<- Palaa "Kuntoilijoiden päiväkirjoja" -pääsivulle

Eeron kuntoilupäiväkirja
| Taustaa | Viikot 37-40 | Viikot 41-43 | Viikot 44-45 | Viikot 46-47 | Viikot 48-50 | Viikot 51-2 | Viikot 3-5 | Viikot 6- |

Viikko 48

Ma 22.11.

Maanantaina sitten hyvin levänneenä päivän töitten kimppuun. Tankkaukset onnistuvat päivän mittaan ohjelman mukaisesti ja suoraan töistä salille. 1. ohjelman mukainen treeni tiukasti läpi sillä seurauksella, että yläkroppa tuntui aika tukevalta suihkuun mennessä. Tyhjässä pukuhuoneessa kehtasin peilistä arvioida harjoitusten tuloksia kehossani, ja tulin siihen tulokseen että varmaan jo viiden vuoden kuluttua saattaa joitakin lihaksia erottaakin.

Ti 23.11.

Verensokeri aamulla hyvä 5,1 ja paino 104,6, eli pikkuisen olisin taas kevyempi. Syömiset ja juomiset hyvin ohjelman mukaisesti ja illalla suoraan töistä salille riehumaan. Rintalihakset tuntuivat vähän helliltä ja jalat väsyneiltä, joten käytin tavanomaista enemmän aikaa verryttelyyn. Jalat sitten puhkesivat jo alkutreenissä kuntopyörässä niin pahoin että jouduin jättämään suosikkiliikkeeni askelkyykyn pois kokonaan. Pitäähän sitä omin jaloin päästä treenin jälkeen ainakin autolle asti. Tiistai näyttäisi olevan suosittu salipäivä, kun melkein jokaiselle telineelle tai koneelle piti jonottaa. Lopputreenissä odottelin turhaan kuntopyörän vapautumista, joten lähdin tällä kertaa ilman polkemista, kun jalatkin olivat niin väsyneet. Vähän kuitenkin omaatuntoa kolkutti.

Ke 24.11.

Ruokailujen ja veden kittaamisen suhteen tavanomainen päivä. Juttelin Jannen kanssa tähänastisista saavutuksista ja todettiin että painoni on pysynyt paikallaan jo monta viikkoa. Sovittiin että tarkennan aamiaisen, välipalojen ja hedelmien määriä tiukasti ruokaohjelman mukaisiksi, jotta saataisiin taas painon tippuminen liikkelle. Jos ei muu auta niin välipalat lähtee vihjaili Janne, josta kalpeana lupasin pyhästi tarkentaa kaikkia ruokamääriä. Pakkasten myötä on alkanut kummasti paleltaa, joka varmasti on seurausta ohentuneesta kehon rasvakerroksesta.

To 25.11.

Torstaina sattui järkyttävä juttu. En ollut aamulla muistanut lukita autoni ovea, ja kun rupesin kaipaamaan tavanomaista purtavaa ja juotavaa, ei autosta löytynytkään ruokakassia, treenikassiani tai salkkuani. Joku pitkäkyntinen oli tilaisuuden tullen iskenyt. Salkussa oli tietysti kaikenlaista tarpeellista tavaraa, kuten alkuperäiset sali- ja ruokaohjelmani ja digitaalikamerakin, joiden menettäminen jonkun verran kirvelee. Treenikassiin olin syvästi kiintynyt, koska sen ympärillä leijui henkilökohtainen ominaishajuni, joka oli sekoitus käytettyjen urheiluvaatteiden ja lenkkarien sekä kassiin viikonlopuksi unohdettujen märkien pyyhkeiden hienosta aromista. Mutta eväiden ja juomapulloni katoaminen se vasta karmea juttu oli, puhumattakaan emännän tupperi-astioista, joiden puuttumista olen yrittänyt kaikin tavoin peitellä. Tankkaukset luonnollisesti vinksin vonksin ja salillakin jäi käymättä, toivottavasti aika parantaa.

Pe 26.11.

Syöminen ja juominen taas hyvin ohjelman mukaisesti. Illalla suoraan salille 1. treenin kimppuun, korvaavat harjoitteluvarusteet ovelasti muovikassiin piilotettuna. Nyt jos lähtevät, ei pitäisi suuria tappiota syntyä, sen verran vanhempia tamineita kun ovat. Taidan jättää auton oven auki oikein tarkoituksella sitten kun kamppeet ovat kipeästi pesun tarpeessa, pitäähän tekstiilien aika-ajoin vaihtuakin jottei mene saliuskottavuus.

La 27.11.

Lauantaina aamupäivällä poikkeuksellisesti treenaamaan, kun torstaina jäi käymättä. Salilla oli tosi hiljaista, minun lisäkseni vain muutama yhtä hassu kolistelija. Laitteille pääsi ilman odottelua, joten saavutin sukumme ennätyksen 2. ohjelman mukaisen treenin läpiviemisessä 1 tunnissa 15 minuutissa. Voi olla piirikunnallinenkin ennätys. Lounaaksi melkoinen määrä pottuja ja mätiä smetanan ja sipulin kanssa, ja päivälliseksi sama menu, joka kävi niin hyvin kaupaksi, että lopuista kalanmunista jouduin melkein tappelemaan muksujen kanssa. Tuli samalla useamman viikon rasva-annoskin smetanasta.

Su 28.11.

Sunnuntaina pidetään lepopäivä ja yritetään toipua viikon koettelemuksista. Lounaaksi ja päivälliseksi vihannes-kana-wokkia, jota söisin vaikka joka päivä. Oikea olkapää on arka ja särkee eilisen treenin jäljiltä. Varmaan jonkin asteista liikarasitusta, kun en ainakaan muista että siitä olisi kirpaissut pahasti treenin aikana viime viikolla. Lääkitsen olkapäätä miedolla linimenttivoiteella, ja toivon särky asettuu, sillä muistan entuudestaan että olkapään parantuminen voi kestää kauankin. Nyt tarvittaisiin vanhaa ja luotettua Capsolin -linimenttivoidetta, jonka tuoksu leijui nostokilpailujen pukuhuoneessa väkevänä, mutta jota ei enää ole myynnissä. Se oli niin vahvaa että vähäinenkin määrä tuntui melkein polttavan nahan, mutta eipähän ainakaan pikkukolotukset tuntuneet.


Viikko 49


No niinhän siinä sitten kävi, että olkapää oli koko viikon kipeänä. Maanantaina ja tiistaina kävin treenaamassa muuten normaalisti, mutta jätin sellaiset liikkeet ottamatta, jotka rasittivat erityisesti kipeätä kohtaa. Keskiviikkona ja torstaina en päässyt salille, kun emännällä oli kaikenlaisia iltaharrastuksia ja minun piti olla kotimiehenä. Perjantaina oli työporukan kanssa saunailta, ja salilla jäi taas käymättä, mutta saipahan käsi toivottavasti tarpeeksi lepoa. Omapainossa, Verensokeri- ja verenpainearvoissa ei oleellisia muutoksia, ja tankkaukset viikon mittaan ohjelman mukaisesti, paitsi perjantaina jolloin erityisesti kunnostauduin sekä syömisen että nestetankkauksen suhteen.

Saunaillassa tietenkin ensin saunotiin, kilisteltiin milloin millekin ja kenellekin, ja sitten lähdettiin koko porukka ravintolaan syömään. Jannen kanssa sovittiin että löystään vähän dieettiä sen kerran kun tämmöinen tilaisuus saatiin järjestettyä. Syömiseksi oli tilattu tosi maukas pihviannos, joka pisteltiinkin hyvällä ruokapalalla. Annoksen jälkeen katseltiin Jannen kanssa huolestuneena toisiamme ja tuumittiin että ihan niinkuin olis jäänyt nälkä. Tilasimme siis toiset annokset. Tarjoilija luuli varmasti meidän laskevan leikkiä, ja jouduimme oikein vakuuttelemaan että tämä on nyt tilanne alkupalojen jälkeen. Yhtä hyvällä ruokahalulla söimme sitten toisenkin annoksen. Mikähän se minuun oikein meni kun tilasin vielä kolmannenkin annoksen, joka todella hämmästytti tarjoilijamme. Harvoin näkee yhtä ällistynyttä ja epäuskoista tarjoilijaa, jonka nyt kuitenkin voisi luulla olevan tottunut kaikenlaisiin omituisiin tilauksiin. Pistä kokki töihin vaan vakuutin, ja niin minulle toimitettiin vielä yksi annos. No sen jälkeen ei kyllä tarvinnut mitään syötävää, eikä vielä seuraavana päivänäkään, jonka kävelin vatsa pömpöllään ja kroppa takakenossa. Jouduinpa vielä illalla turvautumaan tislattuihin troppeihin ruoansulatusta edistääkseni. Emännän mielestä minua ei kannata edelleenkään kutsua talkoisiin ainakaan ruokapalkalla.

Itsenäisyyspäivällä pidennettynä viikonloppuna oli mukavasti aikaa tavata sukulaisia ja tuttuja. Sakkia tuli ja meni meillä kotona ja itsekin kävimme vieraisilla. "Isä haisee viinalle", varoittivat muksut ensimmäiseksi kaikkia tapaamiamme, vaikka höyryt olivat jo aikapäiviä sitten haihtuneet.


Viikko 50


Ti 7.12.

Syömiset vaihteeksi kananpalasilla höystettynä, mutta muuten ohjelman mukaisesti, samoinkuin juomiset päivän mittaan. Illalla 1. ohjelman mukainen treeni salilla. Olkapää on vielä vähän kipeä, mutta sain kaikki liikkeet suoritettua. Edellisistä treeneistä oli melkein viikko, joten kroppa oli saanut kunnolla levätä, ja tuntui varsin kimmoisalta.

Ke 8.12.

Verensokeri aamulla hyvä 5,9 ja omapaino 104,9. Odotin kyllä että saunaillan urotyöt olisivat vähän enemmän sekoittaneet arvoja, mutta tosi hyvä näin. Lihakset aamulla vähän kipeät, eli treenitauko oli ollut liian pitkä, vaikkakin olkapään takia kylläkin pakollinen. Sopivien viikottaisten treenikertojen määrä on tietenkin yksilöllistä, mutta olen huomannut, että jos harjoitteluun tulee yli kahden päivän taukoja, se aiheuttaa lihasten kipeytymistä. Minulle kolme kertaa viikossa on liian vähän, 4-5 kertaa jo hyvä ja kehittää kuntoa kummasti. Jos otetaan lyhyttä, muutaman liikkeen harjoittelua, salilla voin käydä vaikka joka päivä, mutta nykyisten ohjelmien mukaisella monipuolisella harjoittelulla 4 harjoituspäivää viikossa tuntuu sopivalta. Salilla 2. ohjelman mukaiset tärinät. Niin paljon porukkaa treenaamassa, että piti vähän muutella suoritusjärjestyksiä sitä mukaan, mihin telineelle pääsi odottelematta. Kuntopyörät olivat niin varattuja että luulin jo voivani livistää ilman loppupolkemisia, mutta kun yritin suunnistaa ulos ovesta ne tietenkin vapautuivat kaikki.

To 9.12.

Aamulla olkapää vielä jonkin verran kipeä, mutta kättä voi jo liikutella melko kivuttomasti ylös-alas suunnassa. Ei kuitenkaan puhettakaan olkapääliikkeistä painojen kanssa vielä. Syömiset ja juomiset ohjelman mukaisesti. Täytyy jälleen todeta, että kyllä dieettimuona maistuu satunnaisten herkuttelujen ja muiden kurittomuuksien jälkeenkin aina vaan mehukkaalta ja makealta. Ei ole vielä kertaakaan syömiset pahasti tökkineet. Treeneistä huilipäivä.

Pe 10.12.

Työpäivän jälkeen suoraan salille harjoittelemaan 1. ohjelman sävelillä. Olkapää vielä tuntuu, mutta koko ohjelma kuitenkin täyteen ja vielä normaaleilla rasituksilla. Treenin päälle yritin lämmitellä olkapäitä ottamalla muutaman sarjan penkkipunnerrusta kapealla otteella ja pelkällä tangolla. Aika kivuttomasti sarjat sujuivatkin, ainakaan irvistellä ei enää paljoakaan tarvinnut, toivottavasti kohta päästään taas täyteen treeniin. Syömiset ja juomiset päivän mittaan sallituissa rajoissa.

La 11.12.

Tänään oli tarkoitus käydä treenaamassa, mutta jotenkin en saanut vain aikaiseksi lähteä salille, vaan aika kului kaikenlaiseen pieneen puuhailuun kotinurkissa. Lounaaksi hyvän kokoinen annos italianpataa ja vihanneksia, ja päivällisellä kanaa ja viime viikolta jääneitä salaattinloppuja. Kun aterioiden väliin ottaa kunnon päivätorkut, niin jaksaa kummasti tillittää telkkaria puolilleöin.

Su 12.12.

Emäntä innostui järjestelemään paikkoja vähän niinkuin joulua varten etukäteen, ja sekoitti vielä mukaan minutkin viattoman miehen. Pikku järjestely muistutti kummasti perusteellista suursiivousta, josta ei millään tekosyyllä saanut vapautusta edes tällainen 50% käsi-invalidi Lounaaksi sentään kerettiin syödä pottuja, jauhelihakastiketta ja melkoinen vuori salaattia, sekä päivälliseksi kanaa ja vihanneksia. 3 litraa vettäkin kitattiin kevyesti päivän mittaan, tais mennä vähän ylikin.

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu