppu kului kotipiirissä hääräillessä ja edellisen viikon harjoituksista toipuessa. Kroppa tuntuu sen verran jäykältä ja paikoin vähän hellältäkin etten saa aikaiseksi lähteä harjoituksiin kumpanakaan päivänä. Pientä kurittomuutta syömisissä, kun lauantaina oli lounaalla perunoita ja savukirjolohta, ja innostuin vanhasta muistista kruunamaan suupaloja voinokareella. On se niin hyvää, niinkuin kaikki kielletty. Nestetankkaus onnistuneesti ja unissakävely aktiivista.


Viikko 7


Ma 14.2.

Aamu alkaa reippailun merkeissä, kun illalla oli satanut lunta ainakin 25 senttiä ja piti lähteä kolaamaan jonkunlaista väylää portille. Hommassa menikin melkein tunti sillä seurauksella että maanantaisutina alkoi melkein huomaamatta. Jonkinlaiset laihanlaiset eväät kerkesin mukaan tekemään ja vesipullot täyttämään kunnes piti joutua viivana töihin. Salaattievääni eivät yleensäkään herätä työkavereissa ainakaan kateutta, paremminkin nokkelia sutkauksia, mutta tämänpäiväinen annos sai aikaan vain sääliviä katseita ja epäilyksen ettei taida olla välit kunnossa emännän kanssa. Työpäivän jälkeen suoraan salille voimaohjelma 1. kimppuun. Otan liikkeet maltillisilla painoilla tavoitteenani saada koko ohjelma jälleen läpi, myös olkapääliikkeet. Pystypunneruksessa kokeilen Jannelta saamiani uusia ohjeita, ja paremmalta kyllä tuntuu olkapäissä ja liikeratakin löytyi helpommin. Olkapääliikkkeet piti ottaa 3 kilon hiluilla, mutta kaikki sarjat täyteen vaikka oikea olkapää vähän tuikkikin. Kaikin puolin onnistunut treenipäivä, ellei peräti nautinnollinen, kuntopyöräkin mukaan luettuna

Ti 15.2.

Rintalihakset kipeät aamulla, ja yläkroppa muutenkin vähän jäykkänä. Verensokeri 6,4 eli melko hyvä ja omapaino 107,9, mutta kyllä molemmat saisivat alemmallakin tasolla olla. Salaattia pakkiin, kirkasta kaksi pullollista seuraksi ja sitten töihin. Oikea olkapää tuntuu vähän paremmalta vaikka sitä on eilen rasitettu olkapääliikkeillä. Kipeää paikka voi helposti alkaa varomaan niin paljon että esimerkiksi punnerruksen kulkevat vähän toispuoleisesti ja tanko vinossa. Tätä olen pyrkinyt välttämään tarkkailemalla nostojani peilistä, mikä toimiikin hyvin määrättyyn rajaan asti. Sarjan viimeisillä nostoilla on joskus vaikea säilyttää kylmän tarkkaileva asenne. Tankkauksen onnistuneesti päivän mittaan ja huilipäivä treeneistä.

Ke 16.2.

Yläkroppa tuntuu vielä aamulla aika jäykältä, mutta uusin voimin ja eväin töihin. Tankkaukset kokolailla onnistuneeti päivän mittaan, aamupäivän välipalalla olen alkanut käyttää näkkileivän päällä vähän kuin varkain juustoa, ja muitakin päällisiä on runsaanlaisesti. Täytyy taas vaan palata ohjelmaan, kun juuston määräkin tahtoo koko ajan vain lisääntyä. Töistä suoraan sitten salille voimanhankintaohjelma 2. kimppuun, eli jalkaohjelma vuorossa. Tällä kertaa jalkakyykkyä on ottamassa toinenkin harjoittelija, jonka treeniin tungen itseni mukaan. Ajattelin vähän näyttää kaverille mitenkä jalkakyykkyä otetaan, vaikka hän olikin päätään minua pitempi. Aloitin 60 kg:sta ja lopetin 90 kg:n, jotka näyttivät olevan miehelle verryttelypainoja, hän kun otti viimeiseksi 12 sarjan 120 kg:lla. Järkyttävää. Kintut kuitenkin aivan puuduksissa ohjelman päätteeksi, onneksi kuntopyörä mukavasti jälleen tilannetta parantaa. Yöllä yritän sängystä ylös, jotta voisin vierailla mukavuuslaitoksessa, mutta jalat eivät tottelekaan ensimmäisellä yrittämällä. Miltähän aamulla tuntuu ?

To 17.2.

No jalat on aamulla niin hellänä että joudun ensin varovasti verryttelemään päästäkseni yleensä liikkeelle ja tulen yläkerrasta alas takaperin. Muuten olisin voinut mennä nokalleni. Jannelle päivittelin värikkäästi jalkojen olotilaa, ja sain tietää että oltiin molemmat samantapaisessa tilanteessa, joka helpottaakin oloa vähän. Jannekin oli pitkästä aikaa ottanut edellisenä päivänä jalkoja, joten meitä oli nyt kaksi samanlaista melkein jalatonta hiipijää. Tankkaukset ohjelman mukaisesti päivän mittaan, ja salille ei ole mitään asiaa. Keskiviikkona, joka on ollut suosituin harjoittelupäivä viikossa, oli salilla vain muutama harjoittelija alkuillasta kun aloittelin eilen treeniä. Lopettaessani oli treenaajia jo useampia, mutta ei läheskään niin paljon kuin vuodenvaihteen jälkeen, onkohan intostus jo päässyt näin pian laantumaan.

