<- Palaa "Kuntoilijoiden päiväkirjoja" -pääsivulle

Eeron kuntoilupäiväkirja
| Taustaa | Viikot 37-40 | Viikot 41-43 | Viikot 44-45 | Viikot 46-47 | Viikot 48-50 | Viikot 51-2 | Viikot 3-5 | Viikot 6- |

Viikko 41

Ma 4.10.

Takaisin tankkausohjelmaan, joka onnistuikin ilman merkittävää ponnistelemista. Illalla kävin katsomassa kuntosalia, jossa olin aikonut aloittaa salitreenit, mutta sinne ei päässytkään ilman kulkukorttia sisälle. Lasin läpi erotin ilmoitustaululta kulkukortin kausihinnat, jotka olivat sen verran kohtuullisia, että tarvitsee hankkia kortti ensi tilassa. Illalla kuitenkin ennen iltaruokailua aivan hirvittävä nälkä, ilmeisesti vatsa ehti kahdessa päivässä tottua runsaampiin annoksiin.

Ti 5.10.

Paino 106,5, ja verensokeri 6,6 aamulla. Viikonlopun vapaampi syöminen ei näyttäisi päässeen pahasti sekoittamaan saavutettuja lukuja. Tankkausten suhteen varsin onnistunut päivä. Omenoita tuli kyllä taas pisteltyä aika monta.

Ke 6.10.

Verensokeri aamulla 6,0, eli aika hyvä. Syömisen ja juomisen tankkaukset määrällisesti ja ajallisesti ohjelman mukaisesti, eikä mainittavaa näläntunnetta. Päivän mittaan yritän urkkia tietooni mistä kuntosalin kulkukortteja voisi lunastaa. Nurmijärven kunnan nettisivuilta irtoaa muutama puhelinnumero, joihin soitettuani saan tietää että kortin voi lunastaa virka-aikana kuntosalilta. No oikeassa paikassa jo kyllä käytiin, mutta liian myöhään illalla.

To 7.10.

Kiireen oloinen päivä. Neljän maissa huomaan, että mukana olleet eväät ja juomiset ovat kadonneet. Siis tankkaus on onnistunut ja päätän lähteä vaihteeksi kotiin syömään ja juomaan. Sen verran on ollut ohjelmaa ettei tahdo nimeään muistaa, onneksi ajokortista voi tarkistaa.

Pe 8.10.

Aivan kuin kurkku tuntuisi kipeämmältä kuin eilen. Aamulla kävin terveyskeskuksessa verikokeessa diabeteshoitajaa ja lääkärissä käyntiä varten. Tarkistellaan vähän ensi viikolla miten taudit jakselevat. Poikkean myös pikaisesti tekemässä kaupat salin kulkukortista urheilukeskuksessa. Tinkiminen ei auta, opiskelijaksi olen liian vanha ja yläpään invaliditeettia ei huomioida. On se niin väärin, sitten vaan viivana töihin. Aamupala piti jättää terkkarikäynnin vuoksi syömättä, joten ensimmäiseksi eväitten kimppuun töissä. Ja sitten määrätietoista työskentelyä tankkausvajausten eliminoimiseksi, kunnes lopulta ainakin määrällinen onnistuminen.

La 9.10.

Kurkku kipeä, oikea korva kipeä ja oikeaa keuhkoakin repii yskittäessä. Tauti tuntuu vain leviävän. Emännälle pidän tunnepitoisen puheen jossa kiitän yhteisistä vuosista, ja varoitan että taitaa olla nyt menoa. Tankkaukset kuitenkin kohtalaisen onnistuneesti. Lounaaksi grillattua kanaa ja kolmen normaalin ihmisen annos riisiä, ja iltapäivällä välipalaksi niin monta omppua etten kehtaa tunnustaa. Emännän mielestä minulla taitaa olla vielä toivoa, ruokahalun perusteella muka.

Su 10.10.

Kurkku vielä sen verran kipeä, että aamun vesitankkauksessa piti käyttää lämmintä vettä. Syömiset ja juomiset muuten ohjelman mukaisesti, paitsi lounaaksi grillattua pihviä ja taas muhkea annos riisiä, päivällä välipalaksi 5 omenaa, ja kuumaa hedelmäteetä päivän mittaan ainakin 6-8 isoa mukillista. Ja illalla vielä viimeiseksi muutama omena ja päärynä. Hedelmäteestä löysin useita makoisia makuja, ja muutenkin olen havainnut että ohjelman aikana makuaistini on selvästi parantunut tai palautunut. Liekö seurausta suolattomasta ja rasvattomasta ruokavaliosta. Ilmeisesti.


Viikko 42


Ma 11.10.

Verensokeri aamulla 5,0 eli oikeastaan yllättävän hyvä, vaikka vähän pelkäsin että viikonlopun runsaat päivälliset ja hedelmät olisivat vielä vaikuttaneet arvoihin. Tankkausten suhteen oikea mallipäivä. Kurkkukipu tuntuu vaihtuneen nenän tukkoisuuteen ja nuhaan, ettei vain alkaisi parantua juuri kun pääsi tottumaan matalankäheällä äänellä raakkumiseen. Salitreenien kanssa huonoa onnea, emäntä kateissa koko illan jollakin askartelukurssilla, ja kotona vasta klo 21 jälkeen. Piti olla kotimiehenä.

Ti 12.10.

Aamulla iloisia yllätyksiä: puntari näyttää 105,1 kg eli yli 9 kg lähtenyt, ja verenpaine hyvä 143/88. Tankkaukset kokolailla ohjelman mukaisesti. Päivälliseksi riisi/jauheliha pataa, joka ei kyllä ollut kaikkein kevyintä purtavaa. Toivotaan ettei kiloja tule takaisin saman tein. Illansuussa alkaa taas nokka vuotaa ja kurkkua aristaa, joita yritin lääkitä juomalla hedelmäteetä ainakin 5 isoa mukillista. Sitkeä tauti kun ei meinaa millään hellittää. Vaimo vaihteeksi työmatkalla ja taas jäi salilla käymättä.

Ke 13.10.

Tankkaukset taas aika hyvin ohjelman mukaisesti. Päivällinen vihanneksista, jolla yritän keventää eilisen raskaamman (= rasvaisemman) syömisen vaikutuksia. Iltapäivällä käynti diabeteshoitajalla, jolta ohjeeksi seurata veren sokeriarvoja joka aamu tästä eteenpäin, jotta sokerit eivät pääse liian alas. Jos aamuarvo laskee tasaisesti lähelle 4, vähennetään insuliinia 3 pykälää kerrallaan, kunnes saavutetaan 10 pykälän lopullinen kerta-annos, jolloin insuliinin voi heittää kokonaan pois. Sen jälkeen tarkkaillaan verensokeri- ja verenpainearvoja, jotta voitaisiin keventää muuta lääkitystä tai toivottavasti päästä niistä kokonaan eroon. Oikeaan suuntaan ollaan siis menossa ja hyvältä tuntuu. Yllättävän tehokkaasti painonpudotus on vaikuttanut kropan toimintoihin.

To 14.10.

Taas tuntuu kuin kurkkukipu olisi tulossa takaisin. Muun tankkauksen ohessa hedelmäteetä päivän mittaan useita kertoja ja illalla vielä enemmän. Iltapäivällä yskittää, kurkku tuntuu karhealta ja vähän niin kuin viluttais. Kotona otan särkylääkettä, touhuan jonkun aikaa työhommia ja painun aikaisin nukkumaan.

Pe 15.10.

Verenpaine aamulla 129/91 eli aika alhainen ainakin yläpaine. Alapaine ja pulssi 75 onneksi todistivat että vielä henki pihisee. Tankkaukset päivän mittaan normaalisti. Iltapäivällä kävin terveyskeskuksessa lääkärin vastaanotolla, jossa verikokeen ja muun seurannan perusteella tarkistetaan, että terveydentila on pysynyt hyvänä. Tällä kerralla tulikin positiivista palautetta: veriarvot ovat kohdallaan, paino pudonnut, ateriointi keventynyt ehkä liiankin radikaalisti ja tämän lisäksi tarvittais vain säännöllistä liikuntaa. Mutta lääkitys pidetään vielä ennallaan, vaikka olin jo vähän sen vähentämistä mielessäni toivonut. Illalla emäntä toi pitsaa, jota pistelin ilman pienintäkään epäröintiä, ja kyllä maistui hyvältä.

La 16.10.

Pientä yleishyödyllistä puuhailua kotinurkissa emännän henkilökohtaisessa ohjauksessa. Vesitankkaukset ohjelman mukaisesti, mutta lounaalla grillattua kanaa ja keitettyä kukkakaalia, jotka veivät nälän pois aivan kiitettävästi. Olin aikaisemmin luullut, että kukkakaalia pitäisi syödä ainakin 2 kiloa, ennekuin saisi edes röyhtäistyä. Päivälliseksi vähän kanaa, vihanneksia ja muita lounaan tähteitä.

Su 17.10.

Kurkkukipu lähes tyystin kadonnut ja muutenkin tuntuu reippaammalta. Vesitankkauksen suhteen onnistunut päivä, ja ruokailussakin kohtalaisesti. Lounaaksi taas grillattua pihviä, vähän riisiä ja lautanen täyteen vihanneksia. Päivällisella samaa murkinaa mutta pienemmässä mittakaavassa. Riisin suhteen pitääkin olla aikaisempaa varovaisempi, koska diabeteshoitajan mukaan siinä on suunnilleen 10 % sokeria.


Viikko 43 (Katso viikko 43 valokuva) ->


Ma 18.10.

Viikonlopun vähän vahvemman ruokailun jälkeen jaksaa taas noudattaa tankkausohjelmaa kirjaimellisesti. Iltapäivällä salilla 1. ohjelman mukainen treeni. Maltoin aloittaa pienillä painoilla ja keskityin tekemään liikkeet oikein. Viimeisillä sarjoilla rupesi lihakset kramppaamaan melkein kaikissa liikkeissä, ja vähensin heti toistokertoja eteivät lihakset olisi kovin kipeitä seuraavana päivänä. Jos ensimmäisellä sarjalla tein 15 kertaa, seuraavalla vain 10- 12 ja kolmannella hyvä kun 8. Muilta kuntoilijoilta sain sääliviä katseita: muhkein mies salilla mutta pienimmät treenipainot. Päivän mittaan taisi tulla juotua reippaasti ylimääräistäkin, kun yöllä sitten piti vessassa juosta tunnin välein. Iltapalalla ei varsinaista näläntunnetta ja syödä piti vähän niin kuin väkisin, mikä olikin aivan uusi kokemus.

Ti 19.10.

Aamulla kroppa vähän jäykkä ja kankea, mutta ei varsinaisesti mistään kipeä. Verensokeri 5,9 eli hyvä, mutta painoa sen sijaan vähän aikaisempaa enemmän: 105,4 kg. Tankkaukset päivän mittaan kuin itsestään ohjelman mukaisesti. Illalla salille ja 2. ohjelman mukainen treeni, joka koetteli vähän eri lihaksia kuin eilinen. Jälleen ankaraa keskittymistä ja pyrkimystä tehdä liikkeet oikein ja toistomäärät täyteen. Viimeisillä toistoilla alkoi jo naama vääntyä väkisinkin irvistykseen, mutta luonto ei antanut periksi vähentää painoa tai toistoja. Treenin jälkeen tuntui kroppa melko väsyneeltä mutta muuten jämäkältä.

Ke 20.10.

Aamulla vatsalihakset kipeät, jalkalihakset kipeät, olkapäät kipeät, hauikset kipeät ja kaikki paikat kipeät, sellaisetkin paikat missä ei lihaksia pitäisi ollakaan. Ainoa terve paikka tuntui olevan takaraivo. Nyrkitkin jos ei nyt kipeät niin jäykät ja turvoksissa. Järkyttävää miten kovakin kunto voi tyystin kadota 15 vuodessa. Tankkaukset ohjelman mukaisesti ja hyvällä ruokahalulla. Treenissä kannattaa vissiin pitää taukopäivä. Tarvii muistaa jatkossa venytellä treenin päätteeksi tarpeeksi, niin kyllä tämä tästä.

To 21.10.

Töissä tuntuu olo jotenkin hontelolta ja nälkäkin vähän vaivaa, mutta tankkauksen aivan ohjelman mukaisesti. Työpäivän jälkeen salilla 1. ohjelman mukainen treeni. Aika mukavasti kroppa taipuu liikkeisiin vaikka lihakset ovatkin vielä kipeät. Kaikkein arimmat ovat hauisten päät kyynärtaitteessa. Hyvä lämmittely ja rauhalliset suoritukset notkistavat lihakset hiljalleen. Kokeilen viedä ohjelman läpi ilman turhia taukoja, ja pitää sykkeen mahdollisimman korkeana, niin kuin Janne ohjeeksi on antanut. Suoriudun ohjelmasta 1,5 tunnissa, kun se edellisillä kerroilla on kestänyt yhteensä 2 tuntia. Yläkroppa tuntuu treenin päälle aika tukevalta.

Pe 22.10.

Aamulla kroppa tuntuu melko jäykältä ja vähän paremmalta. Jonkin verran lihakset ovat vielä arat, mutta eilinen treeni on selvästi auttanut. Alkaa kroppa jo hiljalleen tottua treeniin. Syömiset ja juomiset ohjelman mukaisesti, paitsi pari ylimääräistä banaania päivällä. Illalla 2. ohjelman mukainen treeni. Sen verran hellältä, jäykältä ja väsyneeltäkin kroppa tuntui, että piti ohjelman eri liikkeiden välillä venytellä hyvin, ja suorittaa toistoja niin monta kuin ne helposti menivät. Aivan viimeisiä paukkuja ei uskaltanut panna peliin, vaikka luvassa oli pari lepopäivää.

La 23.10.

Lauantaina olin avustamassa Jannen messuosastolla fitnessmessuilla Lahdessa. Täytyyhän näytillä olla yksi varoittava esimerkki siitä minkä näköiseksi voi tulla jos ei muista liikkua. Astuessani sisään messuhalliin näen vilaukselta melkein mustan miehen, jolla on siniset silmät, suora ruskea tukka ja posket melko kuopalla. Aika erikoiset perintötekijät miehellä ajattelin, mutta jotakin tuttuakin hänessä kyllä oli. Kävelin miehen perässä, no Jannehan se siinä kilpailukunnossa. Rusketuksesta olisivat afrikkalaisetkin olleet kateellisia, silmät näyttivät kananmunan kokoisilta ja hampaita oli ainakin puolet tavallista enemmän. Hyvinhän Janne ja Pate sitten varsinaisessa kilpailussa sijoittuivat.

Päivystelin osastolla ja houkuttelin ohikulkijoita kehon rasvaprosentin mittaukseen ja samalla kuulemaan jkkuntofitnessin palveluista. Mittaus tuntuikin kiinnostavan ihmisiä melkoisesti, sillä välillä jonoa oli yli kymmenenkin henkilöä. Luin mittarin ohjeet vähän huonosti, enkä muistanut aivan oikein normaaleja ja poikkeavia rasvaprosenttiarvoja, joten katsoin parhaimmaksi kehua kaikkia mittaustuloksia.

Tankkaukset aamulla ohjelman mukaisesti. Päivällä leipää, sämpylää, täytekakkua, suklaata, karkkia, limua eli kaikkea mahdollista kiellettyä. Mutta illalla viimeiseksi taas ohjelman mukaista purtavaa.

Su 24.10.

Sunnuntaina jälleen messuosastolla, jossa olivat paikalla myös Janne ja Pate sekä eilen saavutetut komeat pokaalit. Nyt oli tarjolla rasvaprosentin mittauksen ja tulosten mielivaltaisen tulkinnan lisäksi myös suomenmestaritason asiantuntemusta kehonrakennuksesta ja kaikista sen mausteista. Tankkaukset tosi onnistuneesti kaikkea muuta kuin mitä olisi saanut syödä. Mervi oli leiponut tosi hyviä pikkupullia, joiden syömisessä erityisesti kunnostauduin. Niitä ei tainneet muut montaa ehtiä saamaan.

Sivun alkuun
Www-toteutus: Kymen Web-Suunnittelu