Pe 18.2.

Taas reissupäivä, lounaalla oli tarjolla paistinperunoita ja pihviä, eikä sitä passaa vieraissa paikoissa ruveta ronkeliksi. Syömiset ja juomiset taas aikalailla kaukana ohjelmasta. Illalla salille 3. ohjelman kimppuun. Jalat tuntuvat vielä vähän helliltä, mutta se ei haittaa vetävien käsiliikkeiden harjoittelua. Otan jälleen liikkeet kohtuullisilla painoilla ja huolellisesti, pyrkien puhtaaseen suoritukseen. Yläselän lihakset puutuvat jo puolessa välissä hajoituksia, ja lopulta alkoi tuntumaan että yhtään ylimääräistä nostoa tai sarjaa en olisi pystynyt tekemään. Hauisliikkeiden jälkeen tuntui treeni hyvin myös käsivarsissakin. Viimeiset nautinnon hetket vielä kuntopyörällä ja homma on valmis

La - Su 19-20.2.

Lauantaina käydään emännän kanssa messuhallissa venenäyttelyssä. Veneinnostus se nostaa päätään aina näin kevättä päin mennessä, ja sammuu taatusti kun käy messuilla katselemassa paattien hintalappuja. Reilun kokoiset perheveneet maksavat sellaisia summia, että sillä rahalla voisi ostaa uuden keskikoisen auton kaikille elossa oleville sukulaisille. Kansaa oli hinnoista huolimatta kyllä niin paljon että vähän väliä syntyi suma, josta ei tahtonut mitään kautta päästä karkuun vaikka mitenkä ovelasti yritti ihmisten seassa sukkuloida. Sunnuntaina emäntää alkoi hillittömästi palelemaan ja nousi kova kuume ja flunssa, jota sitten piti sängyssä vällykasan alla yrittää parannella. Epäilin, että tämä se on nyt sitä venekuumetta, vähän kovempi kohtaus vain, mutta mulkoilu peittojen alta neuvoi hillitsemään spekulointia. Syömiset ja juomiset viikonlopun aikana kokolailla sallituissa rajoissa.


Viikko 8


Ma 21.2.

Hiihtolomaviikko, ei kiirettä maanantainakaan minnekkään. Emäntä edelleen flussan kourissa, ja huutelee sängystä ohjeita, joiden mukaan yritän toimitella asioita. Tankkaukset päivän mittaan kokolailla ohjelman mukaisesti ja iltapäivällä salille harjoituksiin. Voimanhankinta 1. ohjelman mukainen harjoitus vuorossa. Keho tuntuu jotenkin kankealta ja voimattomalta, ja alan epäillä että flunssa olisi tarttumassa minuunkin. Rohkeasti kuitenkin ohjelman kimppuun vaan, vaikka oikea olkapääkin vielä kaiken lisäksi kiukuttelee. Saan kuitenkin vietyä koko ohjelman läpi tavanomaisilla painoilla, myös olkapäätreenit, ja jälleen tutuin seurauksin eli olkapäiden ja käsien lihaksen jälleen vahvasti puuduksissa. Lopuksi kuntopyörää ja käsien ja yläkropan venyttelyä. Täytyy Jannelta vähän kysellä lisää näistä venyttelyliikkeistä jotta saisin mahdollisimman tehokkaasti lihakset laukeamaan ja kimmoisuuden säilymään. Jonkun verran tuntuu kroppa jäykältä jatkuvasti.

Ti 22.2.

Oikeata olkapäätä särkee vähän yöllä, ja aamulla siihen pitää laittaa mietoa linimenttiä jotta se nuortuu, mutta muuten näyttäis olevan kaikki kunnossa. Vähän kyllä tuntuu yläkroppa jäykältä. Tänään on taas huilipäivä harjoituksista, nyt pitää levätä ja keskittyä huomiseen jalkojen harjoituksiin. Lomapäivät on siitä hankalia, että tulee syötyä samoja sapuskoita joita perheelle laitetaan, eikä tahdo viitsiä laitella itselle salaatteja. Tulee melkein väkisin syötyä päivän mittaan liikaa. Vesitankkaus nyt kuitenkin kokolailla ohjelman mukaisesti vaikkakin iltapainotteisesti.

Ke 23.2.

Lomapäivät ne vaan silmissä vilistää, juuri kun niihin tottuu ja alkaa saamaan jotakin aikaiseksi, niin ne loppuvat. Tankkaukset jälleen miten kuten, vain nestetankkaus ohjelman mukaisesti, muttaa muuten tuli pistettyä suuhun vaikka mitä. Illalla harjoituksiin jalkaohjelman kimppuun. Rintalihakset ja olkapään lihakset sen verran vielä jäykkänä, etten tahtonut taipua kunnolla tangon alle, ennenkuin komannella tai neljännellä sarjalla. Reisien ulkopintoja rupesi repimään heti alkusarjoilla, ja aloitusrautakin tuntui painavan ainakin puolet enemmän kuin tavallisesti, niinpä tyydyin ottamaan sarjat pienillä painoilla täyteen. Muut harjoitusliikkeet normaalisti ja päälle rentouttava jakso kuntopyörää. En yhtään ihmettelisi jos vaikka flussa olisi iskemässä, sen verran väsyneeltä kroppa tuntui.

To 24.2.

Tänään piti poiketa töissä hoitamassa muutama juokseva asia kuntoon. Vesipullo mukaan evääksi, mutta melkein koko päivähän siellä sitten menikin, eikä vähiten aikaa Jannen kanssa kuulumisia vaihdellessa. Illalla piti tulla terveyskeskuksen ja diabeteshoitajan kautta takaisin. Verenpaine vähän koholla 160/92, eikä painossa oleellisia muutoksia edelliseen käyntiin verrattuna. Ei muuta kuin tarkempaa syömistä pitäis taas harrastaa. Joulun jälkeen ei paino olekaan juuri pudonnut, paremminkin päinvastoin, nyt kyllä pitää taas ryhdistäytyä. Päätän ryhdistäytyä heti maanantaina, koska lomalla ryhdistäytyminen on ankarasti kiellettyä.

Pe - Su 25-27.2.

Perjantaista lähtien pyrkii lenssu samaan miehestä ylivallan, mutta yritän karkottaa sen c-vitamiinilla ja emännän hankkimilla rohdoksilla. Samaten kokeilen Jannen neuvomia sinkki-luontaistuote nappeja, ja saankin taudin pysymään jos ei nyt poissa niin ainakin kyykyssä. Sen verran on olo kuitenkin höntti ja jollakin tavalla voimaton, että salille lähtö ei juurikaan houkuttele. Parempihan se tietenkin onkin antaa taudin mennä varmasti ohi ennenkuin lähtee salille riehumaan. Tankkaukset muistuttavat melkoisesti ruokaohjelmaa, kun ei oikein sapuska maistu. Emäntä seuraa sivusta riutumistani, ja on muistavinaan ettei tälläistä tilannetta ole aikaisemmin ollutkaan ja että sapuskan maistuminenkin se on muka suhteellinen käsite.


Viikko 9


Ma 28.2.

Aamulla löytyi pihalta öljyvana joka johti autoni konepellin alle. Olin illalla siirtänyt auton lämmitysjohdon päähän, jolloin jostakin konepellin uumenista oli valunut lumeen öljyä. En arvannut lähteä ajoon, ettei sattuisi mitään pahempaa moottorille, ja rupesin tavoittelemaan tuttua korjausmiestä ja aikaa korjaamolle pirssin vian tarkistukseen. Ei vastannut mies koko päivänä, ja illemmalla selvisi että sitä oltiin lomailemassa jossakin etelän mailla. Sain ajan torstaiksi toiselta korjaamolta, mutta kello oli jo reilusti yli puolenpäivän, ja talvilomaa tuli päivä lisää. Maanantaisutina oli vaihteeksi tämän näköinen. Tankkaukset kohtalaisesti päivän mittaan, ja treenistä pidetään taukopäivä.

Ti - Ke 1-2.3.

Työmatkat emännän kyydissä mennen tullen. Ehdotan tästä pysyvää järjestelyä, voisin istuskella (torkkua) vaikka takapenkillä etten häiritsisi kuljettajaa, mutta 180 km ja 3-4 tuntia työmatkoihin ei emäntää oikein houkuttele. Nokka tukossa keskiviikkoaamuna ja kurkkukin tuntuu vähän kipeältä. Jälleen emännän kyydissä töihin aamulla. Ylimääräinen autoilu alkaa jo emäntää harmittaa, kun bensaa kuluu ja töissäkin olisi sen verran kiirettä, ettei oikein kerkiäisi tässä isännän autonkuljettajaksi, harrastuksista nyt puhumattakaan. Piti vastailla yksitavuisesti jottei mene kotiinpaluu linja-autokyydiksi. Tankkaukset molempina päivinä kohtalaisen mukavasti ohjelman mukaan. Keskiviikkoiltana saatiin huoltomies kiinni ja auton vika selville, öljynsuodattimen tiiviste oli vuotanut. Onneksi hommasta selvittiin vain suodatin vaihtamalla.

To - Su 3-6.2.

Lenssu se vaan koettelee, yöllä ei tahdo saada nukutuksi ja päivällä sekä väsyttää että kolottaa rahkeita. Iltapäivisin alkaa kaiken päälle yleensä myös paleltamaan ja kurkkukipu lisääntymään. Perjantaina ja lauantaina ääni matalana ja osittain kokonaan kateissa. Näissä merkeissä ne kuluivat loppuviikon päivät, eikä niissä ole paljoakaan muuta kerrottavaa. Maanantaina jos olo tuntuu vähänkään paremmalta, meinaan mennä treenaamaan.

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu